Paino hyvinvoinnin mittarina: Annatko vaa’an määrittää päivän fiiliksen?

On ihan tavallinen päivä. Olo on kiva ja tuntuu hyvältä omassa kropassa. Päätät hypätä vaa’alle. Mitä?! Plus 2kg? Olit niin varma, että paino olisi pudonnut tai edes samoissa lukemissa. Harmittaa. Hyvä fiilis on tiessään ja tilalle astuu morkkis sekä olisi pitänyt kieltäytyä siitä mummon leipomasta pullasta -ajatusketju. Pitäiskö alkaa taas laihduttaa?

Mitä ihmettä juuri tapahtui? Annoit painon, ulkoisen tekijän, määrittää mielialasi. Kaikki oli vallan hyvin, ennen kuin painolukema rävähti silmillesi vaa’an näytöltä. Mikään ei kuitenkaan konkreettisesti muuttunut noiden muutamien sekuntien aikana. Ainoastaan jokin mielessäsi muuttui. Paino on sinänsä kelju hyvinvoinnin mittari, että se saattaa ihan normaalilla vaihtelullaankin saada sinut voimaan huonommin – erityisesti henkisesti.

Paino ahdistaa todella monia naisia. Sen nousuihin ja laskuihin reagoidaan kuin kyse olisi vähintäänkin sijoitusrahaston kurssien romahtamisesta tai räjähdysmäisestä kasvusta – tietenkin kääntäen verrannollisesti. Sen alhaisemman painolukeman vuoksi ollaan usein valmiita laihduttamaan mitä kyseenalaisimmilla keinoilla ja rääkkäämään sekä kehoa että mieltä. Tämä siitäkin huolimatta, että suurin osa naisista ajattelee ja järkeilee myös olevansa ihan sopivan kokoisia ja kelpaavansa sellaisena kuin ovat. Painosta ja kehonkuvasta ovat kirjoittaneet muun muassa ihanat Iida, Annika ja Eve.

Itsellenikin paino on menneisyydessä ollut jotenkin hurjan merkityksellinen juttu. Syömishäiriön myötä painon tarkkailu eteni ihan obsessiivisiin mittoihin ja muistan itkeneeni puolen kilon painonnousua. Raskausaikana seurasin jännityksellä omia fiiliksiäni painonnousun suhteen. Huijasin pahasti, jos väittäisin, ettei painonnousu hetkauttanut minua mihinkään tällä kertaa: Tuntuihan se pahalta, mutta osasin järkeillä tilanteen sitä vaativan. On kuitenkin hämmentävää, miten jopa raskaana oleville luodaan paineita mahdollisimman pienistä raskauskiloista ja niiden pudottamisesta pikavauhtiin. Nyt synnytyksen jälkeen on ihan vapauttavaa, etten edes tiedä tämän hetken painoani. Ja ensimmäistä kertaa ei oikeastaan edes kiinnosta.

Tänään Syömishäiriöliitto SYLI:n Älä laihduta – päivänä ajattelin sanoa muutaman sanasen painosta ja sen suhteesta hyvinvointiin.

paino

Paino hyvinvoinnin mittarina

Miksi ihmeessä painoa sitten käytetään hyvinvoinnin mittarina? Tottakai sillä on jotakin merkitystä terveyden kannalta: On aika aukottomasti osoitettu, että sairauksien riski kasvaa ylipainon kasvaessa. Kuitenkin tulee huomioida, että kyseessä on riskin kasvu. Ei siis suora yhteys, jonka mukaan yksioikoisesti ylipaino = sairaus. Ylipainoinen voi olla terveempi kuin normaalipainoinen tai hoikka, mikäli hänellä on terveemmät elämäntavat.

Vastatakseni kysymykseeni: Painoa käytetään mittarina terveys-sairaus-riskiakselilla, koska se on helppo, edullinen ja nopea tapa arvioida tilannetta. Tästä kuitenkin voi syntyä vaikka minkälaisia virhetulkintoja. Olemme varmaan kaikki kuulleet esimerkin, jossa urheilullista nuorta naista tai miestä kehotetaan laihduttamaan, koska BMI on yli 25? Lihasmassa on rasvamassaa tiheämpää, jolloin runsaasti lihasta omaavan henkilön paino on korkeampi kuin vähemmän lihaksikkaan henkilön. Tai mitä väliä edes mistä se viimeinen kilo koostuu: Eikö tuntuisikin jotenkin nurinkuriselta ajatella, että heti kun paino nousee tietyn pisteen yli, muuttuisimme jotenkin sairaiksi tai epäterveiksi?

Kuten olen kirjoitellut aiemmin, painoon vaikuttaa todella moni tekijä eikä se ole stabiili suure. Se heittelee jatkuvasti elämäntapojen puitteissa suuntaan tai toiseen. Painon äkillisen nousun syistä voit lukea täältä. Kun ymmärtää painon heittelyn syitä paremmin, on se myös helpompi hyväksyä: Jos kyseessä on kerran muuttuva tekijä, miksi annan sen vaikuttaa niinkin voimakkaasti hyvinvointiini?

paino

Miten sinä voit?

Seuraavaksi aion jatkaa kliseellä, mutta se nyt vain sattuu olemaan totta. Paino on vain numero.  Oma kokemuksesi hyvinvoinnista on paljon tärkeämpää kuin yksikään luku. Hyvinvointia voi kokea ihan missä tahansa painossa, muodossa tai koossa. Huomaisitko ilman vaakaa painosi muuttuneen hieman? Hyvin todennäköisesti et.

Jos kerran paino ei ole hyvä hyvinvoinnin ja terveyden mittari, mikä olisi? Hyvinvointia on käsitteenä hankala arvioida, sillä se on niin voimakkaasti sidottu yksilön kokemukseen. Vain sinä voit määrittää milloin juuri sinulla on hyvä olla. On paljon muitakin keinoja arvioida hyvinvointia kuin paino. Itse näkisin ennemmin mielekkääksi arvioida hyvinvointia lisäävien tapojen toteutumista arjessa kuin yhtä yksittäistä lukuarvoa. Lisäksi havainnointia voi kohdistaa omaan mieleen ja ajatuksiin: Mitä ajatuksesi kertovat hyvinvoinnistasi?

Hyvinvoinnin tsekkauslista

• Syötkö päivittäin värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään 500g?
• Juotko 2l vettä päivässä?
• Nukutko 7-9h yössä?
• Liikutko jollakin tavalla (treeni, hyötyliikunta) vähintään 60min/10 000 askelta päivässä?
• Koetko päivittäin tai lähes päivittäin arkesi ja työsi/opiskelusi mielekkääksi?
• Onko mielialasi pääsääntöisesti positiivisen puoleinen?
• Puhutko itsellesi kannustavasti ja rohkaisevasti?
• Oletko arjessa pääsääntöisesti energinen ja jaksat hyvin?

Oheisia kysymyksiä pohtimalla voit arvioida hyvinvointisi tilaa. Tarkoituksena ei missään tapauksessa ole luoda paineita tai olettaa näiden tekijöiden olevan kaikilla samanlaisia. On vain todennäköisempää olla hyvinvoiva, jos vastaa näihin kysymyksiin kyllä. On kuitenkin myös ihan mahdollista kokea huonoa oloa näistä huolimatta ja silloin kannattaakin jutella asiasta joko ystävälle tai ammattilaiselle.

paino

Oletko sinä huomannut painon vaikuttavan mielialaasi positiivisesti tai negatiivisesti?

”Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä julistetaan painorauha.” Syömishäiriöliitto SYLI.

Et ehkä tarvitse uusia kenkiä, vaan enemmän itsearvostusta

Päässäni ovat melko paljon pyörineet viime aikoina itsetunto, kehonkuva ja suhde omaan itseen. Osittain varmasti raskauden ja menneisyyden kokemuksien vuoksi, mutta myös kirjaprojektiin liittyen. Luen tällä hetkellä Cynthia M. Bulikin kirjaa Nainen peilissä, joka käsittelee naisten ulkonäköpaineita ja itsetuntoa. Kirja on tähän mennessä ollut pääosin erittäin hyvä ja auttaa kyseenalaistamaan syväänkin juurtuneita ajatusmalleja.

Yksi ajatus on noussut esille toistuvasti jo kirjan alussa: Naiset näyttäisivät purkavan itsetuntonsa haasteita ulkonäkönsä paranteluun ja kuluttamiseen. Ajatus liittyy voimakkaasti siihen, ettemme olisi riittävän hyviä ihan tällaisenaan, vaan meidän täytyy kohentaa itseämme tullaksemme kelpaaviksi. Itsetunto on sidottu kehon muotoihin ja ulkoiseen olemukseen. Toisin sanoen ratkaisemme haasteet kenkä- ja korukokoelman uusimisella sen sijaan, että käsittelisimme oikeasti alla piilevää syytä – riittämättömyyden tunnetta ja itsearvostuksen puutetta.

Ihan kokonaan en kirjassa esitettyä ajatusmaailmaa allekirjoittaisi: Uskon nykymaailmassa yhä useamman tiedostavan median ja ympäristön luomat ulkonäkö- ja kulutuspaineet sekä kiinnittävän näihin huomiota. Kirja antaa jotenkin ymmärtää, että jokainen tyttö on kasvatettu hiljaiseksi lampaaksi, joka ei uskalla kertoa mielipiteitään ja ilmaisee itseään vain näyttämällä nätiltä sekä kokee ikuista painetta olla vieläkin nätimpi.

Mielestäni ongelmaksi tilanne muuttuu, jos lapsille ja nuorille viestitään voimakkaasti Olisit parempi, jos olisit toisenlainen. Tottahan se on, että tyttöjä rohkaistaan usein pienestä pitäen olemaan kiinnostuneita vaatteista, meikeistä ja prinsessaleikeistä. Sanavalmius, itsensä älyllinen ilmaiseminen ja prinsessan vaatteet eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Olisi mahtavaa, jos lapselle saisi kehittyä terve itsetunto ihan juuri sellaisena kuin hän on – ilman vaatimusta tietynlaisesta käytöksestä tai ulkomuodosta. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset näkyvät usein itsearvostuksessa vielä vuosien päästäkin.

pikkumyy2 (2)

Tuleeko sulle koskaan sellainen olo, että olisi kyllä kiva ostaa jotain? Ei oikein edes osaa sanoa, että mitä, kunhan vaan jotain. Sitten päätyykin ostamaan jotain vähän väärän värisiä euron kynsilakkoja tarjouksesta. Ei oikeastaan sitä mitä tarvitsit, vaan sitä mitä nyt sattui tulemaan vastaan. Been there, done that.

Jollain tasolla pystyn siis samaistumaan kirjan väitteeseen. Varsinkin nuorempana tykkäsin hirveästi ostella kaikkea ja mitä halvemmalla sain ison kasan vaatteita, sen parempi. En miettinyt vaatteiden alkuperää tai käyttöikää. Tärkeämpää itselleni oli se hetkellinen tunne, illuusio uudesta ja paremmasta minusta: Paikkasin tyhjiötä ja heikkoa itsetuntoa ostelemalla.

Olen käsitellyt omat itsetuntopeikkoni moneen kertaan ja päässyt osittain niiden juurille. Pääsyy lienee perfektionistinen suorittajaluonteeni sekä kolhut kaveririntamalla. Kotipuolella olen onnekseni aina saanut tukea ja kannustusta, enkä tiedä missä jamassa itsetuntoni olisi, jos sielläkin olisi ollut haasteita.
En nyt sano, että kaikki ostaminen on väärin, mutta nykymaailman kulutustahdilla olisi erittäin fiksua kiinnittää huomiota omiin ostopäätöksiinsä. Nykyisin kyseenalaistan tarkkaan omat ostokseni, sillä tiedostan etten aina haluamisestani huolimatta tarvitse kyseistä vaatekappaletta, laukkua, kenkäparia, meikkituotetta tai korua. Ostan harvemmin, laatua ja vain sellaisia asioita, jotka todella iskevät. Minulla ei ole enää  niin voimakasta tarvetta arvottaa itseäni omistamieni vaatteiden ja ulkokuoren perusteella. 

Jos siis sen sijaan, että ajattelematta ostaisimme jokaiseen tunnereaktioon uuden paidan, pureutuisimmekin itse ongelmaan? Tunteiden käsittelyn paikkaaminen kuluttamisella on nimittäin vain laastari: Ostamisesta saatu mielihyvä on väliaikaista, sillä pian täytyy ostaa lisää sen säilyttämiseksi. Jo pelkästään se, että tiedostaa taustalla jylläävän tunteen, voi auttaa helpottamaan oloa ja välttämään hutiostokset.

Myös kyseenalaistaminen voi auttaa: Miksi haluaisin ostaa tämän liian kalliin ripsientaivutuslaitteen? Onko kyse oikeasta tarpeesta vai siitä millaiseksi haluaisin tuntea itseni? Ostaessamme tavaraa, ostamme usein mielikuvia: Tällä laitteella saan upean taipuisat ripset, joilla sitten hurmaan sen unelmieni miehen. Jos ripseni olisivat yhtä hienot kuin tässä kuvassa, näyttäisin varmasti pirteämmältä töissä ja saisin enemmän asiakkaita. Harvemminhan kukaan toisessa ihastuu ripsiin tai asiakkuus perustuu ammattilaisen ulkonäköön. Nämä ovat kuitenkin keinoja selittää itselleen ostotarpeen olevan todellinen.

Jos tunnistaa itsessään ja ostokäyttäytymisessään vastaavia piirteitä, saattaa se olla signaali itsetunnon kehittämisen tarpeesta. Terve itsetunto ja itsearvostus eivät ole sidoksissa vaatteiden tyylikkyyteen, hiusmalliin tai brändikelloon, vaan ne ovat lähtöisin paljon syvemmältä. Omaa suhdetta itseensä on mahdollista kehittää ja muokata, vaikka olisikin omaksunut tietynlaisen katsantokannan sekä selviytymiskeinon tunteiden käsittelyyn. Työtähän se vaatii, mutta mikäpä saavuttamisen arvoinen ei vaatisi?

Samaistuitko? Vai et? Oli näkökantasi millainen tahansa, kommentoi se kommettiboksiin! Olen tällä hetkellä kiinnostunut itsetuntoasioiden lisäksi myös entistä enemmän kestävän kehityksen mukaisesta elämisestä – Kiinnostaako sellainen aihepiiri ruudun sillä puolen?

Raskaus ja kehonkuva

Raskausaikana tapahtuu ihan mielettömän isoja muutoksia kehossa, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Siksi halusinkin kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta: Mitä tapahtuu kehonkuvalle raskausaikana?

Olisi oikeastaan erikoista, jos näin suuret kehon muutokset eivät aiheuttaisi minkäänlaista muutosta mieleen ja siihen miten näemme itsemme. Onhan raskauden aikana pinnalla myös ihana hormonimyrsky, joka aiheuttaa mielialojen ja tunnetilojen heilahtelua välillä erittäin lyhyelläkin aikavälillä. Välillä voi olla onnensa kukkuloilla pallomahansa kanssa, kun taas toisina päivinä peilikuva muistuttaa enemmän valasta, kuin raskauden onnea hehkuvaa naista.

On siis ihan normaalia, että tunteet vaihtelevat omaa kehoa kohtaan raskauden aikana. Maha kasvaa, iho venyy, paino nousee, kroppa kerää nestettä. Muhkuroita on siellä missä niitä aiemmin ei ole ollut. Muodot muuttuvat raskauden edetessä entistä pyöreämmiksi. Ryhti muuttuu painopisteen muuttuessa. Nivelet löystyvät ja saattavat aiheuttaa kipuja.

On olemassa kuitenkin muutamia tekijöitä, jotka hormonihärdellin ja fyysisten muutoksen ohella vaikuttavat kehonkuvan muokkautumiseen. Omaan kehonkuvaansa voi nimittäin myös vaikuttaa, eikä vain kellua eteenpäin hormonien armoilla.

kehonkuva1

Ajattelumallien vaikutus kehonkuvaan

Kehossa tapahtuvien muutosten ohella kehonkuvaan vaikuttaa erityisesti oma ajattelutapa. Onko ajattelutapa jämähtänyt tiettyyn asetelmaan (fixed mindset) vai onko henkilö kääntynyt enemmän kohti kasvumielentilaa (growth mindset)?
Jos ihmisellä on jämähtänyt ajattelutapa, hän ei usko oikein voivansa vaikuttaa esimerkiksi kehonsa muuttumiseen, palautumiseen tai omaan mieleensä. Hän myös pelkää epäonnistuvansa, eikä siksi ota edes yrittämisen riskiä. Voisi siis kuvitella tällaisen henkilön suusta pääsevän lauseita, kuten:

Kehoni on pilalla

En enää koskaan pääse hyvään kuntoon

En ole onnellinen, jos en ole  riittävän hyvässä kunnossa.

Kasvumielentilan omaava ihminen puolestaan ajattelee asioista hyvin eri tavalla: Hän näkee haasteet mahdollisuuksina kasvulle. Tällaisen mielentilan omaava ei siis näe epäonnistumisia todisteina huonommuudesta tai pysyvästä muutoksesta, vaan näkee ne uusina tilaisuuksina kehittyä. Kasvumielentilassa oleva ihminen voisi siis tokaista:

Käyn liikkumassa vähän päivittäin, jotta tunnen itseni hyvinvoivaksi. Se ei ehkä ole yhtä paljon kuin ennen, mutta enemmän kuin ei mitään.

Painoni näköjään nousee, mutta sitä se vaatii, että vauvalla on hyvä kasvaa

Miten voisin tukea palautumistani raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen? Tehdään suunnitelma!

Jämähtäneen ajatusmallin omaavalla henkilöllä on siis huomattavasti pessimistisempi suhtautuminen kehon muutoksiin, jolloin koko tilannetta tarkkailee harmaiden linssien läpi. Ymmärrettävästi oma keho voi alkaa ahdistaa, jos ajattelee muutoksen olevan pysyvää, eikä sille itse voi mitään. Kasvumielentilassa olevan suhtautuminen on optimistisempaa ja toiveikkaampaa: Tämän hetken tilanne on väliaikainen ja voin itse vaikuttaa lopputulokseen ainakin jossain määrin. Silloin osaa ehkä arvostaa enemmän kehon muuttumista ja sen ainutlaatuisia vaiheita.

kehonkuva2

Lähtötilanteen vaikutus kehonkuvaan ja itsetuntoon

Ajatusmallien lisäksi paljon vaikuttaa lähtötilanne kehonkuvan ja itsetunnon suhteen: Vääristynyt kehonkuva ja vaurioitunut itsetunto eivät useimmiten maagisesti korjaannu raskausaikana, vaan niiden kohentaminen vaatii työtä. Jos suhde omaan kehoon on jo lähtötilanteessa ongelmallinen, voi kehon jatkuva muuttuminen lisätä peilikuvaan kohdistuvaa ahdistuneisuutta ja vääristyneisyyttä.

Tosin tässäkin on olemassa poikkeustapauksia, sillä osa naisista kokee raskausaikana ensimmäistä kertaa olevansa sinut kroppansa kanssa ja kertovat myöhemmin raskauden lisänneen armollisuutta itseään kohtaan.

Ongelmaksi tilanne nousee, jos on sitonut oman arvonsa kehon ulkomuotoon. Silloin tilanne saattaa mennä vaikka näin: Kun näkee peilissä sen valtamerialuksen hehkeän ladyn sijaan, on huono päivä ja kokee olevansa huono sekä epäonnistunut. Peilikuva tuskin on muuttunut edellisestä päivästä dramaattisesti, kyse on vain siitä miten näemme itsemme. Miksi antaisimme niin suuren vallan peilikuvalle, että se voi muutamassa minuutissa määritellä päivän fiiliksen?

Jos tunnistat itsessäsi tällaisia piirteitä tai huomaat surkuttelevasi peilin edessä, kokeilepa esittää itsellesi kysymys: Miksi olen ihana ja arvokas? Aivot alkavat raksuttaa vastauksia ja kohta alitajunnastasi putkahtaa perusteluja ihanuudellesi. Eihän tämä yksinään vääristyneisyyttä kehonkuvassa korjaa, mutta voi toimia mielen piristäjänä ja boostata hieman itsetuntoasi. Mikään ei nimittäin heikennä fiilistä niin paljon kuin negatiivinen itsepuhe.

kehonkuva4

Omia ajatuksiani kehon muutoksista ja kehonkuvasta

Mistäs ihmeestä sitä aloittaisi. Jos olet blogiani lukenut, olet varmaan tietoinen syömishäiriötarinastani ja haasteista kehonkuvan kanssa. Hieman jännittyinein mielin olen siis seurannut kehon muutosten vaikutuksia omaan kehonkuvaani ja mielialaani.

Huijaisin teitä kyllä aika pahasti, jos sanoisin että koko ajan on ollut tasaista ihanaa auvoa. Onhan se muutos aina haastavaa, varsinkin jos ei ole mieleltään kovin joustava ihminen. Olen ollut ahdistunut milloin painon laskusta, painon noususta, selluliitista ja rintojen kasvusta. Minun on ollut hieman vaikea hyväksyä sitä, että ihan kaikki narut eivät nyt ole omissa käsissäni.

Kuitenkin olen nähnyt myös todella paljon positiivisia muutoksia omassa suhtautumisessani kehoon. Olen oppinut etsimään kauneutta vikojen sijaan. Ajatus, että kehoni on kasvattamassa jotain ihmeellistä on tuonut minulle lisää avarakatseisuutta itseäni kohtaan. Tiedostan myös, ettei tämä ole pysyvä tila, vaan siitä kannattaa nauttia nyt. Osaan myös kyseenalaistaa kehon muodon tärkeyden omalle mielialalleni: En ehkä voi täysin kontrolloida sitä, millaiseksi kehoni tämän prosessin myötä päätyy, mutta onko sillä loppujen lopuksi niin väliä?

Tämä aihehan pätee myös yleisesti, ei pelkästään raskaana ollessa. Kehonkuvan vääristymät voivat aiheuttaa hyvin paljon pahaa mieltä ja ahdistusta, joka purkautuu usein haasteisiin syömisessä, liikkumisessa ja yleisessä hyvinvoinnissa.
Minkälaisia ajatuksia sinulle heräsi? Oliko tuttuja ajatuksia tai tunteita?

Epävarmuus varjostaa elämää – kehonkuvasta, sen vääristymisestä ja tapahtumista kaiken taustalla

Kirjoitinkin vatsan pömpötykseen liittyvän postauksen lopussa vatsan olevan se epävarmuustekijä nro1 jos ajattelen omaa vartaloani.  Tänään haluaisin pohtia asiaa hieman lisää. Miksi se vatsan pömpötys tai ulkomuoto sitten on niin iso juttu?

Siihen on oikeastaan vaikea sanoa yksiselitteistä vastausta. Lähestulkoon aina isompien epävarmuuksien taustalla on jokin tapahtuma lapsuudessa, nuoruudessa tai vaikka aikuisiälläkin.  Emmehän me vauvana tai pikkulapsena ajattele kehonosiemme olevan epäkelpoja? Se on opittua se.
Emme välttämättä ajattele sen tapahtuman vaikuttavan, mutta se vaikuttaa silti salakavalasti ajatuksiimme joka päivä. Se voi olla myös hautautunut syvälle mielen sopukoihin niin ettet edes muista sen tapahtuman olemassaoloa.

DSC_1700

Kunnes eräänä päivänä hoksaat. Tuttu täti lapsuudessa vertaili sinun masuasi toisen tytön masuun. Ja pohti vielä miksi sinun masusi on tuollainen pömppömaha. Pienen tytön oli sitä kovin vaihea ymmärtää, mutta siitä hetkestä lähtien hän on ajatteli, että pömppömaha on ikävä asia. Hän halusi sen pois. Teki vatsalihaksia ja kertoi äidillekin, että pömppömahan pitäisi lähteä. Niin se kehonkuva lähtee vinksahtamaan.

Tällainen jatkuu helposti aikuisiällekin, varsinkin jos vastaan sattuu henkilöitä, jotka vahvistavat näitä lapsuudessa opittuja mielleyhtymiä. Kun kuulee läheiseltä ihmiseltä, miten sitä näyttää niin pönäkältä, ei sitä voi muuta kuin ajatella olevansa viallinen. Epäkelpo. Ja että pömppövatsan kadotus korjaisi tämän tilanteen. Kehonkuva jatkaa kieroon kasvuaan.

DSC_1693

Pohjimmiltaan kyse on siis omien ajatusten lisäksi myös muiden hyväksynnästä. Ajatuksesta, ettei kelpaa tällaisena vaan pitää olla jotain muuta. Tämä iskostunut ajatus voi liittyä mihin vain, esimerkiksi siihen että täytyy saada hirveästi aikaan, olla hyvä opiskeluissa, liikkua 5 kertaa viikossa, täytyy olla pyöreä pakara tai ei saa olla selluliittia. Pohjimmiltaan se on kuitenkin pelkoa, ettei kelpaa.

Se on tosi helppo selittää itselleen, että haluan vain olla tietynlainen. Se on se tavoite mitä haluan saavuttaa. Silloin voisi esittää itselleen kysymyksen: Miksi?

Miksi minä haluan, ettei minulla saa olla selluliittia?
Miksi haluan saada pelkkiä kymppejä?
Miksi haluan olla tuottelias?
Miksi haluan olla sporttinen ja treenaava?
Miksi haluan, että minulla on litteä vatsa?

Tästä voi jatkaa eteen päin ja miettiä, että mitä väliä asioilla on? Mitä väliä sillä on jos minulla on selluliittia tai vatsa pömpöttää? Minkälainen merkitys sillä on isossa kuvassa? Estääkö se sinua saavuttamasta mitä haluat? Annatko sen estää sinua saavuttamasta mitä haluat?

DSC_1711

Vastaus ei aina ole sitä mitä haluat kuulla, mutta se auttaa eteenpäin. Kun ymmärtää syyn ja tapahtuman kaiken sen epävarmuuden taustalla, voi alkaa työstää asiaa. Pyytää anteeksi siltä sisäiseltä pieneltä tytöltä ja kertoa, ettei pömppövatsassa ole mitään pahaa.

Tämä on nyt varmaan vähän itsestään selvä ja höntti kysymys, mutta onko sinulla epävarmuuksia oman kehosi suhteen? Miten olet lähtenyt niitä työstämään? Arvostan kommenttejanne ja ajatuksianne! Ihanaa ja armollista päivää juuri sinulle! <3