Kohtuus on tylsää + Sinnepäin kaneli-omenapannukakut

Kohtuus ei myy. Täytyy olla mielipiteitä, herättää tunteita. Mielipiteet myyvät. Olen kuullut ja lukenut nämä lauseet monen monituisia kertoja. Varsinkin nyt viimeaikoina olen törmännyt vastaaviin ajatuksiin useasti, kun olen kehittänyt blogia enemmän eteenpäin ja opiskellut aiheesta lisää. Blogivalmentajien yksi keskeinen sanoma on, että tulee olla mielipiteitä. Tulee kärjistää ja kirjoittaa kärkkäästi, synnyttää lukijassa tunnereaktio.

En vain voi sille mitään, mutta omien ajatusteni tahallinen kärjistäminen ja teroittaminen haiskahtaa omaan nenääni väkinäiseltä lukijoiden kalastelulta. Kuin minulla olisi iso kalastusverkko, jonka heitän vastentahtoisesti pyristelevien skandaalia odottavien lukijakokelaiden päälle. Inhoan klikkiotsikoita, joiden tarkoituksena on vain herättää nopea tunnereaktio ja saada klikkaamaan. Sehän on lähestulkoon manipulointia! Toki mukana lipuu aina myös oikeasti blogin aihealueista kiinnostuneita tyyppejä eli sinänsä ymmärrän tämänkin strategian osana blogin lukijamäärän kasvattamista. Tarkoituksenani ei ole mitenkään alentaa teitä lukijoita, päin vastoin! Uskon, että kyllä te huomaatte millaisella mielellä teksti otsikoineen on kirjoitettu – kalastelu haiskahtaa ruudun sillekin puolelle.

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mielipiteitä. Ehei! Olisihan minulla vaikka minkälaista mielipidettä hyvinvointiin, terveyteen, liikkumiseen, kosmetiikkaan, nukkumiseen, vanhemmuuteen, kodinhoitoon, yrittäjyyteen, työelämään, ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen. Ymmärrän kuitenkin monenlaisia näkökulmia ja tilanteita ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni riittävän hyvän perustelun osuessa kohdalle. En yksinkertaisesti näe tarvetta asioiden voimakkaalle kärjistämiselle, kategorisoinnille ja ylenmääräiselle somessa öyhöttämiselle.

Olenkin tässä miettinyt, että kiinnostavatko ajatukseni ja reseptini enää samalla tavalla, kun en ole obsessiivinen tai fanaattinen mistään? Onko minusta tullut tylsä, kun en hifistele millään jauheilla tai vietä aamujani raastamalla kesäkurpitsaa puuroon? Kun en kuluta elämästäni suurta osaa miettien ruokaa tai treeniä? Kun en enää usko minkään hyvinvoinnin osa-alueen olevan Se Absoluuttinen Totuus™, vaan pyrin elämään siinä keskitiellä?

Pannukakku

Kohtuus ja sallivuus osana hyvinvointia tukevaa syömistä

Mitä enemmän opin ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista, sitä enemmän myös tiedostan näiden asioiden olevan kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Voisin tottakai esittää mielipiteen terveellisistä tai epäterveellisistä tavoista toimia, mutta aina tulisi tällöinkin tietää kenelle, milloin, miksi? Ei ole olemassa sitä absoluuttista totuutta, vaan se on aina monen tekijän summa. En juurikaan siis esitä kärkkäitä mielipiteitä ravinnosta, treenistä tai hyvinvoinnista ylipäänsä, koska a) en usko ihmisten lopulta niistä hyötyvän ja b) en itse usko tällaisen absoluuttisuuden olemassa oloon.

Toki varmasti saisin enemmän lukijoita esittelemällä jonkin ”yksinkertaisen ja takuuvarman tavan olla terve, hyvinvoiva ja timmi välttämällä vain näitä ruoka-aineita” -tyylisen ratkaisun. Mutta tämä ei ole se filosofia, mitä edustan. Uskon vahvasti, että samaan lopputulokseen tai jopa parempaan voidaan päästä kohtuudella ja sallivalla ajattelulla. Ja pannukakuilla.

Pannukakku

Sinne päin -ruokabloggaaja ja pannukakut

Olen miettinyt myös näitä pannukakkuja. Olen nykyisin myös siitä vähän huono ruokabloggaaja, että harvemmin muistan tarkkaan mitata ainesosia ja annan reseptin lukijalle hirmuisesti vapauksia muokkailuun. Hyvään ja varsin makoisaan lopputulokseen kun pääsee monenlaista reittiä ja ilman gramman tarkkaa ohjetta. Kokkailu on tällaisella fiilispohjalla paljon innostavampaa!

On myös erittäin vapauttavaa tajuta, etten oikeastaan tiedä, oliko näissä pannareissa sokeria vai ei! Suattaapi olla että on, suattaapi olla ettei ole. Käytin kyseisessä reseptissä nimittäin äitini tekemää omenasosetta, josta olivat merkinnät jääneet purkin päältä pois. Se saattoi siis yhtä hyvin olla sokerillista tai sokeritonta versiota. Kuitenkin tämä on enemmän kuin ok, sillä syön sokeria harvoin ja määrä olisi erittäin maltillinen. Kohtuus ja sallivuus tekevät syömisestä niin paljon helpompaa!

Kaiken lisäksi näistä pannukakuista tuli ihan tosi hyviä! Lähes puolueettoman miesihmisen mielipide oli ytimekkyydessään tiivistettävissä sanaan nam. Tässä teille siis mahdollisesti sokerittomat ja erittäin maistuvat sinnepäin pannukakut, olkaa hyvät!

Pannukakku

Kaneli-omenapannukakut (2lle)

1,25-1,5dl omenasosetta
4 kananmunaa
3rkl mantelijauhetta
0,5dl kaurahiutaleita 
1tl psylliumia
1tl kanelia

+ rasvafilosofiasi mukaista paistorasvaa

Tarjoiluun maapähkinävoikastiketta (1rkl maapähkinävoita + 2rkl soijajogurttia + 0,5-1tl hunajaa) sekä kirpeitä marjoja

Sekoittele ainekset keskenään kulhossa. Voit halutessasi soseuttaa koko komeuden sauvasekoittimella, mutta pakko ei oo! Jos taikina näyttää löysältä, voit lisätä hiukan kaurahiutaleiden määrää. Kuumenna valitsemaasi rasvaa lettupannun koloissa. Paista lettuja ennemmin hieman miedommalla lämmöllä pidempään, sillä näin ne pysyvät paremmin kasassa. Samalla vältyt ulkoa palaneilta ja sisältä löllöiltä testiversioilta. Hyvältä ne pannukakut kuitenkin maistuivat, vaikka pinta olikin astetta paahteisempi.

Voit halutessasi multitäskätä ja pyöräyttää maapähkinäkastikkeen paistamisen lomassa: Sekoita keskenään maapähkinävoi, soijajogurtti ja hunaja. Valmis!
Kun olet paistellut kaikki letut valmiiksi, kokoa ne korkeisiin pinoihin. Tiputtele päälle maapähkinävoikastike ja marjat. Nautiskele kiireettä, mieluiten hyvässä seurassa!

Pannukakku

Olihan tässäkin tekstissä loppujen lopuksi aika paljon mielipiteitä! Mitä mieltä sinä olet: Onko kohtuus tylsää? Häiritseekö kärjistys ja lukijoiden kalastelu?

Lue lisää aiheesta:
Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN
Ehdottomuudesta sallivuuteen
Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Niska-hartiaongelmat: Miten niistä pääsee eroon lopullisesti?

Niska-hartiaseudun ongelmat ovat nykypäivänä äärettömän yleisiä. Lähes kansansairaus. Valmentajan työssä niskakipuisia asiakkaita näkee ihan joka päivä ja ryhtiongelmat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tässä postauksessa käyn läpi niska-hartiavaivojen syitä sekä miten niistä pääsee eroon lopullisesti. Luvassa myös muutamia hyviä kehonhuoltoharjoitteita!

Haluan vielä nostaa esille, etten ole tuki- ja liikuntaelimistöön perehtynyt lääkäri tai fysioterapeutti. Olen kuitenkin omakohtaisen kiinnostuksen myötä opiskellut aihetta paljon muun muassa valmentajakoulutusten ja workshoppien sekä liikuntalääketieteen opintojen muodossa. Jos huomaat tekstissäni mielestäsi virheellisiä väittämiä, laita toki kommenttia tulemaan niin korjataan!

DSC_3423

 

Mistä niska-hartiaseudun ongelmat johtuvat?

Niska-hartiaseudun haasteet johtuvat lähes poikkeuksetta vääränlaisesta kuormituksesta tietyille lihaksille. Osa lihaksista on yliaktiivisia ja kireitä, osa taas laiskottelee ja kärsii hapenpuutteesta. Lihasten toimintamallit siis muuttuvat. Esimerkiksi niskan alueen lihaksisto joutuu turhan koville kannatellessaan edessä roikkuvaa päätä. Rintalihakset kiristyvät pyöristyneen ryhdin myötä, kun taas yläselän lihakset venyvät ja passivoituvat.

Usein myös hartiat nousevat kohti korvia ja saattavat pysyä siellä koko työpäivän ajan. Pahimmillaan tämä staattinen jännitys seuraa treeneihin ja kotisohvalle asti, eikä lihaksisto saa koskaan kunnolla lepoa ja liikettä! Tämä taas kiristää ihanan ystävämme lavankohottajalihaksen molemmin puolin kroppaa. Nimensä mukaisesti lavankohottajan tehtävä on kohottaa lapaa. Kun lapa on staattisesti ylhäällä, seuraa siitä usein myös epäkäslihaksen kiristyminen sen seurauksena. Kiristynyttä epäkäslihasta puolestaan yritetään avata hieromalla joko itse tai ammattilaisella. Tämän lihaksen hieronnassa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta mikäli sitä käytetään ainoana hoitokeinoja, ongelma uusiutuu varsin pian. Täytyy siis päästä niska-hartiaseudun kiputilojen syntysijoille!

Toki joissakin tapauksissa saattaa olla kyse esimerkiksi virheellisen harjoitustekniikan tuomasta lihasjumista, lihasten epätasapainosta, rakenteellisesta poikkeavuudesta tai vaikka nikamalukoista rangassa. Mikäli tämän tyylisiä haasteita epäilee, kannattaa ne aina selvittää tilanteeseen sopivan asiantuntijan kanssa!

Kuva lainattu täältä!

lapaan kiinnittyvät lihakset

Hyvä työergonomia auttaa ehkäisemään jumit

Tästä pääsemmekin niska-hartiaseudun jumien synnyn ytimeen: Työergonomiaan. Huutelen jatkuvasti Facebookin kehonhuolto-keskiviikoissa hyvän työasennon ja taukojen merkityksestä paitsi niskan, myös koko kehon hyvinvoinnille. Ei auta vaikka kuinka jumppaisi vapaa-ajalla, jos istuu staattisessa työasennossa 8 tuntia. Mitä se hyvä työergonomia sitten oikeastaan tarkoittaa?

Ergonomiahan käsittelee oikeastaan paljon laajempaa kokonaisuutta kuin vain istuma-asentoa ja tietokoneen ruudun sijoittelua. Hyvä työergonomia pitää sisällään muun muassa työympäristön lämpötilan ja ilmanvaihdon, työympäristön siisteyden, työilmapiirin työyhteisössä sekä työn tauotuksen. Tässä postauksessa keskitytään lähinnä hyvän työskentelyasennon hahmotteluun! Olen jostain syystä ehtinyt opiskella ergonomiaakin muutaman kurssin verran jossain välissä… 

DSC_3422

Hyvä istuma-asento työskennellessä näyttöpäätteellä tai opiskellessa koostuu seuraavista osa-alueista:

  • Selkä on neutraaliasennossa. Tällöin alaselässä on pieni luontainen notko, yläselkä on  loivan pyöreä ja leuka suorassa. Sivulta katsottuna korva, olkapään keskiosa ja lonkka ovat suorassa linjassa.
  • Katse on suoraan eteen ja ruutu riittävän kaukana kasvoista. Kuvassa katse on hieman liikaa alaviistoon johtuen läppärillä työskentelystä.
  • Kyynärvarret ovat tuettuna ja noin 90-asteen kulmassa.
  • Myös jaloille olisi hyvä olla tuki. Tähän vaikuttaa työtuolin valinta: Olisi hyvä, jos jalat yltävät sopivasti lattiaan noin 90-asteen kulmassa. Toinen vaihtoehto on tuolissa erikseen oleva tuki jaloille, jotta reidet eivät painaudu tuolin reunaa vasten.
  • Pyri välttämään toispuoleisia asentoja: Jalan nostamista toisen päälle, puoliristi-istuntaa, kyynärpäähän nojaamista ja niin edelleen. Nämä ovat signaaleja tauon tarpeesta!

Niska-hartiaseutuni on jo tukossa, mitä voin tehdä?

Hyvä kun kysyit! Akuutissa jumitilanteessa hieronta on hyvä vaihtoehto: Se auttaa saamaan lihakset takaisin lepopituuteensa ja edistää lihasten aineenvaihdunnan normalisoitumista. Hieronta kannattaa ehdottomasti toteuttaa sarjana, jolloin tietyn aikaa käydään tiheämmin hierotuttamassa ongelma-alueita ja pikkuhiljaa hierontojen väliä harvennetaan. Liian harvaan toteutettu hieronta ei nimittäin auta, jos lihakset ehtivät aina mennä yhtä jumiin kuin alkutilanteessa ennen seuraavaa hierontakertaa.

Myös itse tehtävä kehonhuolto on hyvä vaihtoehto tukemaan hieronnalla saavutettuja tuloksia. Se toimii myös hyvänä ensiapuna jos hierojalle ei syystä tai toisesta pääse. Omatoimisessa kehonhuollossa kannattaa keskittyä kokonaisvaltaisesti ryhdin kannalta oleellisiin lihaksiin: Rintalihaksille, lavankohottajille, takareisille ja lonkankoukistajille venytystä. Kaulan ja niskan lihaksille, lapavälille ja pakaroille kevyttä aktivaatiota. Oheisessa videossa on kerrottu jumien syntymekanismien lisäksi kaksi harjoitetta lavankohottajien huoltamiseen!

Työergonomiaa tulisi pyrkiä muuttamaan heti kun vain mahdollista. Jos ryhtimuutokset ovat voimakkaita, voi jumien aukominen olla paikallaan ennen asennon korjaamista. Tulisi myös huomioida, ettei ole olemassa niin sanottua optimaalista työasentoa: Kaikki staattinen työskentely on pidemmän päälle haitallista. Ei siis ole vahingollista istua muutama minuutti pyöreällä selällä. Paljon haitallisempaa on viettää koko työpäivä tismalleen samassa asennossa, oli se sitten seisten tai istuen. Jos mahdollista, olisi parasta vaihdella työasentoa esimerkiksi työtuolissa ja pallolla istumisen sekä seisomisen välillä.

Myös työn tauotus on erittäin tärkeää staattisen asennon katkaisemiseksi. Tauolla voi hakea esimerkiksi lasillisen vettä ja tehdä muutaman taukojumppaliikkeen. Sopivia liikkeitä löytyy useita esimerkiksi Facebook-sivuiltani sekä tästä postauksesta. On fiksua keskittyä jälleen ryhdin paranemista tukeviin liikkeisiin eli venyttää kireitä ja aktivoida laiskoja lihaksia.

Itse en aina todellakaan työskentele esimerkillisessä asennossa, mutta onpahan sitten kehitettävää! Tässä hetkellä istun pallon päällä, koska työtuolissa tai sohvalla ei pysty tällä selällä istumaan… Raskauden iloja 😀
Olivatko postauksessa esitetyt pointit ihan tuttuja? Aiotko kokeilla lavankohottajalle suunnattuja harjoitteita?

Raskausviikko 35 – Sekalaisia tunteita, kilpavarustelua ja mietteitä tulevasta

Yksi ameeban älykkyysosamäärän omaava täällä hei! Pikkuhiljaa alkaa raskauden eteneminen tuntua niin päässä kuin kropassakin. Ajattelin tulla kertomaan hieman kuulumisia menneiltä viikoilta, odotustunnelmia sekä ajatuksia tulevasta. Tästä lähtien vastuu on muuten lukijalla, nukuin nimittäin 5 tuntia viime yönä ja aivot tuntuvat kutistuneen herneeksi.

Miten menee?

Pääsääntöisesti on mennyt erittäin hyvin ja olenkin sanonut lähes koko raskauden ajan, että tämä raskaana oleminen on aika kivaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jo selkeästi raskaammat (heheh) ja väsymys alkaa painaa. Kroppa valmistautuu tulevaan, nivelet löystyvät, selkää kolottaa päivä päivältä enemmän ja kaiken maailman kipuja ilmaantuu milloin mistäkin. Liian kovasta tohinasta, kuten vaikka hippusenkin liian pitkästä kävelylenkistä, keho muistuttelee paitsi selän juilintana myös lisääntyvinä harjoitussupistuksina. Nyt on selkästi jo aika hiljentää tahtia entisestään!

Olen kyllä erittäin kiitollinen, että olen saanut liikkua suhteellisen vapaasti ja nukkua pitkiä yöunia tähän asti. Salitreenit ovat vaihtuneet kotijumppaan ja pyöräilyt leppoisaan kävelyyn. Välillä se vähän syö naista, kun ei pääse kunnolla hikoilemaan ja haastamaan itseään. Silloin on hyvä muistuttaa itselleen raskauden olevan väliaikaista eikä tarkoituksena olekaan juuri nyt kehittyä huimasti. Kunhan vaan pääsee liikkeelle ja saa vähän ylläpidettyä kuntotasoa.

Yöunet ovatkin sitten olleet viimeisen viikon ihan puhdasta kökköä. Tämä toisaalta ei enää näillä viikoilla ole mitenkään tavatonta: Maha painaa, hyvää asentoa ei löydy, kuuma, kylmä, jano. Ja kun hyvä tyynyillä tuettu ja tarkkaan haettu asento löytyy, baby muljaa menemään karkottaen nukkumatin taas matkoihinsa. Toinen vaihtoehto on pissahätä, koska raskaus ja pissahätä ovat erottamaton pari. Tuleepahan harjoiteltua sitä pätkissä nukkumista ja valvomista sitten tulevaa varten!

rv35_2

Millaisin tunnelmin odotus etenee?

Tällä hetkellä fiilis on erittäin jees, lukuunottamatta univajetta ja hassun sumuista oloa. Jos mietitään fiilistä suhteessa tulevaan, on kysymys hieman monimutkaisempi. Tietysti sitä odottaa jo ihan valtavasti, että pikkuinen päättää tuolta masusta kuoriutua. Ei enää montaa viikkoa, niin hänen pitäisi olla jo tässä. Juuri tätä kirjoittaessa tulee ninjapotkusarjaa vatsasta läpi – taitaa tietää, että hänestä puhutaan!

Kyllä täytyy kuitenkin rehellisesti myöntää, että jännittäähän tämä nyt ihan älyttömästi!  Olen myös melko kova murehtimaan, joten jatkuvasti huolehdin, että jos se nyt syntyykin etuajassa tai jos meneekin pitkäksi tai jos hänellä onkin joku vakava sairaus tai jos synnytys menee ketuiksi tai jos en osaakaan olla äiti. Olisi toisaalta kummallista, ettei tällainen yhtään jännittäisi: Kuitenkin olemme kohta tilanteessa, joka on meille täysin uusi ja opittavaa riittää enemmän kuin yliopisto-opinnoissa konsanaan. Paitsi että opinnoistakin mulla oli sentään jotain taustatietoa, vauvajutuista osasin nimetä ehkä tutin ja sen itse vauvan.

Luulin osaavani nimetä myös vaunut, mutta oh boy miten väärässä sitä voikaan olla. Siinähän on vaikka mitä vaunukoppaa, ratasosaa, runko-osaa, turvakaukaloa ja telakkaa, hyttysverkkoa, sadehuppua ja lämpöpussukkaa. Tai epäilisin näiden liittyvän samaan asiaan, ihan satavarma en tosiaan ole. Vaunuissa on äitien (ja isien?) kesken älytön kilpavarustelu ja vaunuja vertaillaan kuin autoja. Samaan tapaan vaunujen hinta myös romahtaa liikkeestä ulos kuskattaessa, ihan kuin autojenkin.

Ylläolevasta kappaleesta voi ehkä päätellä, että varsinaiset materiapuolen valmistelut ovat hyvässä käynnissä. Vaunut ovat matkalla kaikkine kummallisine lisäosineen, hoitoalusta, pikkuvaipat, amme, harsot ja muut tilpehöörit on hankittuna. Olen myös paljon tehnyt itse; Vaippakorin, pikkutöppöset ja pipon, nyt on menossa vaunulelu. Vaatteita olemme saaneet lahjaksi ja lainaan ihan kiitettävän kasan, mikä helpottaa budjetin näkökulmasta huomattavasti!

rv35_1

Millaisilla mietteillä tulevasta?

Viimeiset viikot kuluvatkin todennäkösesti enemmän henkiseen valmistautumiseen. Olen tässä jo huomannut kääntyväni hieman enemmän sisään päin ja päässäni pyörii paljon vauva-aiheisia teemoja. Millainen haluan olla äitinä? Millainen sitten todennäköisesti olen? Mitä jos en osaakaan huolehtia pienestä? Saanko ollenkaan omaa latautumisaikaa? Miten se arki lähtee rullaamaan, kun se todennäköisesti on niin erilaista mihin on totuttu? Ollaan toki paljon mietitty näitä aiheita yhdessä, samoin kuin parisuhteeseen tulevia muutoksia. Puhuminen ja kirjoittaminen useimmiten auttaa jäsentelemään ajatuksia selkeämmiksi kokonaisuuksiksi siellä omassa päässäkin.

Noh, näiden lisäksi se itse synnytys tässä tottakai mietityttää. Mulla on käytössä lääke, joka voi teoriassa ennenaikaistaa synnytystä hieman. Moni voi tässä kohtaa miettiä, että mitäs sitten käytät sellaista. Kuitenkin suurempi riski sekä itselleni, että vauvalle olis tulehduksen puhkeaminen suolistoon. Lääke siis on ja pysyy. Stressasin tästäkin asiasta jossakin kohtaa melko paljon, mutta näköjään turhaan, sillä vielä ei ole babyä näkynyt! Toki vielä muutaman viikon saisi masussa asustaa, että kaikki on varmasti valmista.
Pahin pelkoni synnytyksen osalta ei liity kipuun, vaan ennemminkin neuloihin ja sektioon. Pelkään ihan hulluna kaikenlaisia neuloja, joten ajatuskin piikistä selkäytimessäni yököttää. En siis mielelläni ota epiduraalia tai muita piikkimuotoisia kivunlievityksiä, ellei kipu sitten ole sietämättömissä rajoissa ja estä minua toimimasta.
Sektio puolestaan olisi se pelko nro uno. Ihan sen vuoksi, että se sisältää piikkejä, vatsalihasten ja lihaskalvojen katkaisun, pitkän toipumisajan sekä erossa olemisen juuri syntyneestä pikkuisesta. Jos siis voin tilanteen mitenkään välttää, niin kyllä kiitos.

Tavoitteena meillä on hoitaa vauvelia mahdollisimman tasapuolisesti ja siten, että molemmille jää myös sitä omaa tilaa edes vähän päivittäin. Kirjan lukemista, yksin tehty kävelylenkki, meditaatio tai treenituokio. Ollaan nimittäin molemmat sellaisia persoonia, että ilman omaa aikaa uuvahdus on aika nopeasti ovella. Yhteinen aika ois tietysti myös aika kova sana, mutta sen määrä riippuu todennäköisesti aika paljon tulokkaan luonteesta. Onko hän sellainen tasainen viilipytty vai yöt läpeensä huutava koliikkivauva? Sitä ei tosiaan ennakkoon voi tietää.

Meillä on myös vakaa päätös jatkaa kaikkien hyvinvointiin panostamista myös vauvan syntymän jälkeen. Vanhempien hyvinvointi kun muodostaa ison osan myös vauvan hyvinvoinnista. Oman ajan lisäksi tähän kuuluu tilanteeseen sopiva liikunta, todennäköisesti päiväunet, terveellisten ruokien suosiminen jaksamisen rajoissa, säännöllinen ja riittävä syöminen sekä runsas haliminen ja toisen kehuminen arjen keskellä. Vauva-arki osaa varmasti yllättää, mutta onneksi hyvinvointia tukevat valinnat tulevat osaksi jo selkärangasta! Hyvinvoinnin tavoittelu tulee siis olemaan osana arkeamme jatkossakin, se voi vaan hieman muuttaa muotoaan tilanteen mukaan. Tiedostan, että muutosta todennäköisesti tapahtuu myös tällä osa-alueella ja armollisuutta sekä itseä että kumppania kohtaan on hyvä hakea jo näin etukäteen.

rv35_4

En tiedä oliko tässä tekstissä edes mitään punaista lankaa. Jos oli, se hukkui jo aika monta riviä sitten. Mä taidan ruveta harjoittelemaan niiden päikkärien ottamista tässä sohvalla än-yy-tee-nyt!
Onko siellä ruudun takana muita raskausaivoja? Kommenttia ja ajatuksia saa toki heittää muutenkin, tulen niistä aina niin hyvälle tuulelle 🙂 On entistä ihanampaa kirjoitella, kun saa jotakin vastakaikua ja oppii tuntemaan tyyppejä siellä ruudun toisella puolen!

Lue myös:
Raskausajan painonnousu
Päivä raskaana kanssani
Hyvinvointi raskausaikana

 

Raskausajan painonnousu

Mietin ensin, etten edes ota kantaa koko asiaan. Kuitenkin huomatessani niin monen painivan painonnousuun liittyvien ajatusten kanssa, oli minun pakko nostaa aihetta esille.

Olemme kaikki erilaisia

Raskauskilot jakavat mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, ettei painoa tarvitse kerryttää ihan minimiä enempää. Toiset taas uskovat kahden edestä syömiseen ja sen myötä kertyviin kiloihin. Näitä kahta äärimielipidettä yhdistää kuitenkin eräs tekijä: Suurinta osaa odottajista painonnousu ahdistaa.

Vertaistukiryhmät ovat täynnä vertailua eri tahtiin nousevista elopainoista. Vertailussa unohtuu kuitenkin se fakta, että jokainen raskaus on yksilöllinen ja painonnousu tapahtuu eri tahtia. Toisille painoa kertyy alusta asti, toisille puolestaan humpsahtaa kiloja viimeisillä viikoilla. Raskauden kulku itsessään vaikuttaa suuresti kilojen kertymiseen. Vuodelevossa vietetty raskausaika ei ole verrannollinen aktiivisuustasonsa säilyttäneen tyypin raskauteen. Voimakas pahoinvointi voi saada inhoamaan terveellisiä ruokia ja energiavajeinen kroppa pyrkii paikkaamaan tilannetta roskaruoalla. Jos ei yksinkertaisesti mene alas muu kuin ranskalaiset ja sokerijogurtti, kai se on pakko niillä sitten elää?

Monesti raskausaikana murehdituttaa sen oman väliaikaisen ulkomuodon lisäksi raskauden jälkeinen palautuminen. Usein pelottaa jo valmiiksi, miten niihin omiin mittoihin sitten pääseekään. Tämä on ihan inhimillistä, enkä voi sanoa etteikö itseäkin vähän jännittäisi näin esikoisen odottajana. Mielestäni äitiä ei voi syyllistää tällaisista mietteistä: Oma keho on käynyt läpi valtavan muutoksen ja mieli haikailee entiseen. Ei se ole pinnallista tai turhaa. Oman kehon kokeminen vaikuttaa hyvinvointiin aina jossain määrin, halusimme tai emme.

Olemme varmasti törmänneet sanontaan hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva vauva. Henkinen hyvinvointi on varsin merkittävä osa kokonaisvaltaista hyvää oloa: Jos äiti tuntee olonsa huonoksi nahoissaan, heijastuu se jossain määrin myös vauvaan. Sen vuoksi omaa suhdetta kehoon ja sen muutoksiin on hyvä työstää jo raskausaikana. Olen kirjoittanut raskaudesta ja kehonkuvasta erikseen tässä postauksessa.

Suositeltava painonnousu

Monesti myös tilannetta voivotellessa unohtuu, että sen painon tosiaan kuuluu nousta raskauden aikana. Suositeltava painonnousu riippuu muun muassa lähtöpainosta ja on yllättäen yksilöllistä. Kuitenkin nyrkkisääntönä voisi pitää, että normaalipainoiselle naiselle olisi suositeltavaa 12,2-16,2 kilon painonnousu koko raskauden aikana. Paino ei suinkaan koostu pelkästään lisääntyvästä rasvakudoksesta ja vauvasta, vaan myös lisääntynyt verimäärä, kertynyt neste ja kohtulihas painavat vaa’alla yhtälailla. Ohessa Liikkuvan äidin hyvinvointi -kirjasta poimimiani keskimääräisiä painonnousun osatekijöitä.

Sikiö 3500g
Lapsivesi 900g
Istukka 500g
Kohtu 1000g
Rintakudos 1000g
Veriplasman määrä 1500g
Solujen ulkoinen neste 1800g
Äidin rasvakudos 2000-6000g
= 12,2-16,2 kg

Tavallaan 15-20 kiloa voi tuntua suurelta määrältä, mutta kun näkee palasteltuna mihin kaikki tuo paino menee, on se ehkä hieman helpompi sulattaa. Varsinkin treeneistä innostuneille äideille muistutuksena, että vaikka rasvakudoksen määrälle onkin annettu vaihteluväli, täytyisi sitä rasvaa edes jonkin verran tulla. Se on äidin energiavarasto imettämiseen ja vauva-arjesta selviytymiseen.

Kroppa on sitä paitsi varsin fiksu. Raskauden aikana erittyvä hormonicocktail nimittäin priorisoi rasvan kertymistä. Jos et siis syö tarpeeksi ruokaa, syöt todennäköisemmin lihasmassaasi pikkuhiljaa. Samoin käy helposti myös imettäessä, mikäli varastorasvaa ei ole ja energiansaanti jää syystä tai toisesta niukaksi. Tämä huolestuttaa hieman itseäni, sillä surkean ruokahalun vuoksi kilojen kertyminen on ollut varsin maltillista tähän hetkeen asti.

Ylenmääräiselle rasvan kerryttämiselle ei kuitenkaan ole tarvetta. Valitettava fakta lienee, että suurin osa naisten ylipainosta on lähtöisin raskaudesta ja siitä jääneistä kiloista. Tässä taustalla on toki useita tekijöitä, kuten valtava elämänmuutos, oman ajan väheneminen, katkonaiset yöt sekä puhtaasti prioriteettien siirtyminen itsestä muualle. Toki edelleen raskauksia on erilaisia ja jos sattuu haastavampi odotusaika, voi kiloja kertyä enemmän. Tämä saattaa odottavaa äitiä totta kai harmittaa, mutta tilanne on silloin vain parempi hyväksyä kuin keskittyä murehtimaan. Asiaa vastaan kamppaileminen usein vain lisää pahaa oloa. Riittää kun teet parhaasi.

raskausmaha3

Oma painonnousuni raskaana

Toisinaan pahoinvointi ja väsymys saa kilot tippumaan. Näin kävi omalla kohdallani. Alun voimakas paha olo ja oksentelu veivät 3 kiloa mennessään. Noiden menetettyjen kilojen takaisin saamiseen meni pitkään ja aloin olla lähtöpainossa vasta viikon 24 tienoilla. Silloin murehdin, että saahan vauva varmasti tarpeeksi energiaa kasvuun. Paino pompsahti sitten joulun aikaan 2,5kg kiloa kerralla ja sen jälkeen on noussut tasaisemmin vielä 2-3 kiloa.

Kokonaisuudessaan painoa on siis tullut 5-6 kiloa lähtöpainoon viikolle 34 mennessä. Ruokahaluni on ollut suoraan sanottuna aika pyllystä, eikä kasvava maha ja ahtaalle joutunut suolisto kauheasti auta asiaa… Aiempaa vähäisempi ruokahalu yhdistettynä vauvan voimakkaaseen kasvuun alkoi viedä voimia varsin tehokkaasti, mikä näkyi erityisesti treeneissä ja halussa liikkua. Tiedostan menettäneeni lihasmassaa jonkin verran eli todellinen painonnousu lienee tuota ylempää arviota suurempaa.

Olen varsin ristiriitaisissa tunnelmissa mitä tulee omaan fiilikseen painonnousua kohtaan. Toisina päivinä olo on kuin jollakin megaluokan manaatilla. On hämmentävää, kun joka paikka levenee, pyöristyy, kipuilee tai muuten vain tuntuu omituiselta. Esimerkiksi eilen oli surkea muutaman itkun päivä. Myös tuleva arki ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen mietityttää. Kuitenkin on paljon myös erittäin hyviä päiviä, jolloin en ajattele painoa, ulkomuotoa ja palautumista tai ajattelen niistä jopa positiivisesti!

Miten hyväksyä raskauden aikainen painonnousu?

Tähän ei liene olemassa yhtä mallivastausta. Kertoisin kyllä teille, jos jonkin äärettömän hyvän ratkaisun keksisin. Kuitenkin on olemassa ainakin muutamia keinoja ja harjoituksia, joita voi kokeilla!

  1. Ajattele tilanteen väliaikaisuutta. Yhdeksän kuukautta + palautumiseen menevät kuukaudet ovat ihan todella lyhyt aika elämän mittakaavassa. Yksi pieni kärpäsen kakka.
  2. Ajattele mitä hyvää saatkaan aikaan. Sinä rakennat pientä ihmettä. Kaikki mitä teet ja ajattelet vaikuttaa myös häneen.
  3. Ajattele mistä painonnousu koostuu. Vaikka saattaisit tuntea itsesi valtavaksi ja kömpelöksi, suurin osa painosta on tosiaan kaikkea muuta kuin kertynyttä rasvaa.
  4. Keksi itsestäsi kolme eri kehua joka päivä viikon ajan. Kehut voivat liittyä ulkonäköön, luonteenpiirteisiin, päivän tapahtumiin, ihan mihin vain! Kirjoita ylös joko puhelimeen tai kännykkään.
  5. Tee parhaasi. Syö mahdollisuuksien mukaan järkevästi ja terveellisesti nälkää kuunnellen. Liiku jollakin mieleisellä tavalla, jos keho sen sallii. Panosta uneen ja lepoon.
  6. Ajattele, että tilanteet muuttuvat. Muutos on väistämätöntä ja sitä tapahtuu jatkuvasti. Et ole enää tänään sama kuin olit eilen. Kuulostaa varmasti hurjalta, mutta kun tiedostat muutoksen olevan välttämätöntä, on se helpompi hyväksyä ja sitä vastaan ei tule kamppailtua niin kovasti.

raskausmaha4

Aiheesta voisin näköjään kirjoittaa vaikka ikuisesti, koska päästään jälleen lähelle lemppariaihettani eli kehonkuvaa ja itsetuntoa. Vähän täytyy kuitenkin rajata, ettei postauksesta tule kilometrimittaista. Yllä olevasta listasta kohdat 4 ja 5 käyvät muuten ihan kelle vaan osaksi henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tukemista! Kokeile <3

Seuraathan blogia jo Facebookissa, Instagramissa tai Bloglovinissa?

Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Olen törmännyt otsikon väittämään lukuisia kertoja niin valmennettavien kuin sosiaalisen mediankin taholta. Jos näin ei suoraan sanota, niin vähintäänkin se on luettavissa rivien välistä. Epäterveelliset ruoat mielletään niiksi ainoiksi oikeiksi hyvän makuisiksi ruoiksi ja terveellinen ruoka saa tylsän, mauttoman ja pahan leiman. Sitten pohditaan, että laihduttaessa tai painonhallinnassa ei saa syödä mitään hyvää.

Ei siis mikään ihme, että moni laihdutusyritys kaatuu ja pudotetut kilot hiipivät takaisin aikojen saatossa. Ei kannata tehdä muutoksia ja ratkaisuja, joita et pysty ylläpitämään lopun elämääsi. Kuka nyt haluaisi syödä kurjan makuista ruokaa nyt, saati ikuisesti? Minä en ainakaan, joten ymmärrän hyvin painonhallinnan vaikeuden tämän ajatusmallin omaavilla.

Mutta. Onko tämä ajatusmalli ylipäänsä järkevä tai todenmukainen? Ajatukset ja tunteet ohjaavat käyttäytymistämme hyvin pitkälle. Jos siis olemme tottuneet ajattelemaan vain herkkujen olevan hyvää syömistä, voi tavallinen terveellinen ruoka profiloitua olemaan pahaa tai tylsää. Tämä on niin kutsuttu rajoittava uskomus: Uskotaan terveellisen ruoan olevan pahaa, vältellään ehkä sen kohtaamista ja kun maistetaan, ollaan jo ennakkoon päätetty sen olevan ikävä kokemus.

terveellinen_epäterveellinen2

Myös makuaisti on tottunut säännöllisesti kuluttamaan herkuiksi miellettyjä ruokia ja epäterveellisempää sapuskaa.  Jos haluaa muuttaa ruokatottumuksiaan, täytyy makuaistin muuttumiselle antaa aikaa. Kerma-voi-sokeri-lillun jälkeen puhtaat maut voivat tuntua vähän laimeilta ja se on okei. Makuaistin sopeutuessa voikin hyvin tehdä kompromisseja ja valmistaa hieman terveellisempiä versioita sen hetken suosikkiruoista.

Yksi ihan konkreettisesti terveellisen ruoan hyväksi kokemiseen vaikuttava tekijä on ruoanlaittotaidot: Jos ei juurikaan kokkaile eikä siihen oikein löydy kiinnostusta, voi terveellinen ruoka jäädä vähän yksipuoliseksi ja vaikeaksi kokemukseksi. Totuus kuitenkin on se, että ihan yhtä helppoa on kokkailla terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa. Vaatii aluksi hieman opettelua reseptien ja kaupassa uusien tuotteiden kanssa, mutta se kyllä palkitsee! Kun kerran hoksaa, että näistä terveellisistä raaka-aineista saa oikeasti todella hyvää ruokaa niin halutessaan, on se pysyvä painonhallinta entistä lähempänä.

Myös väärät mielikuvat voivat olla mukana sekoittamassa soppaa – Mitä onkaan terveellinen ruoka? Mikä on herkku? Voiko herkku olla terveellinen? Jos on määritellyt terveellisen ruoan olevan salaattia ilman kastiketta, kevyttä ja vähän syömistä, kuivia riisikakkuja ja aneemista kanaa, niin ymmärrän kyllä ihan täysin tämän ”terveellisen syömisen” tympimisen. Hyvin tehty terveellinen ruoka on paitsi värikästä ja monipuolista, myös erittäin maistuvaa! Esimerkiksi tässä postauksessa on esitelty kolme nopeaa ja herkullista, mutta terveellistä arkiruokareseptiä.

Hyvin yleinen tilanne on myös arkipäivien kituuttaminen tylsänmakuisella ruoalla. Tämä liittyy usein ajatukseen, että tällaista sen terveellisen ruoan kuuluu olla. Sitten ihmetellään viikonlopun ja ”syöntiluvan” koittaessa, kun tekeekin niin hirveästi mieli kaikkea hyvää. Usein jo perjantaina haaveillaan kaikesta hyvästä, mitä voisikaan nautiskella viikonlopun kuluessa. Jos alunperin syötäisiin viikot läpeensä hyvänmakuista ruokaa riittävästi, voisi tilanne olla viikonlopun kynnyksellä toinen.

terveellinen_epäterveellinen4

Entäs herkut sitten? Melko oleellisesti vaikuttaa oma suhtautuminen herkuiksi miellettyihin ruokiin sekä itse siihen herkun käsitteeseen. Onko herkku aina kielletty tai rajoitettava asia? Onko olemassa kiellettyjä ja sallittuja herkkuja? Usein herkuiksi mieltämisen ja niiden rajoittamisen taustalla on pelko kohtuuttomasta syömisestä ja kontrollin menettämisestä. Tällaista ongelmaa kuitenkaan harvemmin ilmenee, jos syömiseen on alunperin salliva suhtautuminen ja syödään määrällisesti tarpeeksi.

Olen aiemminkin kirjoittanut intuitiivisestä syömisestä ja huomaan palaavani aiheen äärelle yhä uudelleen ja uudelleen. Sen ydinajatuksena on syödä kaikkea kohtuudella kylläisyyden tunnetta kunnioittaen. Jokin tässä minua kiehtoo valtavasti: Ehkä se on kaikkien ruokien ”tasa-arvoisuus” eli mitään ei leimata huonoksi tai hyväksi? Intuitiivisuus syömisessä on liitetty monesti parempaan painonhallintaan ja osa meistä oppii syömään sen mukaisesti ihan luonnostaan. Törmäsin juuri WTD-blogin Natan hyvään tekstiin hänen omasta syömisestään ja päässäni tämä syömismalli yhdistyi heti intuitiiviseen syömiseen. Aiheesta on ilmestynyt Patrik Borgilta myös loistava kirja nimeltä Tunne Nälkä, jota voin suositella lämpimästi.

Jos palataan siis otsikon kysymykseen – Miksi epäterveellinen on hyvää ja terveellinen pahaa? Lyhyesti vastaus kuuluisi näin: Olet ohjelmoinut itsesi yhdistämään hyvän ruoan epäterveelliseen ja luonut ajatusmallin terveellisen ruoan tylsyydestä. Olet tottunut makuihin, joita löytyy epäterveellisemmistä vaihtoehdoista. Mahdollisesti myös mielikuvasi terveellisestä ruoasta on hieman vinksallaan tai rajoittunut, etkä suhtaudu syömiseen tai herkkuihin vapautuneesti. Tämä voi kuulostaa hieman rajulta, mutta pohjimmiltaan se on mahdollisuus: Sinulla on valta vaikuttaa ajatuksiisi, tottumuksiisi ja mielikuviisi. Se vaatii vain hieman aikaa, kärsivällisyyttä, tiedostamista sekä tahtoa tarttua tilanteeseen kiinni!

terveellinen_epäterveellinen3

Pakko vielä huomauttaa: Arjessa en koskaan jaottele syömisiäni epäterveellisiin ja terveellisiin. En näe siihen mitään tarvetta. Nyt tekstin kirjoittamisen ja lukemisen helpottamiseksi käytin näitä termejä!

Mä olen myös elänyt tuollaisen ”tavallinen ruoka on pahaa” -vaiheen joskus nuoruudessa. Nykyisin voin ihan käsi sydämellä sanoa, että syön mieluummin pääruokaa kuin jälkkäriä. Näin ei aina tosiaan ole ollut, vaan joskus teininä saatoin korvata ruoan berliininmunkilla. Uskon aika vahvasti tasapainoon ja kohtuuteen: Jos suosii pääosin terveellisiä valintoja, voi osa olla ei niin optimaalista settiä. En ole itsekään mikään pyhimys ruoan suhteen ja olen tosiaan käynyt varsin pitkän tien löytääkseni nykyisen sallivan suhtautumisen syömiseen.

Onko terveellinen ruoka sinusta hyvää? Vai liittyykö hyvän ja herkun määritelmä epäterveellisiin ruokiin? Kommentoi ajatuksesi! 🙂

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Mitä on epäterveellinen ravinto?

Ei ole olemassa taikajuomaa

Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Sääntöhelvetti – Minun tarinani syömishäiriöstä

Hei hei helmikuu

Helmikuussa…

Join varmaan miljoona litraa kauramaitoon tehtyä kaakaota. Juustoportin gluteeniton kauramaito on paras keksintö vähään aikaan <3

Ulkoilin paljon, erityisesti meren jäällä auringonpaisteessa. Kävelyn, pakkasen ja auringon yhdistelmä on tuntunut tosi virkistävältä!

Jumppasin salilla lähinnä oman kehon painolla. Ja pelkästään jalkoja. Sain suosituksen olla treenaamatta yläkroppaa hetkeen, sillä olkahermopunoksessani on hermopinne molemmin puolin. Auts.

Lepäsin paljon, sillä masun voimakas kasvuvaihe vei voimat. Sopivan hetken tullen siis sohvalle, jalat ylös ja kirja/neulomus käteen!

Jäinen maisema

Luin 2 kirjaa, kolmas jäi vielä kesken. Yksi kirja oli ihan hömppäkirja, Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja. Petyin siinä vähän loppuratkaisuun, sillä se oli niin julma ja surullinen. Faktapohjaisista kirjoista lukulistalla olivat Liikkuvan äidin hyvinvointi sekä Nainen peilissä. Jälkimmäinen innoitti muun muassa tämän postauksen!

Kyläilin vanhempieni luona viimeistä kertaa vähään aikaan. Matka on sen verran pitkä, noin kolme ja puoli tuntia, etten viitsi enää näin loppuraskaudesta matkustaa sitä. Pääsääntöisesti, koska en halua synnyttää Onnibussiin.

Pohdin muun muassa kiltteyttä, erilaisia katsantokantaamme värittäviä linssejä ja toisten ihmisten tuomitsemista.

Kirjoitin 13 blogitekstiä.

helmikuu2

Kävin leffassa katsomassa The Greatest Showman -leffan. Tykkäsin ihan älyttömästi! Elokuvassa oli monia hyviä biisejä sekä mukaansa tempaava ja tunteita herättävä stoori. Eväänä oli kuivahedelmiä, suolapähkinöitä, porkkanoita ja Pandy protein candy -pussi. Ihan vaan, jos leffaeväät kiinnostavat. Itseäni aina kiinnostaa muiden ruoat!

Aloitin taas uuden käsityöprojektin, vaikken ole edes viimeistellyt edellistä. Tämä on tosin itselleni varsin tyypillistä – en oikein osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, vaan haalin erilaisia projekteja. Nyt on siis villapaidan lisäksi syntymässä virkattu kori vauvan tarvikkeille sekä pikkuruinen myssy!

Olen kääntänyt katsetta tulevaisuutta kohti. Pikkuhiljaa valmistelut etenevät ja vauvalle tehtävien hankintojen lista lyhenee. Meillä on jo pinnasänky odottelemassa makuuhuoneessa, pikkuruisia vaatteita osa pestynä ja osa pesua odottamassa sekä ihana muumiamme ensimmäisiä kylpyhetkiä varten! Olen myös ajatuksissani ollut enemmän tulevassa ja mietiskellyt tulevaa synnytystä ja arjen muutoksia.

Ystävänpäivä2

Olen käynyt kerran neuvolassa, kolme kertaa labrassa ja melkein kerran lääkärissä. Ekat kolme ovat ihan selvää kauraa, mutta miten voi käydä melkein lääkärissä? Lyhyestä virsi kaunis: Varasin lääkäriajan, sinne lähtiessäni myöhästyin metrosta, soitin paniikkipuhelun Niklakselle ja etsittiin sopivat bussivuorot, kävelin maailman nopeinta pikakävelyä kamalassa pissahädässä ympäri Helsinkiä vain huomatakseni lääkäriajan olevan kuukauden päästä. Success.

Olen myös yrittänyt lisätä energiansaantia yleisen väsymyksen ja vetämättömyyden vuoksi. Haluaisin jaksaa myös liikkua ja säilyttää edes osan lihaksistani, mutta tällä ruokahalulla se lienee varsin vaikeaa. Vatsaan ei vain tunnu mahtuvan yhtään lisää ruokaa, joten lisäenergia otetaan nesteistä, kuten tuoremehusta ja kaakaosta, sekä parista palasta tummaa suklaata. Toki myös vähentyvä liikkuminen pienentää osaltaan energiankulutusta.

Tänään näköjään kökötän puolet päivästäni päivystyksessä. Hauskaa maaliskuuta siis! Noh, ehkä nyt hieman liioittelin, eihän siinä mennyt kuin kaksi tuntia. Kaikki oli hyvin, ei siis syytä huoleen. Nyt on menossa jo rv33, ei ole kauhean paljon enää jäljellä – en malttaisi odottaa enää!
Miltä näytti sun helmikuu? 🙂

3 terveellistä reseptiä – valmiina 30 minuutissa!

Terveellistä ruokaa nopeasti? Me kaikki varmaan tiedämme sen fiiliksen, kun tulee väsyneenä, suorastaan viimeisillä voimillaan raahautuen kotiin. Nälkä. Silloin ei jaksa kokkailla monimutkaisuuksia, vaan suorat linjat ovat tarpeen. Terveyskriteerien täyttämiseksi on hyvä varmistaa, että mukana on kasviksia, proteiinia, pehmeää rasvaa sekä jokin kuitupitoinen hiilihydraatin lähde. Nämä tekijät eivät kuitenkaan ole este herkulliselle maulle, päin vastoin!

Ohesta löydät kolme herkullista, mutta terveellistä reseptiä. Näiden valmistus on erittäin yksinkertaista ja ruoka on naaman edessä puolessa tunnissa! Annoskoko on reilu, jolloin ruokaa riittää helposti kahdelle ihmiselle ja seuraavallekin aterialle. Let’s cook!

terveellinen resepti3

Kikhernepasta ja Quorn-bolognese

Pussillinen kikhernepastaa (Esim. Palmusto, á 200g)
2 pussillista Quorn-rouhetta (á 300g)
8-10dl tomaattipohjaista kastiketta (esim maustettua Mutti -tomaattimurskaa ja säilykekirsikkatomaatteja)
vettä
öljyä
suolaa, mustapippuria, oreganoa

Tarjoiluun parsakaalia ja (vege)parmesaania

Lirauta pannulle öljyä ja heitä päälle jäiset Quornit. Odotellessasi Quornin sulamista, voit pilkkoa parsakaalit valmiiksi. Kun Quorn on sulanut, lisää joukkoon tomaattimurska, hieman vettä ja mausteet. Kastike saa porista liedellä pastan keitinajan verran. Jos sinulla on kerroskattila, voit keittää alaosassa pastat ja höyrytysosassa höyrytellä parsakaalit samanaikaisesti. Toinen vaihtoehto on iso siivilä pastakattilan päälle!

Kun pasta ja parsakaali ovat kypsiä, on ruokailun aika! Kokoa ainekset lautaselle ja raasta päälle hieman (vege)parmesaania mausteeksi. Nauti!

terveellinen resepti2

Kiinalainen chilikana riisillä

Paketillinen broilerin rintafileetä tai suikaleita (~400g)
2-3 valkosipulin kynttä
2 punaista mietoa chiliä
0,5dl soijakastiketta (tarvittaessa gluteenitonta)
1dl mantelimaitoa
1,5rkl etikkaa
mustapippuria
(purkin pohjallinen kookoslastuja)

Lisäksi keitettyä täysjyväriisiä ja kasviksia

Lisää padan tai ison paistinpannun pohjalle öljyä. Ruskista broilerin pinta. Samalla voit pilkkoa chilin (varo silmiä ja nenää!) sekä kuoria valkosipulin kynnet. Heitä makuaineet kanan kaveriksi. Lisää soijakastike ja mantelimaito sekä mustapippuri ja kookoslastut. Anna poreilla, 10min tai kunnes kana on varmasti kypsää. Samalla voit keittää riisin ja valmistella kasvikset: Yksi helppo tapa lisätä kasviksia on lisätä esimerkiksi porkkanaa tai parsakaalia riisin mukaan keittymään! Myös wok-vihannekset voisivat käydä tähän tosi hyvin.

Tarjoile chilikana riisin ja kasvisten kanssa. Halutessasi voit lisätä reseptiin inkivääriä tuoreena tai jauheena, se kuulemma sopii hyvin. Itsehän en saa sitä nyt syödä. Nyyh.

terveellinen resepti1

Shakshuka

8dl tomaattimurskaa (halutessa chilillä maustettua)
2 paprikaa
sipuli
öljyä
2prk kikherneitä (á 230g)
6 kananmunaa
suolaa, pizzamaustetta (oreganoa, basilikaa, sipulia, valkosipulia)

Tarjoiluun leipää

Pilko paprika ja sipulit pienehköiksi palasiksi. Kuullota kasvikset öljyssä pannulla. Lisää joukkoon kikherneet, tomaattimurska ja mausteet. Kuumenna höyryäväksi. Tee lastalla ruokaan kolo ja tipauta aina yhteen kuoppaan yksi kananmuna. Ruoka on valmis, kun kananmunat ovat hyytyneet!

Tarjoile leivän ja halutessasi kasvisten kanssa. Meillä oli lisukkeena pehmeäksi paistettua kaalia, mutta näin vatsaoireisen näkökulmasta se ei ehkä ollut paras ratkaisu…

Mikä resepteistä lähtee kokeiluun? 🙂 Muistathan, että reseptit ovat varsin hyvin muokattavissa omien makumieltymysten ja valintojen mukaisiksi!

Kielen mennessään vievä banaanileipä (G, Ve)

Kun ulkona tupruttaa lunta (tai sataa vettä), on kiva käpertyä kotiin nauttimaan tuoreista leipomuksista, juomaan kaakaota ja lukemaan kirjaa. Miltä kuulostaisi lämpöinen banaanileipä, josta voit maistaa myös mantelin ja piparkakut? Aktiivinen työaika banaanileivän valmistamiseksi on alle 10min ja kokonaisuudessaan saat herkun eteesi noin tunnissa. Not bad!

Edes kauppareissulle ei välttämättä tarvitse vaivautua, sillä raaka-aineet löytyvät useimmista kuivakaapeista. Jos ei ihan suoraan reseptin mukaan, niin ainakin hieman muokkaamalla! Reseptissä on käytetty kaurahiutaleiden lisäksi kahta erilaista gluteenitonta jauhoa: Mantelijauhoa ja riisijauhoa. Mikäli näitä ei löydy kaapistasi, voi mantelijauhon korvata kaurajauholla ja riisijauhon joko vehnäjauholla tai kaurajauholla. Tarkemmat määrät jauhojen muutoksiin löydät reseptistä. Kaurajauhon valmistat muuten helposti itse jauhamalla kaurahiutaleita  sauvasekoittimella tai blenderissä!

DSC_2974-01[1]

En missään tapauksessa ole mikään terveysnatsi ja sen vuoksi suosittele gluteenitonta, maidotonta, munatonta ja sokeritonta leivontaa. Mielestäni on kuitenkin välillä erittäin kiva haastaa itseään ja leipoa herkkuja terveellisemmistä aineksista – mausta tinkimättä! Mielestäni banaanileipä on itsessään juuri sopivan makeaa, kun käyttää kypsiä banaaneja. Jos kuitenkin makeahammasta kolottelee enemmänkin, voi mukaan huoletta lorauttaa hunajaa tai siirappia.

Eikun kulho esille ja leipomaan!

DSC_2973-01[1]

Gluteeniton ja vegaaninen banaanileipä

4 pienehköä kypsää banaania
2dl kaurahiutaleita
2dl mantelijauhoja (tai 1dl kaurajauhoja)
1,5-2dl riisijauhoja (tai 1,5dl vehnäjauhoja tai 2dl kaurajauhoja)
2rkl öljyä (saat itse valita, ei rasvasotaa tässä blogissa)
2tl piparkakkumaustetta
0,5tl leivinjauhetta
pari ripausta suolaa
mantelilastuja koristeluun

Muussaa banaanit haarukalla tasaisehkoksi massaksi. Vaikka tässä on hieman enemmän työtä käsin tehtynä, suosittelen haarukalla muussaamista ennemmin kuin sauvasekoitinta tai monitoimikonetta. Koostumuksesta tulee miellyttävämpi, kun mukana on hieman banaanisattumia!

Lisää joukkoon kaurahiutaleet, jauhot, öljy, piparkakkumauste, leivinjauhe ja suola. Sekoita tasaiseksi. Kaavi seos leipävuokaan. Tarvittaessa voit öljytä reunat, varsinkin jos sinulla ei ole silikonista leipävuokaa. Ripottele pinnalle reippaasti mantelilastuja.

Paista 150-asteisessa uunissa 45-60min. Nautitaan joko hieman lämpimänä tai jääkaappikylmänä kuuman kaakaon kera, mieluiten hyvän kirjan kanssa! Toimii myös hätäeväänä rasiasta syötynä samalla kun tekee läppärillä töitä. What ever floats your boat.

DSC_2971-01[1]

Mitä parhainta perjantaita tyypit! Toivottavasti teille on tiedossa rentouttava ja banaanileivän tuoksuinen viikonloppu <3 Me lähdetään itseasiassa mökkeilemään Sappeelle huomenna aamulla, sellainen 24h pikareissu! Tässä mietin, että pitäiskö leipaista toinen banaanileipä mukaan…

Ravitseva smoothiekulho – miksi valita lusikoitava smoothie?

Smoothiekulhot. Nuo jo parin vuoden ajan smoothiemaailmaa valloittaneet aamu-, väli- ja iltapalat. En oikein aluksi meinannut päästä sisälle kyseiseen trendiin: Tykkäsin kyllä smoothieista, mutta sen pystyi juomaan myös blenderin kannusta tai lasista kulhon sijaan. Miksi tehdä lisää tiskiä tai nähdä vaivaa?

Nyt olen elänyt uudelleen smoothiekautta hetken tauon jälkeen ja kyllä – smoothieni ovat löytyneet useammin kulhosta kuin lasista. Varsinaisia herkkukulhoja alkoi syntyä, kun poikkesin hieman tutuista rutiineistani. Alla kerron kolme syytä, miksi käyttää hieman aikaa, tehdä ylimääräistä tiskiä ja lusikoida herkullinen smoothiebowl juotavan smoothien sijaan! Näin tiskaamista inhoavana ihmisenä voin kertoa, että näiden etujen pitää olla aika isoja, jotta ne saavat minut kasvattamaan tiskivuorta.

smoothiebowl1

1. Tulet tehokkaammin kylläiseksi. Totta kai nestemäinenkin ravinto täyttää vatsaa, mutta vain hetkeksi. Neste poistuu vatsasta nopeammin kuin kiinteä ruoka, joten nälkä voi yllättää varsin pian syömisen jälkeen. Lusikoitavat smoothie sisältävät usein enemmän täyttäviä ja smoothien massaa kasvattavia ainesosia, jolloin kylläisyys pysyy yllä pidempään.

2. Pureskelet huolellisemmin. Harvoin smoothie on niin silkkisen sileää, ettei sitä tarvitsisi ollenkaan pureskella. Usein nestemäinen smoothie tulee kuitenkin hulautettua alas varsin nopealla tahdilla. Varsinkin herkkävatsaisille voi tästä seurata ruoansulatusvaivoja. Kun smoothie tarjoillaan hieman paksumpana ja kulhomuodossa, tulee pureskelu mukaan automaationa!

3. Pääset (halutessasi) koristelupuuhiin! En tiedä oletko kanssani samaa mieltä, mutta mielestäni paras osa smoothiekulhoista ovat ne päälle aseteltavat tilpehöörit. Koristelutyylejä on monia: Kiireisempi ja huolettomampi roiskii härpäkkeet smoothiensa päälle iloiseen sekamelskaan, pedantimpi puolestaan asettelee jokaisen kookoslastunkin oikealle paikalleen. Smoothiekulhot voivatkin parhaimmillaan olla ihan kuin upeita taideteoksia! Vaikkei aina jaksaisikaan panostaa koristeluun, tuovat tilpehöörit lisää makua ja pureskeltavuutta smoothieen joka tapauksessa.

Kuten ostosteeveessä sanotaan: Eikä siinä vielä kaikki! Haluaisin jakaa teille the reseptin, joka sai minut hullaantumaan smoothiekulhoihin. Se kätkee sisälleen aimo annoksen hyvää tekevää vihreää, täyttävää kuitua, makeaa hedelmää ja muikeaa marjaa. Kaiken ravitsevuuden lisäksi se on myös niiiiin hyvää!

smoothiebowl4

The smoothiekulho

Banaani
Päärynä
½ avokado
iso kourallinen salaattia
iso kourallinen sitruunamelissaa
1,5dl kaura- tai mantelimaitoa
(makeuttamatonta proteiinijauhetta)
1-2dl mustaherukoita

Koristeluun banaaniviipaleita, mulperinmarjoja, sitruunamelissan lehtiä ja kookoslastuja

Soseuta kaikki raaka-aineet sauvasekoittimella tai blenderissä mustaherukoita lukuunottamatta. Vihreät kannattaa laittaa noiden kiinteämpien ainesten keskelle, jotta ne soseutuvat tasaisesti. Lisää lopuksi mustaherukat ja pyöräytä tasaiseksi. Tehokkaalla blenderillä tosin varmasti saa nämä kaikki sekaisin kerralla!
Kaada smoothie kulhoon ja asettele päälle valitsemasi koristeet. Nauti heti (kun olet napannut siitä kuvan instagramiin)!

smoothiebowl2

Suositko sinä juotavia vai lusikoitavia smoothieita? Miksi? 🙂 Vinkkaa ehdottomasti myös sun lempparireseptit, niin pääsen kokeilemaan!