Suklainen chiavanukas ja ajatuksia vegeilystä

Nyt on luvassa oikein kunnon vanhaa sillisalaattiblogia, jossa pari aihetta risteilee keskenään! Voi tätä nostalgiaa.

Lomalla tulee aina syötyä vähän eri tavalla kuin kotona. Mullakin alas meni maidotonta suklaa- ja mansikkajädeä, ranskiksia pariin otteeseen, laittomat määrät zero colaa – sekä jonkin verran lihaa sen saatavuuden vuoksi. Se on normaalia ja täysin cool, että lomalla syö vähän eri tavalla eikä mulla ole mitään ruokamorkkiksia. Kokkasimme suurimman osan ruoista itse siitä mitä oli saatavilla läheisissä marketeissa. Suursuosikkejamme oli tomaattinen kikhernepata, kaupan valmishummus ja paprikatahna nimeltä Ajvar. Ravintoloissa syödessä valikoima ei näillä vatsavammaisuuksilla ollut mitenkään huikea, sillä mieluiten valitsen sen vaihtoehdon joka ei käännä vatsaa kokonaan ympäri.

Ja hei jos haluat vain lukea herkkureseptin, skippaa seuraavat pohtivat kappaleet ja hyppää suoraan loppuun: Vatsaa hellivä, ravinteikas ja herkullinen chiavanukasresepti odottaa sinua siellä! Tää on muuten superhyvä lomakauden jälkeen, kun saa kunnolla kuitua ja masun toimimaan <3
Voit myös lukea pohdinnan ja herätellä ajatuksia sekä ruokahalua katselemalla kuvia. It’s all up to you!

DSC_2415

Aloin siinä loman edetessä pohtia omia tuntemuksiani eläinkunnan tuotteita kohtaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään niiden makua vastaan ja kaikki maistamani oli kyllä herkullista. Lähinnä heräsin vain miettimään, etten juurikaan silti nauti erityisemmin lihan syömisestä. En pidä siitä tunteesta mikä minulle tulee henkisesti ja fyysisesti. Vatsa tuntuu tukkoiselta ja umpitäydeltä ihan normaalinkin annoksen jälkeen. Välillä alkoi suorastaan ällöttää tuo olotila.

Suoraan sanottuna siis pohdin ihan tosissani, tarvitsenko eläinkunnan tuotteita oikeasti mihinkään? En oikeastaan.

Ainoat eläinkunnasta peräisin olevat raaka-aineet, joita käytän kotioloissa, ovat kananmunat. Lihaa kotiimme ei eksy, kanaa vain äärimmäisen vatsakatastrofin yhteydessä. Käyttämäni proteiinijauhe on myös tehty kananmunan valkuaisesta. Välillä niiden käyttö tuntuu kuitenkin kovin turhalta.

Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen. Hankalan suoliston vuoksi korvaavien tuotteiden löytäminen on ollut toisinaan äärettömän vaikeaa. Ei ole kyse siitä, ettenkö voisi ollenkaan syödä kikherneitä, palkokasveja, nyhtistä, härkistä, herneproteiinia ja muita vegaanisia proteiininlähteitä. Nyt olen itseasiassa onnistunut syömään jopa tofua ilman ongelmia! Silloin kun vatsa on hyvänä, voin syödä näitä ruokia reippaitakin määriä ilman ongelmia.
Useimmiten haasteeksi nousee kuitenkin määrä: Saadakseni aktiiviseen elämäntapaan riittävän määrän energiaa ja proteiinia, tulisi yllä olevia syödä sen verran ettei vatsani ole kestänyt sitä. En myöskään voi olla varma ravintoaineiden imeytymisestä omalla kohdallani, sillä suoliston kunto on välillä mitä on.

Toistaalta pelkään jollain tasolla myös vanhojen syömisongelmien palaavan liian rajoittavan ruokavalion myötä. Mitä jää jäljelle, jos karsin vielä kananmunatkin ruokailuistani? Tekeekö se elämästä hankalaa? Ammunko itseäni nilkkaan tällä valinnalla?
Kannatan joustavuutta oikeastaan kaikessa, enkä sen vuoksi usko tekeväni lopullista ratkaisua vielä ihan hetkeen. Olisi nimittäin erittäin vaikea sanoa, miten ruoka-aineet vaikuttavat suolistooni, sillä epämääräiset vatsakivut ovat tällä hetkellä arkipäivää muutenkin. Pohdin rauhassa, kokeilen ja tunnustelen. En kaipaa itselleni vegaanin nimikettä, eikä se olisikaan syynä kokeilulle. Minua kyllä kiinnostaisi kokeilun lopputulos: Mitä tapahtuu, jos jätän viimeisetkin eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta?

Oisko tässä seuraava ihmiskoe?

 

DSC_2413

Tällaisen pitkän jaarittelun lopputuloksena pääsimmekin tähän ihanaan vegaaniseen suklaavanukasreseptiin! Kasvipohjaiset välipalat ovat ehdottomasti itselleni se haastavin tapaus. Smoothietakaan ei jaksaisi joka välissä vääntää. Tässä siis yksi todella helppo ja nopea välipala, aamupala tai mikä tahansa pala, joka valmistuu lähes itsestään!

Suklainen chiavanukas
2-4 annosta

4rkl chiasiemeniä
1,5dl kookoskermaa
2,5dl soijamaitoa
2,5dl vettä
6rkl kasvipohjaista proteiinijauhetta (suklaa)
1rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4tl vaniljatangon siemeniä
Koristeluun banaania, marjoja ja soijajogurttia

Sekoita ainekset kipossa.
Odota ruokahalusta riippuen 10-20min.
Vanukkaan voi antaa maustua myös yön yli jääkaapissa.
Siirrä chiavanukas tarjoiluastiaan tai eväskippoon, viipaloi päälle banskua.
Lusikoi päälle soijajogurttia ja ripottele reilusti marjoja
(paljon enemmän kuin kuvassa).
Nauti! <3

DSC_2410

Nyt haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta! Välillä koen hirveän huonoa oloa ja omatuntoa kananmunien syömisestä. Toisaalta välillä myös tuntuu, ettei minulla ole juuri vaihtoehtoja. Oma terveys täytyy kuitenkin laittaa edelle, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin. Auta ensin itseäsi, sitten voit vasta auttaa muita.
Ja jos skippasit pohdinnan, voit kommentoida jotain chiavanukkaasta 😉

Elämää ihmiskokeessa

Jos olet lukenut blogiani sen aiemmissa sijainneissa, niin tiedät varmasti että minulta vatsavaivoja, yliherkkyyksiä ja allergioita löytyy. Olenkin suorittanut monesti eri ruokien eliminointijaksoja ja kokeillut jälleen palauttaa niitä takaisin ruokavaliooni. Kutsun näitä rupeamia aina ihmiskokeiksi!

Nyt olisi taas luvassa pieni ihmiskoe. Voisin kertoa tähän lyhyesti taustaa tämän hetken ruokavalinnoistani, jotta kävisi paremmin selväksi miksi ne näyttävät siltä miltä näyttävät. Jos tausta ei kiinnosta tai se on sulle tuttu, voit hyvin hypätä myös tekstin loppuun!

DSC_0807

Minulla on todettu Crohnin tauti vuonna 2014. Se käytännössä tarkoittaa, että suolistoni immuunipuolustus on volyymillä miljoona ja hyökkää oman kudoksen kimppuun. Tämä taas aiheuttaa tulehdusta, kipua ja lukuisia ikäviä vatsaoireita (lue = paljon kakkaa ja vessakertoja).
Crohnin taudin puhkeamisen aikaan minulle ilmeistyi myös lukuisia allergioita suoliston heikentyneen kunnon sivuvaikutuksena. Maitotuotteet, ruis, ohra, vehnä, kaura, tattari, maissi, seesaminsiemenet, jotkin pähkinät, melonit ja omenat aiheuttivatkin allergiaoireita. Kalalle olen ollut allerginen niin kauan kuin muistan, samoin mereneläville. Eliminoin nämä uudet allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet täysin ruokavaliostani tuolloin vuonna 2014, mutta aloitin seuraavana vuonna kokeilemaan maltillisesti, josko osa edes tuosta listasta sopisi minulle.

Crohnin tauti on ollut aika hyvin hanskassa lääkkeillä, vatsa on voinut hyvin ja olen pystynyt syömään osaa aiemmin allergisoivista ruokista. Vehnä, ruis, ohra ja maito ovat olleet pahimmat allergeenit, niitä en ole tähänkään päivään mennessä pystynyt syömään. Lisäksi olen viime aikoina saanut syödä myös niin sanottuja helposti vatsaa ärsyttäviä ruokia, kuten papuja, kikherneitä ja kaaleja. Ainakin tähän asti.

 

Tattaripuuro, siemenet

Ihan viime viikkoina olotilani on kuitenkin huonontunut merkittävästi. Syynä lienee stressinpaholainen, joka alkoi kun rakkaani joutui äkillisesti sairaalaan. Tällainen empaattinen ja herkkä ihminen helposti reagoi koko kehollaan: Mulla oli keho täysin sekaisin, kireä ja uupunut sekä vatsa kääntyi ihan ympäri.
Sen jälkeen vatsa ei olekaan ollut enää hyvä, vaikka mitä söisi. Käyn toki lääkärissä sulkemassa pois suuremmat tulehdukset, mutta haluan kuitenkin edistää toipumista myös omatoimisin keinoin. Stressin purkauduttua menee yleensä joka tapauksessa hetki, että olotila normalisoituu. Ajattelin, että yritän olla ärsyttämättä suolistoa yhtään enempää vaan annan sille lepoaikaa.

Olen myös alkanut epäillä, että olen uudelleen allergisoitunut kauralle. Byhyy! Syy lienee puhtaasti siinä, että olen hieeeman innostunut sen lisäilyn kanssa. Ruokavalioni on pääsääntöisesti sisältänyt kaurapuuroa, kauraleipää, kauramaitoa, kaurajogurttia, nyhtökauraa… Aika hirveän paljon kauraa siis!
Havahduin tilanteeseen kun huomasin, että puuroannoksen jälkeen tuli aivan älytön väsy. Aloin tarkkailla tilannetta ja huomasin kaurajogurtin tekevän kurkun limaiseksi ja olon todella tunkkaiseksi. Sitten huomasinkin, että oikeestaan koko ajan vähän väsyttää ja on tunkkainen tukala olo.

Päätin siis hyvästellä hetkeksi kauramaitolatteni (nyyh) ja vaihtaa ruokaympyräni sisältöä. Kauramaidon sijaan kahviin lorahtaa siis mantelimaitoa, puuro vaihtuu tattariin, kvinoaan tai hirssiin, ja välipaloihin joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta! Nyhtökauran sijasta lautaselle pääsee ainakin kikherneitä, quornia, pähkinöitä, riisiproteiinia, kananmunia, hernefalafeleja ja ehkä myös tofua mikäli se ei aiheuta vatsakatastrofia. Mikäli vatsa äityy oikein hankalaksi, täytyy ehkä turvautua kanaan – se ei ainakaan aiheuta mitään ongelmia. Pavut, kaali ja sipulit saavat hetkeksi jäädä myös taka-alalle.

DSC_0804

Oikeastaan tämä on taas aika mielenkiintoinen ihmiskoe, eipähän pääse urautumaan syömistottumusten suhteen! Kokeilen todennäköisesti olla ainakin kuukauden tällä vähemmän kauraisella ruokavaliolla ja testailen sitten uudestaa miltä tuntuu. Tervetuloa siis jälleen seuraamaan ihmiskoetta!

P.s. Postailen myöhemmin tarkempia kuvauksia siitä mitä oikeastaan syön! Vaihtoehtoja kyllä löytyy 🙂

Pirteää sunnuntaita sinulle!
<3 Heidi K.

Miten syön ja treenaan tällä hetkellä?

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän vähemmän vinkkipohjaista tekstiä eli raottaa vähän verhoa mun omien treenien ja ruokailuiden edessä. Mitä päätyy peeteen lautaselle? Entä miltä treenilukujärjestys näyttää? Se selviää tänään!

Aamupalahetki1

Olen jo kauan sitten hylännyt mustavalkoisen näkökulman terveyteen, sillä se ei tuo sitä mitä sillä tavoitellaan. Mustavalkoisuus on in vain pukeutumisessa. Sen sijaan luotan tasapainoon niin ravinnossa kuin treenissäkin.

Syöminen menee tällä hetkellä oikein kivasti eli syön paljon, hyvin ja ruokahaluakin löytyy. Pääsääntöisesti terveellistä ruokaa, välillä suklaata. Jos tarkemmin analysoidaan ruokavaliokokonaisuutta, niin lautaselta on viimeaikoina löytynyt tuttujen kaurapuuroannosten lisäksi melko usein kaurajogurttia, extrapaljon tahinia kaiken kanssa, paistettua lehtikaalia, parsaa, uunikasviksia, bataatti-porkkanamuussia kaurakermalla, nyhtökauraa, kikherneitä ja tomaattimunakkaita. Tällä hetkellä riisi ja parsakaali tökkivät erittäin pahasti, joten niitä ei tule juuri syötyä. Ravintohiivahiutaleisiin sen sijaan olen erittäin koukuttunut, vitsi mitä herkkua ja samalla saa kivasti B-12 vitamiinia ja sinkkiä!
Koen voivani erittäin hyvin kasvispainotteisella ruokavaliolla: Vatsa pelaa, olo on virkeä ja treeni kulkee. En kuitenkaan halua asettaa itselleni turhia rajoja tai kieltoja, minkä vuoksi en lokeroi itseäni kasvissyöjäksi. Syön ruokaa, joka nyt sattuu sisältämään pääasiassa kasvikunnan tuotteita. Lautaselle eksyy kyläillessä myös riistaa ja kanaa toisinaan, kananmunia kulutan päivittäin. Kunhan syömisessä pysyy joustavuus ja sallivuus, niin I’m good.

Mustavalkoisuus on in vain pukeutumisessa. Sen sijaan luotan tasapainoon niin ravinnossa kuin treenissäkin.

En oikeastaan jaksa stressata syömisestä sen kummemmin, koska jos oikein järjellä mietitään, niin mitäs hyötyä siitä on? Ihan oikein, ei yhtään mitään. Toki suunnittelen vähän päivän syömisiä ja valmistelen aterioita, jotta saisin syötyä tarpeeksi. En kuitenkaan punnitse tai laske mitään, enkä rajoita syömistäni. Jos on nälkä, syön lisää. Jos ei ole nälkä, ei ole pakko syödä. Tosin ehkä jonkun tahinipurkin kohdalla se annoskoon kontrolli voi olla ihan terve juttu, muuten lähtisi koko purkillinen aika äkkiä ääntä kohti…

 

Lounas1

Entäs sitten treenit? Treenirintamalla on ihan hiljattain tapahtunut pienoista muutosta. Vaihdoin kolmijakoiseen saliohjelmaan, jota tein muutaman viikon. Mutta se ei napannutkaan. En vain saanut treenistä enää samaa fiilistä!
Aloin miettiä, millaisesta treenistä oikeasti tykkään. Tykkään siitä, että saan kolistella isoja perusliikkeitä ja treenata koko kropan kerralla. Tykkään treenistä, josta tulee vahva ja pystyvä olo. Tykkään kehonpainolla tehtävistä temppuilutreeneistä ja kehonhallintaa vaativista harjoitteista.

Ja näiden pohjalta se omannäköinen treeniohjelma alkoi muodostua. Kaksi kertaa viikossa vedän koko kropan salitreenin, joista molemmat ovat erilaisia. Nämä ovat tehokkaita tunnin settejä, sisältäen maastavetoja, kyykkyjä, askelkyykkyä, leuanvetoa, pystypunnerrusta, penkkiä, kulmasoutua sekä muutamia apuliikkeitä. Nämä ovat niitä treenejä, joiden jälkeen tuntuu että voisin valloittaa maailman!

saliselfie1

Yksi tai kaksi (yleensä yksi) kertaa viikossa teen harjoittelua kehonpainolla. Tämä sisältää punnerruksia, leukoja, renkailla temppuilua, käsilläseisonnan harjoittelua sekä liikkuvuus-, jooga- ja pilatestyyppisiä harjoitteita. Lopuksi teen yleensä myös intervallityyppisen lyhyen rykäyksen soutulaitteella. Voi sitä hien määrää!

Lisäksi minulla on ohjattavana 3 ryhmäliikuntaa viikoittain. Maanantaisin on RVP (reisi-vatsa-pakara), keskiviikkoisin aamukahvakuula ja torstasin kehonhuolto. Teen tunneilla aina itse mukana, vaikka eihän se ihan samaa luokkaa ole, kuin se että olisi itse treenaamassa. Kyllä se joka tapauksessa treenistä käy ja hiki tulee! Torstainen kehonhuoltotunti on yleensä tarpeen alkuviikon treenien jälkeen ja toimii ihanana huoltohetkenä myös ohjaajalle.

Suuri osa liikkumisestani on kuitenkin liikettä, jota en laske varsinaisesti liikunnaksi. Vaikka en siis treenaisi, liikun jollain tapaa päivittäin. Teen kevyitä joogatyyppisiä avauksia ja aktivointiharjoituksia kropalle, kävelen paikasta toiseen, venyttelen. Koen, että itselleni tämän tyyppinen liike on erityisen tärkeää palautumisen kannalta. Varsinkin jos sen yhdistää rauhalliseen hengittämiseen! Siinä on vielä paljon opeteltavaa.

Liike1

Yhteensä siis 2 painoharjoitusta, 1-2 kehonpainotreeniä, RVP ja kahvakuula. Lisäksi kevyttä arkiaktiivisuutta päivittäin. Ihan sopivasti treeniä yhteen viikkoon mielestäni! Raskasta painoharjoittelua tulee paljon vähemmän verrattuna aiempaan, mutta se tuntuu tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta. Haluan taas pystyä tekemään enemmän kehonpainotemppuja ja kehonhallintaa vaativia juttuja! Oli nimittäin aikamoinen herätys, kun huomasin etteivät ne enää onnistukaan samaan malliin… Nyt siis takaisin harjoittelun pariin, niin alkavat taas kässärit kulkea!

Mites sun treeni- ja ruokakuviot menee tällä hetkellä? 🙂
~Heidi K.