Suklainen chiavanukas ja ajatuksia vegeilystä

Nyt on luvassa oikein kunnon vanhaa sillisalaattiblogia, jossa pari aihetta risteilee keskenään! Voi tätä nostalgiaa.

Lomalla tulee aina syötyä vähän eri tavalla kuin kotona. Mullakin alas meni maidotonta suklaa- ja mansikkajädeä, ranskiksia pariin otteeseen, laittomat määrät zero colaa – sekä jonkin verran lihaa sen saatavuuden vuoksi. Se on normaalia ja täysin cool, että lomalla syö vähän eri tavalla eikä mulla ole mitään ruokamorkkiksia. Kokkasimme suurimman osan ruoista itse siitä mitä oli saatavilla läheisissä marketeissa. Suursuosikkejamme oli tomaattinen kikhernepata, kaupan valmishummus ja paprikatahna nimeltä Ajvar. Ravintoloissa syödessä valikoima ei näillä vatsavammaisuuksilla ollut mitenkään huikea, sillä mieluiten valitsen sen vaihtoehdon joka ei käännä vatsaa kokonaan ympäri.

Ja hei jos haluat vain lukea herkkureseptin, skippaa seuraavat pohtivat kappaleet ja hyppää suoraan loppuun: Vatsaa hellivä, ravinteikas ja herkullinen chiavanukasresepti odottaa sinua siellä! Tää on muuten superhyvä lomakauden jälkeen, kun saa kunnolla kuitua ja masun toimimaan <3
Voit myös lukea pohdinnan ja herätellä ajatuksia sekä ruokahalua katselemalla kuvia. It’s all up to you!

DSC_2415

Aloin siinä loman edetessä pohtia omia tuntemuksiani eläinkunnan tuotteita kohtaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään niiden makua vastaan ja kaikki maistamani oli kyllä herkullista. Lähinnä heräsin vain miettimään, etten juurikaan silti nauti erityisemmin lihan syömisestä. En pidä siitä tunteesta mikä minulle tulee henkisesti ja fyysisesti. Vatsa tuntuu tukkoiselta ja umpitäydeltä ihan normaalinkin annoksen jälkeen. Välillä alkoi suorastaan ällöttää tuo olotila.

Suoraan sanottuna siis pohdin ihan tosissani, tarvitsenko eläinkunnan tuotteita oikeasti mihinkään? En oikeastaan.

Ainoat eläinkunnasta peräisin olevat raaka-aineet, joita käytän kotioloissa, ovat kananmunat. Lihaa kotiimme ei eksy, kanaa vain äärimmäisen vatsakatastrofin yhteydessä. Käyttämäni proteiinijauhe on myös tehty kananmunan valkuaisesta. Välillä niiden käyttö tuntuu kuitenkin kovin turhalta.

Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen. Hankalan suoliston vuoksi korvaavien tuotteiden löytäminen on ollut toisinaan äärettömän vaikeaa. Ei ole kyse siitä, ettenkö voisi ollenkaan syödä kikherneitä, palkokasveja, nyhtistä, härkistä, herneproteiinia ja muita vegaanisia proteiininlähteitä. Nyt olen itseasiassa onnistunut syömään jopa tofua ilman ongelmia! Silloin kun vatsa on hyvänä, voin syödä näitä ruokia reippaitakin määriä ilman ongelmia.
Useimmiten haasteeksi nousee kuitenkin määrä: Saadakseni aktiiviseen elämäntapaan riittävän määrän energiaa ja proteiinia, tulisi yllä olevia syödä sen verran ettei vatsani ole kestänyt sitä. En myöskään voi olla varma ravintoaineiden imeytymisestä omalla kohdallani, sillä suoliston kunto on välillä mitä on.

Toistaalta pelkään jollain tasolla myös vanhojen syömisongelmien palaavan liian rajoittavan ruokavalion myötä. Mitä jää jäljelle, jos karsin vielä kananmunatkin ruokailuistani? Tekeekö se elämästä hankalaa? Ammunko itseäni nilkkaan tällä valinnalla?
Kannatan joustavuutta oikeastaan kaikessa, enkä sen vuoksi usko tekeväni lopullista ratkaisua vielä ihan hetkeen. Olisi nimittäin erittäin vaikea sanoa, miten ruoka-aineet vaikuttavat suolistooni, sillä epämääräiset vatsakivut ovat tällä hetkellä arkipäivää muutenkin. Pohdin rauhassa, kokeilen ja tunnustelen. En kaipaa itselleni vegaanin nimikettä, eikä se olisikaan syynä kokeilulle. Minua kyllä kiinnostaisi kokeilun lopputulos: Mitä tapahtuu, jos jätän viimeisetkin eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta?

Oisko tässä seuraava ihmiskoe?

 

DSC_2413

Tällaisen pitkän jaarittelun lopputuloksena pääsimmekin tähän ihanaan vegaaniseen suklaavanukasreseptiin! Kasvipohjaiset välipalat ovat ehdottomasti itselleni se haastavin tapaus. Smoothietakaan ei jaksaisi joka välissä vääntää. Tässä siis yksi todella helppo ja nopea välipala, aamupala tai mikä tahansa pala, joka valmistuu lähes itsestään!

Suklainen chiavanukas
2-4 annosta

4rkl chiasiemeniä
1,5dl kookoskermaa
2,5dl soijamaitoa
2,5dl vettä
6rkl kasvipohjaista proteiinijauhetta (suklaa)
1rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4tl vaniljatangon siemeniä
Koristeluun banaania, marjoja ja soijajogurttia

Sekoita ainekset kipossa.
Odota ruokahalusta riippuen 10-20min.
Vanukkaan voi antaa maustua myös yön yli jääkaapissa.
Siirrä chiavanukas tarjoiluastiaan tai eväskippoon, viipaloi päälle banskua.
Lusikoi päälle soijajogurttia ja ripottele reilusti marjoja
(paljon enemmän kuin kuvassa).
Nauti! <3

DSC_2410

Nyt haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta! Välillä koen hirveän huonoa oloa ja omatuntoa kananmunien syömisestä. Toisaalta välillä myös tuntuu, ettei minulla ole juuri vaihtoehtoja. Oma terveys täytyy kuitenkin laittaa edelle, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin. Auta ensin itseäsi, sitten voit vasta auttaa muita.
Ja jos skippasit pohdinnan, voit kommentoida jotain chiavanukkaasta 😉

Täyteläinen raakapuuro

 
 

 
Eräänä päivänä kävi niin, että kokeilin ihanaa raakapuuroa.
Idea muhi jossain aivojen takalohkossa kehittyen pikkuhiljaa oikeaksi reseptiksi.
Innoituksen tähän herkkupuuroon sain mistäpä muualtakaan kuin instagrammista,
tuolta purkkipuurojen luvatusta maasta.
 
On mielestäni kiehtovaa, miten monin eri tavoin puuronkin voi luoda.
Raakana, kypsänä, kylmänä, kuumana.
Lisäisinkö tänään joukkoon pähkinöitä vai siemeniä?
Marjoja vai banaania?
Kaikkia!
 
Tämän raakapuuron kermaisuuden salaisuus piilee cashewpähkinöissä.
Raakakakuissakin käytetty suikeroinen pähkinä muuttuu liotuksen aikana pehmoiseksi ja helposti soseutettavaksi.
Koostumus on ihanan pehmeä, taikinainen.
Kun pähkinöistä puristettu täyteläisyys yhdistetään banaanin makeuteen,
saadaan aikaan makuhermoille vastustamaton yhdistelmä!
Pähkinäiseen makuun oman lisävivahteensa tuovat liotetut hirssisuurimot.
Hirssistä saa myös lisää ruokaisuutta puuroon!
Mikäli hirssi viljana ei ole sinulle tuttu, luethan aiemman kirjoitukseni täältä!
 
 
Lisukkeeksi käyvät ihanan raikkaat marjat, hedelmät, kaakaonibsit, siemenet, mulperit…
Mitä vain keksitkin!
Ei päivääkään ilman puuroa, vai mitä? 😉
 

 
Täyteläinen raakapuuro (2 pientä annosta)
1dl hirssisuurimoita
1dl cashewpähkinöitä
vettä liotukseen
 
2 kypsää banaania
½tl kanelia
 
Laita hirssisuurimot ja cashewpähkinät lillumaan reippaaseen määrään kylmää vettä.
Anna liota yön yli tai vähintään neljä tuntia.
 
Kaada liotusvesi pois.
Huuhtele sekä pähkinät että suurimot runsaalla vedellä.
Siirrä blenderiin kera banaanien ja kanelin.
Soseuta tasaiseksi puuroksi.
Siirrä nätteihin lasipurkkeihin tai ihan vaikka lautasille.
Koristele ja nauti!

 
Älä anna pieneltä vaikuttavan annoskoon hämätä:
Puuro on todella täyttävää!
Jopa tällaisen ruokamonsterin mielestä.
Tämä täyttävyys johtunee suuresta pähkinöiden määrästä.
Mitään hirmuisen kevyttä herkkuahan tämä ei ole.
Mutta ei kaiken tarvitsekaan olla.
 
Puuro säilyy hyvin jääkaapissa, joten sitä voi halutessaan tehdä suuremmankin annoksen kerralla.
Purkkipuuro kulkee myös kätevästi mukana,
 joten nälän yllättäessä voi hämmentää ystäviä ylisöpöllä välipalapurnukalla.
Ja hei, tämähän on ihan täydellinen eväs luennoille!
Näin tulevaa syksyä ajatellen.
 
Erityisen hyvä välipala tämä oli ennen töitä!
Jaksoi hyvin pomppia ja heilua energisenä,
ilman että mahassa kuitenkaan tuntui liian täydeltä.
Sama pätee ennen mitä tahansa liikunnallista aktiviteettia 🙂
Tein vielä tuohon toiseen annokseen lisätwistin sekoittamalla joukkoon suklaanmakuista riisiproteiinijauhetta.
Nammm, maistui ihan suklaataikinalta!
 
 
Oletteko kokeilleet raakapuuroja?
Onko suosikkireseptiä jota minun tulisi ehdottomasti kokeilla? 🙂

Energiabuusti

 
Kuivahedelmä-pähkinäsekoitus.
Siinäpä sanahirviö.
Tuo kiireisten päivien pelastus, energiantarpeen pikatäyttäjä.
Energiabuusti.
 
Useimmiten valmisversioiden joukossa on aina ei niin mieluisiakin osasia:
Kuivahtaneita rusinoita, väljähtäneen makuisia pähkinöitä.
Ja ne eivät mielestäni ole balanssissa.
Liikaa sokeroituja ananaksia, liian vähän rouskuvia herkkusia.
Makumaailma on ehkä hippusen liian makea.
 
Itsetehdyn sekoituksen etuna on ehdottomasti valinnan mahdollisuus:
Voi valita juuri ne lemppariasiat samaan purkkiin!
 
 
Valitse tosiaan lempparisi.
Tai kaappaa kaapin nurkista pussien pohjat.
Valitse rouskuvuutta, kovia ja pehmeitä kuivahedelmiä, pähkinöitä, siemeniä.

 
Maun tasapainottamiseen minulla on antaa pieni niksi:
Lisää joukkoon suolattuja&paahdettuja pähkinöitä!
Pieni suolainen vivahde taittaa hieman kuivahedelmien makeutta
ja korostaa makuja uudella tavalla.

 
Energiabuusti
1dl kurpitsansiemeniä
1dl manteleita (puolet karkeasti rouhittuna)
½dl kuorellisia hampunsiemeniä
1dl paahdettuja& suolattuja macadamiapähkinöitä rouhittuna
1dl rusinoita
½dl silputtuja kuivattuja mansikoita
½ silputtuja kuivattuja mansikoita
½dl kaakaonibsejä
 
Pilko kuivahedelmät ja rouhi mantelit sekä macadamiapähkinät.
Lado ainekset kerroksittain kannelliseen purkkiin.
Ja nyt tulee hauska vaihe:
Sheikkaa sekaisin!
Tähän voi ottaa mukaan myös muutaman tanssimuuvin,
sillä ääni muistuttaa marakassia.
 

 
Nautiskele energiabuustia tarpeen vaatiessa.
Maistuu mainiolta sellaisenaankin,
 mutta herkullisuus pääsee oikeuksiinsa puuron tai jogurtin seurana.
 
Tämän herkun jälkeen on energiaa vaikka muille jakaa!
Sekä hyvä mieli herkullisesta mausta.

 
Energistä päivää!

Suklaapannaria banaanisattumilla!

 
Tämä neiti taitaa olla obsessoitunut banaani-suklaayhdistelmään.
Varokaa vain, pian kuorrutan tämän pannukakun vielä banaani-suklaalevitteestä tehdyllä jäätelöllä!
Vaikka tuon oli tarkoitus olla liioittelua, niin itseasiassa kuullostaakin ihan hyvältä idealta.

 
The suklaabanskupannari
1 pieni banaani
1 kananmuna
½dl riisiproteiinia
1rkl psylliumia
1rkl kaakaojauhetta
vaniljaa

Soseuta puolet (ylikypsästä) banaanista mössöksi haarukalla.
Lisää kananmuna, riisiprotsku, psyllium, kaakaojauhe ja vanilja.
Kuumenna paistinpannulla loraus öljyä ja hulauta taikina päälle.
Nyt ollaan jännän äärellä!
Pilko jäljelle jäänyt banaaninpuolikas paistumassa olevan pannarin joukkoon.
Paista miedolla lämmöllä kunnes pannukakku on molemmilta puolilta lähes hyytynyt.
Käännä lautasta apuna käyttäen.
Paista banaanipuolelta vielä muutama minuutti, jotta banskunpalat saavat vähän väriä.
Tarjoile banskupuoli ylöspäin!
 

 
Ihanan lämpimät banaanisattumat yhdistyvät suklaiseen pannukakkuun…Ah<3
Vaikka yhdistelmä itsessään onkin kovin maukas,
 kaipasin makeuden rinnalle vähän raikkautta marjoista.
Ja mantelivoita. Koska, noh, mantelivoi.

Pikainen banaani-suklaalevite

 
Muistatte varmaan vielä sen banaanisuklaajäden?
Tämä maistuu siltä.
Kesäauringossa sulaneelta banaani-suklaajäätelöltä.
 
Makea ylikypsä banaani, pehmeän täyteläinen avokado, tumma kaakaojauhe ja vanilja muodostavat herkullisen kombinaation. Oman kermaisen lisänsä levitteeseen luo mantelivoi!
 Mausta tuli heti flash back: lapsuuden kesät.
Ja mummolan kovat tuolit.
Ja erityisesti se yksi korkea jakkara, jonka päälle oli aina pakko kiivetä.
Vähän sitä sulanutta jätskiä suupielessä.
 

 
Banaani-suklaalevite
½ pienestä avokadosta
pieni banaani
½rkl mantelivoita
1rkl kaakaojauhetta
ripaus vaniljaa
 
Muussa banaani ja avokado haarukalla.
Jos haluat tehdä tämän helpommin,
käytä toki sauvasekoitinta.
Allekirjoittaneen sauvasekoitin koki äkkikuoleman kohdatessaan jäisen banaanin.

 
Lisää joukkoon mantelivoi ja kaakaojauhe.
Sekoita!

 
Viimeistele herkku vaniljalla.
Alle viidessä minuutissa mieli on taas kesämuistoissa!

 
Levite sopii vaihteluksi puuron, riisikakun tai leivän päällisiin.
Lisäämällä 1-2dl mantelimaitoa tästä saisi myös herkullisen smoothien!
Toisaalta jos on oikein hurjalla tuulella, voi lisätä joukkoon palan sulatettua tummaa suklaata.
Herkun voi myös pakastaa, jolloin pääsee oikeasti fiilistelemään jäätelömäisyyttä sekä maun että koostumuksen puolesta!
Banaani-suklaayhdistelmä toimii muuten todella hyvin raikkaampien hedelmien ja marjojen kanssa.
Ihan kuin se alkuperäinen jätskikin.

 
 
 

Banaanipannarin hifimpi päivitys

 
Banaanipannareihin pätee kolmen H:n sääntö.
Perus banskulettu on hyvää.
Helppoakin.
Ja halpaa, näin opiskelijanäkökulmasta!
 
Itselläni tosin muodostuu ongelmaksi täyttävyys.
Tai siis sen puute.
Jos syön banaanipannarin, tunnin päästä on nälkä.
Päätinkin siis ruveta hifistelemään paremman kylläisyysvaikutuksen toivossa.
Päästään siis jo neljännelle H:lle kun lisätään listaan hifistelymahdollisuus 😉

 
Hifibanskulettu by Hilla
1 pieni superkypsä banaani
1 kananmuna
2 valkuaista
½dl maustamatonta riisiproteiinia (esim. Foodin)
½dl mantelimaitoa
1rkl psylliumia
ripaus vaniljaa
paistamiseen jotain mietoa öljyä (rypsi/kookos)
 
Muussaa banaani haarukalla.
Sekoita joukkoon kananmuna, valkuaiset ja mantelimaito.
Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Toisaalta banaanikökkäreet ovat valmiissa pannarissa aika ihania, joten niitä voi halutessaan jättää 😉
 
Kuumenna pannu ensin kuumaksi ja vähennä sitten lämpöä.
Kuusiportaisella asteikolla paistettaessa suosin nelosta!
 
Anna pannarin hyytyä lähes kokonaan myös toiselta puolelta.
Käännä sitten käyttämällä apuna lautasta.
Voi kyllä kääntyä pelkällä lastallakin.

 
Nauti herkkunen mustikoiden ja mantelivoin kera!

Nakd patukat

 
No niin, pitihän se arvata.
Taas on eksytty punnariin tuhlaamaan opiskelijan viimoisia eurosia 😀
Mielen sopukoihin jäi vain kaivelemaan kommenttiboksissa vilahtanut sanayhdistelmä…
Mikähän se oli?
Caffé mocha…
 
Niinpä mukaani tarttui parikin saman merkin raakaruokapatukkaa.
Tämän enemmän himottavan makuyhdistelmän omaavan version nautinkin heti välipalan yhteydessä läheisessä kahvilassa.
Lisäksi vähän pensasmustikoita, raakasuklaata, kasviksia ja kananmunaa.
Ja kahvia.
Johan jaksaa tankoilla 🙂

 
Tosiaan.
Kahvisuklaanmakuinen raakapatukka.
Koostumus täysi kymppi.
Patukka sisältää juuri oikeassa suhteessa rouskuvia palasia ja pehmeän suklaista osaa.
Samoin maku oli herkullinen.
Erityisesti suuhun jäävä, viipyilevä kahvinen jälkimaku.
 
Olisin voinut syödä näitä vaikka kymmenen!
Ainoa miinus tosiaan oli herkun koko.
Se oli aika pikkiriikkinen.

 
 
Toiseksi mauksi valitsin minttusuklaan.
Yllättäen kaikessa on suklaata, jos vain saan itse päättää…
 
Kuten jo aiemminkin on todettu,
minttu ja suklaa ne yhteen soppii!
Hengityskin tuoksuisi raikkaalta siellä pussauskopissa, sillä mielestäni mintusta tulee aina sellainen hammastahnafiilis.
 
Hyvältä tuokin siis maistui.
Mutta kyllä caffé mocha sulatti sydämeni!
Lieneekö ollut ilmiselvä valinta tällaiselle kahvikissalle? 😉

 
Kiitos suosituksista!
Tulee varmasti ostettua toistekin 🙂

Jälleen uusi raakapatukkatesti!

Kiireessä nuo raakapatukat ovat mielestäni oikein kivoja välipaloja.
Näppäriä kuljettaa laukussa, antavat mukavasti energiaa, taltuttavat makeanhimon ja sisältävät vielä kaupanpäälle kaikkea ravinnepitoista!
 
Tuo Lifebarin raakakaakaopatukka oli mielestäni tosi hyvää!
Joukossa oli kivasti manteli- ja kurpitsansiemensattumia.
Kaakaokin maistui tarpeeksi.
Jos en ihan väärin muista, oli joukossa myös riisiproteiinia ja spirulinaa.
Tämä setti toimi oikein hyvin pikaisena&pienenä välipalana juuri ennen 1½ tunnin tankoilutreeniä.
Ei hölskynyt vatsassa, mutta antoi kuitenkin paljon energiaa treeniin!
 
 
Sitten toiseen testattavaan, Rawbiten vanilla berries -patukkaan!
Viimeksi maistamani ihanan pinkillä käärepaperilla varustettu patukka oli tosiaan pettymys.
Miten kävi tälle maulle?

 
Kun yhdistetään taateleiden&rusinoiden makeus rouheisiin mantelipaloihin sekä puolukan, kirsikan ja karpalon kirpeyteen, eihän kyseessä voi olla huono yhdistelmä?!
Lisäksi vielä vieno vaniljan aromi.
Tästä taisi tulla uusi suosikki 🙂
Kaikkia lempparijuttuja samassa paketissa!
Tai no kahvin maku kyllä puuttuu.
Noh, ainahan raakapatukan voi huuhtoa alas kahvilla.
Mmmm, kahvia.

 
Joko olen ollut tosi kiireinen tai sitten olen muuten vain ostellut vähän liikaa kaiken maailman patukoita viimeaikoina.
Toimii muuten todella hyvin valmiiksi paloiteltuna esimerkiksi automatkalla ajon lomassa tai leffasnackina!
Kalliiksi vaan tulee, dislike.
Pitäisi varmaan näistä kokeiluista inspiroituneena kehitellä taas omia välipalapatukoita.
Onko teillä jotain ihan lemppareita makuyhdistelmiä, jotka olisi ihan must try? 🙂

Mantelikrokantti raakasuklaa!

 
Shhhh!
Kerron teille salaisuuden.
Tämä on parasta raakasuklaata mitä olen koskaan maistanut.
Vannon valehtelematta, käsi sydämellä!
 
Reseptiä en kuitenkaan ajatellut pitää salaisuutena 😉
Jos ette ole aiemmin kokeilleet raakasuklaata, niin nyt on sen aika!
 
Mulperinmarjat tuovat suklaaseen paitsi kauniin ulkomuodon ja hauskan purutuntuman,
myös toffeemaisen makuvivahteen.
Salaisena ainesosana toimivat kuitenkin mantelilastut.
Ne samat hippuset, joita lisäillään jouluisin glögiin tai leivontahetkissä toscakakun päälle.
Juuri mantelilastut tuovat tähän sen krokanttimaisen rouskuvan rakenteen!

 
 
Mantelikrokantti
65g kaakaovoita
1rkl kookosöljyä
1rkl tocotrienols jauhetta (ei pakollinen)
5rkl raakakaakaojauhetta
55g mulpereita
15g mantelilastuja
½ vaniljatangon siemenet
 
 
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa.
Rasvojen sulattua sekoittele joukkoon toco, kaakaojauhe ja vanilja.
Kaada sitten joukkoon myös mulperit ja mantelilastut.
Sekoittele tasaiseksi massaksi.
 
Jaa raakasuklaamassa silikonisiin suklaamuotteihin.
Suklaita valmistui 15 isoa palaa!
Ei haittaa vaikka mulperit vähän pursuaisivatkin yli muotin pinnalta,
lopputuloksesta tulee oikeastaan vain kauniimpi niin.
Ja maukkaampi kun on enemmän pureksittavaa 😉
 
Siirrä sukulaatit jähmettymään joko pariksikymmeneksi minuutiksi pakkaseen tai tunniksi jääkaappiin.
 
 
Voit nautiskella suklaat joko jääkaappikylminä tai huoneenlämpöisinä – It’s up to you!
Ihan suoraan pakkasesta ei ehkä kannata vedellä, voi olla pikkuisen kovaa.
Saatoin itse kokeilla tätä suklaanhimoissani 😀
 
Nämä korvasivat hyvin sen mutakakkuhimotuksen tuomaa aukkoa masussani.
Tämä ruokahimo on kyllä harvinaisen sitkeä!
Jos jokin mieliteko kestää näin pitkään niin pakkohan se on toteuttaa.
Muuten tosiaan löydän itseni keksimässä jatkuvasti kaiken maailman korvikkeita,
joita tulee syötyä vielä tuplamäärät!
Pääsiäisenä pääsenkin toteuttamaan mutakakkuvisioni kotipuolen maisteluraadille.
Viikon päästä siis suupielet mutakakussa, wihii!
 

 
Nautiskelin itse näitä muutamana päivänä osana välipalaa.
Tykkään yhdistää herkut muun ruuan yhteyteen,
 jolloin määrä pysyy ikään kuin automaattisesti kohtuullisena.
Ja silti on hyvä mieli kun voi herkutella!
 
Maistatin näitä parilla ystävällänikin.
Jaettu ilo, paras ilo?
Herkkua oli heidänkin mielestään, eli kyse ei ole vain omasta subjektiivisesta näkökulmastani 😉

 
Mitä ihaninta viikonloppua juuri sinulle!