7 x parhaat poiminnot viime viikolta

Vaihteeksi vähän kevyempää settiä vastapainoksi! Viime viikko oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja ajatusten täyteinen. Poimin 7 parasta ajatusta ja asiaa, jotka jäivät kuluneen viikon jälkeen kytemään mieleen.

Somen kohtuullistaminen. Poistin viimein sen messengerin puhelimestani ja eikä paluuta ole. Huh miten paljon se, ettei jatkuvasti kyttää viestejä vapauttaakaan energiaa kaikkeen muuhun! Lisäksi laitan aina iltaisin puhelimen lentokonetilaan viimeistään klo 19: Tämä takaa sen, etten käy innoissani kurkkimassa instagramia, facebook-ilmoituksia tai blogikommentteja.
En tiedä, onko jokaisella tarvetta ihan näin radikaaleihin keinoihin, mutta itselleni olen kokenut tämän erittäin toimivaksi systeemiksi. Jatkuva puhelimen ”vartiointi” kulutti minulta paljon reserviä, mitä voisin käyttää hyödyllisiin tai  ihan vaikka vaan kivoihin asioihin.

Syömishäiriöpostaus ja keskustelut vertaistuen merkeissä. Tälle ei oikeastaan meinaa löytyä sanoja. Sydämeen suorastaan sattuu, kun niin monella on vastaavia kokemuksia ja kärsimystä. Toiseelta se sama sydän myös pakahtuu ilosta, kun kuulen toipumisesta, selviytymistarinoista ja heränneestä toivosta. Jos jonkin viestin haluaisin tuoda ilmoille, niin se olisi että syömishäiriöstä voi parantua!

1510221952922IMG_20171113_132520

Hyvä treeniboogie. Viime viikolla pääsin treenailemaan salille kolmisen kertaa, mikä on mielestäni jo erittäin jees määrä! Sen lisäksi rauhallista ja rentouttavaa kävelyä. Keskityn tällä hetkellä hiomaan niitä omia heikkouksia, jolloin kauhean isoja painoja ei tarvitse käyttää – vahvemmat lihasryhmät saavat ylläpitävää treeniä. Vaihdoin juuri treeniohjelmaa paremmin tämän hetken raskaustilannetta vastaavaksi ja on kyllä ollut osuvia treenejä vaikka itse sanonkin!

 

Meditointi ja yksinolo. Olen ollut jopa harvinaisen pohdiskelevalla tuulella viimeiset pari viikkoa. Viime viikolla alkanut Urheilijoiden syömishäiriöt -kurssi nosti pintaan sen verran paljon ajatuksia ja tunteita, etten oikein osannut niitä edes käsitellä. Toki postauksen kirjoittaminen auttoi jäsentelemään ajatuksia selkeämpään muotoon, mutta varsinainen tunteiden käsittely jäi vielä jälkipyykiksi.
Tunnistan tarvitsevani yksinäistä aikaa yllättävän paljon. Viime aikoina sitä ei juuri ole ollut tai jos on, olen täyttänyt sen (fiksusti) somella. Tai pyörinyt levottomana ympäri kämppää yrittäen tehdä jotain ”hyödyllistä”. Meditointi on ollut tässä tilanteessa ihan kultaa: Saan sillä erotettua työn ja vapaa-ajan sekä palautettua fokusta tähän hetkeen.
Enkä nyt tarkoita, että täytyy istua risti-istunnassa hymistellen jotain sanskriittia. Ihan vaan rauhoittuminen,  silmien sulkeminen ja hengitykseen keskittyminen riittää. Jos ajatus harhailee (niinkuin se aina tekee), voi keskittymisen jälleen tietoisesti kääntää sisään- ja uloshengityksen tarkkailuun.

Isänpäivä. Olipa ihanaa päästä yllättämään rakas sänkyyn kannetulla aamupalalla sekä pienellä lahjakokoelmalla. Mä olen aika huono vastaanottamaan yllätyksiä (ja sopeutumaan sellaisiin yllättäviin juonenkäänteisiin), mutta ylläreiden järjestämisestä tykkään hirveästi! On mielestäni paras fiilis, kun pienellä vaivannäöllä voi tuoda toiselle hyvän mielen.
Oli myös äärimmäisen hauskaa yrittää ottaa jonkinlaista (järkevää) kuvaa yhdessä tuon hassuttelijan kanssa…

Lauantaiburgerit. Olemme tässä yrittäneet miehen kanssa mestaroida täydellisen burgerin valmistamista. Yrityksiä on ollut lukuisia, mutta aina joku pieni juttu on jäänyt hiertämään. Nyt kuitenkin heittäisin, että olemme jo melko lähellä tässä projektissa! Sen verran herkkua oli tuo burgeri chorizo-paprikahilloineen ja bataattiranskiksineen. Röyh.

Diskovessa. Meillä tosiaan kärähti vessasta lamppu alkuviikosta ja valoshow oli melkoinen. Siitä lähtien hampaiden harjaukset, naamanpesut ja vessakäynnit suoritettiin tunnelmallisessa taskulamppuvalaistuksessa. Löytyi muuten ihan uusi arvostus toimivalle kattovalaisimelle! Kuten jaoinkin eräässä instagram-postauksessani: Kun on elänyt riittävän pitkään pimeydessä, valossa kaikki näyttää upealta! Tämä saattaa ehkä olla hieman vessan lamppua laajempi ajatus.

Minkälaisia ajatuksia tai asioita sulle jäi päällimmäisenä käteen viime viikolta? Syvällisiä tai vähemmän syvällisiä?

BACK ON TRACK! Mitä tapahtuu jos ei käy salilla kolmeen viikkoon?

Kolme viikkoa hujahti hurjan nopeasti ja eilen oli ekan salitreenin aika! Jipii! Miltä ensimmäinen treeni tuntui, millaisia ajatuksia ja tunteita treenitauko herätti, millaisia muutoksia salitauko aiheuttaa ja mikä on fiilis kropassa nyt? Vastaukset löytyvät tästä postauksesta!

DSC_1520Miltä tuntuu nyt?

 

Vautsivau, kiitos hyvältä! Salitreeni kulki oikeastaan kuin rasvattu, joten fiilikset ovat katossa. Olen hurjan onnellinen treenitauon päättymisestä ja tästä ajattelin jatkaa hyvin maltillisesti kuormaa lisäten. Eilinen treeni sisälsi pääosin vain 2 sarjaa per liike, mutta jalat ovat tänään kyllä ihan muussia: Portaiden laskeutuminen, istuminen ja oikeastaan mikä vaan liike tuottaa tuskaa, ihan parasta!

Treenitauko – uhka vai mahdollisuus?

Mä näkisin, että jos on hippusenkaan ylirasituksen oireita ilmassa, treenitauko on suurensuuri mahdollisuus. Keho saa vihdoin lepoa: Lihakset, jänteet, nivelet ja hermosto palautuvat. Mieli saa siinä sivussa myös kevennystä. Siihen ei välttämättä se yksi kevyempi treeniviikko riitä, vaan toisinaan 2-3 viikkoa keventelyä voi olla ihan paikallaan!

DSC_1554Millaisia muutoksia treenitauko sai aikaan?

Nyt täytyy kyllä sanoa, etten huomaa erityisiä muutoksia. Tai siis täytyy täsmentää, en huomaa erityisiä ulkoisia muutoksia kehossani. En juurikaan seuraa painoani, mutta väittäisin sen pysyneen suht samoissa lukemissa. Lihaspaineet tietysti tipahtavat parin viikon aikana varsin hyvin, mutta palautuvat kyllä treenaamisen makuun pääsemisen jälkeen.

Huomaan selkeän eron jaksamisessani, sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Mieli tuntuu huomattavasti kirkkaammalta, jaksan olla positiivisempi ja energiaa riittää. Sain myös erittäin hyviä oivalluksia omista ajatusmalleistani, jotka ovat ohjanneet minua täydellisyyden tavoitteluun ja suorittamiseen. En myöskään enää väsy kauppareissusta tai portaiden noususta, mikä oli ihan arkipäivää ennen treenitaukoa. Näiden suhteen muutos oli siis valtava!

Mikä oli haastavinta treenitauossa?

Oma pää! Kun on jatkuvasti tottunut touhottamaan, on hidastaminen yllättävän vaikeaa. Mieli kertoo noin 297 tarinaa, miksi olisi hyvä lähteä liikkeelle/järjestää/organisoida/suorittaa nyt. Ja joka ikisen kerran täytyy kaivaa esille järkiperustelu nyt ei vielä ole aika, tiedät sen itsekin.

Toinen puoli päästä yrittää sanoa, että ihana relata ja nyt saadaan kroppa kerralla kuntoon! Toinen puoli taas pelottelee lihomisella, kunnon ja voimatasojen tippumisella sekä vähenevällä motivaatiolla liikkumista kohtaan. Mitä jos en tauon jälkeen enää haluakaan liikkua?

Onneksi pelot osoittautuivat turhaksi ja mitään pahaa ei tapahtunut. Näin jälkikäteen järjellä ajateltuna, miksi olisi tapahtunut? Pelot ovat välillä irrationaalisia.

Mikä oli kivointa treenitauossa?

Tähän on vain yksi oikea vastaus: Vähemmän pyykkiä.

DSC_1514Mitä tehdä treenitauon/kevyen viikon aikana?

Mulla meni monta päivää ihan vaan maatessa ja koomatessa, ainakin ensimmäisen viikon aikana. Tein työt, menin kotiin ja makasin sohvalla. Jos kroppa on niin väsynyt, voi olla tosiaan ihan hyvä vain lepäillä. Mulla meinaa välillä mieli käydä hirveillä kierroksilla fyysisestä väsymyksestä huolimatta, joten koin tärkeäksi hidastaa myös sillä puolella. Lepäilyn lisäksi siis venyttelin, meditoin, kävin kahvilla ja kaupoilla sekä istuskelin luonnossa.

Kun aloin olla vähän enemmän palautunut eli tuntui taas olevan virtaa, energiaa ja intoa, kävin pidemmillä kävelyillä ja tein kevyttä joogaa. Edelleen hyvin tarkkaan kehoa kuunnellen. Lisäksi aloin antaa myös mielelle enemmän haasteita: Suunnittelin ja kirjoitin blogitekstejä, ideoin ja pohdin, kuvasin kehonhuoltovideoita, editoin materiaalia. Yritin myös mielessäni vääntää suunnitelmaa vastaavan tilanteen ehkäisemiseksi.

Treenitauon aikana tein siis niitä juttuja, jotka muuten jäävät helposti vähän turhan vähälle. Tavoitteena olisi pitää nämä kehoa ja mieltä eheyttävät rutiinit mukana menossa myös treenien astuessa kuvioihin! Jos siis summataan mitä kolmen viikon treenitauko sai aikaan, luettelisin ensimmäisenä paremman mielialan, kevyemmät askeleet ja kaikonneen väsymyksen. Suosittelen kokeilemaan treenitaukoa tai kevennystä, mikäli kokonaiskuormitus elämässäsi on ollut pitkään suurta, treenitehot ovat tipahtaneet tai mieliala ihan viemärissä treenien jälkeen!

Palautuminen on siis hyvässä vauhdissa! Vielä täytyy olla aikalailla tuntosarvet pystyssä, sillä mahdollisuus väsymyksen, kiukutuksen ja palautumattomuuden palaamiseen on olemassa. Rauhassa, kehoa kuunnellen eteenpäin <3

Mitä sun viikonloppusuunnitelmat pitävät sisällään? Mä ajattelin rullailla ja joogailla näitä pökkelöjalkoja auki sekä kokkailla ihanaa herkkusafkaa! Lepohetken voisi myös siirtää tuonne aurinkoon, mikäli sää on suosiollinen 🙂