Sairaalareissua, työprojektia ja kyykkyjä – Elokuun kuulumiset

Elokuu näyttäisi kuluvan hurjaa vauhtia! Tuntuu toisaalta, että aika ylipäänsä lentää tällä hetkellä. Vaikkei tavallaan ole mitään ihmeellistä tehtävää. Vain sitä tavallista arkea ja se on oikeastaan aika ihanaa.

Okei, huijasin vähän. On mulla muutama projekti menossa taas vaihteeksi. Koska en näköjään edelleenkään osaa vain olla, täytän vauvan jättämät (erittäin lyhyet) vapaahetken töihin ja itseni kuntouttamiseen. Isoin osa päivästä menee kuitenkin tuon pienen rakkauspalleron kanssa!

Viimeiseen viikkoon on mahtunut myös ikäviäkin tapahtumia ja yllättäviä käänteitä. Kaiken tämän vuoksi täälläkin on ollut hieman hiljaisempaa. Sen takia ajattelin hieman valottaa viime viikkojen meininkejä tänne blogin puolelle – ihan vaan, jotta pääsette taas kartalle!

Lievästi kaoottista arkea

Ilonan muuttuvat vaiheet ovat ajaa meidät hieman hulluiksi ajoittain. Välillä näyttäisi muodostuneen jonkinlainen rutiinintynkä, joka pienen riemastuksen hetken jälkeen häviää taas kuin pieru saharaan.

Hetken aikaa Ilona jo nukkui ensimmäiset päiväunet kävelylenkillä vaunuissa. Nyt jo pelkkä vaunujen näkeminen aiheuttaa kiljuntaa. Ja nythän muuten kiljutaan kaikesta; Ilosta, surusta, kiukusta, pissavaipasta, äidin naamasta ja tutista.

Ilona on ollut ihan tosi levoton – ja ilmeisesti se on melko yleinen vaihe tässä neljän kuukauden iässä (miten mun vauva voi olla ihan pian jo 4kk?). Paras paikka olisi sylissä ja tissi suussa, muuten ei voi nukkua tai olla nätisti. Yhdistin tänään kuitenkin tämän käytöksen ja kuolaamisen muutamaan hassunhauskaan punoittavaan pampulaan vauvan suussa. Niinpä, hän tekee hampaita.

Reseptiprojekti – vegeruokaa ja visuaalista ilmettä

Olen viimeisen kuukauden viettänyt lähes kaiken ”ylimääräisen” aikani kokkaillen, kuvaillen ja kirjoittaen reseptiikkaa parin upean leidin verkkovalmennukseen: Annan ja Annetten ReBoot 2.0 starttailee syyskuussa! Tämä on ollut niin siisti projekti! On ollut supermielenkiintoista yhdistellä (vege)reseptien ideointia, valokuvausta ja visuaalisen reseptivihkosen luomista. Tällaista voisin hyvin tehdä jatkossakin työkseni. Reseptinhaluiset ihmiset, ottakkee yhteyttä!

Fysioterapiaa ja kyykkyjä

Ei ehkä yllätä, että käyn edelleen fysioterapiassa. Edelleen on hirveästi tekemistä kireyksien, erkauman ja virheasentojen kanssa, mutta homma etenee koko ajan. Olen tosi tyytyväinen jo tämän hetken tilanteeseen, sillä voin liikkua ilman kipua. Se on mahtava tunne! Treeniohjelmaan on pikkuhiljaa palauteltu kyykkyjä, mistä olen erityisen innoissani. Tällä hetkellä harjoittelen kyykkyä hieman pystymmässä asennossa kahvakuulavastuksella. Tuntuu, etteivät ne takakyykyt enää olekaan kilometrin päässä vaan pienen loikan tuolla puolen!

Haluaisin pukeutua ”kunnollisiin vaatteisiin”

Tiedän. Ei olisi ehkä ihan heti uskonut, että kyllästyisin jumppavaatteisiin. Näin on kuitenkin käynyt ja nyt toivoisin voivani käyttää välillä ihan fiksuja normaalien ihmisten vaatteita. Ongelmana vaan vähän on, ettei kaapissani ole juurikaan istuvia vaatteita: Olen sen verran eri muotoinen kuin ennen raskautta, etteivät olemassa olevat vaatteet näytä kovin hyvältä. Vaatekaappi on siis hyvin rajallinen, kun ottaa huomioon, ettei niitä istuvia vaatteira kauheasti ollut ennen raskauttakaan.

Nyt sitten mietin miten pulman ratkaisisin. Odotanko, miten kroppa muokkautuu? En haluaisi kuitenkaan ottaa asiasta paineita ja vain odottaa kehon muuttumista. Pitäisikö siis ostaa uusia vaatteita? En haluaisi kuluttaa kuitenkaan turhaan, kun minulla teoriassa on vaatteita. Pitäisikö siis ostaa kirpparilta käytettynä? Siihenkin menee kuitenkin aikaa, että löytää sopivia vaatteita vanhojen villapaitojen heinäsuovasta. Selkeästi täytyy pohtia tätä aihetta lisää! Saa nähdä kuljenko reikäisissä trikoissa vielä joulunakin.

Korvike ja sairaalareissu

Otsikossa se tulikin esitettyä lyhyesti ja ytimekkäästi: Jouduimme perjantaina ambulanssilla sairaalaan, sillä Ilona sai allergisen reaktion korvikkeesta. Kävin itse magneettikuvauksessa perjantaiaamuna, joten halusimme testata korviketta pidentämään väliä imetyksen ja varjoaineen välillä. Muutamassa minuutissa Ilonan iholle alkoi ilmestyä nokkosihottumaa, koko keho ja suunympärys muuttuivat punaisiksi, huulet ja korvat turposivat. Soitimme tietysti äkkiä ambulanssin ja lähdimme päivystykseen. Sairaalassa onneksi tilanne rauhoittui parin lääkekierroksen jälkeen, mutta kylläpä säikäytti! Oli ihan kamalaa katsoa, kun oman lapsen olo on niin kurja ja itkukin rohisee. Onneksi selvisimme säikähdyksellä.

Rakkaus kirjoihin ja kerrontaan

Olen jälleen löytänyt vanhan rakkauteni kirjoihin. Lapsena olin kunnon lukutoukka ja selätin aina muutaman kirjan viikossa kera suklaalevyn. Luin kaikkea fantasiakirjoista tietosanakirjaan. Viime vuosina olen lukenut lähinnä pelkästään ammattikirjallisuutta – Kirjoja liittyen ravitsemukseen, psykologiaan tai valmentamiseen. Tykkään kuitenkin älyttömästi siitä fiiliksestä, mikä tulee fiktiivisistä kirjoista ja niiden kerronnasta. Yksityiskohdat ja tarinan kehittyminen ovat kiehtovia.

Kirjoista puheenollen, Anun uusi kirja ”Laihdutuskoodi” (jossa olin mukana asiantuntijakirjoittajana) ilmestyi juuri! En malta odottaa, että saan sen käsiini. Tuntuu todella hassulta, että nyt mun kirjoittamaa tekstiä löytyy painettuna kirjasta! Luen kirjan heti kannesta kanteen. Tosin sekin menee sitten taas ammattikirjallisuuden piikkiin. Onneksi rakastan myös informatiivisten kirjojen lukemista.

Nimijuhlat, vihdoinkin

Mahtui joukkoon muuten hieman juhlaakin, kun Ilonan nimijuhlat viimein pidettiin! Tarjoilut olivat priimaa ja söin monta palaa kakkua. Ja sain hyvän syyn pukea Ilonalle ihanat röyhelöpyllyhousut! Oli kerrassaan ihana päivä, vaikka vanhempia väsy painoikin. Onneksi oli mukana monta ihanaa syliä pikkurakkaalle <3

Tästä postauksesta tuli hiukan sillisoppaa, mutta sellaista se arki on ollut. Värikästä, hiukan sekavaa, mutta pääosin silti aika ihanaa! Mitä sun arkeen kuuluu? 🙂

Miksi en enää lue naistenlehtiä?

En nyt ole kertomassa sinulle, että sinun ei koskaan kannata lukea naistenlehtiä. Tässä on kyse siitä, miksi minä en niitä lue ja miksi lehtien sanomaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Olen itse ollut naistenlehtien suurkuluttaja ja vasta myöhemmin ymmärsin niiden haitallisuuden omalle psyykeelleni.

Sillisalaattitreeniä ja ristiriitaisia ohjeita

Lehdissä on vallalla valtava ristiriitaisuus. Yhdessä numerossa ylistetään karppausta ja triatlonia, seuraavassa kehutaan hiit-treeniä ja hiilareita. Maito on pahaksi, samoin vilja. Seuraavalla sivulla kuitenkin voi olla kermainen pastaresepti. Monet lehdet myös korostavat vanhoja stereotypioita, kuten ”naiset rakastavat suklaata” ja ovat ”hiilarihiiriä”. Kun jotain asiaa toistetaan riittävän pitkään, tulee siitä lukijalle totta. Lehdet ovat siis mukana muokkaamassa suhdettamme syömiseen. Samaan aikaan ruoka-aineita siis demonisoidaan, mutta nostetaan jalustalle. Helposti seurauksena on sellainen tuuliviiri-ilmiö, jossa ruokaympyrä vaihtuu kuukauden välein, kun lehdessä sanottiin perunan ja koisokasvisten olevan sittenkin pahasta niiden 1001 muun ruoan ohessa.

Samassa lehdessä voi olla ohjeet rasvanpolttojumppaan, kirjoitus siitä miten kuuluisi treenata maratonille sekä lihasmassankasvatuksen abc. Tottakai halutaan tarjota kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin, mutta usein lukijalle jää kuva, että näitä kaikkia pitäisi toteuttaa juuri nyt. Tällöin treenistä tulee sillisoppaa, päädytään tekemään liikaa ja liian pitkään eikä kehitystä tapahdu oikein millään osa-alueella.

Lehtiä lukiessa lähdekritiikin tulisi olla myös kohdillaan: Kirjoittajat eivät usein ole artikkelissa käsiteltävän aiheen asiantuntijoita. Heidän työnsä on kirjoittaa myyvää tekstiä. Vaikka mukana olisikin haastateltavana jonkin alan asiantuntija, ei sekään aina takaa artikkelin olevan laadukas; Asiantuntija voi olla itseoppinut ja toimittaja vahingossa tai tahallaan hieman värittää sanomaa. Ohjeet mitä lehdestä saa voivat olla ihan puutaheinää.

On varmasti olemassa hyviä artikkeleita, hyviä kirjoittajia ja hyviä lehtiä. Näiden bongaaminen vaatii usein kuitenkin valikoivuutta ja sadan huonomman artikkelin suodattamista p*skasiivilän läpi. Itse en ole enää valmis ottamaan päähäni tätä huonoa ja potentiaalisesti haitallista informaatiota, vaan valitsen tarkkaan mitä luen. Seuraan jonkin verran blogeja ja näissä huonon sisällön karsiminen omista silmistään on helppoa: Lopettaa vain kyseisen blogistin seuraamisen tai jättää artikkelin lukemisen kesken. Voihan sen artikkelin kesken jättää myös lehteä lukiessa, mutta kuinka iso osa maksullisesta lehdestä jäisi lukematta?

Naistenlehti

Osta, osta, osta!

Kulutuskeskeisyys. Tökkii. Isosti. Kun selailee uudenkarheita kiiltäväpintaisia sivuja ja niille painettuja kuvia vaatteista, treenikamoista, kauneudenhoitotuotteista, asusteista ja vempeleistä, tulee valtava tarve ostaa. Kauniit kuvat ovat myyviä jo itsessään, mutta hyvin perustellaan myös, miksi juuri sinä tarvitset juuri tämän tuotteen juuri nyt. Vaikka sinulla olisi vastaava tavara jo kaapinpohjalla lojumassa.

Kyllä, lehtien on tarkoitus myydä. Myyvät tekstit ja tavaroiden sijoittelu ovat osa bisnestä, jolla markkinoidaan tuotteita ja lehti saa rahukkelia. Puhumattakaan ihan perinteisistä mainoksista. Tämä on ihan normaalia ja hyväksyttävää, sillä jollain tavalla täytyy työntekijöille maksaa palkkaa myyntitulojen lisäksi. Kuitenkaan itse en omaa mitään ostohalujen välttämisen supervoimaa, joten kestävämpään kuluttamiseen tähtäävänä olen usein nähnyt parhaaksi jättää lehdet kauppaan.

Ulkonäkökeskeisyys ja kauneusihanteet

Useissa lehdissä on myös omaan makuuni liian suuri fokus painonpudottamiseen ja ulkonäköön. Mitähän se tekee mielelle, jos jatkuvasti lukee tuoreimmista lehdistä kesäkiloista, painonpudotusnikseistä sekä kehon muokkaamisesta? Tiedostan tottakai olevani ehkä keskivertoa alttiimpi kaikenlaiselle painopuheelle, mutta en usko liiallisen painoon ja kiloihin keskittymisen tekevän hyvää kenellekään. Naisten tyytymättömyys itseensä myy enemmän lehtiä kuin mikään muu. Pahimpia ovat ”kehotrendien” esille tuominen: Toisinaan kauniina nähdään iso pylly, toisinaan pyöreät olkapäät, seuraavaksi taas korostuu hoikkuus. Tuntuu ihan nurinkuriselta, että keho voisi olla vääränlainen, koska jokin sen osa on liian pieni tai suuri.

Edelleenkin, myös tänä kehopositiivisuuden aikakautena, lehdissä näkyy usein vain tietyntyylisiä vartaloita ja kauneusihanteita. Ottamatta kantaa sen enempää kehopositiivisuustrendiin, olisi mielestäni mahtavaa, jos lehtien sivuilla näkyisi vartaloiden koko kirjo. Me ihmiset olemme vertailuun taipuvaisia, joten hyvin helpolla tulee asetettua itsensä ja lehden kuvaamat tyypit vierekkäin verrattavaksi. Jos ihanne on yksi ja ainoa lehden sivuilla esiintyvä muoto, joutuu aina vain pettymään itseensä.

Naistenlehti

Oma kokemukseni ja lehtien vastuu

Alttiille henkilölle erityisesti kuntoiluun keskittyvien lehtien ohjeet voivat olla jopa vaarallisia. Itselleni kehittyi syömishäiriön ympärille pahemman luokan treenilehtiaddiktio. Otin kirjaimellisesti ihan jokaisen ohjeen, joka oli lehden sivuille painettu. Luin lehtiä joka aamu tarkistaakseni, että osaan varmasti elää tulevan päivän täydellisesti. Olin varma, että myös laihduttajille suunnatut ohjeet koskivat minua. Jos noudattaisin niitä, en ainakaan lihoisi. Yhdessä lehdessä oli esitetty ateriasuunnitelma, jossa lounaaksi oli pari viipaletta leipää ja jotakin päällisiä. Kuitenkin edellisessä numerossa oli käsitelty paleota ja leipä oli nounou. Loogisesti siis olin varma, että kyllähän ne päälliset pelkästään riittävät. Surullista, mutta tämä tarina on tosi.

Lehtien lukemisen vaikutus määräytyy paljon myös sen perusteella, millainen lukija on persoonana. Parhaassa tapauksessa lehdistä voi saada hurjasti motivaatiota, innostusta ja inspiraatiota. Jos osaa pitää itsensä erossa vertailusta ja suodattaa itselle sopimattoman materiaalin pois, niin mahtavaa: Onhan sitä tuoretta lehteä kiva selailla kahvikupposen kanssa! Metsään mennään, kun tekstit otetaan liian kirjaimellisesti ja luotetaan joka sanaan kuin absoluuttiseen totuuteen. Lehtien tulisi tunnistaa oma vastuunsa niin ihmisten terveyden kuin kuluttamisenkin näkökulmasta: Sanoilla voi olla valtavan paljon painoarvoa.

Oletko huomannut naistenlehtien vaikuttavan ajatusmaailmaasi? Miten? Olisi kiva keskustella aiheesta lisää 🙂

10 x hyvää oloa arkeen

Hyvä olo muodostuu pienistä teoista, jotka sujahtavat muiden arkipuuhastelujen joukkoon. Hyvinvointia edistävät tavat on siis hyvä saada osaksi rutiinia. Yllättävän pienetkin asiat vaikuttavat, kun niitä toistaa päivästä toiseen. Vähän kuin hampaiden harjaaminen: Kerta viikossa ei vaan riitä! Kokosin alle muutamia pieniä tapoja, joita toteuttamalla arkeen saa hieman lisää hyvää oloa!

10 x hyvää oloa arkeen

Roiku päivittäin

Ehkä vähän yllättävä vinkki heti tähän alkuun? Roikkuminen tekee ihan superhyvää selälle, olkapäille ja hengitykselle. Roikkuessa pallea pääsee liikkumaan paremmin ja hengitys avaa samalla kireyksiä. Samalla saa lisää puristusvoimaa sekä kevyttä aktivointia lapavälin lihaksille. Sopii erityisen hyvin esimerkiksi taukojumpaksi toimistohommiin tai aktiiviseksi sarjapalautukseksi salille. Itse käyn roikkumassa tikkaissa silloin, kun en käy salilla!

Aloita aamu vesilasillisella

Voi kuulostaa vähän vanhalta vinkiltä, mutta yllättävän monen tyypin akilleen kantapääksi muodostuu liian vähäinen juominen. Ihmiskehosta iso osa on nestettä ja puhdasta vettä tulisi nauttia ihan joka päivä. Kun nappaa ison lasillisen heti aamulla kouraan ja kitusiin, tulee päivittäinen vesisaldo nopeammin täyteen! Tällöin myös välttyy ehkä siltä iltapäivän päänsäryltä, joka tulee kun kittaa pelkkää kahvia ja unohtaa veden!

hyvinvointi

Käy ulkona joka päivä

Ulkoilu ja erityisesti metsässä oleminen on erittäin hyvä tapa lisätä hyvää oloa. Kevyt liike ja raitis hapekas ilma tuulettavat pään sekä auttavat purkamaan esimerkiksi työpäivän stressiä. Aktiivisesti liikkuvalle ulkoilu toimii hyvin palauttelevana liikkeenä, aloittelijalle kävelylenkki voi olla treeni. Ulkoilma piristää ja se on helppo yhdistää esimerkiksi työmatkoihin tai hyötyliikuntaan!

Omista 10 minuuttia kehon- ja mielenhuollolle

Avaa ne kehon tai mielen kohdat, jotka tuntuvat kireimmiltä. Kireässä kehossa on tukala olla, sillä liike ei ole vapautunutta, vaan jokin kinnaa aina vastaan. Sama pätee mieleen: Ajatukset tökkivät, eivätkä solju vapaana. Kun nämä kehon ja mielen jumit avaa, on paljon helpompi olla. Tällöin saat myös maksimaalisen hyödyn huoltoon käytetystä ajasta.  Keinoja huoltamiseen on lukemattomia: Venyttely, jooga, foamroller, hengitysharjoitus, meditaatio, asioiden kirjoittaminen paperille… Valitse itsellesi parhaiten toimivat ja ryhdy hommiin!

Lisää aterioillesi marjoja

Marjat ovat yksi eniten terveellisiä ravinteita sisältävistä ruoista. Lisäämällä näitä antioksidanttipommeja lautasellesi saat arkeen paljon lisää hyvää: Vitamiineja, kivennäisaineita, flavonoideja sekä muita kasviyhdisteitä, kuitua, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Marjat tuovat makua ruokaan ja toimivat makeanhimonlievittäjinä. Kerää monenväristä marjaa puuron tai jogurtin päälle, jolloin olet jo pitkällä kartuttamassa päivän ravinnemittaria!

hyvinvointi

Tee jotain kivaa joka päivä

Lähtökohtaisesti olisi tietysti kiva, että päivisin puuhailisi pääsääntöisesti juttuja, joista pitää. Paljon on tietysti myös asenteesta kiinni. Jos sattuu olemaan sellaisessa tilanteessa, että pakon sanelemana iso osa päivästä kuluu ei niin mieluisissa merkeissä, sijoita mieluusti päiväsi alkuun jotain itsellesi todella mielekästä tekemistä. Näin koko päivä tuntuu paljon mukavammalta ja kakkahommista selviää paremmalla mielellä!

Harjoita kiitollisuutta

Kirjoita 3 asiaa paperille iltaisin. Yleensä käy niin, että kolme tuntuu tosi vähältä ja kiitollisuuden aiheita löytyy paljon enemmän. Kiitollisuuden on todettu olevan yksi olennainen osa onnellisuutta. Se saa löytämään hyviä asioita huonoimmistakin päivistä.

Mene sänkyyn aiemmin

Saat todennäköisesti parannettua unenlaatuasi ja lisättyä unta vain menemällä sänkyyn hieman aiempaa aikaisemmin. Parasta olisi mennä sänkyyn jo ennen kuin uniaikaa on jäljellä se 7 tuntia. Parempi uni = parempi aamu, päivä ja elämä. Sängyssä voi hyvin lueskella tai tehdä kiitollisuusharjoituksen. Heti kun väsyttää, valot pois, simmut kiinni ja kroohpyyh.

hyvinvointi

Siivoa some

Tiesitkö, että vertailu muihin ja varsinkin sosiaalisen median kiiltokuviin voi merkittävästi alentaa hyvää oloasi? Jos huomaat jatkuvasti tiettyjen instatilien tuovan inspiraation sijaan pahaa mieltä, klikkaa älä seuraa -nappia. Et menetä mitään!

Puhu itsellesi nätisti

Tarkkaile millaisella äänensävyllä ja mitä puhut itsellesi tai itsestäsi. Sanoisitko näin parhaalle ystävällesi? Ajatukset ja uskomukset muuttuvat sanoiksi ja teoiksi; vaikka ihan vitsillä puhuisit itsestäsi sotanorsuna, alkaa mielesi uskoa väittämän riittävän toiston myötä. Sama pätee myös käänteisesti. Kun puhut itsellesi kauniisti ja arvostavasti, huomaat pian itsearvostuksesi kasvavan.

Onko näistä jokin itsellesi ihan uusi juttu? Onko sulla jotain pieniä tapoja, joilla pyrit lisäämään hyvää oloa arkeen? 🙂

Mitä sä sillä treenillä haet?

Miksi tavallinen liikkuja yrittää treenata kuin kilpaurheilija? Tällä hetkellä ”kovaa” treenaaminen on trendi. Mitä kovempi treeni, sen parempi. Onko todella näin? Sellainen illuusio somesta helposti syntyy: Aina on joku menossa treenille. Aina! Tuntuu, että ne hyväkroppaiset ja aina iloiset salimimmit ovat koko ajan salilla. Totuus on, että joko a) he eivät ole koko ajan salilla tai b) he ovat, mutta eivät kehity optimaalisesti.

Kilpaurheilijalla on taustallaan tiimi, valmentaja, hyvä harjoitusohjelma ja treenin jaksotus. Ongelmana kuitenkin usein on, että moni tavan pulliainen yrittää jäljitellä kilpaurheilijoiden treenirytmiä, liikkuu jatkuvasti täysillä ja polttaa itsensä loppuun. Juostaan pää edellä seinään ja tulee pitkäkin tauko. Kunnes taas pääsee liikkeelle ja sama rumba jatkuu.

Mulla on sulle salaisuus: Voidakseen hyvin henkisesti ja fyysisesti ei tarvitse treenata joka päivä. Näyttääkseen hyvältä ei tarvitse liikkua joka päivä kovaa. Edistääkseen terveyttä ei treenin tarvitse haastaa sinua äärimmilleen, vaan se voi olla jopa kivaa.

Kolminaisuus: Treeni, ravinto, lepo

Loppujen lopuksi hyvin suurella osalla meistä ei ole tarkoituksena kilpailla missään lajissa. Tällöin keskeisessä osassa liikunnan suhteen on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Överitreenaaminen ei edistä terveyttä, vaan heikentää sitä. Missä sitten menee se raja, että treeni on ennemmin hyvinvointia alentavaa?

Liikuntarutiinin tulisi  tuoda energiaa, ei viedä sitä. Sen tarkoitus on pitää keho toimintakykyisenä, jotta voi tehdä asioita, joita haluaa. Hyvin suunniteltu ja arkeen sopiva liike tukee jaksamista sekä tuo hyvää mieltä. Liikunta on siis elämää varten, eikä elämä liikuntaa varten.

Moni saisi arkeensa huomattavasti lisää energiaa, hyvää oloa ja myös treeneissä kehittymistä tekemällä vähän vähemmän. Urheilullinen kehokaan ei vaadi överitreenaamista, vaan ennemminkin arjen aktiivisuutta ja muutamia täsmätreenejä viikossa. Sitä paitsi, on parasta tehdä se tarvittava minimimäärä, jolla tulosta tulee tasaisesti. Mitä nimittäin sitten teet, jos olet vetänyt överitreeniä, etkä silläkään enää kehity? Vastaushan ei ole, että vedän entistä överimmäksi.

Liika treeni heikentää elämänlaatua, heikentää voimatasoja, sakkaa palautumista, kerää nestettä ja rasvaa kehoon, johtaa usein energiansaannin epätasapainoon, jumiseen kroppaan ja kipuihin. Mikä näistä on tavoiteltava asia?

treeni

Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Itse olen malliesimerkki tästä pää edellä seinään juoksevasta tyypistä. Tästä kielivät lukuiset rasitusvammat, ylirasitustilat, burn outit ja jopa hermostollinen ylikunto. Morjens. Been there, done that AND learned from that. Kaikkea tyhmäähän voi toisinaan tehdä, kunhan siitä ottaa opikseen.

Mun piti palaa loppuun kolmesti ennen kuin tajusin. Raskaus synnytys löivät viimeisen naulan överiliikkumisen arkkuun. Jos olet samassa kierteessä kuin itse olin, niin kysy itseltäsi: Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Hyvinvointia tai hyvää mieltä? Miksi?
Kuumaa kroppaa ja pyöreitä olkapäitä? Miksi?
Voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä? Miksi?
Tunteiden käsittelyä ja turruttamista? Miksi?
Rentoutumista ja pään nollaamista? Miksi?

Voisiko tavoittelemaasi saada muualta?

Jos rakentaa hyvän olonsa ja oman arvonsa liikuntakertojen määrän varaan, on jokaisen liikuntatauon ja arjen vastoinkäymisen kohdalla pulassa. Onhan se kamalaa, jos oma ihmisarvo häilyy liikuntamäärän mukana. Elämässä tulee nimittäin väistämättä hetkiä, jolloin ei vaan pääse liikkumaan. Kun ymmärtää paremmin, miksi toimii tietyllä tavalla, on helpompi täyttää tarpeensa jollakin muulla tavalla silloin, kun liikunta ei ole vaihtoehto.

Pointti ei ole tässä se, etteikö saisi treenata kovaa. Silloin täytyy vaan treenata järkevästi ja tietää, miksi niin tekee.

treeni

Mitä ajatuksia överitreenaaminen herättää sinussa? Onko tämä tuttu ilmiö? Ajatuksia otetaan vastaan!

3 syytä mennä metsään

Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut. Heheh. 

Metsä on aina ollut mulle tärkeä. Ensimmäisiä kertoja olen ollut sienestämässä alle vuoden vanhana istuen isäni hartioilla. Myöhemmin metsä on kehittynyt sellaiseksi rauhoittumispaikaksi, jossa on kiva samoilla ilman sen kummempaa päämäärää.

Viime aikoina en ole päässyt metsään niin usein kuin haluaisin, sillä vaunut eivät taivu kovin muhkuraiseen maastoon. Koen tämän näkyvän hyvinvoinnissani selkeästi! Kun taas pääsin metsään, olivat hyvänolon tunne ja rentoutuminen välittöminä seurauksina reissustani. Tästä inspiroituneena listasin teille 3 syytä mennä metsään vaikka heti!

Metsä

Metsä on oiva liikuntapaikka

Pelkkä kävelykin metsässä on raskaampaa kuin tasamaalla. Samalla tulee askellettua hieman monipuolisemmin, sillä maasto on vaihtelevampaa. Maisemat vaihtuvat tiuhaan, täytyy keskittyä siihen mihin menee – eli toisin sanoen ei voi ajatella juuri muuta. Kävelyn lisäksi voi toki myös juosta tai tehdä lihaskuntotreeniä puita, kiviä ja kantoja hyödyntäen. Lisäksi metsään lähteminen on usein varsin helppoa matalan kynnyksen liikuntaa: Liikuntaa tulee harrastettua kuin huomaamatta, kun ihastelee ympäröivää maisemaa!

Terveysvaikutuksia vaikka muille jakaa

Metsässä oleskelulla on todettu olevan lukuisia terveysvaikutuksia. Tällaisia ovat muun muassa madaltunut verenpaine, kohentunut elinvoimaisuuden tunne sekä parempi henkinen hyvinvointi. Lisäksi näitä etuja saadakseen ei tarvitse hengailla metsässä tuntikaupalla: Jopa 5-20 minuuttia voi riittää. Myös metsä ikkunasta käsin katseltuna virkistää mieltä. Aika hurjaa, eikö?

Metsässä oleminen voi myös laskea huomattavasti stressitasoja. Tämän positiivisen vaikutuksen on esitetty liittyvän metsän tuoksuihin, maisemiin ja äänimaailmaan. Olisiko metsässä istuskelu suomalaisten vastine meditaatiolle?

Oma maa mustikka

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, metsien ihanat herkut! Nyt alkaa olla hyvä hetki poimia talteen tämän vuoden mustikkasato, sillä kuivuus ei erityisemmin ruoki mustikkasatoa runsaimmilleen. Mustikka paitsi maistuu makoisalta, sisältää paljon terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita: Folaattia, karotenoideja, C-vitamiinia ja kaliumia. Iso osa mustikan terveysvaikutuksista selittyy kuitenkin todennäköisesti sen sisältämillä antioksidanteilla ja flavonoideilla. Se onkin todellista metsien (ilmaista) superfoodia!

Mustikka

Täytyykin jatkaa tätä omaa metsäkävelyharrastusta! Miksi sinä menet metsään? Menetkö?

Vegebowl ja vegaaninen savupaprika-cashewmajoneesi

Olen tainnut ihan vaan muutamaan kertaan kertoa olevani kausisyöjä. Välillä tekee mieli puuroja (kuten vaikka tästä ruokapäiväkirjasta käy ilmi), välillä keittoja ja välillä hampurilaisia. Nyt ihan parina viime viikkona on tehnyt mieli kasvisruokaa ja erityisesti runsaita salaatteja. Ei sellaisia lehtisalaatti-kurkku-tomaatti-tylsyyksiä, vaan salaatteja, joissa todella on väriä, makua ja ravintoaineita. Vegebowl on tähän saumaan loistava valinta!

Vegebowl on myös erittäin helppo kasvisruoka. Kerralla kun näkee vähän vaivaa saa valmiiksi usean aterian ruoat: Sen kun vain heittelee valmiita aineksia lautaselle ja aina tulee hyvää! Lisäksi sinne saa upotettua lähestulkoon mitä vain: Hiukan kellastuneen lehtikaalin, kvinoan jämät, nuhjuiset porkkanat tai pähkinäpussin loput. Nämä postauksessa esittelemäni täytteet eivät siis ole ainoat ja oikeat, vaan yksi lukuisista herkullisista makuyhdistelmistä!

Vielä erikseen täytyy ylistää cashewmajoneesia: Se on tämän annoksen sielu! Tämä pehmeän kermainen tahna yllätti minut täysin. Jos et fiilistele kasvisruokaa tai muuten aio kokeilla tämän postauksen ideoita, niin testaa edes tämä. Lupaan, ettet pety!

kasvisruoka

Terveellinen ja monipuolinen kasvisruoka

Kuten mainitsinkin jo, vegebowliin voit heittää oikeastaan mitä tahansa. Meidän bowlissamme oli monenmoista herkullista täytettä. Salaattipohjaan tuli tummanvihreää salaattia, lehtikaalia, kurkkua, porkkanaa ja minitomaatteja. Hernefalafelit tein tällä ohjeella. Sekoittelin pakastimesta kaivettujen kikherneiden joukkoon vegaanista (juustotonta) pestoa lisämakua tuomaan. Pannulla paistoin ensin kesäkurpitsaa ohuina siivuina öljyssä ja lisäsin päälle reippaasti suolaa. Lopuksi paistoin pannulla pehmeäksi myskikurpitsaa kuorineen ja maustoin isolla turauksella kanelia. Koko komeuden kruunasi savupaprika-cashewmajoneesi, jonka reseptin löydät hieman alempaa tästä postauksesta!

Sä saat kuitenkin käyttää luovuuttasi oman vegebowlisi koostamisessa: Nyt ei ole mitään sääntöjä! Kokosin tähän kulhon täytteiksi muutamia ehdotuksia, joita ainakin itse meinaan kokeilla.

Kasvikset

Kaaliraaste, paahdettu kukkakaali, uunijuuresten jämät, marinoitu sipuli, uuniparsakaali, bataattilohkot/ranskalaiset, perunasalaatti, hapankaali, paistetut kasvikset, vihreät pavut, grillattu munakoiso

Proteiininlähteet

Marinoitu tofu tai tempeh, kikhernefalafelit, meksikolaisittain maustetut pavut, pestolla maustettu kvinoa, Quorn (ei vegaaninen), paahdetut maapähkinät tai siemenet

Kastikkeet

Quacamole, paprikahummus, chilillä ja valkosipulilla maustettu cashewmajoneesi, maapähkinävoista ja mantelimaidosta sekoiteltu kastike, herne-avokadodippi mintulla maustettuna

kasvisruoka

Savupaprika-cashewmajoneesi

125g cashewpähkinöitä
2 paprikaa
1,5tl savupaprikamaustetta
1tl suolaa

Laita pähkinät likoamaan kylmään veteen vähintään tunniksi ennen majoneesin valmistamista. Parhaan ( =sileimmän) lopputuloksen todennäköisesti saa liottamalla pähkinöitä pidempään, esimerkiksi yön yli. Ain’t nobody got time for that, joten itse liottelin pähkinöitä hippusen yli tunnin.
Liottamisen aikana voit paahtaa paprikat. Leikkaa paprikoista siemenkodat ja valkoiset osat pois. Pilko paprika muutamaan isoon lohkoon ja asettele uunipellille kuoripuoli ylöspäin. Paahda 225-asteisessa uunissa kunnes paprikat ovat pehmeitä ja kuori mustunut lähes kokonaan. Anna jäähtyä.
Kuori jäähtyneistä paprikoista mustat osat pois. Soseuta paahdetut paprikat cashewpähkinöiden kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja savupaprikajauheella.

kasvisruoka

kasvisruoka

Sitten vaan annosta kokoamaan! Pohjalle reilusti salaattipohjaa, päälle täytteitä vaikka millä mitalla. Annos kruunataan anteliaalla määrällä vegemajoneesia. Nam. Miten on, maistuisko sullekin? 🙂

Lissää kasvisruokaa:
Nopeaa kasvisruokaa – Härkispallerot & bataattimuussi
Lämmin ja lempeä kasviskeitto flunssaiselle

Viikon ruokapäiväkirja – Puuroja, venähtäneitä ruokailuvälejä ja suklaata

En lähtökohtaisesti suosi ruokapäiväkirjapostauksia omassa blogissani. Näen siinä riskin toisen ruokavalion kopiointiin, mikä on aina jo lähtökohtaisesti huono idea. Tämä (tai mikään muukaan) ruokapäiväkirja ei ole mallina täydellisestä ruokavaliosta. Kannattaa muistaa, että jokainen on yksilö eikä tämäkään ruokailutapa toimisi kaikille. Lisäksi viikko on vielä niin lyhyt aika, ettei siitä ihan täysin saa kokonaiskuvaa ruokavaliosta. Mulla nimittäin menee ruokailu erittäin vahvasti kausissa ja tuolloin oli menossa puurokausi to the max. Tällä hetkellä kaikki liikkumiseni on muuten vielä melkoisen kevyttä synnytyksen ja selkäepisodin jäljiltä. Energiankulutustani kuitenkin nostaa imetys: Meidän tyllerö on nimittäin ihan tosi kova syömään!

Kuitenkin tykkään itse lukea ja inspiroitua ruokapäiväkirjoista. Siinä on jotain hirveän mielenkiintoista, ainakin näin ravitsemusalan ihmisen mielestä! Sen vuoksi nyt päätin näyttää konkreettisesti, miltä oma syömiseni näytti viikon ajan. Viime viikolla kirjoittelin juuri syömiseen suhtautumisesta, joten mielestäni tämä jatkaa samaa teemaa aika kivasti! Syömiseni ei ollut täydellistä, mutta ihan riittävän hyvää kaikin puolin. Jonkin verran tuli liian pitkiä ruokailuvälejä, nälän paikkaamista puurolla, oman vatsan kipuilua sekä vauvalle masukipuja.

Huom! Kellonajat noin suurin piirtein aikoja: Kello on hyvin voinut olla 6.21 tai 6.39, jos tekstissä lukee 6.30. Kuten sanottua, en syö kellotaulun kuva silmissä kiiluen.

ruokapäiväkirja

Maanantai

6.00
Kaurapuuro (hiutaleet, vesi, loraus mantelimaitoa, riisiproteiinia) mustikoita, luumusosetta ja maapähkinävoita
Vihreää teetä (sitruuna-inkivääri-lakritsinjuuri)

Aamukehonhuolto ~30min

10.00
Kauraleipää, broilerin leikkelettä, kurkkua, paprikaa, tomaattia, puolikas avokado, valkuaismunakas, persiljaa, pala tummaa suklaata

12.45
Broilerin rintafilee (paistettu rypsiöljyssä), iso kasa uunikasviksia (perunaa, porkkanaa, ruusu- ja parsakaalia, sipulia (yritin noukkia pois), juuriselleriä), vähän salaattia

Pyöräily fyssarille ja takaisin ~45min+45min

16.00
Puuro (hirssihiutaleita, banaani, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia) + mangoa, punaherukkaa, mansikkaa, maapähkinävoita

19.30
Broilerin rintafilee, salaatti, kurkku, tomaatti, paprika, persilja. Kauraleipää margariinilla.

Aika jees päivä! En tosin illalla jaksanut enää laittaa kunnollista ruokaa (harvemmin jaksan) ja siksi toista pääruokaa ei saisi jättää sinne illalle. Ruokailuvälit pysyivät kuitenkin suht hyvin hallussa ja monipuolisuuttakin löytyi ruoka-aineista. Miinuksena lounaan sipuli, joka kiusasi vatsaani vielä seuraavanakin päivänä. Buu.

ruokapäiväkirja

Tiistai

5.30 Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia), mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita
Vihreää teetä

9.30 Wokkikasvikset, broilerinjauhelihaa, avokadoa, persiljaa, pala tummaa suklaata

Kävelyä 30min

Yrttiteetä kahvilassa

Kävelyä 30min

12.15
Salaattiasemalla salaatti, jossa peruspohjan lisäksi paistettua kesäkurpitsaa, marinoitua tillikurkkua, kaaliporkkanasalaattia, hummusta, broileria ja manteleita

Kävelyä 15min

15.30 Banaanipannari (banaani, valkuaista, piparkakkumaustetta), luumusosetta, punaherukoita, maapähkinävoita

19.30 Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, punaherukoita, maidotonta margariinia

Mulla ei ole mitään tiettyjä kellonaikoja, jolloin kuuluisi syödä lounasta tai päivällistä. Tänä päivänä söin ne peräkkäin, koska se oli kaikkein kätevintä. Saimme lapsenvahtimisapua Niklaksen siskolta ja pääsimme kahdestaan kävelylle, teelle ja lounaalle. Oli ihanaa!

ruokapäiväkirja

Keskiviikko

6.30 Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mangoa, punaherukoita, maapähkinävoita, pala tummaa suklaata

Teetä kävelylenkillä (45min)

10.30
Kauraleipä avokadolla, kurkkua, paprikaa, tomaattia, persiljaa, paistettu muna (virhe) + valkuainen, mangomaitoa (mangoa + mantelimaitoa)

14.00
Mansikoita, banaania, manteleita, härkäpapurouhetta, mantelimaitoa. Pala kirsikkaista tummaa suklaata

Treeni: 25min jalkajumppa

16.00
Jämäsafka: kvinoaa, belugalinssejä, kasviskastiketta, vihreitä papuja, pari palaa quornia, avokadoa, cashewpähkinöitä

20.00
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

Jos sattuu olemaan nälkä ennen treeniä, otan pienen välipalan, jotta varmasti jaksan! Lapsen kanssa se treeni täytyy tehdä sopivan tilaisuuden tullen, eikä se aina ole syömisten suhteen ihan optimaalista. Jämäruoka oli superhyvää! Miinuksena syöty kananmunan keltuainen, joka sitten aiheutti pikkuiselle masukivun ja kivan huutokonsertin.

ruokapäiväkirja

Torstai

6.30
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa, riisiproteiinia) mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

10.45
Kasvisbowl: salaattipohja (salaattia, kurkkua, tomaattia, lehtikaalia, porkkanaa), pestokikherneitä, herneproteiinipyöryköitä, savupaprika-cashewmajoneesia, paistettua kesäkurpitsaa, kanelimyskikurpitsaa. Pala tummaa suklaata

14.00
Kaksi kauraleipää, avokadoa, kurkkua, valkuaismunakas. Mansikkamaitoa (mansikkaa + kauramaitoa)

Treeni: vesijuoksua 50min

17.30
Sama setti kuin lounaalla

20.15
Raparperi-hirssipuuro, riisiproteiinia, mantelimaitoa, mansikoita ja maapähkinävoita

Tähän päivään mahtui hurjan paljon ihanaa ruokaa! Voisin syödä tuota vegebowlia vaikka joka päivä. Lisäksi kokkailin jääkaapin perukoilla majailevista raparpereista hirssipuuroa, jota nautiskelin mansikoiden kanssa. Yritän syödä välillä kaurapuuron sijaan hirssiä, etten lataisi kroppaani pelkkää kauraa päivästä toiseen – Liika taitaa olla mun kohdalla liikaa ihan missä tahansa ruoassa.

ruokapäiväkirja

Perjantai

6.15
Raparperi-hirssipuuro, riisiproteiinia, mantelimaitoa, mansikoita ja maapähkinävoita

10.45
Eilisen salaattia, myskikurpitsaa, savupaprika-cashewmajoneesia, broilerin rintafilee. Pala tummaa suklaata.

14.30
Tuorepuuroa (kaurahiutale, mantelimaito, riisiproteiini, mangopalat)
Manteleita
Teetä ja raakasuklaapala Silvopleessä Iidan kanssa

17.00
Salaatin jämät, kaksi kauraleipää, maidotonta margariinia, kurkkua, paprikaa, broilerin rintafilee.

20.00
Kaurapuuro (hiutaleita, vettä, kauramaitoa) mustikoita, luumusosetta, maidotonta margariinia. Valkuaismunakas ja kurkkua.

Välipalasta ei tullut otettua kuvaa, mutta voin vakuuttaa sen syöneeni! Pakkasin kotona lasipurkkiin tuorepuuron, josta tuli aika hyvää, vaikka sen kokkailinkin vasemmalla kädellä ihan kirjaimellisesti. Ilona viihtyi vain sylissä, joten kokkaaminen ja syöminen tapahtui isolta osin yhdellä kädellä ja seisaaltaan.

ruokapäiväkirja

Lauantai

7.00
Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mustikoita, mangoa ja maapähkinävoita

11.00
Matchalattea kauramaitoon, pala tummaa suklaata

14.00
Kauraleipää avokadolla, valkuaismunakas, kurkkua, paprikaa, tomaattia

Kävelylenkki 45min

17.00
Gluteeniton tortilla broilerin jauhelihalla, salsakastikkeella, salaatilla (salaattia, kurkkua, paprikaa, porkkanaa, lehtikaalia). Pala tummaa suklaata

19.30
Vegaaniset proteiinipannukakut maapähkinävoilla ja vadelmilla

Plääh, tuonne tuli yksi ihan tosi pitkä ruokailuväli ja sen kyllä tunsi. En laske siis matchalattea ruokailuksi, joten aamupalan ja lounaan välissä hurahti sellainen 7 tuntia. Olo oli sen mukainen: Nälkä yltyi niin kovaksi, ettei sitten enää ollutkaan nälkä vaan ennemminkin paha olo. Niklas onneksi kävi kaupassa ja saatiin mun suuhun ruokaa. Venähtänyt ruokailuväli näkyi kyllä siinä, etten sitten jaksanut liikkua, vaikka se suunnitelmissa olikin.
Iltapalan proteiiniletut olivat menestys! Pelastivat kyllä päivän <3

ruokapäiväkirja

Sunnuntai

7.00 Hirssipuuro (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, riisiproteiinia), mansikoita, mustikoita, maapähkinävoita

10.30
Linssicurryä, salaattia (salaatti, kurkku, paprika, lehtikaali, porkkana), cashewpähkinöitä, avokadoa

Teetä kävelylenkillä (20min, Ilona ei viihtynyt vaunuissa)

Koko kropan treeni kuminauhoilla 40min + kävelyä 20min

15.00
Kaurapuuroa (hiutaleita, vettä, mantelimaitoa, valkuaista), mustikkaa, avokadoa

18.30
Uunikasviksia (parsakaali, peruna, porkkana), broilerin rintafilee, salaattia (salaatti, kurkku, tomaatti, porkkana, lehtikaali)

21.00
Banaani, manteleita, mansikoita

Kokonaisuudessaan ihan kiva päivä! Niklaksen siskon tekemä linssicurry oli ihan superhyvää ja olisin voinut syödä sitä ämpärillisen. Vatsan vuoksi täytyy kuitenkin pitää joku kohtuus. Nyyh. Oli ihanaa, kun olikin energiaa treenata ja aurinko paistoi. Päivällisen uunikasvikset olivat ihan tosi herkkuja, erityisesti parsakaalit! Iltapalasta unohtui ottaa kuva, mutta osaatte varmasti visualisoida sen banaanin mielessänne tarpeen tullen.
Sellainen viikko! Aika simppeliä perusterveellistä ruokaa. Ehkä hiukan liikaa puuroa, mutta sellaista se joskus kiireessä on. Huomaisin muuten, että söin joka päivä suklaata, heheh. Minkälaisia ajatuksia tämä ruokapäiväkirja sinussa herätti? 🙂

Suhteeni syömiseen – Intuitiivinen syöminen syömishäiriön jälkeen

Sain postaustoiveen kirjoittaa omasta suhteestani ruokaan ja syömiseen. Miten ruokasuhteeni on muuttunut syömishäiriön jälkeen ja sen myötä? Onko mulla ruokapelkoja tai ahdistaako syöminen? Onko edelleen olemassa kieltoja vai syönkö vapaasti? Olikin ihan mielenkiintoinen tehtävä siirtyä pois sieltä omalta katsantokannalta ja arvioida omaa ruokasuhdettaan objektiivisemmin ammattilaisen näkökulmasta.

Rajoittavan sijaan intuitiivinen ote

Sanoisin ruokasuhteeni olevan tällä hetkellä äärimmäisen normaali. En koe syömisen olevan mitenkään erityisen vaikeaa tai mikään iso juttu. Se ei määrittele minua enkä minä kontrolloi sitä liikaa. Voin syödä mitä vain, pois lukien itselleni tai vauvalle sopimattomat ruoka-aineet. Olen vahvasti sitä mieltä, että saan joka päivä syödä ihanaa, terveellistä ja maistuvaa ruokaa.

Toisin on ollut ennen. Syömishäiriön jälkeen ruokasuhteeni oli pitkään häiriintynyt, enkä osannut käyttää maalaisjärkeäni terveellisten valintojen skaalaamiseen. Olin millintarkka ja tiukkapipoinen ihan kaikesta. Ruokaan ei saanut laittaa teelusikallista sokeria makua pehmentämään, ei teehen hunajaa tai broilerin päälle kastiketta. Kaiken piti aina olla täysjyväistä ja nopeammin imeytyviä hiilareita sai syödä vain treenin jälkeen. Jos piti mitata desi puurohiutaleita, se oli desi eikä yhtään enempää. Mietin ruokaa usein tunteja ennen tulevaa ruoka-aikaa. Vahdin, kuinka paljon muut käyttivät paistamisessa öljyä, jotta pystyin sitten määrittelemään itselleni ”sopivan” annoskoon. Ja tämä oli siis varsinaisen syömishäiriökauden jälkeen…

Hauskaa sinänsä, etten tuolloinkaan kokenut rajoittavuutta vaikeaksi tai haasteeksi: Olin vain päättänyt kieltäytyä kaikesta, mikä sisältää mielestäni jotain liian ”epäterveellistä”. Tätähän osa ympäröivistä ihmisistä jopa ihannoi ja taivastelee sitä itsekurin määrää. Ei siinä oikeasti ollut mitään hienoa, ihannoitavaa tai haluamisen arvoista. Kyse on nipottamisesta ja pikkuriikkisten lillukan varsien korottamisesta ihan liian keskeisiksi syömistä määrittäviksi kriteereiksi. Kukaan ei oikeasti sairastu tai liho, jos syö joskus hiukan sokeria puurossa tai runsaammassa öljyssä käristettyä ruokaa. Häiriintynyt suhde ruokaan vaan kertoo, että olet epäonnistunut, huono ja pian myös lihava, jos syöt muuta kuin vihreitä kasviksia ja proteiinia.

intuitiivinen_syominen

Intuitiivinen suhde syömiseen

Nykyisin en koe, että minun tarvitsee rajoittaa itseltäni mitään. En laske ruokailuistani minkäänlaisia suureita. En punnitse tai mittaa. Syön sen verran, että mahassa tuntuu hyvältä: Otan lisää, jos jää nälkä ja jätän lautasen reunalle, jos alkaa tuntua tukalalta. Tämä voi olla toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. En ahdistu poikkeavista syömisistä tai pyri kompensoimaan runsaampia ruokamääriä. En syö kello kaulassa kolmen tunnin välein, vaan silloin kun on nälkä. En erityisemmin mieti makrojakaumia tai vitamiineja arjessani: Kun syö terveellisiä ruokia tarpeeksi, saa kyllä kaiken tarvitsemansa. En määritä ruoan määrää liikkumisen kautta ja kiellä itseltäni hiilareita, jos en ole treenannut. En mieti syömistä tai seuraavaa ruokaa jatkuvasti. Tää kaikki on ihan peruskauraa, eiks jeh?

Yksi isoimmista muutoksista lienee syömisen helppous: Syömiseen liittyvistä asioista ei tarvitse tehdä mitään ongelmaa tai edes pikkiriikkistä haastetta. Syömistä ei tarvitse miettiä eikä vatvoa, vaan voi keskittyä muuhun elämään. Koen, että intuitiivinen syöminen on parasta, mitä itselleni olen ruokapuolen suhteen voinut tehdä. En edes tiennyt, että syöminen voi olla näin helppoa!

Herkuttelu. Koska tää aihe kaikkia aina kuitenkin kutkuttelee. Herkuttelua minä harrastan ja mielestäni ihan päivittäin. Pyrin laittamaan kaikesta ruoastani niin hyvää, että se on itsessään herkuttelua. Elämä on liian lyhyt tylsälle, mauttomalle ja monotoniselle ruoalle. Syön myös lähes päivittäin tummaa suklaata ja muitakin perinteisiä herkkuja silloin kun niitä mieli tekee. En pelkää sokeria, rasvaa tai mitään muutakaan epäterveelliseksi miellettyä, vaikkein niitä päivittäin lautaselleni valitsisikaan. Omatunto ei enää soimaa epäonnistujaksi yhden tai kahdenkaan nautitun mutakakkupalan kohdalla. Elämä on nimittäin liian lyhyt myös mutakakusta kieltäytymiseen.

intuitiivinen_syominen

On toki jotain juttuja, joita en oikeastaan koskaan syö. Tällaisia ovat muun muassa vehnä, maito, kala, irtokarkit, varsiselleri, hernekeitto, kermakakku, keksit ja suurin osa sienistä. Näitä en syö, koska olen joko allerginen tai en yksinkertaisesti pidä niistä. Miksi väkisin syödä jotain ruokaa tai ”herkkua”, jos siitä ei oikeasti tykkää? Ihan sama kuinka terveellistä varsiselleri olisi, ei vaan pysty. Hrrr.

En todellakaan syö täydellisesti. Syön joskus ihan ähkyyn (vihaan sitä tunnetta) ja toisinaan vahingossa liian vähän. Paikkaan energiavajetta suklaalla ja maapähkinävoilla, vaikka sen voisi tehdä fiksumminkin. Välillä testaan minulle sopimattomia ruokia vain huomatakseni, ettei edelleenkään toimi. En aina jaksa kokata ja silloin päädyn kuluttamaan leipää tai puuroa massiivisissa mittakaavoissa. ”Salaattini” on toisinaan puolikas kurkku ja pari porkkanaa lautasen reunalla. Varsinkin äidin ruokapatojen äärellä uppoaa santsikierros jos toinenkin. Ja kaikki tämä on ok osa sitä normaalia syömistä, kunhan se ei ole jatkuvaa.

intuitiivinen_syominen

Millaista ruokaa haluan syödä?

Haluan syödä ruokaa, joka pitää minut terveenä ja jaksavana. Jonka voimin jaksan hassutella, kantaa vauvaa, treenata, levätä, ajatella ja kirjoittaa. Ruokaa, joka tuo hyvän olon sekä mahaan että mieleen. Joka ravitsee kehon lisäksi myös makunystyrät. Ruokaa, joka ei ole tunteidensäätelyn väline. Joka ei saa liian suurta painoarvoa elämässä. Haluan syödä ruokaa, joka on niin hyvää, että kikatuttaa!

Olen elämässäni rajoittanut itseäni niin paljon ja hartaasti, että nykyisin keskityn siihen, mitä kaikkea ihanaa voinkaan ruokailuuni lisätä. Lisää kasviksia. Lisää väriä. Lisää energiaa. Lisää makua. Lisää erilaisia koostumuksia ja elämyksiä. Ei ottaa pois, vaan lisätä <3

Jos luettelemani peruskaurat tuntuivat etäisiltä ja jopa utopistisilta, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan postaukseni rajoittavasta ja sallivasta syömiskäyttäytymisestä ja miettimään omaa suhdetta ruokaan uudelleen. Onko tämä todella se asia, mihin haluat käyttää päivittäin paljon energiaasi ja voimavarojasi? Vai olisiko elämässä kuitenkin paljon muutakin mietittävää ja koettavaa?

Lissää aiheesta:
Syödäkö vai eikö syödä? Intuitiivisen syömisen taito
Saako leipää syödä? Terveellisen syömisen kulmakivet
Ruokahistoriani lapsuudesta tähän hetkeen

Uimahallien moninaiset liikkujat ja tehokas vesijuoksutreeni

Uimahalleissa on ihan todella monenlaista liikkujaa. Tämän jos minkä olen huomannut nyt uimahalleissa selän kuntoutuksen muodossa käydessäni. Vesijuoksu on aika yksitoikkoista puuhaa, joten ympärille tulee katsottua harjoituksen aikana tavallista enemmän. Koska nämä liikkujatyypit ovat havaittavissa lähes jokaisessa uimahallissa, päätin tehdä pienen yhteenvedon!

Vesijuoksu-uimarit

Tämä on se ehkä yleisin tyyppi: Vesijuoksun sijaan eteneminen muodostaa kevennettyä uintia. Oikean tekniikan omaavia on harvassa!

Tätijumppaajat

Tekevät pakarapotkua ja ”leuanvetoa” altaan päädyissä uinti- tai vesijuoksukierrosten välissä

Oman tyylinsä keksijät

He etenevät mitä kummallisimmin tavoin. Esimerkiksi vain yhdellä jalalla tai kädellä, käsiä pyörittäen tai viuhtoen, pelkällä oikealla varpaalla meloen, takaperin…

Creepyt vedenalaiset tirkistelijät

Ne tyypit, jotka jäävät päätyyn seisoskelemaan ja aina välillä uppoavat veden pinnan alle uimalaseineen.

Lillujat

Tyypillinen lilluja on keski-ikäinen nainen. Yleensä hän harjoittaa yksinään kuviokelluntaa ja etenee sikin sokin pitkin poikin allasta.

Tuimat vanhat leidit

Ne joiden suu muistuttaa ohutta viivaa ja silmissä kiiluu kiukku. Olen selkeästi astunut heidän reviirilleen vesijuoksutantereelle.

Päivittelijät

Kavereiden kanssa käydään läpi kaikki uusimmat juorut ja vanhimmat Kauniit ja rohkeat -jaksot.

Ootko sä törmännyt kenties näihin tyyppeihin? Ihan vain, ettei kukaan ymmärtäisi väärin: Jokainen saa olla omanlaisensa liikkuja. Ihan mahtavaa, että kaikki ne ihmiset ovat lähteneet liikkeelle! Tämä listaus on siis kirjoitettu pieni huumorinpilke silmäkulmassa!

vesijuoksu

Vesijuoksu on ollut selkäni pelastus. Veden nosteen ansiosta paine selässä vähenee ja liikkuminen helpottuu. Silloinkin kun en ole voinut juuri kävellä, olen voinut altaassa liikkua helposti 30-50 minuuttia. Kevyt liike tekee hyvää lähestulkoon vammassa kuin vammassa, myös välilevynpullistumassa. Useimmiten kivut ovatkin jääneet hetkeksi altaaseen! Vesi on myös elementtinä rauhoittava ja liplatuksen lomassa on kiva antaa ajatusten vaeltaa.

Vesijuoksussa muuten yksi asia on todellä tärkeä ja se on tekniikka! Vesijuoksu ei nimittäin oikein tunnu missään, mikäli tekniikka kusee vaan muistuttaa ennemminkin kevennettyä uintia. Oikea vesijuoksuasento on pystyssä ja keskivartalo tukee aktiivisesti liikettä. Jalat ovat siis vartalon alla, eivätkä takana potkimassa vauhtia. Vyö on kiinnitetty napakasti vyötärölle, vesi yltää hartian ja kaulan välimaastoon. Hartiat kannattaa pyrkiä pitämään rentona. Nämä perusteet on hyvä olla kunnossa aina, jotta harjoittelusta saa myös jotain irti!

Etenemistapoja on monenlaisia, ihan kuten juostessakin. Voi tehdä rauhallisempaa ja laajempaa liikettä, jolloin veden vastus haastaa enemmän lihaksia. Tällöin raajat voivat olla lähes suorana liikkuen ristikkäin eteen ja taakse. Voi myös tehdä nopeampaa ja tikkaavampaa liikettä, jolloin hengitys- ja verenkiertoelimistö saa enemmän haastetta. Kyynärpäät ja polvet koukistuvat tällöin juoksumaisesti mahdollistaen nopean liikkeen. Lisäksi voi lyhyinä tehokeinoina käyttää vaikka pelkästään jalkojen tai ylävartalon voimalla etenemistä. Parasta onkin yhdistellä näitä tekniikoita monipuoliseksi treeniksi!

Vesijuoksutreenin rakentamiseen pätee oikeastaan samat lainalaisuudet kuin juoksemiseenkin. Jos teet rauhallisemmin, voit jatkaa pidempään ja saat hyvän peruskuntoharjoituksen. Jos taas haluat mennä kovempaa, voit hyvin suosia intervallimaisempaa lähestymistapaa ja tehdä hieman lyhyemmän harjoituksen. Intervallien mittaamiseen on usein kätevin käyttää esimerkiksi altaanmittaa tai puolikasta, jolloin ei tarvitse olla vedenkestäviä ajanottovälineitä matkassa. Ohessa on yksi esimerkkitreeni, jonka olen tehnyt altaassa pariin otteeseen!

Vesijuoksutreeni

Rauhalliseen tahtiin lämmittelyä 5min
Altaan päästä päähän laajoilla liikkeillä, takaisin rauhassa x3
Altaan puoliväliin tikaten, toinen puoli rauhassa x3
Altaan puoliväliin pelkillä jaloilla, toinen puoli pelkällä ylävartalolla x1
Rauhalliseen tahtiin 5min
=vauhdista riippuen 40-50min

vesijuoksu

Vesijuoksussa kannattaa muuten muistaa, että nopeus ei ole tehokkuuden tae. Varsinkin enemmän lihaksistoa haastavat tekniikat ovat sitä hitaampia, mitä tehokkaammin teet. Älä siis välitä ohitse uivista mummoista…

Ootko kokeillut vesijuoksua vaihteluna muuhun aerobiseen harjoitteluun? 🙂

Lissää treenijuttuja:

Nopea ja tehokas kotitreeni – Rakenna oma harjoituksesi!
ULKOTREENI x2 – Kovatehoinen intervallitreeni kotiin, mökille tai ulos