Suhteeni syömiseen – Intuitiivinen syöminen syömishäiriön jälkeen

Sain postaustoiveen kirjoittaa omasta suhteestani ruokaan ja syömiseen. Miten ruokasuhteeni on muuttunut syömishäiriön jälkeen ja sen myötä? Onko mulla ruokapelkoja tai ahdistaako syöminen? Onko edelleen olemassa kieltoja vai syönkö vapaasti? Olikin ihan mielenkiintoinen tehtävä siirtyä pois sieltä omalta katsantokannalta ja arvioida omaa ruokasuhdettaan objektiivisemmin ammattilaisen näkökulmasta.

Rajoittavan sijaan intuitiivinen ote

Sanoisin ruokasuhteeni olevan tällä hetkellä äärimmäisen normaali. En koe syömisen olevan mitenkään erityisen vaikeaa tai mikään iso juttu. Se ei määrittele minua enkä minä kontrolloi sitä liikaa. Voin syödä mitä vain, pois lukien itselleni tai vauvalle sopimattomat ruoka-aineet. Olen vahvasti sitä mieltä, että saan joka päivä syödä ihanaa, terveellistä ja maistuvaa ruokaa.

Toisin on ollut ennen. Syömishäiriön jälkeen ruokasuhteeni oli pitkään häiriintynyt, enkä osannut käyttää maalaisjärkeäni terveellisten valintojen skaalaamiseen. Olin millintarkka ja tiukkapipoinen ihan kaikesta. Ruokaan ei saanut laittaa teelusikallista sokeria makua pehmentämään, ei teehen hunajaa tai broilerin päälle kastiketta. Kaiken piti aina olla täysjyväistä ja nopeammin imeytyviä hiilareita sai syödä vain treenin jälkeen. Jos piti mitata desi puurohiutaleita, se oli desi eikä yhtään enempää. Mietin ruokaa usein tunteja ennen tulevaa ruoka-aikaa. Vahdin, kuinka paljon muut käyttivät paistamisessa öljyä, jotta pystyin sitten määrittelemään itselleni ”sopivan” annoskoon. Ja tämä oli siis varsinaisen syömishäiriökauden jälkeen…

Hauskaa sinänsä, etten tuolloinkaan kokenut rajoittavuutta vaikeaksi tai haasteeksi: Olin vain päättänyt kieltäytyä kaikesta, mikä sisältää mielestäni jotain liian ”epäterveellistä”. Tätähän osa ympäröivistä ihmisistä jopa ihannoi ja taivastelee sitä itsekurin määrää. Ei siinä oikeasti ollut mitään hienoa, ihannoitavaa tai haluamisen arvoista. Kyse on nipottamisesta ja pikkuriikkisten lillukan varsien korottamisesta ihan liian keskeisiksi syömistä määrittäviksi kriteereiksi. Kukaan ei oikeasti sairastu tai liho, jos syö joskus hiukan sokeria puurossa tai runsaammassa öljyssä käristettyä ruokaa. Häiriintynyt suhde ruokaan vaan kertoo, että olet epäonnistunut, huono ja pian myös lihava, jos syöt muuta kuin vihreitä kasviksia ja proteiinia.

intuitiivinen_syominen

Intuitiivinen suhde syömiseen

Nykyisin en koe, että minun tarvitsee rajoittaa itseltäni mitään. En laske ruokailuistani minkäänlaisia suureita. En punnitse tai mittaa. Syön sen verran, että mahassa tuntuu hyvältä: Otan lisää, jos jää nälkä ja jätän lautasen reunalle, jos alkaa tuntua tukalalta. Tämä voi olla toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. En ahdistu poikkeavista syömisistä tai pyri kompensoimaan runsaampia ruokamääriä. En syö kello kaulassa kolmen tunnin välein, vaan silloin kun on nälkä. En erityisemmin mieti makrojakaumia tai vitamiineja arjessani: Kun syö terveellisiä ruokia tarpeeksi, saa kyllä kaiken tarvitsemansa. En määritä ruoan määrää liikkumisen kautta ja kiellä itseltäni hiilareita, jos en ole treenannut. En mieti syömistä tai seuraavaa ruokaa jatkuvasti. Tää kaikki on ihan peruskauraa, eiks jeh?

Yksi isoimmista muutoksista lienee syömisen helppous: Syömiseen liittyvistä asioista ei tarvitse tehdä mitään ongelmaa tai edes pikkiriikkistä haastetta. Syömistä ei tarvitse miettiä eikä vatvoa, vaan voi keskittyä muuhun elämään. Koen, että intuitiivinen syöminen on parasta, mitä itselleni olen ruokapuolen suhteen voinut tehdä. En edes tiennyt, että syöminen voi olla näin helppoa!

Herkuttelu. Koska tää aihe kaikkia aina kuitenkin kutkuttelee. Herkuttelua minä harrastan ja mielestäni ihan päivittäin. Pyrin laittamaan kaikesta ruoastani niin hyvää, että se on itsessään herkuttelua. Elämä on liian lyhyt tylsälle, mauttomalle ja monotoniselle ruoalle. Syön myös lähes päivittäin tummaa suklaata ja muitakin perinteisiä herkkuja silloin kun niitä mieli tekee. En pelkää sokeria, rasvaa tai mitään muutakaan epäterveelliseksi miellettyä, vaikkein niitä päivittäin lautaselleni valitsisikaan. Omatunto ei enää soimaa epäonnistujaksi yhden tai kahdenkaan nautitun mutakakkupalan kohdalla. Elämä on nimittäin liian lyhyt myös mutakakusta kieltäytymiseen.

intuitiivinen_syominen

On toki jotain juttuja, joita en oikeastaan koskaan syö. Tällaisia ovat muun muassa vehnä, maito, kala, irtokarkit, varsiselleri, hernekeitto, kermakakku, keksit ja suurin osa sienistä. Näitä en syö, koska olen joko allerginen tai en yksinkertaisesti pidä niistä. Miksi väkisin syödä jotain ruokaa tai ”herkkua”, jos siitä ei oikeasti tykkää? Ihan sama kuinka terveellistä varsiselleri olisi, ei vaan pysty. Hrrr.

En todellakaan syö täydellisesti. Syön joskus ihan ähkyyn (vihaan sitä tunnetta) ja toisinaan vahingossa liian vähän. Paikkaan energiavajetta suklaalla ja maapähkinävoilla, vaikka sen voisi tehdä fiksumminkin. Välillä testaan minulle sopimattomia ruokia vain huomatakseni, ettei edelleenkään toimi. En aina jaksa kokata ja silloin päädyn kuluttamaan leipää tai puuroa massiivisissa mittakaavoissa. ”Salaattini” on toisinaan puolikas kurkku ja pari porkkanaa lautasen reunalla. Varsinkin äidin ruokapatojen äärellä uppoaa santsikierros jos toinenkin. Ja kaikki tämä on ok osa sitä normaalia syömistä, kunhan se ei ole jatkuvaa.

intuitiivinen_syominen

Millaista ruokaa haluan syödä?

Haluan syödä ruokaa, joka pitää minut terveenä ja jaksavana. Jonka voimin jaksan hassutella, kantaa vauvaa, treenata, levätä, ajatella ja kirjoittaa. Ruokaa, joka tuo hyvän olon sekä mahaan että mieleen. Joka ravitsee kehon lisäksi myös makunystyrät. Ruokaa, joka ei ole tunteidensäätelyn väline. Joka ei saa liian suurta painoarvoa elämässä. Haluan syödä ruokaa, joka on niin hyvää, että kikatuttaa!

Olen elämässäni rajoittanut itseäni niin paljon ja hartaasti, että nykyisin keskityn siihen, mitä kaikkea ihanaa voinkaan ruokailuuni lisätä. Lisää kasviksia. Lisää väriä. Lisää energiaa. Lisää makua. Lisää erilaisia koostumuksia ja elämyksiä. Ei ottaa pois, vaan lisätä <3

Jos luettelemani peruskaurat tuntuivat etäisiltä ja jopa utopistisilta, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan postaukseni rajoittavasta ja sallivasta syömiskäyttäytymisestä ja miettimään omaa suhdetta ruokaan uudelleen. Onko tämä todella se asia, mihin haluat käyttää päivittäin paljon energiaasi ja voimavarojasi? Vai olisiko elämässä kuitenkin paljon muutakin mietittävää ja koettavaa?

Lissää aiheesta:
Syödäkö vai eikö syödä? Intuitiivisen syömisen taito
Saako leipää syödä? Terveellisen syömisen kulmakivet
Ruokahistoriani lapsuudesta tähän hetkeen

Herkkupäivä vai ei? Miten usein voi herkutella?

Tämä kysymys pompahtaa usein esiin lehtien sivuilla ja keskustelupalstoilla. Miten usein voi heittää herkkua napaan, jos haluaa olla terve, hyvinvoiva ja hyvässä kunnossa? Tähän kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, mielipiteitä sen sijaan tuhansittain. Mielipiteet jakautuvat useimmiten näihin kahteen kuppikuntaan: Syödään silloin kun mieli tekee vs sovittuna herkkupäivänä.

Herkkupäivä vai vähän silloin tällöin?

Herkkupäiviin liittyy monesti se sellainen rajoitusefekti: Kun rajaa herkuttelun tiettyyn päivään, se tarkoittaa että muina päivinä ei saa. Sekös on aivoille omiaan lisäämään mielitekoja, sillä kaikki kielletty houkuttelee hitsisti enemmän kuin sallittu. Tämä johtaa usein paitsi herkkuhimoihin viikolla, myös suurempaan irttarisäkkiin tai sipsipussiin viikonloppuna. Isompi kerta-annos taas johtaa useammin morkkiksiin ja niiden tuomalla ahdistuksella selätetään taas alkuviikon herkutteluhimot.

Jos sen sijaan, että patoaisi herkuttelufiilistään viikonloppuun, söisikin juuri sen eniten mieltä kutkuttelevan herkun just nyt? Annoskoko on todennäköisesti maltillisempi ja herkkua ei enää tee mieli. Tämä tosin edellyttää, että ateriarytmi ja ruokailuiden energiamäärä ovat pääpiirteittäin kohdallaan. Jos nimittäin lähtee energiavajeisena mutustelemaan jätskiä suoraan purkista, voi olla aika varma lopputuloksesta: Syöminen ei lopu, ennen kuin pohja näkyy. Riittävä syöminen on muutenkin avain paitsi painonhallintaan, myös syömisen intuitiivisuuteen ja kehon nälkäviestien oikeaan tulkintaan.

Kumpi on parempi tapa? Tämäkin riippuu ihan ihmisestä. Itse toteutan enemmän silloin kun siltä tuntuu -taktiikkaa, sillä näen herkkupäivissä ja rajoittamisessa omat haasteensa. Voin siis syödä suklaata tai jätskiä ihan yhtä hyvin tiistai-aamuna kuin lauantai-illan herkkuna. Suklaa onkin itseasiassa mun herkku numero yksi. Melkein aina herkkuja valitessani päädyn johonkin suklaiseen, koska se tuo itselleni eniten nautintoa. Syön suklaata yleensä 0-2 palaa päivittäin, koska miksipä ei? Tämä sopii minulle!

Ja hei joillekin voi sopia se herkkupäiväkin tosi hyvin! Silloin mieliteot eivät vaivaa viikolla eikä herkuttelu tuo negatiivisia tuntemuksia henkisesti tai fyysisesti. Jos taas herkkupäivän jälkeen on paha olo ja morkkis, voisi kokeilla sallivampaa suhtautumista herkkujen syömiseen. Kontrollista luopuminen voi toki aluksi tuntua pelottavalta ja jopa ahdistavalta, mutta harvoin mikään hyvä tulee ilman pientä ponnistelua eikö vaan?

herkkupäivä

Mikä on herkku?

Tottakai kun puhutaan herkuttelusta, täytyy myös määritellä mitä sillä herkulla tarkoitetaan. Ensisijaisesti olen tässä puhunut niin sanotusti  ”epäterveellisemmistä” herkuista, jotka sisältävät reilummin sokeria, rasvaa tai vaaleaa viljaa. Herkuttelun ei kuitenkaan tarvitse rajoittua siihen: Minä ainakin koen syöväni joka päivä niin hyvää ruokaa, että sitä voisi kutsua herkutteluksi. Tällaista herkuttelua saa ja kannattaakin sisällyttää  jokaiseen päivään, sillä mitä  enemmän lisäät ruokailuusi kaikkea terveellistä hyvää, sitä vähemmän jää tilaa muulle.

Tosin jos ainoa herkku mitä itselleen sallii on proteiinijätski, porkkanat ja taatelit, voi miettiä rehellisesti onko se oma suhtautuminen herkkuihin terveellä pohjalla. Kyse ei ole siitä, etteikö noista nimenomaisista voisi nauttia tosi paljon, mutta sen valinnan täytyy tulla halusta valita juuri tämä ruoka. Ei pelosta sokeria, viljaa, rasvaa tai mitään muutakaan kohtaan. Itselleen on helppo selittää, että tämä on oma valintani ja tämä on se mistä tykkään. Onko oikeasti vai haluaisitko sittenkin edes välillä maistaa jotain muutakin? Tähän tiedät vastauksen vain ja ainoastaan sinä itse. Mä ainakin uskottelin itselleni syömishäiriön aikaan, etten edes tykkää mistään herkuista. Totta joo, etten tykkää kovin makeasta, muttei se tarkoita, että kaikki herkuttelu pitäisi olla jotain sellerimehua.

Jos nyt tälle linjalle lähdetään, voidaan toki miettiä myös kuka herkuttelee, missä, minkä verran ja kenen kanssa? Mikä on henkilön tavoite? On eriasia vetää se jätskipurkki yksin kotona kuin syödä pallo tai kaksi kaverin kanssa auringossa hengaillen. Kirjoittelin epäterveellisyydestä ja sen monimutkaisesta määrittelystä tässä tekstissä enemmän. Kaikki on aina suhteellista!

herkkupäivä

Näin niinkuin tiivistettynä vastaus otsikon kysymykseen: En tiedä, sun täytyy kokeilla mikä itselle toimii! Toisille toimii kerta viikkoon, toisille vähän joka päivä. Myös se mitä syöt ja minkä verran vaikuttaa aika oleellisesti siihen, miten usein voi herkutella sen vaikuttamatta negatiivisesti terveyteen, kehoon tai mielialaan. Kokeilemalla ja erehtymällä se selviää!

Just äsken meni itseasiassa alas pala mandariini-inkiväärisuklaata aamukahvin kera, hahah! Minkälainen on sun suhde herkkuihin? Herkkupäivä vai vapaampaa fiilistelyä? 🙂

Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Olen törmännyt otsikon väittämään lukuisia kertoja niin valmennettavien kuin sosiaalisen mediankin taholta. Jos näin ei suoraan sanota, niin vähintäänkin se on luettavissa rivien välistä. Epäterveelliset ruoat mielletään niiksi ainoiksi oikeiksi hyvän makuisiksi ruoiksi ja terveellinen ruoka saa tylsän, mauttoman ja pahan leiman. Sitten pohditaan, että laihduttaessa tai painonhallinnassa ei saa syödä mitään hyvää.

Ei siis mikään ihme, että moni laihdutusyritys kaatuu ja pudotetut kilot hiipivät takaisin aikojen saatossa. Ei kannata tehdä muutoksia ja ratkaisuja, joita et pysty ylläpitämään lopun elämääsi. Kuka nyt haluaisi syödä kurjan makuista ruokaa nyt, saati ikuisesti? Minä en ainakaan, joten ymmärrän hyvin painonhallinnan vaikeuden tämän ajatusmallin omaavilla.

Mutta. Onko tämä ajatusmalli ylipäänsä järkevä tai todenmukainen? Ajatukset ja tunteet ohjaavat käyttäytymistämme hyvin pitkälle. Jos siis olemme tottuneet ajattelemaan vain herkkujen olevan hyvää syömistä, voi tavallinen terveellinen ruoka profiloitua olemaan pahaa tai tylsää. Tämä on niin kutsuttu rajoittava uskomus: Uskotaan terveellisen ruoan olevan pahaa, vältellään ehkä sen kohtaamista ja kun maistetaan, ollaan jo ennakkoon päätetty sen olevan ikävä kokemus.

terveellinen_epäterveellinen2

Myös makuaisti on tottunut säännöllisesti kuluttamaan herkuiksi miellettyjä ruokia ja epäterveellisempää sapuskaa.  Jos haluaa muuttaa ruokatottumuksiaan, täytyy makuaistin muuttumiselle antaa aikaa. Kerma-voi-sokeri-lillun jälkeen puhtaat maut voivat tuntua vähän laimeilta ja se on okei. Makuaistin sopeutuessa voikin hyvin tehdä kompromisseja ja valmistaa hieman terveellisempiä versioita sen hetken suosikkiruoista.

Yksi ihan konkreettisesti terveellisen ruoan hyväksi kokemiseen vaikuttava tekijä on ruoanlaittotaidot: Jos ei juurikaan kokkaile eikä siihen oikein löydy kiinnostusta, voi terveellinen ruoka jäädä vähän yksipuoliseksi ja vaikeaksi kokemukseksi. Totuus kuitenkin on se, että ihan yhtä helppoa on kokkailla terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa. Vaatii aluksi hieman opettelua reseptien ja kaupassa uusien tuotteiden kanssa, mutta se kyllä palkitsee! Kun kerran hoksaa, että näistä terveellisistä raaka-aineista saa oikeasti todella hyvää ruokaa niin halutessaan, on se pysyvä painonhallinta entistä lähempänä.

Myös väärät mielikuvat voivat olla mukana sekoittamassa soppaa – Mitä onkaan terveellinen ruoka? Mikä on herkku? Voiko herkku olla terveellinen? Jos on määritellyt terveellisen ruoan olevan salaattia ilman kastiketta, kevyttä ja vähän syömistä, kuivia riisikakkuja ja aneemista kanaa, niin ymmärrän kyllä ihan täysin tämän ”terveellisen syömisen” tympimisen. Hyvin tehty terveellinen ruoka on paitsi värikästä ja monipuolista, myös erittäin maistuvaa! Esimerkiksi tässä postauksessa on esitelty kolme nopeaa ja herkullista, mutta terveellistä arkiruokareseptiä.

Hyvin yleinen tilanne on myös arkipäivien kituuttaminen tylsänmakuisella ruoalla. Tämä liittyy usein ajatukseen, että tällaista sen terveellisen ruoan kuuluu olla. Sitten ihmetellään viikonlopun ja ”syöntiluvan” koittaessa, kun tekeekin niin hirveästi mieli kaikkea hyvää. Usein jo perjantaina haaveillaan kaikesta hyvästä, mitä voisikaan nautiskella viikonlopun kuluessa. Jos alunperin syötäisiin viikot läpeensä hyvänmakuista ruokaa riittävästi, voisi tilanne olla viikonlopun kynnyksellä toinen.

terveellinen_epäterveellinen4

Entäs herkut sitten? Melko oleellisesti vaikuttaa oma suhtautuminen herkuiksi miellettyihin ruokiin sekä itse siihen herkun käsitteeseen. Onko herkku aina kielletty tai rajoitettava asia? Onko olemassa kiellettyjä ja sallittuja herkkuja? Usein herkuiksi mieltämisen ja niiden rajoittamisen taustalla on pelko kohtuuttomasta syömisestä ja kontrollin menettämisestä. Tällaista ongelmaa kuitenkaan harvemmin ilmenee, jos syömiseen on alunperin salliva suhtautuminen ja syödään määrällisesti tarpeeksi.

Olen aiemminkin kirjoittanut intuitiivisestä syömisestä ja huomaan palaavani aiheen äärelle yhä uudelleen ja uudelleen. Sen ydinajatuksena on syödä kaikkea kohtuudella kylläisyyden tunnetta kunnioittaen. Jokin tässä minua kiehtoo valtavasti: Ehkä se on kaikkien ruokien ”tasa-arvoisuus” eli mitään ei leimata huonoksi tai hyväksi? Intuitiivisuus syömisessä on liitetty monesti parempaan painonhallintaan ja osa meistä oppii syömään sen mukaisesti ihan luonnostaan. Törmäsin juuri WTD-blogin Natan hyvään tekstiin hänen omasta syömisestään ja päässäni tämä syömismalli yhdistyi heti intuitiiviseen syömiseen. Aiheesta on ilmestynyt Patrik Borgilta myös loistava kirja nimeltä Tunne Nälkä, jota voin suositella lämpimästi.

Jos palataan siis otsikon kysymykseen – Miksi epäterveellinen on hyvää ja terveellinen pahaa? Lyhyesti vastaus kuuluisi näin: Olet ohjelmoinut itsesi yhdistämään hyvän ruoan epäterveelliseen ja luonut ajatusmallin terveellisen ruoan tylsyydestä. Olet tottunut makuihin, joita löytyy epäterveellisemmistä vaihtoehdoista. Mahdollisesti myös mielikuvasi terveellisestä ruoasta on hieman vinksallaan tai rajoittunut, etkä suhtaudu syömiseen tai herkkuihin vapautuneesti. Tämä voi kuulostaa hieman rajulta, mutta pohjimmiltaan se on mahdollisuus: Sinulla on valta vaikuttaa ajatuksiisi, tottumuksiisi ja mielikuviisi. Se vaatii vain hieman aikaa, kärsivällisyyttä, tiedostamista sekä tahtoa tarttua tilanteeseen kiinni!

terveellinen_epäterveellinen3

Pakko vielä huomauttaa: Arjessa en koskaan jaottele syömisiäni epäterveellisiin ja terveellisiin. En näe siihen mitään tarvetta. Nyt tekstin kirjoittamisen ja lukemisen helpottamiseksi käytin näitä termejä!

Mä olen myös elänyt tuollaisen ”tavallinen ruoka on pahaa” -vaiheen joskus nuoruudessa. Nykyisin voin ihan käsi sydämellä sanoa, että syön mieluummin pääruokaa kuin jälkkäriä. Näin ei aina tosiaan ole ollut, vaan joskus teininä saatoin korvata ruoan berliininmunkilla. Uskon aika vahvasti tasapainoon ja kohtuuteen: Jos suosii pääosin terveellisiä valintoja, voi osa olla ei niin optimaalista settiä. En ole itsekään mikään pyhimys ruoan suhteen ja olen tosiaan käynyt varsin pitkän tien löytääkseni nykyisen sallivan suhtautumisen syömiseen.

Onko terveellinen ruoka sinusta hyvää? Vai liittyykö hyvän ja herkun määritelmä epäterveellisiin ruokiin? Kommentoi ajatuksesi! 🙂

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Mitä on epäterveellinen ravinto?

Ei ole olemassa taikajuomaa

Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Sääntöhelvetti – Minun tarinani syömishäiriöstä