Vaikeistakin asioista tulee ajan myötä helppoja – Rapea banaani-suklaagranola (G, M, ei lisättyä sokeria)

Ootko koskaan ajatellut olevasi jossain asiassa huono ja jättänyt sen vuoksi asian siihen? Ei ehkä kannattaisi, sillä elämässä ne hienoimmat asiat harvemmin tulevat helpolla. Paitsi banaani-suklaagranola. Se on liiankin helppoa ollakseen totta.

Olin ala-asteella tosi huono matikassa. Minun jotenkin tosi vaikea ymmärtää, miten laskemalla 1 + 6 voi tulla 7. Siitähän tulee ihan erimuotoinen luku! Oman logiikkani mukaan ilmiselvä lopputulos olisi ollut 16. Olin tosi visuaalinen lapsi, enkä oikein ymmärtänyt matikan konseptia.

Päädyin siis tukiopetukseen laskuvaikeuksieni ja itseasiassa myös lukemishaasteiden vuoksi. Tein hurjasti töitä oppiakseni laskemaan ja lukemaan sujuvasti. Ala-asteen loppuun mennessä sekä äidinkielessä että matikassa komeili todistuksessa suora rivi kymppejä.

granola

Pointti tässä matikkatarinassa ei ole se, että voisin nyt tulevasta reseptistä vääntää jonkin hienon yhtälön. Tosin sitäkin harkitsin jo hetken aikaa, sillä nykyisenä nörttinä rakastan kaikkea mukafiksua numeroidenpyörittelyä. Keskeisin pointti on tässä: Jos olet jossain huono tai jokin asia tuntuu vaikealta, ei se tarkoita että se on sitä aina. Asiat voivat muuttua, jos a) niin haluat ja b) olet valmis tekemään niiden eteen töitä.

Sama pätee myös terveellisempien elämäntapojen opetteluun. Vaikka terveellinen elämä tuntuisi tällä hetkellä maailman vaikeimmalta asialta, se ei tule olemaan sitä aina. Kerroin tässä postauksessa olleeni joskus myös aikamoinen sokerihiiri. Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut siitä pois: Nykyisin makuaistini lämpenee ennemmin miedosti makeammille herkuille ja terveellinen ruoka maistuu aidosti hyvältä. En voi sanoa, että näin on aina ollut, vaan se totuttelu vie aikaa.

En välttämättä olisi pikku-Heidinä innostunut tästä banaani-suklaagranolasta, ainakaan muuten kuin nimen perusteella. Granola on vain kevyesti makeaa sekä aikuiseen makuun sopivan tummasuklaista. En silti sanoisi tämän maistuvan mitenkään liian terveelliseltä: Mukana on granolalle ominainen paahteinen maku, ihanan rouskuva koostumus sekä lisätwistiä pullamaisista mausteista. Omaa mieltäni (ja vatsaani) hellii myös tieto reseptin hyvää tekevistä ainesosista, kuten verensokeria tasoittavasta kauran kuidusta, pehmeistä rasvoista ja hitaista hiilihydraateista.

granola

Rapea banaani-suklaagranola

1 ruskeapilkkuinen banaani
2rkl öljyä
2-3tl kaakaojauhetta
1tl kanelia
0,5tl kardemummaa
2,5dl kaurahiutaleita
Halutessasi rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä

Muussaa banaani haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon öljy, kaakaojauhe, kaneli ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen kaurahiutaleet ja rouhitut pähkinät tai siemenet. Määrää voi säätää banaanin koon mukaan: Kaurahiutaleiden tulee imeä lähes kaikki neste taikinasta. Jos seos näyttää siis lölleröltä, kasvata hiukan hiutaleiden määrää. Sekoittele huolellisesti tasaiseksi.

Levitä seos pellille kökkäreiksi. Osa saa jäädä vähän suuremmiksi, kun taas osan olisi hyvä olla hiukan pienempiä. Tasaisuus on tylsää. Huomioithan, että liian isot kökkäreet jäävät helposti pehmeiksi! Paista 150-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia välillä käännellen. Lopussa voit vielä laittaa kiertoilman päälle extrarapean lopputuloksen takaamiseksi!

Anna granolan jäähtyä kokonaan ennen syömistä. Vaikea vaihe, sillä tuoksu on aika huumaava! Granola ei kuitenkaan saavuta täyttä rapeuttaan ennen jäähtymistä, joten käännä katseesi kohti tulevaa makunautintoa. Nautiskele granolaa aamu- tai välipalalla esimerkiksi soija- tai kaurajogurtin, hedelmien, marjojen ja maapähkinävoin kanssa.

Tsekkaa myös nopea pannumysli, jos granolan paistelulle ei ole aikaa!

granola

Mikä on sellainen asia, jossa olet kenties luovuttanut ennen kuin ehdit onnistua? Entä minkä eteen teit kovasti töitä ja onnistuit? Jos et ole pohdiskelevalla tuulella, voit toki kertoa myös mitä tykkäsit granolasta, koska se oli vähän niinkuin tämän postauksen aihe. Kai? Ihanaa alkanutta huhtikuuta sinulle!

Aamupalahetki kuvina

Aamupala2

Aloittaessani bloggaamisen vuonna 2012, oli blogi täynnä erilaisia aamupalakuvia ja -tunnelmia. Tapanani oli herätä superaikaisin, päivittää blogia heti aamusta tuoreilla aamiaiskuvilla ja lähteä siitä sitten kököttämään yliopistolle päiväksi. Tämä tapa oli kyllä erittäin tuottelias ja varmisti, että blogille oli aikaa opiskelujen lisäksi!

Mikä on muuttunut vuodesta 2012? Noh, en ainakaan herää enää viiden maissa ilman herätyskelloa, enkä myöskään herätyskellon kanssa (onneksi). Aamupalaksi ei uppoakaan joka ikinen aamu puuroa, vaikka uhosin kyllästymättömyyttäni. Muukin elämä on oikeastaan muuttunut hurjasti: Päätoimisen opiskelun sijaan olen yrittäjä, joka jäi juuri äitiyslomalle. Olen tavannut maailman parhaan miehen, sellaisen, josta en oikein edes osannut haaveilla. Asuinpaikkakin on vaihtunut Kuopiosta Espooksi. Olen kasvanut ihmisenä sekä henkisesti että fyysisesti.

Vaikka elämäni onkin kovin erilaista nykyään, on ainakin yksi asia säilynyt samana: Rakkauteni aamupaloihin ja rauhallisiin aamuhetkiin. Hektisimmässä elämänvaiheessa seesteisyys oli välillä arjesta kaukana, jolloin kiiressä hutaistuista aamupaloista ei tullut otettua kuvamateriaalia. Nyt kun aamut ovat vielä ainakin hetken aikaa rauhallisia, haluaisin palautella ainakin satunnaisesti aamupalapostaukset valikoimiin! Lähtisitkö siis virtuaaliaamupalalle kanssani? Yei or nei?

Aamupala5

Hurjan nopeasti aika kyllä vilahtaa, tuntuu kuin juuri eilen olisin blogin kirjoittamista aloitellut! Kuinka paljon siellä ruudun takana on alusta asti seurailleita lukijoita? Olen tässä nimittäin pohdiskellut, että jos osaamiseni riittää, voisin tuoda vanhan blogin sisällön tänne. Siten olisi kaikki kirjoitukset yksissä kansissa! Mitä olet mieltä? 🙂

Maidoton ja viljaton omenapiirakka

Syksyn omenasato vielä hyödyntämättä? Ne uppoavat kätevästi tähän maistuvaan ja mehevään omenapiirakkaan!

Koska mikä nyt olisi kivempaa kuin pimenevä ilta, kynttilät, hyvä seura ja kanelilta tuoksuva koti?

DSC_2827

Sen lisäksi, että piirakka maistuu taivaalliselta, kätkee se myös sisäänsä paljon hyvää tekeviä ainesosia. Pinnalla ihanan pehmeitä ja karamellisoituneita omenoita, alla kardemummainen, inkiväärinen ja kanelinen peti. Pohjan pehmoinen koostumus syntyy yhdistelemällä omenasosetta, manteli- ja kookosjauhoja sekä kananmunia. Makeutta saadaa omenan lisäksi muutamasta lusikallisesta hunajaa.

Ja täytyyhän jokaisessa reseptissä olla yksi villi kortti terveellisten raaka-aineiden suhteen: Valkoiset pavut. Tässä kohtaa saatat tuhahtaa ja ajatella jo selaavasi seuraavaan reseptiin. Malta kuitenkin vielä hetki! Pavut nimittäin tuovat pohjaan lisää rakennetta ja massaa, mikä saattaa gluteenittomassa leivonnassa toisinaan olla kompastuskivi. Lisäksi ravitsemuksellisesti pavut ovat ykkösluokkaa: Ne sisältävät kasviproteiinia ja kuituja, jotka auttavat pitämään verensokerin tasaisena. Loistovalinta siis makeuden kumppaniksi!

DSC_2823

Lupaan, ettet pety ja joudu syömään pavunmakuista kakkua. Jälkkäri on minulle sen verran pyhä asia, etten jakaisi teille pavunmakuista papukakkua. Tässä siis sekä lähipiirini että koko luokkani testaama, ei yhtään pavunmakuisen papukakun resepti, ole hyvä!

Osa saattaakin muistaa tämän reseptin vanhan blogin puolelta. Päätin kuitenkin julkaista reseptin toiveuusintana sen ajankohtaisuuden vuoksi! Muokkasin hieman reseptin kokoa sopimaan pieneen irtopohjavuokaan. Jos muuten haluat nauraa neljän vuoden takaiselle kirjoitustyylille ja kuville, niin käyhän tsekkaamassa myös vanha postaus luokan brunssitarjoiluista omenapiirakoineen…

DSC_2824

Maidoton ja viljaton omenapiirakka

1,5 tetraa suuria valkopapuja (Go green)
3 kananmunaa
3dl omenasosetta
3rkl juoksevaa hunajaa
3rkl sulatettua kookosöljyä
2rkl sitruunamehua
1rkl sitruunan kuorta

3/4dl kookosjauhoa
1,5dl mantelijauhoa
3/4rkl leivinjauhetta
3/4rkl ruokasoodaa
1tl inkivääriä
1tl kanelia
1tl kardemummaa
ripaus suolaa

2 kotimaista omenaa
1,5rkl juoksevaa hunajaa
kanelia

Lisää kulhoon huolellisesti huuhdellut ja valutetut valkopavut, kananmunat, omenasose, hunaja, kookosöljy, sitruunamehu ja sitruunan kuori. Soseuta kaikki raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Jos huomaat, että valkopavusta jää kuorenpaloja soseuttamisesta huolimatta, voit siivilöidä taikinan ennen jauhojen lisäämistä. Sekoita toisessa astiassa kuivat aineet ja mausteet. Lisää nämä sekoitellen kosteiden aineiden joukkoon.

Tässä olisi siis ”oikeaoppinen” tapa toimia. Toimii kuitenkin myös siten, että kaikki ainekset lyödään kulhoon ja soseutetaan sekaisin. Laiskan kokin tapa! Huomioithan, että kulhon tulee olla riittävän iso, sillä taikina vaahtoaa hieman sekoitettaessa. Taikina saa ennemmin olla löysähköä kuin superpaksua.

Kauho taikina pieneen irtopohjavuokaan ja levitä suurinpiirtein tasaiseksi. Myös tavallinen piirakkavuoka toimii, tosin kannattaa silloin valita riittävän iso vuoka, jottei taikina pursua yli: Tämä viljaton kakku nimittäin kohoaa!

Pilko omenat kapeahkoiksi lohkoiksi ja asettele taikinan päälle niin nätisti kuin osaat (koen aina epäonnistuvani tässä, pitäis harjoitella useammin)! Valuta päälle hunajaa oman maun mukaan ja viimeistele sirottelemalla kanelia tasaisesti koko leipomuksen päälle.
Paista 175-asteisessa uunissa piirakan paksuudesta riippuen 45-90min. Irtopohjavuoan kanssa taikina on paksumpana kerroksena, jolloin paistoaika luonnollisesti pitenee. Tällä kertaa omenapiirakka oli uunissa noin 1,5 tuntia. Kuitenkin nyrkkisääntönä on ennemmin jättää piirakka hieman pehmeäksi, kuin paistaa kivikovaksi.

Sitten se vaikein osuus: Anna piirakan jäähtyä ja siirrä se sitten jääkaappiin. Tämä omenapiirakka nimittäin maistuu parhaalta kylmänä! Parhaimmillaan leipomus onkin seuraavana tai jopa sitä seuraavana päivänä. Maltti on siis valttia, tässäkin asiassa.

DSC_2820
Olipas hauskaa kirjoittaa pitkästä aikaa puhdas reseptipostaus! Mitä ootte mieltä, innostaisiko lukea vastaavia jatkossakin? Laitahan kommenttiboksi laulamaan! Mutta ensin leivo omppupiirakkaa 🙂

VEGAANINEN AVOKADOPASTA – terveellinen ja nopea arkiruoka

Kuinka moni muistaa muutaman vuoden takaisen avokadopasta-trendin? Sitä hittipastaa kokkailtiin ja hehkutettiin vuoroin joka kodissa, lehdessä, blogissa. Sitten se unohtui ja vaihtui uusiin hittiruokiin.

Mulla on pieni salaisuus. En ole koskaan kokeillut alkuperäistä reseptiä. Avokadopastahuuman iskiessä minulla oli jo todettu vilja- ja maitoallergiat, joten olisin voinut syödä siitä juustoisuudella kuorrutetusta pastakasasta lähinnä mausteet. Kuulemani perusteella kyse on todella todella juustontäyteisestä setistä, joka jättää jälkeensä vähintäänkin täyteläisen olon.

DSC_1503

Halusinkin siis tehdä alkuperäistä terveellisemmän, kasvissyöjälle sopivan avokadopastan, joka sisältäisi tasapainoisesti kaikkia ravintoaineita. Tämän pasta-annoksen ytimenä toimii kikhernepasta. Palkokasvien terveelliset proteiinit, hitaat hiilihydraatit ja kuitu pastan muodossa = paras juttu ikinä! Ripaus lisäprotskua tulee annoksen päälle murustellusta nyhtökaurasta. Avokado luo kivasti kermaisuutta jo itsessään, toimien samalla pehmeiden rasvojen lähettiläänä. Juustoisen fiiliksen tuovat ravintohiivahiutaleet, makua puolestaan valkosipuli, persilja ja pippuri. Kasvisten virkaa toimittaa mikrossa pikaisesti kypsennetty lehtikaali!

Tästä tuli oikeastaan sellainen ”How to make your husband a happy man” -pasta. Täyttävää, maukasta ja terveellistä ruokaa, josta jää hyvä olo! Oli nimittäin aikamoinen ilo katsella hymyillen silmät kiinni syövää aviomiestä hymisemässä sohvan nurkassa pastakulhon kanssa.

DSC_1508

Vegaaninen avokadopasta kahdelle

150-200g kikhernepastaa
1,5 avokadoa
0,5dl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä
persiljaa, suolaa ja pippuria maun mukaan
n 75g nyhtökauraa
ravintohiivahiutaleita

Ohjeet valmistamiseen löydät videolta!

Ootko kokeillut alkuperäistä avokadopastaa? Lähtiskö tämä vegeversio testiin? 🙂

Elämää ihmiskokeessa

Jos olet lukenut blogiani sen aiemmissa sijainneissa, niin tiedät varmasti että minulta vatsavaivoja, yliherkkyyksiä ja allergioita löytyy. Olenkin suorittanut monesti eri ruokien eliminointijaksoja ja kokeillut jälleen palauttaa niitä takaisin ruokavaliooni. Kutsun näitä rupeamia aina ihmiskokeiksi!

Nyt olisi taas luvassa pieni ihmiskoe. Voisin kertoa tähän lyhyesti taustaa tämän hetken ruokavalinnoistani, jotta kävisi paremmin selväksi miksi ne näyttävät siltä miltä näyttävät. Jos tausta ei kiinnosta tai se on sulle tuttu, voit hyvin hypätä myös tekstin loppuun!

DSC_0807

Minulla on todettu Crohnin tauti vuonna 2014. Se käytännössä tarkoittaa, että suolistoni immuunipuolustus on volyymillä miljoona ja hyökkää oman kudoksen kimppuun. Tämä taas aiheuttaa tulehdusta, kipua ja lukuisia ikäviä vatsaoireita (lue = paljon kakkaa ja vessakertoja).
Crohnin taudin puhkeamisen aikaan minulle ilmeistyi myös lukuisia allergioita suoliston heikentyneen kunnon sivuvaikutuksena. Maitotuotteet, ruis, ohra, vehnä, kaura, tattari, maissi, seesaminsiemenet, jotkin pähkinät, melonit ja omenat aiheuttivatkin allergiaoireita. Kalalle olen ollut allerginen niin kauan kuin muistan, samoin mereneläville. Eliminoin nämä uudet allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet täysin ruokavaliostani tuolloin vuonna 2014, mutta aloitin seuraavana vuonna kokeilemaan maltillisesti, josko osa edes tuosta listasta sopisi minulle.

Crohnin tauti on ollut aika hyvin hanskassa lääkkeillä, vatsa on voinut hyvin ja olen pystynyt syömään osaa aiemmin allergisoivista ruokista. Vehnä, ruis, ohra ja maito ovat olleet pahimmat allergeenit, niitä en ole tähänkään päivään mennessä pystynyt syömään. Lisäksi olen viime aikoina saanut syödä myös niin sanottuja helposti vatsaa ärsyttäviä ruokia, kuten papuja, kikherneitä ja kaaleja. Ainakin tähän asti.

 

Tattaripuuro, siemenet

Ihan viime viikkoina olotilani on kuitenkin huonontunut merkittävästi. Syynä lienee stressinpaholainen, joka alkoi kun rakkaani joutui äkillisesti sairaalaan. Tällainen empaattinen ja herkkä ihminen helposti reagoi koko kehollaan: Mulla oli keho täysin sekaisin, kireä ja uupunut sekä vatsa kääntyi ihan ympäri.
Sen jälkeen vatsa ei olekaan ollut enää hyvä, vaikka mitä söisi. Käyn toki lääkärissä sulkemassa pois suuremmat tulehdukset, mutta haluan kuitenkin edistää toipumista myös omatoimisin keinoin. Stressin purkauduttua menee yleensä joka tapauksessa hetki, että olotila normalisoituu. Ajattelin, että yritän olla ärsyttämättä suolistoa yhtään enempää vaan annan sille lepoaikaa.

Olen myös alkanut epäillä, että olen uudelleen allergisoitunut kauralle. Byhyy! Syy lienee puhtaasti siinä, että olen hieeeman innostunut sen lisäilyn kanssa. Ruokavalioni on pääsääntöisesti sisältänyt kaurapuuroa, kauraleipää, kauramaitoa, kaurajogurttia, nyhtökauraa… Aika hirveän paljon kauraa siis!
Havahduin tilanteeseen kun huomasin, että puuroannoksen jälkeen tuli aivan älytön väsy. Aloin tarkkailla tilannetta ja huomasin kaurajogurtin tekevän kurkun limaiseksi ja olon todella tunkkaiseksi. Sitten huomasinkin, että oikeestaan koko ajan vähän väsyttää ja on tunkkainen tukala olo.

Päätin siis hyvästellä hetkeksi kauramaitolatteni (nyyh) ja vaihtaa ruokaympyräni sisältöä. Kauramaidon sijaan kahviin lorahtaa siis mantelimaitoa, puuro vaihtuu tattariin, kvinoaan tai hirssiin, ja välipaloihin joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta! Nyhtökauran sijasta lautaselle pääsee ainakin kikherneitä, quornia, pähkinöitä, riisiproteiinia, kananmunia, hernefalafeleja ja ehkä myös tofua mikäli se ei aiheuta vatsakatastrofia. Mikäli vatsa äityy oikein hankalaksi, täytyy ehkä turvautua kanaan – se ei ainakaan aiheuta mitään ongelmia. Pavut, kaali ja sipulit saavat hetkeksi jäädä myös taka-alalle.

DSC_0804

Oikeastaan tämä on taas aika mielenkiintoinen ihmiskoe, eipähän pääse urautumaan syömistottumusten suhteen! Kokeilen todennäköisesti olla ainakin kuukauden tällä vähemmän kauraisella ruokavaliolla ja testailen sitten uudestaa miltä tuntuu. Tervetuloa siis jälleen seuraamaan ihmiskoetta!

P.s. Postailen myöhemmin tarkempia kuvauksia siitä mitä oikeastaan syön! Vaihtoehtoja kyllä löytyy 🙂

Pirteää sunnuntaita sinulle!
<3 Heidi K.