20 kysymystä bloggaamisesta – Mitä tienaan blogilla?

Bongasin tällaisen blogihaasteen Essie’s -blogista ja se vaikutti mielestäni kiinnostavalta.  Kukaan ei varsinaisesti minua ole tähän haastanut, mutta ajattelinpa vastata silti. My blog, my rules. Kysymyksiin oli hauska pohtia vastauksia samalla vähän raottaen verhoa bloggaajan ja lukijan välillä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin purkaa luovuuttani ja ajatuksiani johonkin kanavaan. Blogi ja kirjoittaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Samaan aikaan muutin myös opiskelemaan uudelle paikkakunnalle, joten sain myös lisää täytettä elämään.

Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi?

Aloitin kirjoittamisen alkuperäiseen blogiin kesällä 2012 eli kuusi vuotta sitten. Tällä blogialustalla on bloggailua takana reilu vuosi.

Kuvaile blogiasi sekä sen pääasiallisia aiheita.

Blogin pääasiallisia aiheita ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ravitsemus, liikunta ja kehonkuva. Varmasti piakkoin myös perhe-elämän ja hyvinvoinnin yhdistäminen! Pyrkimykseni on välittää hyvää fiilistä, positiivista asennetta sekä saada lukija ajattelemaan aiheita uusista näkökulmista. Syvällisempien aiheiden vastapainoksi ilmestyy myös kevyempiä inspiraatiopostauksia sekä höpinää omista kuulumisista.

Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä tavoitteena on postata kolmesti viikossa. Päivitystahti tottakai elää hieman elämäntilanteen mukaan, joten sanoisin 2-4 kertaa viikossa!

Kuvat vai teksti?

Ehdottomasti teksti! Kuvat ovat tottakai tärkeitä, mutta itse näen tekstin olevan se juttu, se blogin sielu. Jos blogin teksti on pintapuolista höttöä, ei sitä jaksa kovin kauaa lukea. Sitten tietty kun teksti on kunnossa, voivat upeat kuvat nostaa blogin uudelle levelille!

Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Iso osa postauksistani saa alkunsa omista pohdinnoistani: Niitä ilmestyy päähäni yön hämärinä tunteita, istuessa metrossa tai kävellessäni luonnossa. Myös lukeminen ja käymäni keskustelut saattavat innoittaa uuteen postaukseen. Ravitsemus- ja liikunta-aiheisiin postauksiin saan monesti inspiraation käytännön työstä valmentajana ja kohtaamieni asiakkaiden haasteista. Lisäksi monet terveyteen liittyvät Facebook-ryhmät saattavat toisinaan kiehuttaa päätäni siinä määrin, että tekstiä syntyy!

Bloggaatko mieluiten päivällä, illalla vai aamulla?

Hmmm, kuinkakohan moni arvaa tähän vastauksen? Alkaa A:lla ja päättyy U:hun!

Kuinka usein teet jotain blogisi eteen eli otat kuvia, suunnittelet postauksia, vastaat kommentteihin yms.?

Jotain teen päivittäin. Kuvaaminen ja postausten suunnittelu tapahtuvat siinä arjen lomassa, sillä yht äkkiä saattaa idea ilmestyä päähän. Kirjoitan ehkä 4-5 päivänä viikossa, mutta useimmiten löydän itseni ”vapaapäivinäkin” raapustelemasta ideoita epämääräisille paperilapuille.

Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä jonkin verran myös muiden blogeja, tosin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Eniten luen hyvinvointiin liittyviä blogitekstejä (ennemmin kuin seurailisin yhtä tiettyä bloggaajaa). Itseäni kiinnostaa kuitenkin myös arkinen höpöttely sekä sellainen toisten elämään kurkistaminen. Niin ja tällä hetkellä kaikki mikä liittyy vauvoihin.

Voisin tehdä oman postauksensa kiinnostavista bloggaajista, mutta tässä ainakin muutama suosikki:
Iidan matkassa
Supet Fit Me
Candy on the run

Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut jopa liittymään lukijaksi?

Aitous, halu auttaa lukijaa, mielenkiintoinen ja vaihteleva sisältö, positiivisuus. Sellainen tietynlainen lämpö ja kyky puhua vaikeistakin asioista. Tykkään tietysti myös visuaalisesti kauniista blogeista, mutta ne eivät ole se pääsyy seuraamiselle!

bloggaaja3

Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Uuden luominen, auttaminen ja vuorovaikutteisuus. Itselleni luovuus ja sen ilmaiseminen on äärettömän tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta. Bloggaamisessa sitä pääsee toteuttamaan monella eri tavalla niin tekstin, kuvien kuin esimerkiksi reseptiikan suhteen. Muiden auttamisen taas koen olevan elämäni tarkoitus: Jos voin blogia kirjoittamalla auttaa edes vähän, tekee se minut erittäin onnelliseksi, sillä se lisää merkityksellisyyttä elämääni. Vuorovaikutteisuus eli kommenttien saaminen ja niihin vastaaminen ovat ihan parasta – Saan tutustua ihmisiin ruudun toisella puolella ja vaihtaa ajatuksia.

Kolme ikävintä asiaa bloggaamisessa?

Miksi en oikein keksi tähän mitään? Tai no tietotekniikan kanssa säätäminen olisi varmaan yksi. Toinen itseäni toisinaan harmittava seikka on kommentoinnin puute: Kun olet kirjoittanut mielestäsi tärkeän tekstin ja kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Otan myös toisinaan itse vähän turhan paljon paineita kirjoittamisesta –  se voisi olla kolmas kohta.

Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa?

Tottakai! Kuten mainitsinkin parin ylemmän kysymyksen kohdalla, kommentit ovat bloggaamisen suola (ja sokeri, jos terveysblogissa voi näin sanoa). Ilman niitä tuntuu, että tekee turhaa työtä ja puuhastelee vain itsekseen.

Onko blogillasi muita somekanavia esimerkiksi Instagram tai Facebook-sivu?

Blogilta löytyy Instagram– ja Facebook-sivut Lisäksi blogia voi seurata erilaisissa blogipalveluissa, kuten bloglovinissa, blogit.fi:ssä, blogkeenissä ja blog junglessa.

Onko sinulla luonnoksissa useampia puolivalmiita postauksia vai kirjoitatko ja julkaisetko aina yhden postauksen kerrallaan?

Tämä vähän riippuu elämänrytmistä = onko minulla aikaa ideoida. Jos aikaa on luovuudelle enemmän, usein luonnostelen postauksia lähes valmiiksi tai edes ranskalaisilla viivoilla. Jos aikaa ei liiemmin ole, kirjoitan aina yhden postauksen kerrallaan julkaistavaksi. Tykkään molemmista tavoista!

Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Luulisin suuren osan tietävän? Ainakin olen sen verran huudellut somessa uusista kirjoituksista, että olisi hassua, jos joku olisi ne onnistunut välttämään!

Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi?

Tällä hetkellä bloggaamisesta ei ole minulle mitään taloudellista hyötyä. Itseasiassa tästä koituu minulle vain kuluja! Saan silloin tällöin yhteistyöehdotuksia, mutta olen hyvin valikoiva niiden suhteen: En halua edustaa mitään, mikä ei istu arvomaailmaani. Ehkä tulevaisuudessa saan blogistani myös jotain taloudellista korvausta. Tai sitten en, kuka tietää!

Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa ollenkaan?

Noh, se nyt sattuu olemaan mun nimi. Blogin slogan ”wellness in a nutshell” kiteyttää mielestäni varsin hyvin blogin linjan ja antaa lukijalle jotain ennakkotietoa tulevasta sisällöstä. Mitään varsinaista tarinaa ei siis ole!

Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin?

Tottakai sitä haluaa kehittyä jatkuvasti! Seuraava steppi lienee noiden kuvien kehittäminen, koska koen tekstin olevan aika hyvin hallussa. Toki kehitettävää riittää myös teknisellä puolella, uusien postauskonseptien kehittelyssä sekä tietysti sen yhden kommentointiongelman ratkaisussa!

Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

En nyt ihan tiedä, olenko oikea tyyppi vastaamaan tähän, kun ei ole suurta lukijakuntaa, menestystä, maita ja mammonaa. Yksi vinkki voisi kuitenkin olla, että Tee sitä omaa juttuasi, älä yritä muuttua toiseksi. Itse olen mennyt kaikkein eniten metsään blogin suhteen, kun olen yrittänyt olla jotain muuta kuin olen. Oma tyyli paras tyyli!

bloggaaja2

Tuliko ylläreitä? Jos haluat olla mukana tukemassa bloggaajan henkistä hyvinvointia, jätä kommentti! 😀

Mikä minusta tulee isona?

Yksinkertainen ja rehellinen vastaus: En tiedä vielä. Tiedän kyllä melko vahvasti, mitä en halua ja miksi en. Tiedän myös mihin suuntaan haluan kulkea. Kuitenkaan sellaista yksittäistä unelma-ammattia minulla ei enää ole.

Koska olen iso? Onko se valmistuessani ammattiin tai saavuttaessani tietyn iän? On ehkä hieman vanhanaikainen näkemys, että meillä olisi yksi ainoa työ, jota teemme eläkeikäämme asti. Tulevaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että toimeentulomme koostuu useista pienistä puroista ja muuttuu kiinnostuksen kohteiden, työllisyystilanteen ja kouluttautumisen mukaan. On jopa hieman epärealistista asettaa koulutuspaikkoja valitsevat nuoret sellaiseen asemaan, että heidän tulisi tietää, mitä he tekevät koko työikänsä. Itsekään en tiedä ja olen sentään opiskellutkin jo vaikka mitä.

Itselleni on tärkeää, ettei oppiminen ei koskaan lopu. Sen vuoksi näkisin yrittäjyyden ja muuttuvan toimenkuvan olevan itselleni se unelma-ammatti. Aina voi nimittäin oppia lisää ja kehittyä eteenpäin. Oli se sitten yliopisto-opintoja tai erillisiä kursseja, haluan tulla työssäni paremmaksi ja paremmaksi.

Toinen tärkeä pointti: Minun täytyy saada toimia omien arvojeni mukaan. Mikään ei ole kuluttavampaa, kuin hakata päivittäin päätä seinään omien arvojen vastaisessa työssä. Teen niitä asioita, joista tulen onnelliseksi. Teen työtä auttaakseni muita. Haluan edistää ihmisten hyvinvointia, niin henkistä kuin fyysistäkin. Tähän ei ole vain yhtä mahdollista väylää, vaan useita erilaisia mahdollisuuksia ja niitä tulen hyödyntämään jatkossakin.

On oikeastaan aika siistiä, ettei tarkalleen tiedä missä on viiden vuoden kuluttua. Koska olipa tulevaisuutta suunnitellut tai ei, harvemmin tilanteet menevät oikeasti juuri niinkuin oli ajatellut. Voikin päätyä yksityisyrittäjäksi ja muuttamaan toiselle puolelle Suomea valmennustyön perässä. Tekemään mielenkiintoisia yhteistöitä ja mukaan kirjaprojektiin. Viimeistelemään opintoja, odottelemaan vauvaa ja valmistelemaan jotain omaa. Jos olisin tarkasti noudattanut lukion lopussa tekemääni suunnitelmaa, olisin nyt valmistunut laillistettu ravitsemusterapeutti vailla työkokemusta. Hyvähän sekin varmaan olisi, muttei minua varten.

Tarvitseeko siis olla tarkkaa tavoitetta tulevaisuudelle, jos kerran suunta on selvillä ja kompassi kalibroitu sinne?

Tiedätkö sinä, mikä susta tulee isona? Mielelläni kuulisin pohdintoja aiheesta. Varsinkin jos on muita samanlaisia, joilla on suunta, muttei selkeää päämäärää!

Kohti tehokasta viikkoa – Miltä mun viikko näyttää?

Oot varmaan huomannut, että työpäivän aikana vireystila ja tekemisen tehokkuus saattaa vaihdella paljonkin? Ainakin omalla kohdallani huomaan tämän vaihtelun ulottuvan myös päivien välille – on tehokkaampia päiviä ja noh, sitten on päiviä.

Varsinkin luovassa työssä erilaisten päivien merkitys korostuu: Jos on huono päivä, ei saa oikein mitään omasta mielestä järkevää aikaan. Sähköposteihin voi vastata tällaisena ei niin luovanakin päivänä tehokkaasti, mutta yritäppä kirjoittaa osuvaa postausta  tai kirjan kappaletta inspiraation kadotessa. Ei yleensä onnistu kovin hyvällä menestyksellä.

Tuollaiset ei niin luovilla päivilläkin on kuitenkin roolinsa. Silloin päässä muhii jo luovuutta seuraavalle päivälle. Luovuus on vähän kuin lihas: Jos sitä rasittaa liikaa, se väsyy. Väsyneellä luovuuslihaksella on vaikea saada uusia ideoita ja tehdä luovuutta vaativia tehtäviä.
Yritän lähtökohtaisesti välttää aivojen joutumista totaalijumiin. Aivojumi iskee usein, kun on paahtanut liian monta tekemisen täyteistä päivää putkeen. Ennalta ehkäisy on tässäkin asiassa se avain, riittävien taukojen lisäksi!

Olen itse huomannut, että parhaiten homma toimii, kun päivien sisältöä hieman jaksottelee. Toki ihan samaa vapautta ei kasista neljään -päivätyössä välttämättä ole, mutta sielläkin voi monesti hieman vaikuttaa viikon kulkuun.
Mulla on viikossa selkeitä tehopäiviä, jolloin toteutan päässä muhineita ideoita, postaan, suunnittelen ja pidän yhteyttä asiakkaisiin. Lisäksi on pari rennompaa päivää, jolloin sallin itselleni rennomman työrytmin, joka antaa enemmän tilaa luovuudelle. Tuolloinkin saattaa siis tekstiä syntyä, mutta useimmiten päivät kuluvat taustatöiden parissa ja ideoinnissa.

Työviikko1

Viikkorytmi saattaa siis näyttää suunnilleen tällaiselta:

Maanantai – Tehopäivä
Viikko on mielestäni paras saattaa alkuun tehokkaalla työpäivällä! Viikonlopun rentoiluiden jälkeen mieli usein pursuaa ajatuksia, joita on mahtava päästä työstämään. Maanantaille usein kasaan paljon tekemistä, koska tiedän selviäväni siitä ”tuoreilla aivoilla”.

Tiistai – Rennompaa menoa
Yritän lähtökohtaisesti pitää tiistain hieman maanantaita kevyempänä päivänä. Yleensä tiistait ovat kuitenkin melko hyviä ideointipäiviä loppuviikkoa varten.

Keskiviikko – Tehopäivä
Keskellä työviikkoa on usein keskiverrosti tehtävää. Keskiviikko on toinen päivä, jolle kerään usein reilummin töitä, vaikkei se ihan maanantain tasolle ylläkään. Keskiviikkoisin usein videoin ja editoin sekä kirjoitan. Ihana sekametelisoppapäivä siis!

Torstai – Rennompaa menoa
Viikon toinen rennompi päivä! Torstai on yleensä selkeästi väsyneempi päivä. Käyn usein hierojalla torstaisin sekä teen ei niin hirmuisen paljon luovuutta vaativia hommia.  Ruokapäiväkirjojen tarkistamiset menevät tähän kategoriaan, samoin kuin sähköpostit, laskut ja kirjanpito. Toki jos on energinen ja luova olo, niin jonkinlaista työtä tulee tehtyä silläkin saralla.

Perjantai – Tehopäivä
Viikon viimeinen tehopäivä on perjantai. En odota perjantaita niinkään tulevan viikonlopun vuoksi, vaan ehkä enemmän fiiliksen takia. On mielestäni ihanaa tehdä tehokkaasti duunia ja sitten sulkea kone koko seuraavaksi päiväksi hyvillä mielin.

Lauantai – Lepopäivä
Lauantaisin en tee mitään töihin tai ideointiin liittyvää. Ainakaan aktiivisesti. Toisinaan päähäni putkahtaa ajatuksia, joita tietysti sitten kirjoittelen ylös kaiken maailman paperilappusille ja vihkojen kulmiin. Tarkoituksena kuitenkin suoda lepoa pääkopalle.

Sunnuntai – Rennompaa menoa
Yleensä sunnuntai on vähän sellainen fiilispäivä. Jos tuntuu, että olen työmoodissa, teen töitä. Jos en ole, en tee. Yleensä teen hyvin lyhyen työrypistyksen jossain kohtaa päivää. Ei siksi, että olisi jotenkin pakko, vaan koska tykkään. En kuitenkaan koe asiasta stressiä, jos nyt sattuu olemaan muutakin menoa viikonlopulle.

Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta toimii mulla! Henkilökohtaisesti uskon ennemmin siihen, että tehdään työt tehokkaasti silloin kun tehdään. Enemmän ei aina ole enemmän, vaikka usein tällainen käsitys onkin vallalla. Näkisin, että nykyisellä systeemillä saan monesti enemmän aikaan, kuin jos yrittäisin sopeutua väkisin kasista-neljään duuniaikoihin. Tarvitsen ehkä keskivertoa enemmän lepoa menneisyydessä koetun burn outin vuoksi, mutta tällä systeemillä koen saavani esiin parhaat puoleni luovassa työssä levosta tinkimättä.

Miltä sun viikkorytmi näyttää? Se voi olla täysin erilainen kuin mun, joten olisi hauska tietää, miten saat itsestäsi parhaan mahdollisen työminän ulos!

Mitä tapahtuu, kun työholisti jääkin kotiin?

Sitähän voisi olettaa tapahtuvan monenlaista. Itseni tuntien kuitenkin tiesin muutaman skenarion olevan ihan nurkan takana. Alkuvuodesta minulla nimittäin ei ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa: Työt kuntokeskuksessa tulivat päätökseensä joulukuussa, samoin kurssit yliopistolla. Tammikuussa odotti siis tyhjyys.

Työlleen elävänä ihmisenä tämä oli yllättävän hankala pala purtavaksi. Toki jonkin verran töitä on tiedossa ravintovalmennuksen sekä harjoitusohjelmien päivitysten parissa, mutta hyvin vähän verrattuna aiempaan. Mitä ihmettä teen kaikilla näillä tunneilla?

Lähipiirin neuvot painottuivat lähinnä rentoudu ennen huhtikuuta -linjalle, mutta ajatus kolmen kuukauden laiskottelusta ei juuri innostanut. Tämä on siis se mihin ajatukseni kotona olemisesta kiteytyy, laiskotteluun. Toteen kävivät siis molemmat ennustamani tilanteet. Ensimmäinen reaktioni oli ahdistus tulevasta, siitä ettei minulla ole mitään merkityksellistä tekemistä. Toinen reaktio oli aivan yhtä ennalta arvattava: Aloin haalia itselleni lisää tekemistä. Meneillään on veljeni valmennusprojekti, kirjaprojekti sekä verkkokurssiprojekti. Pianonsoiton opettelu -projekti sekä neulomisprojekti. Projektia projektin perään!

työholisti2

Ajattelen toisaalta myös kirjoittamisen erilaisiin sosiaalisiin medioihin osana hyvinvointialan yrittäjän työtä. Siinä mielessä teen siis edelleen töitä, paljonkin, mutta siitä ei vain makseta minulle palkkaa. Nyt on kuitenkin juuri hyvä hetki panostaa tähän osa-alueeseen, kun muu tekeminen on vähemmällä melko pitkään. Kiireen helpottaessa myös luovuus ja innostus kirjoittamisesta ovat nostaneet jälleen päätään: Kirjoittaminen tuntuu tosi hyvältä just nyt.

Olen joskus ennenkin sanonut, että olen todella rutiineja rakastava ihminen. Kun arjesta katoaa se viimeinenkin säännöllisyys, täytyy uudet rutiinit luoda itse. Olen  nyt reilun viikon ajan aloittanut jokaisen aamuni salilla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että treenaisin joka päivä: Olen käynyt salilla myös pelkästään venyttelemässä, hierontatuolissa tai palauttelevalla pyöräilyllä. Tekee erittäin hyvää päästä pois kotoa, eikä vaan jäädä homehtumaan sinne sohvanpohjalle. Kiusaus sohvannurkkaköllöttelyyn on nimittäin suuri, jos aamulla jää liian pitkäksi aikaa sinne juomaan teetä ja nauttimaan kauratyynyn lämmöstä.

Olen siis aikatauluttanut päivääni, vaikkei tarvetta aikatauluille välttämättä olisikaan. Itselleni tietynlainen kaavamaisuus ja toisto päivien välillä tekee hyvää. Edelleen tuntuu toisinaan kyllä siltä, etten tee tarpeeksi tai riittävän merkityksellisiä asioita. Minusta on toisaalta tuntunut siltä myös silloin, kun tein ympäripyöreitä työpäiviä. Ehkä tässä on siis oiva oppimisen ja oman mielen työstämisen paikka? Harvemmin asiat muuttuvat ja kehittyvät, jos aina tekee samaa ja viettää aikaa mukavuusalueella. Voi siis olla, että tämä tekemisen vähentäminen ja oman ”turhuuden” hyväksyminen on juuri se haaste mitä kaipaan tälle keväälle. Koska se jos mikä on kaukana minun mukavuusalueestani.

työholisti3

Voisin siis lopettaa uusien projektien haalimisen, keskittyä tähän hetkeen ja työstää ajatusmaailmaani. Ja jos ollaan rehellisiä, menee noidenkin projektien loppuun saattamisessa vielä hetki jos toinenkin!
Onko sulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai ajatusmallista? Haalitko säkin projektia projektin perään? Kerro mulle!

Aktiivisempi arki

Tiesitkö, että jo kahden minuutin seisominen lisää reisilihasten aktiivisuutta 100%? Tällä on vaikutuksia muun muassa lihasten insuliiniherkkyyteen ja siten myös yleiseen terveydentilaan. Olisi suositeltavaa nousta ylös vähintään kerran tunnissa. Minäkin voisin siis nostaa pyllyni penkistä ja käydä keittiössä hakemassa vettä!

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin ja tulen varmasti vielä monesti kirjoittamaan. Niin tärkeästä aiheesta on kyse! Uskon nimittäin, että suurin osa ihmisistä olisi pirteämpiä, energisempiä ja terveempiä, jos heidän arkensa olisi hieman aktiivisempaa.

En tarkoita tällä jokapäiväistä aktiivitreenaamista. Toki hikitreeni on erittäin hyvä osa aktiivista elämää. Nostaisin kuitenkin enemmän esille istumisen tauottamisen sekä hyötyliikunnan! Ai miksi? Jos istuu päivässä 8-10 tuntia perseellään, ei se tunnin treeni riitä kumoamaan istumisen haittavaikutuksia.

Työmatka1

Liikettä ja taukoja työpäivään

Työpäivän aikana olisi hyvä pitää useita lyhyitä taukoja sekä vähintään yksi pidempi. Jos pelkäät, että tämä vaikuttaa työtehoosi niin ällös huoli! Pienet tauot ja aaltoileva työnteko voivat jopa lisätä tehokkuuttasi. Ihmistä ei ole luotu keskittymään montaa tuntia putkeen. On ihan luonnollista, että aivot alkavat jossain kohtaa piiputtaa ja pään sisällä pyörii Simpsoneista tuttu symbaaleja yhteen hakkaava apina. Tällöin päädyt todennäköisesti selaamaan Facebookia tai pläräämään instafiidiä. Strategiset tauot puolestaan lataavat niin fyysisiä kuin henkisiäkin akkujasi ja voit jatkaa työskentelyäsi pirteämpänä!

  • Pienet tauot voit hyödyntää esimerkiksi taukojumppaliikkeiden tekemiseen. Dynaamiset venyttelyt ja keppijumppa ovat hyviä vaihtoehtoja. Voit joko keksiä omat liikkeet tai käydä hakemassa inspiraatiota Facebook-sivultani. Joka keskiviikko ilmestyy uusi kehonhuoltovinkki, joista osa toimii taukojumppaan kuin nenä päähän!
  • Myös kävely toimii hyvänä taukoliikuntana. Askelia voi kerätä pienissä pätkissä pitkin päivää. Esimerkiksi puheluita voi hyvin puhua seisten ja kävellen. Mieheni on tästä aika hyvä esimerkki: Hän käy puhelinpalaverin aikana kävelemässä portaita ylös ja alas. Runsaassa vedenjuonnissa on pari askeleita kerryttävää plussaa. Vettä nimittäin pääsee hakemaan monta kertaa työpöydän ääreen ja vessassa on rampattava tiuhaa tahtia. Riippuen ruokatauon pituudesta, voi silloinkin olla aikaa viiden minuutin kävelyhetkelle.
  • Vaihtele työskentelyasentoa. Jos sinulla on käytössä seisomatyöpiste, niin mahtavaa! Senkin kanssa on hyvä kuitenkin huomioida asennon staattisuus. Sekä istuminen että seisominen tuovat omankaltaisiaan haasteita, jos samassa asennossa vietetään pitkiä aikoja. Optimaalista olisikin siis vaihdella istumisen ja seisomisen välillä, oikaista välillä ryhtiä ja nostaa katsetta näytöstä sekä pitää ihan rehellisiä jaloittelutaukoja.

hyötyliikunta1

Hyvinvoivaksi hyötyliikunnalla

Myös hyötyliikunta on aktiivisuuden muoto, jonka puolesta liputan vahvasti: Mikäs sen parempaa, kuin saada hommat hoidettua ja samalla liikuttaa kroppaa! Hyötyliikunnan määrä ja laatu riippuu tietysti jonkin verran elämäntilanteesta. Varsinkin jos hyötyliikunnan tuomiin mahdollisuuksiin ei kiinnitä huomiota, jää päivittäinen askelmäärä usein himpun verran alakanttiin. Hyvänä tavoitteena voisi pitää perinteistä 10 000 askelta päivässä! Jos mahdollista, hyviä keinoja hyötyliikunnan lisäämiseen ovat esimerkiksi:

  • Kauppareissujen hoitaminen kävellen tai pyörällä. Bonuksena ostosten paino takaisin päin kulkiessa!
  • Työmatkaliikunta. Kun edes osan työmatkasta kulkee kävellen tai pyörällä, saa päivään yllättävän paljon lisäaskelia! Vaikka kulkisi työmatkansa julkisilla, voi jäädä bussista yhden pysäkin aiemmin pois, kiertää hieman pidempää reittiä työpaikan pihaan tai nousta metron liukuportaat kävellen ylös.
  • Luuttaaminen, imurointi, mattojen tamppaus, kaikki muukin siivoaminen. Do I need to say more?
  • Syksyisin marjastaminen ja sienestäminen on oivaa hyötyliikuntaa. Talvisin puolestaan lumityöt nostavat äkkiä aktiivisuutta jos sitä lunta sattuu joskus satamaan. Keväällä ja kesällä puutarhan hoito ja mansikoiden poimiminen kuuluvat hyötyliikunnan aateliin jos sattuu omistamaan puutarhan.
  • Jos liikettä ei meinaa muuten tulla, niin aina voi pitää pienen iltadiskon: Mieleistä musaa soimaan ja kaikki hullunkurisimmat tanssimoovit kehiin! Hieman normaalimpi tapa kerätä askeleensa kasaan on heittää pikkuinen rauhoittava iltakävely vielä päivän päätteeksi. Myös venytellessäsi olet aktiivisempi kuin pelkästään sohvalla maaten!

kävely1

Jo muutamalla tauolla työpäivän aikana ja hyötyliikunnan maltillisella lisäyksellä voit boostata vireystilaasi ja hyvinvointiasi uudelle tasolle! Kokeile viikon ajan lisätä muutama aktiivisuushetki päivääsi – Huomaatko eron?

Jos et muuta kokeile, niin kokeile ainakin iltadiskoa: Se on meidän perheen hitti!

Työhyvinvointia – Vai pahoinvointia?

Näin toipuvana suorittajana ja perfektionistina herään aina välillä miettimään järkevää työkuormaa suhteessa hyvinvointiin. Viimeksi keväällä vedin työkuorman ihan yli ja päästäisin emävaleen jos väittäisin, ettei se vaikuttanut hyvinvointiini negatiivisesti. Onko järkeä tehdä niin paljon töitä, ettei ehdi tai jaksa pitää huolta hyvinvoinnistaan?

Vai olisiko fiksumpaa tehdä vähän vähemmän duunia, elää hieman pienemmillä tuloilla ja keskittyä elämään hyvää elämää?

 

Työt1

 

En tietenkään tarkoita, että elämän tulisi olla vain selviytymistä tai nipin napin pärjäämistä. Tottakai ihminen tarvitsee tietyn perustoimeentulon, jotta rahahuolet ja murehtiminen eivät vie kapasiteettia onnellisuudesta. Tarkoitan tällä enemmänkin normaalituloisia ihmisiä, jotka uuvuttavat itsensä työssä. Tällöin voi aina miettiä, että onko työstä saatava palkka oikeassa suhteessa työmäärään ja sen kuormittavuuteen? Silloin voi joko a) etsiä työn, josta saatava korvaus on kohtuullinen suhteessa työhön tai b) tehdä vähemmän työtä ja pärjätä vähemmällä.

Suuret missiot ja intohimoinen suhtautuminen omaan duuniin voivat joskus vaatia kovia työmääriä. Välillä tuntuu kuitenkin, että siitä on tullut uusi normaali. Että tavan tallaajakin on niin uupunut työkuorman alla, ettei jaksa kuin maata työpäivän jälkeen?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitin oheen listauksen, mitkä omasta mielestäni ovat tärkeitä tekijöitä hyvinvointia tukevan työelämän kannalta!

Hyvinvointia tukevan työelämän abc:


Tee työtä josta oikeasti tykkäät. Voi olla, ettet ole vielä siellä, mutta ole edes matkalla sinne. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi duunissa, joka vie kaiken elämänilosi, energiasi, aikasi ja mielenterveytesi.

Tee työtä, joka on arvomaailmasi mukaista. Mikään ei ole kuluttavampaa kuin puurtaa jonkin sellaisen eteen, mikä sotii omia arvojasi vastaan.

Tee työtä kohtuudella. Aikaa tulisi olla läheisille, omalle ajalle, liikkumiselle, terveelliselle syömiselle ja levolle. Jos sitä ei ole nyt, varaudu siihen että niille täytyy ottaa aikaa myöhemmin – reilusti. On nimittäin paljon helpompi ennaltaehkäistä ja ylläpitää kuin aloittaa nollasta.

Tee työtä jaksoittain. Tauota, tauota, tauota. Työteho ei ole enää juuri mitään parin tunnin ruudun tuijottelun jälkeen. Hengähdä hetki, nosta katse näytöltä, venytä vähän, kävele. Kaikissa töissä ei tätä mahdollisuutta ole ja sellaiset työvuorot ovatkin erittäin kuluttavia. Tällaisten työpäivien suhteen kohtuus on erittäin hyvä ohjenuora.

Tee työtä sen verran kuin tarvitsee. Mieti realistisesti, millaisilla tuloilla tulet toimeen ja miten jää ehkä hieman säästöön. Tarvitsetko sen enempää?

Työ4

Hetkelliset spurtit työelämässä ovat toki normaaleja ja ihan ok, mutta kolmatta/kuudetta kuukautta/vuotta jatkuva ”kyllä tää tästä ensi viikolla helpottaa”-vaihe ei palvele ketään. Ei työnantajaa eikä työntekijää. Ensinnäkään siksi, ettei se todellisuudessa tule helpottamaan. Toiseksi, ehdit saada pääsi ja kroppasi varsin jumiin stressaamalla niitä pitkäjaksoisesti yhtä soittoa.

Ja hei yrittäjät: levätkää. Ei ole niin väliä, vastaatteko sähköpostiin illalla vai aamulla. Erota työaika ja vapaa-aika selkeästi toisistaan = työt hoidetaan työajalla. Tavoitettavissa ei tarvitse olla 24/7.

Työ3

Itse kyllä tunnistan tekeväni helposti liikaa, sillä osa työstä yrittäjänä on ns näkymätöntä; Se ei näy suoraan palkkapussissa, mutta se voi näkyä siellä tulevaisuudessa. Varsinkin näin alussa pohjatyötä on tehtävänä paljon ja helposti ottaa itselleen liikaa tehtävää ja paineita. Tähän kun yhdistää käytännön valmennustyön, opinnot ja täydennyskoulutukset…Onneksi nyt alan pikkuhiljaa saada otetta siitä kohtuudesta.
Toipuva suorittaja kiittää ja kuittaa! Minkälaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Mikä on sinusta hyvä määrä työtä ja missä menee liiallisuuden raja?