Mikä minusta tulee isona?

Yksinkertainen ja rehellinen vastaus: En tiedä vielä. Tiedän kyllä melko vahvasti, mitä en halua ja miksi en. Tiedän myös mihin suuntaan haluan kulkea. Kuitenkaan sellaista yksittäistä unelma-ammattia minulla ei enää ole.

Koska olen iso? Onko se valmistuessani ammattiin tai saavuttaessani tietyn iän? On ehkä hieman vanhanaikainen näkemys, että meillä olisi yksi ainoa työ, jota teemme eläkeikäämme asti. Tulevaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että toimeentulomme koostuu useista pienistä puroista ja muuttuu kiinnostuksen kohteiden, työllisyystilanteen ja kouluttautumisen mukaan. On jopa hieman epärealistista asettaa koulutuspaikkoja valitsevat nuoret sellaiseen asemaan, että heidän tulisi tietää, mitä he tekevät koko työikänsä. Itsekään en tiedä ja olen sentään opiskellutkin jo vaikka mitä.

Itselleni on tärkeää, ettei oppiminen ei koskaan lopu. Sen vuoksi näkisin yrittäjyyden ja muuttuvan toimenkuvan olevan itselleni se unelma-ammatti. Aina voi nimittäin oppia lisää ja kehittyä eteenpäin. Oli se sitten yliopisto-opintoja tai erillisiä kursseja, haluan tulla työssäni paremmaksi ja paremmaksi.

Toinen tärkeä pointti: Minun täytyy saada toimia omien arvojeni mukaan. Mikään ei ole kuluttavampaa, kuin hakata päivittäin päätä seinään omien arvojen vastaisessa työssä. Teen niitä asioita, joista tulen onnelliseksi. Teen työtä auttaakseni muita. Haluan edistää ihmisten hyvinvointia, niin henkistä kuin fyysistäkin. Tähän ei ole vain yhtä mahdollista väylää, vaan useita erilaisia mahdollisuuksia ja niitä tulen hyödyntämään jatkossakin.

On oikeastaan aika siistiä, ettei tarkalleen tiedä missä on viiden vuoden kuluttua. Koska olipa tulevaisuutta suunnitellut tai ei, harvemmin tilanteet menevät oikeasti juuri niinkuin oli ajatellut. Voikin päätyä yksityisyrittäjäksi ja muuttamaan toiselle puolelle Suomea valmennustyön perässä. Tekemään mielenkiintoisia yhteistöitä ja mukaan kirjaprojektiin. Viimeistelemään opintoja, odottelemaan vauvaa ja valmistelemaan jotain omaa. Jos olisin tarkasti noudattanut lukion lopussa tekemääni suunnitelmaa, olisin nyt valmistunut laillistettu ravitsemusterapeutti vailla työkokemusta. Hyvähän sekin varmaan olisi, muttei minua varten.

Tarvitseeko siis olla tarkkaa tavoitetta tulevaisuudelle, jos kerran suunta on selvillä ja kompassi kalibroitu sinne?

Tiedätkö sinä, mikä susta tulee isona? Mielelläni kuulisin pohdintoja aiheesta. Varsinkin jos on muita samanlaisia, joilla on suunta, muttei selkeää päämäärää!

Kohti tehokasta viikkoa – Miltä mun viikko näyttää?

Oot varmaan huomannut, että työpäivän aikana vireystila ja tekemisen tehokkuus saattaa vaihdella paljonkin? Ainakin omalla kohdallani huomaan tämän vaihtelun ulottuvan myös päivien välille – on tehokkaampia päiviä ja noh, sitten on päiviä.

Varsinkin luovassa työssä erilaisten päivien merkitys korostuu: Jos on huono päivä, ei saa oikein mitään omasta mielestä järkevää aikaan. Sähköposteihin voi vastata tällaisena ei niin luovanakin päivänä tehokkaasti, mutta yritäppä kirjoittaa osuvaa postausta  tai kirjan kappaletta inspiraation kadotessa. Ei yleensä onnistu kovin hyvällä menestyksellä.

Tuollaiset ei niin luovilla päivilläkin on kuitenkin roolinsa. Silloin päässä muhii jo luovuutta seuraavalle päivälle. Luovuus on vähän kuin lihas: Jos sitä rasittaa liikaa, se väsyy. Väsyneellä luovuuslihaksella on vaikea saada uusia ideoita ja tehdä luovuutta vaativia tehtäviä.
Yritän lähtökohtaisesti välttää aivojen joutumista totaalijumiin. Aivojumi iskee usein, kun on paahtanut liian monta tekemisen täyteistä päivää putkeen. Ennalta ehkäisy on tässäkin asiassa se avain, riittävien taukojen lisäksi!

Olen itse huomannut, että parhaiten homma toimii, kun päivien sisältöä hieman jaksottelee. Toki ihan samaa vapautta ei kasista neljään -päivätyössä välttämättä ole, mutta sielläkin voi monesti hieman vaikuttaa viikon kulkuun.
Mulla on viikossa selkeitä tehopäiviä, jolloin toteutan päässä muhineita ideoita, postaan, suunnittelen ja pidän yhteyttä asiakkaisiin. Lisäksi on pari rennompaa päivää, jolloin sallin itselleni rennomman työrytmin, joka antaa enemmän tilaa luovuudelle. Tuolloinkin saattaa siis tekstiä syntyä, mutta useimmiten päivät kuluvat taustatöiden parissa ja ideoinnissa.

Työviikko1

Viikkorytmi saattaa siis näyttää suunnilleen tällaiselta:

Maanantai – Tehopäivä
Viikko on mielestäni paras saattaa alkuun tehokkaalla työpäivällä! Viikonlopun rentoiluiden jälkeen mieli usein pursuaa ajatuksia, joita on mahtava päästä työstämään. Maanantaille usein kasaan paljon tekemistä, koska tiedän selviäväni siitä ”tuoreilla aivoilla”.

Tiistai – Rennompaa menoa
Yritän lähtökohtaisesti pitää tiistain hieman maanantaita kevyempänä päivänä. Yleensä tiistait ovat kuitenkin melko hyviä ideointipäiviä loppuviikkoa varten.

Keskiviikko – Tehopäivä
Keskellä työviikkoa on usein keskiverrosti tehtävää. Keskiviikko on toinen päivä, jolle kerään usein reilummin töitä, vaikkei se ihan maanantain tasolle ylläkään. Keskiviikkoisin usein videoin ja editoin sekä kirjoitan. Ihana sekametelisoppapäivä siis!

Torstai – Rennompaa menoa
Viikon toinen rennompi päivä! Torstai on yleensä selkeästi väsyneempi päivä. Käyn usein hierojalla torstaisin sekä teen ei niin hirmuisen paljon luovuutta vaativia hommia.  Ruokapäiväkirjojen tarkistamiset menevät tähän kategoriaan, samoin kuin sähköpostit, laskut ja kirjanpito. Toki jos on energinen ja luova olo, niin jonkinlaista työtä tulee tehtyä silläkin saralla.

Perjantai – Tehopäivä
Viikon viimeinen tehopäivä on perjantai. En odota perjantaita niinkään tulevan viikonlopun vuoksi, vaan ehkä enemmän fiiliksen takia. On mielestäni ihanaa tehdä tehokkaasti duunia ja sitten sulkea kone koko seuraavaksi päiväksi hyvillä mielin.

Lauantai – Lepopäivä
Lauantaisin en tee mitään töihin tai ideointiin liittyvää. Ainakaan aktiivisesti. Toisinaan päähäni putkahtaa ajatuksia, joita tietysti sitten kirjoittelen ylös kaiken maailman paperilappusille ja vihkojen kulmiin. Tarkoituksena kuitenkin suoda lepoa pääkopalle.

Sunnuntai – Rennompaa menoa
Yleensä sunnuntai on vähän sellainen fiilispäivä. Jos tuntuu, että olen työmoodissa, teen töitä. Jos en ole, en tee. Yleensä teen hyvin lyhyen työrypistyksen jossain kohtaa päivää. Ei siksi, että olisi jotenkin pakko, vaan koska tykkään. En kuitenkaan koe asiasta stressiä, jos nyt sattuu olemaan muutakin menoa viikonlopulle.

Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta toimii mulla! Henkilökohtaisesti uskon ennemmin siihen, että tehdään työt tehokkaasti silloin kun tehdään. Enemmän ei aina ole enemmän, vaikka usein tällainen käsitys onkin vallalla. Näkisin, että nykyisellä systeemillä saan monesti enemmän aikaan, kuin jos yrittäisin sopeutua väkisin kasista-neljään duuniaikoihin. Tarvitsen ehkä keskivertoa enemmän lepoa menneisyydessä koetun burn outin vuoksi, mutta tällä systeemillä koen saavani esiin parhaat puoleni luovassa työssä levosta tinkimättä.

Miltä sun viikkorytmi näyttää? Se voi olla täysin erilainen kuin mun, joten olisi hauska tietää, miten saat itsestäsi parhaan mahdollisen työminän ulos!

Työhyvinvointia – Vai pahoinvointia?

Näin toipuvana suorittajana ja perfektionistina herään aina välillä miettimään järkevää työkuormaa suhteessa hyvinvointiin. Viimeksi keväällä vedin työkuorman ihan yli ja päästäisin emävaleen jos väittäisin, ettei se vaikuttanut hyvinvointiini negatiivisesti. Onko järkeä tehdä niin paljon töitä, ettei ehdi tai jaksa pitää huolta hyvinvoinnistaan?

Vai olisiko fiksumpaa tehdä vähän vähemmän duunia, elää hieman pienemmillä tuloilla ja keskittyä elämään hyvää elämää?

 

Työt1

 

En tietenkään tarkoita, että elämän tulisi olla vain selviytymistä tai nipin napin pärjäämistä. Tottakai ihminen tarvitsee tietyn perustoimeentulon, jotta rahahuolet ja murehtiminen eivät vie kapasiteettia onnellisuudesta. Tarkoitan tällä enemmänkin normaalituloisia ihmisiä, jotka uuvuttavat itsensä työssä. Tällöin voi aina miettiä, että onko työstä saatava palkka oikeassa suhteessa työmäärään ja sen kuormittavuuteen? Silloin voi joko a) etsiä työn, josta saatava korvaus on kohtuullinen suhteessa työhön tai b) tehdä vähemmän työtä ja pärjätä vähemmällä.

Suuret missiot ja intohimoinen suhtautuminen omaan duuniin voivat joskus vaatia kovia työmääriä. Välillä tuntuu kuitenkin, että siitä on tullut uusi normaali. Että tavan tallaajakin on niin uupunut työkuorman alla, ettei jaksa kuin maata työpäivän jälkeen?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitin oheen listauksen, mitkä omasta mielestäni ovat tärkeitä tekijöitä hyvinvointia tukevan työelämän kannalta!

Hyvinvointia tukevan työelämän abc:


Tee työtä josta oikeasti tykkäät. Voi olla, ettet ole vielä siellä, mutta ole edes matkalla sinne. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi duunissa, joka vie kaiken elämänilosi, energiasi, aikasi ja mielenterveytesi.

Tee työtä, joka on arvomaailmasi mukaista. Mikään ei ole kuluttavampaa kuin puurtaa jonkin sellaisen eteen, mikä sotii omia arvojasi vastaan.

Tee työtä kohtuudella. Aikaa tulisi olla läheisille, omalle ajalle, liikkumiselle, terveelliselle syömiselle ja levolle. Jos sitä ei ole nyt, varaudu siihen että niille täytyy ottaa aikaa myöhemmin – reilusti. On nimittäin paljon helpompi ennaltaehkäistä ja ylläpitää kuin aloittaa nollasta.

Tee työtä jaksoittain. Tauota, tauota, tauota. Työteho ei ole enää juuri mitään parin tunnin ruudun tuijottelun jälkeen. Hengähdä hetki, nosta katse näytöltä, venytä vähän, kävele. Kaikissa töissä ei tätä mahdollisuutta ole ja sellaiset työvuorot ovatkin erittäin kuluttavia. Tällaisten työpäivien suhteen kohtuus on erittäin hyvä ohjenuora.

Tee työtä sen verran kuin tarvitsee. Mieti realistisesti, millaisilla tuloilla tulet toimeen ja miten jää ehkä hieman säästöön. Tarvitsetko sen enempää?

Työ4

Hetkelliset spurtit työelämässä ovat toki normaaleja ja ihan ok, mutta kolmatta/kuudetta kuukautta/vuotta jatkuva ”kyllä tää tästä ensi viikolla helpottaa”-vaihe ei palvele ketään. Ei työnantajaa eikä työntekijää. Ensinnäkään siksi, ettei se todellisuudessa tule helpottamaan. Toiseksi, ehdit saada pääsi ja kroppasi varsin jumiin stressaamalla niitä pitkäjaksoisesti yhtä soittoa.

Ja hei yrittäjät: levätkää. Ei ole niin väliä, vastaatteko sähköpostiin illalla vai aamulla. Erota työaika ja vapaa-aika selkeästi toisistaan = työt hoidetaan työajalla. Tavoitettavissa ei tarvitse olla 24/7.

Työ3

Itse kyllä tunnistan tekeväni helposti liikaa, sillä osa työstä yrittäjänä on ns näkymätöntä; Se ei näy suoraan palkkapussissa, mutta se voi näkyä siellä tulevaisuudessa. Varsinkin näin alussa pohjatyötä on tehtävänä paljon ja helposti ottaa itselleen liikaa tehtävää ja paineita. Tähän kun yhdistää käytännön valmennustyön, opinnot ja täydennyskoulutukset…Onneksi nyt alan pikkuhiljaa saada otetta siitä kohtuudesta.
Toipuva suorittaja kiittää ja kuittaa! Minkälaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Mikä on sinusta hyvä määrä työtä ja missä menee liiallisuuden raja?