Omena-kaurapaistos

Saako jo fiilistellä syksyä? Saahan? Kuten jo viime postauksessa taisin mainita, tykkään syksystä ihan hulluna. Olen jo siirtynyt nukkumaan villasukat jalassa eli voidaan jo virallisesti puhua syksyn alkaneen. Tästä lähtien kävelen ympäriinsä täysin villalla vuorattuna. Villasukat, villapaita, villahuivi, villasäärystimet, villahousut… Viimeinen oli vitsi, mutta you get the point!

Mikä sopisikaan villasukkien ja teemukin kanssa kuin lämpöinen omena-kaurapaistos? Lämmittää paitsi ihan fyysisesti, myös henkisesti muistojen tasolla: Mä ainakin muistan, kuinka syksyisin tehtiin oman pihan ompuista omena-kaurapaistosta. Omenat olivat pehmeäksi kaneliseksi muhjuksi hautuneita, kaurainen kuori rouskui kivasti suussa. Kaiken kruunasi vaniljakastike tai vaniljavaahto!

DSC_2518-01_1503829243774

Jos yhtään tunnet mun reseptipäätä, tiedät varmasti, että klassikkoonkin on pakko lisätä oma twisti tai pari. Sokerin sijaan tässä reseptissä onkin siis käytetty makeuden tuojana kypsää banaania. Banaanilla on myös se hauska ominaisuus, että kun sitä lisää leivonnaisiin, voi käyttää hieman vähemmän rasvaa. Kuoresta ei tällä tavalla tule ihan niin rapea eikä makea, mutta just sopivan sitkeä ja täydellinen arki-iltapalaksi.

Kauraseokseen tulevan rasvan saat nyt valita ihan itse: Minä käytin rypsiöljyä. Määrä on niin pieni, että se voisi teoriassa olla mitä tahansa rasvaa. Kokonaisuus ratkaisee, eikä rasvasodalle ole mielestäni tarvetta! Sen verran kannattaa kuitenkin huomioida, että jos valitset öljyn, lisää kauraseokseen ripaus suolaa. Voissa ja margariinissa suolaa onkin valmiina. Se korostaa kivasti banaanin makeutta ja tasapainottaa siten makumaailmaa hieman.

DSC_2520-01_1503829243647

Yleensä paras hetki herkuttelussa on se, kun ottaa sen ekan palasen. Tuoksuttelee, fiilistelee ja lopulta kippaa lusikallisen suuhunsa. Sen jälkeen maku pikkuhiljaa laimenee ja lopulta ei enää tee mieli sitä samaa herkkua. Tämän omena-kaurapaistoksen kohdalla tosin homma taisi mennä toisin päin: Mitä enemmän söi, sitä paremmalta se maistui. Päädyin ehkä santsikierrokselle ja saatoin syödä puolet koko satsista. Varoitan siis jo etukäteen, tämä on vaarallisen hyvää!

Eiköhän siis valmistauduta omppusesonkiin ja syksyyn tällä ihanan simppelillä ja nostalgisella herkulla? Jos aloitat nyt valmistelun niin alle tunnin päästä sulla on tätä herkkua nenän edessä!

DSC_2523-01_1503829243472

Omena-kaurapaistos
(4-6 annosta)

4 omenaa
1tl kanelia
2 keskikokoista banaania
2,5dl kaurahiutaleita
1-2rkl öljyä, voita tai margariinia
(ripaus suolaa)

Pilko omenat sopiviksi kuutioiksi (your choice).
Ripottele päälle kaneli ja kääntele sekaisin.
Muussaa banaanit haarukalla,
sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja valitsemasi rasva.
Tarkista koostumus: Kauramössön tulee olla riittävän paksua,
jotta kuoresta tulee rapea. Lisää tarvittassa vielä ropsaus kaurahiutaleita.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 35min.
Jos haluat pinnasta rapeamman, pidä viimeiset 5-10min kiertoilmalla.

Nauti esimerkiksi soijamaidon kanssa syksyä fiilistellen.
Mieluiten peiton alla, kynttilöiden valossa.

DSC_2526-01_1503829243123

Mikä on sun lemppariasia syksyssä? 🙂 Kerro hei ihmeessä, jos päädyit kokeilemaan tätä omena-kaurapaistosta!

Suklainen chiavanukas ja ajatuksia vegeilystä

Nyt on luvassa oikein kunnon vanhaa sillisalaattiblogia, jossa pari aihetta risteilee keskenään! Voi tätä nostalgiaa.

Lomalla tulee aina syötyä vähän eri tavalla kuin kotona. Mullakin alas meni maidotonta suklaa- ja mansikkajädeä, ranskiksia pariin otteeseen, laittomat määrät zero colaa – sekä jonkin verran lihaa sen saatavuuden vuoksi. Se on normaalia ja täysin cool, että lomalla syö vähän eri tavalla eikä mulla ole mitään ruokamorkkiksia. Kokkasimme suurimman osan ruoista itse siitä mitä oli saatavilla läheisissä marketeissa. Suursuosikkejamme oli tomaattinen kikhernepata, kaupan valmishummus ja paprikatahna nimeltä Ajvar. Ravintoloissa syödessä valikoima ei näillä vatsavammaisuuksilla ollut mitenkään huikea, sillä mieluiten valitsen sen vaihtoehdon joka ei käännä vatsaa kokonaan ympäri.

Ja hei jos haluat vain lukea herkkureseptin, skippaa seuraavat pohtivat kappaleet ja hyppää suoraan loppuun: Vatsaa hellivä, ravinteikas ja herkullinen chiavanukasresepti odottaa sinua siellä! Tää on muuten superhyvä lomakauden jälkeen, kun saa kunnolla kuitua ja masun toimimaan <3
Voit myös lukea pohdinnan ja herätellä ajatuksia sekä ruokahalua katselemalla kuvia. It’s all up to you!

DSC_2415

Aloin siinä loman edetessä pohtia omia tuntemuksiani eläinkunnan tuotteita kohtaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään niiden makua vastaan ja kaikki maistamani oli kyllä herkullista. Lähinnä heräsin vain miettimään, etten juurikaan silti nauti erityisemmin lihan syömisestä. En pidä siitä tunteesta mikä minulle tulee henkisesti ja fyysisesti. Vatsa tuntuu tukkoiselta ja umpitäydeltä ihan normaalinkin annoksen jälkeen. Välillä alkoi suorastaan ällöttää tuo olotila.

Suoraan sanottuna siis pohdin ihan tosissani, tarvitsenko eläinkunnan tuotteita oikeasti mihinkään? En oikeastaan.

Ainoat eläinkunnasta peräisin olevat raaka-aineet, joita käytän kotioloissa, ovat kananmunat. Lihaa kotiimme ei eksy, kanaa vain äärimmäisen vatsakatastrofin yhteydessä. Käyttämäni proteiinijauhe on myös tehty kananmunan valkuaisesta. Välillä niiden käyttö tuntuu kuitenkin kovin turhalta.

Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen. Hankalan suoliston vuoksi korvaavien tuotteiden löytäminen on ollut toisinaan äärettömän vaikeaa. Ei ole kyse siitä, ettenkö voisi ollenkaan syödä kikherneitä, palkokasveja, nyhtistä, härkistä, herneproteiinia ja muita vegaanisia proteiininlähteitä. Nyt olen itseasiassa onnistunut syömään jopa tofua ilman ongelmia! Silloin kun vatsa on hyvänä, voin syödä näitä ruokia reippaitakin määriä ilman ongelmia.
Useimmiten haasteeksi nousee kuitenkin määrä: Saadakseni aktiiviseen elämäntapaan riittävän määrän energiaa ja proteiinia, tulisi yllä olevia syödä sen verran ettei vatsani ole kestänyt sitä. En myöskään voi olla varma ravintoaineiden imeytymisestä omalla kohdallani, sillä suoliston kunto on välillä mitä on.

Toistaalta pelkään jollain tasolla myös vanhojen syömisongelmien palaavan liian rajoittavan ruokavalion myötä. Mitä jää jäljelle, jos karsin vielä kananmunatkin ruokailuistani? Tekeekö se elämästä hankalaa? Ammunko itseäni nilkkaan tällä valinnalla?
Kannatan joustavuutta oikeastaan kaikessa, enkä sen vuoksi usko tekeväni lopullista ratkaisua vielä ihan hetkeen. Olisi nimittäin erittäin vaikea sanoa, miten ruoka-aineet vaikuttavat suolistooni, sillä epämääräiset vatsakivut ovat tällä hetkellä arkipäivää muutenkin. Pohdin rauhassa, kokeilen ja tunnustelen. En kaipaa itselleni vegaanin nimikettä, eikä se olisikaan syynä kokeilulle. Minua kyllä kiinnostaisi kokeilun lopputulos: Mitä tapahtuu, jos jätän viimeisetkin eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta?

Oisko tässä seuraava ihmiskoe?

 

DSC_2413

Tällaisen pitkän jaarittelun lopputuloksena pääsimmekin tähän ihanaan vegaaniseen suklaavanukasreseptiin! Kasvipohjaiset välipalat ovat ehdottomasti itselleni se haastavin tapaus. Smoothietakaan ei jaksaisi joka välissä vääntää. Tässä siis yksi todella helppo ja nopea välipala, aamupala tai mikä tahansa pala, joka valmistuu lähes itsestään!

Suklainen chiavanukas
2-4 annosta

4rkl chiasiemeniä
1,5dl kookoskermaa
2,5dl soijamaitoa
2,5dl vettä
6rkl kasvipohjaista proteiinijauhetta (suklaa)
1rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4tl vaniljatangon siemeniä
Koristeluun banaania, marjoja ja soijajogurttia

Sekoita ainekset kipossa.
Odota ruokahalusta riippuen 10-20min.
Vanukkaan voi antaa maustua myös yön yli jääkaapissa.
Siirrä chiavanukas tarjoiluastiaan tai eväskippoon, viipaloi päälle banskua.
Lusikoi päälle soijajogurttia ja ripottele reilusti marjoja
(paljon enemmän kuin kuvassa).
Nauti! <3

DSC_2410

Nyt haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta! Välillä koen hirveän huonoa oloa ja omatuntoa kananmunien syömisestä. Toisaalta välillä myös tuntuu, ettei minulla ole juuri vaihtoehtoja. Oma terveys täytyy kuitenkin laittaa edelle, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin. Auta ensin itseäsi, sitten voit vasta auttaa muita.
Ja jos skippasit pohdinnan, voit kommentoida jotain chiavanukkaasta 😉

Palkkariburgerilla pala isoksi! Vegeburgeri hernepihvillä ja juustoisella hummuksella (G, V)

Tuli tässä treenitauon aikana todettua, että yksi parhaista treenin sivuvaikutuksista on ruokahalu. On ihan parasta istahtaa treenin päätteeksi ruokapöytään ja vetää kunnon palautusateria nassuun!

Pyrin syömään näillä palkkariaterioilla reippaasti hiilihydraatteja ja proteiinia, jotta kropalla olisi rakennusaineita palautumiseen. Koska, noh, ilman palautumista ei ole kehitystä.
Hiilihydraatteja on hyvä olla salitreenin jälkeisellä aterialla, sillä kovatehoinen saliharjoitus voi tyhjentää elimistön glykogeenivarastot jopa puoleen! Ilman riittävää hiilihydraattien saantia treenitehot tipahtavat yhtä nopeasti kuin käsipaino pudotussarjojen jälkeen, sillä kovatehoisissa harjoituksissa elimistön pääasiallinen energianlähde on hiilihydraatti.
Proteiiniakin tarvitaan harjoituksen jälkeen lihasvaurioiden korjaamiseen. Sen kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella, sillä liian isot proteiinimäärät usein sulavat huonosti ja vievät tilaa kehittymiseen tarvittavilta hiilihydraateilta. Tiesitkö muuten, että aminohapot kulkeutuvat lihakseen insuliinivälitteisen mekanismin avulla? Eli jos nappaat treenin päätteeksi tujusti hiilaria, vaikka vähän sitä nopeampaakin sorttia, se auttaa aminohappoja päätymään oikeaan kohteeseen? BOOM!

Palkkariburgeri2

Siitä päästäänkin mun uuteen lemppariruokaan, palkkariburgeriin. Ateria täynnä palautusvoimaa, kasviperäistä proteiinia ja herkullista makua – Voin kertoa, että olisin mielelläni syönyt vaikka toisen samanmoisen heti putkeen!

Tämän burgerin jujuna on paahteinen munakoiso sekä juustoisen valkosipulinen hummus. Siis  juustoinen hummus ilman juustoa? Salaisuus piilee ravintohiivahiutaleissa, jotka tuovat ihanan maun lisäksi myös B-12 -vitamiinia ja sinkkiä vegeliikkujan ruokavalioon. Pihvinä toimii mehevä herneproteiinifalafel muotoiltuna litteämpään muotoon.
Ja tuo munakoiso. Taidan olla koukussa tuohon pehmeän suolaiseen ilmestykseen. Munakoisossa on lähinnä ärsyttänyt sen pitkä valmistusaika: Kestää ikuisuuden saada munakoiso kypsäksi eikä kumiseksi (tai ainakin treeninälkäisenä se tuntuu siltä). Nyt tosiaan loppui sekin ärsytys, sillä keksin nopean tavan, jolla saa munakoisosta valmista 5 minuutissa. Oonkin sen jälkeen syönyt noita munakoisoja jokaisella pääaterialla.

Leiväksi suosittelen lämpimästi Pirjon Pakarin gluteenitonta tattarileipää. Parasta gluteenitonta leipää, mitä olen koskaan syönyt! Maistuu ihan kuin rukiisen karjalanpiirakan kuoriosalta. Eikä muuten sisällä mitään hassuja ylimääräisyyksiä!

Palkkariburgeri3

PALKKARIBURGERI

1 gluteeniton tumma sämpylä (Pirjon Pakarin tattarileipä)
Herneproteiinipihvi (Resepti)
Pari viipaletta munakoisoa
Pari rkl maustamatonta soijajogurttia
Lehtikaalia lisukkeeksi

Valmista herneproteiinifalafelit ohjeen mukaan. Viipaloi munakoisot pannulle ja lisää liraus vettä. Peitä paistinpannu kannella ja anna veden höyrystyä. Munakoisot höyrystyvät pehmeiksi yllättävän nopeasti. Kääntele sen jälkeen munakoisoja tasaisesti, jotta ne saavat veden haihduttua kauniin paistopinnan. Mausta suolalla. Valmista hummus falafelpihvien valmistumista odotellessa.

Kokoa burgeri: Leikkaa leipä kahtia ja levitä pohjalle anteliaasti hummusta. Lado päälle herneproteiinipihvi, paahteinen munakoiso sekä pari ruokalusikallista maustamatonta soijajogurttia kastikkeeksi. Tarjoile esimerkiksi höyrytetyn lehtikaalin kanssa!

JUUSTOINEN HUMMUS

3dl kypsiä kikherneitä
1,5rkl rypsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ sitruunan mehu
2rkl ravintohiivahiutaleita
½tl suolaa
½rkl juustokuminaa
loraus vettä

Mittaa ainekset kippoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vettä pienin lirauksin sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Maku vain paranee, kun hummus saa hetken levähtää jääkaapissa!

vegeburgeri

Tässä oli vain yksi pieni ongelma: En meinannut saada burgeria mahtumaan suuhuni. Oli nimittäin sen verran korkea burgeri ja pieni syöjä… Rehellisesti sanottuna yksi parhaita purilaisia, minkä olen syönyt!
Nyt kyllä pala kasvaa ja pakara pyöristyy! Aiotko kokeilla? 😉

Kesäherkku – Raikas raparperipiirakka

Kenelle tulee raparperista aina mieleen kesä? Mulle tulee välitön fläsh back kesäpäiviin, jolloin käytiin poimimassa aamupäivällä raparperit shortseissa ja saappaissa. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että piti vetää lippis syvälle päähän. Raparperit näyttivät vähintään yhtä pitkiltä kuin minä ja lehdet muistuttivat mielestäni viidakkokasveja. Raparperia leikatessa ilmassa leijaili tuttu kirpsakka tuoksu. Viidakkosaalis kannettiin tahmein käsin sisälle. Äiti pyöräytti pitkulaisista varsista pehmeän raparperipiirakan, jota syötiin makean vaniljakastikkeen kanssa. Ihania (maku)muistoja!

Olin suunnitellut reseptin päässäni valmiiksi jo aiemmin, joten sormet syyhyten odotin raparperikauden alkamista. Halusin päästä hyödyntämään makumuistoa lapsuudesta ja yhdistää siihen hieman omaa twistiä!

DSC_1355

Kuten varmaan tiedätte, tykkään vääntää ja kääntää reseptejä terveellisempään muotoon. Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei kaiken aina tarvitse olla terveellistä. Sopiva määrä mutakakkua silloin tällöin pitää tytön iloisena ja pyllyn pyöreänä. Arjessa luotan kuitenkin erilaisiin terveysherkkuihin, sillä rakastan sitä fiilistä, kun voi syödä tajuttoman herkullista, mutta samalla hyvinvointia tukevaa ruokaa!

Tässä reseptissä raparperin kirpeys yhdistyy maukkaaseen manteliin, joka antaa gluteenittomaan leivontaan lisää makua ja suutuntumaa. Kirpsakkuuden vastapainoksi makeutta tuomassa ovat tuoretaatelit ja kypsä banaani. Mausteisuuden ja mummolafiiliksen puolestaan takaa kardemumma.
Ja hei, yksi randomraaka-aine pitää aina reseptissä olla! Tämän piirakan pohjaan tulee nimittäin kikherneitä. Lupaan, etteivät ne maistu ollenkaan läpi! Kikherneet tuovat lisää sekä koostumusta, että ravintoaineita – Kuitua, kasviproteiinia, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Lisää palkokasvien huipuista hyödyistä voit lukea tästä tekstistä!

DSC_1357.JPG

Raikas raparperipiirakka

1banaani
3 taatelia
4 munaa
1prk (valutettuna 230g) kypsiä kikherneitä
  0,5dl + 2dl mantelijauhoa
2 tankoa raparperia, kuorittuna
½tl kardemummarouhetta

Tarjoiluun jogurttia, soijajogurttia tai kaurajogurttia

Soseuta banaani, taatelit, munat ja kikherneet tasaiseksi taikinaksi. Jatka niin pitkään, että kikherneet ovat täysin soseutuneet. Sekoita joukkoon 0,5dl mantelijauhoa ja kardemumma. Kaada seoksesta noin 2/3 pieneen silikoniseen piirakkavuokaan. Jos sinulla ei ole silikonivuokaa, käytä tavallista piirakkavuokaa ja voitele reunat!

Sekoita 2dl mantelijauhoa lopun taikinan joukkoon. Kuori ja pilko raparperit. Lisää raparperipalat tasaisesti vuokaan ja lusikoi päälle loput taikinasta. Pinnan voi taiteilla ihan miten tykkää, ei tarvitse olla erityisen tasainen!

Paista 175-asteisessa uunissa noin 30min. Laita lopuksi vielä kiertoilma päälle muutamaksi minuutiksi, jotta piirakka saa kauniin värin. Anna leipomuksen jäähtyä ennen tarjoilua vähintään huoneenlämpöiseksi, sillä kuuma piirakka ei välttämättä pysy kasassa. Tarjoile valitsemasi jogurtin kanssa!

DSC_1359.JPG

Kylläpä muuten maistui! Parasta tällaisessa herkussa on, että annoskoko saa olla normaalia piirakkapalaa isompi: Mikä onkaan hauskempaa, kuin vedellä treenin jälkeen palkkariksi kakkua rasiasta? Tätä voi syödä aamupalaksi, iltapalaksi tai välipalaksikin. Me itseasiassa syötiin tätä tuoreeltaan lounaaksi. Hups.

Onko sulla jotain muistoja raparperiin liittyen? Oisko tässä ainesta tämän juhannuksen herkuksi? 🙂