Vastakohtien linssikeitto

Olen vastakohtien ihminen. Tykkään siitä, miten ääripää korostaa toista. Tämä pätee niin tunteisiin, sääilmiöihin kuin ihmisiinkin. Mutta ennen kaikkea ruokaan.

Vastakohtien ihmisenä huomaan usein hurahtavani tiettyyn ruokaan tai ruokayhdistelmään ihan täysillä: Saatan syödä samaa välipalaa tai aamupalaa vaikka vuosia putkeen. Vastakohtaisuus tulee ilmi siinä kohtaa, kun mitta tulee täyteen. Tuhdin aamupalakauden jälkeen tekee mieli smoothieta ja salaattilounaiden vastapainoksi hampurilaiskausi on välillä ihan paikallaan.

Linssikeito3

Oonko ainut, jolla tekee näin alkuvuodesta mieli jotain ihan muuta kuin jouluherkkuja? Näitä sai syödä riittämiin lomaillessa ja silloin ne maistuivatkin hyvältä. Nyt olen kuitenkin saanut niistä tarpeekseni ja mieleni tekee ihan päinvastaista sapuskaa.  Kuten vaikkapa tätä linssikeittoa. Onneksi nyt voikin jo hyvillä mielin palata maistuvien arkiruokien pariin!

Miltä näyttää jouluruoan vastakohta? Yksinkertaiselta, värikkäältä ja helpolta. Perinneherkkujen ollessa kovin, noh suomalaisia, tammikuussa makunystyräni haaveilevat maailman mauista. Mielessäni sijoitan tämän reseptin jonnekin itämaiseen lämpöön; Resepti on täynnä mausteita ja makuja. Kurkumaa, paprikaa, juustokuminaa, chiliä. Vaikkei linssikeitto viekään Suomen koleaa talvea pois, lämmittää se silti ihanasti sisältä päin!

Linssikeitto sisältää muuten pari muutakin plussaa näin tammikuulle: Se sisältää reippaasti täyttävää kasviproteiinia, mikä edistää kylläisyyden tunnetta ja pitää verensokerin pidempään tasaisena. Lisäksi linssit ovat halpoja kuin saippua! Sekä kukkaro että hyvinvointi siis kiittävät tästä reseptivalinnasta.

Linssikeitto2

Vastakohtien linssikeitto (3-4lle)

6 porkkanaa
1 iso paprika
1rkl öljyä

1 tölkillinen säilyketomaatteja (400g)
8-10dl vettä
½tl kurkumaa
1½tl juustokuminaa
1rkl savupaprikajauhetta
Maun mukaan chiliä, valkosipulijauhetta ja suolaa
4dl punaisia linssejä

Kaurafraichea ja leipää tarjoiluun

Kuullota kasvikset öljyssä suuren paistinpannun tai paistamiseen sopivan padan pohjalla. Jos sinulla ei ole ongelmaa sipulien kanssa, voi joukkoon heittää kuulottumaan myös tuoretta valkosipulia ja sipulia. Lisää kasvisten joukkoon säilyketomaatit, 8dl vettä sekä mausteet. Huuhtele linssit huolellisesti siivilässä ja kippaa sitten keiton joukkoon. Anna poreilla 10-15min, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Voit halutessasi lisätä vettä juoksevamman keiton aikaansaamiseksi!

Tarjoile esimerkiksi maustetun kaurafraichen sekä hyvän leivän kanssa!

Linssikeitto1

Onko siellä muita vastakohtien (meinasin kirjoittaa vatsakohtien) ihmisiä? Olit sitten vastakohtien tai vatsakohtien ihminen, ilmianna itsesi!

VEGAANINEN AVOKADOPASTA – terveellinen ja nopea arkiruoka

Kuinka moni muistaa muutaman vuoden takaisen avokadopasta-trendin? Sitä hittipastaa kokkailtiin ja hehkutettiin vuoroin joka kodissa, lehdessä, blogissa. Sitten se unohtui ja vaihtui uusiin hittiruokiin.

Mulla on pieni salaisuus. En ole koskaan kokeillut alkuperäistä reseptiä. Avokadopastahuuman iskiessä minulla oli jo todettu vilja- ja maitoallergiat, joten olisin voinut syödä siitä juustoisuudella kuorrutetusta pastakasasta lähinnä mausteet. Kuulemani perusteella kyse on todella todella juustontäyteisestä setistä, joka jättää jälkeensä vähintäänkin täyteläisen olon.

DSC_1503

Halusinkin siis tehdä alkuperäistä terveellisemmän, kasvissyöjälle sopivan avokadopastan, joka sisältäisi tasapainoisesti kaikkia ravintoaineita. Tämän pasta-annoksen ytimenä toimii kikhernepasta. Palkokasvien terveelliset proteiinit, hitaat hiilihydraatit ja kuitu pastan muodossa = paras juttu ikinä! Ripaus lisäprotskua tulee annoksen päälle murustellusta nyhtökaurasta. Avokado luo kivasti kermaisuutta jo itsessään, toimien samalla pehmeiden rasvojen lähettiläänä. Juustoisen fiiliksen tuovat ravintohiivahiutaleet, makua puolestaan valkosipuli, persilja ja pippuri. Kasvisten virkaa toimittaa mikrossa pikaisesti kypsennetty lehtikaali!

Tästä tuli oikeastaan sellainen ”How to make your husband a happy man” -pasta. Täyttävää, maukasta ja terveellistä ruokaa, josta jää hyvä olo! Oli nimittäin aikamoinen ilo katsella hymyillen silmät kiinni syövää aviomiestä hymisemässä sohvan nurkassa pastakulhon kanssa.

DSC_1508

Vegaaninen avokadopasta kahdelle

150-200g kikhernepastaa
1,5 avokadoa
0,5dl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä
persiljaa, suolaa ja pippuria maun mukaan
n 75g nyhtökauraa
ravintohiivahiutaleita

Ohjeet valmistamiseen löydät videolta!

Ootko kokeillut alkuperäistä avokadopastaa? Lähtiskö tämä vegeversio testiin? 🙂

Mielihyvävelka – Miten laittaa piste napostelulle?

Ootko koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että sun tekisi kovasti mieli jotain tiettyä ruokaa X? Olkoon se nyt vaikka smoothieta. Järkeilet kuitenkin, että nyt olisi parempi syödä jotain ruokaa Y, vaikkapa munakasta. Kokoat annoksen munakkaasta ja vihreistä kasviksista. Ruoka on hyvää ja maha on periaatteessa täysi, mutta jotain tekisi vielä mieli. Kasaat lautaselle vielä riisikakkuja ja lisää rehuja, jos se vaikka olisikin nälkää. Lisäät mukaan myös banaanin, jotta makeannälkä lähtisi. Mutta ei, edelleen tekee mieli ”vähän jotain”.

Ja sitten lopulta tilanne etenee siihen, että tulee syötyä munakassetti vegeillä, riisikakut, banaani ja lisäksi se smoothie. Tai ainakin ajattelet smoothieta seuraavat pari tuntia, kunnes se on vaan pakko tehdä, että sen saa pois ajatuksista. Vaikka olisi alunperin ollut ihan tyytyväinen pelkästään siihen smoothieenkin. Jälkeen jää ikäänkuin mielihyvä velka, sillä mieli hakee edelleen sitä nautintoa, jota olisi alunperin halunnut.

DSC_1232

Mulle on käynyt näin melko usein – ainakin ennen. Ero nykyiseen piileekin siinä, että pyrin kuuntelemaan kropan ja mielen viestejä. Kun jo alunperin valitsee sen mitä tekee mieli, ei tule vedettyä övereitä tai valittua isoa kasaa ruokaa korvikkeeksi.
Tätä voisi kutsua hienolla termillä myös intuitiiviseksi syömiseksi. Siinä piilee kuitenkin yksi seikka, joka tulisi huomioida ennen kuin lähtee täysin kuuntelemaan mielihaluja: Pohjan täytyy olla kunnossa.

On melko helppoa syödä intuitiivisesti, kun perusteet ovat hanskassa. Ruokailurytmi on säännöllinen, terveellistä perusruokaa tulee riittävästi ja monipuolisesti, vettä menee ainakin se litra päivässä, herkut eivät ole jalustalle nostettuja eivätkä toisaalta demonisoituja. Lienee selvää, että puolen päivän paaston jälkeen aika monen ei tee mieli sitä mikä olisi fiksua kehon kannalta, vaan valinnat kallistuvat burgereihin, sipsikaljalinjaan ja nopeisiin sokereihin. Toisaalta jos herkkuihin (tämän sanan määrittelystä voi olla montaa mieltä, ei mennä siihen nyt!) ei ole normaalia suhdetta, voi olla aika turmiollista vain ”syödä mitä mieli tekee”.

Kannustaisinkin kaikkia napostelusta ja ”vähän jotain” -syömisestä kärsiville panostamaan perusteiden jälkeen siihen, että syöt omasta mielestäsi hyvänmakuista ruokaa fiiliksen mukaan. Terveellinen ruoka voi olla TODELLA herkullista ja maistuvaa, kunhan vähän käyttää mielikuvitusta.

DSC_1250

Mun kaikki napostelut ja mieliteot loppuivat, kun aloin panostaa arkiruoan maittavuuteen. Ruoan määrä ei ole enää vuosiin ollut ongelma, vaihtelevuus ja tylsyys ehkä ennemminkin. Kerran kuussa kuiva salaatti + riisikakkusetti kyllä menee, mutta huomaan heti sen aterianjälkeisissä mieliteoissa. En enää suostu syömään tylsää ruokaa. Mun ruoassa täytyy olla makua, värejä, rouskuvan rapeaa, pehmeää ja mehukasta.

Salaatista saa hurjan mielenkiintoisen lisäämällä mausteeksi sitruunaa tai viinietikkaa sekä pippuria, sekä koostumukseksi pehmeyttä avokadosta ja rouskuvuutta kuivatuista karpaloista. Lisään melko usein hedelmiä tai bataattia suolaisen ruoan kaveriksi. Myös erilaiset tahnat ja dipit, kuten punajuurihummus ja salsakastike, ovat nousseet vakkareiksi meidän ruokapöydässämme. Mieheni kokkailee usein tomaattipohjaisia kastikkeita, joihin tulee reippaasti yrttejä ja mausteita. Kermaisemmissa ruoissa olemme käyttäneet kaura- tai kookoskermaa. Sovellan jatkuvasti vanhoja reseptejä, keksin uusia ja leivon terveellisempiä herkkuja. Kaikki nämä keinot lisäävät makua & ravintoaineita ruokiin terveellisyydestä tinkimättä! Terveellinen ruoka ei tosiaan ole vain parsakaalia ja kanaa.
Mulle itseasiassa on tullut pieni ällötys parsakaalia kohtaan, kun söin sitä yhteen aikaan joka päivä. Nyt ei enää pysty, lehtikaali voittaa mennen tullen!

En voi edes kuvailla, miten paljon helpommaksi terveellinen syöminen on muuttunut, kun siitä ruoasta tekee oikeasti maistuvaa. Kyllähän sitä varmasti tykkää ihan mistä tahansa syömisestä, kun masu tulee täyteen. Itselleni se ei riitä. Haluan oikeasti todella nauttia syömisestä, eikä kana-riisisetti toimi siihen. Nälkä lähtee, mutta mieliteko jää. Mielihyvävelka on ja pysyy.

Jätski1
Vaikeinta on aloittaminen. Tavat ja tottumukset ohjaavat meitä arjessa hyvin pitkälle: Jos olemme tottuneet syömään vähän makeaa jokaisen aterian päälle, niin tottakai sitä myös tekee mieli jokaisen aterian jälkeen. Kyse ei siis välttämättä ole pelkästään mieliteosta, vaan myös opitusta tavasta. Haastaisinkin sinut siis haastamaan omia tapojasi!

  • Kokeile muuttaa ateriat enemmän itseäsi miellyttäviksi. Se voi olla liraus öljyä ja sitruunaa, hedelmää salaatin kylkeen, kanan vaihtaminen kalaan tai parsakaalin skippaaminen porkkanan kustannuksella. Saat itse päättää!
  • Kiinnitä huomio tapakäyttäytymiseen. Kun huomaat olevasi käsi karkkikulholla, voit kysyä itseltäsi, että tekeekö sinun oikeasti mieli? Vai siksi, että se on siinä saatavilla?
  • Voit myös kokeilla päästää irti halusta syödä, jos huomaat ettei mieliteko ole todellinen. Jo syömisen halun havainnointi vie eteenpäin. Minulla auttaa se, että huomioin ääneen ”Haluaisin taas syödä, vaikkei minulla ole nälkä. Ei mulla kyllä oikeastaan tee mieli”.
  • Keksi sijaistekemistä. Kun ajatukset suuntaa pois 10-20min, napostelutarve vähenee. Napostelun himossa usein lakkaan kynnet, koska silloin on muuta ajateltavaa eikä kosteilla kynsillä voi napsia ruokaa. win-win.

DSC_1074

Kannustan tosiaan alun jälkeen syömään fiiliksen mukaan. Jos jotain tekee kovasti mieli, sen voi syödä. Itsekin söin viikonloppuna muun muassa riisijätskiä mansikoilla sekä appelsiini-suklaamuffinssia. Näkisin tärkeänä kuitenkin, ettei herkkua vedä tyhjään mahaan. Nälkään syöty sokerinen herkku nimittäin vain lisää mielihyväyhteyttä – seuraavan kerran nälän yltyessä tekee entistä enemmän mieli namia. Lisäksi aterian päätteeksi syöty herkku myös nostaa verensokeria maltillisemmin, kuin tyhjään mahaan syöty ja annoskokokin pysyy kohtuullisempana.

Samalla kun opit pois tavoista ja tottumuksista, jotka mahdollistavat napostelua, myös tarve napostelulle vähenee maittavamman ruoan myötä. Sitä paitsi elämä on paljon kivempaa, kun syö joka päivä älyttömän hyvää ruokaa 😉

Onko sulla kokemusta napostelusta tai ”vähän jotain” -syömisestä? Kuulisin mielelläni kokemuksia tai keinoja, jolla sinä selätit napostelun! 🙂