Aamuhetki ja pannukakut – Miten ihanaa onkaan olla kotona!

Miksi onkaan niin ihanaa olla kotona? Sitä mietin aamulla seuranani nämä pannukakut ja kahvi.

banaanipannukakku

pannukakut
Rutiinit. Aamulla vesihörppyä kera vitamiinien ja pellavansiemenöljyn. Puuro valmistuu hujauksessa tottuneella ranneliikkeellä, kun tarvikkeet ovat tutuilla paikoilla. Reissussa rutiinit helposti pirstaloituvat ja terveelliset elämäntavat ovat vaikeampia.

Oma sänky. Ahhhh. Ostimme uuden sängyn vuosi sitten, enkä ole hetkeäkään katunut rahanmenoa. Once you go Tempur, you never go back.

Sallitut sotkut. Tiedättekö, kun majailee toisten nurkissa sitä alkaa kuin pakotettuna elää siistimmin. En mä ainakaan halua kylvää tiskivuoria ympäriinsä muiden vaivoiksi. Toinen vaihtoehto on tietysti sotkea ja potea huonoa omaatuntoa. Kotona pyykkipinot ja levälleen jäävät toimistotarvikkeet eivät ole niin justiinsa; En nyt erityisemmin niitä rakasta, mutten myöskään koe omatunnontuskia.

Tuttu kävelylenkki. Yhden meidän vakkarikävelyreittimme varrella on pieni silta, joka on maailman paras vauvan nukuttamiseen. Rullailua röpelöisellä lautasillalla edestakaisin ja boooom vauva on unessa! Sen jälkeen voi turvallisesti kärrytellä pienen lenkin unien aikana.

Aamupalakolistelut ja pannukakut. Kun saa herätä kilistelemään ja kolistelemaan juuri silloin kun (vauva) haluaa. Kun voi olla ihan rennosti just niin kuin haluaa. Kun voi paistaa pannukakkuja vaikka aamu viideltä ja syödä niitä reikäisessä teepaidassa ilman housuja.

pannukakut

pannukakut
Oli myös kiva huomata, ettei kämppä löyhkännyt kovin pahasti ja ollut (ihan kokonaan) banaanikärpästen vallassa. Unohdimme nimittäin viedä roskikset ennen lähtöämme mummolaan ja päädyimmekin olemaan 2,5 viikkoa matkalla. Olen myös surkea kukkaäiti, sillä ruukkukasvit olivat kastelematta sellaiset kolme viikkoa. Hups. Elossa näyttäisivät olevan silti!

Pannukakut olivat muuten hyviä! Kyseessä ovat ihan perus banaanipannukakut kaurahiutaleilla höystettynä, lisukkeena kookosjogurttia sekoitettuna soijarahkaan.
Ihanaa elokuun alkua! Onko muita kotihiiriä?

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro

Kohtuus on tylsää + Sinnepäin kaneli-omenapannukakut

Kohtuus ei myy. Täytyy olla mielipiteitä, herättää tunteita. Mielipiteet myyvät. Olen kuullut ja lukenut nämä lauseet monen monituisia kertoja. Varsinkin nyt viimeaikoina olen törmännyt vastaaviin ajatuksiin useasti, kun olen kehittänyt blogia enemmän eteenpäin ja opiskellut aiheesta lisää. Blogivalmentajien yksi keskeinen sanoma on, että tulee olla mielipiteitä. Tulee kärjistää ja kirjoittaa kärkkäästi, synnyttää lukijassa tunnereaktio.

En vain voi sille mitään, mutta omien ajatusteni tahallinen kärjistäminen ja teroittaminen haiskahtaa omaan nenääni väkinäiseltä lukijoiden kalastelulta. Kuin minulla olisi iso kalastusverkko, jonka heitän vastentahtoisesti pyristelevien skandaalia odottavien lukijakokelaiden päälle. Inhoan klikkiotsikoita, joiden tarkoituksena on vain herättää nopea tunnereaktio ja saada klikkaamaan. Sehän on lähestulkoon manipulointia! Toki mukana lipuu aina myös oikeasti blogin aihealueista kiinnostuneita tyyppejä eli sinänsä ymmärrän tämänkin strategian osana blogin lukijamäärän kasvattamista. Tarkoituksenani ei ole mitenkään alentaa teitä lukijoita, päin vastoin! Uskon, että kyllä te huomaatte millaisella mielellä teksti otsikoineen on kirjoitettu – kalastelu haiskahtaa ruudun sillekin puolelle.

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mielipiteitä. Ehei! Olisihan minulla vaikka minkälaista mielipidettä hyvinvointiin, terveyteen, liikkumiseen, kosmetiikkaan, nukkumiseen, vanhemmuuteen, kodinhoitoon, yrittäjyyteen, työelämään, ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen. Ymmärrän kuitenkin monenlaisia näkökulmia ja tilanteita ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni riittävän hyvän perustelun osuessa kohdalle. En yksinkertaisesti näe tarvetta asioiden voimakkaalle kärjistämiselle, kategorisoinnille ja ylenmääräiselle somessa öyhöttämiselle.

Olenkin tässä miettinyt, että kiinnostavatko ajatukseni ja reseptini enää samalla tavalla, kun en ole obsessiivinen tai fanaattinen mistään? Onko minusta tullut tylsä, kun en hifistele millään jauheilla tai vietä aamujani raastamalla kesäkurpitsaa puuroon? Kun en kuluta elämästäni suurta osaa miettien ruokaa tai treeniä? Kun en enää usko minkään hyvinvoinnin osa-alueen olevan Se Absoluuttinen Totuus™, vaan pyrin elämään siinä keskitiellä?

Pannukakku

Kohtuus ja sallivuus osana hyvinvointia tukevaa syömistä

Mitä enemmän opin ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista, sitä enemmän myös tiedostan näiden asioiden olevan kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Voisin tottakai esittää mielipiteen terveellisistä tai epäterveellisistä tavoista toimia, mutta aina tulisi tällöinkin tietää kenelle, milloin, miksi? Ei ole olemassa sitä absoluuttista totuutta, vaan se on aina monen tekijän summa. En juurikaan siis esitä kärkkäitä mielipiteitä ravinnosta, treenistä tai hyvinvoinnista ylipäänsä, koska a) en usko ihmisten lopulta niistä hyötyvän ja b) en itse usko tällaisen absoluuttisuuden olemassa oloon.

Toki varmasti saisin enemmän lukijoita esittelemällä jonkin ”yksinkertaisen ja takuuvarman tavan olla terve, hyvinvoiva ja timmi välttämällä vain näitä ruoka-aineita” -tyylisen ratkaisun. Mutta tämä ei ole se filosofia, mitä edustan. Uskon vahvasti, että samaan lopputulokseen tai jopa parempaan voidaan päästä kohtuudella ja sallivalla ajattelulla. Ja pannukakuilla.

Pannukakku

Sinne päin -ruokabloggaaja ja pannukakut

Olen miettinyt myös näitä pannukakkuja. Olen nykyisin myös siitä vähän huono ruokabloggaaja, että harvemmin muistan tarkkaan mitata ainesosia ja annan reseptin lukijalle hirmuisesti vapauksia muokkailuun. Hyvään ja varsin makoisaan lopputulokseen kun pääsee monenlaista reittiä ja ilman gramman tarkkaa ohjetta. Kokkailu on tällaisella fiilispohjalla paljon innostavampaa!

On myös erittäin vapauttavaa tajuta, etten oikeastaan tiedä, oliko näissä pannareissa sokeria vai ei! Suattaapi olla että on, suattaapi olla ettei ole. Käytin kyseisessä reseptissä nimittäin äitini tekemää omenasosetta, josta olivat merkinnät jääneet purkin päältä pois. Se saattoi siis yhtä hyvin olla sokerillista tai sokeritonta versiota. Kuitenkin tämä on enemmän kuin ok, sillä syön sokeria harvoin ja määrä olisi erittäin maltillinen. Kohtuus ja sallivuus tekevät syömisestä niin paljon helpompaa!

Kaiken lisäksi näistä pannukakuista tuli ihan tosi hyviä! Lähes puolueettoman miesihmisen mielipide oli ytimekkyydessään tiivistettävissä sanaan nam. Tässä teille siis mahdollisesti sokerittomat ja erittäin maistuvat sinnepäin pannukakut, olkaa hyvät!

Pannukakku

Kaneli-omenapannukakut (2lle)

1,25-1,5dl omenasosetta
4 kananmunaa
3rkl mantelijauhetta
0,5dl kaurahiutaleita 
1tl psylliumia
1tl kanelia

+ rasvafilosofiasi mukaista paistorasvaa

Tarjoiluun maapähkinävoikastiketta (1rkl maapähkinävoita + 2rkl soijajogurttia + 0,5-1tl hunajaa) sekä kirpeitä marjoja

Sekoittele ainekset keskenään kulhossa. Voit halutessasi soseuttaa koko komeuden sauvasekoittimella, mutta pakko ei oo! Jos taikina näyttää löysältä, voit lisätä hiukan kaurahiutaleiden määrää. Kuumenna valitsemaasi rasvaa lettupannun koloissa. Paista lettuja ennemmin hieman miedommalla lämmöllä pidempään, sillä näin ne pysyvät paremmin kasassa. Samalla vältyt ulkoa palaneilta ja sisältä löllöiltä testiversioilta. Hyvältä ne pannukakut kuitenkin maistuivat, vaikka pinta olikin astetta paahteisempi.

Voit halutessasi multitäskätä ja pyöräyttää maapähkinäkastikkeen paistamisen lomassa: Sekoita keskenään maapähkinävoi, soijajogurtti ja hunaja. Valmis!
Kun olet paistellut kaikki letut valmiiksi, kokoa ne korkeisiin pinoihin. Tiputtele päälle maapähkinävoikastike ja marjat. Nautiskele kiireettä, mieluiten hyvässä seurassa!

Pannukakku

Olihan tässäkin tekstissä loppujen lopuksi aika paljon mielipiteitä! Mitä mieltä sinä olet: Onko kohtuus tylsää? Häiritseekö kärjistys ja lukijoiden kalastelu?

Lue lisää aiheesta:
Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN
Ehdottomuudesta sallivuuteen
Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Pannukakkuja ja hilloa joka päivä?

Elämä olisi aika täydellistä, jos joka päivä voisi syödä pannukakkuja hillolla.
Tosiasia on, että kyllähän sitä voi. Kahdellakin eri tavalla! Ajattelin esitellä teille nämä kaksi tapaa ja niiden lopputulokset.

Voihan sitä aina leipoa pellillisen pannaria vehnäjauhoilla, voilla ja sokerilla. Lusikoida kylkeen mamman keittämää mansikkahilloa. Kenties vielä kermavaahtoa kruunuksi? Nautiskella monta päivää peräkkäin tätä nostalgista makuyhdistelmää.
Herkullisuutensa puolesta tämä mielikuva ei ole ollenkaan huono! Sen sijaan keholle päivittäinen sokerilataus ei ole kovin optimaalinen: Liiallinen sokerikuorma väsyttää, heilauttelee verensokeria, vaikeuttaa painonhallintaa ja ylläpitää makeanhimoa. Olotilasta tulee vähän tukkoinen ja tunkkainen. Pannukakkua ja hilloa siis voi syödä joka päivä, mutta on eri asia kannattaako.

Toinen tapa on tehdä jokapäiväisistä herkuista terveellisiä. Löytää sopiva balanssi herkullista makua ja terveydelle edullisia raaka-aineita. Ihan tavallisen arkisista ruoista saa loihdittua maistuvia makuelämyksiä. Vai näetkö jotain hassua siinä, että söisit aamupalaksi puuroa banskulla, marjoilla ja chiasiemenillä, kylkiäisenä vielä pari kananmunaa?
Näistä aineksista saa kasattua pikkuisen paremman pannaritaikinan ja verensokerin kurissa pitävän chiahillon. Nautinnollisuudesta ei tarvitse tinkiä ja samalla arkeen saa hieman luksuksen tuntua. Lisäksi kroppa vielä kiittää kuidusta, vitamiineista, antioksidanteista ja täyttävästä proteiinista. Olo säilyy freshinä ja mieli virkeänä. Tällaista pannukakkua ja hilloa voi siis ilomielin syödä vaikka ihan joka päivä!

Ohessa siis mun lemppariresepti banaanipannukakkuihin. Toimii ihan jokaikinen kerta! Mehevä koostumus, sopivasti makeutta ja vielä hyvin käyttäytyvä = paistuva taikina. Chiahillosta olen myös kirjoitellut täällä aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Herkullisen vadelma-chiahillon reseptiin pääset tästä. Tällä kertaa käytin mansikoita ja mustaherukoita kirpeän makeaan hilloon. Chiahillo on ihanan helppo tapa lisätä myös niiden kirpeämpien tai kypsennystä vaativien pakastemarjojen käyttöä!

Jokapäivän pannukakut
2 banaania
1dl kaurahiutaleita
4 kananmunaa
(1rkl vaniljanmakuista proteiinijauhetta)
½tl kanelia
1/4 tl leivinjauhetta
öljyä tai margariinia paistamiseen
Soseuta raaka-aineet sauvasekoittimella tai blenderissä.
Lisää sopivasti rasvaa lettupannun paistopinnoille.
Kaada pannulle maltillisesti taikinaa ja paista miedolla lämmöllä molemmin puolin.
Älä hätäile kääntämisen kanssa, vaan anna taikinan hyytyä kunnolla!
Kokoa valmiit pannukakut pinoihin, jotta ne pysyvät lämpiminä.
Chiahillo
1kg pakastemansikoita
2pss mustaherukoita
1dl chiasiemeniä
1/4 vaniljatangonsiemenet
pari-kolme desiä vettä
Lisää kattilan pohjalle vesi ja jäiset marjat.
Sekoittele ja kuumenna kiehuvaksi.
Kun marjat ovat täysin sulaneet ja pehmenneet, ota kattila pois liedeltä.
Sekoita joukkoon chiasiemenet ja vanilja.
Kaada seos kuumana lasiseen purkkiin ja anna jäähtyä huoneenlämmössä.
Jäähtyessään chiasiemenet turpoavat ja hillo paksuuntuu.
Parhaimmillaan hillo on jääkaappikylmänä seuraavina päivinä!

Pannukakun ystäviä, anyone?

Vaniljaiset sitruuna-kookospannarit

 
Sitruuna ja vanilja luovat yhdessä herkullisen makuparin.
Kun samaan settiin vielä yhdistetään kookos, saadaan aikaan maukas makukolmikko!
Vanilja korostaa sitruunan kirpeyttä, joka puolestaan täydentää kookoksen pehmeää makua.
Kookos ja vanilja luovat yhdessä vähän kakkumaisen vaikutelman!
 
Entäpä koostumus sitten?
Kuohkea, paksu, hyvin pannukakkumainen.
Kookoshiutaleet tuovat pikanttia pientä purutuntumaa.
Mikäli ei tykkää rouheisemmasta rakenteesta, voi kookoshiutaleet toki jättää pois.

 
Vaniljaiset sitruuna-kookospannarit (3 keskikokoista)
2 kananmunaa
1 kypsä banaani
2rkl kookosjauhoa
1rkl kookoshiutaleita
1,5rkl sitruunamehua + 1tl sitruunan kuorta
1/4tl vaniljaa
paistamiseen kookosöljyä
 
Soseuta banaani kulhossa haarukalla.
Lisää joukkoon kananmunat, kookosjauhot- ja hiutaleet, sitruunamehu ja kuori sekä vanilja.
Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Paista pannulla keskilämmöllä.
Käännä pannarit vasta kun ne ovat kauniin ruskeita toiselta puolelta ja lähes läpikypsiä!

 
Tarjoile esimerkiksi tuoreiden mansikoiden kera!
Myös mustikat sopisivat mainiosti vaniljan ja sitruunan kaveriksi.
Halutessaan voi toki lisätä myös jotain pähkinävoita… 😉

 
Nämä pannukakut maistuvat herkullisilta esimerkiksi sunnuntaibrunssilla tai muuten vaan rauhallisemmalla aamupalalla!
Toisaalta pannarit muodostavat ihanan välipalan myös ennen treeniä 🙂
Tosi kivaa vaihtelua ihan perus banskupannarille.

Suklaapannaria banaanisattumilla!

 
Tämä neiti taitaa olla obsessoitunut banaani-suklaayhdistelmään.
Varokaa vain, pian kuorrutan tämän pannukakun vielä banaani-suklaalevitteestä tehdyllä jäätelöllä!
Vaikka tuon oli tarkoitus olla liioittelua, niin itseasiassa kuullostaakin ihan hyvältä idealta.

 
The suklaabanskupannari
1 pieni banaani
1 kananmuna
½dl riisiproteiinia
1rkl psylliumia
1rkl kaakaojauhetta
vaniljaa

Soseuta puolet (ylikypsästä) banaanista mössöksi haarukalla.
Lisää kananmuna, riisiprotsku, psyllium, kaakaojauhe ja vanilja.
Kuumenna paistinpannulla loraus öljyä ja hulauta taikina päälle.
Nyt ollaan jännän äärellä!
Pilko jäljelle jäänyt banaaninpuolikas paistumassa olevan pannarin joukkoon.
Paista miedolla lämmöllä kunnes pannukakku on molemmilta puolilta lähes hyytynyt.
Käännä lautasta apuna käyttäen.
Paista banaanipuolelta vielä muutama minuutti, jotta banskunpalat saavat vähän väriä.
Tarjoile banskupuoli ylöspäin!
 

 
Ihanan lämpimät banaanisattumat yhdistyvät suklaiseen pannukakkuun…Ah<3
Vaikka yhdistelmä itsessään onkin kovin maukas,
 kaipasin makeuden rinnalle vähän raikkautta marjoista.
Ja mantelivoita. Koska, noh, mantelivoi.

Banaanipannarin hifimpi päivitys

 
Banaanipannareihin pätee kolmen H:n sääntö.
Perus banskulettu on hyvää.
Helppoakin.
Ja halpaa, näin opiskelijanäkökulmasta!
 
Itselläni tosin muodostuu ongelmaksi täyttävyys.
Tai siis sen puute.
Jos syön banaanipannarin, tunnin päästä on nälkä.
Päätinkin siis ruveta hifistelemään paremman kylläisyysvaikutuksen toivossa.
Päästään siis jo neljännelle H:lle kun lisätään listaan hifistelymahdollisuus 😉

 
Hifibanskulettu by Hilla
1 pieni superkypsä banaani
1 kananmuna
2 valkuaista
½dl maustamatonta riisiproteiinia (esim. Foodin)
½dl mantelimaitoa
1rkl psylliumia
ripaus vaniljaa
paistamiseen jotain mietoa öljyä (rypsi/kookos)
 
Muussaa banaani haarukalla.
Sekoita joukkoon kananmuna, valkuaiset ja mantelimaito.
Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Toisaalta banaanikökkäreet ovat valmiissa pannarissa aika ihania, joten niitä voi halutessaan jättää 😉
 
Kuumenna pannu ensin kuumaksi ja vähennä sitten lämpöä.
Kuusiportaisella asteikolla paistettaessa suosin nelosta!
 
Anna pannarin hyytyä lähes kokonaan myös toiselta puolelta.
Käännä sitten käyttämällä apuna lautasta.
Voi kyllä kääntyä pelkällä lastallakin.

 
Nauti herkkunen mustikoiden ja mantelivoin kera!

Pannaripinon varjossa – aamiaiskuvia

 
Aamuaurinko ja keko pannukakkuja.
Ihana tapa aloittaa päivä!
 
Pitkästä aikaa aamiaiselleni päätyivät perus banskupannarit.
Tai no en malttanut ihan vähän olla tuunaamatta 😉
Lisäsin perustaikinaan (2 munaa + 1 banaani) lorauksen mantelimaitoa
 ja ruokalusikallisen psylliumkuitua.
Hyvvee tuli ja masu kiittää kuidusta!

 
Vaikka banskuletut itsessään ovatkin herkullisia,
vielä herkullisempia niistä tulee lisukkeiden kera.
Mielestäni ihanan raikkaat mansikat sopivat täydellisesti banaanien makeuden seuraksi!

 
Lisäksi vielä kunnon kasa mantelivoita…

 
…kourallinen kaakaonibsejä…

 
…sekä tietysti kahvia!

 
Ihanaa maanantaita!
Olen sinkoillut paikasta A paikkaan B tässä koko viime viikonlopun.
Siksi siis blogihiljaisuus!
Tulevalla viikolla on melko paljon häppeninkiä biokemian tentin, ryhmätöiden ja yliopiston monipäiväisen vapun tiimoilta.
Yritän kuitenkin ehtiä naputtelemaan ainakin muutaman postauksen 🙂
Yksi isompi teksti on taas tuloillaan, kirjoittamisessa vaan menee huimasti aikaa!

Lettujen viemää

 
Lettuhimotus alkoi tuossa viime viikon alkupuolella.
Siis ihan sellaisten perinteisten lettujen himo, en puhu nyt amerikkalaisittain kuohkeista pannukakuista.
Bongasin Pipsan instagrammista lettukuvia.
Sen jälkeen en hetkeen saanut ajatusta mielestäni!
 
Viimeinen niitti oli veljeni lähettämä lettukuva.
Tai no meillä päin ne ovat plättejä.
Kuvassa oli ihanaisia lettuja täytettynä rahkalla, banaanilla ja mandariinilla.
Päällä vähän vaahterasiirappia.
 
Siinä vaiheessa en enää kestänyt.
Oli aika ryhtyä plättyjen paistoon!
 
 
Hillan plätit eli riisilettuset
1dl makeuttamatonta riisimaitoa
1 kananmuna
3rkl tummaa riisijauhoa
ripaus suolaa
paistamiseen reippahasti rasvaa
 
Vatkaa keskenään kananmuna ja riisimaito.
Lisää joukkoon jauhot ja suola.
Sekoita!
Anna tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa.
En kyllä tiedä onko tämä välttämätön vaihe!
 
Paista pannulla runsaassa rasvassa pieniä, ohuita plättejä.
Tällä kertaa valmistui kolme kipaletta.
 
 
Katsokaa nyt noita rapeita reunoja!
Letut näyttivät, tuoksuivat ja maistuivat ihan oikeilta pläteiltä.
Tuli melko nostalginen olo.
Muistoja lapsuuden yökyläilyistä mummolassa, asuntovaunureissuilla muurinpohjapannulla paistetuista räiskäleistä ja äidin tekemistä letuista.
Äiti tekee edelleen lettuja aina kun maito meinaa mennä vanhaksi.
Melkein maistan sen makean mansikkahillon.
Olikohan siellä edes lettua alla ollenkaan?
Tosin olin ehkä enemmän omppuhilloihmisiä.

Miten voikaan näin pieni ja yksinkertainen asia tehdä ihmisen onnelliseksi? 🙂
Simppelit raaka-aineet ja valmistuukin nopeasti!
Koska kello oli jo (liian) paljon illalla, en viitsinyt alkaa väsätä mitään erikoisempia päällysteitä.
Tällä kertaa plättyjen kaveriksi päätyi mustikoita ja mantelilastuja.
Paremmalla ajalla olisi voinut vääntää vaikka chia-marjahilloa tai jotain herkullista kookoskermavaahtoa?

Strawberries and cream

 
Pinnaltaan nämä pannukakkuset näyttävät melko perinteisiltä.
Vähän liian ruskettuneilta tosin.
Lähemmin tarkasteltaessa tarkkasilmäiset voivat kuitenkin havaita pinnan alla häivähdyksen pinkkiä.
 
 
Mansikat ovat sellaisenaankin ihastuttavan
 makeita, meheviä ja maistuvia.
Niistä voi kuitenkin valmistaa vaikka mitä herkkua!
Olisipa jo kesä niin saisi tuoreita mansikoita…
 
Koska Pipsa on jo hoitanut mustikoille niiden ansaitseman hehkutuksen,
on tämä resepti omistettu mansikoiden ihanuudelle!
Mansikkapannukakkuja, mansikkakermaa ja mansikkanameja.
Mmmm, mansikkaista.

 
Mansikkapannarit
1,5dl sulatettuja pakastemansikoita ilman lientä
2 kananmunaa
2rkl kookosjauhoa
1/4tl vaniljajauhetta
paistamiseen kookosöljyä
 
Mansikkakerma
mansikoiden sulatusliemi
1rkl kookoskermaa
 
Koristeluun

 
Soseuta mansikat, kananmunat, kookosjauho ja vaniljajauhe keskenään sauvasekoittimella.
Paista miedolla lämmöllä esimerkiksi kookosöljyssä.
Tee ennemmin pieniä pannukakkusia ja anna taikinan hyytyä kunnolla ennen kääntämistä.
Taikinasta pitäisi tulla n. 8-10 pannaria.
 
Valmista sillä välin mansikkakerma sekoittamalla mansikoista jäänyt liemi kookoskerman kanssa.
Ota myös mansikkanamuset pakastimesta sulamaan.
 
Lado valmiit pannukakut lautaselle, valuta päälle mansikkakerma ja koristele mansikkanameilla!

 
Miksi lautasella sitten on vain kuusi pannukakkua?
 
a). Osa taikinasta ei koskaan selvinnyt pannulle.
Toisin sanoen söin sen.
 
b). Pari pannukakkua meni ihan mössöksi kun en malttanut paistaa tarpeeksi kauan.
Hätähousu is my second name.

 
Nautiskele kiireettömästi kaikesta lautaselta löytyvästä mansikkaisuudesta!
Päivästä tulee varmasti hyvä kun se alkaa jollain näin pinkillä, hehheh….