Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?

aamu aamu

Soseutan smoothieen mansikoita, soijarahkaa ja basilikaa. Sipaisen kauraleivälle maapähkinävoita ja viipaloin päälle banaania. Sirottelen kanelia koristeeksi. Toinen leipä päällystyy avokadolla kuin itsekseen. Kruunaan vielä kokonaisuuden mustapippurilla. Kaadan smoothien lasiin ja tipautan päälle söpön pienen basilikalehdykän koristeeksi. Vedenkeitin porisee, teesiivilä kilahtaa mukiin. Keittiön valtaa Tiikerin päiväunen tuoksu.

Istahdan syömään. Aurinko pilkahtaa esiin pilven takaa. Maistelen kauraleipiä vuorotellen, koska suolaisen ja makean yhdistelmä on jotain taivaallista. Hörppään välissä ison kulauksen teetä. Syön smoothien tapani mukaan lusikalla. Hieman tipahtaa myös yöpaidalle, pyöreän pallomahani päälle. Niin, kohta pallo ei ole enää siinä smoothiestopparina. Tänään on laskettu aika ja sekös herättää ajatuksia tähän aamuun.

aamuaamu

Onko tämä aamuhetki viimeinen rauhallinen aamu vähään aikaan?

Onko huomenna jo kaikki toisin? Sitähän ei voi tietää. Ajatus näiden valoisten aamun aloitusten ja rauhoittumisen menettämisestä tuntuu kieltämättä hieman ikävältä: Ainakin siis tiedän nauttivani aikaisista ja rauhallisista kotiaamuista todella. Voihan tietysti tapahtua niinkin, että aamuhetkien harvinaistuttua niistä tulee entistäkin ihanampia ja ainutlaatuisempia. Harvinaista herkkua, kuten munkit ja sima vappuna, mämmi pääsiäisenä tai sekametelisoppa jouluna.

Ehkä en osaa edes kaivata näitä basilikan asetteluun kuluneita hetkiä? Uudet aamurutiinimme ovat vielä hämärän peitossa. Mitä nyt olen ymmärtänyt varsin monen tuoreen vanhemman puheista, eivät leipien asettelu, mustapippurirouhaisut ja kanelitupsahdukset ehkä ole ensimmäisenä mielessä. Prioriteetit muuttuvat ja se on erittäin ookoo.

Ehkä aamuhetket toteutuvat jatkossakin, vain eri muodossa kuin tällä hetkellä? Aamuihini on pikkuhiljaa hiipinyt lisää ihmisiä – ensin aviomies, seuraavaksi vauva. Jälkimmäinen tosin lienee hieman vaativampi tapaus, jonka tarpeet menevät omiemme edelle. Näin etukäteen ajateltuna ei tuntuisi ihan mahdottomalta saada homma toimimaan siten, että aamu olisi edes toisinaan pyhitetty rennolle aamupalastelulle ja teen juomiselle. Tämä kuitenkin konkretisoitunee, kun tulokkaan luonne selviää ja pääsemme uuteen arkeen kiinni.

Aamu on suurimman osan elämästäni ollut päivän parasta aikaa – miksei se voisi olla sitä myös vauvan kanssa?

aamu

Tämän aamun aamuhetki oli yksi rentouttavimmista pitkään aikaan. Olisin siis ehkä jopa valmis luopumaan näistä hetkeksi, sillä tästä aamusta jäi hyvä fiilis! Millainen on sinulle täydellinen aamupala ja aamuhetki?

Muita aamuhetkiä:
Aamupalahetki kuvina
Aamuhetki päältä kaunihimpi
Aamuhetki ja väsymyskrapula

Terveellinen snickers (G, M, V)

Snickersiä heti pääsiäisen suklaamunavyöryn jälkeen? Tämän pupujen ja tipujen juhlan jälkimainingeissa ainoat reseptipääni luomat lopputuotteet näyttäisivät liittyvän suklaaseen. Ehkä tämä johtuu siitä, etten tänä vuonna oikeastaan viettänyt pääsiäistä millään tavalla enkä syönyt yhtään suklaamunaa? Pääsin siis nyt vasta innostumaan ja inspiroitumaan kaikista ihanista suklaantäyteisistä luomuksista.

Tällä kertaa löysin itseni haaveilemasta maapähkinäisistä snickerseistä. Maitoallergiselle tuo herkku on kuitenkin no go zone, joten ainoana vaihtoehtona oli laittaa reseptikoneisto puksuttelemaan ja kääriä hihat! Lopputulos maistuu erehdyttävän paljon alkuperäiseltä, tosin hieman vähemmän makealta. Makeutensa resepti saa pulleista pehmeistä taateleista, joiden kaveriksi voi halutessaan lorauttaa vähän hunajaa, jos makeampaa herkkua kaipaa! Näistä snickers-palleroista löytyy myös hieman rouheisuutta kaurasta, mikä tuo kivaa rakennetta sisukseen. Kauran mukana palleroisiin saadaan yhdistettyä myös masuystävällinen kuitu, minkä vuoksi verensokeri nousee maltillisemmin herkutellessakin!

Välillä minusta tuntuu, että nykyään on vaikea sanoa jonkin olevan terveellistä. Tekisi mieli laittaa heittomerkit! Aina on joku sitä mieltä, että X, Y ja Z eivät ole terveellisiä. Että jokin ei voi kuulua terveelliseen ruokavalioon, koska siinä on kaloreita, rasvaa ja sokeriakin. Huih!

Kyllä, tässä reseptissä on hiilihydraatteja ja sokeriakin suklaan muodossa. Rasvaa löytyy reippaasti ja sen myötä myös energiaa. Toisaalta palleroiden pähkinäpitoisuus nostaa myös reseptin proteiinipitoisuutta, joten eri ravinto-aineet ovat loppupeleissä aika hyvin tasapainossa. Kyse on kuitenkin herkusta: sen ei ole tarkoituskaan muodostaa ruokavaliosi pohjaa. Ja jos joku asiaa miettii, niin saa syyä myös tavallista snickersiä, jos se sun herkkuihin kuuluu. Terveelliseen ja joustavaan ruokavalioon mahtuu myös ei niin optimaalisia ruoka-aineita silloin tällöin, oli se sitten sipsiä, karkkia, snickersiä tai jätskiä.

Jos haluat hifistellä, voit tehdä myös suklaakuorrutteen itse. Mä menin aidan matalimmasta kohdasta ja kävin nappaamassa lähikaupasta levyn tummaa sukulaatia. Oishan siinä samalla reissulla toisaalta voinut napata sen snickersinkin hyllystä… Raakasuklaamassan tekemiseen on monia erilaisia ohjeita tälläkin sivustolla, mutta yksi hyvä ja helppo löytyy myös Naprapaatin vaimon tästä postauksesta! Valmiin tumman suklaan käyttäminen säästää aikaa ja vaivaa, jos ei nyt just ole hifistelymoodissa.

Mitä vielä odotat? Keittiön puolelle ja pyörittelemään palleroita!

Snickers-pallerot

6 + 5 pehmeää suurta taatelia
2 megaisoa ruokalusikallista makeuttamatonta maapähkinävoita (n. 0,5dl)
1dl kaurahiutaleita
2rkl suolattuja maapähkinöitä
50g tummaa suklaata (75% Lindt tai Green&Black’s)

Surauttele monitoimikoneessa, blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi 6 taatelia, maapähkinävoi ja kaurahiutaleet. Muista poistaa kivet taateleista! Lisää joukkoon vielä suolapähkinät ja rouhaise muutaman kerran: Suolapähkinöiden on tarkoitus jäädä hieman rakeisiksi ja tuoda koostumusta täytteeseen.

Pilko jäljelle jääneet 5 taatelia neljään osaan ja avaa palaset ”auki”. Näistä tulee kinuskiset pohjat snickers-palleroille! Pyörittele maapähkinätaikinasta tiiviitä palleroita: Jos taikina näyttää hajoilevan, purista se ensin kunnolla kasaan nyrkissä. Tällöin palleroiset pysyvät paremmin kasassa. Aseta jokainen pallero oman taatelinpalasensa päälle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Mikäli sulatat suklaan mikrossa, madalla sulatuslämpötilaa ja tarkkaile tilannetta, ettei suklaa pala! Dippaile pallerot yksi kerrallaan suklaaseen käyttäen apuna lusikkaa tai kahta. Aseta suklaalla kuorrutetut pallerot lautaselle leivinpaperin päälle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Nauti esimerkiksi kaakaon tai kahvin kanssa iltapäivän iloksi!

Eikö snickers ole sun juttu? Kokeile muita palleroita!
Sitruuna-lakupallerot
Piparitaikinapallerot
Toffeepallerot

Maistuisko? Vielä ehdit pyöräyttää tämän herkun vaikka tänään! <3

Aamuhetki ja väsymyskrapula

Aamuhetki3_1

aamuhetki3_2

Tiedättekö sen tunteen, kun herää niin umpiväsyneenä, että tuntuu kuin olisi darrassa? Itsekin olisin epäillyt olleeni, jos en olisi ihan 100% varma tämän hetken absolutismista. Olenkin miettinyt, että onkohan juomisen tuomista ikävistä lieveilmiöistä suurin osa liittyväisiä niinkin ihmeelliseen ja yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuute.

Juhlimisten jälkeenhän tekee monesti mieli kaikkea mättöä. Väsymyskrapula ei ainakaan itselläni ole poikkeus; Heräsin aamulla himoiten pitsaa. Koska edellisen illan seikkailut rajoittuvat lähinnä sohvan, virkkaamisen ja venyttelyn piiriin, ei jääkaapista aamulla löytynyt pitsaa mutustettavaksi. Enkä toisaalta olisi sitä välttämättä oikeasti halunnut, kunhan mieleni havitteli sen sorttista makumaailmaa.

Tähän loistavana (ja nopeampana) ratkaisuna toimi pitsamunakas: Munakas tomaatilla, punasipulilla, vegejuustolla ja pitsamausteella. Ajoi asiansa oikein mainiosti, varsinkin kun kylkeen kyhäsi vielä raikkaan hedelmäsalaatin. Aamu lähti väsymyksestä huolimatta hyvin ja tasapainoisesti käyntiin!

aamuhetki3_6

Itse pärjään lähtökohtaisesti ihan ok myös hieman huonommilla unilla, mutta tietyn pisteen jälkeen se väsymys saavuttaa krapulamittasuhteet. Mites väsymys sulla vaikuttaa? Muita väsymyskrapulaisia?

Jos jokin ketuttaa, muuta se heti

Toisinaan me ihmisolennot olemme vähän kummallisia. Meille tulee kielteisiä tuntemuksia, jotka jokin tekijä ympäristössämme tai itsessämme laukaisee. Valaistuneet yksilöt osaavat ehkä havainnoida näitä tuntemuksia ja antaa niiden mennä. Toiset taas jäävät siihen ärsytykseen, kiukkuun ja harmitukseen. Taidan itse kuulua näihin jälkimmäisiin henkilöihin. Jos sua ei koskaan ärsytä mikään, olet ehkä tämän tekstin yläpuolella!

Tämä tuli mieleeni taas kerran ihan tavallisessa arjen tilanteessa. Pesin pyykkiä. Pesuaine on meillä ollut vessan kaapin alahyllyllä. Se lienee saanut hieman kosteutta, koska sitä pulveria on hieman vaikea saada ulos purkista. Sen lisäksi, että selkään sattuu joka kerta kun kurottaa kohti pesuainepurkkia, on pyykkipulveria pitkin poikin lattiaa. Lattia täytyy siis aina pestä puhtaaksi pesuaineesta. Ärsyttävää.

Sen sijaan, että aina laittaisin pesuainepurkin samalle paikalle odottamaan katastrofia, voisin siirtää sen korkeammalle ja ehkä uuteen astiaan? Näin välttyisin ärsytykseltä jokaikisellä pyykinpesukerralla.

Ratkaisu on oikeastaan älyttömän helppo – miksi sitä pitää lykätä?

Näin tapahtuu  kuitenkin helposti ja homma pitkittyy. Vaikein kohta lienee sen ärsyttävän toistuvan asian huomioiminen siinä hetkessä. Toki sen varmasti muistaa, että sssaaaaakeli taas tätä pulveria on taas kaikkialla, mutta huomioitko todella tapahtuman vaikutuksen itseesi? Varsinkin jos näitä pieniä ärsytyksen aiheita ilmenee useita, voi niillä olla huomattava vaikutus mielialaan!

Yksi keino havainnoida tilannetta on miettiä omaa ajankäyttöä: Mihin kaikkeen viikon aikana käytät aikaa ja energiaa? Silloin voi ehkä muistaa, että hitsiläinen siivosin sen vessan lattian kolme kertaa tällä viikolla ja joka kerta harmitti.

Jos jokin ketuttaa, muuta se heti

Helpoin hetki tehdä muutos on nyt. Jos aina vaan laittaa sen pulveripurkin samalle paikalle, ei sitä kyllä muista siirtää ennen seuraavaa pyykinpesukertaa. Se ei myöskään siirry itsestään. Ei enää vitkastella, vaan siirrytään tuumasta toimeen!

Ärsyttävä henkilö somessa? – Lopeta seuraaminen
Ärsyttävä kommentoija FB-ryhmässä tai seinälläsi – Estä henkilö
Nojatuolin jalka aina törmäyskurssilla varpaasi kanssa? – Siirrä nojatuolia
Sähköhammasharjasta akku loppu? – Ota tavaksi laittaa hammasharja laturiin iltaisin
Salilla soitetaan ärsyttävää musiikkia? – Omat kuulokkeet ja musat korville
Ärsyttää suunnitella omia treenejä? – Palkkaa valmentaja
Klikkiotsikot herättävät harmitusta? – Älä lue klikkiuutisia
Kiukuttaa, kun aina unohdat ostaa jotain kauppareissulta? – Tee kauppalappu
Ärsyttää kun imuri ei korjaa kaikkia roskia? – Vaihda pölypussi
Pöydille jäävä pikkusälä häiritsee? – Laita tavarat heti käytön jälkeen paikoilleen
Vastaantulijoiden naama ärsyttää? – Laita laput silmille tai pistä simmut kiinni

Viimeinen saattoi ehkä olla vitsi… Alkoi tuntua hassulta keksiä niin paljon asioita, jotka teoriassa voisivat ärsyttää! Edellä mainituissa esimerkeissä kyseessä on loppupeleissä paljon positiivisista pienistä tavoista: Aina ärsyttävän pikkuasian ilmetessä, pyrin muuttamaan sen. Ärsytyksen kohteita voi myös ennakoida ja ennalta ehkäistä opettelemalla kauppalappujen kirjoittamista, tavaroiden laittamista paikoilleen ja hammasharjan lataamista päivittäin. Tämä kuitenkin vaatii tilanteiden tiedostamista!

ärsytys2

Toki on olemassa tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa ollenkaan tai emme voi vaikuttaa juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi muiden ihmisten mielipiteisiin tai käytökseen ei meidän teoillamme aina ole suurta vaikutusta – parempi siis purra huulta. Näihin asioihin on oiva harjoitella sitä zen-munkkimaista hyväksyvää lähestymistapaa. Tämän tekstin tarkoituksena on ennemminkin kannustaa ajattelemaan niitä pieniä asioita, jotka ehkä huomaamattakin tekevät arjesta ärsyttävämpää ja ovat muutettavissa.

Ärsyttävätkö pikkuasiat toisinaan sinuakin? Vai olenko yksin tämän raskauden eskaloiman ärsytykseni kanssa? 😀

Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Olen törmännyt otsikon väittämään lukuisia kertoja niin valmennettavien kuin sosiaalisen mediankin taholta. Jos näin ei suoraan sanota, niin vähintäänkin se on luettavissa rivien välistä. Epäterveelliset ruoat mielletään niiksi ainoiksi oikeiksi hyvän makuisiksi ruoiksi ja terveellinen ruoka saa tylsän, mauttoman ja pahan leiman. Sitten pohditaan, että laihduttaessa tai painonhallinnassa ei saa syödä mitään hyvää.

Ei siis mikään ihme, että moni laihdutusyritys kaatuu ja pudotetut kilot hiipivät takaisin aikojen saatossa. Ei kannata tehdä muutoksia ja ratkaisuja, joita et pysty ylläpitämään lopun elämääsi. Kuka nyt haluaisi syödä kurjan makuista ruokaa nyt, saati ikuisesti? Minä en ainakaan, joten ymmärrän hyvin painonhallinnan vaikeuden tämän ajatusmallin omaavilla.

Mutta. Onko tämä ajatusmalli ylipäänsä järkevä tai todenmukainen? Ajatukset ja tunteet ohjaavat käyttäytymistämme hyvin pitkälle. Jos siis olemme tottuneet ajattelemaan vain herkkujen olevan hyvää syömistä, voi tavallinen terveellinen ruoka profiloitua olemaan pahaa tai tylsää. Tämä on niin kutsuttu rajoittava uskomus: Uskotaan terveellisen ruoan olevan pahaa, vältellään ehkä sen kohtaamista ja kun maistetaan, ollaan jo ennakkoon päätetty sen olevan ikävä kokemus.

terveellinen_epäterveellinen2

Myös makuaisti on tottunut säännöllisesti kuluttamaan herkuiksi miellettyjä ruokia ja epäterveellisempää sapuskaa.  Jos haluaa muuttaa ruokatottumuksiaan, täytyy makuaistin muuttumiselle antaa aikaa. Kerma-voi-sokeri-lillun jälkeen puhtaat maut voivat tuntua vähän laimeilta ja se on okei. Makuaistin sopeutuessa voikin hyvin tehdä kompromisseja ja valmistaa hieman terveellisempiä versioita sen hetken suosikkiruoista.

Yksi ihan konkreettisesti terveellisen ruoan hyväksi kokemiseen vaikuttava tekijä on ruoanlaittotaidot: Jos ei juurikaan kokkaile eikä siihen oikein löydy kiinnostusta, voi terveellinen ruoka jäädä vähän yksipuoliseksi ja vaikeaksi kokemukseksi. Totuus kuitenkin on se, että ihan yhtä helppoa on kokkailla terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa. Vaatii aluksi hieman opettelua reseptien ja kaupassa uusien tuotteiden kanssa, mutta se kyllä palkitsee! Kun kerran hoksaa, että näistä terveellisistä raaka-aineista saa oikeasti todella hyvää ruokaa niin halutessaan, on se pysyvä painonhallinta entistä lähempänä.

Myös väärät mielikuvat voivat olla mukana sekoittamassa soppaa – Mitä onkaan terveellinen ruoka? Mikä on herkku? Voiko herkku olla terveellinen? Jos on määritellyt terveellisen ruoan olevan salaattia ilman kastiketta, kevyttä ja vähän syömistä, kuivia riisikakkuja ja aneemista kanaa, niin ymmärrän kyllä ihan täysin tämän ”terveellisen syömisen” tympimisen. Hyvin tehty terveellinen ruoka on paitsi värikästä ja monipuolista, myös erittäin maistuvaa! Esimerkiksi tässä postauksessa on esitelty kolme nopeaa ja herkullista, mutta terveellistä arkiruokareseptiä.

Hyvin yleinen tilanne on myös arkipäivien kituuttaminen tylsänmakuisella ruoalla. Tämä liittyy usein ajatukseen, että tällaista sen terveellisen ruoan kuuluu olla. Sitten ihmetellään viikonlopun ja ”syöntiluvan” koittaessa, kun tekeekin niin hirveästi mieli kaikkea hyvää. Usein jo perjantaina haaveillaan kaikesta hyvästä, mitä voisikaan nautiskella viikonlopun kuluessa. Jos alunperin syötäisiin viikot läpeensä hyvänmakuista ruokaa riittävästi, voisi tilanne olla viikonlopun kynnyksellä toinen.

terveellinen_epäterveellinen4

Entäs herkut sitten? Melko oleellisesti vaikuttaa oma suhtautuminen herkuiksi miellettyihin ruokiin sekä itse siihen herkun käsitteeseen. Onko herkku aina kielletty tai rajoitettava asia? Onko olemassa kiellettyjä ja sallittuja herkkuja? Usein herkuiksi mieltämisen ja niiden rajoittamisen taustalla on pelko kohtuuttomasta syömisestä ja kontrollin menettämisestä. Tällaista ongelmaa kuitenkaan harvemmin ilmenee, jos syömiseen on alunperin salliva suhtautuminen ja syödään määrällisesti tarpeeksi.

Olen aiemminkin kirjoittanut intuitiivisestä syömisestä ja huomaan palaavani aiheen äärelle yhä uudelleen ja uudelleen. Sen ydinajatuksena on syödä kaikkea kohtuudella kylläisyyden tunnetta kunnioittaen. Jokin tässä minua kiehtoo valtavasti: Ehkä se on kaikkien ruokien ”tasa-arvoisuus” eli mitään ei leimata huonoksi tai hyväksi? Intuitiivisuus syömisessä on liitetty monesti parempaan painonhallintaan ja osa meistä oppii syömään sen mukaisesti ihan luonnostaan. Törmäsin juuri WTD-blogin Natan hyvään tekstiin hänen omasta syömisestään ja päässäni tämä syömismalli yhdistyi heti intuitiiviseen syömiseen. Aiheesta on ilmestynyt Patrik Borgilta myös loistava kirja nimeltä Tunne Nälkä, jota voin suositella lämpimästi.

Jos palataan siis otsikon kysymykseen – Miksi epäterveellinen on hyvää ja terveellinen pahaa? Lyhyesti vastaus kuuluisi näin: Olet ohjelmoinut itsesi yhdistämään hyvän ruoan epäterveelliseen ja luonut ajatusmallin terveellisen ruoan tylsyydestä. Olet tottunut makuihin, joita löytyy epäterveellisemmistä vaihtoehdoista. Mahdollisesti myös mielikuvasi terveellisestä ruoasta on hieman vinksallaan tai rajoittunut, etkä suhtaudu syömiseen tai herkkuihin vapautuneesti. Tämä voi kuulostaa hieman rajulta, mutta pohjimmiltaan se on mahdollisuus: Sinulla on valta vaikuttaa ajatuksiisi, tottumuksiisi ja mielikuviisi. Se vaatii vain hieman aikaa, kärsivällisyyttä, tiedostamista sekä tahtoa tarttua tilanteeseen kiinni!

terveellinen_epäterveellinen3

Pakko vielä huomauttaa: Arjessa en koskaan jaottele syömisiäni epäterveellisiin ja terveellisiin. En näe siihen mitään tarvetta. Nyt tekstin kirjoittamisen ja lukemisen helpottamiseksi käytin näitä termejä!

Mä olen myös elänyt tuollaisen ”tavallinen ruoka on pahaa” -vaiheen joskus nuoruudessa. Nykyisin voin ihan käsi sydämellä sanoa, että syön mieluummin pääruokaa kuin jälkkäriä. Näin ei aina tosiaan ole ollut, vaan joskus teininä saatoin korvata ruoan berliininmunkilla. Uskon aika vahvasti tasapainoon ja kohtuuteen: Jos suosii pääosin terveellisiä valintoja, voi osa olla ei niin optimaalista settiä. En ole itsekään mikään pyhimys ruoan suhteen ja olen tosiaan käynyt varsin pitkän tien löytääkseni nykyisen sallivan suhtautumisen syömiseen.

Onko terveellinen ruoka sinusta hyvää? Vai liittyykö hyvän ja herkun määritelmä epäterveellisiin ruokiin? Kommentoi ajatuksesi! 🙂

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Mitä on epäterveellinen ravinto?

Ei ole olemassa taikajuomaa

Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Sääntöhelvetti – Minun tarinani syömishäiriöstä

Katsomme maailmaa erilaisten linssien läpi

En muista tarkalleen, koska havahduin ihmisten erilaisiin näkökulmiin ja värittyneisiin maailmankuviin. Erityisesti nuorempana sitä jotenkin automaattisesti oletti sen oman katsantokantansa olevan ainoa oikea, ehkä jopa ainoa olemassa oleva. Näin vanhemmiten on kuitenkin käynyt melko selväksi, että me ihmiset ajattelemme asioista hyvinkin eri tavoin ja tarkkailemme maailmaa erilaisten linssien sävyttämänä.

Elämäntapahtumien kokeminen määrittyy pitkälti niistä omista linsseistä: Samat asiat voivat näyttää täysin erilaisilta eri näkökulmista tarkasteltuna. Oli kyse sitten pienistä tai suurista asioista, näkökulma määrittelee reaktiomme.

Esimerkiksi kokemus musiikista tai tietystä kappaleesta voi olla hyvinkin erilainen riippuen henkilöstä. Minulla ja miehelläni tilanne on juuri tällainen. Musiikki on meille molemmille tärkeää ja ihana kokemus, mutta erilaisista syistä. Mies kuulee musiikista sanat ja sanoman. Minä taas kuulen sävelen, rytmin ja vivahteet, en sanoja. Tämä selittää muun muassa sen, että minä saatan tykätä kappaleesta, jossa on kamalat sanat, joita toinen ei voi sietää.

Linssiemme kehittymiseen vaikuttavat paitsi elämän varrelle osuneet iloiset ja epäonniset tapahtumat, myös esimerkiksi omat arvot, kasvatus ja ihmissuhteet sekä persoonallisuus.  Linssit voivat myös vaihtaa väriä iän myötä. Itse olen ollut varsin optimistinen nuorempana ja koen olevani edelleenkin tietyissä asioissa. Sen sijaan itseeni kohdistuvat asiat näen varsin pessimistisen näkökulman kautta: Kuvittelen useimmiten pahimpia mahdollisia skenaarioita ja olen onnellinen, jos niin ei tapahdukaan. Tällä lienee yhteys moniin pettymyksiin niin oman terveyden kuin ihmissuhteidenkin osalta.

Voisimme hyödyntää arjessamme enemmänkin sitä ymmärrystä siitä, että tiirailemme maailmaa niin erilaisista näkökulmista. Kun joku joskus suuttuu mitättömän pienestä asiasta. Kun toinen näkee ihanan auringonpaisteen sijasta ulkona liian kirkkaan tai lumisohjoisen kelin. Kun peilistä näkyykin kauneuden sijaan epäkohtia ja virheitä. Kun toinen keskittyy kaikkeen siihen positiiviseen mitä näkee ja unohtaa ne negatiiviset.

Lähtökohtaisesti kuitenkin oletamme, että muiden linssit ovat samankaltaiset kuin omamme. Vähintäänkin yritämme vääntää toisen näkökulmaa sopimaan omaamme. Jokaisessa perspektiivissä on kuitenkin etunsa – Miten tylsää olisikaan, jos kaikki katselisimme maailmaa samalla tavalla? Monta syvällistä ja avartavaa keskustelua jäisi käymättä. Sen sijaan, että koitamme sovittaa omaa linssiämme väkisin muiden silmään, voisimme oppia heidän näkökulmastaan ja he meidän.

Tulipas taas vähän syvällisempää pohdiskelua vaihteeksi! Miten sinä näet tämän asian? Oletko tietoinen omiin näkökulmiisi vaikuttavista tekijöistä?

Päivä raskaana kanssani

Kerrassaan mahtavaa maanantaita sinulle! Tänään ajattelin kutsua sinut seuraamaan minun tiistaipäivääni. Päivässä ei sinänsä ollut mitään kovin kummallista, tosin päivän rytmi oli hieman nurinkurinen tottumuksiimme peilattuna. Kuitenkin on aina hauska käydä kurkkimassa naapurin arkeen ja lautaselle, joten tässä sinulle videomuotoinen tallenne viime viikolta. Ole hyvä!

Jos jäit miettimään, miten raskaus edes näkyy koko vlogissa, niin tarkkaileppa muutamia seikkoja: Hengästyminen, kärsimättömyys, ruokahalun puute, hermosäryt, väsymys ja kylkiluiden läpi puskeva vauva. Näin muutamia mainitakseni!

Löytyikö yhtäläisyyksiä sun arkipäiviin? Mitä mieltä olet videoista blogissa?

Suurempi merkitys – Mikä on sinulle tärkeää?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämpään arvoon nouseen kaiken tekemäni merkityksellisyys. Minulle on aina ollut vaikeaa saada itseni tekemään asioita, joita en koe tärkeäksi. Tällaisia ovat esimerkiksi imurointi, silittäminen, sängyn petaaminen, tietokoneen ruudun putsaus, rahan tahkoaminen, kasvoveden käyttö, kampaajalla käynti ja kestävyystreeni. Tai no viimeisen koen tärkeäksi, mutta en ehkä tavoitteeni kannalta kovin merkitykselliseksi juuri tällä hetkellä.

Sen sijaan itselleni merkityksellisiä asioita voisin tehdä lähes taukoamatta ilman minkäänlaisia motivaatio-ongelmia. Voisin kirjoittaa, ja kirjoitankin, tunti tolkulla putkeen. Valmentaessa ajantaju häviää ja 45min tapaaminen venähtää tuntiin.  Salitreenissä kolmen sarjan jälkeen täytyy tehdä vielä neljäs kun oli niin kivaa. Ydin ei ole kuitenkaan se, että tämä kaikki on aina niin kivaa. Kirjoittaminen repii välillä todella syvältä, valmennettaessa nousee pintaa suuria tunteita. Salitreeni tuottaa (positiivista) kipua sekä treenissä että sen jälkeen. Rakkaani tai perheeni eteen olisin valmis tekemään lähes mitä tahansa, oli se sitten kivaa tai ei.

Ydin on siinä, että koen kaiken tämän homman niin äärettömän tärkeäksi.

Kaupassa käyminenkin saa uuden merkityksen, kun ajattelee sen satsauksena omaan hyvinvointiin: Jos en käy kaupassa, ei minulla ja perheellä ole terveellistä ruokaa, joka pitää meidät virkeinä ja hyvinvoivina. Hyvinvointi on minulle tärkeä arvo, joten sen eteen olen valmis näkemään hieman vaivaa, käyttämään rahaa ja aikaa.

Itselleen tärkeisiin asioihin kannattaa panostaa. Itselle merkityksettömiin asioihin ei kannata käyttää aikaa, rahaa tai turhaa energiaa. Jotta tietäisi mihin kannattaa ne paukut laittaa, tulisi tietää omat arvonsa. Arvot ja tärkeät asiat eivät saisi olla ristiriidassa tekemisen kanssa. Kun löydät ne omat tärkeät arvot ja panostuksen kohteet, tekemisesi merkityksellisyys nousee uudelle tasolle! Siitä saa voimaa, energiaa ja jaksamista tekemiseen ihan uudella tavalla.

Mikä on sinulle tärkeää?

Käytä hetki aikaa omien arvojesi määrittelyyn. Arvo voi kuulostaa liian ”hienolta” sanalta, joten voit myös keskittyä miettimään itsellesi tärkeitä asioita. Arvioi tärkeiden asioiden viereen, kuinka tärkeitä ne ovat sinulle asteikolla 1-10. Alta löydät muutamia apukysymyksiä pohdinnan tueksi. Älä etene pidemmälle ennen kuin olet tehnyt pohdinnan!

Mitkä asiat ovat sinulle oikeasti tärkeitä?
Mihin haluat käyttää aikaasi ja energiaasi?
Minkä asian menettäminen olisi maailman kamalinta?
Mistä tykkäät? Mitä haluat tehdä elämälläsi?
Mikä sytyttää sinut eloon?
Mikä tekee sinut onnelliseksi?

DSC_1696

Kun olet löytänyt vastauksia yllä oleviin kysymyksiin, voit miettiä vastauksia uudelleen, nyt arvioiden eri näkökulmasta. Aseta edellisen numeron viereen uusi numero 1-10 sen perusteella, minkä verran olet käyttänyt aikaa tämän tärkeän asian edistämiseen viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Minkä verran käytät tällä hetkellä aikaa näihin tärkeimpiin asioihin?
Käytätkö sopivasti aikaa suhteessa asian tärkeyteen?
Oletko kenties laiminlyönyt jotakin tärkeää asiaa kokonaan?

Mitä lähempänä lukemat ovat toisiaan, sen parempi! Tuliko yllätyksiä? 🙂 Itselle tuli ensimmäisellä kerralla aikamoinen kolahdus, kun tajusin etten eläkään täysin omien arvojeni mukaisesti. Se voi olla yllättävän haastava paikka! Onneksi avaimet ovat sinun käsissäsi ja omaa toimintaansa voi aina muuttaa 🙂