Jos jokin ketuttaa, muuta se heti

Toisinaan me ihmisolennot olemme vähän kummallisia. Meille tulee kielteisiä tuntemuksia, jotka jokin tekijä ympäristössämme tai itsessämme laukaisee. Valaistuneet yksilöt osaavat ehkä havainnoida näitä tuntemuksia ja antaa niiden mennä. Toiset taas jäävät siihen ärsytykseen, kiukkuun ja harmitukseen. Taidan itse kuulua näihin jälkimmäisiin henkilöihin. Jos sua ei koskaan ärsytä mikään, olet ehkä tämän tekstin yläpuolella!

Tämä tuli mieleeni taas kerran ihan tavallisessa arjen tilanteessa. Pesin pyykkiä. Pesuaine on meillä ollut vessan kaapin alahyllyllä. Se lienee saanut hieman kosteutta, koska sitä pulveria on hieman vaikea saada ulos purkista. Sen lisäksi, että selkään sattuu joka kerta kun kurottaa kohti pesuainepurkkia, on pyykkipulveria pitkin poikin lattiaa. Lattia täytyy siis aina pestä puhtaaksi pesuaineesta. Ärsyttävää.

Sen sijaan, että aina laittaisin pesuainepurkin samalle paikalle odottamaan katastrofia, voisin siirtää sen korkeammalle ja ehkä uuteen astiaan? Näin välttyisin ärsytykseltä jokaikisellä pyykinpesukerralla.

Ratkaisu on oikeastaan älyttömän helppo – miksi sitä pitää lykätä?

Näin tapahtuu  kuitenkin helposti ja homma pitkittyy. Vaikein kohta lienee sen ärsyttävän toistuvan asian huomioiminen siinä hetkessä. Toki sen varmasti muistaa, että sssaaaaakeli taas tätä pulveria on taas kaikkialla, mutta huomioitko todella tapahtuman vaikutuksen itseesi? Varsinkin jos näitä pieniä ärsytyksen aiheita ilmenee useita, voi niillä olla huomattava vaikutus mielialaan!

Yksi keino havainnoida tilannetta on miettiä omaa ajankäyttöä: Mihin kaikkeen viikon aikana käytät aikaa ja energiaa? Silloin voi ehkä muistaa, että hitsiläinen siivosin sen vessan lattian kolme kertaa tällä viikolla ja joka kerta harmitti.

Jos jokin ketuttaa, muuta se heti

Helpoin hetki tehdä muutos on nyt. Jos aina vaan laittaa sen pulveripurkin samalle paikalle, ei sitä kyllä muista siirtää ennen seuraavaa pyykinpesukertaa. Se ei myöskään siirry itsestään. Ei enää vitkastella, vaan siirrytään tuumasta toimeen!

Ärsyttävä henkilö somessa? – Lopeta seuraaminen
Ärsyttävä kommentoija FB-ryhmässä tai seinälläsi – Estä henkilö
Nojatuolin jalka aina törmäyskurssilla varpaasi kanssa? – Siirrä nojatuolia
Sähköhammasharjasta akku loppu? – Ota tavaksi laittaa hammasharja laturiin iltaisin
Salilla soitetaan ärsyttävää musiikkia? – Omat kuulokkeet ja musat korville
Ärsyttää suunnitella omia treenejä? – Palkkaa valmentaja
Klikkiotsikot herättävät harmitusta? – Älä lue klikkiuutisia
Kiukuttaa, kun aina unohdat ostaa jotain kauppareissulta? – Tee kauppalappu
Ärsyttää kun imuri ei korjaa kaikkia roskia? – Vaihda pölypussi
Pöydille jäävä pikkusälä häiritsee? – Laita tavarat heti käytön jälkeen paikoilleen
Vastaantulijoiden naama ärsyttää? – Laita laput silmille tai pistä simmut kiinni

Viimeinen saattoi ehkä olla vitsi… Alkoi tuntua hassulta keksiä niin paljon asioita, jotka teoriassa voisivat ärsyttää! Edellä mainituissa esimerkeissä kyseessä on loppupeleissä paljon positiivisista pienistä tavoista: Aina ärsyttävän pikkuasian ilmetessä, pyrin muuttamaan sen. Ärsytyksen kohteita voi myös ennakoida ja ennalta ehkäistä opettelemalla kauppalappujen kirjoittamista, tavaroiden laittamista paikoilleen ja hammasharjan lataamista päivittäin. Tämä kuitenkin vaatii tilanteiden tiedostamista!

ärsytys2

Toki on olemassa tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa ollenkaan tai emme voi vaikuttaa juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi muiden ihmisten mielipiteisiin tai käytökseen ei meidän teoillamme aina ole suurta vaikutusta – parempi siis purra huulta. Näihin asioihin on oiva harjoitella sitä zen-munkkimaista hyväksyvää lähestymistapaa. Tämän tekstin tarkoituksena on ennemminkin kannustaa ajattelemaan niitä pieniä asioita, jotka ehkä huomaamattakin tekevät arjesta ärsyttävämpää ja ovat muutettavissa.

Ärsyttävätkö pikkuasiat toisinaan sinuakin? Vai olenko yksin tämän raskauden eskaloiman ärsytykseni kanssa? 😀

Mitä on aito positiivisuus?

Minkälaisen mielikuvan herättää termi ”positiivinen ihminen”? Auringon kanssa kilpaa hymyilevä ikuinen optimisti, joka kääntää rikkoutuneet astiat ja polveen asti ulottuvan loskankin voitoksi? Usein tuntuu, että positiivisuudella tarkoitetaan juuri ylläkuvatun kaltaista tilannetta. Tottakai joku voi olla luonnostaan erittäin optimistisuuteen taipuvainen, mikä on hienoa! Kuitenkin varsin moni voi samaistua ajatukseen, että se loska enemmänkin harmittaa, samoin lattialle läsähtänyt lautanen. Emmekö me muut sitten ole positiivisia ihmisiä?

Mielestäni positiivisuus on laajempi käsite kuin vain henkilön mieliala. Toinen voi kyllä olla useimmiten yhtä hymyä, mutta ei se välttämättä kerro hänen elämänasenteestaan juuta eikä jaata. Ihan jokaisella meistä on haastavia tilanteita, harmitusta ja suoraan sanottuna p*skoja päiviä. Positiivinen asenne ei tarkoita negatiivisten tuntemusten ja tapahtumien lakaisemista maton alle. Positiivinenkin ihminen voi harmistua, itkeä, kiukuta olkkarin lattialla tai potkia ärsytyksessään pikkukiviä kävelyllä.

Mikä sitten erottaakaan positiivarin ja peruspessimistin?

  • Positiivinen ihminen nousee negatiivisten tunteiden alhosta nopeammin. Hänellä on myös yleisesti toiveikas suhtautuminen tulevaisuuteen ja elämään kaikkine haasteineen.
  • Negatiivisten tunteiden käsittely ja ilmaisu on erilaista. Positiivari kyllä tiedostaa erilaiset tunnetilansa, hyväksyy ne ja pyrkii tekemään asialle jotain, jos mahdollista. Peruspessimisti puolestaan päätyy valittamaan, joko ääneen tai pään sisällä sekä vellomaan ikävässä olossa.
  • Positiivinen tyyppi näkee ennemmin mahdollisuuksia kuin haasteita ja ongelmia. Se ei tarkoita, että hän eläisi vaaleanpunaisessa hattaramaailmassa tiedostamatta mahdollisia probleemia – Hän tietoisesti (joissain tapauksissa myös tiedostamatta) päättää keskittyä mahdollisuuksiin, varautuen samalla tuleviin haasteisiin.
  • Kökkeröiden päivien määrä vaihtelee radikaalisti. Negatiivisemmalla tyypillä niitä saattaa olla valtaosa viikonpäivistä, kun taas positiivari saattaa paahtaa monta viikkoa ilman erityisen huonoja päiviä.

Positiivisuus ei myöskään ole mustavalkoista. Ei ihminen ole joko täysin positiivinen tai täysin negatiivinen. On olemassa kaikenlaisia välimuotoja, monenlaisia harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä. Positiivisuutta voisi siis ajatella janana: Opettelemalla voit tulla positiivisemmaksi pikkuhiljaa, askel askeleelta omaan tahtiin.

Positiivisuuden opettelu on teoriassa varsin helppoa, käytännössä vaikeaa. Hankalan ja ärsyttävän tilanteen tullen voi miettiä, että jospa reagoisin tähän toisin. Onko tilanne todella niin paha, kuin miltä se mielessäni juuri nyt vaikuttaa? Voit myös etsimällä etsiä hyviä puolia päällisin puolin ikävästä asiasta. Tällöin täytyy kuitenkin muistaa, että positiivisuudestakin on helppo tehdä päälle liimattua pintaa. Sisälle patoutuneet negatiiviset tunteet täytyy jossain välissä käsitellä, sillä ne aiheuttavat sinne jumahtaessaan hurjat määrät pahaa oloa. Oman juurtuneen ajattelumallin, tunteiden käsittelyn ja reagointityylin muutos vaatii aikaa, joten olethan itsellesi armollinen!

Voisikin siis hyvin sanoa, että positiivinen tyyppi on huippuhyvä käsittelemään negatiiviset tunteensa ja kääntämään ne toiveikkuudeksi sekä etsimään mahdollisuuksia haastavistakin tilanteista. Aika mainio ominaisuus, sanoisin.

Mä olin pitkään se tyyppi, joka aina kielsi negatiiviset tunteensa – Olin aina iloinen, hyvällä tuulella, mikään ei haitannut tai harmittanut. Sanomattakin selvää, että ne elämän negatiiviset tunteet jäivät muhimaan sinne mieleen käsittelemättä melko huonoin seurauksin. Negatiivisten tunteiden salliminen oli yksi avain siihen, että minusta tuli aidosti positiivisempi ihminen!
Kallistutko tällä hetkellä enemmän positiivisen vai negatiivisen puolelle mielenmaisemaltasi?

Raskaus ja kehonkuva

Raskausaikana tapahtuu ihan mielettömän isoja muutoksia kehossa, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Siksi halusinkin kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta: Mitä tapahtuu kehonkuvalle raskausaikana?

Olisi oikeastaan erikoista, jos näin suuret kehon muutokset eivät aiheuttaisi minkäänlaista muutosta mieleen ja siihen miten näemme itsemme. Onhan raskauden aikana pinnalla myös ihana hormonimyrsky, joka aiheuttaa mielialojen ja tunnetilojen heilahtelua välillä erittäin lyhyelläkin aikavälillä. Välillä voi olla onnensa kukkuloilla pallomahansa kanssa, kun taas toisina päivinä peilikuva muistuttaa enemmän valasta, kuin raskauden onnea hehkuvaa naista.

On siis ihan normaalia, että tunteet vaihtelevat omaa kehoa kohtaan raskauden aikana. Maha kasvaa, iho venyy, paino nousee, kroppa kerää nestettä. Muhkuroita on siellä missä niitä aiemmin ei ole ollut. Muodot muuttuvat raskauden edetessä entistä pyöreämmiksi. Ryhti muuttuu painopisteen muuttuessa. Nivelet löystyvät ja saattavat aiheuttaa kipuja.

On olemassa kuitenkin muutamia tekijöitä, jotka hormonihärdellin ja fyysisten muutoksen ohella vaikuttavat kehonkuvan muokkautumiseen. Omaan kehonkuvaansa voi nimittäin myös vaikuttaa, eikä vain kellua eteenpäin hormonien armoilla.

kehonkuva1

Ajattelumallien vaikutus kehonkuvaan

Kehossa tapahtuvien muutosten ohella kehonkuvaan vaikuttaa erityisesti oma ajattelutapa. Onko ajattelutapa jämähtänyt tiettyyn asetelmaan (fixed mindset) vai onko henkilö kääntynyt enemmän kohti kasvumielentilaa (growth mindset)?
Jos ihmisellä on jämähtänyt ajattelutapa, hän ei usko oikein voivansa vaikuttaa esimerkiksi kehonsa muuttumiseen, palautumiseen tai omaan mieleensä. Hän myös pelkää epäonnistuvansa, eikä siksi ota edes yrittämisen riskiä. Voisi siis kuvitella tällaisen henkilön suusta pääsevän lauseita, kuten:

Kehoni on pilalla

En enää koskaan pääse hyvään kuntoon

En ole onnellinen, jos en ole  riittävän hyvässä kunnossa.

Kasvumielentilan omaava ihminen puolestaan ajattelee asioista hyvin eri tavalla: Hän näkee haasteet mahdollisuuksina kasvulle. Tällaisen mielentilan omaava ei siis näe epäonnistumisia todisteina huonommuudesta tai pysyvästä muutoksesta, vaan näkee ne uusina tilaisuuksina kehittyä. Kasvumielentilassa oleva ihminen voisi siis tokaista:

Käyn liikkumassa vähän päivittäin, jotta tunnen itseni hyvinvoivaksi. Se ei ehkä ole yhtä paljon kuin ennen, mutta enemmän kuin ei mitään.

Painoni näköjään nousee, mutta sitä se vaatii, että vauvalla on hyvä kasvaa

Miten voisin tukea palautumistani raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen? Tehdään suunnitelma!

Jämähtäneen ajatusmallin omaavalla henkilöllä on siis huomattavasti pessimistisempi suhtautuminen kehon muutoksiin, jolloin koko tilannetta tarkkailee harmaiden linssien läpi. Ymmärrettävästi oma keho voi alkaa ahdistaa, jos ajattelee muutoksen olevan pysyvää, eikä sille itse voi mitään. Kasvumielentilassa olevan suhtautuminen on optimistisempaa ja toiveikkaampaa: Tämän hetken tilanne on väliaikainen ja voin itse vaikuttaa lopputulokseen ainakin jossain määrin. Silloin osaa ehkä arvostaa enemmän kehon muuttumista ja sen ainutlaatuisia vaiheita.

kehonkuva2

Lähtötilanteen vaikutus kehonkuvaan ja itsetuntoon

Ajatusmallien lisäksi paljon vaikuttaa lähtötilanne kehonkuvan ja itsetunnon suhteen: Vääristynyt kehonkuva ja vaurioitunut itsetunto eivät useimmiten maagisesti korjaannu raskausaikana, vaan niiden kohentaminen vaatii työtä. Jos suhde omaan kehoon on jo lähtötilanteessa ongelmallinen, voi kehon jatkuva muuttuminen lisätä peilikuvaan kohdistuvaa ahdistuneisuutta ja vääristyneisyyttä.

Tosin tässäkin on olemassa poikkeustapauksia, sillä osa naisista kokee raskausaikana ensimmäistä kertaa olevansa sinut kroppansa kanssa ja kertovat myöhemmin raskauden lisänneen armollisuutta itseään kohtaan.

Ongelmaksi tilanne nousee, jos on sitonut oman arvonsa kehon ulkomuotoon. Silloin tilanne saattaa mennä vaikka näin: Kun näkee peilissä sen valtamerialuksen hehkeän ladyn sijaan, on huono päivä ja kokee olevansa huono sekä epäonnistunut. Peilikuva tuskin on muuttunut edellisestä päivästä dramaattisesti, kyse on vain siitä miten näemme itsemme. Miksi antaisimme niin suuren vallan peilikuvalle, että se voi muutamassa minuutissa määritellä päivän fiiliksen?

Jos tunnistat itsessäsi tällaisia piirteitä tai huomaat surkuttelevasi peilin edessä, kokeilepa esittää itsellesi kysymys: Miksi olen ihana ja arvokas? Aivot alkavat raksuttaa vastauksia ja kohta alitajunnastasi putkahtaa perusteluja ihanuudellesi. Eihän tämä yksinään vääristyneisyyttä kehonkuvassa korjaa, mutta voi toimia mielen piristäjänä ja boostata hieman itsetuntoasi. Mikään ei nimittäin heikennä fiilistä niin paljon kuin negatiivinen itsepuhe.

kehonkuva4

Omia ajatuksiani kehon muutoksista ja kehonkuvasta

Mistäs ihmeestä sitä aloittaisi. Jos olet blogiani lukenut, olet varmaan tietoinen syömishäiriötarinastani ja haasteista kehonkuvan kanssa. Hieman jännittyinein mielin olen siis seurannut kehon muutosten vaikutuksia omaan kehonkuvaani ja mielialaani.

Huijaisin teitä kyllä aika pahasti, jos sanoisin että koko ajan on ollut tasaista ihanaa auvoa. Onhan se muutos aina haastavaa, varsinkin jos ei ole mieleltään kovin joustava ihminen. Olen ollut ahdistunut milloin painon laskusta, painon noususta, selluliitista ja rintojen kasvusta. Minun on ollut hieman vaikea hyväksyä sitä, että ihan kaikki narut eivät nyt ole omissa käsissäni.

Kuitenkin olen nähnyt myös todella paljon positiivisia muutoksia omassa suhtautumisessani kehoon. Olen oppinut etsimään kauneutta vikojen sijaan. Ajatus, että kehoni on kasvattamassa jotain ihmeellistä on tuonut minulle lisää avarakatseisuutta itseäni kohtaan. Tiedostan myös, ettei tämä ole pysyvä tila, vaan siitä kannattaa nauttia nyt. Osaan myös kyseenalaistaa kehon muodon tärkeyden omalle mielialalleni: En ehkä voi täysin kontrolloida sitä, millaiseksi kehoni tämän prosessin myötä päätyy, mutta onko sillä loppujen lopuksi niin väliä?

Tämä aihehan pätee myös yleisesti, ei pelkästään raskaana ollessa. Kehonkuvan vääristymät voivat aiheuttaa hyvin paljon pahaa mieltä ja ahdistusta, joka purkautuu usein haasteisiin syömisessä, liikkumisessa ja yleisessä hyvinvoinnissa.
Minkälaisia ajatuksia sinulle heräsi? Oliko tuttuja ajatuksia tai tunteita?