Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Tänään jutellaan vähän enemmän mielen vaikutuksesta syömiseen: Miksi toinen ihminen voi voida tosi huonosti noudattaessaan tiukan terveellistä ruokavaliota ja miksi toiselle terveellinen syöminen ja kohtuus näyttäisi olevan helppoa? Ruokailu saattaa olla pääpiirteittäin ihan samanlaista, mutta erona on vain suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.

dsc_1116.jpg

Rajoittavan syömiskäyttäytymisen tunnusmerkkejä ovat

  • ruokaan liittyvä ahdistus
  • ruokien jaottelu kiellettyihin ja sallittuihin
  • tarkat kellonajat ruokailulle ja tietyt ruoat tiettyyn aikaan
  • kiveen hakatut herkkupäivät tai ”cheat” päivät
  • kieltäytyminen ruoista, joita ei ole itse valmistanut
  • spontaanin syömisen vaikeus
  • ruokamorkkikset, jos on syönyt jotain poikkeavaa
  • nälkä- ja kylläisyyssignaalien laiminlyöminen

Olisi niin paljon helpompaa vaan sopia tietyt määrät ja kielletyt ruoat. Jatkaa sitä samaa kaavaa vuodesta toiseen. Syö tietyt turvalliset ruoat, kääntää katseen pois kun pöytään kannetaan kakkua ja kieltäytyy mummon leipomista pullista. Rajoittaa itseään, ettei vain repsahtaisi. Mutta totuuden nimissä, tuollainen rajoittava syöminen nimenomaan ohjaa övereihin ja repsahtamisiin.

Nimittäin kun sitten sattuu se hetki, että itselleen sallii ”ansaitun” herkun, voi pojat se on menoa. Vatsasta tulee pohjaton pyörre, herkkua on saatava lisää. Koska vain nyt ja tässä hetkessä saa, huomenna enää ei. Jos ei koskaan ole opetellut kohtuutta, ei sitä voi tuollaisessa tilanteessa, pitkän rajoittamisen jälkeen osata.

Mulla oli nimittäin tapana ajatella, että jos nyt syön herkkua, sitä täytyy syödä kunnolla. Koska huomenna ei enää saa ja tämä päivä on muutenkin jo pilalla. Se on erittäin höpsö ajatusmalli, sillä mitä se yksi suklaapala pilaisi? Ja miten muka se olisi vähemmän pilalla jos söisi sen koko levyn?

DSC_1120

Sallivan syömiskäyttäytymisen piirteitä puolestaan ovat

  • kaikki ruoka on sallittua
  • ruokailuun suhtaudutaan terveellä joustavuudella
  • ruokailu ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan
  • ruokaan ei liity suuria negatiivisia tai positiivisia tunteita
  • syödään kun on nälkä ja lopetetaan kun ei ole
  • herkkuja syödään satunnaisesti ja kohtuudella

Ei ole katastrofi, jos ateriat eivät mene kuten on suunniteltu tai jos välipalan sijaan joskus uppoaakin suklaapatukka.

Kohtuus on taitolaji: Sitä pitää opetella ja kehittää, ihan kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Alussa saattaa tulla muutamia kömmähdyksia ja kohtuus lipsahtaa kohtuuttomuuden puolelle. Se on ihan okei ja on osa prosessia.

Mulla auttoi kohtuuden opettelussa hirveästi muutama ajatus.

  1. Ruoka ei tästä maailmasta lopu. Jos herkkua tekee vielä mieli tunnin päästä, saa sitä kyllä lisää. Useimmiten ei enää tee mieli.
  2. Jos otan palan suklaata tai vaikka jälkkäriannoksen ruokailun jälkeen, se ei pilaa mitään. Päivä jatkuu ihan normaalisti, eikä se vaadi mitään kompensaatiokeinoja.
  3. Ajattelen yleensä myös, että jos tunnen herkun nauttimisesta huonoa omatuntoa, se on oikeastaan tuplapaha! Stressi ja se ”epäterveellinen” herkku. Eihän siinä ole mitään järkeä stressata, varsinkaan jälkikäteen?

Minkälaisia ajatuksia heräsi tekstistä tai videosta? Onko kenties omakohtaista kokemusta rajoittavasta syömisestä? Mulla tosiaan on, enkä vaihtaisi enää mistään hinnasta takaisin siihen rajoittamiseen! Nyt on parempi ja vapaampi olla 🙂

Saako leipää syödä? Terveellisen syömisen kulmakivet

Nyt ihan ekana stop! Klikkasitko otsikkoa vastauksen toivossa? Haluan heti alkuun kertoa sulle, että totta kai saa! Tämän jälkeen voitaisiin jutella muutamasta terveelliseen syömiseen liittyvästä kulmakivestä. Yksikään niistä ei muuten sisällä sanoja ”ei saa syödä”.

Minua välillä suoraan sanoen ärsyttää se kuva, mikä eri medioissa annetaan hyvinvointia tukevasta ruokailusta. Pelotellaan erilaisten ruokien hurjilla negatiivisilla vaikutuksilla ja nostetaan jotakin ruoka-aineita jalustalle. Lopputuloksena on vain se, että ihmiset eivät uskalla enää syödä tai kokevat stressiä ruokien valinnasta. Mistä lähtien on ollut terveellistä sulkea kokonaisia ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliostaan litteämmän vatsan, timmimmän kropan tai ihan vaan rajoittamisen vuoksi? Yksittäinen ruoka-aine ei lähes koskaan ole syynä lihomiseen tai terveysongelmiin, ellet sitten syö viittä kokonaista mutakakkua joka päivä. Kuitenkin maitotuotteiden, viljojen ja erityisesti leivän demonisointi on noussut valloilleen viime vuosina.

Nimetön suunnittelumalli

Leipä ei lihota sinua. Jogurtti ei lihota sinua. Satunnaisesti syöty herkku ei lihota sinua. Ne eivät myös tee sinua sairaaksi tai epäterveeksi. Kyse on kokonaisuudesta, tasapainoisesta sellaisesta. Liikkuvan ihmisen lautaselle mahtuu monen moista ruokaa, eikä leipä siellä ja pieni herkku tuolla ole oikeasti niin iso juttu.

Mielestäni on niin väärin, että tavallista ruokaa pidetään nykyisin jonakin maailman epäterveellisimpänä kauhistuksena. Eihän se ole edes totta: Ihan tavallisen ”kotiruoan” ympärille voi rakentaa todella toimivan ja terveellisen ravitsemuskokonaisuuden. Jos mietitään raaka-aineita esimerkiksi makaronilaatikossa, niin kuinka monta oikeasti epäterveellistä ainesosaa löydät? Täysjyvämakaronia, vähärasvaista lihaa/soijarouhetta/härkistä, ehkä munamaitoa tai kasvislientä, mausteita. Miten tämä sitten oikeasti eroaa siitä, että söisit proteiinit ja hiilarit erillisinä komponentteina? Ei mitenkään. Kylkeen kasviksia niin johan on paitsi täyttävä, myös hyvinvointia edistävä setti. Varmana jaksaa liikkuakin!

Ice Cream Party

Mielestäni on tärkeää keskittyä olennaiseen. Olennaista on mielestäni ruoan terveellisyyden lisäksi myös maku, monipuolisuus, säännöllisyys ja tasapainoisuus. Ei ole järkeä takertua lillukan varsiin ja pieniin yksityiskohtiin: Jos isot linjat ovat kunnossa, mahtuu mukaan myös monenmoisia sattumia. Jos taas kokonaisuus kusee eli ruokarytmi on päin prinkkalaa, ruokaa on liian vähän ja yksipuolisesti, ei sitä korjaa uusi kieltolista tai rajoitukset. Kun tavoittelee hyvinvointia, riittää että ruokavalio on pääosin hyvä. Sen ei tarvitse olla täydellinen – täydellistä ruokavaliota ei oikeastaan ole edes olemassa.

Hyvinvoinnin ei tosiaan tarvitse olla niin monimutkaista. Mielestäni terveellisen syömisen kulmakivien pitäisi perustua johonkin ihan muuhun, kuin pitkään kieltolistaan. Sen vuoksi kokosinkin teille listan terveyttä edistävän syömisen kulmakivistä oman näkemykseni pohjalta: 12 kohtaa, eikä yhtään kieltoa! Jos tunnet, että kaipaat ohjenuoraa ravitsemuksen suhteen, suosittelen lämpimästi lataamaan kyseisen tiedoston. Se ei maksa sulle mitään, mutta voi tuoda hieman selkeyttä!

Lataa ilmainen opas tästä!

to an

Sen verran haluaisin huomauttaa, että mikään listalla olevista asioita ei ole ehdoton sääntö tai kielto. Ruokastressiä, -ahdistusta ja -morkkista ei pitäisi tulla normaalin syömisen puitteissa. Jos koet ahdistusta syödessäsi ruisleivän, jotain on pielessä. Silloin voisi kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja miettiä, mistä tällainen tunnetila kumpuaa? Ihan tavallisen terveellisen ruoan syömisestä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa!
Tämän ei myöskään ole tarkoitus olla hyökkäys erityisruokavalioita kohtaan: Jokainen saa syödä niinkuin parhaaksi näkee. Tavoitteenani on kuitenkin herätellä miettimään kaikkien niiden rajoitusten tarpeellisuutta hyvinvoinnin näkökulmasta.

Minkälaisia ajatuksia aihe sinussa herättää? 🙂