Miksi en enää lue naistenlehtiä?

En nyt ole kertomassa sinulle, että sinun ei koskaan kannata lukea naistenlehtiä. Tässä on kyse siitä, miksi minä en niitä lue ja miksi lehtien sanomaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Olen itse ollut naistenlehtien suurkuluttaja ja vasta myöhemmin ymmärsin niiden haitallisuuden omalle psyykeelleni.

Sillisalaattitreeniä ja ristiriitaisia ohjeita

Lehdissä on vallalla valtava ristiriitaisuus. Yhdessä numerossa ylistetään karppausta ja triatlonia, seuraavassa kehutaan hiit-treeniä ja hiilareita. Maito on pahaksi, samoin vilja. Seuraavalla sivulla kuitenkin voi olla kermainen pastaresepti. Monet lehdet myös korostavat vanhoja stereotypioita, kuten ”naiset rakastavat suklaata” ja ovat ”hiilarihiiriä”. Kun jotain asiaa toistetaan riittävän pitkään, tulee siitä lukijalle totta. Lehdet ovat siis mukana muokkaamassa suhdettamme syömiseen. Samaan aikaan ruoka-aineita siis demonisoidaan, mutta nostetaan jalustalle. Helposti seurauksena on sellainen tuuliviiri-ilmiö, jossa ruokaympyrä vaihtuu kuukauden välein, kun lehdessä sanottiin perunan ja koisokasvisten olevan sittenkin pahasta niiden 1001 muun ruoan ohessa.

Samassa lehdessä voi olla ohjeet rasvanpolttojumppaan, kirjoitus siitä miten kuuluisi treenata maratonille sekä lihasmassankasvatuksen abc. Tottakai halutaan tarjota kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin, mutta usein lukijalle jää kuva, että näitä kaikkia pitäisi toteuttaa juuri nyt. Tällöin treenistä tulee sillisoppaa, päädytään tekemään liikaa ja liian pitkään eikä kehitystä tapahdu oikein millään osa-alueella.

Lehtiä lukiessa lähdekritiikin tulisi olla myös kohdillaan: Kirjoittajat eivät usein ole artikkelissa käsiteltävän aiheen asiantuntijoita. Heidän työnsä on kirjoittaa myyvää tekstiä. Vaikka mukana olisikin haastateltavana jonkin alan asiantuntija, ei sekään aina takaa artikkelin olevan laadukas; Asiantuntija voi olla itseoppinut ja toimittaja vahingossa tai tahallaan hieman värittää sanomaa. Ohjeet mitä lehdestä saa voivat olla ihan puutaheinää.

On varmasti olemassa hyviä artikkeleita, hyviä kirjoittajia ja hyviä lehtiä. Näiden bongaaminen vaatii usein kuitenkin valikoivuutta ja sadan huonomman artikkelin suodattamista p*skasiivilän läpi. Itse en ole enää valmis ottamaan päähäni tätä huonoa ja potentiaalisesti haitallista informaatiota, vaan valitsen tarkkaan mitä luen. Seuraan jonkin verran blogeja ja näissä huonon sisällön karsiminen omista silmistään on helppoa: Lopettaa vain kyseisen blogistin seuraamisen tai jättää artikkelin lukemisen kesken. Voihan sen artikkelin kesken jättää myös lehteä lukiessa, mutta kuinka iso osa maksullisesta lehdestä jäisi lukematta?

Naistenlehti

Osta, osta, osta!

Kulutuskeskeisyys. Tökkii. Isosti. Kun selailee uudenkarheita kiiltäväpintaisia sivuja ja niille painettuja kuvia vaatteista, treenikamoista, kauneudenhoitotuotteista, asusteista ja vempeleistä, tulee valtava tarve ostaa. Kauniit kuvat ovat myyviä jo itsessään, mutta hyvin perustellaan myös, miksi juuri sinä tarvitset juuri tämän tuotteen juuri nyt. Vaikka sinulla olisi vastaava tavara jo kaapinpohjalla lojumassa.

Kyllä, lehtien on tarkoitus myydä. Myyvät tekstit ja tavaroiden sijoittelu ovat osa bisnestä, jolla markkinoidaan tuotteita ja lehti saa rahukkelia. Puhumattakaan ihan perinteisistä mainoksista. Tämä on ihan normaalia ja hyväksyttävää, sillä jollain tavalla täytyy työntekijöille maksaa palkkaa myyntitulojen lisäksi. Kuitenkaan itse en omaa mitään ostohalujen välttämisen supervoimaa, joten kestävämpään kuluttamiseen tähtäävänä olen usein nähnyt parhaaksi jättää lehdet kauppaan.

Ulkonäkökeskeisyys ja kauneusihanteet

Useissa lehdissä on myös omaan makuuni liian suuri fokus painonpudottamiseen ja ulkonäköön. Mitähän se tekee mielelle, jos jatkuvasti lukee tuoreimmista lehdistä kesäkiloista, painonpudotusnikseistä sekä kehon muokkaamisesta? Tiedostan tottakai olevani ehkä keskivertoa alttiimpi kaikenlaiselle painopuheelle, mutta en usko liiallisen painoon ja kiloihin keskittymisen tekevän hyvää kenellekään. Naisten tyytymättömyys itseensä myy enemmän lehtiä kuin mikään muu. Pahimpia ovat ”kehotrendien” esille tuominen: Toisinaan kauniina nähdään iso pylly, toisinaan pyöreät olkapäät, seuraavaksi taas korostuu hoikkuus. Tuntuu ihan nurinkuriselta, että keho voisi olla vääränlainen, koska jokin sen osa on liian pieni tai suuri.

Edelleenkin, myös tänä kehopositiivisuuden aikakautena, lehdissä näkyy usein vain tietyntyylisiä vartaloita ja kauneusihanteita. Ottamatta kantaa sen enempää kehopositiivisuustrendiin, olisi mielestäni mahtavaa, jos lehtien sivuilla näkyisi vartaloiden koko kirjo. Me ihmiset olemme vertailuun taipuvaisia, joten hyvin helpolla tulee asetettua itsensä ja lehden kuvaamat tyypit vierekkäin verrattavaksi. Jos ihanne on yksi ja ainoa lehden sivuilla esiintyvä muoto, joutuu aina vain pettymään itseensä.

Naistenlehti

Oma kokemukseni ja lehtien vastuu

Alttiille henkilölle erityisesti kuntoiluun keskittyvien lehtien ohjeet voivat olla jopa vaarallisia. Itselleni kehittyi syömishäiriön ympärille pahemman luokan treenilehtiaddiktio. Otin kirjaimellisesti ihan jokaisen ohjeen, joka oli lehden sivuille painettu. Luin lehtiä joka aamu tarkistaakseni, että osaan varmasti elää tulevan päivän täydellisesti. Olin varma, että myös laihduttajille suunnatut ohjeet koskivat minua. Jos noudattaisin niitä, en ainakaan lihoisi. Yhdessä lehdessä oli esitetty ateriasuunnitelma, jossa lounaaksi oli pari viipaletta leipää ja jotakin päällisiä. Kuitenkin edellisessä numerossa oli käsitelty paleota ja leipä oli nounou. Loogisesti siis olin varma, että kyllähän ne päälliset pelkästään riittävät. Surullista, mutta tämä tarina on tosi.

Lehtien lukemisen vaikutus määräytyy paljon myös sen perusteella, millainen lukija on persoonana. Parhaassa tapauksessa lehdistä voi saada hurjasti motivaatiota, innostusta ja inspiraatiota. Jos osaa pitää itsensä erossa vertailusta ja suodattaa itselle sopimattoman materiaalin pois, niin mahtavaa: Onhan sitä tuoretta lehteä kiva selailla kahvikupposen kanssa! Metsään mennään, kun tekstit otetaan liian kirjaimellisesti ja luotetaan joka sanaan kuin absoluuttiseen totuuteen. Lehtien tulisi tunnistaa oma vastuunsa niin ihmisten terveyden kuin kuluttamisenkin näkökulmasta: Sanoilla voi olla valtavan paljon painoarvoa.

Oletko huomannut naistenlehtien vaikuttavan ajatusmaailmaasi? Miten? Olisi kiva keskustella aiheesta lisää 🙂

Unelmien joulu

Minkälainen olisi sinun unelmiesi joulu? Mitä tekisit ja miltä sinusta tuntuisi? Mielestäni näin joulunpyhien alla on hyvä miettiä omia odotuksiaan ja toiveitaan tulevan joulun suhteen.

Minun unelmieni joulun keskeisin osa on tunnelma. Lämmin, rento ja rauhallinen. Aito välittäminen ja kiireettömyys. Aamusta asti taustalla soivat joululaulut tunnelmointia siivittämässä, kynttilöiden loistaessa.Perinteisesti joulua vietetään läheisten kanssa kotosalla yhteisen joululounaan merkeissä. Kenelläkään ei ole mihinkään kiire, ehtii rauhassa jutella ja vain olla. Telkkaristakin katsotaan lähinnä joulurauhanjulistus tai joku joululeffa, muuten saa telkku pysyä kiinni.

Jossain kohtaa päivää tuntuu hyvältä lähteä raikkaaseen (pakkas)keliin ulkoilemaan. Parasta on, jos lumi narskuu kengänpohjissa ja posket saavat napakan punan. Kävelyn jälkeen masuun mahtuukin aina hieman lisää äidin itse tekemää bataattilaatikkoa. Masu täynnä on jälleen keskittyä joululauluihin, tällä kertaa itse pianoa soittaen. Musiikkia soitetaan nurkassa kyhjöttävällä pianolla, joka on jälleen vuoden ympäri joutunut odottamaan seuraavaa soittokertaa. Pieni epävireisyys ei tosin liene haitaksi ruostuneen soittotaidon rinnalla.

Joulukuusen koristelu kuuluu meillä vahvasti jouluaaton puuhailuihin. Punaisia lasipalloja ja hopeista nauhaa, joulutähti kruunaamaan kokonaisuuden. Kynttilävalot tuovat lisää loistetta jo pimenevään iltaan. Seuraavaksi voikin siirtyä pipareiden koristelun pariin; Monenmoista koukeroa piirtyy sydämien, kuusipuiden ja possujen pinnalle. Ohessa voi myös napata suuhun muutaman lopputuotteen, joulutortun, suklaakonvehdin tai palan taatelikakkua glögin seurana.

Ja kun kello koittaa kuusi, on aika avata lahjat. Paketit jaetaan ensin jokaiselle, jonka jälkeen avataan lahja kerrallaan yksitellen. Katsellaan ja ihastellaan, keskustellaan saaduista paketeista. Tunnetaan suurta kiitollisuutta. Loppuilta kuluu usein lautapelejä pelaillen ja tunnelmoiden.

Unelmieni joulu on siis sellainen, kuin se on monena vuonna jo ollut. Rauhallinen, ihana ja täynnä tunnelmaa! Millaisista palikoista sinun unelmiesi joulu koostuu?

Maailman ihanin päivä – Meidän hääjuhla

Vieläkään ei oikein meinaa löytyä sanoja kuvailemaan viime viikon ja viikonlopun tapahtumia. Jos yritän oikein kovasti, saan ehkä tiristettyä murto-osan juhlapäivän tunnelmasta ja onnesta sanojen muotoon. Päällimmäisenä on tunne, rakkaus! Varoituksen sana: Saatan käyttää tekstissä noin tuhat kertaa sanaa ihana.

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä sekä nopealla 15min aamutreenillä. Vähän verta kiertämään ja keuhkoille töitä, niin on loppupäivän entistä parempi fiilis! Meille oli katettu yllätykseksi mansikoita ja Fresitaa aamiaiselle ihanan kortin sekä sydäntarjottimen kera. Herkkumansikoita olikin ihana nautiskella ennen pulahtamista viileään järveen. Tehokas, mutta kuitenkin rauhallinen startti tulevalle ihanalle päivälle.

Hääkukat

Juhlat pidettiin Niklaksen isän luona Hyvinkään ja Nurmijärven rajamailla. Ympäristö oli mielettömän kaunis jo itsessään, eikä erityisen suuria koristeluja kaivattu. Kaunis piha moninaisine kukkasineen, upea järvimaisema sekä hellivä aurinko olivat kyllä ihan napakymppi yhdistelmä!

Tähän kun vielä lisättiin iso kourallinen hymyileviä sukulaisia ja ystäviä, oli lopputulos aika mykistävä.

Hääparin siunaamisen jälkeen nautimme mansikkaskumpalla onnittelumaljat  kevyessä kesätuulessa liehuvan lipun alla. Kilistelyä, hymyjä, ilonkyyneleitä.

Hääruoka1

Ruoka oli aivan mieletön elämys. Niin paljon toisiinsa täydellisesti sopivia makuja, koostumuksia ja ainesosia. Lemppareikseni valikoituivat romescokastike, salvialla maustetut kasvikset ja nyhtökaura, sekä maukkaat tryffeliöljyllä sivellyt juurekset ja dijon-aioli.

Jälkkäri. Herkullinen monikerroksinen raakakakku-unelma. Pohja oli mantelinen ja makea, espressolla kostutettu ja mureneva. Päällä tuhti ja täyteläinen tumma suklaa. Seuraavana oli vuorossa tiramisukerros: Pehmeää kahvinmakuista ja pähkinäistä, suussa sulavaa ihanuutta. Päällimmäisenä oli koko herkun raikastava vadelmainen kerros. Yksi kakkupala näytti viattomalta ja suht pieneltä, mutta sen jälkeen olikin täysi olo iltaan asti. Täyttä tavaraa siis.

DSC_1751

Häätanssin tanssimme terassilla lasten puhaltaessa saippuakuplia. Taustalla soi tunteellinen Mestaripiirros Egotripin tulkitsemana. Unohdin täysin muiden ihmisten läsnäolon, sillä lumouduin niin rakkaani läsnäolosta. Tuntui, kuin olisi ollut vain me ja musiikki. Silmät kyyneleissä tanssimme tuon pariminuuttisen, onnellisina ja täysin elossa.

Häät_saippukuplat

Saimme kuulla upeita puheita, elämänohjeita ja onnentoivotuksia. Niklaksen serkut sekä toisen serkun poikaystävä myös vetivät muutamat biisit puheiden lomassa. Erityisesti mieltä lämmitti itse tehty remix biisi, jossa oli sekoiteltu monia erilaisia rakkaudesta kertovia kappaleita, tietysti hieman omin sanoin tuunailtuna. Ohessa ihanan humoristinen säe Hän- kappaleen muokatusta versiosta.

Hän, sai mut uskomaan
Hän, sai mut bodaamaan,
Hän, saimme life-coach elämän.

Hän, taas kasvisruuan laittaa,
Hän, sen instagramiin päivitän,
ja luonani on, Hän.

Meidän uusi teemabiisi, hahah! Meillä oli yhdellä pöydällä vieraskirja juhlijoiden terveisiä ja elämänohjeita varten. Samalta pöydältä sai myös napata mukaansa kiitoskortin sekä hääsuklaan pienessä söpössä rasiassa. Saimme ihanaa iltalukemista korteista, onnentoivotuksia ja ilonaiheita. Fiilistelimme hyvää oloa saunan ja uinnin jälkeen.

Häätanssi1

Olo oli koko päivän ihanan rauhallinen, kaikesta menneiden päivien kiireestä huolimatta. Ei ollut stressiä, ei huolta. Päivä oli niin täydellinen kuin vain voi olla. Tunnelma oli rento ja huoleton, juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin.

Olimme niin kiitollisia ja yllättyneitä, miten paljon ihmiset meitä muistivatkaan upeilla lahjoilla ja korteilla. Läsnäololla, naurulla ja hyvillä muistoilla. Päivä oli ikimuistoinen ja onnellisuus ihan ylitsepursuavaa. Olisin ollut tyytyväinen ihan vaikka piknikvilttiin ja näihin ihmisiin, mutta yhdessä saimme juhlasta vielä jotain paljon upeampaa. Kiitos jokaiselle juhlaan osallistuneelle ja valmisteluissa auttaneille. Te teitte meidän päivän <3

Me alamme valmistautua honeymoonille, mikä tarkoittaa 10 päivää Kroatian auringon alla, turkoosien vesien äärellä. Se tarkoittaa myös paria ympäripyöreää työpäivää, lääkärikäyntejä ja kahta rokotetta. Voisinkin siis kantaa kaikki häälahjarahat suoraan apteekkiin, eiku….

Rakkauden täyteistä viikkoa sinulle!