Terveellinen snickers (G, M, V)

Snickersiä heti pääsiäisen suklaamunavyöryn jälkeen? Tämän pupujen ja tipujen juhlan jälkimainingeissa ainoat reseptipääni luomat lopputuotteet näyttäisivät liittyvän suklaaseen. Ehkä tämä johtuu siitä, etten tänä vuonna oikeastaan viettänyt pääsiäistä millään tavalla enkä syönyt yhtään suklaamunaa? Pääsin siis nyt vasta innostumaan ja inspiroitumaan kaikista ihanista suklaantäyteisistä luomuksista.

Tällä kertaa löysin itseni haaveilemasta maapähkinäisistä snickerseistä. Maitoallergiselle tuo herkku on kuitenkin no go zone, joten ainoana vaihtoehtona oli laittaa reseptikoneisto puksuttelemaan ja kääriä hihat! Lopputulos maistuu erehdyttävän paljon alkuperäiseltä, tosin hieman vähemmän makealta. Makeutensa resepti saa pulleista pehmeistä taateleista, joiden kaveriksi voi halutessaan lorauttaa vähän hunajaa, jos makeampaa herkkua kaipaa! Näistä snickers-palleroista löytyy myös hieman rouheisuutta kaurasta, mikä tuo kivaa rakennetta sisukseen. Kauran mukana palleroisiin saadaan yhdistettyä myös masuystävällinen kuitu, minkä vuoksi verensokeri nousee maltillisemmin herkutellessakin!

Välillä minusta tuntuu, että nykyään on vaikea sanoa jonkin olevan terveellistä. Tekisi mieli laittaa heittomerkit! Aina on joku sitä mieltä, että X, Y ja Z eivät ole terveellisiä. Että jokin ei voi kuulua terveelliseen ruokavalioon, koska siinä on kaloreita, rasvaa ja sokeriakin. Huih!

Kyllä, tässä reseptissä on hiilihydraatteja ja sokeriakin suklaan muodossa. Rasvaa löytyy reippaasti ja sen myötä myös energiaa. Toisaalta palleroiden pähkinäpitoisuus nostaa myös reseptin proteiinipitoisuutta, joten eri ravinto-aineet ovat loppupeleissä aika hyvin tasapainossa. Kyse on kuitenkin herkusta: sen ei ole tarkoituskaan muodostaa ruokavaliosi pohjaa. Ja jos joku asiaa miettii, niin saa syyä myös tavallista snickersiä, jos se sun herkkuihin kuuluu. Terveelliseen ja joustavaan ruokavalioon mahtuu myös ei niin optimaalisia ruoka-aineita silloin tällöin, oli se sitten sipsiä, karkkia, snickersiä tai jätskiä.

Jos haluat hifistellä, voit tehdä myös suklaakuorrutteen itse. Mä menin aidan matalimmasta kohdasta ja kävin nappaamassa lähikaupasta levyn tummaa sukulaatia. Oishan siinä samalla reissulla toisaalta voinut napata sen snickersinkin hyllystä… Raakasuklaamassan tekemiseen on monia erilaisia ohjeita tälläkin sivustolla, mutta yksi hyvä ja helppo löytyy myös Naprapaatin vaimon tästä postauksesta! Valmiin tumman suklaan käyttäminen säästää aikaa ja vaivaa, jos ei nyt just ole hifistelymoodissa.

Mitä vielä odotat? Keittiön puolelle ja pyörittelemään palleroita!

Snickers-pallerot

6 + 5 pehmeää suurta taatelia
2 megaisoa ruokalusikallista makeuttamatonta maapähkinävoita (n. 0,5dl)
1dl kaurahiutaleita
2rkl suolattuja maapähkinöitä
50g tummaa suklaata (75% Lindt tai Green&Black’s)

Surauttele monitoimikoneessa, blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi 6 taatelia, maapähkinävoi ja kaurahiutaleet. Muista poistaa kivet taateleista! Lisää joukkoon vielä suolapähkinät ja rouhaise muutaman kerran: Suolapähkinöiden on tarkoitus jäädä hieman rakeisiksi ja tuoda koostumusta täytteeseen.

Pilko jäljelle jääneet 5 taatelia neljään osaan ja avaa palaset ”auki”. Näistä tulee kinuskiset pohjat snickers-palleroille! Pyörittele maapähkinätaikinasta tiiviitä palleroita: Jos taikina näyttää hajoilevan, purista se ensin kunnolla kasaan nyrkissä. Tällöin palleroiset pysyvät paremmin kasassa. Aseta jokainen pallero oman taatelinpalasensa päälle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Mikäli sulatat suklaan mikrossa, madalla sulatuslämpötilaa ja tarkkaile tilannetta, ettei suklaa pala! Dippaile pallerot yksi kerrallaan suklaaseen käyttäen apuna lusikkaa tai kahta. Aseta suklaalla kuorrutetut pallerot lautaselle leivinpaperin päälle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Nauti esimerkiksi kaakaon tai kahvin kanssa iltapäivän iloksi!

Eikö snickers ole sun juttu? Kokeile muita palleroita!
Sitruuna-lakupallerot
Piparitaikinapallerot
Toffeepallerot

Maistuisko? Vielä ehdit pyöräyttää tämän herkun vaikka tänään! <3

Hyvinvointia huhtikuuhun – Uuden tavan opettelun ABC ja helppo keino tavoitteen seurantaan!

Ahhh, huhtikuu ja kevätaurinko! Vielä ehtii hyvin tehdä uuden kuukauden vaihtumisen kunniaksi lupauksen uuden tavan aloittamisesta! Kuten olen ”muutaman” kerran saattanut mainita, itse uskon hyvinvoinnin koostuvan pienistä tavoista ja päivittäisistä valinnoista. Lisäämällä uuden tavan parin-kolmen kuukauden välein edellisten jatkoksi olet vuodessa saanut 4-6 hyvinvointiasi rikastuttavaa asiaa elämääsi! Mikä olisikaan parempi aika aloittaa jotain uutta kuin kevään kynnyksellä ja auringonvalon lisääntyessä?

Tavan ei tosiaan tarvitse, eikä kannatakaan olla suurensuuri – tärkeää on vain, että se toistuu joka päivä muuttuen automaattiseksi jossain vaiheessa. On myös hyvä miettiä, mistä tavasta olisi juuri sinulle eniten hyötyä vähimmällä vaivalla: Jos lyhyt aamukävely tuntuu heti omalta jutulta, ehdottomasti voit lisätä sen päivittäisiin rutiineihisi. Jos kuitenkin ajatuskin sängyn lämmöstä nousemisesta puistattaa, valitse itsellesi helpommin lähestyttävä tapa, kuten ison vesilasillisen juominen joka aamu.

On myös ymmärrettävä, että määrittelet tapasi ja muutoskohteesi itse. Sinulla on vapaus valita. En näe mitään järkeä siinä, että minä kerron mitä sinun tulee muuttaa tai mitä sinun tulee tavoitella. Jos tapa ei lähde sinusta, on todennäköisempää, ettei se jää pysyväksi osaksi elämääsi. Kun määrittelet itsellesi uutta tapaa, ota kuitenkin huomioon muutama seikka, jotka saavat tavan jämähtämään arkeesi!

Uuden tavan opettelun abc

  1. Tavan on hyvä olla positiivissävytteinen. Ei siis pois jostain, vaan ennemminkin jotain lisää. Ennemmin siis ”Lisään jokaiselle aterialle kourallisen kasviksia” kuin ”En syö enää karkkia”.
  2. Tavan on hyvä olla realistinen. ”Treenaan päivittäin kaksi tuntia” ei ole järkevä tapa pidemmällä aikavälillä, mikäli meinaa säilyä terveenä ja hyvinvoivana. Sen sijaan ”Olen aktiivinen kaksi tuntia päivässä” on jo huomattavasti fiksumpi tapa.
  3. Tavan on hyvä olla ennemmin liian maltillinen kuin mahtipontinen. Liian kunnianhimoisen tavoitteen asettanut väsähtää nopeasti eikä tapa tunnu juurtuvan arkiseen elämään. Parempi siis ”Teen päivittäin 3minuuttia hengitysharjoituksia” kuin ”Istun joka päivä tunnin lootusasennossa kuunnellen chakroja ja hymisten ommmmmia”.
  4. Vain yksi uusi tapa kerrallaan. Jos lisäilet uusia tapoja holtittomasti, et kohta itsekään tiedä, mitkä rutiinisi ovat. Lisäksi tästä sillisopasta hyvin pieni osa, jos mikään jää käytäntöön pidemmäksi aikaa. Valitse siis vain yksi uusi tapa kuukautta tai paria kohden sekä pyri ylläpitämään edellistä opeteltua tapaa.

Tapa

Mites sitten, jos se uusi tapa aina unohtuu?

Heheh, olen itse kokenut tämän saman monta kertaa aiemmin. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun hammaslääkärin patistamana (=pelottelemana) opettelin lankaamaan hampaat joka ikinen ilta. Saattoi mennä hyvin vaikka viikon putkeen, mutta kun yhtenä iltana unohti, oli se helpompi unohtaa seuraavanakin. Siitä alkoi siis uusi alamäki kohti hammaskiveä ja ientulehdusta.

Olen nyt tutustunut bujoilun eli bullet journaloinnin myötä tapojen seuraamiseen tarkoitettuun habit tracker -menetelmään. Kuulosti nyt jotenkin superhienolta, mutta yksinkertaisimmillaan tähän tarvitset vain kynän ja paperia. Ideana on piirtää koko kuukauden päivät ruudukoksi ja merkitä jokaisen päivän kohdalle, toteutuiko tapa vai ei. Simppeli ja erittäin havainnollistava keino seurata tavan toteutumista päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.

Itselläni siis tällä hetkellä uutena tapana on päivittäinen 20 minuutin meditointi. Olen jo aiemmin meditoinut suunnilleen kymmenisen minuuttia lähes päivittäin. Nousu 10 minuutista 20 minuuttiin voi tuntua hurjalta, mutta se sujuu varsin kivuttomasti tehdessäni 2x10min ohjattuja meditaatioita. Ylläpidettävänä tapana puolestaan on päivittäinen 60min ulkoilu: Sen ei välttämättä tarvitse olla kävelyä sen tunnin verran, vaan tavoitteena on olla ulkona ja saada raitista ilmaa!

Mikä voisi olla se sun uusi hyvinvointia edistävä tapasi? Lisäinspistä voit hakea esimerkiksi näistä postauksista:

Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?
Tapojen voima
Tavoista ja tottumuksesta

Arjen tasapaino – Voiko sen saavuttaa?

Nykyaikana tasapainosta on tullut suuri ja tavoittelemisen arvoinen asia. Voisi melkeinpä puhua tasapainotrendistä, mikä on toisaalta aika huippua! Onhan se toisaalta erittäin miellyttävää olla tasapainoinen ja balanssissa oleva ihminen. Itsekin siihen pyrin, vaihtelevalla menestyksellä.
 

Mitä sillä tasapainolla oikein meinataan?

Tasapaino tuntuu tarkoittavan ihmisille erilaisia asioita. Tarkoitan ehkä tässä tapauksessa enemmän sellaista arjen tasapainoa, kuin epärealistisen täydellistä fyysisen, psyykkisen ja henkisen tasapainon tilaa. Mä itse jaottelisin tasapainon pariin eri kategoriaan: On eri asioiden sisäistä ja eri asioiden välistä tasapainoa.
 
Asioiden sisäinen tasapaino otetaan monesti ensimmäisenä syyniin, kun lähdetään hakemaan balanssia. Tasapainotetaan ruokavaliossa kasvikset ja suklaa sopiviin suhteisiin, säädetään levon määrä vastaamaan treenikuormaa. Vietetään perheen arjessa tasaisesti aikaa eri aktiviteettien ja sohvan välillä. Ja niin edelleen.
 
Kuitenkin asioiden välinen tasapaino voi toisinaan jäädä vähemmälle huomiolle. Suurin osa ihmisistä haluaisi elämäänsä mahtuvan asioita varsin monesta eri kategoriasta. Useimmiten ne näyttävät jotakuinkin tältä:
 
– Tyydyttävä työelämä / opiskelu
– Perheen yhteinen aika
– Elämäntilanteeseen sopiva liikunta
– Hyvinvointia tukeva ravitsemus
– Riittävä ja palauttava uni
– Itselle merkitykselliset asiat, kuten harrastukset ja sosiaaliset suhteet
 
Kun näin monta asiaa yritetään niputtaa yhteen, lienee selvää, että liiallinen panostus yhteen osa-alueeseen näkyy väistämättä myös muilla elämän osa-alueilla. Jos panostaa ihan täysillä työhön, voi siinä muutama kaverien tapaaminen tai treenikerta jäädä välistä. Jos nukkuu jokaisesta päivästä 12 tuntia, voi olla vaikea mahduttaa kaikki muu sisältö jäljelle jäävään hereilläoloaikaan. Jos taas miettii ruokaa 24/7, voivat perhe-elämä ja työkin kärsiä siinä sivussa. Kaikki opinnäytetyötä joskus tehneet myös varmasti tietävät sen urakan vaikutukset syömiseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen elämään…

Tämä epäsuhta on ihan täysin ok, jos tilanne on väliaikainen. Pahimmassa sumassa onkin paras joustaa jostain, eikä yrittää pää hiestä märkänä suorittaa kaikkea. Pidemmällä aikavälillä täysi panostus yhteen osaan syö tilaa muilta ja ajaudutaan yhä kauemmas tasapainosta. Varsinkin jos aletaan ottaa aikaa unesta, liikkeestä, riittävästä ruokailusta ja itselle merkityksellisistä asioista, eli hyvinvoinnin peruspilareista, ollaan pian vaarallisilla vesillä.

Voiko arjen tasapainoa saavuttaa?

Elämän eri osa-alueiden välisen tasapainon edistämisessä avaimena lienee ennakointi ja suunnittelu: Jos tiedostat ravintoasioden helposti jäävän altavastaajan asemaan, voi seuraavalla viikolla keskittyä juuri sen riittävän välipalan muistamiseen. Jos tiedostat liikunnan jäävän vähäiseksi työpäivän jälkeen, liiku ennen sitä tai hyödynnä työmatkat. Keinoja tasapainon ylläpitoon löytyy kyllä, täytyy vain löytää ne omaan elämään sopivat!

Olen myös sitä mieltä, ettei ihan täydellinen ja jatkuva tasapainontila ole edes mahdollista: Elämässä tulee kausia, jolloin johonkin osa-alueeseen tulee panostettua enemmän. Kuitenkin myös näitä muita kategorioita olisi hyvä kuljettaa siinä mukana jatkuvasti ja välttää ylilyöntejä. Tasapaino ei siis ole staattinen muuttumaton elementti, vaan se aaltoilee ja muuttuu ajan myötä. Samalla tavalla kuin muutama ylimääräinen suklaamuna näin pääsiäisenä ei kaada venettä, ei se muutaman viikon treeni- tai työkeskeisyys pysyvää vahinkoa tee.

Ihanaa ja sopivan tasapainoista pääsiäistä! Mun arki on tällä hetkellä hieman tasapainotonta, sillä olen vähän jumahtanut kodin ja kirjoittamisen maailmaan. Tilanne tosin heilahtanee piakkoin toiseen suuntaan vauvelin saapuessa… 

Lue lisää hyvinvoinnista:

Niska-hartiaongelmat: Miten niistä pääsee eroon lopullisesti?

Niska-hartiaseudun ongelmat ovat nykypäivänä äärettömän yleisiä. Lähes kansansairaus. Valmentajan työssä niskakipuisia asiakkaita näkee ihan joka päivä ja ryhtiongelmat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tässä postauksessa käyn läpi niska-hartiavaivojen syitä sekä miten niistä pääsee eroon lopullisesti. Luvassa myös muutamia hyviä kehonhuoltoharjoitteita!

Haluan vielä nostaa esille, etten ole tuki- ja liikuntaelimistöön perehtynyt lääkäri tai fysioterapeutti. Olen kuitenkin omakohtaisen kiinnostuksen myötä opiskellut aihetta paljon muun muassa valmentajakoulutusten ja workshoppien sekä liikuntalääketieteen opintojen muodossa. Jos huomaat tekstissäni mielestäsi virheellisiä väittämiä, laita toki kommenttia tulemaan niin korjataan!

DSC_3423

 

Mistä niska-hartiaseudun ongelmat johtuvat?

Niska-hartiaseudun haasteet johtuvat lähes poikkeuksetta vääränlaisesta kuormituksesta tietyille lihaksille. Osa lihaksista on yliaktiivisia ja kireitä, osa taas laiskottelee ja kärsii hapenpuutteesta. Lihasten toimintamallit siis muuttuvat. Esimerkiksi niskan alueen lihaksisto joutuu turhan koville kannatellessaan edessä roikkuvaa päätä. Rintalihakset kiristyvät pyöristyneen ryhdin myötä, kun taas yläselän lihakset venyvät ja passivoituvat.

Usein myös hartiat nousevat kohti korvia ja saattavat pysyä siellä koko työpäivän ajan. Pahimmillaan tämä staattinen jännitys seuraa treeneihin ja kotisohvalle asti, eikä lihaksisto saa koskaan kunnolla lepoa ja liikettä! Tämä taas kiristää ihanan ystävämme lavankohottajalihaksen molemmin puolin kroppaa. Nimensä mukaisesti lavankohottajan tehtävä on kohottaa lapaa. Kun lapa on staattisesti ylhäällä, seuraa siitä usein myös epäkäslihaksen kiristyminen sen seurauksena. Kiristynyttä epäkäslihasta puolestaan yritetään avata hieromalla joko itse tai ammattilaisella. Tämän lihaksen hieronnassa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta mikäli sitä käytetään ainoana hoitokeinoja, ongelma uusiutuu varsin pian. Täytyy siis päästä niska-hartiaseudun kiputilojen syntysijoille!

Toki joissakin tapauksissa saattaa olla kyse esimerkiksi virheellisen harjoitustekniikan tuomasta lihasjumista, lihasten epätasapainosta, rakenteellisesta poikkeavuudesta tai vaikka nikamalukoista rangassa. Mikäli tämän tyylisiä haasteita epäilee, kannattaa ne aina selvittää tilanteeseen sopivan asiantuntijan kanssa!

Kuva lainattu täältä!

lapaan kiinnittyvät lihakset

Hyvä työergonomia auttaa ehkäisemään jumit

Tästä pääsemmekin niska-hartiaseudun jumien synnyn ytimeen: Työergonomiaan. Huutelen jatkuvasti Facebookin kehonhuolto-keskiviikoissa hyvän työasennon ja taukojen merkityksestä paitsi niskan, myös koko kehon hyvinvoinnille. Ei auta vaikka kuinka jumppaisi vapaa-ajalla, jos istuu staattisessa työasennossa 8 tuntia. Mitä se hyvä työergonomia sitten oikeastaan tarkoittaa?

Ergonomiahan käsittelee oikeastaan paljon laajempaa kokonaisuutta kuin vain istuma-asentoa ja tietokoneen ruudun sijoittelua. Hyvä työergonomia pitää sisällään muun muassa työympäristön lämpötilan ja ilmanvaihdon, työympäristön siisteyden, työilmapiirin työyhteisössä sekä työn tauotuksen. Tässä postauksessa keskitytään lähinnä hyvän työskentelyasennon hahmotteluun! Olen jostain syystä ehtinyt opiskella ergonomiaakin muutaman kurssin verran jossain välissä… 

DSC_3422

Hyvä istuma-asento työskennellessä näyttöpäätteellä tai opiskellessa koostuu seuraavista osa-alueista:

  • Selkä on neutraaliasennossa. Tällöin alaselässä on pieni luontainen notko, yläselkä on  loivan pyöreä ja leuka suorassa. Sivulta katsottuna korva, olkapään keskiosa ja lonkka ovat suorassa linjassa.
  • Katse on suoraan eteen ja ruutu riittävän kaukana kasvoista. Kuvassa katse on hieman liikaa alaviistoon johtuen läppärillä työskentelystä.
  • Kyynärvarret ovat tuettuna ja noin 90-asteen kulmassa.
  • Myös jaloille olisi hyvä olla tuki. Tähän vaikuttaa työtuolin valinta: Olisi hyvä, jos jalat yltävät sopivasti lattiaan noin 90-asteen kulmassa. Toinen vaihtoehto on tuolissa erikseen oleva tuki jaloille, jotta reidet eivät painaudu tuolin reunaa vasten.
  • Pyri välttämään toispuoleisia asentoja: Jalan nostamista toisen päälle, puoliristi-istuntaa, kyynärpäähän nojaamista ja niin edelleen. Nämä ovat signaaleja tauon tarpeesta!

Niska-hartiaseutuni on jo tukossa, mitä voin tehdä?

Hyvä kun kysyit! Akuutissa jumitilanteessa hieronta on hyvä vaihtoehto: Se auttaa saamaan lihakset takaisin lepopituuteensa ja edistää lihasten aineenvaihdunnan normalisoitumista. Hieronta kannattaa ehdottomasti toteuttaa sarjana, jolloin tietyn aikaa käydään tiheämmin hierotuttamassa ongelma-alueita ja pikkuhiljaa hierontojen väliä harvennetaan. Liian harvaan toteutettu hieronta ei nimittäin auta, jos lihakset ehtivät aina mennä yhtä jumiin kuin alkutilanteessa ennen seuraavaa hierontakertaa.

Myös itse tehtävä kehonhuolto on hyvä vaihtoehto tukemaan hieronnalla saavutettuja tuloksia. Se toimii myös hyvänä ensiapuna jos hierojalle ei syystä tai toisesta pääse. Omatoimisessa kehonhuollossa kannattaa keskittyä kokonaisvaltaisesti ryhdin kannalta oleellisiin lihaksiin: Rintalihaksille, lavankohottajille, takareisille ja lonkankoukistajille venytystä. Kaulan ja niskan lihaksille, lapavälille ja pakaroille kevyttä aktivaatiota. Oheisessa videossa on kerrottu jumien syntymekanismien lisäksi kaksi harjoitetta lavankohottajien huoltamiseen!

Työergonomiaa tulisi pyrkiä muuttamaan heti kun vain mahdollista. Jos ryhtimuutokset ovat voimakkaita, voi jumien aukominen olla paikallaan ennen asennon korjaamista. Tulisi myös huomioida, ettei ole olemassa niin sanottua optimaalista työasentoa: Kaikki staattinen työskentely on pidemmän päälle haitallista. Ei siis ole vahingollista istua muutama minuutti pyöreällä selällä. Paljon haitallisempaa on viettää koko työpäivä tismalleen samassa asennossa, oli se sitten seisten tai istuen. Jos mahdollista, olisi parasta vaihdella työasentoa esimerkiksi työtuolissa ja pallolla istumisen sekä seisomisen välillä.

Myös työn tauotus on erittäin tärkeää staattisen asennon katkaisemiseksi. Tauolla voi hakea esimerkiksi lasillisen vettä ja tehdä muutaman taukojumppaliikkeen. Sopivia liikkeitä löytyy useita esimerkiksi Facebook-sivuiltani sekä tästä postauksesta. On fiksua keskittyä jälleen ryhdin paranemista tukeviin liikkeisiin eli venyttää kireitä ja aktivoida laiskoja lihaksia.

Itse en aina todellakaan työskentele esimerkillisessä asennossa, mutta onpahan sitten kehitettävää! Tässä hetkellä istun pallon päällä, koska työtuolissa tai sohvalla ei pysty tällä selällä istumaan… Raskauden iloja 😀
Olivatko postauksessa esitetyt pointit ihan tuttuja? Aiotko kokeilla lavankohottajalle suunnattuja harjoitteita?

Aamuhetki ja väsymyskrapula

Aamuhetki3_1

aamuhetki3_2

Tiedättekö sen tunteen, kun herää niin umpiväsyneenä, että tuntuu kuin olisi darrassa? Itsekin olisin epäillyt olleeni, jos en olisi ihan 100% varma tämän hetken absolutismista. Olenkin miettinyt, että onkohan juomisen tuomista ikävistä lieveilmiöistä suurin osa liittyväisiä niinkin ihmeelliseen ja yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuute.

Juhlimisten jälkeenhän tekee monesti mieli kaikkea mättöä. Väsymyskrapula ei ainakaan itselläni ole poikkeus; Heräsin aamulla himoiten pitsaa. Koska edellisen illan seikkailut rajoittuvat lähinnä sohvan, virkkaamisen ja venyttelyn piiriin, ei jääkaapista aamulla löytynyt pitsaa mutustettavaksi. Enkä toisaalta olisi sitä välttämättä oikeasti halunnut, kunhan mieleni havitteli sen sorttista makumaailmaa.

Tähän loistavana (ja nopeampana) ratkaisuna toimi pitsamunakas: Munakas tomaatilla, punasipulilla, vegejuustolla ja pitsamausteella. Ajoi asiansa oikein mainiosti, varsinkin kun kylkeen kyhäsi vielä raikkaan hedelmäsalaatin. Aamu lähti väsymyksestä huolimatta hyvin ja tasapainoisesti käyntiin!

aamuhetki3_6

Itse pärjään lähtökohtaisesti ihan ok myös hieman huonommilla unilla, mutta tietyn pisteen jälkeen se väsymys saavuttaa krapulamittasuhteet. Mites väsymys sulla vaikuttaa? Muita väsymyskrapulaisia?

Hyvinvointipalikoiden jatkumo – millaisen talon rakennat?

Hyvinvointi on käsitteenä hieman haastava, sillä jokainen määrittelee sen eri tavalla. Toisaalta tämä voi antaa vihjeitä myös hyvinvointiin tähtäävistä toimista – jokaisella nämä ovat jossain määrin yksilöllisiä. Toki perusjutut ovat samanlaisia kautta linjan: Ihminen tarvitsee ravintoa, lepoa ja liikettä. Näiden asioiden toteuttaminen on kuitenkin yksilön omissa käsissä. Vähän niinkuin talon rakentaminen. Jonkinlaiset suuntaviivat kyllä löytyy: Talossa on yleensä perustukset, seinät, katto ja lattiat. Lopputulos voi kuitenkin vaihdella paljonkin näiden raamien sisällä.

Hyvinvointi lähtee koostumaan pienistä palikoista sen jälkeen, kun olet päättänyt tehdä valintoja hyvinvointisi eteen. Sinä itse voit päättää myös millaisista palikoista hyvinvointitornisi haluat rakentaa. Vitsi miten paljon valtaa! Muista kuitenkin rakentaa perusta huolella, sillä huteran pohjan päälle kasattu rakennelma on altis kaatumaan ennemmin tai myöhemmin. Älä kiirehdi perustusten kanssa, vaan asettele nämä pikkupalikat siten, että jaksat katsella niitä vuosienkin päästä. Esimerkiksi riittävä veden juominen, säännöllinen ateriarytmi ja kasvisten lisääminen joka aterialle ovat tällaisia peruspalikoita.

hyvinvointi3

Hyvinvointipalikat voivat näyttää hyvin erilaiselta nyt ja viiden vuoden päästä. Jos verrataan vaikka opiskelijan tilannetta työssäkäyvään perheelliseen: Opiskelijalla ei juurikaan ole ylimääräistä rahaa, joten hyvinvointiin panostaminen voi tarkoittaa esimerkiksi täysjyvämakaronin valitsemista ja koulumatkojen pyöräilyä. Aikaa itselle ja liikkumiselle on vielä enemmän ja mukana kulkee mahdollisuus hyödyntää puoli-ilmainen opiskelijaruokailu. Opiskelijalla on siis kivasti olemassa näitä palikoita, kunhan niitä malttaa etsiä ja hyödyntää sekä käyttää hieman vaivaa.

Työskentelevällä tyypillä rahaa on usein enemmän, mutta sitä monesti myös menee enemmän ja kulut jakautuvat eri tavalla. Aikaa ei ehkä ole liikkumiselle samalla tavalla ja istuttua tulee autossa, töissä sekä illalla kotona telkkarin ääressä. Tässä tilanteessa hyvinvointivalinnat voivat liittyä esimerkiksi istumatyön tauottamiseen, lasten liikunnallisiin leikkeihin osallistumiseen tai harrastusten aikana jumppaamiseen ja koko perheelle maistuvan terveellisen ruoan bulkkikokkaamiseen. Hyvinvointipalikoita siis löytyy, mutta erilaisia opiskelijan palikoihin verrattuna.

hyvinvointi1

Hyvinvointi ei siis ole staattista vaan jatkuvasti muuttuvaa. Se ei ole ultimaattinen piste, valmis talo, johon päädyt ja johon jäät sen kerran saavutettuasi. Hyvinvointiin (tai sen puutteeseen) ei siis ehkä kannatakaan suhtautua pysyvänä olotilana vaan siihen hetkeen johtaneiden valintojen summana. Yksittäinen hyvinvointia edistävä teko ei tee hyvinvoivaksi eikä yksittäinen huonompi valinta vie hyvinvointia pois: Kyse on kokonaisuudestaVälillä pitää tehdä pientä tai isoakin remonttia ja päivittää jo ehkä hieman liian kuluneita palikoita, jotta talokokonaisuus säilyy hyvissä kantimissa.

Hyvinvointi on siis pienten arkisten tekojen muodostamaa jatkumoa, joista koostuu sinun hyvinvointisi pidemmällä tähtäimellä. Mistä pienestä palikasta olisi juuri tänään eniten hyötyä?

Lue lisää aiheesta:
Perusta kuntoon – Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?

hyvinvointi4

Tässä tekstissä tuli näköjään toistettua sanaa hyvinvointi niin paljon, että se lähestulkoon aiheuttaa pahoinvointia… Heheh. Aihe on pyörinyt päässäni jo hetken (mun pää taitaa olla karuselli kun kaikki aina *pyörii* siellä), koska raskauden myötä omat hyvinvointia tukevat tapani ovat kokeneet muutosta. Olen elänyt monia erilaisia kausia ja hyvinvointini onkin rakentunut välillä kovan treenin, välillä iltavenyttelyjen ja toisinaan säntillisen ruokavalion ympärille. Painopiste on nyt siirtynyt enemmän liikkeestä lepoon/uneen ja syömisessä keskityn lähinnä riittävään määrään. Jos tämä muutos tapahtuu minussa, miksei myös muissa ajan mittaan? 

Oletko huomannut erilaisia kausia omissa hyvinvointivalinnoissasi?

 

 

 

Katso välillä taakse, niin näet selkeämmin eteen

Usein sanotaan, ettei kannata elää menneisyydessä. Oon siitä samaa mieltä, ettei sinne kannata missään tapauksessa jumahtaa, mutta on hyödyllistä toisinaan tarkastella mennyttä kriittisesti.

Katsomalla taaksesi näet kaikki ne asiat, joissa olet kehittynyt.  Tämä luo kivan itsetuntobuustin! Vaikka kuinka tuntuu, että olisit junnannut paikallaan, on ihan varmasti olemassa jotain, missä olet kehittynyt. Kun tekee asioita säännöllisesti riittävän pitkään, on kehitys väistämätöntä. Sama pätee salitreeniin, terveellisiin elämäntapoihin, positiiviseen ajatteluun, uraan, opiskelutaitoihin, kirjoittamiseen. Sitä ei vain kovin helposti huomaa, ellei asiaa ota suurennuslasin alle tarkasteltavaksi!

Oivallus  omasta kehityksestä – kehittyminen bloggaajana

Itse sain henkilökohtainen oivalluksen omasta kehityksestäni selatessani vanhoja postauksiani – ja tuodessani kaikki 600 postausta kaikessa komeudessaan tälle sivustolle. Onneksi edistystä on tapahtunut ja tekstit löytävät hieman erilaisen muodon sekä sisällön kuin vuonna 2012.

Ihan ensimmäisiä postauksia ei enää löytynyt, sillä jossakin kohtaa halusin rajata blogin aihealueen enemmän ruokaan ja ravitsemukseen liittyen. Monenlaisia elämänvaiheita, ruokakokeiluita ja ihmiskokeita on kuitenkin nähtävissä blogihistoriassa.

Halusin tuoda vanhat postaukset monestakin syystä tänne samalle alustalle. Blogissa on hurjasti reseptejä, joita en itsekään aina muista: On siis ihan hauskaa selailla vanhoja resepti-ideoita ja linkata teillekin uudelleen jakoon! On myös muutamia tekstejä, jotka selittävät paljon vatsaongelmiani sekä suhtautumistani syömiseen. Vaikkeivat tekstit ole aina ulkoasullisesti ihan priimaa, on mielestäni arvokasta saada pala blogihistoriaani tähänkin blogiin!

Haluaisinkin tähän nostaa muutamia postauksia luettavaksi!

Terveellinen_pannukakku_1

Kannanotot

Ehdottomuus – trendikästä? Asiaa ehdottomuustrendistä vuosien takaa! Allekirjoittaisin edelleen.

Oodi hedelmille! Kuinka paljon voi syödä hedelmiä, että siitä olisi jotain haittaa?

Yksilön kokemuksen todistusarvo: Tappaako maito? Raflaava otsikko, mutta teksti on täyttä asiaa. Oman elämäni ihmiskoe!

Terveys

Kohti terveyttä Tarinani suolistosairausdiagnoosista

Kuulumisia vai sittenkin sairauskertomus? Vatsaongelmista, välilevynpullistumasta ja polven tulehduksesta

Reseptit

Fazerinapalleroiset Koska öö nam?!

Banaanittomat protskuletut Kaikille, joilla on banaanifobia, mutta protskuletut ois jees

Bataatti-kikhernecurry Ohje ja kuvat rumia, resepti herkullinen!

Cookie dough – gingerbread – peanut butter cup – raw chocolate Överi nimi ja överiherkullinen suklaa!

Asiapitoiset

Kuidut – tärkeä osa masunhoitoa Erityylisistä kuiduista, kuidun tehtävistä ja liikasaannista

Faktaa FODMAP-ruokavaliosta Otsikon mukaisesti tiukka faktapaketti + ihania reseptejä kymmenkunta!

Miten tehdä unelmista totta? Omien unelmien toteutumisesta sekä siihen johtaneesta prosessista

Syödäkö vai eikö syödä? Intuitiivisen syömisen taito ”Kyse on kohtuudesta.”

Pohdintaa

Ääripäistä ja kehoihanteista  ”Tuntuu vaan, että nykyään jokaisen täytyy olla sellainen oman elämänsä huippu-urheilija!”

Perspektiivii  Konkreettisesta ja kuvainnoillisesta näkökulman muutoksesta

Kiitollisuudesta  Ajatuksia ja kiitoksen aiheita sairaalahoidon jälkeen

Terveellinen_pannukakku_2

Mistä kehityksen huomaa?

Kehitystä voi havainnoida monista eri asioista. Sellaisia voivat olla hieman tarkasteltavasta kohteesta riippuen esimerkiksi vanhat valokuvat, mittanauhan lukema, vanhat vaatteet, vanhat tekstit ja opinnäytteet, työdokumentit, portfolio…

Omassa tekstissäni havainnoin muun muassa oikeinkirjoitusta, kuvien laatua ja asettelua, yleistä sisältöä, otsikointia sekä hymiöiden käyttöä. Oli oikeastaan aika huvittavaa selata joitain postauksia: Voi miten pieni ja mustavalkoinen sitä onkaan ollut! Osa teksteistä aiheutti liikutuksen sijaan myötähäpeää, osasta olen edelleen samaa mieltä. Joka tapauksessa tuntui ihan pirun hyvältä huomata kehitys!

Eli vaikka ne valokuvat tai ensimmäiset työprojektisi saattavat olla nykynäkökulmasta kökköjä ja aiheuttaa ikäviä tuntemuksia, se on ihan fine. Aina kun jotain aloittaa, on siinä aluksi vähän huono. Niistä löytää usein myös jotain hyvää: Teksteistä pystyi selkeästi bongaamaan, milloin aloin olla enemmän minä kirjoittamisen suhteen. Tätä välillä kaipaan, sillä toisinaan se kirjoitustouch tuntuu olevan vähän hukassa, kun mietin liikaa.

Joskus menneen tarkastelu voi näyttää suuntaa tulevalle. Menneisyyden syövereistä voit löytää varmuutta: Joko tiedät mitä haluat tai tiedät mitä et ainakaan halua. Oma tyyli ja tekeminen vahvistuu. Mitä voisit ammentaa jo tähän asti kuljetusta matkasta?

Terveellinen_pannukakku

Tämä teksti oli taas vähän sellaista taattua sillisalaattityyliä… Postaukset saattavat näyttää hassulta, kommentit ovat sekaisin ja linkit rikki siirron myötä, mutta yritän korjata niitä kunhan osaan itse käyttää päivittynyttä alustaa. Toimiiko sivusto teillä hyvin? Onko muuten matkassa vielä jo alusta asti mukana olleita lukijoita? 🙂

Nyt jos koskaan on hyvä aika toivoa postausaiheita ja -teemoja! Tuntuu, että olen ehkä taas jossakin murroskohdassa blogin suhteen ja haluaisin kehittää sitä eteenpäin. Haluan kuitenkin kehittää sitä yhdessä teidän kanssanne – Minkälaisia juttuja  juuri sinä haluaisit lukea? Mikä sinua inspiroi?

Raskausviikko 35 – Sekalaisia tunteita, kilpavarustelua ja mietteitä tulevasta

Yksi ameeban älykkyysosamäärän omaava täällä hei! Pikkuhiljaa alkaa raskauden eteneminen tuntua niin päässä kuin kropassakin. Ajattelin tulla kertomaan hieman kuulumisia menneiltä viikoilta, odotustunnelmia sekä ajatuksia tulevasta. Tästä lähtien vastuu on muuten lukijalla, nukuin nimittäin 5 tuntia viime yönä ja aivot tuntuvat kutistuneen herneeksi.

Miten menee?

Pääsääntöisesti on mennyt erittäin hyvin ja olenkin sanonut lähes koko raskauden ajan, että tämä raskaana oleminen on aika kivaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet jo selkeästi raskaammat (heheh) ja väsymys alkaa painaa. Kroppa valmistautuu tulevaan, nivelet löystyvät, selkää kolottaa päivä päivältä enemmän ja kaiken maailman kipuja ilmaantuu milloin mistäkin. Liian kovasta tohinasta, kuten vaikka hippusenkin liian pitkästä kävelylenkistä, keho muistuttelee paitsi selän juilintana myös lisääntyvinä harjoitussupistuksina. Nyt on selkästi jo aika hiljentää tahtia entisestään!

Olen kyllä erittäin kiitollinen, että olen saanut liikkua suhteellisen vapaasti ja nukkua pitkiä yöunia tähän asti. Salitreenit ovat vaihtuneet kotijumppaan ja pyöräilyt leppoisaan kävelyyn. Välillä se vähän syö naista, kun ei pääse kunnolla hikoilemaan ja haastamaan itseään. Silloin on hyvä muistuttaa itselleen raskauden olevan väliaikaista eikä tarkoituksena olekaan juuri nyt kehittyä huimasti. Kunhan vaan pääsee liikkeelle ja saa vähän ylläpidettyä kuntotasoa.

Yöunet ovatkin sitten olleet viimeisen viikon ihan puhdasta kökköä. Tämä toisaalta ei enää näillä viikoilla ole mitenkään tavatonta: Maha painaa, hyvää asentoa ei löydy, kuuma, kylmä, jano. Ja kun hyvä tyynyillä tuettu ja tarkkaan haettu asento löytyy, baby muljaa menemään karkottaen nukkumatin taas matkoihinsa. Toinen vaihtoehto on pissahätä, koska raskaus ja pissahätä ovat erottamaton pari. Tuleepahan harjoiteltua sitä pätkissä nukkumista ja valvomista sitten tulevaa varten!

rv35_2

Millaisin tunnelmin odotus etenee?

Tällä hetkellä fiilis on erittäin jees, lukuunottamatta univajetta ja hassun sumuista oloa. Jos mietitään fiilistä suhteessa tulevaan, on kysymys hieman monimutkaisempi. Tietysti sitä odottaa jo ihan valtavasti, että pikkuinen päättää tuolta masusta kuoriutua. Ei enää montaa viikkoa, niin hänen pitäisi olla jo tässä. Juuri tätä kirjoittaessa tulee ninjapotkusarjaa vatsasta läpi – taitaa tietää, että hänestä puhutaan!

Kyllä täytyy kuitenkin rehellisesti myöntää, että jännittäähän tämä nyt ihan älyttömästi!  Olen myös melko kova murehtimaan, joten jatkuvasti huolehdin, että jos se nyt syntyykin etuajassa tai jos meneekin pitkäksi tai jos hänellä onkin joku vakava sairaus tai jos synnytys menee ketuiksi tai jos en osaakaan olla äiti. Olisi toisaalta kummallista, ettei tällainen yhtään jännittäisi: Kuitenkin olemme kohta tilanteessa, joka on meille täysin uusi ja opittavaa riittää enemmän kuin yliopisto-opinnoissa konsanaan. Paitsi että opinnoistakin mulla oli sentään jotain taustatietoa, vauvajutuista osasin nimetä ehkä tutin ja sen itse vauvan.

Luulin osaavani nimetä myös vaunut, mutta oh boy miten väärässä sitä voikaan olla. Siinähän on vaikka mitä vaunukoppaa, ratasosaa, runko-osaa, turvakaukaloa ja telakkaa, hyttysverkkoa, sadehuppua ja lämpöpussukkaa. Tai epäilisin näiden liittyvän samaan asiaan, ihan satavarma en tosiaan ole. Vaunuissa on äitien (ja isien?) kesken älytön kilpavarustelu ja vaunuja vertaillaan kuin autoja. Samaan tapaan vaunujen hinta myös romahtaa liikkeestä ulos kuskattaessa, ihan kuin autojenkin.

Ylläolevasta kappaleesta voi ehkä päätellä, että varsinaiset materiapuolen valmistelut ovat hyvässä käynnissä. Vaunut ovat matkalla kaikkine kummallisine lisäosineen, hoitoalusta, pikkuvaipat, amme, harsot ja muut tilpehöörit on hankittuna. Olen myös paljon tehnyt itse; Vaippakorin, pikkutöppöset ja pipon, nyt on menossa vaunulelu. Vaatteita olemme saaneet lahjaksi ja lainaan ihan kiitettävän kasan, mikä helpottaa budjetin näkökulmasta huomattavasti!

rv35_1

Millaisilla mietteillä tulevasta?

Viimeiset viikot kuluvatkin todennäkösesti enemmän henkiseen valmistautumiseen. Olen tässä jo huomannut kääntyväni hieman enemmän sisään päin ja päässäni pyörii paljon vauva-aiheisia teemoja. Millainen haluan olla äitinä? Millainen sitten todennäköisesti olen? Mitä jos en osaakaan huolehtia pienestä? Saanko ollenkaan omaa latautumisaikaa? Miten se arki lähtee rullaamaan, kun se todennäköisesti on niin erilaista mihin on totuttu? Ollaan toki paljon mietitty näitä aiheita yhdessä, samoin kuin parisuhteeseen tulevia muutoksia. Puhuminen ja kirjoittaminen useimmiten auttaa jäsentelemään ajatuksia selkeämmiksi kokonaisuuksiksi siellä omassa päässäkin.

Noh, näiden lisäksi se itse synnytys tässä tottakai mietityttää. Mulla on käytössä lääke, joka voi teoriassa ennenaikaistaa synnytystä hieman. Moni voi tässä kohtaa miettiä, että mitäs sitten käytät sellaista. Kuitenkin suurempi riski sekä itselleni, että vauvalle olis tulehduksen puhkeaminen suolistoon. Lääke siis on ja pysyy. Stressasin tästäkin asiasta jossakin kohtaa melko paljon, mutta näköjään turhaan, sillä vielä ei ole babyä näkynyt! Toki vielä muutaman viikon saisi masussa asustaa, että kaikki on varmasti valmista.
Pahin pelkoni synnytyksen osalta ei liity kipuun, vaan ennemminkin neuloihin ja sektioon. Pelkään ihan hulluna kaikenlaisia neuloja, joten ajatuskin piikistä selkäytimessäni yököttää. En siis mielelläni ota epiduraalia tai muita piikkimuotoisia kivunlievityksiä, ellei kipu sitten ole sietämättömissä rajoissa ja estä minua toimimasta.
Sektio puolestaan olisi se pelko nro uno. Ihan sen vuoksi, että se sisältää piikkejä, vatsalihasten ja lihaskalvojen katkaisun, pitkän toipumisajan sekä erossa olemisen juuri syntyneestä pikkuisesta. Jos siis voin tilanteen mitenkään välttää, niin kyllä kiitos.

Tavoitteena meillä on hoitaa vauvelia mahdollisimman tasapuolisesti ja siten, että molemmille jää myös sitä omaa tilaa edes vähän päivittäin. Kirjan lukemista, yksin tehty kävelylenkki, meditaatio tai treenituokio. Ollaan nimittäin molemmat sellaisia persoonia, että ilman omaa aikaa uuvahdus on aika nopeasti ovella. Yhteinen aika ois tietysti myös aika kova sana, mutta sen määrä riippuu todennäköisesti aika paljon tulokkaan luonteesta. Onko hän sellainen tasainen viilipytty vai yöt läpeensä huutava koliikkivauva? Sitä ei tosiaan ennakkoon voi tietää.

Meillä on myös vakaa päätös jatkaa kaikkien hyvinvointiin panostamista myös vauvan syntymän jälkeen. Vanhempien hyvinvointi kun muodostaa ison osan myös vauvan hyvinvoinnista. Oman ajan lisäksi tähän kuuluu tilanteeseen sopiva liikunta, todennäköisesti päiväunet, terveellisten ruokien suosiminen jaksamisen rajoissa, säännöllinen ja riittävä syöminen sekä runsas haliminen ja toisen kehuminen arjen keskellä. Vauva-arki osaa varmasti yllättää, mutta onneksi hyvinvointia tukevat valinnat tulevat osaksi jo selkärangasta! Hyvinvoinnin tavoittelu tulee siis olemaan osana arkeamme jatkossakin, se voi vaan hieman muuttaa muotoaan tilanteen mukaan. Tiedostan, että muutosta todennäköisesti tapahtuu myös tällä osa-alueella ja armollisuutta sekä itseä että kumppania kohtaan on hyvä hakea jo näin etukäteen.

rv35_4

En tiedä oliko tässä tekstissä edes mitään punaista lankaa. Jos oli, se hukkui jo aika monta riviä sitten. Mä taidan ruveta harjoittelemaan niiden päikkärien ottamista tässä sohvalla än-yy-tee-nyt!
Onko siellä ruudun takana muita raskausaivoja? Kommenttia ja ajatuksia saa toki heittää muutenkin, tulen niistä aina niin hyvälle tuulelle 🙂 On entistä ihanampaa kirjoitella, kun saa jotakin vastakaikua ja oppii tuntemaan tyyppejä siellä ruudun toisella puolen!

Lue myös:
Raskausajan painonnousu
Päivä raskaana kanssani
Hyvinvointi raskausaikana

 

Mitä on aito positiivisuus?

Minkälaisen mielikuvan herättää termi ”positiivinen ihminen”? Auringon kanssa kilpaa hymyilevä ikuinen optimisti, joka kääntää rikkoutuneet astiat ja polveen asti ulottuvan loskankin voitoksi? Usein tuntuu, että positiivisuudella tarkoitetaan juuri ylläkuvatun kaltaista tilannetta. Tottakai joku voi olla luonnostaan erittäin optimistisuuteen taipuvainen, mikä on hienoa! Kuitenkin varsin moni voi samaistua ajatukseen, että se loska enemmänkin harmittaa, samoin lattialle läsähtänyt lautanen. Emmekö me muut sitten ole positiivisia ihmisiä?

Mielestäni positiivisuus on laajempi käsite kuin vain henkilön mieliala. Toinen voi kyllä olla useimmiten yhtä hymyä, mutta ei se välttämättä kerro hänen elämänasenteestaan juuta eikä jaata. Ihan jokaisella meistä on haastavia tilanteita, harmitusta ja suoraan sanottuna p*skoja päiviä. Positiivinen asenne ei tarkoita negatiivisten tuntemusten ja tapahtumien lakaisemista maton alle. Positiivinenkin ihminen voi harmistua, itkeä, kiukuta olkkarin lattialla tai potkia ärsytyksessään pikkukiviä kävelyllä.

Mikä sitten erottaakaan positiivarin ja peruspessimistin?

  • Positiivinen ihminen nousee negatiivisten tunteiden alhosta nopeammin. Hänellä on myös yleisesti toiveikas suhtautuminen tulevaisuuteen ja elämään kaikkine haasteineen.
  • Negatiivisten tunteiden käsittely ja ilmaisu on erilaista. Positiivari kyllä tiedostaa erilaiset tunnetilansa, hyväksyy ne ja pyrkii tekemään asialle jotain, jos mahdollista. Peruspessimisti puolestaan päätyy valittamaan, joko ääneen tai pään sisällä sekä vellomaan ikävässä olossa.
  • Positiivinen tyyppi näkee ennemmin mahdollisuuksia kuin haasteita ja ongelmia. Se ei tarkoita, että hän eläisi vaaleanpunaisessa hattaramaailmassa tiedostamatta mahdollisia probleemia – Hän tietoisesti (joissain tapauksissa myös tiedostamatta) päättää keskittyä mahdollisuuksiin, varautuen samalla tuleviin haasteisiin.
  • Kökkeröiden päivien määrä vaihtelee radikaalisti. Negatiivisemmalla tyypillä niitä saattaa olla valtaosa viikonpäivistä, kun taas positiivari saattaa paahtaa monta viikkoa ilman erityisen huonoja päiviä.

Positiivisuus ei myöskään ole mustavalkoista. Ei ihminen ole joko täysin positiivinen tai täysin negatiivinen. On olemassa kaikenlaisia välimuotoja, monenlaisia harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä. Positiivisuutta voisi siis ajatella janana: Opettelemalla voit tulla positiivisemmaksi pikkuhiljaa, askel askeleelta omaan tahtiin.

Positiivisuuden opettelu on teoriassa varsin helppoa, käytännössä vaikeaa. Hankalan ja ärsyttävän tilanteen tullen voi miettiä, että jospa reagoisin tähän toisin. Onko tilanne todella niin paha, kuin miltä se mielessäni juuri nyt vaikuttaa? Voit myös etsimällä etsiä hyviä puolia päällisin puolin ikävästä asiasta. Tällöin täytyy kuitenkin muistaa, että positiivisuudestakin on helppo tehdä päälle liimattua pintaa. Sisälle patoutuneet negatiiviset tunteet täytyy jossain välissä käsitellä, sillä ne aiheuttavat sinne jumahtaessaan hurjat määrät pahaa oloa. Oman juurtuneen ajattelumallin, tunteiden käsittelyn ja reagointityylin muutos vaatii aikaa, joten olethan itsellesi armollinen!

Voisikin siis hyvin sanoa, että positiivinen tyyppi on huippuhyvä käsittelemään negatiiviset tunteensa ja kääntämään ne toiveikkuudeksi sekä etsimään mahdollisuuksia haastavistakin tilanteista. Aika mainio ominaisuus, sanoisin.

Mä olin pitkään se tyyppi, joka aina kielsi negatiiviset tunteensa – Olin aina iloinen, hyvällä tuulella, mikään ei haitannut tai harmittanut. Sanomattakin selvää, että ne elämän negatiiviset tunteet jäivät muhimaan sinne mieleen käsittelemättä melko huonoin seurauksin. Negatiivisten tunteiden salliminen oli yksi avain siihen, että minusta tuli aidosti positiivisempi ihminen!
Kallistutko tällä hetkellä enemmän positiivisen vai negatiivisen puolelle mielenmaisemaltasi?