Pysyvä elämäntapamuutos – Unohda ääripäät!

Jos pitäisi nimetä yksi eniten elämäntapamuutosta häiritsevä ajatusmalli, olisi se varmaankin tämä: Kaikki tai ei mitään. Joko ollaan dieetillä 110% tai heitetään koko homma pläskiksi. Ei ole normaalia välimuotoa, on vain ääripäitä.

Tällöin yksi pienikin ”lipsahdus” romuttaa koko projektin. Koska söin yhden palan suklaata, on sama syödä se koko levy. Koska unohdin aamulla kävellä portaat hissin sijaan niin sama se jatkaa tätä käytäntöä koko päivä. Koska eilen illalla menin myöhään nukkumaan, koska selasin puhelinta, on sitä ihan sama selata tänäänkin. Koska tänään skippasin treenin, on se sama skipata huomennakin. Usein tästä tulee aika paha mieli ja morkkis.

Mutta tiiätkö mitä? Se ei ole ihan sama. Sä voit aina muuttaa tilanteen kulkua. Sulla on vapaus valita mihin suuntaan etenet. Ei ole ihan sama syödä yhtä jätskipalloa tai litran pakettia. Yksi suklaapala tai vaikka kourallinen karkkia ei kaada mitään. Tämä tuntuu tässä loogiselta, mutta tilanteen ollessa päällä on vaikea nähdä selkeästi.

elämäntapamuutos

Elämäntapamuutos lähtee mielestä

Koetko aidosti sallivasi herkuttelun tai vapaamman syömisen itsellesi?
Näetkö poikkeavan syömisen tai liikunnan skippaamisen ”repsahduksena” tai epäonnistumisena?
Soimaatko itseäsi tavoitteidesi täyttymättömyydestä? Ovatko tavoitteesi realistiset?
Pyritkö täydellisyyteen?

Pohdi hetki yllä olevia kysymyksiä. Jos tunnistat itsessäsi kaikki tai ei mitään -ajatusmallin, voi olla hyvä miettiä omaa suhtautumistaan syömiseen, liikkumiseen ja elämään ylipäänsä. Elämässä ei oikeasti ole repsahduksia tai mitään täydellistä kaavaa, jonka mukaan pitäisi suorittaa. Moni sanoo, ettei heillä ole itsekuria elämäntapamuutokseen, mutta se kertoo lähinnä lähestymistavasta: Jos uusi elämä vaatii tolkuttomasti kuria, ei se ole kestävällä pohjalla. Liian tiukat dieetit ja elämäntapamuutokset ohjaavat skenarioon, jossa yksi karkki tai pulla on suuri epäonnistuminen. Tiiätkö mitä? Ei se ole. Elämäntapojen ja elämän opettelussa ei ole epäonnistumisia tai repsahduksia, on vain oppimisia.

elämäntapamuutos

Tämä aihe tuli itseasiassa mieleeni tehdessäni selän kuntoutusharjoituksia. Olin kiirepäivänä onnistunut skippaamaan jo kolme harjoituskertaa, mikä tuntui selässäni aika pahalta. Siinä heräsin miettimään, että yksikin kerta on ihan konkreettisesti kotiin päin. Oli se sitten treeni, portaiden nousu, kohtuuteen päätetty herkuttelukerta tai kuntoutusharjoitus.

Keho ei tiedä missä kohtaa vuorokausi vaihtuu uuteen päivään, josta voi taas yrittää tehdä oppikirjasuoritteen. Elämä on lopulta kuitenkin yhtä jatkumoa, jossa sinun valinnoillasi on merkitystä. Mitä jos ajattelisit huomenna sitten sijaan mitä voisin tehdä jo tänään?

elämäntapamuutos

Mä olen itse ollut joskus todella todella ääripäiden ihminen. Sittemmin olen onneksi löytänyt sen kultaisen keskitien. Onko tämä kaikki tai ei mitään -ajattelumalli sulle tuttu?

Lissää elämäntapamuutoksesta:

Uskomusten työstämisellä kohti onnistunutta elämäntapamuutosta
Miksi huonoja tapoja on niin vaikea muuttaa? 4 vinkkiä parempaan muutokseen

Herkkupäivä vai ei? Miten usein voi herkutella?

Tämä kysymys pompahtaa usein esiin lehtien sivuilla ja keskustelupalstoilla. Miten usein voi heittää herkkua napaan, jos haluaa olla terve, hyvinvoiva ja hyvässä kunnossa? Tähän kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, mielipiteitä sen sijaan tuhansittain. Mielipiteet jakautuvat useimmiten näihin kahteen kuppikuntaan: Syödään silloin kun mieli tekee vs sovittuna herkkupäivänä.

Herkkupäivä vai vähän silloin tällöin?

Herkkupäiviin liittyy monesti se sellainen rajoitusefekti: Kun rajaa herkuttelun tiettyyn päivään, se tarkoittaa että muina päivinä ei saa. Sekös on aivoille omiaan lisäämään mielitekoja, sillä kaikki kielletty houkuttelee hitsisti enemmän kuin sallittu. Tämä johtaa usein paitsi herkkuhimoihin viikolla, myös suurempaan irttarisäkkiin tai sipsipussiin viikonloppuna. Isompi kerta-annos taas johtaa useammin morkkiksiin ja niiden tuomalla ahdistuksella selätetään taas alkuviikon herkutteluhimot.

Jos sen sijaan, että patoaisi herkuttelufiilistään viikonloppuun, söisikin juuri sen eniten mieltä kutkuttelevan herkun just nyt? Annoskoko on todennäköisesti maltillisempi ja herkkua ei enää tee mieli. Tämä tosin edellyttää, että ateriarytmi ja ruokailuiden energiamäärä ovat pääpiirteittäin kohdallaan. Jos nimittäin lähtee energiavajeisena mutustelemaan jätskiä suoraan purkista, voi olla aika varma lopputuloksesta: Syöminen ei lopu, ennen kuin pohja näkyy. Riittävä syöminen on muutenkin avain paitsi painonhallintaan, myös syömisen intuitiivisuuteen ja kehon nälkäviestien oikeaan tulkintaan.

Kumpi on parempi tapa? Tämäkin riippuu ihan ihmisestä. Itse toteutan enemmän silloin kun siltä tuntuu -taktiikkaa, sillä näen herkkupäivissä ja rajoittamisessa omat haasteensa. Voin siis syödä suklaata tai jätskiä ihan yhtä hyvin tiistai-aamuna kuin lauantai-illan herkkuna. Suklaa onkin itseasiassa mun herkku numero yksi. Melkein aina herkkuja valitessani päädyn johonkin suklaiseen, koska se tuo itselleni eniten nautintoa. Syön suklaata yleensä 0-2 palaa päivittäin, koska miksipä ei? Tämä sopii minulle!

Ja hei joillekin voi sopia se herkkupäiväkin tosi hyvin! Silloin mieliteot eivät vaivaa viikolla eikä herkuttelu tuo negatiivisia tuntemuksia henkisesti tai fyysisesti. Jos taas herkkupäivän jälkeen on paha olo ja morkkis, voisi kokeilla sallivampaa suhtautumista herkkujen syömiseen. Kontrollista luopuminen voi toki aluksi tuntua pelottavalta ja jopa ahdistavalta, mutta harvoin mikään hyvä tulee ilman pientä ponnistelua eikö vaan?

herkkupäivä

Mikä on herkku?

Tottakai kun puhutaan herkuttelusta, täytyy myös määritellä mitä sillä herkulla tarkoitetaan. Ensisijaisesti olen tässä puhunut niin sanotusti  ”epäterveellisemmistä” herkuista, jotka sisältävät reilummin sokeria, rasvaa tai vaaleaa viljaa. Herkuttelun ei kuitenkaan tarvitse rajoittua siihen: Minä ainakin koen syöväni joka päivä niin hyvää ruokaa, että sitä voisi kutsua herkutteluksi. Tällaista herkuttelua saa ja kannattaakin sisällyttää  jokaiseen päivään, sillä mitä  enemmän lisäät ruokailuusi kaikkea terveellistä hyvää, sitä vähemmän jää tilaa muulle.

Tosin jos ainoa herkku mitä itselleen sallii on proteiinijätski, porkkanat ja taatelit, voi miettiä rehellisesti onko se oma suhtautuminen herkkuihin terveellä pohjalla. Kyse ei ole siitä, etteikö noista nimenomaisista voisi nauttia tosi paljon, mutta sen valinnan täytyy tulla halusta valita juuri tämä ruoka. Ei pelosta sokeria, viljaa, rasvaa tai mitään muutakaan kohtaan. Itselleen on helppo selittää, että tämä on oma valintani ja tämä on se mistä tykkään. Onko oikeasti vai haluaisitko sittenkin edes välillä maistaa jotain muutakin? Tähän tiedät vastauksen vain ja ainoastaan sinä itse. Mä ainakin uskottelin itselleni syömishäiriön aikaan, etten edes tykkää mistään herkuista. Totta joo, etten tykkää kovin makeasta, muttei se tarkoita, että kaikki herkuttelu pitäisi olla jotain sellerimehua.

Jos nyt tälle linjalle lähdetään, voidaan toki miettiä myös kuka herkuttelee, missä, minkä verran ja kenen kanssa? Mikä on henkilön tavoite? On eriasia vetää se jätskipurkki yksin kotona kuin syödä pallo tai kaksi kaverin kanssa auringossa hengaillen. Kirjoittelin epäterveellisyydestä ja sen monimutkaisesta määrittelystä tässä tekstissä enemmän. Kaikki on aina suhteellista!

herkkupäivä

Näin niinkuin tiivistettynä vastaus otsikon kysymykseen: En tiedä, sun täytyy kokeilla mikä itselle toimii! Toisille toimii kerta viikkoon, toisille vähän joka päivä. Myös se mitä syöt ja minkä verran vaikuttaa aika oleellisesti siihen, miten usein voi herkutella sen vaikuttamatta negatiivisesti terveyteen, kehoon tai mielialaan. Kokeilemalla ja erehtymällä se selviää!

Just äsken meni itseasiassa alas pala mandariini-inkiväärisuklaata aamukahvin kera, hahah! Minkälainen on sun suhde herkkuihin? Herkkupäivä vai vapaampaa fiilistelyä? 🙂

Arjen pikaruokaa – mausteinen Quornwokki (G, M)

Näin lapsiperhearjen keskellä ruoanlaitto muuttaa hieman muotoaan. Kokkailulle ei ole samalla tavalla enää aikaa, eikä oikeastaan energiaakaan. Ruokailuvälit venyvät helposti, jos käsillä ei ole jotakin nopeasti valmistuvaa. Kiusaus välipalatyyppiseen syömiseen ja valmisruokiin kasvaa varsin suureksi. Vaihtoehtona on siis olla nälkäinen ja kiukkuinen tai syödä vähän mitä sattuu eteen ilmestymään. Ei hyvä, jos aikoo säilyä pidemmän päälle terveenä ja hyvinvoivana!

Olen varma, etten ole tämän haasteen edessä yksin. On kiireen aiheuttaja sitten vaativa työ, perhearki, hektinen opiskelijaelämä tai näiden kolmen kombo, on tarve nopeille ja terveellisille resepteille. Sen vuoksi ajattelin aloittaa uuden blogisarjan nimeltä Arjen pikaruokaa.

Arkiruoka

Arjen pikaruokaa -reseptit sisältävät reilusti makuja ja annoskoot eivät ole luokkaa kaksi parsaa ristissä. Ruokaa tulee ainakin parin aterian edestä kahdelle henkilölle. Resepteissä ei laiminlyödä proteiinia, hiilihydraattia eikä rasvaa ja ne sisältävät riittävästi energiaa vauhdikkaankin arjen ylläpitämiseksi.

Arjen pikaruokaa -reseptisarjassa mennään sieltä missä aita on nopein ylittää, kuitenkaan liikaa terveellisyydestä tinkimättä.

Ensimmäisenä reseptinä jaan teille eilen kokkailemani herkullisen Quornwokin ohjeen. Makua haetaan chilin lisäksi valkosipulista, inkivääristä ja soijakastikkeesta. Kasvisten suhteen hiukan oikaistaan ja napataan pakkasesta valmis wokkivihannessekoitus. Riisinuudelitkin kypsyvät minuuteissa. Resepti on nopeudessaan vailla vertaa – Tämä pikaruoka valmistuu vartissa pannulta pöytään!

Arkiruoka

Quornwokki riisinuudeleilla

(4-5 annosta)
2pss Quorn-paloja (pakaste)
2 chiliä
1 valkosipulin kynsi
Rypsiöljyä
Iso kourallinen cashewpähkinöitä
Iso purkillinen ananasta (+500g)
2 isoa lorausta soijakastiketta 
1tl inkivääriä jauhettuna

Riisinuudeleita
Wok-vihanneksia (pakaste)

Kuumenna pannulla suht reilusti öljyä. Lisää pilkottu chili ja valkosipuli. Kuullota hetki, jotta maut pääsevät valloilleen!  Lisää chilin ja valkosipulin joukkoon Quorn-kuutiot. Jos haluat nopeuttaa kypsymistä, voi kuutiot ottaa sulamaan pöydälle ennen valmistusta. Kun Quorn on sulanut, lisää pannulle murskatut pähkinät, ananas ja soijakastike. Ripottele päälle inkivääri ja hämmennä sekaisin. Samalla voit heittää wokkikasvikset erilliselle pannulle kypsymään ja keittää veden riisinuudeleita varten. Lisää riisinuudelit kuumuuden kestävään astiaan ja kaada kuuma vesi päälle.
Kasaa lautaselle riisinuudelit, kasvikset ja mausteiset Quornit. Syö hyvällä ruokahalulla ja huolellisesti pureskellen mahdollisesta kiireestä huolimatta!

Arkiruoka

Minkälaisille arjen pikaruokaresepteille sinulla olisi kysyntää? Ainakin muutama vegepainotteinen resepti on tuloillaan niiden basickanojen lisäksi! 🙂

Lissää arkiruokaa:
VEGAANINEN AVOKADOPASTA – terveellinen ja nopea arkiruoka
Arkiruokaa: Itämaisia makuelämyksiä
Nopeaa kasvisruokaa – Härkispallerot & bataattimuussi

Miksi huonoja tapoja on niin vaikea muuttaa? 4 vinkkiä parempaan muutokseen

Varmaan jokainen meistä on joskus yrittänyt muuttaa jotakin negatiiviseksi kokemaansa tapaa, mutta päätynyt lopulta takaisin aloituspisteeseen. Itse ainakin yritin noin 1001 kertaa vähentää kahvinjuontia vain huomatakseni, että hupsis taas meni pannullinen. Onneksi raskaus hoiti tämän vieroituksen puolestani, sillä muuten olisin edelleen tämän(kin) tapani orja.

Jokaisella nämä muutosta kaipaavat tavat ja niiden haitallisuuden kokemus ovat omanlaisiaan. Joku voi kokea iltaisin telkkarin katselun tai puhelimen selaamisen huonona tapanaan, koska se vaikuttaa negatiivisesti hänen yöuniinsa. Toinen taas kokee kyseiset aktiviteetit äärimmäisen rentouttavana toimintana ja nukahtaa sänkyyn kuin uppotukki.

Ihan ekana täytyy tietysti tunnistaa se oma huono tapa, jonka haluaisi muuttaa. Se harvemmin on kovin vaikeaa, sillä jokaisella on useimmiten ”se yksi pahe”. Voisi hyvin myös pohtia, onko tätä tapaa tarpeen muuttaa? Kai ihmisellä pahe jos toinenkin saa olla; Jos irtokarkit ovat se sun lempparijuttu maailmassa ja niitä menee sitten kerralla paljon, niin so be it. Tapa vaatii muutosta siinä kohtaa kun a) itse koet sen ongelmaksi b) siitä on sinulle merkittävää terveydellistä haittaa. En edes aloita tuosta mun entisestä kahvinkulutuksestani…

tapa

Tapa – miksi sen muuttaminen on niin vaikeaa?

Usein tapojen muuttamisen tiellä on muutama kompastuskivi, joihin koko muutos saattaa kosahtaa ennen kuin alkoikaan. Kun nämä seikat ottaa huomioon jo alussa, on tavan muuttaminen todennäköisesti huomattavasti helpompaa!

-Tunnista uskomukset tapojen taustalla – Ihmisillä on todella monia itselleenkin tunnistamattomia uskomuksia, jotka huomaamattamme ohjaavat ajatuksiamme ja toimintaamme. Tavan muuttamiseen kietoutunut uskomus voi koskea esimerkiksi tupakointia: Tupakoinnin lopettaminen on todella vaikeaa, tulee kamalat vieroitusoireet. En sitä paitsi koskaan ole tavannut ketään tupakoinnin onnistuneesti lopettanutta. Jos lähtötilanteessa ajatusmalli on tämä, ei siitä kovin pitkälle usein ponnisteta. Minkälaisia uskomuksia löydät itseltäsi, jotka voisivat haastaa tavanmuutosprosessiasi?

-Keskity lisäämään positiivista negatiivisen vähentämisen sijaan. Virheellisesti usein keskitytään karsimaan negatiivista, jolloin mielesi kuulee lähinnä ”en saa tehdä sitä” tai ”en saa syödä tätä”. Haluaisitko sinä tällaisesta jatkuvan tilanteen, pysyvän tavan? Ei se mitään, en minäkään. Kyse on siis tavoitteen asettelusta: Sen sijaan, että päätät en syö herkkuja voit muotoilla tavoitteen muotoon keskityn säännölliseen ateriarytmiin. Silloin saat lisää positiivista arkeesi, etkä vain vie jotain pois.

-Varaudu etukäteen. Muutokset ja sattumukset elämässä otettava huomioon jo tapamuutosta suunnitellessa. Jos tapahtuu X niin teen Y. Jos unohdan sen välipalan kotiin, käyn lounastauolla pikaisesti kaupassa. Jos yöunet jäävät vähiin, paikkaan tilannetta päikkäreillä. Jos liikunnalle ei näytä olevan aikaa, jään bussista aiemmalla pysäkillä ja kävelen portaat. Kun huomioit mahdolliset skenarioit jo etukäteen, kantaa tapojen muutos todennäköisemmin sen prässin läpi, jota elämäksikin kutsutaan. Siten olet varautunut tulevaan, eikä sormi mene suuhun yllättävässäkään tilanteessa.

-Anna tavan muuttamiselle aikaa. Tässä yksi täysin hypoteettinen (krhhmm) esimerkikki arjesta. Kun pieni (ihana!) vauva tulee taloon, voivat vanhempien tavat kauniisti sanottuna hieman levahtaa käsiin. Vaikka on jo vuosia harjannut hampaat aamuin illoin, meinaa tämäkin hyvä tapa unohtua elämänmullistuksen keskellä. Mietihän nyt tilannetta; Olet vuosia jankannut päähäsi hampaiden harjausta, mutta uuden tilanteen tullen se unohtuu.  Kuinka kauan oletkaan harjoittanut terveellisempiä elämäntapoja? Menee aikaa ennen kuin valinnat tulevat selkärangasta. Kun elämään tuodaan iso kasa uutta opeteltavaa, on suuri riski, että vanhatkin tavat alkavat rakoilla. Ota siis ihan rauhassa aikaa uuden tavan opetteluun, jotta ne olemassa olevat tavat pysyvät perässä!

tapa

Onko sinulla ”huonoa” tapaa, jonka haluaisit muuttaa? Mitä konkreettista voisit tehdä sen eteen jo tänään? 🙂

Lissää lukemista tavoista!

Perusta kuntoon – Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?
Tavoista ja tottumuksesta
Hyvinvointia huhtikuuhun – Uuden tavan opettelun ABC ja helppo keino tavoitteen seurantaan!

Kohtuus on tylsää + Sinnepäin kaneli-omenapannukakut

Kohtuus ei myy. Täytyy olla mielipiteitä, herättää tunteita. Mielipiteet myyvät. Olen kuullut ja lukenut nämä lauseet monen monituisia kertoja. Varsinkin nyt viimeaikoina olen törmännyt vastaaviin ajatuksiin useasti, kun olen kehittänyt blogia enemmän eteenpäin ja opiskellut aiheesta lisää. Blogivalmentajien yksi keskeinen sanoma on, että tulee olla mielipiteitä. Tulee kärjistää ja kirjoittaa kärkkäästi, synnyttää lukijassa tunnereaktio.

En vain voi sille mitään, mutta omien ajatusteni tahallinen kärjistäminen ja teroittaminen haiskahtaa omaan nenääni väkinäiseltä lukijoiden kalastelulta. Kuin minulla olisi iso kalastusverkko, jonka heitän vastentahtoisesti pyristelevien skandaalia odottavien lukijakokelaiden päälle. Inhoan klikkiotsikoita, joiden tarkoituksena on vain herättää nopea tunnereaktio ja saada klikkaamaan. Sehän on lähestulkoon manipulointia! Toki mukana lipuu aina myös oikeasti blogin aihealueista kiinnostuneita tyyppejä eli sinänsä ymmärrän tämänkin strategian osana blogin lukijamäärän kasvattamista. Tarkoituksenani ei ole mitenkään alentaa teitä lukijoita, päin vastoin! Uskon, että kyllä te huomaatte millaisella mielellä teksti otsikoineen on kirjoitettu – kalastelu haiskahtaa ruudun sillekin puolelle.

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mielipiteitä. Ehei! Olisihan minulla vaikka minkälaista mielipidettä hyvinvointiin, terveyteen, liikkumiseen, kosmetiikkaan, nukkumiseen, vanhemmuuteen, kodinhoitoon, yrittäjyyteen, työelämään, ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen. Ymmärrän kuitenkin monenlaisia näkökulmia ja tilanteita ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni riittävän hyvän perustelun osuessa kohdalle. En yksinkertaisesti näe tarvetta asioiden voimakkaalle kärjistämiselle, kategorisoinnille ja ylenmääräiselle somessa öyhöttämiselle.

Olenkin tässä miettinyt, että kiinnostavatko ajatukseni ja reseptini enää samalla tavalla, kun en ole obsessiivinen tai fanaattinen mistään? Onko minusta tullut tylsä, kun en hifistele millään jauheilla tai vietä aamujani raastamalla kesäkurpitsaa puuroon? Kun en kuluta elämästäni suurta osaa miettien ruokaa tai treeniä? Kun en enää usko minkään hyvinvoinnin osa-alueen olevan Se Absoluuttinen Totuus™, vaan pyrin elämään siinä keskitiellä?

Pannukakku

Kohtuus ja sallivuus osana hyvinvointia tukevaa syömistä

Mitä enemmän opin ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista, sitä enemmän myös tiedostan näiden asioiden olevan kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Voisin tottakai esittää mielipiteen terveellisistä tai epäterveellisistä tavoista toimia, mutta aina tulisi tällöinkin tietää kenelle, milloin, miksi? Ei ole olemassa sitä absoluuttista totuutta, vaan se on aina monen tekijän summa. En juurikaan siis esitä kärkkäitä mielipiteitä ravinnosta, treenistä tai hyvinvoinnista ylipäänsä, koska a) en usko ihmisten lopulta niistä hyötyvän ja b) en itse usko tällaisen absoluuttisuuden olemassa oloon.

Toki varmasti saisin enemmän lukijoita esittelemällä jonkin ”yksinkertaisen ja takuuvarman tavan olla terve, hyvinvoiva ja timmi välttämällä vain näitä ruoka-aineita” -tyylisen ratkaisun. Mutta tämä ei ole se filosofia, mitä edustan. Uskon vahvasti, että samaan lopputulokseen tai jopa parempaan voidaan päästä kohtuudella ja sallivalla ajattelulla. Ja pannukakuilla.

Pannukakku

Sinne päin -ruokabloggaaja ja pannukakut

Olen miettinyt myös näitä pannukakkuja. Olen nykyisin myös siitä vähän huono ruokabloggaaja, että harvemmin muistan tarkkaan mitata ainesosia ja annan reseptin lukijalle hirmuisesti vapauksia muokkailuun. Hyvään ja varsin makoisaan lopputulokseen kun pääsee monenlaista reittiä ja ilman gramman tarkkaa ohjetta. Kokkailu on tällaisella fiilispohjalla paljon innostavampaa!

On myös erittäin vapauttavaa tajuta, etten oikeastaan tiedä, oliko näissä pannareissa sokeria vai ei! Suattaapi olla että on, suattaapi olla ettei ole. Käytin kyseisessä reseptissä nimittäin äitini tekemää omenasosetta, josta olivat merkinnät jääneet purkin päältä pois. Se saattoi siis yhtä hyvin olla sokerillista tai sokeritonta versiota. Kuitenkin tämä on enemmän kuin ok, sillä syön sokeria harvoin ja määrä olisi erittäin maltillinen. Kohtuus ja sallivuus tekevät syömisestä niin paljon helpompaa!

Kaiken lisäksi näistä pannukakuista tuli ihan tosi hyviä! Lähes puolueettoman miesihmisen mielipide oli ytimekkyydessään tiivistettävissä sanaan nam. Tässä teille siis mahdollisesti sokerittomat ja erittäin maistuvat sinnepäin pannukakut, olkaa hyvät!

Pannukakku

Kaneli-omenapannukakut (2lle)

1,25-1,5dl omenasosetta
4 kananmunaa
3rkl mantelijauhetta
0,5dl kaurahiutaleita 
1tl psylliumia
1tl kanelia

+ rasvafilosofiasi mukaista paistorasvaa

Tarjoiluun maapähkinävoikastiketta (1rkl maapähkinävoita + 2rkl soijajogurttia + 0,5-1tl hunajaa) sekä kirpeitä marjoja

Sekoittele ainekset keskenään kulhossa. Voit halutessasi soseuttaa koko komeuden sauvasekoittimella, mutta pakko ei oo! Jos taikina näyttää löysältä, voit lisätä hiukan kaurahiutaleiden määrää. Kuumenna valitsemaasi rasvaa lettupannun koloissa. Paista lettuja ennemmin hieman miedommalla lämmöllä pidempään, sillä näin ne pysyvät paremmin kasassa. Samalla vältyt ulkoa palaneilta ja sisältä löllöiltä testiversioilta. Hyvältä ne pannukakut kuitenkin maistuivat, vaikka pinta olikin astetta paahteisempi.

Voit halutessasi multitäskätä ja pyöräyttää maapähkinäkastikkeen paistamisen lomassa: Sekoita keskenään maapähkinävoi, soijajogurtti ja hunaja. Valmis!
Kun olet paistellut kaikki letut valmiiksi, kokoa ne korkeisiin pinoihin. Tiputtele päälle maapähkinävoikastike ja marjat. Nautiskele kiireettä, mieluiten hyvässä seurassa!

Pannukakku

Olihan tässäkin tekstissä loppujen lopuksi aika paljon mielipiteitä! Mitä mieltä sinä olet: Onko kohtuus tylsää? Häiritseekö kärjistys ja lukijoiden kalastelu?

Lue lisää aiheesta:
Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN
Ehdottomuudesta sallivuuteen
Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Hyvinvointia huhtikuuhun – Uuden tavan opettelun ABC ja helppo keino tavoitteen seurantaan!

Ahhh, huhtikuu ja kevätaurinko! Vielä ehtii hyvin tehdä uuden kuukauden vaihtumisen kunniaksi lupauksen uuden tavan aloittamisesta! Kuten olen ”muutaman” kerran saattanut mainita, itse uskon hyvinvoinnin koostuvan pienistä tavoista ja päivittäisistä valinnoista. Lisäämällä uuden tavan parin-kolmen kuukauden välein edellisten jatkoksi olet vuodessa saanut 4-6 hyvinvointiasi rikastuttavaa asiaa elämääsi! Mikä olisikaan parempi aika aloittaa jotain uutta kuin kevään kynnyksellä ja auringonvalon lisääntyessä?

Tavan ei tosiaan tarvitse, eikä kannatakaan olla suurensuuri – tärkeää on vain, että se toistuu joka päivä muuttuen automaattiseksi jossain vaiheessa. On myös hyvä miettiä, mistä tavasta olisi juuri sinulle eniten hyötyä vähimmällä vaivalla: Jos lyhyt aamukävely tuntuu heti omalta jutulta, ehdottomasti voit lisätä sen päivittäisiin rutiineihisi. Jos kuitenkin ajatuskin sängyn lämmöstä nousemisesta puistattaa, valitse itsellesi helpommin lähestyttävä tapa, kuten ison vesilasillisen juominen joka aamu.

On myös ymmärrettävä, että määrittelet tapasi ja muutoskohteesi itse. Sinulla on vapaus valita. En näe mitään järkeä siinä, että minä kerron mitä sinun tulee muuttaa tai mitä sinun tulee tavoitella. Jos tapa ei lähde sinusta, on todennäköisempää, ettei se jää pysyväksi osaksi elämääsi. Kun määrittelet itsellesi uutta tapaa, ota kuitenkin huomioon muutama seikka, jotka saavat tavan jämähtämään arkeesi!

Uuden tavan opettelun abc

  1. Tavan on hyvä olla positiivissävytteinen. Ei siis pois jostain, vaan ennemminkin jotain lisää. Ennemmin siis ”Lisään jokaiselle aterialle kourallisen kasviksia” kuin ”En syö enää karkkia”.
  2. Tavan on hyvä olla realistinen. ”Treenaan päivittäin kaksi tuntia” ei ole järkevä tapa pidemmällä aikavälillä, mikäli meinaa säilyä terveenä ja hyvinvoivana. Sen sijaan ”Olen aktiivinen kaksi tuntia päivässä” on jo huomattavasti fiksumpi tapa.
  3. Tavan on hyvä olla ennemmin liian maltillinen kuin mahtipontinen. Liian kunnianhimoisen tavoitteen asettanut väsähtää nopeasti eikä tapa tunnu juurtuvan arkiseen elämään. Parempi siis ”Teen päivittäin 3minuuttia hengitysharjoituksia” kuin ”Istun joka päivä tunnin lootusasennossa kuunnellen chakroja ja hymisten ommmmmia”.
  4. Vain yksi uusi tapa kerrallaan. Jos lisäilet uusia tapoja holtittomasti, et kohta itsekään tiedä, mitkä rutiinisi ovat. Lisäksi tästä sillisopasta hyvin pieni osa, jos mikään jää käytäntöön pidemmäksi aikaa. Valitse siis vain yksi uusi tapa kuukautta tai paria kohden sekä pyri ylläpitämään edellistä opeteltua tapaa.

Tapa

Mites sitten, jos se uusi tapa aina unohtuu?

Heheh, olen itse kokenut tämän saman monta kertaa aiemmin. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun hammaslääkärin patistamana (=pelottelemana) opettelin lankaamaan hampaat joka ikinen ilta. Saattoi mennä hyvin vaikka viikon putkeen, mutta kun yhtenä iltana unohti, oli se helpompi unohtaa seuraavanakin. Siitä alkoi siis uusi alamäki kohti hammaskiveä ja ientulehdusta.

Olen nyt tutustunut bujoilun eli bullet journaloinnin myötä tapojen seuraamiseen tarkoitettuun habit tracker -menetelmään. Kuulosti nyt jotenkin superhienolta, mutta yksinkertaisimmillaan tähän tarvitset vain kynän ja paperia. Ideana on piirtää koko kuukauden päivät ruudukoksi ja merkitä jokaisen päivän kohdalle, toteutuiko tapa vai ei. Simppeli ja erittäin havainnollistava keino seurata tavan toteutumista päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.

Itselläni siis tällä hetkellä uutena tapana on päivittäinen 20 minuutin meditointi. Olen jo aiemmin meditoinut suunnilleen kymmenisen minuuttia lähes päivittäin. Nousu 10 minuutista 20 minuuttiin voi tuntua hurjalta, mutta se sujuu varsin kivuttomasti tehdessäni 2x10min ohjattuja meditaatioita. Ylläpidettävänä tapana puolestaan on päivittäinen 60min ulkoilu: Sen ei välttämättä tarvitse olla kävelyä sen tunnin verran, vaan tavoitteena on olla ulkona ja saada raitista ilmaa!

Mikä voisi olla se sun uusi hyvinvointia edistävä tapasi? Lisäinspistä voit hakea esimerkiksi näistä postauksista:

Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?
Tapojen voima
Tavoista ja tottumuksesta

Vaikeistakin asioista tulee ajan myötä helppoja – Rapea banaani-suklaagranola (G, M, ei lisättyä sokeria)

Ootko koskaan ajatellut olevasi jossain asiassa huono ja jättänyt sen vuoksi asian siihen? Ei ehkä kannattaisi, sillä elämässä ne hienoimmat asiat harvemmin tulevat helpolla. Paitsi banaani-suklaagranola. Se on liiankin helppoa ollakseen totta.

Olin ala-asteella tosi huono matikassa. Minun jotenkin tosi vaikea ymmärtää, miten laskemalla 1 + 6 voi tulla 7. Siitähän tulee ihan erimuotoinen luku! Oman logiikkani mukaan ilmiselvä lopputulos olisi ollut 16. Olin tosi visuaalinen lapsi, enkä oikein ymmärtänyt matikan konseptia.

Päädyin siis tukiopetukseen laskuvaikeuksieni ja itseasiassa myös lukemishaasteiden vuoksi. Tein hurjasti töitä oppiakseni laskemaan ja lukemaan sujuvasti. Ala-asteen loppuun mennessä sekä äidinkielessä että matikassa komeili todistuksessa suora rivi kymppejä.

granola

Pointti tässä matikkatarinassa ei ole se, että voisin nyt tulevasta reseptistä vääntää jonkin hienon yhtälön. Tosin sitäkin harkitsin jo hetken aikaa, sillä nykyisenä nörttinä rakastan kaikkea mukafiksua numeroidenpyörittelyä. Keskeisin pointti on tässä: Jos olet jossain huono tai jokin asia tuntuu vaikealta, ei se tarkoita että se on sitä aina. Asiat voivat muuttua, jos a) niin haluat ja b) olet valmis tekemään niiden eteen töitä.

Sama pätee myös terveellisempien elämäntapojen opetteluun. Vaikka terveellinen elämä tuntuisi tällä hetkellä maailman vaikeimmalta asialta, se ei tule olemaan sitä aina. Kerroin tässä postauksessa olleeni joskus myös aikamoinen sokerihiiri. Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut siitä pois: Nykyisin makuaistini lämpenee ennemmin miedosti makeammille herkuille ja terveellinen ruoka maistuu aidosti hyvältä. En voi sanoa, että näin on aina ollut, vaan se totuttelu vie aikaa.

En välttämättä olisi pikku-Heidinä innostunut tästä banaani-suklaagranolasta, ainakaan muuten kuin nimen perusteella. Granola on vain kevyesti makeaa sekä aikuiseen makuun sopivan tummasuklaista. En silti sanoisi tämän maistuvan mitenkään liian terveelliseltä: Mukana on granolalle ominainen paahteinen maku, ihanan rouskuva koostumus sekä lisätwistiä pullamaisista mausteista. Omaa mieltäni (ja vatsaani) hellii myös tieto reseptin hyvää tekevistä ainesosista, kuten verensokeria tasoittavasta kauran kuidusta, pehmeistä rasvoista ja hitaista hiilihydraateista.

granola

Rapea banaani-suklaagranola

1 ruskeapilkkuinen banaani
2rkl öljyä
2-3tl kaakaojauhetta
1tl kanelia
0,5tl kardemummaa
2,5dl kaurahiutaleita
Halutessasi rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä

Muussaa banaani haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon öljy, kaakaojauhe, kaneli ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen kaurahiutaleet ja rouhitut pähkinät tai siemenet. Määrää voi säätää banaanin koon mukaan: Kaurahiutaleiden tulee imeä lähes kaikki neste taikinasta. Jos seos näyttää siis lölleröltä, kasvata hiukan hiutaleiden määrää. Sekoittele huolellisesti tasaiseksi.

Levitä seos pellille kökkäreiksi. Osa saa jäädä vähän suuremmiksi, kun taas osan olisi hyvä olla hiukan pienempiä. Tasaisuus on tylsää. Huomioithan, että liian isot kökkäreet jäävät helposti pehmeiksi! Paista 150-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia välillä käännellen. Lopussa voit vielä laittaa kiertoilman päälle extrarapean lopputuloksen takaamiseksi!

Anna granolan jäähtyä kokonaan ennen syömistä. Vaikea vaihe, sillä tuoksu on aika huumaava! Granola ei kuitenkaan saavuta täyttä rapeuttaan ennen jäähtymistä, joten käännä katseesi kohti tulevaa makunautintoa. Nautiskele granolaa aamu- tai välipalalla esimerkiksi soija- tai kaurajogurtin, hedelmien, marjojen ja maapähkinävoin kanssa.

Tsekkaa myös nopea pannumysli, jos granolan paistelulle ei ole aikaa!

granola

Mikä on sellainen asia, jossa olet kenties luovuttanut ennen kuin ehdit onnistua? Entä minkä eteen teit kovasti töitä ja onnistuit? Jos et ole pohdiskelevalla tuulella, voit toki kertoa myös mitä tykkäsit granolasta, koska se oli vähän niinkuin tämän postauksen aihe. Kai? Ihanaa alkanutta huhtikuuta sinulle!

Jos jokin ketuttaa, muuta se heti

Toisinaan me ihmisolennot olemme vähän kummallisia. Meille tulee kielteisiä tuntemuksia, jotka jokin tekijä ympäristössämme tai itsessämme laukaisee. Valaistuneet yksilöt osaavat ehkä havainnoida näitä tuntemuksia ja antaa niiden mennä. Toiset taas jäävät siihen ärsytykseen, kiukkuun ja harmitukseen. Taidan itse kuulua näihin jälkimmäisiin henkilöihin. Jos sua ei koskaan ärsytä mikään, olet ehkä tämän tekstin yläpuolella!

Tämä tuli mieleeni taas kerran ihan tavallisessa arjen tilanteessa. Pesin pyykkiä. Pesuaine on meillä ollut vessan kaapin alahyllyllä. Se lienee saanut hieman kosteutta, koska sitä pulveria on hieman vaikea saada ulos purkista. Sen lisäksi, että selkään sattuu joka kerta kun kurottaa kohti pesuainepurkkia, on pyykkipulveria pitkin poikin lattiaa. Lattia täytyy siis aina pestä puhtaaksi pesuaineesta. Ärsyttävää.

Sen sijaan, että aina laittaisin pesuainepurkin samalle paikalle odottamaan katastrofia, voisin siirtää sen korkeammalle ja ehkä uuteen astiaan? Näin välttyisin ärsytykseltä jokaikisellä pyykinpesukerralla.

Ratkaisu on oikeastaan älyttömän helppo – miksi sitä pitää lykätä?

Näin tapahtuu  kuitenkin helposti ja homma pitkittyy. Vaikein kohta lienee sen ärsyttävän toistuvan asian huomioiminen siinä hetkessä. Toki sen varmasti muistaa, että sssaaaaakeli taas tätä pulveria on taas kaikkialla, mutta huomioitko todella tapahtuman vaikutuksen itseesi? Varsinkin jos näitä pieniä ärsytyksen aiheita ilmenee useita, voi niillä olla huomattava vaikutus mielialaan!

Yksi keino havainnoida tilannetta on miettiä omaa ajankäyttöä: Mihin kaikkeen viikon aikana käytät aikaa ja energiaa? Silloin voi ehkä muistaa, että hitsiläinen siivosin sen vessan lattian kolme kertaa tällä viikolla ja joka kerta harmitti.

Jos jokin ketuttaa, muuta se heti

Helpoin hetki tehdä muutos on nyt. Jos aina vaan laittaa sen pulveripurkin samalle paikalle, ei sitä kyllä muista siirtää ennen seuraavaa pyykinpesukertaa. Se ei myöskään siirry itsestään. Ei enää vitkastella, vaan siirrytään tuumasta toimeen!

Ärsyttävä henkilö somessa? – Lopeta seuraaminen
Ärsyttävä kommentoija FB-ryhmässä tai seinälläsi – Estä henkilö
Nojatuolin jalka aina törmäyskurssilla varpaasi kanssa? – Siirrä nojatuolia
Sähköhammasharjasta akku loppu? – Ota tavaksi laittaa hammasharja laturiin iltaisin
Salilla soitetaan ärsyttävää musiikkia? – Omat kuulokkeet ja musat korville
Ärsyttää suunnitella omia treenejä? – Palkkaa valmentaja
Klikkiotsikot herättävät harmitusta? – Älä lue klikkiuutisia
Kiukuttaa, kun aina unohdat ostaa jotain kauppareissulta? – Tee kauppalappu
Ärsyttää kun imuri ei korjaa kaikkia roskia? – Vaihda pölypussi
Pöydille jäävä pikkusälä häiritsee? – Laita tavarat heti käytön jälkeen paikoilleen
Vastaantulijoiden naama ärsyttää? – Laita laput silmille tai pistä simmut kiinni

Viimeinen saattoi ehkä olla vitsi… Alkoi tuntua hassulta keksiä niin paljon asioita, jotka teoriassa voisivat ärsyttää! Edellä mainituissa esimerkeissä kyseessä on loppupeleissä paljon positiivisista pienistä tavoista: Aina ärsyttävän pikkuasian ilmetessä, pyrin muuttamaan sen. Ärsytyksen kohteita voi myös ennakoida ja ennalta ehkäistä opettelemalla kauppalappujen kirjoittamista, tavaroiden laittamista paikoilleen ja hammasharjan lataamista päivittäin. Tämä kuitenkin vaatii tilanteiden tiedostamista!

ärsytys2

Toki on olemassa tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa ollenkaan tai emme voi vaikuttaa juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi muiden ihmisten mielipiteisiin tai käytökseen ei meidän teoillamme aina ole suurta vaikutusta – parempi siis purra huulta. Näihin asioihin on oiva harjoitella sitä zen-munkkimaista hyväksyvää lähestymistapaa. Tämän tekstin tarkoituksena on ennemminkin kannustaa ajattelemaan niitä pieniä asioita, jotka ehkä huomaamattakin tekevät arjesta ärsyttävämpää ja ovat muutettavissa.

Ärsyttävätkö pikkuasiat toisinaan sinuakin? Vai olenko yksin tämän raskauden eskaloiman ärsytykseni kanssa? 😀

Uskomusten työstämisellä kohti onnistunutta elämäntapamuutosta

Oletko koskaan miettinyt, miten omat uskomuksesi vaikuttavat tulkintaasi elämästä ja itsestäsi? Et ehkä ole niin tehnyt, koska uskomuksia ei useimmiten ole tapana kyseenalaistaa. Niillä on kuitenkin merkittävä vaikutus sinuun, tiedostit ne tai et.

Uskomuksella tarkoitetaan mielipidettä, jota ei enää kyseenalaisteta, koska olemme alkaneet pitää sitä totena. Uskomuksia ovat esimerkiksi…

…en ole kaunis
…en koskaan saa laihdutettua
…minulla ei ole itsekuria
…olen laiska ja saamaton
…olen ikuinen herkkuperse
…terveellinen ruoka on pahaa (klik!)
…kaikki liikunta on epämiellyttävää

Nämä ovat esimerkkejä kielteisistä uskomuksista. On olemassa myös positiivisia uskomuksia, kuten ”Voin oppia terveelliset elämäntavat”. Tällaiset uskomukset voimauttavat, kielteiset puolestaan herkästi lamaannuttavat ja estävät toimimasta. Ne ovat vähän kuin lasit, joiden läpi näemme maailman: Uskomukset määrittelevät miten suhtaudumme haasteisiin ja mitkä asiat ylipäänsä miellämme haasteiksi.

Emme useimmiten tunnista uskomuksia muissa emmekä itsessämme. Ne voivat olla niin syvälle juurtuneita, että ajattelemme niiden olevan osa persoonaamme. Voimme myös kutsua uskomuksiamme aivan toisilla nimillä: Ne voivat olla faktoja, pelkoja, ennakkoluuloja, kriisejä. Omien uskomusten kohtaaminen voi myös vaatia paljon uskallusta käydä läpi hankaliakin tunteita, viedä siten aikaa ja vaatia paljon tukea.

Elämäntapamuutos2

Uskoit sitten onnistuvasi tai epäonnistuvasi, olet oikeassa

Elämäntapamuutoksissa taustalla olevat uskomukset voivat helposti muodostua pullonkaulaksi etenemiselle. Yllä mainitut kielteiset uskomukset vaikuttavat hurjasti mahdollisuuteemme onnistua. Jos uskomme jo etukäteen, että kaikki liikunta on ikävää eikä itsekuria löydy, vaikuttaa se väistämättä liikunnan kokemiseen ja kykyyn sietää eteen tulevia haasteita. Itsekurin tarpeesta elämäntapamuutoksessa voidaankin jutella joku toinen kerta, sillä sekään ei ole mitenkään yksiselitteistä!

On myös tärkeää miettiä, mistä lähtökohdista elämäntapamuutos lähtee liikkeelle: Miksi haluamme muuttua? Halu muutokseen nimittäin perustuu usein uskomukseen, että jokin olisi paremmin muututtuamme. Epämääräinen ”kaikki olisi paremmin 5kg kevyempänä” ei ole vastaus. Mikä konkreettisesti olisi paremmin elämäntapojen kohenemisen myötä?

Usein todetaan, että muuttuminen on vaikeaa. Tätä korostetaan valmentajien, terveydenhuoltoalan ammattilaisten ja oman elämänsä sometrainerien toimesta. Entä jos sekin on vain uskomus? Ei tietenkään voi olettaa elämäntapamuutoksen olevan pelkkää iloa ja vaaleanpunaista hattaraa – eteen tulee varmasti myös haasteita ja niihin on hyvä varautua etukäteen. Onko kuitenkin tarpeen vahvistaa näitä uskomuksia, joiden mukaan muuttuminen on tosi vaikeaa? Voisiko se olla helppoa, jos mielen saa oikeille raiteille? Siinäpä vasta ajatuspähkinä, johon ei välttämättä ole yhtä yksiselitteistä vastausta.

Elämäntapamuutos3

Vaa’an kaksi kuppia

Oletetaan, että olemme bonganneet elämäntapamuutosta häiritsevän uskomuksen omasta ajattelustamme. Haluaisimme tietysti tämän muuttaa, jotta elämäntapojemme muokkaaminen sujuisi sutjakkaammin. Onko se tosiaan mahdollista?

Voidaan ajatella vanhanaikaisen kaksi kuppia sisältävän vaa’an symboloivan uskomusten muutosta. Vasemmalla puolella on vanha kulunut uskomus ja oikealla tuore uskomus, jonks haluaisit istuttaa päähäsi. Esimerkiksi ”Olen ikuinen herkkuperse” vs ”Opin kyllä syömään herkkuja kohtuudella”.

Vaakakupissa aina painavampi uskomus ohjaa päätöksiä. Teemme tuhansia pieniä valintoja, tiedostettuja ja tiedostamattomia, päivittäin ja ajan mittaan näillä on suuri merkitys.  Suurin osa päätöksistämme on siis hyvä olla sellaisia, jotka ohjaavat toimintaamme haluttuun suuntaan. Uskomukset ovat aina siellä taustalla ja saattavat vaikuttaa toimintaamme, huomaamme sitä tai emme.

Elämän aikana kerätyt havainnot tukevat uskomuksiamme, lisäävät painoa vasemman puoleiseen kuppiin, ja sen vuoksi niiden muuttamisessa voi toisinaan olla haasteita. Maailma nähdään uskomuksen kautta, joilloin huomio kiinnittyy uskomustamme tukeviin yksityiskohtiin. Mieli on täynnä tätä omaa uskomusta puolustavaa materiaalia ja se vaikuttaa silloin erittäin loogiselta. Uskomus vahvistuu siis entisestään. Jätämme helposti myös huomiotta uskomustemme kanssa ristiriitaiset huomiot, usein tiedostamatta. Näkemyksemme ei siis saa kilpailijaa eikä uskomuksemme tunnu olevan ristiriidassa ympäristön kanssa.

Uskomusten muuttaminen tarkoittaisi siis painopisteen siirtämistä vasemmalta oikealle: Vanhasta uskomuksesta kohti uutta. Tämän voi toteuttaa joko keventämällä vasenta vaakakuppia, lisäämällä oikeaan vaakakuppiin tai tekemällä molempia samaan aikaan. Tämä voi olla pitkä tai lyhyt prosessi. Joskus uskomusten muuttaminen vie vuosia, toisinaan taas yksi hetki tai oikea lause voi riittää.

Teksti sai inspiraationsa Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän teoksesta Uskon(ko), joka kertoo erilasista uskomuksista, niiden tunnistamisesta ja muuttamisesta.
Uskomuksia on kaikkialla ja aihe on huomattavasti elämäntapamuutosta laajempi: On uskomuksia omasta itsestä, äitiydestä, perheestä, omasta ammatillisestä pätevyydestä, puolisosta, valtiosta… Aihe synnyttää hyvää pohdintaa, kun lähtee miettimään omia uskomuksia hieman syvemmin!
Tunnistatko itsessäsi uskomuksia terveyteen tai hyvinvointiin liittyen?