Hyvinvointipalikoiden jatkumo – millaisen talon rakennat?

Hyvinvointi on käsitteenä hieman haastava, sillä jokainen määrittelee sen eri tavalla. Toisaalta tämä voi antaa vihjeitä myös hyvinvointiin tähtäävistä toimista – jokaisella nämä ovat jossain määrin yksilöllisiä. Toki perusjutut ovat samanlaisia kautta linjan: Ihminen tarvitsee ravintoa, lepoa ja liikettä. Näiden asioiden toteuttaminen on kuitenkin yksilön omissa käsissä. Vähän niinkuin talon rakentaminen. Jonkinlaiset suuntaviivat kyllä löytyy: Talossa on yleensä perustukset, seinät, katto ja lattiat. Lopputulos voi kuitenkin vaihdella paljonkin näiden raamien sisällä.

Hyvinvointi lähtee koostumaan pienistä palikoista sen jälkeen, kun olet päättänyt tehdä valintoja hyvinvointisi eteen. Sinä itse voit päättää myös millaisista palikoista hyvinvointitornisi haluat rakentaa. Vitsi miten paljon valtaa! Muista kuitenkin rakentaa perusta huolella, sillä huteran pohjan päälle kasattu rakennelma on altis kaatumaan ennemmin tai myöhemmin. Älä kiirehdi perustusten kanssa, vaan asettele nämä pikkupalikat siten, että jaksat katsella niitä vuosienkin päästä. Esimerkiksi riittävä veden juominen, säännöllinen ateriarytmi ja kasvisten lisääminen joka aterialle ovat tällaisia peruspalikoita.

hyvinvointi3

Hyvinvointipalikat voivat näyttää hyvin erilaiselta nyt ja viiden vuoden päästä. Jos verrataan vaikka opiskelijan tilannetta työssäkäyvään perheelliseen: Opiskelijalla ei juurikaan ole ylimääräistä rahaa, joten hyvinvointiin panostaminen voi tarkoittaa esimerkiksi täysjyvämakaronin valitsemista ja koulumatkojen pyöräilyä. Aikaa itselle ja liikkumiselle on vielä enemmän ja mukana kulkee mahdollisuus hyödyntää puoli-ilmainen opiskelijaruokailu. Opiskelijalla on siis kivasti olemassa näitä palikoita, kunhan niitä malttaa etsiä ja hyödyntää sekä käyttää hieman vaivaa.

Työskentelevällä tyypillä rahaa on usein enemmän, mutta sitä monesti myös menee enemmän ja kulut jakautuvat eri tavalla. Aikaa ei ehkä ole liikkumiselle samalla tavalla ja istuttua tulee autossa, töissä sekä illalla kotona telkkarin ääressä. Tässä tilanteessa hyvinvointivalinnat voivat liittyä esimerkiksi istumatyön tauottamiseen, lasten liikunnallisiin leikkeihin osallistumiseen tai harrastusten aikana jumppaamiseen ja koko perheelle maistuvan terveellisen ruoan bulkkikokkaamiseen. Hyvinvointipalikoita siis löytyy, mutta erilaisia opiskelijan palikoihin verrattuna.

hyvinvointi1

Hyvinvointi ei siis ole staattista vaan jatkuvasti muuttuvaa. Se ei ole ultimaattinen piste, valmis talo, johon päädyt ja johon jäät sen kerran saavutettuasi. Hyvinvointiin (tai sen puutteeseen) ei siis ehkä kannatakaan suhtautua pysyvänä olotilana vaan siihen hetkeen johtaneiden valintojen summana. Yksittäinen hyvinvointia edistävä teko ei tee hyvinvoivaksi eikä yksittäinen huonompi valinta vie hyvinvointia pois: Kyse on kokonaisuudestaVälillä pitää tehdä pientä tai isoakin remonttia ja päivittää jo ehkä hieman liian kuluneita palikoita, jotta talokokonaisuus säilyy hyvissä kantimissa.

Hyvinvointi on siis pienten arkisten tekojen muodostamaa jatkumoa, joista koostuu sinun hyvinvointisi pidemmällä tähtäimellä. Mistä pienestä palikasta olisi juuri tänään eniten hyötyä?

Lue lisää aiheesta:
Perusta kuntoon – Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?

hyvinvointi4

Tässä tekstissä tuli näköjään toistettua sanaa hyvinvointi niin paljon, että se lähestulkoon aiheuttaa pahoinvointia… Heheh. Aihe on pyörinyt päässäni jo hetken (mun pää taitaa olla karuselli kun kaikki aina *pyörii* siellä), koska raskauden myötä omat hyvinvointia tukevat tapani ovat kokeneet muutosta. Olen elänyt monia erilaisia kausia ja hyvinvointini onkin rakentunut välillä kovan treenin, välillä iltavenyttelyjen ja toisinaan säntillisen ruokavalion ympärille. Painopiste on nyt siirtynyt enemmän liikkeestä lepoon/uneen ja syömisessä keskityn lähinnä riittävään määrään. Jos tämä muutos tapahtuu minussa, miksei myös muissa ajan mittaan? 

Oletko huomannut erilaisia kausia omissa hyvinvointivalinnoissasi?

 

 

 

Katsomme maailmaa erilaisten linssien läpi

En muista tarkalleen, koska havahduin ihmisten erilaisiin näkökulmiin ja värittyneisiin maailmankuviin. Erityisesti nuorempana sitä jotenkin automaattisesti oletti sen oman katsantokantansa olevan ainoa oikea, ehkä jopa ainoa olemassa oleva. Näin vanhemmiten on kuitenkin käynyt melko selväksi, että me ihmiset ajattelemme asioista hyvinkin eri tavoin ja tarkkailemme maailmaa erilaisten linssien sävyttämänä.

Elämäntapahtumien kokeminen määrittyy pitkälti niistä omista linsseistä: Samat asiat voivat näyttää täysin erilaisilta eri näkökulmista tarkasteltuna. Oli kyse sitten pienistä tai suurista asioista, näkökulma määrittelee reaktiomme.

Esimerkiksi kokemus musiikista tai tietystä kappaleesta voi olla hyvinkin erilainen riippuen henkilöstä. Minulla ja miehelläni tilanne on juuri tällainen. Musiikki on meille molemmille tärkeää ja ihana kokemus, mutta erilaisista syistä. Mies kuulee musiikista sanat ja sanoman. Minä taas kuulen sävelen, rytmin ja vivahteet, en sanoja. Tämä selittää muun muassa sen, että minä saatan tykätä kappaleesta, jossa on kamalat sanat, joita toinen ei voi sietää.

Linssiemme kehittymiseen vaikuttavat paitsi elämän varrelle osuneet iloiset ja epäonniset tapahtumat, myös esimerkiksi omat arvot, kasvatus ja ihmissuhteet sekä persoonallisuus.  Linssit voivat myös vaihtaa väriä iän myötä. Itse olen ollut varsin optimistinen nuorempana ja koen olevani edelleenkin tietyissä asioissa. Sen sijaan itseeni kohdistuvat asiat näen varsin pessimistisen näkökulman kautta: Kuvittelen useimmiten pahimpia mahdollisia skenaarioita ja olen onnellinen, jos niin ei tapahdukaan. Tällä lienee yhteys moniin pettymyksiin niin oman terveyden kuin ihmissuhteidenkin osalta.

Voisimme hyödyntää arjessamme enemmänkin sitä ymmärrystä siitä, että tiirailemme maailmaa niin erilaisista näkökulmista. Kun joku joskus suuttuu mitättömän pienestä asiasta. Kun toinen näkee ihanan auringonpaisteen sijasta ulkona liian kirkkaan tai lumisohjoisen kelin. Kun peilistä näkyykin kauneuden sijaan epäkohtia ja virheitä. Kun toinen keskittyy kaikkeen siihen positiiviseen mitä näkee ja unohtaa ne negatiiviset.

Lähtökohtaisesti kuitenkin oletamme, että muiden linssit ovat samankaltaiset kuin omamme. Vähintäänkin yritämme vääntää toisen näkökulmaa sopimaan omaamme. Jokaisessa perspektiivissä on kuitenkin etunsa – Miten tylsää olisikaan, jos kaikki katselisimme maailmaa samalla tavalla? Monta syvällistä ja avartavaa keskustelua jäisi käymättä. Sen sijaan, että koitamme sovittaa omaa linssiämme väkisin muiden silmään, voisimme oppia heidän näkökulmastaan ja he meidän.

Tulipas taas vähän syvällisempää pohdiskelua vaihteeksi! Miten sinä näet tämän asian? Oletko tietoinen omiin näkökulmiisi vaikuttavista tekijöistä?

Kun arki muuttuu liian kiireiseksi leipomiselle

Kun aikoinaan innostuin terveellisemmästä syömisestä ja ravitsemuksesta, innostuin siinä sivussa myös leipomisesta. Tällaiselle luovuudesta syttyvälle tyypille terveellisten leipomusten keksiminen oli kuin terapiaa: Miten muokkaisin tätä reseptiä, että saisin lopputuloksesta terveellisemmän maun kärsimättä?

Keksin mitä villeimpiä herkkuja terveellisistä raaka-aineista. Useimmista luomuksista ei olisi ikinä uskonut niiden sisältävän kukkakaalia, papuja tai kesäkurpitsaa, niin makeilta ja herkullisilta ne maistuivat. Luovuuden puutteesta en siis ainakaan kärsinyt.

Kunnes elämässäni tuli hektisempi jakso. Tein entistä enemmän töitä opiskelujen ohella ja työni oli liikkuvaa. Ryhdyin yrittäjäksi ja pyöritin sataa rautaa samaan aikaan. Mitä enemmän kuormituin, sitä vähemmän jäi aikaa ja energiaa muuhun. Luovuus väheni pala palalta ja pelti pellilliseltä.

Leipominen ei tietenkään ole mikään elämästä selviytymisen edellytys. Kyse on enemmänkin siitä, etten enää kiirekuplassa elänyt omien arvojeni mukaisesti. Vaikka rakastin työtäni, en päässyt palautumaan siitä minkään muun tekemisen merkeissä, koska olin aina fyysisesti tai henkisesti töissä. Minulle ja hyvinvoinnilleni on tärkeää luoda ja tehdä asioita, joista oikeasti pidän. Epäilisin mielekkään tekemisen olevan tärkeää oikeastaan kenen tahansa hyvinvoinnille.

 

Arjestaan ei koskaan kannata tehdä niin kiireistä, ettei itsensä toteuttamiselle ja ajatuksille ole tilaa.

 

Älä siis skippaa niitä asioita, jotka oikeasti sytyttävät sinut. Elämä muuttuu silloin junnaavaksi, kuin paistaisit samaa pellillistä kivikovia sämpylöitä uudelleen ja uudelleen. Ei mitään mielenkiintoa. Toki joskus täytyy priorisoida työtä, opiskelua ja tärkeitä ihmissuhteita, mutta myös niille itselle mieluisille aktiviteeteille täytyy löytyä aikaa jossain kohtaa. Vaarana nimittäin on, että huomaatkin kuluttaneesi koko elämäsi laiminlyöden asioita, joista saat iloa. Voit toki elää kivan ja tyydyttävän elämän ilmankin, mutta onko se elämä niin onnellinen kuin se voisi olla?

Olen taas alkanut leipoa. Nyt kun on enemmän aikaa ja jaksamista, luovuus alkaa pirskahdella uudelleen. Tosin enää en havittele kukkakaalia sisältävien suklaamoussejen kehittelystä, sillä syön kukkakaalini mieluiten kukkakaalina. Kuitenkin alan saavuttaa sitä samaa luomisen ja luovuuden fiilistä leipoessani ihan vaan sämpylöitä tai banaanileipää.

Uskon vakaasti, että jokainen on omalla tavallaan luova ihminen. Sen kivan, luovan ja inspiroivan tekemisen ei tarvitse sulle olla leipomista eikä perinteistä maalaamista, piirtämistä, käsitöitä, askartelua, savikippojen muotoilua tai kirjoittamista. Toisille luovuus näyttäytyy taidokkaan instagram-feedin koostamisena, erikoisen upeina asukokonaisuuksina, huomiota herättävien kynsien tai meikin väkertämisenä, oman bullet journalin taiteiluna tai vaikka uusien parempien imurointitapojen ideoimisena. Jokaisen täytyy vain löytää se oma tapansa olla luova.

Millä tavalla sä ilmaiset luovuuttasi?