10 x hyvää oloa arkeen

Hyvä olo muodostuu pienistä teoista, jotka sujahtavat muiden arkipuuhastelujen joukkoon. Hyvinvointia edistävät tavat on siis hyvä saada osaksi rutiinia. Yllättävän pienetkin asiat vaikuttavat, kun niitä toistaa päivästä toiseen. Vähän kuin hampaiden harjaaminen: Kerta viikossa ei vaan riitä! Kokosin alle muutamia pieniä tapoja, joita toteuttamalla arkeen saa hieman lisää hyvää oloa!

10 x hyvää oloa arkeen

Roiku päivittäin

Ehkä vähän yllättävä vinkki heti tähän alkuun? Roikkuminen tekee ihan superhyvää selälle, olkapäille ja hengitykselle. Roikkuessa pallea pääsee liikkumaan paremmin ja hengitys avaa samalla kireyksiä. Samalla saa lisää puristusvoimaa sekä kevyttä aktivointia lapavälin lihaksille. Sopii erityisen hyvin esimerkiksi taukojumpaksi toimistohommiin tai aktiiviseksi sarjapalautukseksi salille. Itse käyn roikkumassa tikkaissa silloin, kun en käy salilla!

Aloita aamu vesilasillisella

Voi kuulostaa vähän vanhalta vinkiltä, mutta yllättävän monen tyypin akilleen kantapääksi muodostuu liian vähäinen juominen. Ihmiskehosta iso osa on nestettä ja puhdasta vettä tulisi nauttia ihan joka päivä. Kun nappaa ison lasillisen heti aamulla kouraan ja kitusiin, tulee päivittäinen vesisaldo nopeammin täyteen! Tällöin myös välttyy ehkä siltä iltapäivän päänsäryltä, joka tulee kun kittaa pelkkää kahvia ja unohtaa veden!

hyvinvointi

Käy ulkona joka päivä

Ulkoilu ja erityisesti metsässä oleminen on erittäin hyvä tapa lisätä hyvää oloa. Kevyt liike ja raitis hapekas ilma tuulettavat pään sekä auttavat purkamaan esimerkiksi työpäivän stressiä. Aktiivisesti liikkuvalle ulkoilu toimii hyvin palauttelevana liikkeenä, aloittelijalle kävelylenkki voi olla treeni. Ulkoilma piristää ja se on helppo yhdistää esimerkiksi työmatkoihin tai hyötyliikuntaan!

Omista 10 minuuttia kehon- ja mielenhuollolle

Avaa ne kehon tai mielen kohdat, jotka tuntuvat kireimmiltä. Kireässä kehossa on tukala olla, sillä liike ei ole vapautunutta, vaan jokin kinnaa aina vastaan. Sama pätee mieleen: Ajatukset tökkivät, eivätkä solju vapaana. Kun nämä kehon ja mielen jumit avaa, on paljon helpompi olla. Tällöin saat myös maksimaalisen hyödyn huoltoon käytetystä ajasta.  Keinoja huoltamiseen on lukemattomia: Venyttely, jooga, foamroller, hengitysharjoitus, meditaatio, asioiden kirjoittaminen paperille… Valitse itsellesi parhaiten toimivat ja ryhdy hommiin!

Lisää aterioillesi marjoja

Marjat ovat yksi eniten terveellisiä ravinteita sisältävistä ruoista. Lisäämällä näitä antioksidanttipommeja lautasellesi saat arkeen paljon lisää hyvää: Vitamiineja, kivennäisaineita, flavonoideja sekä muita kasviyhdisteitä, kuitua, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Marjat tuovat makua ruokaan ja toimivat makeanhimonlievittäjinä. Kerää monenväristä marjaa puuron tai jogurtin päälle, jolloin olet jo pitkällä kartuttamassa päivän ravinnemittaria!

hyvinvointi

Tee jotain kivaa joka päivä

Lähtökohtaisesti olisi tietysti kiva, että päivisin puuhailisi pääsääntöisesti juttuja, joista pitää. Paljon on tietysti myös asenteesta kiinni. Jos sattuu olemaan sellaisessa tilanteessa, että pakon sanelemana iso osa päivästä kuluu ei niin mieluisissa merkeissä, sijoita mieluusti päiväsi alkuun jotain itsellesi todella mielekästä tekemistä. Näin koko päivä tuntuu paljon mukavammalta ja kakkahommista selviää paremmalla mielellä!

Harjoita kiitollisuutta

Kirjoita 3 asiaa paperille iltaisin. Yleensä käy niin, että kolme tuntuu tosi vähältä ja kiitollisuuden aiheita löytyy paljon enemmän. Kiitollisuuden on todettu olevan yksi olennainen osa onnellisuutta. Se saa löytämään hyviä asioita huonoimmistakin päivistä.

Mene sänkyyn aiemmin

Saat todennäköisesti parannettua unenlaatuasi ja lisättyä unta vain menemällä sänkyyn hieman aiempaa aikaisemmin. Parasta olisi mennä sänkyyn jo ennen kuin uniaikaa on jäljellä se 7 tuntia. Parempi uni = parempi aamu, päivä ja elämä. Sängyssä voi hyvin lueskella tai tehdä kiitollisuusharjoituksen. Heti kun väsyttää, valot pois, simmut kiinni ja kroohpyyh.

hyvinvointi

Siivoa some

Tiesitkö, että vertailu muihin ja varsinkin sosiaalisen median kiiltokuviin voi merkittävästi alentaa hyvää oloasi? Jos huomaat jatkuvasti tiettyjen instatilien tuovan inspiraation sijaan pahaa mieltä, klikkaa älä seuraa -nappia. Et menetä mitään!

Puhu itsellesi nätisti

Tarkkaile millaisella äänensävyllä ja mitä puhut itsellesi tai itsestäsi. Sanoisitko näin parhaalle ystävällesi? Ajatukset ja uskomukset muuttuvat sanoiksi ja teoiksi; vaikka ihan vitsillä puhuisit itsestäsi sotanorsuna, alkaa mielesi uskoa väittämän riittävän toiston myötä. Sama pätee myös käänteisesti. Kun puhut itsellesi kauniisti ja arvostavasti, huomaat pian itsearvostuksesi kasvavan.

Onko näistä jokin itsellesi ihan uusi juttu? Onko sulla jotain pieniä tapoja, joilla pyrit lisäämään hyvää oloa arkeen? 🙂

Mitä sä sillä treenillä haet?

Miksi tavallinen liikkuja yrittää treenata kuin kilpaurheilija? Tällä hetkellä ”kovaa” treenaaminen on trendi. Mitä kovempi treeni, sen parempi. Onko todella näin? Sellainen illuusio somesta helposti syntyy: Aina on joku menossa treenille. Aina! Tuntuu, että ne hyväkroppaiset ja aina iloiset salimimmit ovat koko ajan salilla. Totuus on, että joko a) he eivät ole koko ajan salilla tai b) he ovat, mutta eivät kehity optimaalisesti.

Kilpaurheilijalla on taustallaan tiimi, valmentaja, hyvä harjoitusohjelma ja treenin jaksotus. Ongelmana kuitenkin usein on, että moni tavan pulliainen yrittää jäljitellä kilpaurheilijoiden treenirytmiä, liikkuu jatkuvasti täysillä ja polttaa itsensä loppuun. Juostaan pää edellä seinään ja tulee pitkäkin tauko. Kunnes taas pääsee liikkeelle ja sama rumba jatkuu.

Mulla on sulle salaisuus: Voidakseen hyvin henkisesti ja fyysisesti ei tarvitse treenata joka päivä. Näyttääkseen hyvältä ei tarvitse liikkua joka päivä kovaa. Edistääkseen terveyttä ei treenin tarvitse haastaa sinua äärimmilleen, vaan se voi olla jopa kivaa.

Kolminaisuus: Treeni, ravinto, lepo

Loppujen lopuksi hyvin suurella osalla meistä ei ole tarkoituksena kilpailla missään lajissa. Tällöin keskeisessä osassa liikunnan suhteen on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Överitreenaaminen ei edistä terveyttä, vaan heikentää sitä. Missä sitten menee se raja, että treeni on ennemmin hyvinvointia alentavaa?

Liikuntarutiinin tulisi  tuoda energiaa, ei viedä sitä. Sen tarkoitus on pitää keho toimintakykyisenä, jotta voi tehdä asioita, joita haluaa. Hyvin suunniteltu ja arkeen sopiva liike tukee jaksamista sekä tuo hyvää mieltä. Liikunta on siis elämää varten, eikä elämä liikuntaa varten.

Moni saisi arkeensa huomattavasti lisää energiaa, hyvää oloa ja myös treeneissä kehittymistä tekemällä vähän vähemmän. Urheilullinen kehokaan ei vaadi överitreenaamista, vaan ennemminkin arjen aktiivisuutta ja muutamia täsmätreenejä viikossa. Sitä paitsi, on parasta tehdä se tarvittava minimimäärä, jolla tulosta tulee tasaisesti. Mitä nimittäin sitten teet, jos olet vetänyt överitreeniä, etkä silläkään enää kehity? Vastaushan ei ole, että vedän entistä överimmäksi.

Liika treeni heikentää elämänlaatua, heikentää voimatasoja, sakkaa palautumista, kerää nestettä ja rasvaa kehoon, johtaa usein energiansaannin epätasapainoon, jumiseen kroppaan ja kipuihin. Mikä näistä on tavoiteltava asia?

treeni

Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Itse olen malliesimerkki tästä pää edellä seinään juoksevasta tyypistä. Tästä kielivät lukuiset rasitusvammat, ylirasitustilat, burn outit ja jopa hermostollinen ylikunto. Morjens. Been there, done that AND learned from that. Kaikkea tyhmäähän voi toisinaan tehdä, kunhan siitä ottaa opikseen.

Mun piti palaa loppuun kolmesti ennen kuin tajusin. Raskaus synnytys löivät viimeisen naulan överiliikkumisen arkkuun. Jos olet samassa kierteessä kuin itse olin, niin kysy itseltäsi: Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Hyvinvointia tai hyvää mieltä? Miksi?
Kuumaa kroppaa ja pyöreitä olkapäitä? Miksi?
Voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä? Miksi?
Tunteiden käsittelyä ja turruttamista? Miksi?
Rentoutumista ja pään nollaamista? Miksi?

Voisiko tavoittelemaasi saada muualta?

Jos rakentaa hyvän olonsa ja oman arvonsa liikuntakertojen määrän varaan, on jokaisen liikuntatauon ja arjen vastoinkäymisen kohdalla pulassa. Onhan se kamalaa, jos oma ihmisarvo häilyy liikuntamäärän mukana. Elämässä tulee nimittäin väistämättä hetkiä, jolloin ei vaan pääse liikkumaan. Kun ymmärtää paremmin, miksi toimii tietyllä tavalla, on helpompi täyttää tarpeensa jollakin muulla tavalla silloin, kun liikunta ei ole vaihtoehto.

Pointti ei ole tässä se, etteikö saisi treenata kovaa. Silloin täytyy vaan treenata järkevästi ja tietää, miksi niin tekee.

treeni

Mitä ajatuksia överitreenaaminen herättää sinussa? Onko tämä tuttu ilmiö? Ajatuksia otetaan vastaan!

3 syytä mennä metsään

Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut. Heheh. 

Metsä on aina ollut mulle tärkeä. Ensimmäisiä kertoja olen ollut sienestämässä alle vuoden vanhana istuen isäni hartioilla. Myöhemmin metsä on kehittynyt sellaiseksi rauhoittumispaikaksi, jossa on kiva samoilla ilman sen kummempaa päämäärää.

Viime aikoina en ole päässyt metsään niin usein kuin haluaisin, sillä vaunut eivät taivu kovin muhkuraiseen maastoon. Koen tämän näkyvän hyvinvoinnissani selkeästi! Kun taas pääsin metsään, olivat hyvänolon tunne ja rentoutuminen välittöminä seurauksina reissustani. Tästä inspiroituneena listasin teille 3 syytä mennä metsään vaikka heti!

Metsä

Metsä on oiva liikuntapaikka

Pelkkä kävelykin metsässä on raskaampaa kuin tasamaalla. Samalla tulee askellettua hieman monipuolisemmin, sillä maasto on vaihtelevampaa. Maisemat vaihtuvat tiuhaan, täytyy keskittyä siihen mihin menee – eli toisin sanoen ei voi ajatella juuri muuta. Kävelyn lisäksi voi toki myös juosta tai tehdä lihaskuntotreeniä puita, kiviä ja kantoja hyödyntäen. Lisäksi metsään lähteminen on usein varsin helppoa matalan kynnyksen liikuntaa: Liikuntaa tulee harrastettua kuin huomaamatta, kun ihastelee ympäröivää maisemaa!

Terveysvaikutuksia vaikka muille jakaa

Metsässä oleskelulla on todettu olevan lukuisia terveysvaikutuksia. Tällaisia ovat muun muassa madaltunut verenpaine, kohentunut elinvoimaisuuden tunne sekä parempi henkinen hyvinvointi. Lisäksi näitä etuja saadakseen ei tarvitse hengailla metsässä tuntikaupalla: Jopa 5-20 minuuttia voi riittää. Myös metsä ikkunasta käsin katseltuna virkistää mieltä. Aika hurjaa, eikö?

Metsässä oleminen voi myös laskea huomattavasti stressitasoja. Tämän positiivisen vaikutuksen on esitetty liittyvän metsän tuoksuihin, maisemiin ja äänimaailmaan. Olisiko metsässä istuskelu suomalaisten vastine meditaatiolle?

Oma maa mustikka

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, metsien ihanat herkut! Nyt alkaa olla hyvä hetki poimia talteen tämän vuoden mustikkasato, sillä kuivuus ei erityisemmin ruoki mustikkasatoa runsaimmilleen. Mustikka paitsi maistuu makoisalta, sisältää paljon terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita: Folaattia, karotenoideja, C-vitamiinia ja kaliumia. Iso osa mustikan terveysvaikutuksista selittyy kuitenkin todennäköisesti sen sisältämillä antioksidanteilla ja flavonoideilla. Se onkin todellista metsien (ilmaista) superfoodia!

Mustikka

Täytyykin jatkaa tätä omaa metsäkävelyharrastusta! Miksi sinä menet metsään? Menetkö?

Hyvinvointi + lapsiperhearki = mahdoton yhtälö?

Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ennen lasta oman hyvinvoinnin ylläpitäminen oli helppoa isolla Hoolla. Ei tarvinnut ajatella kuin itseä, ehkä puolisoakin. Liikkua sai kun töiden aikataulut sallivat, unet olivat yhtenäisiä ja terveellisen ruoan kokkaaminen kiva harrastus. Omaa aikaa oli joka päivä. Mikä sitten muuttuu lapsen saamisen myötä? Kaikki.

Yhtäkkiä sinulla ei olekaan omaa aikaa juurikaan. Lapsi roikkuu tississä säännöllisin väliajoin, välillä haluaa olla jatkuvasti sylissä ja ei nuku. Imetät pää kenossa ja kannat vauvaa epäergonomissa asennoissa, jolloin niska ja selkä huutavat hoosiannaa. Heräät öisin parin tunnin välein ja potentiaalisesti et saa unta. Ruoka-aikaan on niin kauhea nälkä, että mikä tahansa einespulla kaapin pohjalta kelpaisi. Hyvällä tuurilla sieltä kaapista ei löydykään mitään ja syöt hätäratkaisuksi banaanin pukien samalla kenkiä jalkaan kauppareissua varten. Kun kauppareissu on hoidettu vaunuissa viihtymätöntä vauvaa kantaen, infernaalinen nälkä näkyy ostoskassin sisällössä ja kokkauskärsivällisyydessä. Suuhun päätyy tasan sitä, mikä valmistuu nopeasti ja täyttää tehokkaasti. Tämän rumban jälkeen onkin niin puhki, ettei liikkumista voi edes ajatella.

hyvinvointi

Aikaa itseen panostamiseen ei ole enää samalla tavalla ja se on tietysti ihan okei hetkellisesti. Jos omaa hyvinvointia kuitenkin suorastaan laiminlyö, näkyy se väistämättä jaksamisessa ja mielialassa. On ihan tosi tärkeää pitää huolta itsestään vanhempana, sillä se heijastuu myös lapsen hyvinvointiin. Väsähtänyt sekä henkisesti ja fyysisesti kireä vanhempi ei jaksa hektistä lapsiarkea. Siksi on hyvä olla muutama niksi ja suuntaviiva, miten omaa hyvinvointia voi ylläpitää myös lapsen kanssa. Se ei nimittäin ole mahdotonta, mutta vaatii hieman ajatustyötä.

Priorisoi

Jos ei ole tarkkana, kuluvat päivittäiset vapaat hetket hyvin nopeasti esimerkiksi telkkarin tai somen katseluun. Siinähän ei sinällään ole mitään väärää, mutta jos tiedostaa oman kehon kaipaavan liikettä, ovat nämä pikkukoloset siihen mainioita hetkiä siihen. Telkkarin edessä voi siis venytellä tai pyytää puolisoa hieromaan (vinkvink) ja osan kännykän selaamisesta voi vaihtaa vaikka pieneen taukojumppaan. Näitä pieniä vapaita hetkiä kyllä löytyy, jos ne tunnistaa ja on valppaana toimimaan heti.

Tunnista oma ykköshyvinvointitapasi

On hyvä tietää, mihin hyvinvointiasi edistävään tapaan sinun kannattaa keskittyä. Jos kaikki menee pieleen, kun olet nukkunut vähän, panosta päikkäreihin ja mene ajoissa nukkumaan. Jos liike  on sulle lääke, käytä päivittäin pieni hetki kehonhuoltoon, jumppaan tai ulkoiluun. Jos terveellinen ja riittävä ravinto pitää sut hyvinvoivana, panosta siihen, että kaapit notkuvat terveellistä nopeaa syötävää. Kun panostat tähän yhteen sulle merkityksellisimpään hyvinvointitapaan, saat suurimman hyödyn irti!

Noudata lapsesi rytmiä

Liiku lapsen kanssa ja nuku kun lapsi nukkuu. Vanhoja vinkkejä, mutta erittäin toimivia kun vaavi roikkuu kyljessä 24/7. Tosin tätä on hankala toteuttaa, jos vauva ei nuku kunnollisia päiväunia tai ei oikein viihdy vaunuissa. Lapsi sylissä voi toki tanssia ja kyykätä! Kantoliina tai -reppu ovat myös hyviä apuvälineitä sylivauvojen kanssa.

hyvinvointi

Oikaise

Joskus on oikeasti hyvä mennä sieltä, mistä aita on matalin. Käy hakemassa take-away salaattia. Kokkaa supernopeita reseptejä hyödyntämällä esimerkiksi pakasteesta wokkivihanneksia tai uunikasviksia. Osta vaikka valmiita salaattisekoituksia tai pilkottuja hedelmiä, jos tiedät niiden tulevan tällöin helpommin syödyksi. Satunnaiseen valmisruokaan ei myöskään kuole eikä hyvinvointi siihen kaadu; Se on paljon parempi vaihtoehto kuin syömättömyys. Kodin siisteysstandardeja voi hyvin madaltaa, sillä se sotkeutuu kuitenkin heti uudestaan. Vaatteita ei aina ( =koskaan) tarvitse silittää eikä haittaa jos kuljet pari päivää jumppavaatteissa tukka likaisena.

Pyydä apua

Jos oma hyvinvointi uhkaa jäädä lapsiperhearjen jalkoihin, pyydä rohkeasti apua. Olisiko tukiverkostossasi joku, joka voisi olla lapsesi kanssa sen aikaa kun nukut, käyt ulkona, asioilla tai vain tuulettamassa päätä? Jos tukiverkostoa ei juuri ole, saa tilanteen selostaessaan varmasti apua myös kaupungin perhetyöntekijöiltä. Voisiko joku käydä kotonasi siivoamassa tai kokkaamassa ruokia valmiiksi? Apu voi löytyä myös sieltä oman puolison taholta, kun vain uskaltaa pyytää.

Muista myös mieli

Hyvinvointi ei lähde pelkästään syömisestä, liikkumisesta ja nukkumisesta. Mikä on sinulle tärkeää ja energisoivaa? Onko se kahvihetki lempparilehden ja -suklaapatukan kanssa? Virkkausta parvekkeella? Pieni joogatuokio aamulla muiden nukkuessa? Nätin meikin ja kampauksen taikominen? Ystävän kutsuminen iltateelle? Kunnon hikirääkkijumppa? Telkkarisarjan katselu kumppanin kainalossa? Pyri joka päivä tekemään jotain mistä todella nautit.

hyvinvointi

Tässäpä muutama juttu, joita tuli mieleen. Nämä toimivat lapsiperhearjen lisäksi myös kiireisten uraohjusten arjessa – Voit vaan korvata lapsi-sanan sanalla työ. Heheh. Lisää vinkkejä todellakin otetaan vastaan! Mikä on toiminut just sulla? 

Lissää hyvinvoinnista:

Hyvinvointipalikoiden jatkumo – millaisen talon rakennat?
Työhyvinvointia – Vai pahoinvointia?

 

Pysyvä elämäntapamuutos – Unohda ääripäät!

Jos pitäisi nimetä yksi eniten elämäntapamuutosta häiritsevä ajatusmalli, olisi se varmaankin tämä: Kaikki tai ei mitään. Joko ollaan dieetillä 110% tai heitetään koko homma pläskiksi. Ei ole normaalia välimuotoa, on vain ääripäitä.

Tällöin yksi pienikin ”lipsahdus” romuttaa koko projektin. Koska söin yhden palan suklaata, on sama syödä se koko levy. Koska unohdin aamulla kävellä portaat hissin sijaan niin sama se jatkaa tätä käytäntöä koko päivä. Koska eilen illalla menin myöhään nukkumaan, koska selasin puhelinta, on sitä ihan sama selata tänäänkin. Koska tänään skippasin treenin, on se sama skipata huomennakin. Usein tästä tulee aika paha mieli ja morkkis.

Mutta tiiätkö mitä? Se ei ole ihan sama. Sä voit aina muuttaa tilanteen kulkua. Sulla on vapaus valita mihin suuntaan etenet. Ei ole ihan sama syödä yhtä jätskipalloa tai litran pakettia. Yksi suklaapala tai vaikka kourallinen karkkia ei kaada mitään. Tämä tuntuu tässä loogiselta, mutta tilanteen ollessa päällä on vaikea nähdä selkeästi.

elämäntapamuutos

Elämäntapamuutos lähtee mielestä

Koetko aidosti sallivasi herkuttelun tai vapaamman syömisen itsellesi?
Näetkö poikkeavan syömisen tai liikunnan skippaamisen ”repsahduksena” tai epäonnistumisena?
Soimaatko itseäsi tavoitteidesi täyttymättömyydestä? Ovatko tavoitteesi realistiset?
Pyritkö täydellisyyteen?

Pohdi hetki yllä olevia kysymyksiä. Jos tunnistat itsessäsi kaikki tai ei mitään -ajatusmallin, voi olla hyvä miettiä omaa suhtautumistaan syömiseen, liikkumiseen ja elämään ylipäänsä. Elämässä ei oikeasti ole repsahduksia tai mitään täydellistä kaavaa, jonka mukaan pitäisi suorittaa. Moni sanoo, ettei heillä ole itsekuria elämäntapamuutokseen, mutta se kertoo lähinnä lähestymistavasta: Jos uusi elämä vaatii tolkuttomasti kuria, ei se ole kestävällä pohjalla. Liian tiukat dieetit ja elämäntapamuutokset ohjaavat skenarioon, jossa yksi karkki tai pulla on suuri epäonnistuminen. Tiiätkö mitä? Ei se ole. Elämäntapojen ja elämän opettelussa ei ole epäonnistumisia tai repsahduksia, on vain oppimisia.

elämäntapamuutos

Tämä aihe tuli itseasiassa mieleeni tehdessäni selän kuntoutusharjoituksia. Olin kiirepäivänä onnistunut skippaamaan jo kolme harjoituskertaa, mikä tuntui selässäni aika pahalta. Siinä heräsin miettimään, että yksikin kerta on ihan konkreettisesti kotiin päin. Oli se sitten treeni, portaiden nousu, kohtuuteen päätetty herkuttelukerta tai kuntoutusharjoitus.

Keho ei tiedä missä kohtaa vuorokausi vaihtuu uuteen päivään, josta voi taas yrittää tehdä oppikirjasuoritteen. Elämä on lopulta kuitenkin yhtä jatkumoa, jossa sinun valinnoillasi on merkitystä. Mitä jos ajattelisit huomenna sitten sijaan mitä voisin tehdä jo tänään?

elämäntapamuutos

Mä olen itse ollut joskus todella todella ääripäiden ihminen. Sittemmin olen onneksi löytänyt sen kultaisen keskitien. Onko tämä kaikki tai ei mitään -ajattelumalli sulle tuttu?

Lissää elämäntapamuutoksesta:

Uskomusten työstämisellä kohti onnistunutta elämäntapamuutosta
Miksi huonoja tapoja on niin vaikea muuttaa? 4 vinkkiä parempaan muutokseen

Herkkupäivä vai ei? Miten usein voi herkutella?

Tämä kysymys pompahtaa usein esiin lehtien sivuilla ja keskustelupalstoilla. Miten usein voi heittää herkkua napaan, jos haluaa olla terve, hyvinvoiva ja hyvässä kunnossa? Tähän kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, mielipiteitä sen sijaan tuhansittain. Mielipiteet jakautuvat useimmiten näihin kahteen kuppikuntaan: Syödään silloin kun mieli tekee vs sovittuna herkkupäivänä.

Herkkupäivä vai vähän silloin tällöin?

Herkkupäiviin liittyy monesti se sellainen rajoitusefekti: Kun rajaa herkuttelun tiettyyn päivään, se tarkoittaa että muina päivinä ei saa. Sekös on aivoille omiaan lisäämään mielitekoja, sillä kaikki kielletty houkuttelee hitsisti enemmän kuin sallittu. Tämä johtaa usein paitsi herkkuhimoihin viikolla, myös suurempaan irttarisäkkiin tai sipsipussiin viikonloppuna. Isompi kerta-annos taas johtaa useammin morkkiksiin ja niiden tuomalla ahdistuksella selätetään taas alkuviikon herkutteluhimot.

Jos sen sijaan, että patoaisi herkuttelufiilistään viikonloppuun, söisikin juuri sen eniten mieltä kutkuttelevan herkun just nyt? Annoskoko on todennäköisesti maltillisempi ja herkkua ei enää tee mieli. Tämä tosin edellyttää, että ateriarytmi ja ruokailuiden energiamäärä ovat pääpiirteittäin kohdallaan. Jos nimittäin lähtee energiavajeisena mutustelemaan jätskiä suoraan purkista, voi olla aika varma lopputuloksesta: Syöminen ei lopu, ennen kuin pohja näkyy. Riittävä syöminen on muutenkin avain paitsi painonhallintaan, myös syömisen intuitiivisuuteen ja kehon nälkäviestien oikeaan tulkintaan.

Kumpi on parempi tapa? Tämäkin riippuu ihan ihmisestä. Itse toteutan enemmän silloin kun siltä tuntuu -taktiikkaa, sillä näen herkkupäivissä ja rajoittamisessa omat haasteensa. Voin siis syödä suklaata tai jätskiä ihan yhtä hyvin tiistai-aamuna kuin lauantai-illan herkkuna. Suklaa onkin itseasiassa mun herkku numero yksi. Melkein aina herkkuja valitessani päädyn johonkin suklaiseen, koska se tuo itselleni eniten nautintoa. Syön suklaata yleensä 0-2 palaa päivittäin, koska miksipä ei? Tämä sopii minulle!

Ja hei joillekin voi sopia se herkkupäiväkin tosi hyvin! Silloin mieliteot eivät vaivaa viikolla eikä herkuttelu tuo negatiivisia tuntemuksia henkisesti tai fyysisesti. Jos taas herkkupäivän jälkeen on paha olo ja morkkis, voisi kokeilla sallivampaa suhtautumista herkkujen syömiseen. Kontrollista luopuminen voi toki aluksi tuntua pelottavalta ja jopa ahdistavalta, mutta harvoin mikään hyvä tulee ilman pientä ponnistelua eikö vaan?

herkkupäivä

Mikä on herkku?

Tottakai kun puhutaan herkuttelusta, täytyy myös määritellä mitä sillä herkulla tarkoitetaan. Ensisijaisesti olen tässä puhunut niin sanotusti  ”epäterveellisemmistä” herkuista, jotka sisältävät reilummin sokeria, rasvaa tai vaaleaa viljaa. Herkuttelun ei kuitenkaan tarvitse rajoittua siihen: Minä ainakin koen syöväni joka päivä niin hyvää ruokaa, että sitä voisi kutsua herkutteluksi. Tällaista herkuttelua saa ja kannattaakin sisällyttää  jokaiseen päivään, sillä mitä  enemmän lisäät ruokailuusi kaikkea terveellistä hyvää, sitä vähemmän jää tilaa muulle.

Tosin jos ainoa herkku mitä itselleen sallii on proteiinijätski, porkkanat ja taatelit, voi miettiä rehellisesti onko se oma suhtautuminen herkkuihin terveellä pohjalla. Kyse ei ole siitä, etteikö noista nimenomaisista voisi nauttia tosi paljon, mutta sen valinnan täytyy tulla halusta valita juuri tämä ruoka. Ei pelosta sokeria, viljaa, rasvaa tai mitään muutakaan kohtaan. Itselleen on helppo selittää, että tämä on oma valintani ja tämä on se mistä tykkään. Onko oikeasti vai haluaisitko sittenkin edes välillä maistaa jotain muutakin? Tähän tiedät vastauksen vain ja ainoastaan sinä itse. Mä ainakin uskottelin itselleni syömishäiriön aikaan, etten edes tykkää mistään herkuista. Totta joo, etten tykkää kovin makeasta, muttei se tarkoita, että kaikki herkuttelu pitäisi olla jotain sellerimehua.

Jos nyt tälle linjalle lähdetään, voidaan toki miettiä myös kuka herkuttelee, missä, minkä verran ja kenen kanssa? Mikä on henkilön tavoite? On eriasia vetää se jätskipurkki yksin kotona kuin syödä pallo tai kaksi kaverin kanssa auringossa hengaillen. Kirjoittelin epäterveellisyydestä ja sen monimutkaisesta määrittelystä tässä tekstissä enemmän. Kaikki on aina suhteellista!

herkkupäivä

Näin niinkuin tiivistettynä vastaus otsikon kysymykseen: En tiedä, sun täytyy kokeilla mikä itselle toimii! Toisille toimii kerta viikkoon, toisille vähän joka päivä. Myös se mitä syöt ja minkä verran vaikuttaa aika oleellisesti siihen, miten usein voi herkutella sen vaikuttamatta negatiivisesti terveyteen, kehoon tai mielialaan. Kokeilemalla ja erehtymällä se selviää!

Just äsken meni itseasiassa alas pala mandariini-inkiväärisuklaata aamukahvin kera, hahah! Minkälainen on sun suhde herkkuihin? Herkkupäivä vai vapaampaa fiilistelyä? 🙂

Kohtuus on tylsää + Sinnepäin kaneli-omenapannukakut

Kohtuus ei myy. Täytyy olla mielipiteitä, herättää tunteita. Mielipiteet myyvät. Olen kuullut ja lukenut nämä lauseet monen monituisia kertoja. Varsinkin nyt viimeaikoina olen törmännyt vastaaviin ajatuksiin useasti, kun olen kehittänyt blogia enemmän eteenpäin ja opiskellut aiheesta lisää. Blogivalmentajien yksi keskeinen sanoma on, että tulee olla mielipiteitä. Tulee kärjistää ja kirjoittaa kärkkäästi, synnyttää lukijassa tunnereaktio.

En vain voi sille mitään, mutta omien ajatusteni tahallinen kärjistäminen ja teroittaminen haiskahtaa omaan nenääni väkinäiseltä lukijoiden kalastelulta. Kuin minulla olisi iso kalastusverkko, jonka heitän vastentahtoisesti pyristelevien skandaalia odottavien lukijakokelaiden päälle. Inhoan klikkiotsikoita, joiden tarkoituksena on vain herättää nopea tunnereaktio ja saada klikkaamaan. Sehän on lähestulkoon manipulointia! Toki mukana lipuu aina myös oikeasti blogin aihealueista kiinnostuneita tyyppejä eli sinänsä ymmärrän tämänkin strategian osana blogin lukijamäärän kasvattamista. Tarkoituksenani ei ole mitenkään alentaa teitä lukijoita, päin vastoin! Uskon, että kyllä te huomaatte millaisella mielellä teksti otsikoineen on kirjoitettu – kalastelu haiskahtaa ruudun sillekin puolelle.

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mielipiteitä. Ehei! Olisihan minulla vaikka minkälaista mielipidettä hyvinvointiin, terveyteen, liikkumiseen, kosmetiikkaan, nukkumiseen, vanhemmuuteen, kodinhoitoon, yrittäjyyteen, työelämään, ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen. Ymmärrän kuitenkin monenlaisia näkökulmia ja tilanteita ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni riittävän hyvän perustelun osuessa kohdalle. En yksinkertaisesti näe tarvetta asioiden voimakkaalle kärjistämiselle, kategorisoinnille ja ylenmääräiselle somessa öyhöttämiselle.

Olenkin tässä miettinyt, että kiinnostavatko ajatukseni ja reseptini enää samalla tavalla, kun en ole obsessiivinen tai fanaattinen mistään? Onko minusta tullut tylsä, kun en hifistele millään jauheilla tai vietä aamujani raastamalla kesäkurpitsaa puuroon? Kun en kuluta elämästäni suurta osaa miettien ruokaa tai treeniä? Kun en enää usko minkään hyvinvoinnin osa-alueen olevan Se Absoluuttinen Totuus™, vaan pyrin elämään siinä keskitiellä?

Pannukakku

Kohtuus ja sallivuus osana hyvinvointia tukevaa syömistä

Mitä enemmän opin ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista, sitä enemmän myös tiedostan näiden asioiden olevan kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Voisin tottakai esittää mielipiteen terveellisistä tai epäterveellisistä tavoista toimia, mutta aina tulisi tällöinkin tietää kenelle, milloin, miksi? Ei ole olemassa sitä absoluuttista totuutta, vaan se on aina monen tekijän summa. En juurikaan siis esitä kärkkäitä mielipiteitä ravinnosta, treenistä tai hyvinvoinnista ylipäänsä, koska a) en usko ihmisten lopulta niistä hyötyvän ja b) en itse usko tällaisen absoluuttisuuden olemassa oloon.

Toki varmasti saisin enemmän lukijoita esittelemällä jonkin ”yksinkertaisen ja takuuvarman tavan olla terve, hyvinvoiva ja timmi välttämällä vain näitä ruoka-aineita” -tyylisen ratkaisun. Mutta tämä ei ole se filosofia, mitä edustan. Uskon vahvasti, että samaan lopputulokseen tai jopa parempaan voidaan päästä kohtuudella ja sallivalla ajattelulla. Ja pannukakuilla.

Pannukakku

Sinne päin -ruokabloggaaja ja pannukakut

Olen miettinyt myös näitä pannukakkuja. Olen nykyisin myös siitä vähän huono ruokabloggaaja, että harvemmin muistan tarkkaan mitata ainesosia ja annan reseptin lukijalle hirmuisesti vapauksia muokkailuun. Hyvään ja varsin makoisaan lopputulokseen kun pääsee monenlaista reittiä ja ilman gramman tarkkaa ohjetta. Kokkailu on tällaisella fiilispohjalla paljon innostavampaa!

On myös erittäin vapauttavaa tajuta, etten oikeastaan tiedä, oliko näissä pannareissa sokeria vai ei! Suattaapi olla että on, suattaapi olla ettei ole. Käytin kyseisessä reseptissä nimittäin äitini tekemää omenasosetta, josta olivat merkinnät jääneet purkin päältä pois. Se saattoi siis yhtä hyvin olla sokerillista tai sokeritonta versiota. Kuitenkin tämä on enemmän kuin ok, sillä syön sokeria harvoin ja määrä olisi erittäin maltillinen. Kohtuus ja sallivuus tekevät syömisestä niin paljon helpompaa!

Kaiken lisäksi näistä pannukakuista tuli ihan tosi hyviä! Lähes puolueettoman miesihmisen mielipide oli ytimekkyydessään tiivistettävissä sanaan nam. Tässä teille siis mahdollisesti sokerittomat ja erittäin maistuvat sinnepäin pannukakut, olkaa hyvät!

Pannukakku

Kaneli-omenapannukakut (2lle)

1,25-1,5dl omenasosetta
4 kananmunaa
3rkl mantelijauhetta
0,5dl kaurahiutaleita 
1tl psylliumia
1tl kanelia

+ rasvafilosofiasi mukaista paistorasvaa

Tarjoiluun maapähkinävoikastiketta (1rkl maapähkinävoita + 2rkl soijajogurttia + 0,5-1tl hunajaa) sekä kirpeitä marjoja

Sekoittele ainekset keskenään kulhossa. Voit halutessasi soseuttaa koko komeuden sauvasekoittimella, mutta pakko ei oo! Jos taikina näyttää löysältä, voit lisätä hiukan kaurahiutaleiden määrää. Kuumenna valitsemaasi rasvaa lettupannun koloissa. Paista lettuja ennemmin hieman miedommalla lämmöllä pidempään, sillä näin ne pysyvät paremmin kasassa. Samalla vältyt ulkoa palaneilta ja sisältä löllöiltä testiversioilta. Hyvältä ne pannukakut kuitenkin maistuivat, vaikka pinta olikin astetta paahteisempi.

Voit halutessasi multitäskätä ja pyöräyttää maapähkinäkastikkeen paistamisen lomassa: Sekoita keskenään maapähkinävoi, soijajogurtti ja hunaja. Valmis!
Kun olet paistellut kaikki letut valmiiksi, kokoa ne korkeisiin pinoihin. Tiputtele päälle maapähkinävoikastike ja marjat. Nautiskele kiireettä, mieluiten hyvässä seurassa!

Pannukakku

Olihan tässäkin tekstissä loppujen lopuksi aika paljon mielipiteitä! Mitä mieltä sinä olet: Onko kohtuus tylsää? Häiritseekö kärjistys ja lukijoiden kalastelu?

Lue lisää aiheesta:
Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN
Ehdottomuudesta sallivuuteen
Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Hyvinvointia huhtikuuhun – Uuden tavan opettelun ABC ja helppo keino tavoitteen seurantaan!

Ahhh, huhtikuu ja kevätaurinko! Vielä ehtii hyvin tehdä uuden kuukauden vaihtumisen kunniaksi lupauksen uuden tavan aloittamisesta! Kuten olen ”muutaman” kerran saattanut mainita, itse uskon hyvinvoinnin koostuvan pienistä tavoista ja päivittäisistä valinnoista. Lisäämällä uuden tavan parin-kolmen kuukauden välein edellisten jatkoksi olet vuodessa saanut 4-6 hyvinvointiasi rikastuttavaa asiaa elämääsi! Mikä olisikaan parempi aika aloittaa jotain uutta kuin kevään kynnyksellä ja auringonvalon lisääntyessä?

Tavan ei tosiaan tarvitse, eikä kannatakaan olla suurensuuri – tärkeää on vain, että se toistuu joka päivä muuttuen automaattiseksi jossain vaiheessa. On myös hyvä miettiä, mistä tavasta olisi juuri sinulle eniten hyötyä vähimmällä vaivalla: Jos lyhyt aamukävely tuntuu heti omalta jutulta, ehdottomasti voit lisätä sen päivittäisiin rutiineihisi. Jos kuitenkin ajatuskin sängyn lämmöstä nousemisesta puistattaa, valitse itsellesi helpommin lähestyttävä tapa, kuten ison vesilasillisen juominen joka aamu.

On myös ymmärrettävä, että määrittelet tapasi ja muutoskohteesi itse. Sinulla on vapaus valita. En näe mitään järkeä siinä, että minä kerron mitä sinun tulee muuttaa tai mitä sinun tulee tavoitella. Jos tapa ei lähde sinusta, on todennäköisempää, ettei se jää pysyväksi osaksi elämääsi. Kun määrittelet itsellesi uutta tapaa, ota kuitenkin huomioon muutama seikka, jotka saavat tavan jämähtämään arkeesi!

Uuden tavan opettelun abc

  1. Tavan on hyvä olla positiivissävytteinen. Ei siis pois jostain, vaan ennemminkin jotain lisää. Ennemmin siis ”Lisään jokaiselle aterialle kourallisen kasviksia” kuin ”En syö enää karkkia”.
  2. Tavan on hyvä olla realistinen. ”Treenaan päivittäin kaksi tuntia” ei ole järkevä tapa pidemmällä aikavälillä, mikäli meinaa säilyä terveenä ja hyvinvoivana. Sen sijaan ”Olen aktiivinen kaksi tuntia päivässä” on jo huomattavasti fiksumpi tapa.
  3. Tavan on hyvä olla ennemmin liian maltillinen kuin mahtipontinen. Liian kunnianhimoisen tavoitteen asettanut väsähtää nopeasti eikä tapa tunnu juurtuvan arkiseen elämään. Parempi siis ”Teen päivittäin 3minuuttia hengitysharjoituksia” kuin ”Istun joka päivä tunnin lootusasennossa kuunnellen chakroja ja hymisten ommmmmia”.
  4. Vain yksi uusi tapa kerrallaan. Jos lisäilet uusia tapoja holtittomasti, et kohta itsekään tiedä, mitkä rutiinisi ovat. Lisäksi tästä sillisopasta hyvin pieni osa, jos mikään jää käytäntöön pidemmäksi aikaa. Valitse siis vain yksi uusi tapa kuukautta tai paria kohden sekä pyri ylläpitämään edellistä opeteltua tapaa.

Tapa

Mites sitten, jos se uusi tapa aina unohtuu?

Heheh, olen itse kokenut tämän saman monta kertaa aiemmin. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun hammaslääkärin patistamana (=pelottelemana) opettelin lankaamaan hampaat joka ikinen ilta. Saattoi mennä hyvin vaikka viikon putkeen, mutta kun yhtenä iltana unohti, oli se helpompi unohtaa seuraavanakin. Siitä alkoi siis uusi alamäki kohti hammaskiveä ja ientulehdusta.

Olen nyt tutustunut bujoilun eli bullet journaloinnin myötä tapojen seuraamiseen tarkoitettuun habit tracker -menetelmään. Kuulosti nyt jotenkin superhienolta, mutta yksinkertaisimmillaan tähän tarvitset vain kynän ja paperia. Ideana on piirtää koko kuukauden päivät ruudukoksi ja merkitä jokaisen päivän kohdalle, toteutuiko tapa vai ei. Simppeli ja erittäin havainnollistava keino seurata tavan toteutumista päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.

Itselläni siis tällä hetkellä uutena tapana on päivittäinen 20 minuutin meditointi. Olen jo aiemmin meditoinut suunnilleen kymmenisen minuuttia lähes päivittäin. Nousu 10 minuutista 20 minuuttiin voi tuntua hurjalta, mutta se sujuu varsin kivuttomasti tehdessäni 2x10min ohjattuja meditaatioita. Ylläpidettävänä tapana puolestaan on päivittäinen 60min ulkoilu: Sen ei välttämättä tarvitse olla kävelyä sen tunnin verran, vaan tavoitteena on olla ulkona ja saada raitista ilmaa!

Mikä voisi olla se sun uusi hyvinvointia edistävä tapasi? Lisäinspistä voit hakea esimerkiksi näistä postauksista:

Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?
Tapojen voima
Tavoista ja tottumuksesta

Arjen tasapaino – Voiko sen saavuttaa?

Nykyaikana tasapainosta on tullut suuri ja tavoittelemisen arvoinen asia. Voisi melkeinpä puhua tasapainotrendistä, mikä on toisaalta aika huippua! Onhan se toisaalta erittäin miellyttävää olla tasapainoinen ja balanssissa oleva ihminen. Itsekin siihen pyrin, vaihtelevalla menestyksellä.
 

Mitä sillä tasapainolla oikein meinataan?

Tasapaino tuntuu tarkoittavan ihmisille erilaisia asioita. Tarkoitan ehkä tässä tapauksessa enemmän sellaista arjen tasapainoa, kuin epärealistisen täydellistä fyysisen, psyykkisen ja henkisen tasapainon tilaa. Mä itse jaottelisin tasapainon pariin eri kategoriaan: On eri asioiden sisäistä ja eri asioiden välistä tasapainoa.
 
Asioiden sisäinen tasapaino otetaan monesti ensimmäisenä syyniin, kun lähdetään hakemaan balanssia. Tasapainotetaan ruokavaliossa kasvikset ja suklaa sopiviin suhteisiin, säädetään levon määrä vastaamaan treenikuormaa. Vietetään perheen arjessa tasaisesti aikaa eri aktiviteettien ja sohvan välillä. Ja niin edelleen.
 
Kuitenkin asioiden välinen tasapaino voi toisinaan jäädä vähemmälle huomiolle. Suurin osa ihmisistä haluaisi elämäänsä mahtuvan asioita varsin monesta eri kategoriasta. Useimmiten ne näyttävät jotakuinkin tältä:
 
– Tyydyttävä työelämä / opiskelu
– Perheen yhteinen aika
– Elämäntilanteeseen sopiva liikunta
– Hyvinvointia tukeva ravitsemus
– Riittävä ja palauttava uni
– Itselle merkitykselliset asiat, kuten harrastukset ja sosiaaliset suhteet
 
Kun näin monta asiaa yritetään niputtaa yhteen, lienee selvää, että liiallinen panostus yhteen osa-alueeseen näkyy väistämättä myös muilla elämän osa-alueilla. Jos panostaa ihan täysillä työhön, voi siinä muutama kaverien tapaaminen tai treenikerta jäädä välistä. Jos nukkuu jokaisesta päivästä 12 tuntia, voi olla vaikea mahduttaa kaikki muu sisältö jäljelle jäävään hereilläoloaikaan. Jos taas miettii ruokaa 24/7, voivat perhe-elämä ja työkin kärsiä siinä sivussa. Kaikki opinnäytetyötä joskus tehneet myös varmasti tietävät sen urakan vaikutukset syömiseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen elämään…

Tämä epäsuhta on ihan täysin ok, jos tilanne on väliaikainen. Pahimmassa sumassa onkin paras joustaa jostain, eikä yrittää pää hiestä märkänä suorittaa kaikkea. Pidemmällä aikavälillä täysi panostus yhteen osaan syö tilaa muilta ja ajaudutaan yhä kauemmas tasapainosta. Varsinkin jos aletaan ottaa aikaa unesta, liikkeestä, riittävästä ruokailusta ja itselle merkityksellisistä asioista, eli hyvinvoinnin peruspilareista, ollaan pian vaarallisilla vesillä.

Voiko arjen tasapainoa saavuttaa?

Elämän eri osa-alueiden välisen tasapainon edistämisessä avaimena lienee ennakointi ja suunnittelu: Jos tiedostat ravintoasioden helposti jäävän altavastaajan asemaan, voi seuraavalla viikolla keskittyä juuri sen riittävän välipalan muistamiseen. Jos tiedostat liikunnan jäävän vähäiseksi työpäivän jälkeen, liiku ennen sitä tai hyödynnä työmatkat. Keinoja tasapainon ylläpitoon löytyy kyllä, täytyy vain löytää ne omaan elämään sopivat!

Olen myös sitä mieltä, ettei ihan täydellinen ja jatkuva tasapainontila ole edes mahdollista: Elämässä tulee kausia, jolloin johonkin osa-alueeseen tulee panostettua enemmän. Kuitenkin myös näitä muita kategorioita olisi hyvä kuljettaa siinä mukana jatkuvasti ja välttää ylilyöntejä. Tasapaino ei siis ole staattinen muuttumaton elementti, vaan se aaltoilee ja muuttuu ajan myötä. Samalla tavalla kuin muutama ylimääräinen suklaamuna näin pääsiäisenä ei kaada venettä, ei se muutaman viikon treeni- tai työkeskeisyys pysyvää vahinkoa tee.

Ihanaa ja sopivan tasapainoista pääsiäistä! Mun arki on tällä hetkellä hieman tasapainotonta, sillä olen vähän jumahtanut kodin ja kirjoittamisen maailmaan. Tilanne tosin heilahtanee piakkoin toiseen suuntaan vauvelin saapuessa… 

Lue lisää hyvinvoinnista: