3 terveellistä reseptiä – valmiina 30 minuutissa!

Terveellistä ruokaa nopeasti? Me kaikki varmaan tiedämme sen fiiliksen, kun tulee väsyneenä, suorastaan viimeisillä voimillaan raahautuen kotiin. Nälkä. Silloin ei jaksa kokkailla monimutkaisuuksia, vaan suorat linjat ovat tarpeen. Terveyskriteerien täyttämiseksi on hyvä varmistaa, että mukana on kasviksia, proteiinia, pehmeää rasvaa sekä jokin kuitupitoinen hiilihydraatin lähde. Nämä tekijät eivät kuitenkaan ole este herkulliselle maulle, päin vastoin!

Ohesta löydät kolme herkullista, mutta terveellistä reseptiä. Näiden valmistus on erittäin yksinkertaista ja ruoka on naaman edessä puolessa tunnissa! Annoskoko on reilu, jolloin ruokaa riittää helposti kahdelle ihmiselle ja seuraavallekin aterialle. Let’s cook!

terveellinen resepti3

Kikhernepasta ja Quorn-bolognese

Pussillinen kikhernepastaa (Esim. Palmusto, á 200g)
2 pussillista Quorn-rouhetta (á 300g)
8-10dl tomaattipohjaista kastiketta (esim maustettua Mutti -tomaattimurskaa ja säilykekirsikkatomaatteja)
vettä
öljyä
suolaa, mustapippuria, oreganoa

Tarjoiluun parsakaalia ja (vege)parmesaania

Lirauta pannulle öljyä ja heitä päälle jäiset Quornit. Odotellessasi Quornin sulamista, voit pilkkoa parsakaalit valmiiksi. Kun Quorn on sulanut, lisää joukkoon tomaattimurska, hieman vettä ja mausteet. Kastike saa porista liedellä pastan keitinajan verran. Jos sinulla on kerroskattila, voit keittää alaosassa pastat ja höyrytysosassa höyrytellä parsakaalit samanaikaisesti. Toinen vaihtoehto on iso siivilä pastakattilan päälle!

Kun pasta ja parsakaali ovat kypsiä, on ruokailun aika! Kokoa ainekset lautaselle ja raasta päälle hieman (vege)parmesaania mausteeksi. Nauti!

terveellinen resepti2

Kiinalainen chilikana riisillä

Paketillinen broilerin rintafileetä tai suikaleita (~400g)
2-3 valkosipulin kynttä
2 punaista mietoa chiliä
0,5dl soijakastiketta (tarvittaessa gluteenitonta)
1dl mantelimaitoa
1,5rkl etikkaa
mustapippuria
(purkin pohjallinen kookoslastuja)

Lisäksi keitettyä täysjyväriisiä ja kasviksia

Lisää padan tai ison paistinpannun pohjalle öljyä. Ruskista broilerin pinta. Samalla voit pilkkoa chilin (varo silmiä ja nenää!) sekä kuoria valkosipulin kynnet. Heitä makuaineet kanan kaveriksi. Lisää soijakastike ja mantelimaito sekä mustapippuri ja kookoslastut. Anna poreilla, 10min tai kunnes kana on varmasti kypsää. Samalla voit keittää riisin ja valmistella kasvikset: Yksi helppo tapa lisätä kasviksia on lisätä esimerkiksi porkkanaa tai parsakaalia riisin mukaan keittymään! Myös wok-vihannekset voisivat käydä tähän tosi hyvin.

Tarjoile chilikana riisin ja kasvisten kanssa. Halutessasi voit lisätä reseptiin inkivääriä tuoreena tai jauheena, se kuulemma sopii hyvin. Itsehän en saa sitä nyt syödä. Nyyh.

terveellinen resepti1

Shakshuka

8dl tomaattimurskaa (halutessa chilillä maustettua)
2 paprikaa
sipuli
öljyä
2prk kikherneitä (á 230g)
6 kananmunaa
suolaa, pizzamaustetta (oreganoa, basilikaa, sipulia, valkosipulia)

Tarjoiluun leipää

Pilko paprika ja sipulit pienehköiksi palasiksi. Kuullota kasvikset öljyssä pannulla. Lisää joukkoon kikherneet, tomaattimurska ja mausteet. Kuumenna höyryäväksi. Tee lastalla ruokaan kolo ja tipauta aina yhteen kuoppaan yksi kananmuna. Ruoka on valmis, kun kananmunat ovat hyytyneet!

Tarjoile leivän ja halutessasi kasvisten kanssa. Meillä oli lisukkeena pehmeäksi paistettua kaalia, mutta näin vatsaoireisen näkökulmasta se ei ehkä ollut paras ratkaisu…

Mikä resepteistä lähtee kokeiluun? 🙂 Muistathan, että reseptit ovat varsin hyvin muokattavissa omien makumieltymysten ja valintojen mukaisiksi!

Hyvinvointi raskausaikana

Hyvinvointi raskausaikana on varsin vaikeasti määriteltävä käsite. Se on ensinnäkin erittäin subjektiivinen kokemus – raskaus on aina yksilöllinen ja erilainen. On hyvin yksilöstä riippuvaista, miten kokee raskausajan muutokset ja miten keho ottaa ne vastaan. Toiseksi, hyvinvointiin vaikuttaa raskausaikana niin moni tekijä, joihin ei välttämättä voi edes itse vaikuttaa. Sen vuoksi en tässä tekstissä voi esittää kuin yleispäteviä ja itselläni toimivaksi todettuja keinoja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kokeilemalla selviää, sopivatko ne omalle kohdalle!

Palikat hyvinvoinnin edistämiseksi ovat samat kuin kenellä tahansa, mutta tulevien äitien tapauksessa on muutamia seikkoja, joihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota.

raskaus_hyvinvointi1

Liikunta

Turvallisesta raskausajan liikunnasta sekä liikunnan rajoitteista olen kirjoittanut kattavammin täällä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että voinnin salliessa liikunta on parasta mitä odottava äiti voi tehdä. Keho valmistautuu synnytykseen heti ensikuukausista lähtien, aiheuttaen muun muassa ryhdin muuttumista ja nivelten löystymistä. Liitoskipuja ja ryhdin muuttumisesta aiheutuvia lihasjumeja voi helpottaa  sopivalla liikunnalla.

Liikunta liitoskipujen kanssa on erittäin yksilöllistä. Toiset kokevat liikunnan auttavan, toiset taas pahentavan kipuilua. Hyvin helposti lääkärit ja neuvolatädit ohjeistavat lepäämään. Oman kokemukseni myötä sekä muutaman ammattilaisen kanssa keskusteltuani olen kuitenkin sitä mieltä, että liikkua kannattaa. Monesti sanotaan, että kun ei pysty edes kävelemään, niin miten sitä voisi edes harkita liikkumaan lähtemistä. Kuitenkin kävely saattaa olla monille se pahin liitoskipujen kanssa muuttuvan painopisteen vuoksi: Itse en meinannut pystyä kävelemään, mutta pystyin kuitenkin kyykkäämään (ilman painoja) vallan mainiosti. Esimerkiksi äitiysjooga tai -pilates, kuntopyöräily pystyasennossa, tavallinen laitteilla tehtävä kuntosalitreeni ja vesiliikunta sopivat myös liitoskipuiselle. Täytyy vain etsiä se itselle sopiva liikkeen muoto.

Lisäksi kun veri lähtee kiertämään, lihasjumit hieman helpottavat kuin itsestään. Vaikutusta voi tehostaa liikkumisen jälkeisellä kehonhuoltohetkellä!

raskaus_hyvinvointi2

Ravitsemus

Toinen erittäin tärkeä hyvinvointia ylläpitävä, mutta valitettavasti raskausaikana monelle erittäin haastava osa-alue. Varsinkin alun pahoinvoinnin lomassa terveellinen ruoka ei ole ensimmäinen asia, joka mieleen juolahtaa. Tärkeintä olisikin siis saada riittävästi energiaa, vaikka sitten herkuista niiden alas menevien terveellisten ruokien lisänä.

Raskausajan ruokarajoituksista on liikkeellä monenlaista mielipidettä. Itse luotan Eviran laatimaan listaukseen vältettävistä ruoista, sen voit kurkata täältä. Toki fanaattisuuksiin ei ole tarpeellista mennä, mutta turvallisuuden vuoksi tiettyjä ruokia on hyvä rajoittaa. Keskitytäänkin nyt tässä enemmän siihen, mitä sitten kannattaisi laittaa koneeseen!

Odottavan äidin (ja vauvan) hyvinvoinnin kannalta on hyvä huolehtia riittävästä pehmeiden rasvojen, erityisesti omega-3 -rasvahappojen saannista. Suositeltavia lähteitä ovat esimerkiksi rasvainen kala, pellavansiemen-, hamppu- ja rypsiöljy sekä saksanpähkinät. Kalaöljyvalmisteita puolestaan ei voi suositella, sillä ne heikentävät veren hyytymistä, mikä voi ennen aikaisen synnytyksen kohdalla olla suurikin riskitekijä. Riittävä rasvansaanti tukee paitsi omega-3 -rasvahappojen sopivaa saantia, myös riittävän suurta kokonaisenergiamäärää ruokavaliossa.

Kalsiumia ja folaattia puolestaan tarvitaan sikiön kehitykseen. Kalsiumia saa maitotuotteiden lisäksi esimerkiksi vihreistä kasviksista, kaurasta ja pähkinöistä sekä täydennetyistä kasvimaitotuotteista. Jos ei käytä maitotuotteita tai täydennettyjä valmisteita suositusten mukaisesti, on hyvä napata kalsiumia purkista! Folaattia taas saadaan erityisesti kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Kasvisten kulutus on paitsi eduksi vauvan terveydelle, myös kohottaa merkittävästi äidin hyvinvointia. Ovathan kasvikunnan tuotteet täynnä erilaisia vitamiineja ja mineraaleja folaatin lisäksi!  Keskimäärin suomalaiset saavat folaattia ravinnostaan hieman niukasti, mutta riittävä määrä on mahdollista saada täyteen myös pelkästä ravinnosta. Mikäli kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutus on vähäistä, tulisi odotavan äidin nauttia foolihappolisää.

Miten vauvan kehitys liittyy äidin hyvinvointiin? Noh, vauva ottaa aina omansa. Toisin sanoen, jos ravinnosta ei tule riittävästi energiaa, pehmeitä rasvoja ja kivennäisaineita, otetaan nämä äidin kehosta. Tämä näkyy muun muassa hiusten, ihon ja kynsien kunnon heikkenemisenä sekä mahdollisesti myös lihasmassan surkastumisena. Raskausaika ei ole sopiva hetki kitsastella ruoan kanssa, vaikka painonnousu saattaa pelottaakin.

Yksi selkeästi äidin hyvinvointiin vaikuttava ravitsemuksellinen tekijä on kuidun saanti. Raskausaikana ummetus on nimittäin harmillisen yleinen vaiva, mikä johtuu suoliston puristumisesta kasaan kohdun kasvaessa. Ummetuksen hoidossa maaginen kombinaatio on kuitu + vesi + liike. Kuitua saa kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi muun muassa viljoista (ruis, ohra, vehnä, kaura, hirssi, tattari, riisi), palkokasveista (linssit, pavut, herneet) sekä erilaisista kuitulisistä (psyllium, leseet). Näiden kanssa tulee kuitenkin muistaa nauttia riittävästi vettä sekä antaa suolistolle säännöllisesti liikettä, jotta homma pelittää!

raskaus_hyvinvointi4

Uni ja lepo

Uni ja riittävä lepo ovat tärkeitä ihan muutenkin, mutta erityisesti silloin kun tehtävänä on kasvattaa uutta ihmistä. Energiaa menee jatkuvasti myös vauvan tarpeisiin, jolloin odottava äiti voi kokea itsensä tavallista väsyneemmäksi ja uupuneemmaksi. Erityisesti viimeisen kolmanneksen aikana myös uni voi häiriintyä kehon valmistautuessa pienen tulokkaan hoitamiseen: Öisin voi heräillä useita kertoja joko kipuihin, vessaan tai muuten vain. Katkonainen yöuni näkyy helposti päivän aikaisena väsymyksenä.

Unen parantamiseen avain on monesti toistuvat iltarutiinit. Sopivan kokoinen iltapala, älylaitteiden sulkeminen hyvissä ajoin ennen uniaikaa, hämärä valaistus, rentouttavaa tekemistä sekä säännöllinen nukkumaanmenoaika. Kannattaa myös tsekata viileä huoneilma ja pilkko pimeä huone sekä sopiva tyyny ja sänky. Jos päässä risteilee paljon ajatuksia, voi ne kirjoittaa muistikirjaan tulevaa päivää varten.
Raskaana ollessa voi kokeilla tukea vatsaa ja lantionseutua tyynyillä ja peitoilla mukavamman nukkumisasennon löytämiseksi. Tavallinen tyynykin käy, mutta tarkoitukseen valmistetaan myös kokopitkiä vartalotyynyjä! Yöllisiin vessakäynteihin voi auttaa nesteen juonnin vähentäminen illalla sekä hiilihydraattipitoinen ja hieman vähemmän proteiinia sisältävä iltapala.

Mitä lähemmäs synnytys tulee, sitä enemmän kannattaa lepohetkissä keskittyä myös hengittämiseen ja rentoutumiseen. Palleahengitysharjoitukset rentouttavat kehoa vähentämällä sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja saattavat auttaa rentouttamaan lihasjumeja. Hengittämisen harjoittelusta ja kyvystä myös rentouttaa lantionpohjaa on hyötyä itse synnytyksessäkin. Hengitys- ja rentoutusharjoitusten aikana on myös mahdollista keskittyä visualisoimaan ja suunnittelemaan tulevaa sekä rauhoittamaan omia ajatuksia.

raskaus_hyvinvointi3

Oma hyvinvointini raskausaikana – ne pienet tavat

Ruokaa mielitekojen ja nälkäsignaalien mukaan. Itse olen valitettavasti kärsinyt ennemminkin ruokahaluttomuudesta, kuin suuresta ruokahalusta. En edelleenkään pysty syömään yhtä paljon kuin ennen raskautta. Sen vuoksi seuraan tarkasti mielitekojani: Jos jotain tekee mieli, sitä sitten syön ja juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Olen myös ottanut käyttööni energiatiheitä ruokia kuten mantelitahnaa, kookosmaitoa ja -jogurttia, öljyjä sekä kuivattuja hedelmiä ja tuoremehuja kohtuullisissa määrin.

Liikuntaa treeniohjelman mukaan, fiilistä ja kroppaa kuunnellen. En ole täällä varmaan maininnutkaan, mutta olen kärsinyt aika voimakkaista jännityspäänsäryistä, hermopinteistä ja -kivusta sekä totaalisesta selkäjumista nyt raskauden aikana. Nämä ovat ymmärrettävästi hieman rajoittaneet kovempaa treenaamista, tosin päänsärkyyn liikunta tuntuu aina auttavan. Hankalin on tuo vasemman käden hermopinne, joka aiheuttaa voimattomuutta koko käteen sekä ajoittain niitä viiltäviä hermosärkyjä. Jos koen oloni vetämättömäksi, kuten esimerkiksi tällä viikolla, pyrin vain pysymään aktiivisena. Itselleni haluttomuus liikkua on suurentuneesta levontarpeesta. Käyn siis kävelyillä ja venyttelen, kunnes fiilis liikkumiseen alkaa palautua!

Unta niin paljon kuin mahdollista! Sinänsä melkoisen huvittavaa, että olen nyt raskaana ollessa nukkunut paremmin kuin koskaan elämäni aikana. Saatan helposti nukkua 9,5 tuntia heräämättä kertaakaan. Tästä saan olla erittäin kiitollinen, sillä tiedostan, ettei näin todellakaan ole kaikilla. Paras nukkuma-asento on ehdottomasti kyljellään ja tyyny jalkojen välissä!

Lepoa silloin, kun siltä tuntuu. Tämä on melkoisen vaihtelevaa, mutta pyrin lepäilemään joka päivä. Varsinkin nyt viimeisellä kolmanneksella tuntuu levon tarve kasvaneen ja köllöttely tuntuu paljon kivemmalta. Yritän tehdä jotain mukavaa, kuten käsitöitä tai lukemista, samalla rentouttaen mieltä.

raskaus_hyvinvointi5

Huh! Olipas paljon asiaa jälleen, sellaista se viikon kirjoittamattomuus teettää. Nyt olisi kirjaprojekti nimittäin pois alta! Energiaakin riittää siis todennäköisemmin myös blogikirjoitteluun, ehkä jopa videoihin. Oisko sulla postaustoivetta? Saa olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä 🙂

Lue myös:

Raskaus ja kehonkuva

Liikunta raskausaikana

Raskauden puoliväli – fiilikset, yllätykset ja kuulumiset

 

Ravitseva smoothiekulho – miksi valita lusikoitava smoothie?

Smoothiekulhot. Nuo jo parin vuoden ajan smoothiemaailmaa valloittaneet aamu-, väli- ja iltapalat. En oikein aluksi meinannut päästä sisälle kyseiseen trendiin: Tykkäsin kyllä smoothieista, mutta sen pystyi juomaan myös blenderin kannusta tai lasista kulhon sijaan. Miksi tehdä lisää tiskiä tai nähdä vaivaa?

Nyt olen elänyt uudelleen smoothiekautta hetken tauon jälkeen ja kyllä – smoothieni ovat löytyneet useammin kulhosta kuin lasista. Varsinaisia herkkukulhoja alkoi syntyä, kun poikkesin hieman tutuista rutiineistani. Alla kerron kolme syytä, miksi käyttää hieman aikaa, tehdä ylimääräistä tiskiä ja lusikoida herkullinen smoothiebowl juotavan smoothien sijaan! Näin tiskaamista inhoavana ihmisenä voin kertoa, että näiden etujen pitää olla aika isoja, jotta ne saavat minut kasvattamaan tiskivuorta.

smoothiebowl1

1. Tulet tehokkaammin kylläiseksi. Totta kai nestemäinenkin ravinto täyttää vatsaa, mutta vain hetkeksi. Neste poistuu vatsasta nopeammin kuin kiinteä ruoka, joten nälkä voi yllättää varsin pian syömisen jälkeen. Lusikoitavat smoothie sisältävät usein enemmän täyttäviä ja smoothien massaa kasvattavia ainesosia, jolloin kylläisyys pysyy yllä pidempään.

2. Pureskelet huolellisemmin. Harvoin smoothie on niin silkkisen sileää, ettei sitä tarvitsisi ollenkaan pureskella. Usein nestemäinen smoothie tulee kuitenkin hulautettua alas varsin nopealla tahdilla. Varsinkin herkkävatsaisille voi tästä seurata ruoansulatusvaivoja. Kun smoothie tarjoillaan hieman paksumpana ja kulhomuodossa, tulee pureskelu mukaan automaationa!

3. Pääset (halutessasi) koristelupuuhiin! En tiedä oletko kanssani samaa mieltä, mutta mielestäni paras osa smoothiekulhoista ovat ne päälle aseteltavat tilpehöörit. Koristelutyylejä on monia: Kiireisempi ja huolettomampi roiskii härpäkkeet smoothiensa päälle iloiseen sekamelskaan, pedantimpi puolestaan asettelee jokaisen kookoslastunkin oikealle paikalleen. Smoothiekulhot voivatkin parhaimmillaan olla ihan kuin upeita taideteoksia! Vaikkei aina jaksaisikaan panostaa koristeluun, tuovat tilpehöörit lisää makua ja pureskeltavuutta smoothieen joka tapauksessa.

Kuten ostosteeveessä sanotaan: Eikä siinä vielä kaikki! Haluaisin jakaa teille the reseptin, joka sai minut hullaantumaan smoothiekulhoihin. Se kätkee sisälleen aimo annoksen hyvää tekevää vihreää, täyttävää kuitua, makeaa hedelmää ja muikeaa marjaa. Kaiken ravitsevuuden lisäksi se on myös niiiiin hyvää!

smoothiebowl4

The smoothiekulho

Banaani
Päärynä
½ avokado
iso kourallinen salaattia
iso kourallinen sitruunamelissaa
1,5dl kaura- tai mantelimaitoa
(makeuttamatonta proteiinijauhetta)
1-2dl mustaherukoita

Koristeluun banaaniviipaleita, mulperinmarjoja, sitruunamelissan lehtiä ja kookoslastuja

Soseuta kaikki raaka-aineet sauvasekoittimella tai blenderissä mustaherukoita lukuunottamatta. Vihreät kannattaa laittaa noiden kiinteämpien ainesten keskelle, jotta ne soseutuvat tasaisesti. Lisää lopuksi mustaherukat ja pyöräytä tasaiseksi. Tehokkaalla blenderillä tosin varmasti saa nämä kaikki sekaisin kerralla!
Kaada smoothie kulhoon ja asettele päälle valitsemasi koristeet. Nauti heti (kun olet napannut siitä kuvan instagramiin)!

smoothiebowl2

Suositko sinä juotavia vai lusikoitavia smoothieita? Miksi? 🙂 Vinkkaa ehdottomasti myös sun lempparireseptit, niin pääsen kokeilemaan!

 

Mitä on epäterveellinen ravinto?

Monesti näkee leimattavan ja jaoteltavan ruokia terveellisiin ja epäterveellisiin. Olen joskus itsekin pohtinut, että mitä se terveellinen ruoka sitten on. Mutta jospa kääntäisikin tämän toisin päin: Mitä on epäterveellinen ravinto?

Mielestäni siinä mennään metsään, kun todetaan ruoka-aineiden x, y ja z olevan pahasta kaikille. Yksioikoisesti hyviä tai huonoja. Esimerkiksi väite ”sokeri on epäterveellistä” ei ole absoluuttisesti tosi, vaan sen todenmukaisuus riippuu monesta tekijästä.

sokeri3

Se ensinnäkin riippuu siitä, että kuka syö. Sohvalla viihtyvälle diabeetikolle sokerin syöminen tuottaa aivan erilaisia haasteita kuin kestävyysurheilijalle. Lisäksi meillä on yksilökohtaisia eroja sokerinsiedossa, vaikkei diabetesta olisikaan. Tähän vaikuttavat esimerkiksi vapaa-ajan aktiivisuus, istumisen määrä, muu passiivisuus ja työnkuva, perintötekijät, tavat ja tottumukset.

Sokerin syömisessä määrä vaikuttaa oleellisesti sen epäterveellisyyden määritelmään: On eri asia syödä kilo karkkia kerralla kuin syödä kourallinen. Samoin myös sokerin syömisen frekvenssi tuo oman osansa yhtälöön: Syödäänkö karkkia kerran kuussa, kerran viikossa vai kerran päivässä?

Laatu on myös huomioitava seikka. Ei ole ihan sama, tuleeko sokeri hedelmistä, kakusta vai limsasta. Näillä kaikilla on omanlaisensa vaste elimistössä. Hedelmissä on mukana kuitua hidastamassa (vähäisen) sokerin imeytymistä ja samassa paketissa saa myös antioksidantteja. Kakku puolestaan sisältää usein reippaasti sokeria, mutta toisaalta myös rasvaa, jolloin verensokeri ei hyppää täysin raketin lailla kattoon. Limsa sen sijaan on sokeroitua nestettä, josta sokeri imeytyy hyvin nopeasti verenkiertoon.

sokeri2

On myös merkitystä, mistä muu ruokailu koostuu. Sokeri ei ole myrkky yhdistettynä perusterveelliseen ruokavalioon ja ruokarytmiin. Ongelmiin sen sijaan joudutaan, jos ruokavalion energiamäärä on liian pieni ja ateriarytmi rakoilee; Lisäenergiaa tulee silloin haettua helposti sokerista. Tietysti myös eineshamppari-limpparilinjalla elävälle se lisäsokeri voi tuntua pieneltä jutulta, mutta kokonaisuuden kannalta hänelle se on huonompi valinta kuin perusterveellisesti syövälle. Kokonaisuus on aina se, mikä ratkaisee.

Oman osansa yhtälöön tuovat sokerin kanssa nautitut ruoat. Sokerin vaikutukset verensokeriin ovat huomattavasti maltillisempia, jos samalla aterialla nautitaan myös proteiinia, rasvaa ja kuitua. Sokerisen herkun nauttimisen jälkiruoaksi aterian päälle ei siis vaikuta yhtään niin huonolta valinnalta verrattuna tyhjään mahaan syötyyn namipalaan.

Jos nyt haluaa lähteä hifistelemään, sokerin epäterveellisyyden määritelmään voisi liittää myös sokerin syömisen ajoituksen. On eriasia syödä aterian jälkeen jälkkäriksi jätskiä kovan treenin päälle, kuin syödä sama jäätelö illalla telkkaria katsellessa. Kovan harjoituksen jälkeen lihasten glykogeenivarastot ovat vähentyneet ja mikä niitä täyttäisi paremmin kuin puhdas hiilihydraatti = sokeri. Tosin suosittelisin tässä kohtaa pitämään tämän tavan satunnaisena, eikä joka treenin jälkeen toistuvana skenaariona.

Sokerin epäterveellisyyttä määritellessä voi myös pohtia, että millä mielellä ja kenen kanssa syödään. Sukulaisten kanssa kahvitellessa ja rupatellessa yksi pulla tuskin tuottaa suurempia ongelmia. Sen sijaan yksin kotona harmitukseen syöty pulla(pussi) tuskin tekee hyvää keholle tai mielelle. Toisaalta voi siellä kahvipöydässäkin ahdistua pullan olemassaolosta ja yksin kotona syödä hyvillä mielin yhden kahvipullan. Näissä tilanteissa olisin enemmän huolestunut juuri sokerin syömiseen yhdistyneestä  negatiivisesta mielentilasta kuin itse sokerinkulutuksesta.

sokeri1

Ei siis voida sanoa, että ”sokeri on epäterveellistä”, vaan täytyy määritellä laajempi näkökanta. Kuka syö? Määrä? Kuinka usein? Laatu? Muu ruokavalio? Minkä ruoan kanssa? Ajoitus? Kenen kanssa? Millaisella mielellä?

Vastaus otsikon kysymykseen: Se vähän riippuu. Mielestäni mikään ruoka itsessään ei ole määriteltävissä epäterveelliseksi, vaan kaikille on aikansa ja paikkansa. Vaikka kirjoitus keskittyykin ruotimaan sokeriin liittyvää väitettä, voi ainakin osittain näitä samoja kysymyksiä soveltaa lähes mihin tahansa demonisoituun ruoka-aineeseen. Kokeile ihmeessä, jos sinulla on tiettyyn ruokaan liittyvää antipatiaa – Voisiko mielikuvasi muuttua?

Tarkoitus ei ole myöskään tuputtaa kaikille sokeria tai sanoa, että sitä olisi kaikkien pakko syödä. Ei ole. Sen sijaan haluaisin vähentää ruokiin kohdistuvia turhia syytöksiä ja mustavalkoista ruoka-aineiden leimaamista hyviksi tai huonoiksi. Kohtuus on tässäkin se avainsana.
Minkälaisia ajatuksia sinulle heräsi pohdinnan myötä? 

Ei ole olemassa taikajuomaa

Laihduttaminen, hyvinvointi ja terveys ovat iso bisnes. Minäkin tienaan elantoni kyseisellä toiminnalla. Alalla on monenlaisia toimijoita ja trendit vaihtelevat kausittain ruokavalion, treenin ja hyvinvoinnin oheistoiminnan suhteen. Aina tasaisin väliajoin tuodaan markkinoille jotain uutta ja mullistavaa, jota ilman et voi enää elää tai vähintäänkään et voi elää terveenä, hyvinvoivana ja normaalipainoisena. Milloin mietitään rasvanpolttosykkeitä, milloin hifistellään joillain kuusenkerkkä-jäkälä-sahanpuru-uutteella, milloin kielletään hiilarit, milloin taas rasvat, milloin ei syödä kuin vihreitä kasviksia, juodaan hopeavettä, demonisoidaan maito, viljat tai vaikka makeutusaineet. Näissä on kaikissa yksi yhteinen tekijä. Tiedätkö mikä se on?

IMG_20171008_124925_01

Etsitään oikotietä onneen. Taikajuomaa, joka tekisi meidät kaikki hyvinvoivaks, vahvaks, tuoreeks, terveeks. Yhtä kultaista ohjetta, ruokavaliota tai treenimuotoa, joka on se avain tuloksiin. Sellaista ei vain ole olemassa. Jos pitäisi tiivistää tämän postauksen ydin, se tulisi tässä: Ei ole olemassa mitään taikajuomaa.

Toki yksittäinen lisäravinne voi piristää mieltä tai kävelylenkin vaihtaminen intervalliin vauhdittaa rasvanpolttoa. Ongelmaksi tämä muodostuu, kun käytetään enemmän aikaa sen taikakeinon metsästykseen, kuin itse tekemiseen. Ei ole mitenkään harvinainen tapaus kuntokeskusmaailmassa, että asiakkaaksi tuleva (usein nainen) kertoo jo kokeilleensa kaikkea. Laihdutusvalmisteet, tiukan rajoittavat dieetit, superfoodit, rääkkitreenit, vain kevyttä treeniä, ei treeniä ollenkaan, tankkauspäivät. Yhtä asiaa tämä asiakasryhmä ei kuitenkaan ole kokeillut: Tasaisen järkevää ja kohtuullista lähestymistapaa syömiseen, liikkumiseen ja elämiseen.

IMG_20171011_134413

Samaan loukkuun lankeavat myös ”hyvinvointihifistelijät”. Tiettyyn pisteeseen asti voidaan optimoida unta, treenejä ja syömistäkin, mutta jossain kohtaa menee raja. Tuon rajan jälkeen optimointi tuottaa enemmän turhautumista, stressiä ja huolta, kuin hyvinvointia. Olen tavannut työssäni nuoria naisia, jotka ovat huolissaan siitä, saavatko riittävästi sinkkiä tai kromia ruokavaliostaan, meneekö treeni pilalle jos ei sen jälkeen vedä palkkaria ja saako yhdestä omenasta jo liikaa fruktoosia. Samat mimmit saattavat kuitenkin syödä kulutukseensa nähden aivan liian vähän, lähinnä salaattia ja puuroa, proteiinilisällä tietenkin.

Ansa, johon niin moni lankeaa kantaa nimeä ”nopea ja helppo tapa”. Oikeasti terveellisten ja pitkälle kantavien elämäntapojen opettelu vie aina aikaa. Se ei ole nopeaa, eikä aluksi välttämättä edes helppoa. Näiden elämäntapojen oppimisen jälkeen syöminen ja liikkuminen ei kuitenkaan ole enää koskaan vaikeaa, jos olet todella sisäistänyt mitä opettelit.

Voi toki tuntua työläältä ja aikaa vievältä opetella uusia elämäntapoja. ”Eikö joku pikaratkaisu olisi kätevämpi? Mä tarvitsen sellaisen nopean keinon, että motivaatio säilyy”. Lauseet on kuultu monta kertaa asiakkaiden suusta. Jos haluaa satsata energiansa pikaratkaisuun, täytyy hyväksyä myös, että lopputulos häviää samaa vauhtia. Uusia pikaratkaisuja on siis keksittävä jatkuvasti. Terveellisten elämäntapojen etsiminen muuttuu sen kaiken ratkaisevan taikajuoman metsästykseksi.

 

Omaa etuaan rummuttaa tottakai hyvinvointibisnes. Ei ole olemassa tahoa, joka ei yrittäisi hyötyä liiketoiminnastaan – muuten se olisi hyväntekeväisyyttä, ei bisnestä. Moraalittomaksi homma kääntyy mielestäni silloin, kun asiakkaille suositellaan selkeästi fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle haitallisia ja toimimattomia keinoja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pussikeittodieetit tai erilaiset puhdistuskuurit, personal trainerin suunnittelema äärimmäisen tiukka ruokavalio ja treeniohjelma, erilaiset rasvanpolttosuperboosteripillerit tai vaikka ostosteeveen itsestään läskiä sulattava vyö. Mikään näistä ei ole kestävä ratkaisu: Ne ohjaavat vain uudelleen ja uudelleen etsimään jotain uutta kikkaa = palvelua tai tuotetta, jolla voisi saada haluamiaan tuloksia.

Näiden pikaratkaisuiden sijaan voisi kokeilla kohtuuden mallia. Tavallinen terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, joka sisältää tasapuolisesti proteiinia, rasvaa ja hiilihydraattia. Sopivasti liikuntaa, josta nauttii ja joka nostaa hieman hikeä pintaan. Riittävästi lepoa, hyviä hetkiä ja unta. Tällaisten elämäntapojen joukkoon mahtuu varmasti niitä elämisen merkkejä eli huonosti nukuttuja öitä, kakkukahveja töissä tai flunssan jälkeen pitkäksi venähtäneitä liikuntataukoja. Salaisuus piilee siinä, että näitä terveyttä edistäviä tapoja toistetaan säännöllisesti, vuodesta toiseen. Tekemisestä pitää myös pystyä nauttimaan suurimman osan aikaa. Silloin niitä tuloksiakin tulee.

IMG_20171006_145758

Terveelliset elämäntavat tuovat sitä energiaa ja jaksamista, eivät vie sitä. On olemassa monenlaisia tapoja voida hyvin. Harvoin nämä kuitenkaan ovat kovin rajoittavia suuntaan tai toiseen. Jotakin muutosta tehdessä on hyvä miettiä, voisiko noudattaa tätä myös kymmenen vuoden päästä? Jos ei, ratkaisu ei todennäköisesti ole kovin kestävällä pohjalla. Olennaista on, että löydät itsellesi toimivan kokonaisuuden, jossa ravinto, liike ja lepo ovat tasapainossa.

Tämä teksti kumpuaa paitsi auttamisen halusta, myös puhtaasta turhautuneisuudesta dieettialaa, lisäravinnebisnestä ja hyvinvointialan toimijoita kohtaan. Mitä enemmän seuraan keskustelua hyvinvoinnista eri medioissa, sitä enemmän koko aihe alkaa ärsyttää. Miksei voitaisi ajatella enemmän yksilön hyvinvointia ja tarjota pikaratkaisuiden sijaan oikeaa apua?
Minkälaisia ajatuksia aihe sinussa herättää? Sana on vapaa!

Arjen ritarit – gluteeniton ja maidoton

Maanantain kunniaksi mulla ois teille tällainen lempeä laskeutuminen viikonlopusta takaisin arkeen. Monella meistä viikonlopun syöminen poikkeaa arjen rutinoituneesta ruokailusta: Syöminen saattaa olla epäsäännöllisempää, aamiainen syödään myöhemmin, iltaan tai päiväänkin voi tupsahtaa herkkuja. On ihan ok syödä rennommin viikonloppuisin, kunhan loppuviikon herkuttelut eivät karkaa koko viikon mittaisiksi fiestoiksi. Siksi maanantai on hyvä päivä vähän terveellisemmälle herkuttelulle! Vai miltä kuulostaisivat herkulliset, mutta terveelliset arjen ritarit?

Pakko taas tähän alkuun sanoa, etten itse noudata mitään tarkkaa dieettiä tai herkkupäiviä. Ihan vaan, ettei synny mielikuvia, että eläisin arkeni jossain kurjassa askeesissa. Syön silloin kun mieli tekee ja mitä mieli tekee. Useimmiten kuitenkin herkuttelu painottuu käytännön syistä viikonloppuun ja arki menee perusruoan kimpussa.
En erityisemmin välitä karkeista, sipseistä, kaupan leivonnaisista tai mistään ”valmiista” herkuiksi mielletyistä jutuista. Yleensä herkkujen saaminen edellyttää siis leipomista tai muuta keittiössä taiturointia, mihin on aikaa lähinnä viikonloppuisin. Parasta herkuttelua mielestäni onkin palanen omppu- tai mustikkapiirakkaa teen kanssa, kunnollinen itsetehty burgeri bataattiranskiksilla, tuoreet sämpylät hummuksella tai taatelipähkinäpallerot piparkakkutwistillä.

DSC_2831

Nyt taisin kuitenkin löytää itselleni jopa arkeen sopivan herkun – nämä ihanat arjen köyhät ritarit valmistuvat viidessä minuutissa. Viidessä. Mulla menee normaalisti ihan perus leipienkin pyöräyttämiseen enemmän aikaa!

Reseptin nopeus ei kuitenkaan vie yhtään pois sen herkullisuutta: Pehmeän rapean leipäpohjan lisäksi ritareissa maistuvat lämmin kaneli ja tujaus vaniljaa. Lisänä perinteisen mansikkahillon sijaan raikkaita vadelmia ja mustikoita. Kaikki kuorrutettuna tahmealla maapähkinävoikastikkeella!

Tässä reseptissä piilee muuten vielä yksi kiva ominaisuus hyvää tekevien raaka-aineiden, nopeuden ja herkullisuuden lisäksi: Kaapin perältä löytyy yleensä aina raaka-aineet tähän herkkuun! Pari viipaletta kuivahtanutta leipää, yksinäinen kananmuna, tilkka (kasvi)maitoa ja maapähkinävoipurkin jämät. Lisäksi mausteita kaapista ja marjoja pakkasesta. Kätevää, eikö vaan?

DSC_2830

Arjen köyhät ritarit yhdelle

3 viipaletta leipää (Provena tumma palaleipä)
0,5dl kananmunanvalkuaista tai 1 kananmuna
0,25dl soijamaitoa
kanelia, vaniljaa

Tarjoiluun
marjoja
2tl maapähkinävoita
liraus tai pari soijamaitoa

Sekoita keskenään kananmunanvalkuainen (tai kananmuna), soijamaito, reilu ripaus kanelia sekä hieman vaniljatangon siemeniä. Vatkaa kunnolla sekaisin, jotta kaneli päätyy ritareihin asti!

Upota leipäpalat munamaitoon. Mitä kuivempi leipä, sitä tehokkaammin se imaisee seoksen itseensä. Jos siis käytät tuoretta leipää, voit antaa sen hetken hengailla munamaidossa. Siirrä leivät tämän jälkeen kuumalle pannulle. Paista molemmin puolin kullanruskeiksi. Tähän menee vain muutama minuutti!

Sekoita keskenään maapähkinävoi ja vähän soijamaitoa, kunnes saat aikaan tasaisen maapähkinävoikastikkeen. Lusikoi kastike köyhien ritareiden ja marjojen seuraksi. Nauti heti!

DSC_2839

Yllätyin itsekin miten nopea ja helppo tämä resepti oli! Huomattavasti nopeampaa puuhaa kuin pannukakkujen paisto tai smoothiekulhon vääntäminen. Ja pienellä vaivalla saa myös nätin lopputuloksen <3 Mites on, lähteekö ritarit kokeiluun? 

Sääntöhelvetti – Minun tarinani syömishäiriöstä

Miltä syömishäiriö tuntuu?

Kylmältä. Pelottavalta. Siltä, ettei saa henkeä. Tukahduttavalta. Ahdistukselta, joka on niin voimakas, ettei sitä jaksaisi enää. Ei haluaisi edes jaksaa. Pakottavalta. Surulliselta, vihaiseltakin. Häpeältä. Tyhjältä. Masentavalta ja musertavalta. Siltä, ettei  lopulta ole sitä kontrollia, jota syömishäiriöoireilulla hakikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelin avata aihetta, jota olen lähinnä sivunnut aiemmin. Tämä on ehdottomasti vaikein teksti kirjoittaa koko blogihistoriani aikana. Jos kuitenkin yksikin ihminen saa voimaa, toivoa tai vertaistukea tarinastani, on se kirjoittamisen arvoista.

Minä sairastuin syömishäiriöön lukioikäisenä. Olihan se pinnan alla kytenyt jo pitkään, mutta se leimahti liekkeihin lukion toisen vuoden aikana. Olin tehnyt ihan pienen viattoman uuden vuoden lupauksen lukion ykkösvuonna: Alkaisin elää terveellisemmin. Aluksi se sitä olikin, vähensin ”epäterveellisten” ruokien syöntiä, kävin hieman aiempaa enemmän liikkumassa ja panostin kasvisten syömiseen. Tavoitteena ei ollut painonpudotus missään vaiheessa, mutta muutama kilo siinä sivussa karisi. Nuo muutamat kilot saattoivat kuitenkin olla kohtalokas alku syöksykierteelle.

Kohta nimittäin huomasin, että eiväthän nämä treenit riitä mihinkään. Enhän nyt haluaisi lihoa takaisin niitä paria kiloa? Lisäsin entisestään liikuntaa ja innostuin juoksemisesta. Samaan aikaan suhtautumiseni syömiseen muuttui pikkuhiljaa ehdottomampaan suuntaan: Epäterveellisten ruokien lista kasvoi kasvamistaan ja kohta olikin pitkä kuin nälkävuosi. Laskin kaiken. Kehitin myös omituisia sääntöjä, joiden piti edistää terveyttä. En tosiaan tiedä, mistä olin päähäni saanut ajatuksen, että kahdeksan mantelia on maksimimäärä mitä voi syödä. Tai kaksi hedelmää päivässä. Tai vain yhdellä aterialla leipää. Tai päivässä piti olla vähintään kolme suolaista ateriaa, makeita vähemmän. Elämäni = ruokailu = sääntöjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En vielä tuossa vaiheessa laihtunut kauhean paljoa. Suurin nytkähdys tapahtui, kun aloitin seuraavana kevää tanssi- ja juoksuharrastusten lisäksi kuntosalitreenit. Liikuntaa tulikin tuossa vaiheessa jo aivan älyttömät määrät viikossa. Treenit olivat kaloreiden kyttäämistä, crosstrainerillä vietettyjen sekuntien tarkkaa valvomista ja sykkeen seurantaa. Mitä enemmän sen parempi, tietenkin. Sääntöjen toteutuminen ja painon tarkkailu ohjailivat elämääni, määrittelivät ihmisarvoni.

Samaan aikaan ruokamäärät kutistuivat kutistumistaan: Pahimmillaan muistan syöneeni lounaaksi yhden viipaleen ruisleipää, kurkkua ja paprikaa. Vettä. Eikä muuta.  En yksinkertaisesti uskaltanut syödä enempää tai mitään muuta, koska lihoisin ja olisin huono epäonnistunut yksilö. Paino tippui rytinällä ja samalla psyykkiset oireet nostivat päätään yhä vahvemmin. Olin jatkuvasti kiukkuinen, väsynyt, en jaksanut keskittyä, unohtelin asioita. Ahdistuin suunnattomasti, jos en tiennyt minkä verran lautasellani oli ruokaa eli energiaa eli kaloreita. En halunnut syödä kenenkään muun tekemää ruokaa, koska sinnehän olisi joku voinut lisätä vaikka öljyä paistamiseen tai pahinta kauhistustani, sokeria. Pelkäsin vuorotellen rasvaa ja hiilihydraatteja, lopulta molempia.

Ahdistus oli niin voimakasta, että aloin saada paniikkikohtauksia ja tuntea sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Öisin en nukkunut tuntia tai kahta pidempään, koska keho kävi niin ylikierroksilla. Ne nukutut tunnit näin painajaisia ja olin varma, että kuolen. Tärisin kylmästä kolmen peiton, lämpöpatjan ja parin vaatekerroksen allakin. Poskeni olivat täynnä karvaa, lanugo-nukkaa, jota keho kasvattaa suojelemaan riutuvaa kehoa kylmältä. Olin niin heikko, etten meinannut jaksaa nousta portaita tai nostaa maitopurkkia.

Sitten tuli se päivä, kun en enää jaksanut nousta sängystä ylös. En yksinkertaisesti jaksanut. Makasin siellä, kun sen hetkinen poikaystäväni tuli kylään. Hän halusi erota, sillä tämä oli hänelle liian vaikeaa. Itkin ja huusin, olin vihainen siitä, miten hän kehtasi hylätä minut siinä tilanteessa. Olin niin täynnä koko syömishäiriötä ja syytin sitä elämäni pilaamisesta. Nykyään olen kuitenkin kiitollinen, sillä tuo romahdus sai minut hakemaan apua: Seuraavalla viikolla menin koululääkärille juttelemaan asiasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Painoin 35 kiloa, olin henkisesti rikki ja pelkäsin paranemista aivan valtavasti. Jokin minussa kuitenkin sanoi, että se on nyt tehtävä, se tulee olemaan pitkä ja raskas tie, mutta täysin sen arvoista. Sairauteni oli sinänsä muista syömishäiriöistä poikkeava, että tiedostin koko ajan sairauden etenemisen: Tiesin, ettei tästä seuraa mitään hyvää, mutten osannut muuttaa toimintatapojani. Muun muassa tämän seikan takia sain diagnoosikseni epätyypillisen syömishäiriön, sisältäen anorektisen ja ortorektisen oireilun vuorottelua sekä liikunta-addiktion.

Oikein olin aavistellut, kun pohdin paranemisen olevan pitkä tie. Viimein näin reilut kuusi vuotta myöhemmin voin sanoa aidosti olevani terve. Kävin aluksi ravitsemusterapeutilla, syömishäiriöpolilla ja psykoterapeutilla. Yhtään näitä väheksymättä suurin työ tapahtui kuitenkin pään sisällä. Saavutin normaalipainon nopeasti, alle puolessa vuodessa. Tässä siitä kovapäisyydestä oli todella hyötyä! Muistan kuinka minua oikeasti pelotti mennä kahvilaan syömään pullaa. Silti tein sen ja huomasin, ettei mitään pahaa tapahtunut.

Mielen paraneminen keski huomattavan paljon kauemmin, enkä ollut sanoistani huolimatta terve vielä yliopiston ensimmäisinä vuosina. Liikuin pitkään pakosta ja koin huonoa omatuntoa ”epäterveellisten” ruokien syömisestä. Vaikka kontrolli oli vähäisempää, oli syöminen silti tarkkaa ja liikunnan sanelemaa: Liikkuminen määritteli sen, minkä verran ja mitä sain syödä. Pelkäsin myös edelleen painonnousua, sillä päässäni se yhdistyi edelleen huonommuuteen ja epäonnistumiseen. Nälän ja kylläisyyden tunteet olivat pitkään sekaisin, sillä söin vain kellon ja mittojen mukaan.

En oikeastaan tiedä, mikä toimi ratkaisevana tekijänä mielen toipumisessa. Ehkä lisääntynyt tieto ravitsemuksesta opintojen myötä ja kuluva aika? Ruokailu vapautui pikkuhiljaa ja jossain kohtaa huomasin, ettei kiellettyjä ja sallittuja ruokia enää ollut. Oli vain ruokaa vailla ahdistusta.

Pisimpään kesti liikunnan pakko. Maskeerasin sen tosin melko hyvin liikunnasta ja treenaamisesta nauttimisen alle – ja olihan se liikunta minulle myös työtä siinä kohtaa. Voisin sanoa, että kohtasin tämän liikuntapakotteen kunnolla vasta lopetettuani tankotanssin ja sen ohjaamisen kokonaan: Kun viikossa ei ollutkaan enää tiettyä määrää ohjauksia ja kehittymisen hinkua lajissa, liikuntamäärä kohtuullistui kuin itsestään ja mukaan tuli kehon vaatimaa lepoa. Olin treenannut määrällisesti yhtä paljon kuin urheilija jo vuosia, joten ”normaaliin” liikuntamäärään sopeutuminen kesti tovin. Muutaman sisäisen väännön kävin aiheen tiimoilta päässäni ja pientä ahdistustakin esiintyi painon samalla hieman noustessa. Pystyin kuitenkin käsittelemään asiaa eri tavalla kuin koskaan ennen ja oivalsin monia ajatus- ja toimintamalleja sairauden taustalla. Samoihin aikoihin aloin myös nukkua yöni kunnolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen paljon pyöritellyt syitä omalle sairastumiselleni. Koin siitä valtavan pitkään huonoa omatuntoa, häpeää ja ahdistusta: Miksi juuri mitä sairastuin? Mitä tein väärin? Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että toisille se syömishäiriö vain tulee. On olemassa geneettisesti alttiita ihmisiä, joilla esimerkiksi laihtuminen voi aktivoida niin kutsutut ”syömishäiriögeenit”, oli se laihtuminen sitten tahallista tai tahatonta. Tämä ainakin täsmäisi oman syömishäiriöni alkuun.

Paljon on varmasti kiinni myös omasta persoonastani. Olen aina ollut hirmuisen kiltti, tunnollinen, jopa perfektionistinen. Sellainen kliseinen kympintyttö-stereotypia, joka on esimerkkinä kaikissa syömishäiriöstä kertovissa tapauksissa. Tälle persoonalle on myös ominaista huono itsetunto, miellyttämisen tarve sekä muiden kommenteille asetettu suuri arvo. Kaboom, napakymppi! Muistan edelleen sukulaistädin murjaiseman lauseen vatsastani. Tämä tapahtui jo ennen kouluikää, mutta on syöpynyt päähäni varmaan ikuisiksi ajoiksi. Jokaisen ikävän kommentin minusta tai kehostani olen säilönyt tarkkaan mieleni sopukoihin.

Olisiko tällä yhteyttä vuosien koulukiusaamiseen? Sitä on paha sanoa, enkä kiusaajiani syytä sairaudesta. Olen heille antanut anteeksi jo kauan sitten. Vaikea kuitenkin ajatella, etteikö kiusaamisella olisi jotain osaa ollut jo valmiiksi herkän tytön sairastumiseen.

Yksi keskeinen sairautta ylläpitävä ajatus oli päässäni kaikuva olen huono. Olin varsinkin sairauden pahimmassa vaiheessa aidosti ja oikeasti sitä mieltä, ettei minusta löytynyt mitään hyvää. En tiedä mistä olen tämän ajatuksen päähäni kalastanut, sillä kotona on aina kehuttu ja kannustettu. Jostain tämä ajatus on minuun iskostunut ja sitäkös on vaikea saada pois. Sama levy pyörii edelleen toisinaan mielessäni, varsinkin riitatilanteissa. En riitä, en kelpaa. Jos en ole varovainen, se jatkaa helposti pyörimistään – nykyään onneksi jo tunnistan tämän kappaleen ja osaan vaihtaa sen toiseen, positiivissävytteisempään.

Paljon on pitänyt töitä tehdä omien ajatusten, tunteiden käsittelyn ja ilmaisun kanssa. On ok puhua omista harmaammistakin tunteista jo ennen kuin olo on äärimmäisen kamala. On ok olla välillä pahalla tuulella tai surullinen. Jo se, että tunnistaa päässä pyörivän ajatusketjun vie paljon eteenpäin: Minulla on valta vaikuttaa ajatuksiini. Jos huomaan ajattelevani tuota samaa olen huonoriittämätönepäkelpo mantraa, käännän tarkoituksella ajatuksen toisin päin. Tällöin kysymys kuuluukin, että miksi olen ihana? Jos haluat käydä lukemassa tekniikasta enemmän, tsekkaa FB-sivuilta yläpalkkiin kiinnitetty postaus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tämän kaiken jälkeen olen tässä. Terveenä, onnellisena, väittäisin jopa tasapainoisena. Syön silloin kun on nälkä ja mitä tekee mieli. Pidän aktiivisina aikoina enemmän huolta riittävästä energiansaannista. Liikun siten mikä hyvältä tuntuu, eikä pakkoa tiettyihin tuntimääriin enää ole. En stressaa ruoista tai liikunnasta, enkä koe ahdistusta erilaisista ruokavalinnoista. Tykkään toki edelleen pääsääntöisesti terveellisestä ja ravitsevasta sapuskasta, koska noh, se vaan tuo parhaan olon! Terveellistä ruokaa maustaa kuitenkin loistavasti herkku siellä ja toinen täällä.
Mielen hyvinvoinnin tukeminen on prioriteettilistallani korkealla: Jos mieli mustenee ja ahdistusta ilmenee, otan asian heti esille enkä jää vellomaan siihen. Tiedostan, että toisinaan tulee vaiheita, jolloin oireilu haluaisi nostaa päätään – erotan kuitenkin nykyisin selkeästi ”syömishäiriön ajatukset” omistani enkä enää usko niitä. Hyvin harvoin näitä enää elämässäni esiintyy.

DSC_2764

Minun ihmisarvoni ei ole enää kiinni ulkonäössä, painossa, treenimäärissä tai ruokavalion terveellisyydessä. Olen arvokas, koska olen minä. Iso kiitos rakkaalle miehelle, joka siitä aina kauniisti muistuttaa! <3

Vuosien takaisissa kuvissa en ole enää pahimmassa vaiheessa, koska siitä ei juuri ole todistusaineistoa jäänyt. Olin päässyt noissa jo reilun kymmenisen kiloa ylemmäs. Yksi asia joka kiinnittää huomioni noissa kuvissa on tuo tyhjä katse ja silmiin ulottumaton hymy.

Siinä oli muutama sananen, olisi tullut varmaan toinen tuhat lisää! Tuntuu, että tämä jää vähän pintaraapaisuksi ja paljon jää myös sanomatta. Nyt sinä ihana lukija, joka jaksoit lukea loppuun: Avaa sanainen arkkusi. Kerro mulle, minkälaisia ajatuksia ja tunteita tämä teksti herätti. Kysy jos tulee kysyttävää! Voit joko jakaa omaa tarinaasi tai kommentoida syömishäiriötä läpikäymättömän näkökulmasta. Kaikki kommentit ovat tervetulleita <3 Myös sähköpostia saa lähettää tuolta välilehden yhteydenottokaavakkeen kautta, jos haluaa pitää tarinansa yksityisenä.

Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Tänään jutellaan vähän enemmän mielen vaikutuksesta syömiseen: Miksi toinen ihminen voi voida tosi huonosti noudattaessaan tiukan terveellistä ruokavaliota ja miksi toiselle terveellinen syöminen ja kohtuus näyttäisi olevan helppoa? Ruokailu saattaa olla pääpiirteittäin ihan samanlaista, mutta erona on vain suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.

dsc_1116.jpg

Rajoittavan syömiskäyttäytymisen tunnusmerkkejä ovat

  • ruokaan liittyvä ahdistus
  • ruokien jaottelu kiellettyihin ja sallittuihin
  • tarkat kellonajat ruokailulle ja tietyt ruoat tiettyyn aikaan
  • kiveen hakatut herkkupäivät tai ”cheat” päivät
  • kieltäytyminen ruoista, joita ei ole itse valmistanut
  • spontaanin syömisen vaikeus
  • ruokamorkkikset, jos on syönyt jotain poikkeavaa
  • nälkä- ja kylläisyyssignaalien laiminlyöminen

Olisi niin paljon helpompaa vaan sopia tietyt määrät ja kielletyt ruoat. Jatkaa sitä samaa kaavaa vuodesta toiseen. Syö tietyt turvalliset ruoat, kääntää katseen pois kun pöytään kannetaan kakkua ja kieltäytyy mummon leipomista pullista. Rajoittaa itseään, ettei vain repsahtaisi. Mutta totuuden nimissä, tuollainen rajoittava syöminen nimenomaan ohjaa övereihin ja repsahtamisiin.

Nimittäin kun sitten sattuu se hetki, että itselleen sallii ”ansaitun” herkun, voi pojat se on menoa. Vatsasta tulee pohjaton pyörre, herkkua on saatava lisää. Koska vain nyt ja tässä hetkessä saa, huomenna enää ei. Jos ei koskaan ole opetellut kohtuutta, ei sitä voi tuollaisessa tilanteessa, pitkän rajoittamisen jälkeen osata.

Mulla oli nimittäin tapana ajatella, että jos nyt syön herkkua, sitä täytyy syödä kunnolla. Koska huomenna ei enää saa ja tämä päivä on muutenkin jo pilalla. Se on erittäin höpsö ajatusmalli, sillä mitä se yksi suklaapala pilaisi? Ja miten muka se olisi vähemmän pilalla jos söisi sen koko levyn?

DSC_1120

Sallivan syömiskäyttäytymisen piirteitä puolestaan ovat

  • kaikki ruoka on sallittua
  • ruokailuun suhtaudutaan terveellä joustavuudella
  • ruokailu ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan
  • ruokaan ei liity suuria negatiivisia tai positiivisia tunteita
  • syödään kun on nälkä ja lopetetaan kun ei ole
  • herkkuja syödään satunnaisesti ja kohtuudella

Ei ole katastrofi, jos ateriat eivät mene kuten on suunniteltu tai jos välipalan sijaan joskus uppoaakin suklaapatukka.

Kohtuus on taitolaji: Sitä pitää opetella ja kehittää, ihan kuten mitä tahansa muutakin taitoa. Alussa saattaa tulla muutamia kömmähdyksia ja kohtuus lipsahtaa kohtuuttomuuden puolelle. Se on ihan okei ja on osa prosessia.

Mulla auttoi kohtuuden opettelussa hirveästi muutama ajatus.

  1. Ruoka ei tästä maailmasta lopu. Jos herkkua tekee vielä mieli tunnin päästä, saa sitä kyllä lisää. Useimmiten ei enää tee mieli.
  2. Jos otan palan suklaata tai vaikka jälkkäriannoksen ruokailun jälkeen, se ei pilaa mitään. Päivä jatkuu ihan normaalisti, eikä se vaadi mitään kompensaatiokeinoja.
  3. Ajattelen yleensä myös, että jos tunnen herkun nauttimisesta huonoa omatuntoa, se on oikeastaan tuplapaha! Stressi ja se ”epäterveellinen” herkku. Eihän siinä ole mitään järkeä stressata, varsinkaan jälkikäteen?

Minkälaisia ajatuksia heräsi tekstistä tai videosta? Onko kenties omakohtaista kokemusta rajoittavasta syömisestä? Mulla tosiaan on, enkä vaihtaisi enää mistään hinnasta takaisin siihen rajoittamiseen! Nyt on parempi ja vapaampi olla 🙂

Kardemummalätyt – nostalgiaa lautasella

Kuten olette ehkä huomanneet, olen ollut melko nostalgisella tuulella viime aikoina. Toisinaan tekee vaan mieli kaikkea perinteistä. Niitä ruokia, joita tarjoiltiin omassa lapsuudessa, puhtaita perusmakuja ilman mitään ylimääräistä. Makaronilaatikko, lihapullat, pottumuussi. Ja lätyt. Meillä syötiin lättyjä, ei suinkaan lettuja.

Olen joskus aikaisemminkin testaillut gluteenittomia lättyjä, mutta niistä tulee helposti melko tunkkaisen makuisia. Olen kokeillut riisijauhoa, kaurajauhoa, tattarijauhoa… Nyt kävikin ilmi, että parhaat letut syntyivätkin ilman jauhoja!

DSC_2611-01

Ja kaikille banaanifoobikoille (kyllä, heitäkin on) tiedoksi: Nämä lätyt eivät juurikaan maistu banaanilta, varsinkaan kun kuorrutteita on tarpeeksi. Banaani on lähinnä mukana tuomassa koostumusta ja makeutta. Banaanin kaveriksi kun ripsauttaa hippusen kardemummaa, niin johan on makoisa paketti kasassa!

Joku voisi toki kysyä, että eivätkös nämä nyt ole niitä trendikkäitä banaanipannareita. Ei oleee. Salaisuus pilee taikinassa: Se tulee soseuttaa kuohkeaksi sauvasekoittimella sekä levitellä ohueksi kerrokseksi pannulle paistorasvan kera. Siten saa ohuen lättysen, rapeat reunat ja tyytyväisen syöjän.

DSC_2614-01

Kardemummalätyt
(2 annosta)

2 pientä banaania
2dl valkuaista (tai 2 munaa + liraus kasvimaitoa)
1dl kaurahiutaleita
1/4tl kardemummaa
ripaus suolaa
paistamiseen maidotonta margariinia, öljyä tai voita

Lisukkeeksi soijajogurttia, pähkinävoita ja marjoja.

Soseuta banaani, valkuainen ja kaurahiutaleet sauvasekoittimella kuohkeaksi taikinaksi.
Mausta kardemummalla ja ripauksella suolaa.
Kuumenna pannu keskilämmölle (meidän hellalla 3-4 / 6)
ja tipauta pannulle reippaasti rasvaa.
Kaada pannulle sopivasti taikinaa ja kierittele pannua, jotta taikina leviää tasaisesti.
Odota kunnes reunat rapsakoituvat.
Kiepsauta lätty ympäri ja paista ihan sekunti toiselta puolelta.
Toista lopulle taikinalle. Taikinasta tulee noin 8 keskikokoista lettua.
Tarjoile esimerkiksi maustamattoman soijajogurtin, pähkinävoin ja marjojen kera.

DSC_2615-01

Jätski tai kermavaahto vois myös olla aika jees lisuke herkuttelupäivälle. Kotikotona oli aina tarjolla mansikka- ja omenahilloa: Salaisesti taisin tykätä aina enemmän makoisasta omppuhillosta. Mikä on sun mielestä MUST päällinen lätyille tai pannukakuille? Mä laitan sen testiin 😉