Suklainen chiavanukas ja ajatuksia vegeilystä

Nyt on luvassa oikein kunnon vanhaa sillisalaattiblogia, jossa pari aihetta risteilee keskenään! Voi tätä nostalgiaa.

Lomalla tulee aina syötyä vähän eri tavalla kuin kotona. Mullakin alas meni maidotonta suklaa- ja mansikkajädeä, ranskiksia pariin otteeseen, laittomat määrät zero colaa – sekä jonkin verran lihaa sen saatavuuden vuoksi. Se on normaalia ja täysin cool, että lomalla syö vähän eri tavalla eikä mulla ole mitään ruokamorkkiksia. Kokkasimme suurimman osan ruoista itse siitä mitä oli saatavilla läheisissä marketeissa. Suursuosikkejamme oli tomaattinen kikhernepata, kaupan valmishummus ja paprikatahna nimeltä Ajvar. Ravintoloissa syödessä valikoima ei näillä vatsavammaisuuksilla ollut mitenkään huikea, sillä mieluiten valitsen sen vaihtoehdon joka ei käännä vatsaa kokonaan ympäri.

Ja hei jos haluat vain lukea herkkureseptin, skippaa seuraavat pohtivat kappaleet ja hyppää suoraan loppuun: Vatsaa hellivä, ravinteikas ja herkullinen chiavanukasresepti odottaa sinua siellä! Tää on muuten superhyvä lomakauden jälkeen, kun saa kunnolla kuitua ja masun toimimaan <3
Voit myös lukea pohdinnan ja herätellä ajatuksia sekä ruokahalua katselemalla kuvia. It’s all up to you!

DSC_2415

Aloin siinä loman edetessä pohtia omia tuntemuksiani eläinkunnan tuotteita kohtaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään niiden makua vastaan ja kaikki maistamani oli kyllä herkullista. Lähinnä heräsin vain miettimään, etten juurikaan silti nauti erityisemmin lihan syömisestä. En pidä siitä tunteesta mikä minulle tulee henkisesti ja fyysisesti. Vatsa tuntuu tukkoiselta ja umpitäydeltä ihan normaalinkin annoksen jälkeen. Välillä alkoi suorastaan ällöttää tuo olotila.

Suoraan sanottuna siis pohdin ihan tosissani, tarvitsenko eläinkunnan tuotteita oikeasti mihinkään? En oikeastaan.

Ainoat eläinkunnasta peräisin olevat raaka-aineet, joita käytän kotioloissa, ovat kananmunat. Lihaa kotiimme ei eksy, kanaa vain äärimmäisen vatsakatastrofin yhteydessä. Käyttämäni proteiinijauhe on myös tehty kananmunan valkuaisesta. Välillä niiden käyttö tuntuu kuitenkin kovin turhalta.

Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen. Hankalan suoliston vuoksi korvaavien tuotteiden löytäminen on ollut toisinaan äärettömän vaikeaa. Ei ole kyse siitä, ettenkö voisi ollenkaan syödä kikherneitä, palkokasveja, nyhtistä, härkistä, herneproteiinia ja muita vegaanisia proteiininlähteitä. Nyt olen itseasiassa onnistunut syömään jopa tofua ilman ongelmia! Silloin kun vatsa on hyvänä, voin syödä näitä ruokia reippaitakin määriä ilman ongelmia.
Useimmiten haasteeksi nousee kuitenkin määrä: Saadakseni aktiiviseen elämäntapaan riittävän määrän energiaa ja proteiinia, tulisi yllä olevia syödä sen verran ettei vatsani ole kestänyt sitä. En myöskään voi olla varma ravintoaineiden imeytymisestä omalla kohdallani, sillä suoliston kunto on välillä mitä on.

Toistaalta pelkään jollain tasolla myös vanhojen syömisongelmien palaavan liian rajoittavan ruokavalion myötä. Mitä jää jäljelle, jos karsin vielä kananmunatkin ruokailuistani? Tekeekö se elämästä hankalaa? Ammunko itseäni nilkkaan tällä valinnalla?
Kannatan joustavuutta oikeastaan kaikessa, enkä sen vuoksi usko tekeväni lopullista ratkaisua vielä ihan hetkeen. Olisi nimittäin erittäin vaikea sanoa, miten ruoka-aineet vaikuttavat suolistooni, sillä epämääräiset vatsakivut ovat tällä hetkellä arkipäivää muutenkin. Pohdin rauhassa, kokeilen ja tunnustelen. En kaipaa itselleni vegaanin nimikettä, eikä se olisikaan syynä kokeilulle. Minua kyllä kiinnostaisi kokeilun lopputulos: Mitä tapahtuu, jos jätän viimeisetkin eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta?

Oisko tässä seuraava ihmiskoe?

 

DSC_2413

Tällaisen pitkän jaarittelun lopputuloksena pääsimmekin tähän ihanaan vegaaniseen suklaavanukasreseptiin! Kasvipohjaiset välipalat ovat ehdottomasti itselleni se haastavin tapaus. Smoothietakaan ei jaksaisi joka välissä vääntää. Tässä siis yksi todella helppo ja nopea välipala, aamupala tai mikä tahansa pala, joka valmistuu lähes itsestään!

Suklainen chiavanukas
2-4 annosta

4rkl chiasiemeniä
1,5dl kookoskermaa
2,5dl soijamaitoa
2,5dl vettä
6rkl kasvipohjaista proteiinijauhetta (suklaa)
1rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4tl vaniljatangon siemeniä
Koristeluun banaania, marjoja ja soijajogurttia

Sekoita ainekset kipossa.
Odota ruokahalusta riippuen 10-20min.
Vanukkaan voi antaa maustua myös yön yli jääkaapissa.
Siirrä chiavanukas tarjoiluastiaan tai eväskippoon, viipaloi päälle banskua.
Lusikoi päälle soijajogurttia ja ripottele reilusti marjoja
(paljon enemmän kuin kuvassa).
Nauti! <3

DSC_2410

Nyt haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta! Välillä koen hirveän huonoa oloa ja omatuntoa kananmunien syömisestä. Toisaalta välillä myös tuntuu, ettei minulla ole juuri vaihtoehtoja. Oma terveys täytyy kuitenkin laittaa edelle, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin. Auta ensin itseäsi, sitten voit vasta auttaa muita.
Ja jos skippasit pohdinnan, voit kommentoida jotain chiavanukkaasta 😉

Miten syön ja treenaan tällä hetkellä?

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän vähemmän vinkkipohjaista tekstiä eli raottaa vähän verhoa mun omien treenien ja ruokailuiden edessä. Mitä päätyy peeteen lautaselle? Entä miltä treenilukujärjestys näyttää? Se selviää tänään!

Aamupalahetki1

Olen jo kauan sitten hylännyt mustavalkoisen näkökulman terveyteen, sillä se ei tuo sitä mitä sillä tavoitellaan. Mustavalkoisuus on in vain pukeutumisessa. Sen sijaan luotan tasapainoon niin ravinnossa kuin treenissäkin.

Syöminen menee tällä hetkellä oikein kivasti eli syön paljon, hyvin ja ruokahaluakin löytyy. Pääsääntöisesti terveellistä ruokaa, välillä suklaata. Jos tarkemmin analysoidaan ruokavaliokokonaisuutta, niin lautaselta on viimeaikoina löytynyt tuttujen kaurapuuroannosten lisäksi melko usein kaurajogurttia, extrapaljon tahinia kaiken kanssa, paistettua lehtikaalia, parsaa, uunikasviksia, bataatti-porkkanamuussia kaurakermalla, nyhtökauraa, kikherneitä ja tomaattimunakkaita. Tällä hetkellä riisi ja parsakaali tökkivät erittäin pahasti, joten niitä ei tule juuri syötyä. Ravintohiivahiutaleisiin sen sijaan olen erittäin koukuttunut, vitsi mitä herkkua ja samalla saa kivasti B-12 vitamiinia ja sinkkiä!
Koen voivani erittäin hyvin kasvispainotteisella ruokavaliolla: Vatsa pelaa, olo on virkeä ja treeni kulkee. En kuitenkaan halua asettaa itselleni turhia rajoja tai kieltoja, minkä vuoksi en lokeroi itseäni kasvissyöjäksi. Syön ruokaa, joka nyt sattuu sisältämään pääasiassa kasvikunnan tuotteita. Lautaselle eksyy kyläillessä myös riistaa ja kanaa toisinaan, kananmunia kulutan päivittäin. Kunhan syömisessä pysyy joustavuus ja sallivuus, niin I’m good.

Mustavalkoisuus on in vain pukeutumisessa. Sen sijaan luotan tasapainoon niin ravinnossa kuin treenissäkin.

En oikeastaan jaksa stressata syömisestä sen kummemmin, koska jos oikein järjellä mietitään, niin mitäs hyötyä siitä on? Ihan oikein, ei yhtään mitään. Toki suunnittelen vähän päivän syömisiä ja valmistelen aterioita, jotta saisin syötyä tarpeeksi. En kuitenkaan punnitse tai laske mitään, enkä rajoita syömistäni. Jos on nälkä, syön lisää. Jos ei ole nälkä, ei ole pakko syödä. Tosin ehkä jonkun tahinipurkin kohdalla se annoskoon kontrolli voi olla ihan terve juttu, muuten lähtisi koko purkillinen aika äkkiä ääntä kohti…

 

Lounas1

Entäs sitten treenit? Treenirintamalla on ihan hiljattain tapahtunut pienoista muutosta. Vaihdoin kolmijakoiseen saliohjelmaan, jota tein muutaman viikon. Mutta se ei napannutkaan. En vain saanut treenistä enää samaa fiilistä!
Aloin miettiä, millaisesta treenistä oikeasti tykkään. Tykkään siitä, että saan kolistella isoja perusliikkeitä ja treenata koko kropan kerralla. Tykkään treenistä, josta tulee vahva ja pystyvä olo. Tykkään kehonpainolla tehtävistä temppuilutreeneistä ja kehonhallintaa vaativista harjoitteista.

Ja näiden pohjalta se omannäköinen treeniohjelma alkoi muodostua. Kaksi kertaa viikossa vedän koko kropan salitreenin, joista molemmat ovat erilaisia. Nämä ovat tehokkaita tunnin settejä, sisältäen maastavetoja, kyykkyjä, askelkyykkyä, leuanvetoa, pystypunnerrusta, penkkiä, kulmasoutua sekä muutamia apuliikkeitä. Nämä ovat niitä treenejä, joiden jälkeen tuntuu että voisin valloittaa maailman!

saliselfie1

Yksi tai kaksi (yleensä yksi) kertaa viikossa teen harjoittelua kehonpainolla. Tämä sisältää punnerruksia, leukoja, renkailla temppuilua, käsilläseisonnan harjoittelua sekä liikkuvuus-, jooga- ja pilatestyyppisiä harjoitteita. Lopuksi teen yleensä myös intervallityyppisen lyhyen rykäyksen soutulaitteella. Voi sitä hien määrää!

Lisäksi minulla on ohjattavana 3 ryhmäliikuntaa viikoittain. Maanantaisin on RVP (reisi-vatsa-pakara), keskiviikkoisin aamukahvakuula ja torstasin kehonhuolto. Teen tunneilla aina itse mukana, vaikka eihän se ihan samaa luokkaa ole, kuin se että olisi itse treenaamassa. Kyllä se joka tapauksessa treenistä käy ja hiki tulee! Torstainen kehonhuoltotunti on yleensä tarpeen alkuviikon treenien jälkeen ja toimii ihanana huoltohetkenä myös ohjaajalle.

Suuri osa liikkumisestani on kuitenkin liikettä, jota en laske varsinaisesti liikunnaksi. Vaikka en siis treenaisi, liikun jollain tapaa päivittäin. Teen kevyitä joogatyyppisiä avauksia ja aktivointiharjoituksia kropalle, kävelen paikasta toiseen, venyttelen. Koen, että itselleni tämän tyyppinen liike on erityisen tärkeää palautumisen kannalta. Varsinkin jos sen yhdistää rauhalliseen hengittämiseen! Siinä on vielä paljon opeteltavaa.

Liike1

Yhteensä siis 2 painoharjoitusta, 1-2 kehonpainotreeniä, RVP ja kahvakuula. Lisäksi kevyttä arkiaktiivisuutta päivittäin. Ihan sopivasti treeniä yhteen viikkoon mielestäni! Raskasta painoharjoittelua tulee paljon vähemmän verrattuna aiempaan, mutta se tuntuu tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta. Haluan taas pystyä tekemään enemmän kehonpainotemppuja ja kehonhallintaa vaativia juttuja! Oli nimittäin aikamoinen herätys, kun huomasin etteivät ne enää onnistukaan samaan malliin… Nyt siis takaisin harjoittelun pariin, niin alkavat taas kässärit kulkea!

Mites sun treeni- ja ruokakuviot menee tällä hetkellä? 🙂
~Heidi K.