20 kysymystä bloggaamisesta – Mitä tienaan blogilla?

Bongasin tällaisen blogihaasteen Essie’s -blogista ja se vaikutti mielestäni kiinnostavalta.  Kukaan ei varsinaisesti minua ole tähän haastanut, mutta ajattelinpa vastata silti. My blog, my rules. Kysymyksiin oli hauska pohtia vastauksia samalla vähän raottaen verhoa bloggaajan ja lukijan välillä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin purkaa luovuuttani ja ajatuksiani johonkin kanavaan. Blogi ja kirjoittaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Samaan aikaan muutin myös opiskelemaan uudelle paikkakunnalle, joten sain myös lisää täytettä elämään.

Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi?

Aloitin kirjoittamisen alkuperäiseen blogiin kesällä 2012 eli kuusi vuotta sitten. Tällä blogialustalla on bloggailua takana reilu vuosi.

Kuvaile blogiasi sekä sen pääasiallisia aiheita.

Blogin pääasiallisia aiheita ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ravitsemus, liikunta ja kehonkuva. Varmasti piakkoin myös perhe-elämän ja hyvinvoinnin yhdistäminen! Pyrkimykseni on välittää hyvää fiilistä, positiivista asennetta sekä saada lukija ajattelemaan aiheita uusista näkökulmista. Syvällisempien aiheiden vastapainoksi ilmestyy myös kevyempiä inspiraatiopostauksia sekä höpinää omista kuulumisista.

Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä tavoitteena on postata kolmesti viikossa. Päivitystahti tottakai elää hieman elämäntilanteen mukaan, joten sanoisin 2-4 kertaa viikossa!

Kuvat vai teksti?

Ehdottomasti teksti! Kuvat ovat tottakai tärkeitä, mutta itse näen tekstin olevan se juttu, se blogin sielu. Jos blogin teksti on pintapuolista höttöä, ei sitä jaksa kovin kauaa lukea. Sitten tietty kun teksti on kunnossa, voivat upeat kuvat nostaa blogin uudelle levelille!

Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Iso osa postauksistani saa alkunsa omista pohdinnoistani: Niitä ilmestyy päähäni yön hämärinä tunteita, istuessa metrossa tai kävellessäni luonnossa. Myös lukeminen ja käymäni keskustelut saattavat innoittaa uuteen postaukseen. Ravitsemus- ja liikunta-aiheisiin postauksiin saan monesti inspiraation käytännön työstä valmentajana ja kohtaamieni asiakkaiden haasteista. Lisäksi monet terveyteen liittyvät Facebook-ryhmät saattavat toisinaan kiehuttaa päätäni siinä määrin, että tekstiä syntyy!

Bloggaatko mieluiten päivällä, illalla vai aamulla?

Hmmm, kuinkakohan moni arvaa tähän vastauksen? Alkaa A:lla ja päättyy U:hun!

Kuinka usein teet jotain blogisi eteen eli otat kuvia, suunnittelet postauksia, vastaat kommentteihin yms.?

Jotain teen päivittäin. Kuvaaminen ja postausten suunnittelu tapahtuvat siinä arjen lomassa, sillä yht äkkiä saattaa idea ilmestyä päähän. Kirjoitan ehkä 4-5 päivänä viikossa, mutta useimmiten löydän itseni ”vapaapäivinäkin” raapustelemasta ideoita epämääräisille paperilapuille.

Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä jonkin verran myös muiden blogeja, tosin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Eniten luen hyvinvointiin liittyviä blogitekstejä (ennemmin kuin seurailisin yhtä tiettyä bloggaajaa). Itseäni kiinnostaa kuitenkin myös arkinen höpöttely sekä sellainen toisten elämään kurkistaminen. Niin ja tällä hetkellä kaikki mikä liittyy vauvoihin.

Voisin tehdä oman postauksensa kiinnostavista bloggaajista, mutta tässä ainakin muutama suosikki:
Iidan matkassa
Supet Fit Me
Candy on the run

Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut jopa liittymään lukijaksi?

Aitous, halu auttaa lukijaa, mielenkiintoinen ja vaihteleva sisältö, positiivisuus. Sellainen tietynlainen lämpö ja kyky puhua vaikeistakin asioista. Tykkään tietysti myös visuaalisesti kauniista blogeista, mutta ne eivät ole se pääsyy seuraamiselle!

bloggaaja3

Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Uuden luominen, auttaminen ja vuorovaikutteisuus. Itselleni luovuus ja sen ilmaiseminen on äärettömän tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta. Bloggaamisessa sitä pääsee toteuttamaan monella eri tavalla niin tekstin, kuvien kuin esimerkiksi reseptiikan suhteen. Muiden auttamisen taas koen olevan elämäni tarkoitus: Jos voin blogia kirjoittamalla auttaa edes vähän, tekee se minut erittäin onnelliseksi, sillä se lisää merkityksellisyyttä elämääni. Vuorovaikutteisuus eli kommenttien saaminen ja niihin vastaaminen ovat ihan parasta – Saan tutustua ihmisiin ruudun toisella puolella ja vaihtaa ajatuksia.

Kolme ikävintä asiaa bloggaamisessa?

Miksi en oikein keksi tähän mitään? Tai no tietotekniikan kanssa säätäminen olisi varmaan yksi. Toinen itseäni toisinaan harmittava seikka on kommentoinnin puute: Kun olet kirjoittanut mielestäsi tärkeän tekstin ja kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Otan myös toisinaan itse vähän turhan paljon paineita kirjoittamisesta –  se voisi olla kolmas kohta.

Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa?

Tottakai! Kuten mainitsinkin parin ylemmän kysymyksen kohdalla, kommentit ovat bloggaamisen suola (ja sokeri, jos terveysblogissa voi näin sanoa). Ilman niitä tuntuu, että tekee turhaa työtä ja puuhastelee vain itsekseen.

Onko blogillasi muita somekanavia esimerkiksi Instagram tai Facebook-sivu?

Blogilta löytyy Instagram– ja Facebook-sivut Lisäksi blogia voi seurata erilaisissa blogipalveluissa, kuten bloglovinissa, blogit.fi:ssä, blogkeenissä ja blog junglessa.

Onko sinulla luonnoksissa useampia puolivalmiita postauksia vai kirjoitatko ja julkaisetko aina yhden postauksen kerrallaan?

Tämä vähän riippuu elämänrytmistä = onko minulla aikaa ideoida. Jos aikaa on luovuudelle enemmän, usein luonnostelen postauksia lähes valmiiksi tai edes ranskalaisilla viivoilla. Jos aikaa ei liiemmin ole, kirjoitan aina yhden postauksen kerrallaan julkaistavaksi. Tykkään molemmista tavoista!

Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Luulisin suuren osan tietävän? Ainakin olen sen verran huudellut somessa uusista kirjoituksista, että olisi hassua, jos joku olisi ne onnistunut välttämään!

Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi?

Tällä hetkellä bloggaamisesta ei ole minulle mitään taloudellista hyötyä. Itseasiassa tästä koituu minulle vain kuluja! Saan silloin tällöin yhteistyöehdotuksia, mutta olen hyvin valikoiva niiden suhteen: En halua edustaa mitään, mikä ei istu arvomaailmaani. Ehkä tulevaisuudessa saan blogistani myös jotain taloudellista korvausta. Tai sitten en, kuka tietää!

Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa ollenkaan?

Noh, se nyt sattuu olemaan mun nimi. Blogin slogan ”wellness in a nutshell” kiteyttää mielestäni varsin hyvin blogin linjan ja antaa lukijalle jotain ennakkotietoa tulevasta sisällöstä. Mitään varsinaista tarinaa ei siis ole!

Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin?

Tottakai sitä haluaa kehittyä jatkuvasti! Seuraava steppi lienee noiden kuvien kehittäminen, koska koen tekstin olevan aika hyvin hallussa. Toki kehitettävää riittää myös teknisellä puolella, uusien postauskonseptien kehittelyssä sekä tietysti sen yhden kommentointiongelman ratkaisussa!

Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

En nyt ihan tiedä, olenko oikea tyyppi vastaamaan tähän, kun ei ole suurta lukijakuntaa, menestystä, maita ja mammonaa. Yksi vinkki voisi kuitenkin olla, että Tee sitä omaa juttuasi, älä yritä muuttua toiseksi. Itse olen mennyt kaikkein eniten metsään blogin suhteen, kun olen yrittänyt olla jotain muuta kuin olen. Oma tyyli paras tyyli!

bloggaaja2

Tuliko ylläreitä? Jos haluat olla mukana tukemassa bloggaajan henkistä hyvinvointia, jätä kommentti! 😀

Aamuhetki päältä kaunihimpi

Aamupala01

Jos nyt katselisi pelkästään kuvia, voisi tämän ajatella olevan ihanan idyllinen alku aamulle. Todellisuudessa herkullisesta ulkomuodostaan huolimatta smoothiessa oli *krhmmm* vähän kehiteltävää ja se jäi muutamaa lusikallista lukuun ottamatta syömättä. Se pääsi kuitenkin miehen smoothien ainesosaksi myöhemmin eli ruokaa ei lentänyt roskiin!

Olen myös kehittänyt addiktion omenoihin. Tämä on sinänsä hankalampi homma, koska saan niistä tällä hetkellä allergista ihottumaa ja vatsakipuja. Silti ne tuntuvat olevan välillä ainoa ruoka, jota haluaisin syödä. Julma maailma. Ainakin tämä osa aamupalasta oli oikein maistuva, jos haluaa keskittyä positiiviseen!

Lisäksi noin makeasta aamupalasta tulee nykyisin paha olo. Piti oikein ripotella suolaa suuhun, että sain sen ällötyksen tunteen loppumaan. Tarvitsen siis aamuihini tasapainoisen kattauksen erilaisia makuja, mieluiten sinne suolaiseen päin painottuen.

 

Aamupala02

Onneksi jokaisen illan jälkeen seuraa uusi aamu ja mahdollisuus paremmille aamupalakokeiluille! Mitä löytyi tänään sun aamupalalautaselta?

3 terveellistä reseptiä – valmiina 30 minuutissa!

Terveellistä ruokaa nopeasti? Me kaikki varmaan tiedämme sen fiiliksen, kun tulee väsyneenä, suorastaan viimeisillä voimillaan raahautuen kotiin. Nälkä. Silloin ei jaksa kokkailla monimutkaisuuksia, vaan suorat linjat ovat tarpeen. Terveyskriteerien täyttämiseksi on hyvä varmistaa, että mukana on kasviksia, proteiinia, pehmeää rasvaa sekä jokin kuitupitoinen hiilihydraatin lähde. Nämä tekijät eivät kuitenkaan ole este herkulliselle maulle, päin vastoin!

Ohesta löydät kolme herkullista, mutta terveellistä reseptiä. Näiden valmistus on erittäin yksinkertaista ja ruoka on naaman edessä puolessa tunnissa! Annoskoko on reilu, jolloin ruokaa riittää helposti kahdelle ihmiselle ja seuraavallekin aterialle. Let’s cook!

terveellinen resepti3

Kikhernepasta ja Quorn-bolognese

Pussillinen kikhernepastaa (Esim. Palmusto, á 200g)
2 pussillista Quorn-rouhetta (á 300g)
8-10dl tomaattipohjaista kastiketta (esim maustettua Mutti -tomaattimurskaa ja säilykekirsikkatomaatteja)
vettä
öljyä
suolaa, mustapippuria, oreganoa

Tarjoiluun parsakaalia ja (vege)parmesaania

Lirauta pannulle öljyä ja heitä päälle jäiset Quornit. Odotellessasi Quornin sulamista, voit pilkkoa parsakaalit valmiiksi. Kun Quorn on sulanut, lisää joukkoon tomaattimurska, hieman vettä ja mausteet. Kastike saa porista liedellä pastan keitinajan verran. Jos sinulla on kerroskattila, voit keittää alaosassa pastat ja höyrytysosassa höyrytellä parsakaalit samanaikaisesti. Toinen vaihtoehto on iso siivilä pastakattilan päälle!

Kun pasta ja parsakaali ovat kypsiä, on ruokailun aika! Kokoa ainekset lautaselle ja raasta päälle hieman (vege)parmesaania mausteeksi. Nauti!

terveellinen resepti2

Kiinalainen chilikana riisillä

Paketillinen broilerin rintafileetä tai suikaleita (~400g)
2-3 valkosipulin kynttä
2 punaista mietoa chiliä
0,5dl soijakastiketta (tarvittaessa gluteenitonta)
1dl mantelimaitoa
1,5rkl etikkaa
mustapippuria
(purkin pohjallinen kookoslastuja)

Lisäksi keitettyä täysjyväriisiä ja kasviksia

Lisää padan tai ison paistinpannun pohjalle öljyä. Ruskista broilerin pinta. Samalla voit pilkkoa chilin (varo silmiä ja nenää!) sekä kuoria valkosipulin kynnet. Heitä makuaineet kanan kaveriksi. Lisää soijakastike ja mantelimaito sekä mustapippuri ja kookoslastut. Anna poreilla, 10min tai kunnes kana on varmasti kypsää. Samalla voit keittää riisin ja valmistella kasvikset: Yksi helppo tapa lisätä kasviksia on lisätä esimerkiksi porkkanaa tai parsakaalia riisin mukaan keittymään! Myös wok-vihannekset voisivat käydä tähän tosi hyvin.

Tarjoile chilikana riisin ja kasvisten kanssa. Halutessasi voit lisätä reseptiin inkivääriä tuoreena tai jauheena, se kuulemma sopii hyvin. Itsehän en saa sitä nyt syödä. Nyyh.

terveellinen resepti1

Shakshuka

8dl tomaattimurskaa (halutessa chilillä maustettua)
2 paprikaa
sipuli
öljyä
2prk kikherneitä (á 230g)
6 kananmunaa
suolaa, pizzamaustetta (oreganoa, basilikaa, sipulia, valkosipulia)

Tarjoiluun leipää

Pilko paprika ja sipulit pienehköiksi palasiksi. Kuullota kasvikset öljyssä pannulla. Lisää joukkoon kikherneet, tomaattimurska ja mausteet. Kuumenna höyryäväksi. Tee lastalla ruokaan kolo ja tipauta aina yhteen kuoppaan yksi kananmuna. Ruoka on valmis, kun kananmunat ovat hyytyneet!

Tarjoile leivän ja halutessasi kasvisten kanssa. Meillä oli lisukkeena pehmeäksi paistettua kaalia, mutta näin vatsaoireisen näkökulmasta se ei ehkä ollut paras ratkaisu…

Mikä resepteistä lähtee kokeiluun? 🙂 Muistathan, että reseptit ovat varsin hyvin muokattavissa omien makumieltymysten ja valintojen mukaisiksi!

Ruokahistoriani lapsuudesta tähän hetkeen

Samoin kuin kehitymme vuosien myötä ihmisinä, saattaa ruokavalio käydä läpi aikamoisen evoluution elämänkaaren aikana. Jos ajattelet lapsuuden lempiruokaasi nyt, millaisen reaktion se herättää? Entä mitä lapsiversio itsestäsi toteaisi tämän päivän lemppariherkuistasi? Pikku-Heidi varmaan irvistäisi, jos joutuisi kohtaamaan parsakaalin lautasellaan…

Miltä ruokahistoriani näyttää lapsuudesta tähän hetkeen?

Lapsuus

Olin muistaakseni melkoisen nirso lapsi. En pitänyt monistakaan ruoista sen lisäksi, että olin allerginen kalalle ja maidolle. Esimerkiksi broileriin minulla oli jotenkin jännä suhde: En jostain syystä tykännyt broilerin koipireisistä, koska niitä tarjoiltiin useimmiten silloin kun telkkarista tuli formulaa. Tämä taas yhdistyi pienessä päässä tylsyyteen, koska kaikki vain tuijottivat töllöä.

Kasviksista minulle kelpasi ehkä kurkku ja tuore porkkana. Tomaateista ei puhettakaan, paprikasta tuli outo tunne kurkkuun. Sipulista sen sijaan olen aina pitänyt, myös raakana. Toinen ihmettelyjä kerännyt makumieltymykseni oli homejuusto (maitoallergian väistyttyä).

Melko tyypillisesti olin myös perso makealle. Tykkäsin yli kaiken ällömakeista berliininmunkeista, jotka olivat suunnilleen oman pääni kokoisia. Niiden lisäksi mummin leipomat voisilmäpullat, äitin mustikkapiirakka, vaniljajäätelö sekä siirappi  tai hunaja suoraan purkista (!!) olivat herkkujani. Muistan kyllä odottaneeni karkkipäivien lauantai- tai irttaripussia myös suurella innolla.

Muuten tykkäsin ihan tavallisista ruoista. Lihapullista, perunoista, makaronilaatikosta, jauhelihakastikkeesta ja spagetista. Joskus meillä oli ranskalaisia ja nakkeja, se oli pienelle Heidille aina ilon päivä! Koulussa olin huono syömään, paitsi silloin kun oli pinaattilettuja. Elin oikeastaan ala-asteen sekä ylä-asteen alun näkkileivillä ja kuivalla ruisleivällä. Pahin ällötys oli hernekeitto, jota pakotettiin syömään, vaikka oksennus meinasi lentää. Sitä en syö vielä tänäkään päivänä…

IMG_20171020_120521

Nuoruus

Ennen syömishäiriötä

Muistaakseni jossain seitsemännen ja yhdeksännen luokan välissä vain hoksasin, että kasvikset ovat muuten tosi hyviä. Vaikkei ikinä uskoisi, tämä havainto lähti liikkeelle koulun ruokalan keitetystä parsakaalista. Se maistui mielestäni jotenkin tosi hyvältä, joten aloin kokeilla kasviksia ennakkoluulottomammin. Huomasin, että on niitä  kasviksia muitakin kuin kurkku ja porkkana.

Muutenkin aloin syödä enemmän oikeaa ruokaa, enkä elänyt koulupäiviä pelkillä näkkäreillä. Toisinaan kyllä kävi niinkin ja kävimme kaupasta hakemassa välitunnilla karkkia tai suolapähkinöitä. Tykkäsin erityisesti chupachups-tikkareista ja chilipähkinöistä. Jossain kohtaa oikein yritin juoda energiajuomia, varsin huonolla lopputuloksella: Ne maistuivat niin kamalalta, ettei koko tölkillinen edes mennyt alas!

Kun alkoi olla enemmän omaa rahaa, kävimme myös kavereiden kanssa Hesen ranskalaisilla. Muutenkin yhteiset illanistujaiset pyörivät aikalailla ruoan ja herkkujen ympärillä.

Syömishäiriön keskellä

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, syömishäiriöni alkoi varsin salakavalasti elämäntapojen terveellistämisenä: Kiinnitin huomiota ateriarytmiin, otin mukaan välipaloja, huolehdin proteiinin saannista ja jätin herkut pois. Syömiseni saattoi siis aluksi olla jopa runsaampaa ja monipuolisempaa. Muistan ainakin syöneeni rasvatonta jogurttia, paljon ruisleipää, täysjyväriisiä ja -pastaa, reilusti kasviksia, puuroa, hedelmiä ja broileria. Jossain kohtaa mittasuhteet ja terveyden tavoittelu kuitenkin vinksahtivat ja, noh, you know the story.

Toipumisen aikaan 

Vaikka olinkin näennäisesti parantunut, mielen työstäminen jatkui pitkään. Ruokaan liittyvät pelot olivat vallalla vielä vuosia normaalipainon saavuttamisen jälkeen. Muistan pelänneeni esimerkiksi vuohenjuustoa salaatissa ihan älyttömästi – oli minulle todella iso juttu käydä syömässä ulkona ja vielä juustoa! Muita pelkojani olivat muun muassa rasva leivän päällä, leipä ylipäänsä, ruoanvalmistuksessa käytetty öljy, sokeri kaikissa muodoissaan, liha, hiilihydraatit kaikissa muodoissaan…

Jossain kohtaa hölläsin tarkoituksella herkkujen suhteen; Kävin varmaan parin viikon ajan joka päivä syömässä tuoreen pullan koulun viereisessä kahvilassa. Kun huomasin, ettei tämä aiheuttanut katastrofia, vapautuivat syömiseen liittyvät pelot vaihe vaiheelta.

IMG_20171022_124626

Aikuisuus

(Tuntuu omituiselta kirjoittaa olevansa aikuinen! Missä se raja menee? Tässä tarkoitan kuitenkin lähinnä aikaani yliopistossa ja siitä eteen päin).

Yliopiston alku oli mulle vatsaoireiden aikaa. Crohnin tautini diagnosoitiin vasta yli puolen toista vuoden päästä, mutta oireet olivat olemassa jo opiskelua aloitellessa. Rajoittavaan syömiseen taipuvaisena reagoin paheneviin vatsaongelmiin mitenkäs muuten kuin rajoittamalla.

Kokeilin parin vuoden sisällä oikeastaan kaiken mahdollisen: Kasvisruokailun, paleon, viljattoman, munattoman, maidottoman, superfoodit ja purkkiruokailun. Diagnosoidut maito- ja vilja-allergiat saattoivat hieman vielä lisätä vettä myllyyn. Muistan jossain vaiheessa syöneeni välipalaksi broilerin fileetä ja omenaa luentojen välissä. Se oli elämää se! Kaiken varalta: Jos asia ei käy riittävän selkeästi ilmi, tämä oli sarkasmia.

Erilaiset ruokakokeilut toivat mukanaan paljon hyvää, kuten monipuolisemman ruoka-aineiden hyödyntämisen, uusien lemppariruokien löytämisen ja leivontainnostuksen. Kuitenkin ruokarajoitukset herättivät henkiin myös joitakin vanhoja peikkoja, esimerkiksi hiilihydraattien pelon. Aloin myös saada ”kohtauksia”, joiden aikana koin, etten hallinnut syömäni ruoan määrää. En sanoisi niillä ruokamäärillä sitä ahmimiseksi, vaan ennemminkin kyvyttömyydeksi lopettaa syöminen, vaikka olisi jo sopivan täysi olo. Nykyisen tietämykseni valossa uskon näiden johtuneen ihan puhtaasti liian matalasta hiilihydraattien ja energiansaannista.

IMG_20171106_104910

Nykyhetki

Tällä hetkellä syön hyvin pitkälti intuitiivisesti ja syömisiäni erityisemmin rajoittamatta. Vaikken kokenut rajoittavani hirveästi aiemmissakaan vaiheissa, on syömisen helppous noussut ihan uusille leveleille. Raskaus on voimistanut tätä piirrettä entisestään: Jos jotain ei tee mieli, en syö sitä. Jos taas jokin erityisesti himottaa, syön sen nautiskellen.

Välillä syön pelkkää kasvisruokaa, välillä mieli tekee burgeria, välillä taas kananmunaleipiä, välillä pelkkiä marjoja ja hedelmiä. Syöminen on joustava kokonaisuus, enkä noudata siinä mitään sääntöjä. Toki tietynlainen perusta, säännöllinen ateriarytmi, veden juonti, kasvisten syöminen joka aterialla, kuitupitoisten tuotteiden suosiminen ja proteiinin lähteiden sisällyttäminen aterioille tulee jo selkärangasta. Kun tämä perusta on kunnossa, voi kehoa kuunnellen hyvin tehdäkin poikkeuksia: Syödä pelkkiä hedelmiä välipalaksi, antaa ateriavälin venähtää jos ei ole nälkä ja valita vaaleaa höttöleipää tumman sijaan.

Tasapaino. Se on se sana, joka kuvaa syömistäni tänä päivänä. Kaikki ruoka on sallittua kohtuullisissa määrin, eikä ole olemassa jaottelua kiellettyihin ja sallittuihin ruokiin. Tämä on tärkeä ajatus ja oivallus myös itselleni: Vietin vuosia sellaisessa välitilassa, jossa olin muka salliva, mutta kuitenkin hieman kontrolloin syömistä ja ahdistuin poikkeamista. Jos ei sisäistä ajatusta ei siitä, että kaikki on oikeasti sallittua, tulee helposti vedettyä övereitä ja seurauksena on vain morkkis. Tämä on se kuuluisa noidankehä: Ajatellaan, että joidenkin ruokien saantia tulee kontrolloida –> tiukka kontrolli pettää jossakin vaiheessa –> huono omatunto –> entistä tiukempi kontrolli. Keskeisessä osassa tasapainon saavuttamisessa ei siis välttämättä olekaan ruoka, vaan oma ajatusmaailma ja sen tarkkailu.

Mulla on edelleen muutama ruoka, joita en koskaan syö: Irtokarkit, vehnä, kala, etanat. Ensimmäiset kolme kuuluvat listaan allergiaa-aiheuttavat ruoka-aineet, joista tulee kamala olo (tai kuolema). Etanat taas ovat vaan ällöjä. En tiedä sitten onko tämä rajoittunutta, mutta mielestäni ei!

DSC_1245

Jos koet samankaltaisuuksia omassa ruokahistoriassasi, niin avaappa sanainen arkkusi! Näistä olisi mielenkiintoista keskustella 🙂 Jos taas salliva syömisote kiinnostaa, käy kurkkaamassa alla olevan linkin teksti aiheesta!

Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Ystävänpäiväspesiaali – 10 faktaa parisuhteestamme

Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle! On hienoa, että vuodessa on päivä, joka on omistettu ystäville ja rakkaille. Annetaan siis tänään (ja mielellään jokaisena muunakin päivänä) arvostusta ja ajatusta meille tärkeille ihmisille!

Ystävänpäivän kunniaksi listasin yhdessä mieheni kanssa 10 faktaa parisuhteestamme.  Mä henkilökohtaisesti rakastan ihmisten tarinoita parisuhteesta ja sen alkuvaiheista, joten niistäkin löytyy alta muutama nippelitieto!

Lankaamme aina hampaat yhdessä

Tässähän ei sinänsä ole mitään omituista, sillä menemme aina samaan aikaan nukkumaan. Hieman kummallista ehkä voi olla, että istumme aina sylikkäin vessanpöntöllä niitä hampaita langatessa. Jos asiaa mietit, niin kyllä, pöntön kansi on kiinni ja vaatteet on päällä.

Puhumme varsin usein toisillemme englantia

Jostain syystä olemme alusta asti jutelleet paljon englanniksi. Erityisesti vaikeista asioista on ollut jopa helpompi puhua vieraalla kielellä. Niklas myös käyttää työssään englannin kieltä paljon, joten se jää toisinaan työpäivän jälkeen päälle! Tämä on kohentanut kyllä kielitaitoa entisestään ja antanut ehkä hieman lisää varmuutta puhumiseen. Sitten kun sanat unohtuvat niin puhutaan humoristista finglishiä.

Meillä ei ole mitään ongelmaa olla vierekkäin hiljaa

Usein jompi kumpi havaitsee toisen tarpeen olla puhumatta. Silloin siis istumme sohvalla vierekkäin tai kainaloikkain ja annamme ajatusten juosta. Alusta asti toisen kanssa on ollut helppo olla myös hiljaa – kiusallinen hiljaisuus on tässä taloudessa tuntematon termi.

Kehuja ja kehitettävää 5:1

Uskomme vahvasti kehujen voimaan. Kuitenkin joskus tulee tarve sanoa myös kehityskohteista sille rakkaalle puolisolle. Kun arjessa kehuu riittävästi ja aidosti, myös tuo kritiikki tulee otettua vastaan avoimemmin mielin. Joskus on jostain tullut bongattua tuo suhde: 5 kehua 1 kehityskohdetta kohden.

Ensimmäinen kahdenkeskinen tapaamisemme oli verkkareissa termarikahvin äärellä

Tarkoituksena oli, että Niklas piipahtaa noin kymmeneksi minuutiksi ennen treeniään. Lopulta tuo 10min vähän venyi. Kävin kyllä välissä töissä ja kotiin palattuani Niklas tuli takaisin kyläilemään. Sen jälkeen olemmekin olleet yhdessä joka päivä ihan muutamia päiviä lukuun ottamatta.

Ystävänpäivä1

Niklas oli valmis harjoittelemaan tankotanssia viettääkseen aikaa minun kanssani

Hän taisi käydä kerran tai kaksi kokeilemassa. Olisi kyllä varmasti tullut hyväksi tankoilijaksi ajan myötä, sen verran hyvin luisti ensimmäisellä kerralla! Tosin taisi miestä enemmänkin houkuttaa ilmajoogakangas sekä seura, kuin itse tankotanssin opettelu.

Meillä on aina samaan aikaan nälkä. Ja pissahätä.

Olemme jotenkin onnistuneet synkronoimaan tarpeemme samanlaiseen rytmiin. Voisikin sanoa, että elämme avioliiton sijaan symbioosissa. Samanaikaisuus pätee muuten myös suunnitelmiin ja aikatauluihin: Olemme usein samaa mieltä koti-illoista, matkustamisista, salille lähdöstä ja illanvietoista.
Ainut miinuspuoli tässä tietysti on muodostuva vessajono ja toinen koputtelemassa oven takana.

Kun tapasimme, Niklaksella oli yli 30 lisäravinnepussia

Olin ehkä kevyesti järkyttynyt, mutta toisaalta ymmärsin meininkiä menneiden vuosien superfoodhullutuksieni jäljiltä. Nykyisin lisäravinteista on jäljellä enää kourallinen eli ne tutkitusti toimivat!

Ensitapaamisemme jälkeen tarinamme lähti liikkeelle, kun kehuin Niklaksen postaamaa lainausta Facebookissa

Tästä lähtivät liikkeelle kolmen päivän hullun pitkät Facebook-keskustelut elämästä, menneisyydestä, tulevaisuudesta, arvoista ja tavoitteista. Kaikki vaan klikkasi. Olin juuri itse Turussa tuon ajan ja palattuani kotiin olikin jo sen termarikahvin vuoro.

Meillä on selkeä työnjako kotihommissa

Niklas hoitaa kaiken ällöttävän, kuten tiskikoneen täyttämisen, roskisten viemiset ja putsaamiset sekä lattiakaivojen tyhjennykset. Minä taas hoidan puhtaat hommat eli pyykkäämisen, tiskikoneen tyhjennyksen ja yleisen järjestelyn. Kokkaamiset ja muut siivoamiset jaetaan jaksamisen ja ehtimisen mukaan!

Tuliko ylläreitä? Jos haluat kertoa faktoja omasta parisuhteestasi tai samaistumisen kohteita meidän tarinastamme, niin anna palaa! Kommenttiboksi odottaa täytettä 🙂

 

 

25 x Lemppari

Itse tykkään välillä lukea hieman kevyempiäkin postauksia, vaikka pohdiskelut ja ajatuksen aiheet ovatkin enemmän omia heiniä. Aina ei kuitenkaan välttämättä ole energiaa miettiä syvällisiä ja silloin on kiva lukea hömppää. Listasin oheiseen listaan mun 25 lempparia eri (random) osa-alueilta. Olisi ihan huikean hauskaa, jos vastaisit samoihin kysymyksiin kommenttikentässä! Siten oppisin ehkä tuntemaan teitäkin taas asteen verran enemmän.

Lempparit1

Mikä on sun lemppari…

…väri?

Tämä on itseasiassa yllättävän vaikea kysymys. Savolainen vastaus: Se vähän riippuu. Pukeutumisessa ja sisustuksessa pidän pääsääntöisesti mustasta, harmaasta ja valkoisesta. Toisaalta tummansininen, tummanvihreä ja tummanpunainen miellyttävät myös silmää. Jos pitäisi yksi valita, olisi se varmaan valkoinen.

…raaka-aine?

Kaurahiutaleet. Niistä saa valmistettua helposti pannukakut, puurot, keksit ja muutkin leipomukset. Kaurahiutaleita voi myös käyttää korppujauhojen tapaan pääruokien valmistuksessa. Kaurahiutaleita tulee olla aina kaapissa!

…vuoden aika?

Paha. Sanoisin, että kaikkein lempparein ajanjakso vuodesta on se lyhyt kesän ja syksyn välimaasto. Kun on vielä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, mutta aamuisin on ilmassa sellainen syksyn tuoksu. Olen siis syysihminen.

…juoma?

Vesi. Aiemmin olisin sanonut kahvi, mutta raskauden myötä sen kiehtovuus hävisi jonnekin. Vedellä siis mennään! (Toki joku herkkukaakao on myös aika jees).

…tv-ohjelma?

Katson ihan äärettömän vähän telkkaria. Meillä ei itseasiassa ole ollut telkkaria edes seinässä kahteen vuoteen, vaikka sellainen huoneen nurkassa kököttääkin. Tykkään eniten ehkä Big Bang Theorystä.

Lempparit2

…asu?

Tähän on yksi ja ainoa oikea vastaus: Rento trikoomekko ja legginsit. Koska en ikinä löydä sopivia housuja.

…ihonhoitotuote?

Kosmetologit usein lentävät pyllylleen, kun kerron käyttäväni päästä varpaisiin saakka samaa voidetta. Apteekin perusrasvaa, Carbalania. Se näyttäisi olevan ainakin näin talvella ainoa, joka pitää atooppisen ihoni jotenkin kurissa.

…hetki arjessa?

Tähän on kyllä ihan mahdotonta sanoa yhtä vastausta. Tykkään erityisesti treeninjälkeisestä hikifiiliksestä sekä heräämisestä aamuisin tuon ihanan miehen vierestä.

…liikuntamuoto?

Lemppareista lempparein on tanssi. Tanssiessa unohtuu kaikki muu. Parasta on käydä ohjatuilla tunneilla, niin ei tarvitse itse ajatella mitään! Valitettavasti pohkeeni eivät erityisesti tanssimisesta pidä, joten hyvänä kakkosena tulee viime vuosien rakkauteni voimatreeni.

….hedelmä?

Valitsen tähän niinkin eksoottisen hedelmän kuin veriappelsiini. Sopivassa suhteessa kirpeää, raikasta ja vain hivenen makeaa. Satokausi on lyhyt, joten vedän veriappelsiineja aina kaksin käsin sen aikaa kun niitä saa. Jos et oo vielä syönyt niitä riittämiin, niin hophop, satokausi loppuu pian!

Lempparit3

…kasvis?

Vaihtoehtoja on niin monta! Sanoisin silti, että porkkana on ykkönen: Menee niin raakana kuin kypsänä, keitoissa, laatikoissa, raasteissa, sellaisenaan.

…vaatemerkki?

Tää on muuten helppo! Népra on mun valinta. En malta odottaa, että masun poksahdettua saan tilata muutamat vaatekerrat niin treeniin kuin vapaa-aikaan. Sormet syyhyää jo osta napilla, erityisesti punaisten ja tumman sinisten trikoiden kohdalla.

…laulaja?

Mulla ei oikeastaan ole yhtä lempparia. Ed Sheeranin kappaleet iskevät usein. Työskentelyyn ja rauhoittumiseen parhaimmaksi olen todennut Petit Biscuit -nimisen artistin!

…biisi?

Olen näiden suhteen niiiiiin kausi-ihminen: Kulutan aina yhden kappaleen loppuun kuuntelemalla sitä jatkuvasti niin kauan, että koko biisi oksettaa. Edelliseen kohtaan viitaten Ed Sheeranin ja Andrea Bocellin Perfect Symphony oli pitkään repeat-listalla.

…kirja?

Viime aikoina olen lukenut aika vähän muuta kuin ammattikirjallisuutta. Liikuntaravitsemus -kirjaa ei varmaan lasketa? Muista kirjoista vaikuttavimpia on varmasti ollut Emma Donoghuen tositapahtumiin perustuva klassikkoromaani Huone.

Lempparit4

…elokuva?

Olen leffojen suhteen varsin ronkeli. En oikein siedä väkivaltaa, draamaa tai kovin ahdistavia kohtauksia. Sen sijaan tykkään älykkäistä ja ajatuksia herättävistä elokuvista. Yleensä näiden kahden välillä joutuu tekemään jonkinlaisen kompromissin (ja viettämään osan leffasta silmät kiinni ja sormet korvissa). Tähän mennessä elokuvista paras on varmaan ollut Hector’s search for Happiness.

…kukka?

Hääkukkananikin toiminut Kalla. Mielestäni se on sopivan yksinkertainen ja selkeälinjainen, mutta kuitenkin herkkä ja kaunis.

…eläin?

Meidän pihalla loikkivat pikkuiset citypuput! Eniten tykkään sellaisista eläimistä, jotka voivat hengailla ulkona vapaana: Olen itse niin allerginen oikeastaan kaikille eläimille, ettei lemmikkieläimiin ole koskaan ollut mahdollisuutta. Akvaariokalat olivat aika tylsiä lemmikkejä… Sen vuoksi söpöt pikkupuput ovat mun lemppareita!

…harrastus?

Jos liikunnan lisäksi pitäisi valita jokin muu harrastus, kallistuisin varmaankin joko soittamisen tai neulomisen suuntaan. Itselleni on tärkeää päästä luomaan asioita. Pianon soittamisessa herättämään nuotit henkiin ja neulomisessa taiteilemaan langat lopputuotteeksi.

…herkku?

Olen aina aiemmin ollut makeiden herkkujen perään. Pienenä vetäisin oman pään kokoisen berliininmunkin helposti napaan. Viime vuosina makeanmieltymys on kuitenkin vähentynyt ja nyt raskausaikana olen ennemminkin himoinnut suolaisia ruokia. Sanoisin, että terveellisimmistä herkuista lemppareita ovat banaanileipä ja paahdetut kikherneet. Tavallisista herkuista taas mutakakku ja kaurasipsit.

Lempparit5

…quote?

Lempparilainaukseni menee niinkin kauas histoariaan, että palataan antiikin Kreikkaan ja Aristoteleen lausahduksiin. ”We are what we repeatedly do. Excellence, therefore, is not an act, but a habit”. Pätee monelle elämän osa-alueelle, niin hyvinvointiin, treeniin kuin työhönkin.

…kuntosaliliike?

Kuningasliike eli maastaveto! Kuormittaa  ja vahvistaa koko kroppaa tehokkaasti yhdellä liikkeellä. Omat mittasuhteeni ovat tähän myös paljon paremmat kuin kyykkyyn, jolloin tuloksetkin ovat parempia. Mulle mave on siis ykkönen!

…venytys?

Suosin yleensä hieman enemmän dynaamisia kuin perinteisiä staattisia venytyksiä. Yksi (sadoista) lemppareistani on etureiden ja lonkankoukistajan venytys sohvan reunaa vasten. Eli venytettävän jalan jalkapöytä sohvalle, polvi maahan ja toinen jalka eteen polviseisontaan. Sieltä lantion kääntöä eteen eli häntää koipien väliin ja maltillista nojausta eteenpäin. Tekee nannaa istumatyön jälkeen!

…vuorokauden aika?

Jos olet lukenut blogia enemmänkin, osaat varmaan arvata. Aamut ovat mun parasta aikaa, ehdottomasti ja kyseenalaistamatta. Illalla olen lähinnä väsynyt tiskirätti, aamuisin taas energiaa puhkuva duracell. Tai no raskausaikana tämäkin on ehkä hieman häilynyt väsymyksen ollessa toisinaan aika hurjaa. Aamuissa kiehtoo se rauhallisuus, kun muu maailma on vielä hiljaa sekä mahdollisuus tehdä tulevasta päivästä mitä vaan!

…kaupunki?

Tämäkin riippuu vähän näkökulmasta. Tykkään Helsingistä älyttömästi sellaisena päivävierailukaupunkina. En kuitenkaan haluaisi keskustan alueella itse asua, vaan kaipaan rauhaa ympärilleni. Kuopiossa oli erittäin hyvät ulkoilumaastot ja lämpimiä ihmisiä. Turussa taas tykkään vanhan kaupungin rakennuksista sekä hieman Helsinkiä suppeammasta meiningistä. Espoo on kyllä asuinpaikkana ollut paras: Lähellä kaikkea, mutta sopivasti etäällä!

Löytyikö ylläreitä? Jos joku kohta herätti ajatuksia tai tuntemuksia, niin kommentoippa oma vastauksesi! 

Kohti tehokasta viikkoa – Miltä mun viikko näyttää?

Oot varmaan huomannut, että työpäivän aikana vireystila ja tekemisen tehokkuus saattaa vaihdella paljonkin? Ainakin omalla kohdallani huomaan tämän vaihtelun ulottuvan myös päivien välille – on tehokkaampia päiviä ja noh, sitten on päiviä.

Varsinkin luovassa työssä erilaisten päivien merkitys korostuu: Jos on huono päivä, ei saa oikein mitään omasta mielestä järkevää aikaan. Sähköposteihin voi vastata tällaisena ei niin luovanakin päivänä tehokkaasti, mutta yritäppä kirjoittaa osuvaa postausta  tai kirjan kappaletta inspiraation kadotessa. Ei yleensä onnistu kovin hyvällä menestyksellä.

Tuollaiset ei niin luovilla päivilläkin on kuitenkin roolinsa. Silloin päässä muhii jo luovuutta seuraavalle päivälle. Luovuus on vähän kuin lihas: Jos sitä rasittaa liikaa, se väsyy. Väsyneellä luovuuslihaksella on vaikea saada uusia ideoita ja tehdä luovuutta vaativia tehtäviä.
Yritän lähtökohtaisesti välttää aivojen joutumista totaalijumiin. Aivojumi iskee usein, kun on paahtanut liian monta tekemisen täyteistä päivää putkeen. Ennalta ehkäisy on tässäkin asiassa se avain, riittävien taukojen lisäksi!

Olen itse huomannut, että parhaiten homma toimii, kun päivien sisältöä hieman jaksottelee. Toki ihan samaa vapautta ei kasista neljään -päivätyössä välttämättä ole, mutta sielläkin voi monesti hieman vaikuttaa viikon kulkuun.
Mulla on viikossa selkeitä tehopäiviä, jolloin toteutan päässä muhineita ideoita, postaan, suunnittelen ja pidän yhteyttä asiakkaisiin. Lisäksi on pari rennompaa päivää, jolloin sallin itselleni rennomman työrytmin, joka antaa enemmän tilaa luovuudelle. Tuolloinkin saattaa siis tekstiä syntyä, mutta useimmiten päivät kuluvat taustatöiden parissa ja ideoinnissa.

Työviikko1

Viikkorytmi saattaa siis näyttää suunnilleen tällaiselta:

Maanantai – Tehopäivä
Viikko on mielestäni paras saattaa alkuun tehokkaalla työpäivällä! Viikonlopun rentoiluiden jälkeen mieli usein pursuaa ajatuksia, joita on mahtava päästä työstämään. Maanantaille usein kasaan paljon tekemistä, koska tiedän selviäväni siitä ”tuoreilla aivoilla”.

Tiistai – Rennompaa menoa
Yritän lähtökohtaisesti pitää tiistain hieman maanantaita kevyempänä päivänä. Yleensä tiistait ovat kuitenkin melko hyviä ideointipäiviä loppuviikkoa varten.

Keskiviikko – Tehopäivä
Keskellä työviikkoa on usein keskiverrosti tehtävää. Keskiviikko on toinen päivä, jolle kerään usein reilummin töitä, vaikkei se ihan maanantain tasolle ylläkään. Keskiviikkoisin usein videoin ja editoin sekä kirjoitan. Ihana sekametelisoppapäivä siis!

Torstai – Rennompaa menoa
Viikon toinen rennompi päivä! Torstai on yleensä selkeästi väsyneempi päivä. Käyn usein hierojalla torstaisin sekä teen ei niin hirmuisen paljon luovuutta vaativia hommia.  Ruokapäiväkirjojen tarkistamiset menevät tähän kategoriaan, samoin kuin sähköpostit, laskut ja kirjanpito. Toki jos on energinen ja luova olo, niin jonkinlaista työtä tulee tehtyä silläkin saralla.

Perjantai – Tehopäivä
Viikon viimeinen tehopäivä on perjantai. En odota perjantaita niinkään tulevan viikonlopun vuoksi, vaan ehkä enemmän fiiliksen takia. On mielestäni ihanaa tehdä tehokkaasti duunia ja sitten sulkea kone koko seuraavaksi päiväksi hyvillä mielin.

Lauantai – Lepopäivä
Lauantaisin en tee mitään töihin tai ideointiin liittyvää. Ainakaan aktiivisesti. Toisinaan päähäni putkahtaa ajatuksia, joita tietysti sitten kirjoittelen ylös kaiken maailman paperilappusille ja vihkojen kulmiin. Tarkoituksena kuitenkin suoda lepoa pääkopalle.

Sunnuntai – Rennompaa menoa
Yleensä sunnuntai on vähän sellainen fiilispäivä. Jos tuntuu, että olen työmoodissa, teen töitä. Jos en ole, en tee. Yleensä teen hyvin lyhyen työrypistyksen jossain kohtaa päivää. Ei siksi, että olisi jotenkin pakko, vaan koska tykkään. En kuitenkaan koe asiasta stressiä, jos nyt sattuu olemaan muutakin menoa viikonlopulle.

Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta toimii mulla! Henkilökohtaisesti uskon ennemmin siihen, että tehdään työt tehokkaasti silloin kun tehdään. Enemmän ei aina ole enemmän, vaikka usein tällainen käsitys onkin vallalla. Näkisin, että nykyisellä systeemillä saan monesti enemmän aikaan, kuin jos yrittäisin sopeutua väkisin kasista-neljään duuniaikoihin. Tarvitsen ehkä keskivertoa enemmän lepoa menneisyydessä koetun burn outin vuoksi, mutta tällä systeemillä koen saavani esiin parhaat puoleni luovassa työssä levosta tinkimättä.

Miltä sun viikkorytmi näyttää? Se voi olla täysin erilainen kuin mun, joten olisi hauska tietää, miten saat itsestäsi parhaan mahdollisen työminän ulos!

7 x parhaat poiminnot viime viikolta

Vaihteeksi vähän kevyempää settiä vastapainoksi! Viime viikko oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja ajatusten täyteinen. Poimin 7 parasta ajatusta ja asiaa, jotka jäivät kuluneen viikon jälkeen kytemään mieleen.

Somen kohtuullistaminen. Poistin viimein sen messengerin puhelimestani ja eikä paluuta ole. Huh miten paljon se, ettei jatkuvasti kyttää viestejä vapauttaakaan energiaa kaikkeen muuhun! Lisäksi laitan aina iltaisin puhelimen lentokonetilaan viimeistään klo 19: Tämä takaa sen, etten käy innoissani kurkkimassa instagramia, facebook-ilmoituksia tai blogikommentteja.
En tiedä, onko jokaisella tarvetta ihan näin radikaaleihin keinoihin, mutta itselleni olen kokenut tämän erittäin toimivaksi systeemiksi. Jatkuva puhelimen ”vartiointi” kulutti minulta paljon reserviä, mitä voisin käyttää hyödyllisiin tai  ihan vaikka vaan kivoihin asioihin.

Syömishäiriöpostaus ja keskustelut vertaistuen merkeissä. Tälle ei oikeastaan meinaa löytyä sanoja. Sydämeen suorastaan sattuu, kun niin monella on vastaavia kokemuksia ja kärsimystä. Toiseelta se sama sydän myös pakahtuu ilosta, kun kuulen toipumisesta, selviytymistarinoista ja heränneestä toivosta. Jos jonkin viestin haluaisin tuoda ilmoille, niin se olisi että syömishäiriöstä voi parantua!

1510221952922IMG_20171113_132520

Hyvä treeniboogie. Viime viikolla pääsin treenailemaan salille kolmisen kertaa, mikä on mielestäni jo erittäin jees määrä! Sen lisäksi rauhallista ja rentouttavaa kävelyä. Keskityn tällä hetkellä hiomaan niitä omia heikkouksia, jolloin kauhean isoja painoja ei tarvitse käyttää – vahvemmat lihasryhmät saavat ylläpitävää treeniä. Vaihdoin juuri treeniohjelmaa paremmin tämän hetken raskaustilannetta vastaavaksi ja on kyllä ollut osuvia treenejä vaikka itse sanonkin!

 

Meditointi ja yksinolo. Olen ollut jopa harvinaisen pohdiskelevalla tuulella viimeiset pari viikkoa. Viime viikolla alkanut Urheilijoiden syömishäiriöt -kurssi nosti pintaan sen verran paljon ajatuksia ja tunteita, etten oikein osannut niitä edes käsitellä. Toki postauksen kirjoittaminen auttoi jäsentelemään ajatuksia selkeämpään muotoon, mutta varsinainen tunteiden käsittely jäi vielä jälkipyykiksi.
Tunnistan tarvitsevani yksinäistä aikaa yllättävän paljon. Viime aikoina sitä ei juuri ole ollut tai jos on, olen täyttänyt sen (fiksusti) somella. Tai pyörinyt levottomana ympäri kämppää yrittäen tehdä jotain ”hyödyllistä”. Meditointi on ollut tässä tilanteessa ihan kultaa: Saan sillä erotettua työn ja vapaa-ajan sekä palautettua fokusta tähän hetkeen.
Enkä nyt tarkoita, että täytyy istua risti-istunnassa hymistellen jotain sanskriittia. Ihan vaan rauhoittuminen,  silmien sulkeminen ja hengitykseen keskittyminen riittää. Jos ajatus harhailee (niinkuin se aina tekee), voi keskittymisen jälleen tietoisesti kääntää sisään- ja uloshengityksen tarkkailuun.

Isänpäivä. Olipa ihanaa päästä yllättämään rakas sänkyyn kannetulla aamupalalla sekä pienellä lahjakokoelmalla. Mä olen aika huono vastaanottamaan yllätyksiä (ja sopeutumaan sellaisiin yllättäviin juonenkäänteisiin), mutta ylläreiden järjestämisestä tykkään hirveästi! On mielestäni paras fiilis, kun pienellä vaivannäöllä voi tuoda toiselle hyvän mielen.
Oli myös äärimmäisen hauskaa yrittää ottaa jonkinlaista (järkevää) kuvaa yhdessä tuon hassuttelijan kanssa…

Lauantaiburgerit. Olemme tässä yrittäneet miehen kanssa mestaroida täydellisen burgerin valmistamista. Yrityksiä on ollut lukuisia, mutta aina joku pieni juttu on jäänyt hiertämään. Nyt kuitenkin heittäisin, että olemme jo melko lähellä tässä projektissa! Sen verran herkkua oli tuo burgeri chorizo-paprikahilloineen ja bataattiranskiksineen. Röyh.

Diskovessa. Meillä tosiaan kärähti vessasta lamppu alkuviikosta ja valoshow oli melkoinen. Siitä lähtien hampaiden harjaukset, naamanpesut ja vessakäynnit suoritettiin tunnelmallisessa taskulamppuvalaistuksessa. Löytyi muuten ihan uusi arvostus toimivalle kattovalaisimelle! Kuten jaoinkin eräässä instagram-postauksessani: Kun on elänyt riittävän pitkään pimeydessä, valossa kaikki näyttää upealta! Tämä saattaa ehkä olla hieman vessan lamppua laajempi ajatus.

Minkälaisia ajatuksia tai asioita sulle jäi päällimmäisenä käteen viime viikolta? Syvällisiä tai vähemmän syvällisiä?

Maidoton ja viljaton omenapiirakka

Syksyn omenasato vielä hyödyntämättä? Ne uppoavat kätevästi tähän maistuvaan ja mehevään omenapiirakkaan!

Koska mikä nyt olisi kivempaa kuin pimenevä ilta, kynttilät, hyvä seura ja kanelilta tuoksuva koti?

DSC_2827

Sen lisäksi, että piirakka maistuu taivaalliselta, kätkee se myös sisäänsä paljon hyvää tekeviä ainesosia. Pinnalla ihanan pehmeitä ja karamellisoituneita omenoita, alla kardemummainen, inkiväärinen ja kanelinen peti. Pohjan pehmoinen koostumus syntyy yhdistelemällä omenasosetta, manteli- ja kookosjauhoja sekä kananmunia. Makeutta saadaa omenan lisäksi muutamasta lusikallisesta hunajaa.

Ja täytyyhän jokaisessa reseptissä olla yksi villi kortti terveellisten raaka-aineiden suhteen: Valkoiset pavut. Tässä kohtaa saatat tuhahtaa ja ajatella jo selaavasi seuraavaan reseptiin. Malta kuitenkin vielä hetki! Pavut nimittäin tuovat pohjaan lisää rakennetta ja massaa, mikä saattaa gluteenittomassa leivonnassa toisinaan olla kompastuskivi. Lisäksi ravitsemuksellisesti pavut ovat ykkösluokkaa: Ne sisältävät kasviproteiinia ja kuituja, jotka auttavat pitämään verensokerin tasaisena. Loistovalinta siis makeuden kumppaniksi!

DSC_2823

Lupaan, ettet pety ja joudu syömään pavunmakuista kakkua. Jälkkäri on minulle sen verran pyhä asia, etten jakaisi teille pavunmakuista papukakkua. Tässä siis sekä lähipiirini että koko luokkani testaama, ei yhtään pavunmakuisen papukakun resepti, ole hyvä!

Osa saattaakin muistaa tämän reseptin vanhan blogin puolelta. Päätin kuitenkin julkaista reseptin toiveuusintana sen ajankohtaisuuden vuoksi! Muokkasin hieman reseptin kokoa sopimaan pieneen irtopohjavuokaan. Jos muuten haluat nauraa neljän vuoden takaiselle kirjoitustyylille ja kuville, niin käyhän tsekkaamassa myös vanha postaus luokan brunssitarjoiluista omenapiirakoineen…

DSC_2824

Maidoton ja viljaton omenapiirakka

1,5 tetraa suuria valkopapuja (Go green)
3 kananmunaa
3dl omenasosetta
3rkl juoksevaa hunajaa
3rkl sulatettua kookosöljyä
2rkl sitruunamehua
1rkl sitruunan kuorta

3/4dl kookosjauhoa
1,5dl mantelijauhoa
3/4rkl leivinjauhetta
3/4rkl ruokasoodaa
1tl inkivääriä
1tl kanelia
1tl kardemummaa
ripaus suolaa

2 kotimaista omenaa
1,5rkl juoksevaa hunajaa
kanelia

Lisää kulhoon huolellisesti huuhdellut ja valutetut valkopavut, kananmunat, omenasose, hunaja, kookosöljy, sitruunamehu ja sitruunan kuori. Soseuta kaikki raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Jos huomaat, että valkopavusta jää kuorenpaloja soseuttamisesta huolimatta, voit siivilöidä taikinan ennen jauhojen lisäämistä. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet ja mausteet. Lisää nämä sekoitellen kosteiden aineiden joukkoon.

Tässä olisi siis ”oikeaoppinen” tapa toimia. Toimii kuitenkin myös siten, että kaikki ainekset lyödään kulhoon ja soseutetaan sekaisin. Laiskan kokin tapa! Huomioithan, että kulhon tulee olla riittävän iso, sillä taikina vaahtoaa hieman sekoitettaessa. Taikina saa ennemmin olla löysähköä kuin superpaksua.

Kauho taikina pieneen irtopohjavuokaan ja levitä suurinpiirtein tasaiseksi. Myös tavallinen piirakkavuoka toimii, tosin kannattaa silloin valita riittävän iso vuoka, jottei taikina pursua yli: Tämä viljaton kakku nimittäin kohoaa!

Pilko omenat kapeahkoiksi lohkoiksi ja asettele taikinan päälle niin nätisti kuin osaat (koen aina epäonnistuvani tässä, pitäis harjoitella useammin)! Valuta päälle hunajaa oman maun mukaan ja viimeistele sirottelemalla kanelia tasaisesti koko leipomuksen päälle.
Paista 175-asteisessa uunissa piirakan paksuudesta riippuen 45-90min. Irtopohjavuoan kanssa taikina on paksumpana kerroksena, jolloin paistoaika luonnollisesti pitenee. Tällä kertaa omenapiirakka oli uunissa noin 1,5 tuntia. Kuitenkin nyrkkisääntönä on ennemmin jättää piirakka hieman pehmeäksi, kuin paistaa kivikovaksi.

Sitten se vaikein osuus: Anna piirakan jäähtyä ja siirrä se sitten jääkaappiin. Tämä omenapiirakka nimittäin maistuu parhaalta kylmänä! Parhaimmillaan leipomus onkin seuraavana tai jopa sitä seuraavana päivänä. Maltti on siis valttia, tässäkin asiassa.

DSC_2820
Olipas hauskaa kirjoittaa pitkästä aikaa puhdas reseptipostaus! Mitä ootte mieltä, innostaisiko lukea vastaavia jatkossakin? Laitahan kommenttiboksi laulamaan! Mutta ensin leivo omppupiirakkaa 🙂