Et ehkä tarvitse uusia kenkiä, vaan enemmän itsearvostusta

Päässäni ovat melko paljon pyörineet viime aikoina itsetunto, kehonkuva ja suhde omaan itseen. Osittain varmasti raskauden ja menneisyyden kokemuksien vuoksi, mutta myös kirjaprojektiin liittyen. Luen tällä hetkellä Cynthia M. Bulikin kirjaa Nainen peilissä, joka käsittelee naisten ulkonäköpaineita ja itsetuntoa. Kirja on tähän mennessä ollut pääosin erittäin hyvä ja auttaa kyseenalaistamaan syväänkin juurtuneita ajatusmalleja.

Yksi ajatus on noussut esille toistuvasti jo kirjan alussa: Naiset näyttäisivät purkavan itsetuntonsa haasteita ulkonäkönsä paranteluun ja kuluttamiseen. Ajatus liittyy voimakkaasti siihen, ettemme olisi riittävän hyviä ihan tällaisenaan, vaan meidän täytyy kohentaa itseämme tullaksemme kelpaaviksi. Itsetunto on sidottu kehon muotoihin ja ulkoiseen olemukseen. Toisin sanoen ratkaisemme haasteet kenkä- ja korukokoelman uusimisella sen sijaan, että käsittelisimme oikeasti alla piilevää syytä – riittämättömyyden tunnetta ja itsearvostuksen puutetta.

Ihan kokonaan en kirjassa esitettyä ajatusmaailmaa allekirjoittaisi: Uskon nykymaailmassa yhä useamman tiedostavan median ja ympäristön luomat ulkonäkö- ja kulutuspaineet sekä kiinnittävän näihin huomiota. Kirja antaa jotenkin ymmärtää, että jokainen tyttö on kasvatettu hiljaiseksi lampaaksi, joka ei uskalla kertoa mielipiteitään ja ilmaisee itseään vain näyttämällä nätiltä sekä kokee ikuista painetta olla vieläkin nätimpi.

Mielestäni ongelmaksi tilanne muuttuu, jos lapsille ja nuorille viestitään voimakkaasti Olisit parempi, jos olisit toisenlainen. Tottahan se on, että tyttöjä rohkaistaan usein pienestä pitäen olemaan kiinnostuneita vaatteista, meikeistä ja prinsessaleikeistä. Sanavalmius, itsensä älyllinen ilmaiseminen ja prinsessan vaatteet eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Olisi mahtavaa, jos lapselle saisi kehittyä terve itsetunto ihan juuri sellaisena kuin hän on – ilman vaatimusta tietynlaisesta käytöksestä tai ulkomuodosta. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset näkyvät usein itsearvostuksessa vielä vuosien päästäkin.

pikkumyy2 (2)

Tuleeko sulle koskaan sellainen olo, että olisi kyllä kiva ostaa jotain? Ei oikein edes osaa sanoa, että mitä, kunhan vaan jotain. Sitten päätyykin ostamaan jotain vähän väärän värisiä euron kynsilakkoja tarjouksesta. Ei oikeastaan sitä mitä tarvitsit, vaan sitä mitä nyt sattui tulemaan vastaan. Been there, done that.

Jollain tasolla pystyn siis samaistumaan kirjan väitteeseen. Varsinkin nuorempana tykkäsin hirveästi ostella kaikkea ja mitä halvemmalla sain ison kasan vaatteita, sen parempi. En miettinyt vaatteiden alkuperää tai käyttöikää. Tärkeämpää itselleni oli se hetkellinen tunne, illuusio uudesta ja paremmasta minusta: Paikkasin tyhjiötä ja heikkoa itsetuntoa ostelemalla.

Olen käsitellyt omat itsetuntopeikkoni moneen kertaan ja päässyt osittain niiden juurille. Pääsyy lienee perfektionistinen suorittajaluonteeni sekä kolhut kaveririntamalla. Kotipuolella olen onnekseni aina saanut tukea ja kannustusta, enkä tiedä missä jamassa itsetuntoni olisi, jos sielläkin olisi ollut haasteita.
En nyt sano, että kaikki ostaminen on väärin, mutta nykymaailman kulutustahdilla olisi erittäin fiksua kiinnittää huomiota omiin ostopäätöksiinsä. Nykyisin kyseenalaistan tarkkaan omat ostokseni, sillä tiedostan etten aina haluamisestani huolimatta tarvitse kyseistä vaatekappaletta, laukkua, kenkäparia, meikkituotetta tai korua. Ostan harvemmin, laatua ja vain sellaisia asioita, jotka todella iskevät. Minulla ei ole enää  niin voimakasta tarvetta arvottaa itseäni omistamieni vaatteiden ja ulkokuoren perusteella. 

Jos siis sen sijaan, että ajattelematta ostaisimme jokaiseen tunnereaktioon uuden paidan, pureutuisimmekin itse ongelmaan? Tunteiden käsittelyn paikkaaminen kuluttamisella on nimittäin vain laastari: Ostamisesta saatu mielihyvä on väliaikaista, sillä pian täytyy ostaa lisää sen säilyttämiseksi. Jo pelkästään se, että tiedostaa taustalla jylläävän tunteen, voi auttaa helpottamaan oloa ja välttämään hutiostokset.

Myös kyseenalaistaminen voi auttaa: Miksi haluaisin ostaa tämän liian kalliin ripsientaivutuslaitteen? Onko kyse oikeasta tarpeesta vai siitä millaiseksi haluaisin tuntea itseni? Ostaessamme tavaraa, ostamme usein mielikuvia: Tällä laitteella saan upean taipuisat ripset, joilla sitten hurmaan sen unelmieni miehen. Jos ripseni olisivat yhtä hienot kuin tässä kuvassa, näyttäisin varmasti pirteämmältä töissä ja saisin enemmän asiakkaita. Harvemminhan kukaan toisessa ihastuu ripsiin tai asiakkuus perustuu ammattilaisen ulkonäköön. Nämä ovat kuitenkin keinoja selittää itselleen ostotarpeen olevan todellinen.

Jos tunnistaa itsessään ja ostokäyttäytymisessään vastaavia piirteitä, saattaa se olla signaali itsetunnon kehittämisen tarpeesta. Terve itsetunto ja itsearvostus eivät ole sidoksissa vaatteiden tyylikkyyteen, hiusmalliin tai brändikelloon, vaan ne ovat lähtöisin paljon syvemmältä. Omaa suhdetta itseensä on mahdollista kehittää ja muokata, vaikka olisikin omaksunut tietynlaisen katsantokannan sekä selviytymiskeinon tunteiden käsittelyyn. Työtähän se vaatii, mutta mikäpä saavuttamisen arvoinen ei vaatisi?

Samaistuitko? Vai et? Oli näkökantasi millainen tahansa, kommentoi se kommettiboksiin! Olen tällä hetkellä kiinnostunut itsetuntoasioiden lisäksi myös entistä enemmän kestävän kehityksen mukaisesta elämisestä – Kiinnostaako sellainen aihepiiri ruudun sillä puolen?

Eettisten urheiluvaatteiden edelläkävijä – Népra

Kuten olenkin maininnut aiemmin muutamaan otteeseen, sisäinen minimalistini on ollut nostamassa päätään jo hetken aikaa. Olen yrittänyt panostaa isommissa hankinnoissani laatuun määrän sijaan, koska jos ollaan rehellisiä, niin kuinka moni oikeasti käyttää kaikkia vaatteitaan? Mä ainakin unohdun käyttämään aina sitä yhtä tai kahta lempparia aina uudestaan ja uudestaan.

Miksi siis kuluttaa rahaa ja ympäristön resursseja turhaan? Mitä enemmän olen ottanut selvää kestävästä kehityksestä ja eettisestä tuotantotavasta, sitä enemmän kyseinen aihe on noussut lähelle sydäntäni. Tiesitkö, että vaateteollisuus on toiseksi suurin saastuttaja maailmassa ja kuluttaa lisäksi toiseksi eniten vettä? Minä en tiennyt.

 

IMG_20171020_154103

Siksi olinkin innoissani, kun ystäväni Ama pyysi kirjoittamaan muutaman sanasen Néprasta. Yrityksestä, joka tuottaa eettisiä urheiluvaatteita, jotka vielä näyttävät tosi siisteiltä. Yrityksestä, jonka takana seisoo kaksi upeaa naista suurella sydämellä!

Tutustuin ensimmäisen kerran Népraan sosiaalisen median välityksellä: Bongasin jostain kivannäköiset treenihousut ja jäljet johtivat Népran sivuille. Sattumalta samoihin aikoihin aloimme Aman, eli toisen perustajan, kanssa seurata toisiamme instagrammissa. Aloimme jutella ja huomasimme nopeasti olevamme samalla levelillä.  Meitä yhdisti rakkaus luontoon sekä ajatus maailmasta, jossa kulutetaan vähemmän, mutta laatua. Samalla tutustuin tarkemmin Népraan ja arvoihin yrityksen taustalla.

15085750948191508575094748

Tässä 6 sydäntä asioille, joista erityisesti tykkään Néprassa:

<3 Eettisyys ja kestävää kehitystä tukeva toiminta. Satsaaminen tuotteen laatuun ja käyttöikään. Népra käyttää parhaimman tuntuisia ja kestävimpiä kankaita, mitä tällä hetkellä on saatavilla. Näitä pääsin itsekin hypistelemään messujen lomassa ja eron kyllä huomaa!

<3 Läpinäkyvyys ja rehellisyys, millä brändiä viedään eteenpäin: Kerrotaan mistä tuotteet tulevat, mistä materiaali on lähtöisin. Tuotantoketju on pyritty tekemään mahdollisimman avoimeksi.

<3 Usko aitoon bisneskumppaniuteen ja kovaan työhön. Ajatus, että innostuksella pääsee pitkälle ja sen avulla voi tehdä myös kannattavaa liiketoimintaa ilman, että homma menee vain rahastuksen puolelle.

<3 Yhteisöllisyys. Halu kehittyä käyttäjäkunnan toiveiden mukaan ja tuoda markkinoille tarpeeseen vastaavia tuotteita.

<3 Vaatteiden suunnitteluprosessi tehdään huolella, istuvuus ja käyttömukavuus pyritään takaamaan erilaisille kehoille. Vaatteet ovat ajattomia, tyylikkäitä ja kestävät ajan hammasta.

<3 Nimi ja logo: Népra tulee vanhan karjalankielen sanasta ja tarkoittaa vettä tai vesistöä. Tähän ihanan moderni sammakkologo istuu kuin nenä päähän! Lisää nimen ja logon taustoista voit lukea täältä.

IMG_20171020_153419

Tähän väliin täytyy muuten rehellisyyden nimissä sanoa, ettei minulla ole (vielä) yhtään Népran vaatetta. Paitsi yhdet sukat, jotka ostin I love me -messuilta. En ole tämän kasvavan vauvapömpön kanssa uskaltanut ostaa uusia vaatteita, sillä en haluaisi heti venyttää niitä pilalle! Ostamani sukat ovat tällä parin päivän testikäytöllä kuitenkin päätymässä sinne ”Vaatteet, joita en malttaisi laittaa pyykkiin, koska haluan käyttää niitä 24/7” -listalle.

En siis voi vielä kertoa empiirisiä kokemuksia laadusta tai käyttömukavuudesta. Hypistelin ja fiilistelin materiaalia Népran ständillä viikonlopun messuilla. Se tuntui  ihan jo kädessä varsin erilaiselta, kuin perushuitulat jumppatopit! Olen kuullut paljon palautetta materiaalista ja istuvuudesta ihan sivukorvalla ja lauseet ovat olleet suunnilleen tällaisia: ”Parhaat trikoot mitä mulla on ikinä ollut! Tosi kestävät eivätkä nukkaannu!”

IMG_20171020_133644

Oli ihanaa nähdä Amaa pitkästä aikaa messuhulinoissa! Kaiken rehellisyyden nimissä minun täytyy kertoa, että sain häneltä lipun I love me -messuille. Olisin tosin saanut sen ilman tätä tekstiäkin. Pointtinani tässä onkin, että halusin nostaa tämän aiheen esille myös täällä blogissa, koska se on pyörinyt päässäni jo tovin. Mielestäni on erittäin hienoa, että eettisesti tuotetut vaatteet laajenevat myös treenivaateosastolle – Yhä useampi kun kuitenkin on kiinnostunut sekä treenaamisesta että kestävästä kehityksestä.

Ja ovathan nuo vaatteet nyt älyttömän siistin näköisiä! Ootko sä jo tutustunut tähän eettisempään urheiluvaatemerkkiin? Käyhän kurkkaamassa Népran nettisivut, infontäyteinen blogi ja instagram @wearnepra ! Jos etsit mielenkiintoisia, yrittäjähenkisiä , lämpimiä, hyvinvoinnista innostuneita ja aitoja tyyppejä seurattavaksi, laita seurantaan myös @amaeerika !