Unelmien joulu

Minkälainen olisi sinun unelmiesi joulu? Mitä tekisit ja miltä sinusta tuntuisi? Mielestäni näin joulunpyhien alla on hyvä miettiä omia odotuksiaan ja toiveitaan tulevan joulun suhteen.

Minun unelmieni joulun keskeisin osa on tunnelma. Lämmin, rento ja rauhallinen. Aito välittäminen ja kiireettömyys. Aamusta asti taustalla soivat joululaulut tunnelmointia siivittämässä, kynttilöiden loistaessa.Perinteisesti joulua vietetään läheisten kanssa kotosalla yhteisen joululounaan merkeissä. Kenelläkään ei ole mihinkään kiire, ehtii rauhassa jutella ja vain olla. Telkkaristakin katsotaan lähinnä joulurauhanjulistus tai joku joululeffa, muuten saa telkku pysyä kiinni.

Jossain kohtaa päivää tuntuu hyvältä lähteä raikkaaseen (pakkas)keliin ulkoilemaan. Parasta on, jos lumi narskuu kengänpohjissa ja posket saavat napakan punan. Kävelyn jälkeen masuun mahtuukin aina hieman lisää äidin itse tekemää bataattilaatikkoa. Masu täynnä on jälleen keskittyä joululauluihin, tällä kertaa itse pianoa soittaen. Musiikkia soitetaan nurkassa kyhjöttävällä pianolla, joka on jälleen vuoden ympäri joutunut odottamaan seuraavaa soittokertaa. Pieni epävireisyys ei tosin liene haitaksi ruostuneen soittotaidon rinnalla.

Joulukuusen koristelu kuuluu meillä vahvasti jouluaaton puuhailuihin. Punaisia lasipalloja ja hopeista nauhaa, joulutähti kruunaamaan kokonaisuuden. Kynttilävalot tuovat lisää loistetta jo pimenevään iltaan. Seuraavaksi voikin siirtyä pipareiden koristelun pariin; Monenmoista koukeroa piirtyy sydämien, kuusipuiden ja possujen pinnalle. Ohessa voi myös napata suuhun muutaman lopputuotteen, joulutortun, suklaakonvehdin tai palan taatelikakkua glögin seurana.

Ja kun kello koittaa kuusi, on aika avata lahjat. Paketit jaetaan ensin jokaiselle, jonka jälkeen avataan lahja kerrallaan yksitellen. Katsellaan ja ihastellaan, keskustellaan saaduista paketeista. Tunnetaan suurta kiitollisuutta. Loppuilta kuluu usein lautapelejä pelaillen ja tunnelmoiden.

Unelmieni joulu on siis sellainen, kuin se on monena vuonna jo ollut. Rauhallinen, ihana ja täynnä tunnelmaa! Millaisista palikoista sinun unelmiesi joulu koostuu?

Mistä sinä unelmoit?

Olen aina ollut sellainen haaveilija, taivaanrannanmaalari. Lapsena vietin paljon aikaa yksin ajatuksissani, ihan vaan haaveillen. Olin visualisoinut noin miljoona kertaa miten tapaan sen unelmien prinssin, jonka kanssa voisin jahdata sammakoita ja kiipeillä puissa. Jossain kohtaa unelmoinnista tuli kuitenkin vaikeaa. Tuliko minusta realistisempi, skeptisempi unelmieni toteutumista kohtaan?

Täytyykö unelmien olla toteutettavissa? Vai voiko joskus vain haaveilla? Miksi ylipäänsä unelmoida?

Unelmoinnissa ei tosiaan ole mitään pahaa eikä se ole vain lasten juttu – se voi olla vain seurausta yksilön ominaisuuksista. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa havaittiin, että mielen vaeltelu ja omaan pään sisäiseen maailmaan uppoutuminen oli selkeästi yhteydessä henkilön älykkyyteen ja luovuuteen: Mitä älykkäämpi ja luovempi ihminen, sitä helpommin hänen mielensä lähtee harhailemaan – ja unelmoimaan.

Unelmointi voi olla myös erittäin hyödyllistä, suuri voimavara.

Unelma1

Mitä unelmat voivat meille antaa?

Mielestäni yksi ihana ominaisuus unelmissa on, että ne tuovat hyvää mieltä. Koitappa olla hymyilemättä, kun ajattelet isointa ja kunnianhimoisinta unelmaasi!

Unelmat myös kannustavat eteen päin ja auttavat jaksamaan. Ne luovat ja ylläpitävät toivoa vaikeissa tilanteissa. Unelmasta on nimittäin tarvittaessa lyhyt matka tavoitteeksi.

Unelmat ovat toisinaan tavoittelemisen ja työn arvoisia. Ideoita syntyy, kun antaa mielen vaellella. Ehkä elämäsi uusi suunta lähteekin liikkeelle unelmasta?

Unelmat voivat tuoda elämään tarkoitusta ja päämäärää. Kun tekee päivittäin töitä unelman toteutumiseksi, voi elämäänsä saada suurta merkityksen tunnetta. Merkityksellinen työ, opiskelu ja ihmissuhteet puolestaan ovat yhteydessä onnellisuuden tunteeseen.

Vaikkei unelma olisi edes realistinen ja tällä hetkellä toteutettavissa oleva, niin mitä sitten? Jos saat unelmoinnista edes pienen hippusen hyvää, toivoa, iloa, merkitystä ja sisältöä elämääsi, on se todellakin sen arvoista.

unelma2

Varmasti kasvamisen ja iän myötä haaveilu vähenee jonkin verran, kun ymmärtää ettei voikaan elää siellä pilvilinnoissa. Unelmointia ei myöskään varsinaisesti pidetä erityisen hyödyllisenä tai arvostettuna piirteenä. Samoin kiireinen elämänrytmi ja stressi usein vievät haaveilukyvyn mennessään. Kuitenkin yllämainittujen seikkojen perusteella olen itse alkanut nyt vaalia kykyäni unelmoida ja visualisoida haaveitani. Toki realismi ja skeptisyys sieltä lähtevät helposti nostamaan päätään, mutta ne on onneksi helppo hiljentää. Riittää kun ottaa lähtökohdaksi riittävän utopistisen pisteen: Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?

Monesti unelmoimiseen liittyy pieni ääneen sanomisen pelko. Ainakin huomaan tämän selkeästi itsessäni. Omat unelmat ovat kovin henkilökohtainen juttu ja niitä haluaisi varjella muiden ikäviltä sanoilta. Kuka nyt haluaisi kuulla, ettei unelmaasi voi saavuttaa, se on typerä tai ettet pysty siihen?
Siksi onkin tärkeää, että ympärillä on välittäviä ja samanhenkisiä ihmisiä. Muiden kanssa jaetut ja yhteiset unelmat nimittäin vasta voimavara ovatkin!

unelma3

Mistä minä unelmoin?

Olen haaveissani monesti perustanut yksityisen hyvinvointistudion. Paikan, jossa olisi ammattitaitoista ohjausta niin ravitsemukseen, liikkumiseen ja mielen hyvinvointiin. Jossain kohtaa terveysherkkuvillitykseni keskellä suunnittelin myös hyvinvointikahvilaa. Joku näiden yhdistelmäkin voisi olla aika siisti? Tämä on todennäköisesti niitä unelmia, joka ei koskaan toteudu, mutta on sitä kiva silti pyöritellä päässä!

Haluaisin myös kirjoittaa kirjan. Hyvinvoinnin kentälle pukkaa kirjoja kuin sieniä sateella, joten omaperäinen idea olisi ehdoton. Se yhdistäisi intohimoni hyvinvoinnin ja kirjoittamisen. Tämäkin haave on siis hyllyllä odottelemassa sopivaa hetkeä, ideaa ja inspiraatiota!

Haluaisin auttaa suurta määrää ihmisiä. Nyt ei siis puhuta kymmenistä tai sadoista, vaan useista tuhansista. Haluan voimaannuttaa, antaa toivoa ja parantaa ihmisten hyvinvointia. Tätä toteutan jo nyt pikkuhiljaa ja etenen päivä päivältä lähemmäs unelmaani. Koen, että olen täällä muita ihmisiä auttaakseni. Se on elämäntehtäväni!

Unelmoin rakkaudesta. Tai aiemmin unelmoin sen tosirakkauden löytämisestä, nyt sen säilymisestä. Tämä on unelmistani suurin ja merkityksellisin. Olen ihan toivoton romantikko (ja salaa on mieskin), joten uskoisin tämän unelman säilyvän totena myös tulevina vuosina. Totta kai rakkaus ja rakastaminen muuttuu vuosien myötä, mutta haluan myös vaalia ja kunnioittaa sitä. Nähdä sen eteen vaivaa, tehdä töitä, että se säilyy. Rakkaus on mun elämän kantava voima, enkä tiedä missä suossa olisin jo ilman sitä.

Haaveissani on myös kehittyä parhaaksi versioksi itsestäni. Tämän helposti ymmärtää vain ulkoisena kehittymisenä, mutta ajan takaa tällä paljon muutakin. Toki kun jatkuvasti tekee fiksuja juttuja treenien, levon ja syömisen suhteen, tapahtuu jotain kohenemista myös siinä ulkomuodossa vuosien saatossa. Se ei kuitenkaan ole asian ydin – Haluan kehittyä myös henkisesti. Työstää ajatuksiani ja tunteiden käsittelyäni, oppia uutta itsestäni, läheisistäni ja ympäristöstä. Tämä henkinen ja älyllinen kehitys on minulle ulkomuotoa tärkeämpi asia.

Unelmoin myös siitä, että maailmasta tulisi paikka, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Jossa toisiin suhtauduttaisiin lämmöllä ja rakkaudella. Jossa ei olisi äärimmäistä köyhyyttä, nälänhätää tai sotaa. Tämä on nykymaailman menolla aivan utopistinen unelma. Vältän nykyisin uutisten lukemista tai kuuntelemista ihan siksi, että niistä tulee aina niin paha ja surullinen olo.

Haluaisin jossain kohtaa asua ulkomailla. Joko lyhyen ajanjakson tai pidemmän pätkän, opiskellen tai töitä tehden. Tästä olemme kyllä yhdessä jo jutelleet, mutta vielä mahdollisuudet ovat ihan auki!

Näiden lisäksi on toki paljon erilaisia arkisempia unelmia (kuten krhhm valmistuminen) sekä tietysti muutama niin korkealentoinen, etten niitä kehtaa edes ääneen sanoa. Unelmoitko sinä? Jos vaan ehdit ja haluat, laitahan ehdottomasti jakoon myös sun unelmia! <3