Makiaa ja kirpiää

 
Pohdiskelin tuossa taannoin tofun marinointia.
Ihania vinkkejä teiltä tulikin suolaisiin versioihin!
Jostain syystä päähäni jäi kuitenkin kytemään ajatus makeasta tofusta.
Tai tarkemmin sanottuna kirpeästä tofusta yhdistettynä makeaan mangoon.
 
Kirpeys reseptiin livahtaa limestä.
Mangon ja limen yhdistelmää täydentää puolestaan loistavasti lämmin inkivääri.
Vastapainona trooppisille mauille lisäsin joukkoon tujauksen vaniljaa.
Se sitoo loistavasti makeuden ja kirpeyden yhdeksi kokonaisuudeksi.
 

 
Lime-inkivääri-tofu kera makean mangon
100-125g (hamppu)tofua
½ limen mehu
1/4 tl inkivääriä
½ vaniljatangon siemenet
 
Tarjoiluun
½ minikokoisesta mangosta
jäisiä vadelmia
reippaasti maapähkinävoita
 
Kuutioi tofu suurehkoiksi paloiksi.
Lisää tofukuutioiden joukkoon limen mehu, inkivääri ja vanilja.
Halutessasi voit turauttaa joukkoon myös vähän hunajaa.
Sekoita huolellisesti.
Anna tofun marinoitua jääkaapissa vähintään 15min.
 
 
Siirrä tofu kauniiseen tarjoiluastiaan liemineen.
Kuutioi mango pieniksi suupaloiksi.
Koristele tofuannos mangopaloilla, jäisillä marjoilla ja suurella möhkäleellä maapähkinävoita.

 
Todella raikas ja virkistävä vaihtoehto välipalaksi.
Kun välillä syö vähän jotain erikoisempaa niin jaksaa taas syödä arjen kiireessä niitä perussafkoja.
Tosin eipä tämänkään valmistukseen kauaa kulu!
Valmiiksi marinoitu tofu säilyy hyvin suljetussa rasiassa, joten välipalahetken koittaessa vain erilaiset kuutiot kulhoon ja nauttimaan 😉
Ja älkää unohtako maapähkinävoita!
Se nimittäin sopii aivan mielettömän hyvin tuon tofun kanssa ja tuo vähän sitä tuhtiutta annokseen.

 
Ja mitenkäs nämä limet ja mangot istuvat säästösyyskuuhun?
Eivät mitenkään? Ehkäpä sittenkin!
Ostin nimittäin K-marketin tarjouksesta ison annoksen raakoja hedelmiä, joista riitti pitkäksi ajaksi.
Siellä oli kaikkia ihania hedelmiä eurolla kilo/pakkaus 🙂
Tästä tosin alkaa olla melkein kuukausi jo, joten varastot alkavat ehtyä!

Testing: Kastanjanäkkäri

 
Leivättömässä elämässä jää helposti paitsi herkullisista leivänpäällisistä.
Toinen ehkä pienoisen ikävän tunteen aiheuttava tekijä on näkkileipä.
Se rouskuvuus.
 
Ainakin minä olin ala- ja yläasteaikoina niitä tyttöjä,
 jotka suunnilleen elivät koulussa tarjottavilla näkkäreillä.
Koska kouluruoka oli mielestäni pahaa.
Jossain vaiheessa tajusin kyllä ruveta syömään sitäkin.
 
Lienee sanomattakin selvää, että näkkärin pois jättäminen kirpaisi hieman.
Olihan se muodostanut ruokailuideni kulmakiven monen monta vuotta.
Kotiseudultani saa lisäksi aivan tajuttoman hyvää ruisnäkkäriä,
mikä ei helpottanut yhtään.
Näkkäriä ja paljon juustoa päälle.
Ehkä kurkkua.
Sitä olisi voinut syödä loputtomiin!
 
Nykyiseltään ruisnäkkärit ovat vaihtuneet riisikakkuihin.
Niistä vaan uupuu se jokin.
Se suutuntuma, rouskutus, pureskelun tuoma ääni.
Siksi innostuinkin kovasti, kun löysin kaupasta näinkin ruokavammaiselle henkilölle sopivia näkkäreitä!

 
Kastanjanäkkileipä on nimestään huolimatta tehty suurelta osin riisijauhosta.
Kastanjajauhoa tuote sisältää 30%.
Mitään epämääräisyyksiä nämä näkkärit eivät sisällä, sillä ainut ainesosa jauhojen lisäksi on merisuola.
Sadassa grammassa proteiinia on 6,5g ja kuituakin 4,9g.
Toisaalta näillä tuskin on hirveästi merkitystä, sillä näkkärit ovat niin kevyitä että sata grammaa vastaa melkein koko paketillista!
 

 
Keveitä nämä tosiaan ovat!
Ilmavia ja rapsakoita, kruntsahtavat kivasti puraistaessa.
Maku taittaa kivasti pähkinäiseen suuntaan kastanjajauhon ansiosta.
Tykästyin näihin kovasti heti ensimaistamisella
ja olenkin sen jälkeen kuluttanut useamman paketillisen!

 
Pähkinäinen makuvivahde pelasi aivan mielettömän hyvin
yhteen maapähkinävoin ja banaanisiivujen kera. Oli kyllä ihan hurjan hyvää!
Tulee sitä kyllä niin onnellinen olo kun tajuaa että voi syödä herkullista ruokaa joka päivä 🙂

 
Oletteko itse maistelleet kastanjanäkkileipiä tai muita sarjan tuotteita?
Lisää käyttöideoita näkkäreiden varalle ilmaantuu tulevissa postauksissa!

Mantelivoita!

 
Päätinpä sitten säästämisvimmassani pyöräyttää itse mantelivoita.
 
Huhhuh, mikä operaatio!
Surrutteluun meni varmaan lähemmäs tunti
 ja monitoimikoneelle piti antaa välillä huilitaukoja ettei se ihan ylikuumentuisi.
Meinasi myös emäntä vähän ylikuumentua, kun ei hommasta tullut mitään valmista.
 
Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen.
Ja puhumattakaan pienen vaivannäön tuomasta säästöstä!
Kerralla syntyi neljä purkillista mantelivoita, joten ihan heti ei tarvitse uudestaan pyöräytellä.
 
 
Olen aiemmin kirjoitellutkin pähkinävoin surauttelusta tässä postauksessa.
Tällä kertaa käytin 500g kuorellisia manteleita,
 pari desiä vettä ja pari suurta hyppysellistä merisuolaa.
Kaupasta saatavissa valmiissa purnukoissa ei tuota vettä yleensä ole,
 itse lisäsin sen koostumuksen parantamisen vuoksi.
En ole koskaan saanut aikaan samanlaista koostumusta ilman veden/öljyn lisäämistä.
Jos teillä on jotain kikkoja niin kertokaapa kommenttiboksissa 😉
 
Mantelit tulisi saada mahdollisimman hienojakoiseksi jauheeksi ennen veden lisäämistä.
Taikina alkaa paakkuuntua hauskasti, jolloin voi vettä alkaa lirutella joukkoon!
Mantelijauhojen tekeminen on muuten hurjan helppoa tuolla monitoimikoneella 🙂
 
 
Salaisuutena tässä(kin) reseptissä on kärsivällisyys.
Pieni odotus palkitaan kyllä!
Tahnaa on maltettava pyöritellä kunnes mantelin omat öljyt alkavat irrota.
Mantelit taisivat olla tosi kuivia, sillä tässä meni hirmuisen pitkään.
Suolan lisääminen tuntui auttavan,
mutta voihan olla että se vain sattui samaan aikaan kuin öljyn erottuminen.
 
Vettä kannattaa lisätä sen mukaan, kuinka lirua/paksua mantelivoista haluaa.
Sitten vain tahnat purkkiin ja kaappiin!
Ja muutama lusikallinen suoraan suuhun 😉
 
Sen verran täytyy kyllä sanoa, ettei tuo ihan samalta maistu kuin valmis mantelivoi.
Tai maistuu kyllä yhtä manteliselta, mutta suutuntuma on erilainen.
Jos siis tykkäät erityisesti mantelivoin rakenteesta, tämä resepti ei ehkä ole sinua varten 🙂
Maku on kuitenkin herkullinen!
 
 
Tarjoile lempiherkkujesi kanssa.
Banaani + mantelivoi + kaneli = täydellisyyttä! <3
 
 
 

Riisikakkukokoelma

 
Nälkäiset, beware.
Riisikakunvihaajat, kääntykää suosiolla pois.
On luvassa paljon riisikakkupuhetta ja havainnollistavia kuvia 😉
Kiitos paljon lukijalle toiveesta!
Toivottavasti löytyy inspiraatiota uusiin yhdistelmiin 🙂

 
Aloitetaanpa vaikka suolaisista päällysteistä.
Yksi omista lemppareistani on paahteinen paprikahummus.
Ihanan pirteän värinen, mausteinen ja herkullinen!
Paprikahummusta voi valmistaa isommankin annoksen kerralla, sillä se säilyy mainiosti jääkaapissa useamman päivän.
Toisaalta se on niin herkkua dippivihannesten kanssa että annos hupenee hyvin äkkiä.

 
Toinen suosikeistani on (yllättäen) avokadotahna.
Joko ihan vain avokadoa haarukalla muussattuna tai sitten vähän hifistellymmin sauvasekoittimella soseutettuna sitruunan, mustapippurin ja suolan kera!
Tuon avokadotahnan kanssa sopii mainiosti myös riisikakun pinnalle ripoteltu cayennepippuri!

 
Olen viimeaikoina myös maistellut erilaisia leikkeleitä.
Varsinkin kalkkuna- ja broilerleikkeleet sopivat oikein hyvin myös riisikakun päälle.
Yllättäen myös vuohenjuusto maistuu mainiolta (noh, se nyt sopiikin kaikkeen).
 
Lisäämällä näihin suolaisiin lisukkeisiin erilaisia raikkaita kasviksia ja yrttejä,
saa aikaan monia maukkaita komboja!
Esimerkiksi juusto+kurkku on oikein herkku yhdistelmä, samoin leikkele+tomaatti.
Yksi ihanimmista on ollut myös pehmeäksi keitetty kananmuna + avokado + tomaatti + persilja.
Ystäväni rakensi minulle nimittäin oikean riisikakkutornin edellisistä raaka-aineista kiitokseksi muuttoavusta.
Nam!
 
 
Uusinpana keksintönä tulivat pitsariisikakut, joita söinkin viikon verran lähestulkoon joka päivä…
Kivaa vaihtelua ja tosiaan veivät pienoisen pitsanhimon mennessään!
 

 
Sitten päästäänkin makeisiin versioihin!
Ylivoimaisesti lempparini makoisissa päällysteissä on mantelivoi + banaani + kaneli.
Ei siitä vaan pääse mihinkään, superherkkua.
Pähkinävoit menevät kyllä sellaisenaankin, eivät välttämättä kaipaa edes hedelmiä seurakseen.
Kannattaa kokeilla muitakin pähkinälevitteitä, eikä aina vaan jumiutua siihen maapähkinävoihin.
Cashewpähkinävoikin nimittäin on aika taivaallista 😉
Mantelivoista paras merkki on Rapunzelin Mandelmus!
Tai näin ainakin omasta mielestäni.
 

 
Ei kannata myöskään jumiutua pelkkään banaaniin riisikakunpäällyshedelmänä
 (vitsit mikä sanahirviö).
Kokeile rohkeasti muitakin yhdistelmiä!
Päärynä, nektariini tai persikka, mango, appelsiinilohkot…
Mitä ikinä keksitkin 🙂
 
Marja-chiahillokin voisi olla aika toimiva vaihtoehto.
Sellaisen saa aikaan soseuttamassa desin vapaavalintaisia marjoja ja lisäämällä joukkoon 1-2rkl chiasiemeniä. Turpoamisen jälkeen chiahillo on valmista käytettäväksi. Makeuttaa voi tarvittaessa vaikka hunajalla! Kaupoissa on myös nykyisin melko kattavasti tarjolla sokerittomiakin hilloja, joita ei ole makeutettu keinomakeutusaineilla.
Kuvitelkaapa ihanalla marjahillolla päällystetty riisikakku, johon on päälle ripoteltu sattumiksi vaikka herkullisia pähkinöitä tai kaakaonibsejä, mums!
 
Ja voisihan tuosta tehdä sellaisen PB&J eli pähkinävoi + hillo yhdistelmän 😉
 
 
Ja tosiaan tämä banaani-suklaalevitekin on omiaan riisikakkujen seuraan!
Testattu on.
Kuvia ei ole, koska kyseinen herkkunen katosi kitalakeen alta aikayksikön.
Toinen suklaista elämystä kaipaavalle sopiva levite on aiemmin esitelty brownietahna.
Ja jos oikein herkuttelutuulelle sattuu niin,
 raakasuklaalla tai tummalla suklaalla kuorrutetut riisikakut ovat aika hyviä.
Huijasin! Superhyviä.
 

Ihania riisikakkuhetkiä!

Suklaapannaria banaanisattumilla!

 
Tämä neiti taitaa olla obsessoitunut banaani-suklaayhdistelmään.
Varokaa vain, pian kuorrutan tämän pannukakun vielä banaani-suklaalevitteestä tehdyllä jäätelöllä!
Vaikka tuon oli tarkoitus olla liioittelua, niin itseasiassa kuullostaakin ihan hyvältä idealta.

 
The suklaabanskupannari
1 pieni banaani
1 kananmuna
½dl riisiproteiinia
1rkl psylliumia
1rkl kaakaojauhetta
vaniljaa

Soseuta puolet (ylikypsästä) banaanista mössöksi haarukalla.
Lisää kananmuna, riisiprotsku, psyllium, kaakaojauhe ja vanilja.
Kuumenna paistinpannulla loraus öljyä ja hulauta taikina päälle.
Nyt ollaan jännän äärellä!
Pilko jäljelle jäänyt banaaninpuolikas paistumassa olevan pannarin joukkoon.
Paista miedolla lämmöllä kunnes pannukakku on molemmilta puolilta lähes hyytynyt.
Käännä lautasta apuna käyttäen.
Paista banaanipuolelta vielä muutama minuutti, jotta banskunpalat saavat vähän väriä.
Tarjoile banskupuoli ylöspäin!
 

 
Ihanan lämpimät banaanisattumat yhdistyvät suklaiseen pannukakkuun…Ah<3
Vaikka yhdistelmä itsessään onkin kovin maukas,
 kaipasin makeuden rinnalle vähän raikkautta marjoista.
Ja mantelivoita. Koska, noh, mantelivoi.

Pikainen banaani-suklaalevite

 
Muistatte varmaan vielä sen banaanisuklaajäden?
Tämä maistuu siltä.
Kesäauringossa sulaneelta banaani-suklaajäätelöltä.
 
Makea ylikypsä banaani, pehmeän täyteläinen avokado, tumma kaakaojauhe ja vanilja muodostavat herkullisen kombinaation. Oman kermaisen lisänsä levitteeseen luo mantelivoi!
 Mausta tuli heti flash back: lapsuuden kesät.
Ja mummolan kovat tuolit.
Ja erityisesti se yksi korkea jakkara, jonka päälle oli aina pakko kiivetä.
Vähän sitä sulanutta jätskiä suupielessä.
 

 
Banaani-suklaalevite
½ pienestä avokadosta
pieni banaani
½rkl mantelivoita
1rkl kaakaojauhetta
ripaus vaniljaa
 
Muussa banaani ja avokado haarukalla.
Jos haluat tehdä tämän helpommin,
käytä toki sauvasekoitinta.
Allekirjoittaneen sauvasekoitin koki äkkikuoleman kohdatessaan jäisen banaanin.

 
Lisää joukkoon mantelivoi ja kaakaojauhe.
Sekoita!

 
Viimeistele herkku vaniljalla.
Alle viidessä minuutissa mieli on taas kesämuistoissa!

 
Levite sopii vaihteluksi puuron, riisikakun tai leivän päällisiin.
Lisäämällä 1-2dl mantelimaitoa tästä saisi myös herkullisen smoothien!
Toisaalta jos on oikein hurjalla tuulella, voi lisätä joukkoon palan sulatettua tummaa suklaata.
Herkun voi myös pakastaa, jolloin pääsee oikeasti fiilistelemään jäätelömäisyyttä sekä maun että koostumuksen puolesta!
Banaani-suklaayhdistelmä toimii muuten todella hyvin raikkaampien hedelmien ja marjojen kanssa.
Ihan kuin se alkuperäinen jätskikin.

 
 
 

Aamiaiskuvia ja avautumista ruokahaluttomuudesta

 
Hmmm…
Olisikohan tässä tarpeeksi yhdelle aamulle?

 
Viime päivinä on tullut todistettua eräs yleinen väittämä.
Pitää syödä, että jaksaa.
 
Olen tosiaan nyt uuteen työhöni liittyvien koulutusten vuoksi liikkunut entistäkin enemmän.
Kauniit kelit innostavat kävelemään ja pyöräilemään.
Kuumilla kesäkeleillä ei ehkä tee mieli kauheasti lämmintä ruokaa.
Ja kun viettää aikaa biitsillä, huomaamatta tulee syötyä vähän vähemmän ja välipalatyyppisesti.
 
Lisäksi pienikin jännitys ja stressi aiheuttavat minulla ruokahalun katoamisen.

 
Lienee sanomattakin selvää, että tuolla yhdistelmällä täältä kirjoittelee vähän väsynyt tyllerö.
Kun ei syö tarpeeksi kulutukseensa nähden, suorituskyky laskee ja arkisetkin askareet alkavat uuvuttaa.
Tosiaan nyt tarkoitan kulutukseen suhteutettua ruokamäärää, syön silti luultavasti enemmän kuin naiset keskimäärin…
 
Kun syö tarpeeksi kauan alle kulutuksen, nälkä voikin iskeä mitä kummallisimpiin aikoihin.
Tänäaamuna heräsinkin kurnivaan vatsaan klo 04.15.
Yritin nukkua sen puolisen tuntia, mutta ei siitä mitään tullut.
Eipä siis muuta kuin aamupalan tekoon!

 
Tiedostan kyllä, ettei tällainen peli vetele pidemmän päälle.
Tilanne on kuitenkin (mitä luultavimmin) väliaikainen.
Minulle on aiemminkin tullut tällaisia ruokahaluttomuuskausia, jotka menevät itsestään ohi.
Olenkin ottanut sellaisen asenteen, että jos meinaan liikkua, minun on syötävä.
 Vaikkei olisikaan nälkä. Piste.
Sillä minä en halua laihtua.
 
Olenkin pyrkinyt sitten syömään juuri sitä mitä tekisi vähänkään mieli.
Hedelmiä on kulunut paljon.
Tummaa suklaata ja pähkinöitä samoin.
Munakkaita, puuroja, smoothieita.
 
Vaikka tavoitteenani on nyt lähinnä turvata suorituskyky ja saada riittävä määrä energiaa,
kiinnitän toki huomiota myös ruoan laatuun.
Herkuilla olisi helppo paikata energiavajetta,
mutta eipä se vireystila sokerilla parane.
Ruoan energiatiheyttä on onneksi suhteellisen helppo lisätä terveellisinkin keinoin!

 
Kun ei tee mieli syödä, mutta jaksamisen vuoksi täytyy, kannattaa panostaa energiatiheisiin ruokiin.
Eli ruoka-aineisiin joissa on paljon energiaa pienessä määrässä.
Olen lisännyt rasvojen käyttöä juuri tämän vuoksi.
Pähkinöitä on helppo napostella vaikka ei juuri nälättäisikään!
Samoin pieni öljylisä valmiin ruoka-annoksen päälle voi olla ihan paikallaan.
Jaksamisen kannalta myös hiilihydraatit ovat tärkeitä.
Banaaneja, puuroa ja riisikakkuja kuluu melko tiuhaan tahtiin.
 
Vaikka ruokailuni pohjautuvatkin vahvasti kasviksille,
 olen oivaltanut ettei niitä tarvitse tunkea ihan joka paikkaan.
Jokaisella aterialla on toki hyvä olla monipuolisesti kasviksia, hedelmiä tai marjoja.
Mutta mikäli jauhelihakastikkeesta on 3/4 porkkanaraastetta, tarjoat sen parsakaalin kera ja lisukkeena on vielä kesäkurpitsapastaa ja vihersalaattia niin mielestäni mennään jo vähän yli!
Liikkuvan ihmisen on hyvin vaikeaa saada tarpeeksi energiaa ja hiilihydraatteja, mikäli kasviksia vedellään ihan överimääriä.
Kasvikset täyttävät vatsaa korvaten energiatiheämpiä ruoka-aineita lautasella.
Mikäli tavoitteena ei ole laihtuminen, johtaa tämä helposti liian alhaiseen energiansaantiin.
Tähän kyllä lisäyksenä että suurimmalla osalla ihmisistä olisi toki varaa lisätä kasvisten käyttöä reippaasti. Halusin vain nostaa esille tämänkin näkökulman asiaan.
 
 
Aamupalalautaseni koostui siis munakkaasta, kasviksista ja broilerleikkeestä.
Lisäksi nautiskelin riisikakkuja avokadolla, cashewbutterilla, banaanilla ja mausteilla.
Kaikki tämä huuhdottiin alas mantelimaitokahvilla.
Eiköhän tällä taas vireystila ja jaksaminen lähde nousukiitoon!
 
Ihanaa kesäpäivää teille 🙂

Banaanipannarin hifimpi päivitys

 
Banaanipannareihin pätee kolmen H:n sääntö.
Perus banskulettu on hyvää.
Helppoakin.
Ja halpaa, näin opiskelijanäkökulmasta!
 
Itselläni tosin muodostuu ongelmaksi täyttävyys.
Tai siis sen puute.
Jos syön banaanipannarin, tunnin päästä on nälkä.
Päätinkin siis ruveta hifistelemään paremman kylläisyysvaikutuksen toivossa.
Päästään siis jo neljännelle H:lle kun lisätään listaan hifistelymahdollisuus 😉

 
Hifibanskulettu by Hilla
1 pieni superkypsä banaani
1 kananmuna
2 valkuaista
½dl maustamatonta riisiproteiinia (esim. Foodin)
½dl mantelimaitoa
1rkl psylliumia
ripaus vaniljaa
paistamiseen jotain mietoa öljyä (rypsi/kookos)
 
Muussaa banaani haarukalla.
Sekoita joukkoon kananmuna, valkuaiset ja mantelimaito.
Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Toisaalta banaanikökkäreet ovat valmiissa pannarissa aika ihania, joten niitä voi halutessaan jättää 😉
 
Kuumenna pannu ensin kuumaksi ja vähennä sitten lämpöä.
Kuusiportaisella asteikolla paistettaessa suosin nelosta!
 
Anna pannarin hyytyä lähes kokonaan myös toiselta puolelta.
Käännä sitten käyttämällä apuna lautasta.
Voi kyllä kääntyä pelkällä lastallakin.

 
Nauti herkkunen mustikoiden ja mantelivoin kera!

Lautasen täydeltä herkkua – Aamiaiskuvia

 
Peruspuuro ja lisähärpäkkeet – riisiproteiini, psylliumkuitu ja kaakaojauhe.

 
Maustamaton soijajogurtti + Bonne mangosose = Taivas.

 
Tämä lienee parasta mantelivoita ikinäkoskaanmilloinkaan.
Koostumus on pehmeän juokseva, eikä yhtään kuiva!
Mutta maku on täyteläisen mantelinen ja tarttuu samalla tavoin kitalakeen.
 
Ja tällä saa tehtyä sellaiset kivat raidat puuroannoksen päälle.
Niinkuin kaikilla on instassa.

 
Ja sitten sitä kahvia.
Kuumana ja mantelimaidolla, kiitos!

 
Ihanaa aamua juuri sinulle!