Elämäni pahin kipu – Millaisia ajatuksia kipu herättää?

Kuvittele pahin mahdollinen kipu, jonka voisit koskaan kuvitella kohtaavasi. Kuvittele seuraavaksi kivun jatkuvan lähes taukoamatta useita päiviä, viikkoja, jopa kuukausia. Joka päivä herätessäsi uuteen päivään huomaat, että se kipu on edelleen läsnä. Minkälaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Ajattelin nyt oman kokemukseni kautta jakaa hieman kokemuksia kovasta kivusta ja hermosärystä. Tämän ei ole tarkoitus olla yhyy byhyy sattuu -tyylinen valitusvirsi (vaikka varmasti on se vähän sitäkin), vaan nimenomaan väylä itselleni käsitellä aihetta ja nostattaa ajatuksia ilmoille.

Millaista on hermosärky?

Hermosärkyä, kuten mitä tahansa muutakin kovaa kipua, on todella vaikea kuvailla. Se on vähän kuin kuvailisi jonkin sellaisen raaka-aineen makua, mitä toinen ei ole koskaan maistanut. On äärettömän vaikea sanoittaa kiputuntemus muille ymmärrettävään muotoon.

Oletko koskaan iskenyt kyynärpäätäsi kunnolla johonkin terävään kulmaan ja tuntenut voimakasta vihlovaa kipua kyynärpään lisäksi kyynärvarressa, sormissa ja jopa olkapäässä? Kyynärhermo otti osumaa ja hetken kipuilee, mutta sekin on jo erittäin epämiellyttävää! Tämä on hermosta johtuvaa kipua.

Jos halutaan päästä siihen olotilaan, mikä itselläni on tällä hetkellä, voit kuvitella seuraavaa: Kerro vihlova kyynärpääkipu 100 kertaiseksi. Kipu on kyynärpään sijaan alaselässä, hieman vasemmalla puolella. Se säteilee pakaran ja takareiden kautta aina pohkeeseen ja jalkapohjaan asti. Ohi vilahtavan hetken sijaan kipu on läsnä koko ajan.

Kipu myös aaltoilee; Hyvinä hetkinä kukaan ei välttämättä aavista, että sinuun sattuu taukoamatta. Huonompana hetkenä se ei varmasti jää epäselväksi, kun toinen lakoaa maahan nelinkontin, huutaa ja itkee. Tuntuu kuin jalkaa pitkin valuisi jotain kuumaa ja kirvelevää nestettä. Samalla silmissä mustenee, paniikki meinaa iskeä ja oksettaa.

Mitä hermokivulle voi tehdä?

Ihan ensimmäisenä tottakai täytyy selvittää, mistä kipu johtuu ja miksi hermoärsytys on syntynyt. Se ei aina ole näin rajua, vaan voi oireilla myös pelkkänä puutumisena ja pienenä vihlontana. Omalla kohdallani kyse lienee vanhan välilevynpullistuman ärtymisestä raskauden myötä tapahtuvan painopisteen muutoksen ja aktiivisuuden vähenemisen seurauksena. Hermokivun syyn selvittelyvaiheessa suosittelen ehdottomasti kääntymään asiansa osaavan lääkärin ja/tai fysioterapeutin puoleen, jotta lähtökohtaisesti aletaan hoitaa oikeaa asiaa.

Keinot ovat varsinkin näin raskaana ollessa hieman vähissä, erityisesti jos haluaisi hoitaa vaivaa muuten kuin lääkkeillä. Kipu on itselläni pahinta aamuisin sekä istumisen tai muun paikallaan olemisen jälkeen. Liike on lääkettä siis tässäkin asiassa. Harmi vain, että se liikkeelle lähteminen on tuskaista noin 40-60 minuuttia, jonka jälkeen enää vain joka toinen askel tekee kipeää. Liikkeen lisäksi itselläni ovat auttaneet kylmägeeli ja kylmäpussi sekä hakeutuminen mahdollisimman vähän selkää kuormittavaan asentoon: Raskaana ollessa tämä on joko kylkimakuu tai nelinkontinasento, ilman pallomahaa vatsallaan makaaminen. Ihan pahimman kipuaallon aikana mies on painanut etusormen ja peukalon välistä akupainantapistettä, mikä ainakin hieman siirtää huomiota muualle.

Tottakai on olemassa vaikka mitä lääkkeitä, joiden pitäisi ainakin lieventää olotilaa. Panadolit ja buranat ovat ihan leluja tässä tilanteessa. Raskaana ollessa on varsin minimaalisesti vaihtoehtoja, joten lääkityksenä käytetään sitä turvallisinta: Panacodia. Kyseessä on yhdistelmälääke, joka sisältää parasetamolin lisäksi pienen annoksen kodeiinia, joka metaboloituu elimistössä morfiiniksi. Opioideissa on se kiva juttu, että yhtään herkemmällä tyypillä menee pää sekaisin, oksettaa, väsyttää… Mulla myös silmien takana tuntuu tosi hassulta!

Mikään näistä edellä mainituista keinoista ei poista kipua. Ne vain korkeintaan leikkaavat kivulta sen pahimman terän, jolloin saan syötyä ja nukuttuakin. Hyvänä päivänä saan istuttua pallolla ja kirjoitettua ajatuksiani ylös: Se tapahtuu selkään kaulahuivilla köytetyn kylmäpussin voimin.

Huom! Nämä ovat vain subjektiivisia kokemuksia, eivät siis virallisia hoito-ohjeita. Jos epäilet itselläsi hermo-oireita, suuntaa kipin kapin lääkäriin!

Millaisia ajatuksia kipu herättää?

Aivan järjetön avuttomuuden tunne. Inhoan sitä yli kaiken, sillä rakastan itsenäisyyttäni ja vapautta päättää itse. Mies joutuu tällä hetkellä pukemaan minulle sukat, housut ja kengät. Hän joutuu välillä hoitamaan kotona kaiken aamupalan tekemistä myöten, sillä minä makaan sängyssä tai lattialla. En pysty auttamaan kotitöissä tai edes lähtemään ulos ilman apua.

Heräsin kipukohtauksen jälkeen miettimään myös hetkessä olemista; Kun sattuu niin älyttömästi, ei pysty ajattelemaan yhtään mitään muuta. Siinä tilanteessa on pakko olla läsnä, halusi tai ei. Tuntuu kuin päässä ei liikkuisi mitään. Sitä vain keskittyy selviämään juuri tästä hetkestä, eikä millään muulla ole väliä. Ehkä tämän tuntemuksen takia jotkut ihmiset satuttavat itseään tarkoituksella?

Olen tosi paljon myös miettinyt tulevaa, ehkä pelokkainkin ajatuksin. Jatkuuko tämä kipu ikuisesti? Mitä jos tämä ei menekään ohi vaan jää pysyväksi? Miten ihmeessä sitten pärjään vauvan kanssa, jos en pärjää edes yksin?

Tämä kuulostaa jo ehkä vähän pahalta, mutta joinakin päivinä en oikeasti jaksaisi nousta aamulla sängystä. Tuntuu erittäin masentavalta herätä uuteen päivään, kun vastassa on väistämättä se järjetön (vai järjen vievä?) kipu. Hetken aikaa sitä jaksaa ajatella toiveikkaasti, että ehkä tänään onkin se päivä kun helpottaa. Kuitenkin kuluvien päivien ja viikkojen myötä se toivokin alkaa lässähtää.

Olenko jo nyt huono äiti, kun käytän lääkkeitä enkä selviä ilman? Tämä on ollut kantavana teemana tosin koko raskauden, eikä liity vain kipulääkkeisiin. Koen hieman huonoa omatuntoa siitä, etten pysty tällä hetkellä lääkkettömään elämään. Pelkään aiheuttavani haittaa pikkuiselle.

Seuraava ajatus on hieman absurdi, mutta vilahtaa päässäni säännöllisesti: Voisiko jalan vain leikata irti? Voin kuvitella miten mielipuolena lääkäri pitäisi, kun esittäisin toiveen tästä hoitomuodosta… En tietenkään ole tosissani. Tässä on vain yksi hyvä esimerkki siitä, minkälaisia hassuuksia omissa ajatuksissa se jatkuva kipu voi aiheuttaa.

Olen paljon miettinyt myös kivun kokemista. Olenko vain heikko, kun en kestä ja jaksa tätä? Olisiko tällainen kipu jollekin siedettävää ja minä valitan turhasta? Kipuhan on aina subjektiivista, yksilön kokemus.

Minusta tuntuu myös, että olen ihan hyödytön. Olen aiemminkin kamppaillut paljon asian kanssa. Jos en saa mitään aikaan, koen itseni huonoksi ja turhaksi. Yllättävän tiukassa istuu ajatus, että oma arvokkuus tulisi jotenkin ansaita saavuttamalla asioita. Ihmisarvon ei pitäisi olla sidonnainen saavutuksiin.

Kiitollisuus. Tämä on tunteista ja ajatuksista päällimmäisenä aina, kun vähänkään avaan kivusta suuni tai edes ajattelen hieman syvällisemmin. Kaikki ne tsempit ja jaksamisen toivotukset auttavat todella, kun itsestä tuntuisi ettei enää jaksa. Ympärilläni on upeita ihmisiä, jotka jaksavat kysyä kuulumisia, tukevat ja kannustavat. Eniten kiitollisuutta koen tietysti tuosta rakkaasta miehestä, joka on vierellä jokaisena päivänä. En edes voi ymmärtää, miten hänellä riittää kärsivällisyys, ymmärrys ja empatia päivästä toiseen! Sanokaa mitä sanotte, rakkaus parantaa <3

Haluaisin ensisijaisesti blogillani levittää positiivisuutta ja inspiraatiota, mutta tällä hetkellä arkeni ei ole sitä. Ensisijainen arvo itselleni kuitenkin on aitous: Tätä tämä mun elämäni on tällä hetkellä. Tämä kirjoitus ehkä vähän selittää, miksi somessani on näkynyt vähän vähemmän treenipainotteista settiä tai ihanan seesteisiä aamiaiskuvia. Aamut ovat nimittäin muuttuneet päivän parhaista hetkistä painajaismaisiksi: Ne ovat vain pakollinen paha ja symboloivat sitä älytöntä päivittäistä kipua. En oikeasti osaa kuvitella tämän pahempaa kipua, enkä millään usko edes tulevan synnytyksen peittoavan tätä kokemusta. Jos ei muuta, niin olen ainakin nostattanut kipukynnystäni valmiiksi synnytystä varten…

Oletko koskaan kärsinyt hermosärystä?

Lue myös aiemmasta välilevynpullistumastani:
Kuulumisia vai sittenkin sairauskertomus?

20 kysymystä bloggaamisesta – Mitä tienaan blogilla?

Bongasin tällaisen blogihaasteen Essie’s -blogista ja se vaikutti mielestäni kiinnostavalta.  Kukaan ei varsinaisesti minua ole tähän haastanut, mutta ajattelinpa vastata silti. My blog, my rules. Kysymyksiin oli hauska pohtia vastauksia samalla vähän raottaen verhoa bloggaajan ja lukijan välillä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin purkaa luovuuttani ja ajatuksiani johonkin kanavaan. Blogi ja kirjoittaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Samaan aikaan muutin myös opiskelemaan uudelle paikkakunnalle, joten sain myös lisää täytettä elämään.

Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi?

Aloitin kirjoittamisen alkuperäiseen blogiin kesällä 2012 eli kuusi vuotta sitten. Tällä blogialustalla on bloggailua takana reilu vuosi.

Kuvaile blogiasi sekä sen pääasiallisia aiheita.

Blogin pääasiallisia aiheita ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ravitsemus, liikunta ja kehonkuva. Varmasti piakkoin myös perhe-elämän ja hyvinvoinnin yhdistäminen! Pyrkimykseni on välittää hyvää fiilistä, positiivista asennetta sekä saada lukija ajattelemaan aiheita uusista näkökulmista. Syvällisempien aiheiden vastapainoksi ilmestyy myös kevyempiä inspiraatiopostauksia sekä höpinää omista kuulumisista.

Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä tavoitteena on postata kolmesti viikossa. Päivitystahti tottakai elää hieman elämäntilanteen mukaan, joten sanoisin 2-4 kertaa viikossa!

Kuvat vai teksti?

Ehdottomasti teksti! Kuvat ovat tottakai tärkeitä, mutta itse näen tekstin olevan se juttu, se blogin sielu. Jos blogin teksti on pintapuolista höttöä, ei sitä jaksa kovin kauaa lukea. Sitten tietty kun teksti on kunnossa, voivat upeat kuvat nostaa blogin uudelle levelille!

Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Iso osa postauksistani saa alkunsa omista pohdinnoistani: Niitä ilmestyy päähäni yön hämärinä tunteita, istuessa metrossa tai kävellessäni luonnossa. Myös lukeminen ja käymäni keskustelut saattavat innoittaa uuteen postaukseen. Ravitsemus- ja liikunta-aiheisiin postauksiin saan monesti inspiraation käytännön työstä valmentajana ja kohtaamieni asiakkaiden haasteista. Lisäksi monet terveyteen liittyvät Facebook-ryhmät saattavat toisinaan kiehuttaa päätäni siinä määrin, että tekstiä syntyy!

Bloggaatko mieluiten päivällä, illalla vai aamulla?

Hmmm, kuinkakohan moni arvaa tähän vastauksen? Alkaa A:lla ja päättyy U:hun!

Kuinka usein teet jotain blogisi eteen eli otat kuvia, suunnittelet postauksia, vastaat kommentteihin yms.?

Jotain teen päivittäin. Kuvaaminen ja postausten suunnittelu tapahtuvat siinä arjen lomassa, sillä yht äkkiä saattaa idea ilmestyä päähän. Kirjoitan ehkä 4-5 päivänä viikossa, mutta useimmiten löydän itseni ”vapaapäivinäkin” raapustelemasta ideoita epämääräisille paperilapuille.

Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä jonkin verran myös muiden blogeja, tosin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Eniten luen hyvinvointiin liittyviä blogitekstejä (ennemmin kuin seurailisin yhtä tiettyä bloggaajaa). Itseäni kiinnostaa kuitenkin myös arkinen höpöttely sekä sellainen toisten elämään kurkistaminen. Niin ja tällä hetkellä kaikki mikä liittyy vauvoihin.

Voisin tehdä oman postauksensa kiinnostavista bloggaajista, mutta tässä ainakin muutama suosikki:
Iidan matkassa
Supet Fit Me
Candy on the run

Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut jopa liittymään lukijaksi?

Aitous, halu auttaa lukijaa, mielenkiintoinen ja vaihteleva sisältö, positiivisuus. Sellainen tietynlainen lämpö ja kyky puhua vaikeistakin asioista. Tykkään tietysti myös visuaalisesti kauniista blogeista, mutta ne eivät ole se pääsyy seuraamiselle!

bloggaaja3

Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Uuden luominen, auttaminen ja vuorovaikutteisuus. Itselleni luovuus ja sen ilmaiseminen on äärettömän tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta. Bloggaamisessa sitä pääsee toteuttamaan monella eri tavalla niin tekstin, kuvien kuin esimerkiksi reseptiikan suhteen. Muiden auttamisen taas koen olevan elämäni tarkoitus: Jos voin blogia kirjoittamalla auttaa edes vähän, tekee se minut erittäin onnelliseksi, sillä se lisää merkityksellisyyttä elämääni. Vuorovaikutteisuus eli kommenttien saaminen ja niihin vastaaminen ovat ihan parasta – Saan tutustua ihmisiin ruudun toisella puolella ja vaihtaa ajatuksia.

Kolme ikävintä asiaa bloggaamisessa?

Miksi en oikein keksi tähän mitään? Tai no tietotekniikan kanssa säätäminen olisi varmaan yksi. Toinen itseäni toisinaan harmittava seikka on kommentoinnin puute: Kun olet kirjoittanut mielestäsi tärkeän tekstin ja kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Otan myös toisinaan itse vähän turhan paljon paineita kirjoittamisesta –  se voisi olla kolmas kohta.

Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa?

Tottakai! Kuten mainitsinkin parin ylemmän kysymyksen kohdalla, kommentit ovat bloggaamisen suola (ja sokeri, jos terveysblogissa voi näin sanoa). Ilman niitä tuntuu, että tekee turhaa työtä ja puuhastelee vain itsekseen.

Onko blogillasi muita somekanavia esimerkiksi Instagram tai Facebook-sivu?

Blogilta löytyy Instagram– ja Facebook-sivut Lisäksi blogia voi seurata erilaisissa blogipalveluissa, kuten bloglovinissa, blogit.fi:ssä, blogkeenissä ja blog junglessa.

Onko sinulla luonnoksissa useampia puolivalmiita postauksia vai kirjoitatko ja julkaisetko aina yhden postauksen kerrallaan?

Tämä vähän riippuu elämänrytmistä = onko minulla aikaa ideoida. Jos aikaa on luovuudelle enemmän, usein luonnostelen postauksia lähes valmiiksi tai edes ranskalaisilla viivoilla. Jos aikaa ei liiemmin ole, kirjoitan aina yhden postauksen kerrallaan julkaistavaksi. Tykkään molemmista tavoista!

Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Luulisin suuren osan tietävän? Ainakin olen sen verran huudellut somessa uusista kirjoituksista, että olisi hassua, jos joku olisi ne onnistunut välttämään!

Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi?

Tällä hetkellä bloggaamisesta ei ole minulle mitään taloudellista hyötyä. Itseasiassa tästä koituu minulle vain kuluja! Saan silloin tällöin yhteistyöehdotuksia, mutta olen hyvin valikoiva niiden suhteen: En halua edustaa mitään, mikä ei istu arvomaailmaani. Ehkä tulevaisuudessa saan blogistani myös jotain taloudellista korvausta. Tai sitten en, kuka tietää!

Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa ollenkaan?

Noh, se nyt sattuu olemaan mun nimi. Blogin slogan ”wellness in a nutshell” kiteyttää mielestäni varsin hyvin blogin linjan ja antaa lukijalle jotain ennakkotietoa tulevasta sisällöstä. Mitään varsinaista tarinaa ei siis ole!

Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin?

Tottakai sitä haluaa kehittyä jatkuvasti! Seuraava steppi lienee noiden kuvien kehittäminen, koska koen tekstin olevan aika hyvin hallussa. Toki kehitettävää riittää myös teknisellä puolella, uusien postauskonseptien kehittelyssä sekä tietysti sen yhden kommentointiongelman ratkaisussa!

Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

En nyt ihan tiedä, olenko oikea tyyppi vastaamaan tähän, kun ei ole suurta lukijakuntaa, menestystä, maita ja mammonaa. Yksi vinkki voisi kuitenkin olla, että Tee sitä omaa juttuasi, älä yritä muuttua toiseksi. Itse olen mennyt kaikkein eniten metsään blogin suhteen, kun olen yrittänyt olla jotain muuta kuin olen. Oma tyyli paras tyyli!

bloggaaja2

Tuliko ylläreitä? Jos haluat olla mukana tukemassa bloggaajan henkistä hyvinvointia, jätä kommentti! 😀

Aamuhetki ja väsymyskrapula

Aamuhetki3_1

aamuhetki3_2

Tiedättekö sen tunteen, kun herää niin umpiväsyneenä, että tuntuu kuin olisi darrassa? Itsekin olisin epäillyt olleeni, jos en olisi ihan 100% varma tämän hetken absolutismista. Olenkin miettinyt, että onkohan juomisen tuomista ikävistä lieveilmiöistä suurin osa liittyväisiä niinkin ihmeelliseen ja yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuute.

Juhlimisten jälkeenhän tekee monesti mieli kaikkea mättöä. Väsymyskrapula ei ainakaan itselläni ole poikkeus; Heräsin aamulla himoiten pitsaa. Koska edellisen illan seikkailut rajoittuvat lähinnä sohvan, virkkaamisen ja venyttelyn piiriin, ei jääkaapista aamulla löytynyt pitsaa mutustettavaksi. Enkä toisaalta olisi sitä välttämättä oikeasti halunnut, kunhan mieleni havitteli sen sorttista makumaailmaa.

Tähän loistavana (ja nopeampana) ratkaisuna toimi pitsamunakas: Munakas tomaatilla, punasipulilla, vegejuustolla ja pitsamausteella. Ajoi asiansa oikein mainiosti, varsinkin kun kylkeen kyhäsi vielä raikkaan hedelmäsalaatin. Aamu lähti väsymyksestä huolimatta hyvin ja tasapainoisesti käyntiin!

aamuhetki3_6

Itse pärjään lähtökohtaisesti ihan ok myös hieman huonommilla unilla, mutta tietyn pisteen jälkeen se väsymys saavuttaa krapulamittasuhteet. Mites väsymys sulla vaikuttaa? Muita väsymyskrapulaisia?

Epätäydellinen

Arjessa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa on hyvin helppo hairahtua uskomaan, että muiden elämä olisi jotenkin täydellistä. Ettei heillä ole samalla tavalla vastoinkäymisiä tai haasteita. On upean valkoista hymyä, vaivatonta peiliselfietä, huolellisesti aseteltuja smoothiekulhoja ja aina hyvin sujuneita treenejä.

Näillä ihmisillä on kuitenkin myös se oma elämä siellä ruudun toisella puolen. On sairauksia, onnettomuuksia, arjen kömmähdyksiä, sydänsuruja, vaikeita tunteita ja motivaatiopulaa. Työttömyyttä, persaukisuutta, ympäripyöreitä työpäiviä, rakoilevia parisuhteita. Sotkuinen koti, likaisia astioita ja pyykkivuori. Epäkohteliasta käytöstä, rumia sanoja, häpeää ja hymyn katoamista. On epätäydellisyyttä, jota et ehkä voi nähdä tai jota et vain ole huomannut.

Katsomme aina itseämme liian läheltä – kohtaamamme haasteet vaikuttavat suurilta, epäkohdat ulkonäössämme valtavilta ja omat persoonalliset vajavaisuutemme anteeksiantamattomilta. Kuitenkin jos tiedostaisimme myös muiden kamppailevan näiden ihan samojen haasteiden kanssa, olisimmeko itseämme kohtaan niin julmia?

aurinko3

Minä en ole mikään superihminen. Näen itsessäni paljon kehitettävää ja suurin osa näistä on ihan todellisia epätäydellisyyksiä. Se on kuitenkin ok olla epätäydellinen ja vähän rikkinäinenkin. Tärkeintä itselleni on aitous ja sen vuoksi haluaisinkin jakaa kanssanne 10 asiaa, jotka tekevät minusta epätäydellisen (ja samalla juuri minut).

Kärsimättömyys & huono epäonnistumisen sietokyky

Olen luonteeltani hyvin kärsimätön. Tämä näkyy erityisesti, kun koen olevani jossakin huono. Ensimmäisenä tulee mieleen golfin opettelu. Taannuin ihan lapsen tasolle ja heittelin mailaa pitkin viheriötä – koska en vain osannut.

Vinot alahampaat & purentakisko

Olen saanut eniten kehuja hymystäni ja hampaistani. Ne ovat todellisuudessa hieman vinot ja alaetuhampaat menevät päällekkäin. Lisäksi puren hampaita voimakkaasti yhteen öisin, mistä aiheutuu voimakas niskajännitys ja päänsärky. Käytän siis purentakiskoa, näytän mursulta ja puhun sössöttäen pitkin iltaa.

Somen selaaminen

Vaikka olen tästä puhunut paljon aiemmin, olen välillä ihan sysihuono irtautumaan puhelimesta. Olen kyllä onnistunut sitä vähentämään, mutta toisinaan tulee pidettyä somenselausmaratoneja – aina niskakramppiin asti. Not good.

Laiskuus

Joissakin asioissa olen oikeasti laiska. Olen tähän mennessä syyttänyt kiireistä arkea ja priorisointia, mutta siinä kohtaa kun siivous ei kiinnostele edes äitiyslomalla, voidaan vaan puhua laiskuudesta. Meillä ei siis siivota mitenkään erityisen säännöllisesti, vaan silloin kun tilanne näyttää hälyyttävältä. Saatan toisinaan ruokakuvia varten siivota jonkin tietyn alueen pöydästä… En myöskään silitä vaatteitani.

Epätasainen iho

Mulla on selluliittia, arpia, laikkuja ja kuivaa ihoa. Olen ollut aika meneväinen lapsi ja kaikennäköisiä vekkejä löytyy. Lisäksi mulla on atooppinen iho kaikkine hienouksineen. Nämä ovat olleet mulle pitkään jotenkin vaikeita sietää itsessäni, mutta vuosien mittaan sekin on hieman helpottunut.

Minulla on monia sairauksia

Sen lisäksi että olen moniallerginen ja atoopikko, mulla on parantumaton suolistosairaus. Crohnin tauti -diagnoosin olen saanut jo vuosia sitten ja olen sen kanssa oppinut elämään. Lisäksi omistan lukuisia epämääräisiä roskakoppadiagnooseja ja epäilyjä, kuten ”Crohnin tautiin eli regionaaliseen enteriittiin liittyvä määrittelemätön nivelsairausepäily” sekä epäily TOS-oireyhtymästä.

Motivoituminen asioihin, joista en pidä

Oh boy. Siinäpä vasta asia, jossa en erityisemmin loista. Tämä näkyy tuossa siivoamisessa erittäin hyvin, mutta myös roskisten viemisessä, aerobisessa treenissä, ihan minkä tahansa asian alkeiden opettelussa, kynsilakan poistamisessa, hedelmien kuorimisessa, käsitöiden lankojen päättelyssä…

Syön toisinaan liikaa, myös herkkuja

Onko edes olemassa joku, joka ei koskaan syö liikaa? Yleensä skenaario ilmenee, kun ruoka on hyvää, sitä on paljon ja keskityn samalla johonkin muuhun. Ja tietty silloin kun on jo syömisen aloittaessa liian nälkä.

Olen taipuvainen ahdistukseen

Ahdistun hyvin helposti. Liiallisesta kiireestä, suurista ihmismääristä, stressistä ja suurista tunteista. Toisinaan jo yksi riittävän tunnelatautunut ajatus voi laukaista ahdistuskierteen. Pari viikkoa sitten sain paniikkikohtauksen, koska päädyin ajattelemaan, että mitä jos joutuisin elämään ilman Niklasta. Itkin holtittomasti, pelkäsin kuolevani ja hyperventiloin niin pitkään, että taju lähti.  Jep.

Ryhti

Tämä on aina ennen ollut vahvuuksiani ja nyt raskausaikana ryhtini on suoraan sanottuna ihan pyllystä! Raskausajan muutokset kääntävät ryhdin herkästi etukumaraan ja tähän kun yhdistää koneella kököttämisen… Lopputulos ei ole hyvä. Onneksi tämä on mahdollista saada kuosiin myöhemmin!

aurinko2

Pointti ei ole se, että yritettäisiin tehdä itsestämme virheettömiä ja täydellisiä. Häivyttää epäkohdat pois. Ei! Pointtina on saada eniten irti siitä juuri sulle valikoituneesta cocktailista ja valjastaa epätäydellisyydet eduiksi. Sun uniikeiksi piirteiksi. Tärkeää olisi siis tunnistaa, mitkä tekijät ovat sellaisia, jotka voit halutessasi muuttaa ja mitkä puolestaan olisi kannattavampaa hyväksyä osaksi itseä.

Näitähän keksisi vaikka kuinka, kun rupesi ajan kanssa miettimään! Tarkoituksenani ei ole nyt mollata itseäni ja kerätä mitään säälipisteitä. Suurimman osan listan asioista olen jo hyväksynyt ja osaa työstän vielä. Halusin nostaa esille sen, että ruudun takana on ihminen. Niin itseni, kuin muidenkin kohdalla.
Tuleeko mieleen mitään, mitä haluaisit itsestäsi jakaa?

Hei hei helmikuu

Helmikuussa…

Join varmaan miljoona litraa kauramaitoon tehtyä kaakaota. Juustoportin gluteeniton kauramaito on paras keksintö vähään aikaan <3

Ulkoilin paljon, erityisesti meren jäällä auringonpaisteessa. Kävelyn, pakkasen ja auringon yhdistelmä on tuntunut tosi virkistävältä!

Jumppasin salilla lähinnä oman kehon painolla. Ja pelkästään jalkoja. Sain suosituksen olla treenaamatta yläkroppaa hetkeen, sillä olkahermopunoksessani on hermopinne molemmin puolin. Auts.

Lepäsin paljon, sillä masun voimakas kasvuvaihe vei voimat. Sopivan hetken tullen siis sohvalle, jalat ylös ja kirja/neulomus käteen!

Jäinen maisema

Luin 2 kirjaa, kolmas jäi vielä kesken. Yksi kirja oli ihan hömppäkirja, Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja. Petyin siinä vähän loppuratkaisuun, sillä se oli niin julma ja surullinen. Faktapohjaisista kirjoista lukulistalla olivat Liikkuvan äidin hyvinvointi sekä Nainen peilissä. Jälkimmäinen innoitti muun muassa tämän postauksen!

Kyläilin vanhempieni luona viimeistä kertaa vähään aikaan. Matka on sen verran pitkä, noin kolme ja puoli tuntia, etten viitsi enää näin loppuraskaudesta matkustaa sitä. Pääsääntöisesti, koska en halua synnyttää Onnibussiin.

Pohdin muun muassa kiltteyttä, erilaisia katsantokantaamme värittäviä linssejä ja toisten ihmisten tuomitsemista.

Kirjoitin 13 blogitekstiä.

helmikuu2

Kävin leffassa katsomassa The Greatest Showman -leffan. Tykkäsin ihan älyttömästi! Elokuvassa oli monia hyviä biisejä sekä mukaansa tempaava ja tunteita herättävä stoori. Eväänä oli kuivahedelmiä, suolapähkinöitä, porkkanoita ja Pandy protein candy -pussi. Ihan vaan, jos leffaeväät kiinnostavat. Itseäni aina kiinnostaa muiden ruoat!

Aloitin taas uuden käsityöprojektin, vaikken ole edes viimeistellyt edellistä. Tämä on tosin itselleni varsin tyypillistä – en oikein osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, vaan haalin erilaisia projekteja. Nyt on siis villapaidan lisäksi syntymässä virkattu kori vauvan tarvikkeille sekä pikkuruinen myssy!

Olen kääntänyt katsetta tulevaisuutta kohti. Pikkuhiljaa valmistelut etenevät ja vauvalle tehtävien hankintojen lista lyhenee. Meillä on jo pinnasänky odottelemassa makuuhuoneessa, pikkuruisia vaatteita osa pestynä ja osa pesua odottamassa sekä ihana muumiamme ensimmäisiä kylpyhetkiä varten! Olen myös ajatuksissani ollut enemmän tulevassa ja mietiskellyt tulevaa synnytystä ja arjen muutoksia.

Ystävänpäivä2

Olen käynyt kerran neuvolassa, kolme kertaa labrassa ja melkein kerran lääkärissä. Ekat kolme ovat ihan selvää kauraa, mutta miten voi käydä melkein lääkärissä? Lyhyestä virsi kaunis: Varasin lääkäriajan, sinne lähtiessäni myöhästyin metrosta, soitin paniikkipuhelun Niklakselle ja etsittiin sopivat bussivuorot, kävelin maailman nopeinta pikakävelyä kamalassa pissahädässä ympäri Helsinkiä vain huomatakseni lääkäriajan olevan kuukauden päästä. Success.

Olen myös yrittänyt lisätä energiansaantia yleisen väsymyksen ja vetämättömyyden vuoksi. Haluaisin jaksaa myös liikkua ja säilyttää edes osan lihaksistani, mutta tällä ruokahalulla se lienee varsin vaikeaa. Vatsaan ei vain tunnu mahtuvan yhtään lisää ruokaa, joten lisäenergia otetaan nesteistä, kuten tuoremehusta ja kaakaosta, sekä parista palasta tummaa suklaata. Toki myös vähentyvä liikkuminen pienentää osaltaan energiankulutusta.

Tänään näköjään kökötän puolet päivästäni päivystyksessä. Hauskaa maaliskuuta siis! Noh, ehkä nyt hieman liioittelin, eihän siinä mennyt kuin kaksi tuntia. Kaikki oli hyvin, ei siis syytä huoleen. Nyt on menossa jo rv33, ei ole kauhean paljon enää jäljellä – en malttaisi odottaa enää!
Miltä näytti sun helmikuu? 🙂

25 x Lemppari

Itse tykkään välillä lukea hieman kevyempiäkin postauksia, vaikka pohdiskelut ja ajatuksen aiheet ovatkin enemmän omia heiniä. Aina ei kuitenkaan välttämättä ole energiaa miettiä syvällisiä ja silloin on kiva lukea hömppää. Listasin oheiseen listaan mun 25 lempparia eri (random) osa-alueilta. Olisi ihan huikean hauskaa, jos vastaisit samoihin kysymyksiin kommenttikentässä! Siten oppisin ehkä tuntemaan teitäkin taas asteen verran enemmän.

Lempparit1

Mikä on sun lemppari…

…väri?

Tämä on itseasiassa yllättävän vaikea kysymys. Savolainen vastaus: Se vähän riippuu. Pukeutumisessa ja sisustuksessa pidän pääsääntöisesti mustasta, harmaasta ja valkoisesta. Toisaalta tummansininen, tummanvihreä ja tummanpunainen miellyttävät myös silmää. Jos pitäisi yksi valita, olisi se varmaan valkoinen.

…raaka-aine?

Kaurahiutaleet. Niistä saa valmistettua helposti pannukakut, puurot, keksit ja muutkin leipomukset. Kaurahiutaleita voi myös käyttää korppujauhojen tapaan pääruokien valmistuksessa. Kaurahiutaleita tulee olla aina kaapissa!

…vuoden aika?

Paha. Sanoisin, että kaikkein lempparein ajanjakso vuodesta on se lyhyt kesän ja syksyn välimaasto. Kun on vielä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, mutta aamuisin on ilmassa sellainen syksyn tuoksu. Olen siis syysihminen.

…juoma?

Vesi. Aiemmin olisin sanonut kahvi, mutta raskauden myötä sen kiehtovuus hävisi jonnekin. Vedellä siis mennään! (Toki joku herkkukaakao on myös aika jees).

…tv-ohjelma?

Katson ihan äärettömän vähän telkkaria. Meillä ei itseasiassa ole ollut telkkaria edes seinässä kahteen vuoteen, vaikka sellainen huoneen nurkassa kököttääkin. Tykkään eniten ehkä Big Bang Theorystä.

Lempparit2

…asu?

Tähän on yksi ja ainoa oikea vastaus: Rento trikoomekko ja legginsit. Koska en ikinä löydä sopivia housuja.

…ihonhoitotuote?

Kosmetologit usein lentävät pyllylleen, kun kerron käyttäväni päästä varpaisiin saakka samaa voidetta. Apteekin perusrasvaa, Carbalania. Se näyttäisi olevan ainakin näin talvella ainoa, joka pitää atooppisen ihoni jotenkin kurissa.

…hetki arjessa?

Tähän on kyllä ihan mahdotonta sanoa yhtä vastausta. Tykkään erityisesti treeninjälkeisestä hikifiiliksestä sekä heräämisestä aamuisin tuon ihanan miehen vierestä.

…liikuntamuoto?

Lemppareista lempparein on tanssi. Tanssiessa unohtuu kaikki muu. Parasta on käydä ohjatuilla tunneilla, niin ei tarvitse itse ajatella mitään! Valitettavasti pohkeeni eivät erityisesti tanssimisesta pidä, joten hyvänä kakkosena tulee viime vuosien rakkauteni voimatreeni.

….hedelmä?

Valitsen tähän niinkin eksoottisen hedelmän kuin veriappelsiini. Sopivassa suhteessa kirpeää, raikasta ja vain hivenen makeaa. Satokausi on lyhyt, joten vedän veriappelsiineja aina kaksin käsin sen aikaa kun niitä saa. Jos et oo vielä syönyt niitä riittämiin, niin hophop, satokausi loppuu pian!

Lempparit3

…kasvis?

Vaihtoehtoja on niin monta! Sanoisin silti, että porkkana on ykkönen: Menee niin raakana kuin kypsänä, keitoissa, laatikoissa, raasteissa, sellaisenaan.

…vaatemerkki?

Tää on muuten helppo! Népra on mun valinta. En malta odottaa, että masun poksahdettua saan tilata muutamat vaatekerrat niin treeniin kuin vapaa-aikaan. Sormet syyhyää jo osta napilla, erityisesti punaisten ja tumman sinisten trikoiden kohdalla.

…laulaja?

Mulla ei oikeastaan ole yhtä lempparia. Ed Sheeranin kappaleet iskevät usein. Työskentelyyn ja rauhoittumiseen parhaimmaksi olen todennut Petit Biscuit -nimisen artistin!

…biisi?

Olen näiden suhteen niiiiiin kausi-ihminen: Kulutan aina yhden kappaleen loppuun kuuntelemalla sitä jatkuvasti niin kauan, että koko biisi oksettaa. Edelliseen kohtaan viitaten Ed Sheeranin ja Andrea Bocellin Perfect Symphony oli pitkään repeat-listalla.

…kirja?

Viime aikoina olen lukenut aika vähän muuta kuin ammattikirjallisuutta. Liikuntaravitsemus -kirjaa ei varmaan lasketa? Muista kirjoista vaikuttavimpia on varmasti ollut Emma Donoghuen tositapahtumiin perustuva klassikkoromaani Huone.

Lempparit4

…elokuva?

Olen leffojen suhteen varsin ronkeli. En oikein siedä väkivaltaa, draamaa tai kovin ahdistavia kohtauksia. Sen sijaan tykkään älykkäistä ja ajatuksia herättävistä elokuvista. Yleensä näiden kahden välillä joutuu tekemään jonkinlaisen kompromissin (ja viettämään osan leffasta silmät kiinni ja sormet korvissa). Tähän mennessä elokuvista paras on varmaan ollut Hector’s search for Happiness.

…kukka?

Hääkukkananikin toiminut Kalla. Mielestäni se on sopivan yksinkertainen ja selkeälinjainen, mutta kuitenkin herkkä ja kaunis.

…eläin?

Meidän pihalla loikkivat pikkuiset citypuput! Eniten tykkään sellaisista eläimistä, jotka voivat hengailla ulkona vapaana: Olen itse niin allerginen oikeastaan kaikille eläimille, ettei lemmikkieläimiin ole koskaan ollut mahdollisuutta. Akvaariokalat olivat aika tylsiä lemmikkejä… Sen vuoksi söpöt pikkupuput ovat mun lemppareita!

…harrastus?

Jos liikunnan lisäksi pitäisi valita jokin muu harrastus, kallistuisin varmaankin joko soittamisen tai neulomisen suuntaan. Itselleni on tärkeää päästä luomaan asioita. Pianon soittamisessa herättämään nuotit henkiin ja neulomisessa taiteilemaan langat lopputuotteeksi.

…herkku?

Olen aina aiemmin ollut makeiden herkkujen perään. Pienenä vetäisin oman pään kokoisen berliininmunkin helposti napaan. Viime vuosina makeanmieltymys on kuitenkin vähentynyt ja nyt raskausaikana olen ennemminkin himoinnut suolaisia ruokia. Sanoisin, että terveellisimmistä herkuista lemppareita ovat banaanileipä ja paahdetut kikherneet. Tavallisista herkuista taas mutakakku ja kaurasipsit.

Lempparit5

…quote?

Lempparilainaukseni menee niinkin kauas histoariaan, että palataan antiikin Kreikkaan ja Aristoteleen lausahduksiin. ”We are what we repeatedly do. Excellence, therefore, is not an act, but a habit”. Pätee monelle elämän osa-alueelle, niin hyvinvointiin, treeniin kuin työhönkin.

…kuntosaliliike?

Kuningasliike eli maastaveto! Kuormittaa  ja vahvistaa koko kroppaa tehokkaasti yhdellä liikkeellä. Omat mittasuhteeni ovat tähän myös paljon paremmat kuin kyykkyyn, jolloin tuloksetkin ovat parempia. Mulle mave on siis ykkönen!

…venytys?

Suosin yleensä hieman enemmän dynaamisia kuin perinteisiä staattisia venytyksiä. Yksi (sadoista) lemppareistani on etureiden ja lonkankoukistajan venytys sohvan reunaa vasten. Eli venytettävän jalan jalkapöytä sohvalle, polvi maahan ja toinen jalka eteen polviseisontaan. Sieltä lantion kääntöä eteen eli häntää koipien väliin ja maltillista nojausta eteenpäin. Tekee nannaa istumatyön jälkeen!

…vuorokauden aika?

Jos olet lukenut blogia enemmänkin, osaat varmaan arvata. Aamut ovat mun parasta aikaa, ehdottomasti ja kyseenalaistamatta. Illalla olen lähinnä väsynyt tiskirätti, aamuisin taas energiaa puhkuva duracell. Tai no raskausaikana tämäkin on ehkä hieman häilynyt väsymyksen ollessa toisinaan aika hurjaa. Aamuissa kiehtoo se rauhallisuus, kun muu maailma on vielä hiljaa sekä mahdollisuus tehdä tulevasta päivästä mitä vaan!

…kaupunki?

Tämäkin riippuu vähän näkökulmasta. Tykkään Helsingistä älyttömästi sellaisena päivävierailukaupunkina. En kuitenkaan haluaisi keskustan alueella itse asua, vaan kaipaan rauhaa ympärilleni. Kuopiossa oli erittäin hyvät ulkoilumaastot ja lämpimiä ihmisiä. Turussa taas tykkään vanhan kaupungin rakennuksista sekä hieman Helsinkiä suppeammasta meiningistä. Espoo on kyllä asuinpaikkana ollut paras: Lähellä kaikkea, mutta sopivasti etäällä!

Löytyikö ylläreitä? Jos joku kohta herätti ajatuksia tai tuntemuksia, niin kommentoippa oma vastauksesi! 

Mitä tapahtuu, kun työholisti jääkin kotiin?

Sitähän voisi olettaa tapahtuvan monenlaista. Itseni tuntien kuitenkin tiesin muutaman skenarion olevan ihan nurkan takana. Alkuvuodesta minulla nimittäin ei ollut mitään tarkempaa suunnitelmaa: Työt kuntokeskuksessa tulivat päätökseensä joulukuussa, samoin kurssit yliopistolla. Tammikuussa odotti siis tyhjyys.

Työlleen elävänä ihmisenä tämä oli yllättävän hankala pala purtavaksi. Toki jonkin verran töitä on tiedossa ravintovalmennuksen sekä harjoitusohjelmien päivitysten parissa, mutta hyvin vähän verrattuna aiempaan. Mitä ihmettä teen kaikilla näillä tunneilla?

Lähipiirin neuvot painottuivat lähinnä rentoudu ennen huhtikuuta -linjalle, mutta ajatus kolmen kuukauden laiskottelusta ei juuri innostanut. Tämä on siis se mihin ajatukseni kotona olemisesta kiteytyy, laiskotteluun. Toteen kävivät siis molemmat ennustamani tilanteet. Ensimmäinen reaktioni oli ahdistus tulevasta, siitä ettei minulla ole mitään merkityksellistä tekemistä. Toinen reaktio oli aivan yhtä ennalta arvattava: Aloin haalia itselleni lisää tekemistä. Meneillään on veljeni valmennusprojekti, kirjaprojekti sekä verkkokurssiprojekti. Pianonsoiton opettelu -projekti sekä neulomisprojekti. Projektia projektin perään!

työholisti2

Ajattelen toisaalta myös kirjoittamisen erilaisiin sosiaalisiin medioihin osana hyvinvointialan yrittäjän työtä. Siinä mielessä teen siis edelleen töitä, paljonkin, mutta siitä ei vain makseta minulle palkkaa. Nyt on kuitenkin juuri hyvä hetki panostaa tähän osa-alueeseen, kun muu tekeminen on vähemmällä melko pitkään. Kiireen helpottaessa myös luovuus ja innostus kirjoittamisesta ovat nostaneet jälleen päätään: Kirjoittaminen tuntuu tosi hyvältä just nyt.

Olen joskus ennenkin sanonut, että olen todella rutiineja rakastava ihminen. Kun arjesta katoaa se viimeinenkin säännöllisyys, täytyy uudet rutiinit luoda itse. Olen  nyt reilun viikon ajan aloittanut jokaisen aamuni salilla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että treenaisin joka päivä: Olen käynyt salilla myös pelkästään venyttelemässä, hierontatuolissa tai palauttelevalla pyöräilyllä. Tekee erittäin hyvää päästä pois kotoa, eikä vaan jäädä homehtumaan sinne sohvanpohjalle. Kiusaus sohvannurkkaköllöttelyyn on nimittäin suuri, jos aamulla jää liian pitkäksi aikaa sinne juomaan teetä ja nauttimaan kauratyynyn lämmöstä.

Olen siis aikatauluttanut päivääni, vaikkei tarvetta aikatauluille välttämättä olisikaan. Itselleni tietynlainen kaavamaisuus ja toisto päivien välillä tekee hyvää. Edelleen tuntuu toisinaan kyllä siltä, etten tee tarpeeksi tai riittävän merkityksellisiä asioita. Minusta on toisaalta tuntunut siltä myös silloin, kun tein ympäripyöreitä työpäiviä. Ehkä tässä on siis oiva oppimisen ja oman mielen työstämisen paikka? Harvemmin asiat muuttuvat ja kehittyvät, jos aina tekee samaa ja viettää aikaa mukavuusalueella. Voi siis olla, että tämä tekemisen vähentäminen ja oman ”turhuuden” hyväksyminen on juuri se haaste mitä kaipaan tälle keväälle. Koska se jos mikä on kaukana minun mukavuusalueestani.

työholisti3

Voisin siis lopettaa uusien projektien haalimisen, keskittyä tähän hetkeen ja työstää ajatusmaailmaani. Ja jos ollaan rehellisiä, menee noidenkin projektien loppuun saattamisessa vielä hetki jos toinenkin!
Onko sulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai ajatusmallista? Haalitko säkin projektia projektin perään? Kerro mulle!

7 x parhaat poiminnot viime viikolta

Vaihteeksi vähän kevyempää settiä vastapainoksi! Viime viikko oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja ajatusten täyteinen. Poimin 7 parasta ajatusta ja asiaa, jotka jäivät kuluneen viikon jälkeen kytemään mieleen.

Somen kohtuullistaminen. Poistin viimein sen messengerin puhelimestani ja eikä paluuta ole. Huh miten paljon se, ettei jatkuvasti kyttää viestejä vapauttaakaan energiaa kaikkeen muuhun! Lisäksi laitan aina iltaisin puhelimen lentokonetilaan viimeistään klo 19: Tämä takaa sen, etten käy innoissani kurkkimassa instagramia, facebook-ilmoituksia tai blogikommentteja.
En tiedä, onko jokaisella tarvetta ihan näin radikaaleihin keinoihin, mutta itselleni olen kokenut tämän erittäin toimivaksi systeemiksi. Jatkuva puhelimen ”vartiointi” kulutti minulta paljon reserviä, mitä voisin käyttää hyödyllisiin tai  ihan vaikka vaan kivoihin asioihin.

Syömishäiriöpostaus ja keskustelut vertaistuen merkeissä. Tälle ei oikeastaan meinaa löytyä sanoja. Sydämeen suorastaan sattuu, kun niin monella on vastaavia kokemuksia ja kärsimystä. Toiseelta se sama sydän myös pakahtuu ilosta, kun kuulen toipumisesta, selviytymistarinoista ja heränneestä toivosta. Jos jonkin viestin haluaisin tuoda ilmoille, niin se olisi että syömishäiriöstä voi parantua!

1510221952922IMG_20171113_132520

Hyvä treeniboogie. Viime viikolla pääsin treenailemaan salille kolmisen kertaa, mikä on mielestäni jo erittäin jees määrä! Sen lisäksi rauhallista ja rentouttavaa kävelyä. Keskityn tällä hetkellä hiomaan niitä omia heikkouksia, jolloin kauhean isoja painoja ei tarvitse käyttää – vahvemmat lihasryhmät saavat ylläpitävää treeniä. Vaihdoin juuri treeniohjelmaa paremmin tämän hetken raskaustilannetta vastaavaksi ja on kyllä ollut osuvia treenejä vaikka itse sanonkin!

 

Meditointi ja yksinolo. Olen ollut jopa harvinaisen pohdiskelevalla tuulella viimeiset pari viikkoa. Viime viikolla alkanut Urheilijoiden syömishäiriöt -kurssi nosti pintaan sen verran paljon ajatuksia ja tunteita, etten oikein osannut niitä edes käsitellä. Toki postauksen kirjoittaminen auttoi jäsentelemään ajatuksia selkeämpään muotoon, mutta varsinainen tunteiden käsittely jäi vielä jälkipyykiksi.
Tunnistan tarvitsevani yksinäistä aikaa yllättävän paljon. Viime aikoina sitä ei juuri ole ollut tai jos on, olen täyttänyt sen (fiksusti) somella. Tai pyörinyt levottomana ympäri kämppää yrittäen tehdä jotain ”hyödyllistä”. Meditointi on ollut tässä tilanteessa ihan kultaa: Saan sillä erotettua työn ja vapaa-ajan sekä palautettua fokusta tähän hetkeen.
Enkä nyt tarkoita, että täytyy istua risti-istunnassa hymistellen jotain sanskriittia. Ihan vaan rauhoittuminen,  silmien sulkeminen ja hengitykseen keskittyminen riittää. Jos ajatus harhailee (niinkuin se aina tekee), voi keskittymisen jälleen tietoisesti kääntää sisään- ja uloshengityksen tarkkailuun.

Isänpäivä. Olipa ihanaa päästä yllättämään rakas sänkyyn kannetulla aamupalalla sekä pienellä lahjakokoelmalla. Mä olen aika huono vastaanottamaan yllätyksiä (ja sopeutumaan sellaisiin yllättäviin juonenkäänteisiin), mutta ylläreiden järjestämisestä tykkään hirveästi! On mielestäni paras fiilis, kun pienellä vaivannäöllä voi tuoda toiselle hyvän mielen.
Oli myös äärimmäisen hauskaa yrittää ottaa jonkinlaista (järkevää) kuvaa yhdessä tuon hassuttelijan kanssa…

Lauantaiburgerit. Olemme tässä yrittäneet miehen kanssa mestaroida täydellisen burgerin valmistamista. Yrityksiä on ollut lukuisia, mutta aina joku pieni juttu on jäänyt hiertämään. Nyt kuitenkin heittäisin, että olemme jo melko lähellä tässä projektissa! Sen verran herkkua oli tuo burgeri chorizo-paprikahilloineen ja bataattiranskiksineen. Röyh.

Diskovessa. Meillä tosiaan kärähti vessasta lamppu alkuviikosta ja valoshow oli melkoinen. Siitä lähtien hampaiden harjaukset, naamanpesut ja vessakäynnit suoritettiin tunnelmallisessa taskulamppuvalaistuksessa. Löytyi muuten ihan uusi arvostus toimivalle kattovalaisimelle! Kuten jaoinkin eräässä instagram-postauksessani: Kun on elänyt riittävän pitkään pimeydessä, valossa kaikki näyttää upealta! Tämä saattaa ehkä olla hieman vessan lamppua laajempi ajatus.

Minkälaisia ajatuksia tai asioita sulle jäi päällimmäisenä käteen viime viikolta? Syvällisiä tai vähemmän syvällisiä?

Syksy saapuu – Mitä minulle kuuluu?

Aamulla ulos hipsiessäni tuoksui syksy. Ilma oli viileän raikas, sellainen kouluaamun tuntuinen. Jep, syksy on tosiaan saapunut.

Mä rakastan syksyä: Jos pitäisi valita lempparivuodenaika, olisi se ihan heittämällä tuo keltaisten ja oranssien lehtien sävyttämä osa vuodesta. Raikas ilma, villapaitakelit, lämpimät teemukit, viileät auringonpaisteiset kelit, tunnelmalliset sadepäivät ja kynttilät. No need to say more!

Syksyssä on myös sellaista uuden alun tuntua. Se viehättää minua kovasti ja usein syksyisin tapahtuukin isoja juttuja elämässä: Päätöksiä tulevaisuudesta, uutta suuntaa, eteen päin siirtymistä, toisinaan myös hyppyjä tuntemattomaan. Tänään ajattelin kertoa, mitä tuolla mun päässä ja elämässä tapahtuu näin syksyn saapuessa!

2017-08-23 15.27.56-01

Mieli

Olen ollut erittäin mietteliäällä ja reflektoivalla tuulella lomasta lähtien. Sain jälleen aikaa hieman miettiä ja syventyä kuuntelemaan itseäni, tarpeitani ja tulevaisuuden visioitani. Yleensä tämä tuo jo selkeyttä ja suuntaa elämääni – tämä kerta oli  ehkä vähän erilainen.

Minulla on kyllä jokin kompassi, joka ohjaa minua eteenpäin. Tällä kertaa en vain oikein tiedä mihin olen menossa. Mahdollisuuksia on niin älyttömästi ja niin monia asioita, joita haluaisin tehdä. Mutta mitä juuri nyt ja missä järjestyksessä? Tuntuu, että olen hieman hukassa, enkä tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Varmaa on vain se, että eteen päin mennään! Vielä kun tietäisi mikä näistä teistä on eteen ja mikä taakse päin…

Treeni

Treenin suhteen menee paremmin kuin hyvin! Kesän treenikevennys toi kyllä paljon lisää intoa liikkumiseen, kun kroppa alkoi vihdoin palautua kunnolla. Osansa motivaation kasvattamisessa teki myös uusi treenipaikka: Kyllä, minä ostin salikortin!
Tekee välillä valmentajan päälle hyvää käydä muualla kuin työpaikalla treenaamassa. Vaikka olisikin kotisalilla ihan yksityishenkilönä, tulee siellä usein vastaan valmennettavia sekä kuntosalin muita asiakkaita, joilla on jotakin töihin liittyvää asiaa. Uusi sali sijaitsee lähellä kotia ja sinne on helppo köpötellä aamutreenille. Motivaatio on katossa!

DSC_2516-01

Ravinto

Jos treeni on sujunut ja motivaatio ollut kohdillaan, niin samaa ei voi sanoa ruokailusta. Masu on kiukutellut taas oikein todenteolla loman jälkeen – toisaalta en ole yllättynyt huomioiden sen valkosipulimäärän, mitä vatsaani kaadoin loman aikana. Vatsa siis turpoaa palloksi, kramppailee, kipuilee. Tilannetta ei yhtään helpota se, että ruokamääriä pitäisi lisätä treenien lisääntyessä. Ruokahalu ei aina ole ihan kohdillaan ja vatsan ollessa kipeä ei sinne huvittaisi tunkea yhtään lisää ruokaa.
Vielä en oikein ole keksinyt mistä tämä masun kiukkuilu nyt johtuu, mutta lienee fiksumpaa pitää jälleen sellainen vatsalle lempeämpi jakso ruokailuiden suhteen. Paljon energiaa masuystävällisistä ruoista, siinäpä jälleen haastetta kerrakseen! #challengeaccepted

Ajatuksissa

Tyyli
Olen jostain syystä pohtinut pukeutumista ja tyyliä viime aikoina astetta enemmän. Voi toki olla, että sillä on yhteys koko tähän back to school/work -meininkiin. Parasta joskus pienenä koululaisena olikin aina uuden koulurepun ja penaalin valinta. Ehkä haikailen tällä hetkellä jotain samankaltaista?
Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, etten osta enää niin sanottuja kertakäyttövaatteita, joiden alkuperästä ja laadusta ei ole takeita. En halua olla tukemassa hikipajoja ja kertakäyttökulttuuria. Sen sijaan ostan vähemmän ja laadukkaampaa. Tosiaan vaatteita löytyy kaapista tälläkin hetkellä paljon, ei niitä ihan älyttömästi edes tarvitse.
Jollain tavalla haluaisin kuitenkin päästä ilmaisemaan sitä omaa tyyliäni, enkä vaan kokoajan hihhuloida sporttikuteissa menemään. Sen aika tulee varmasti vielä!

Minimalismi
Olemme tehneet yhteisen päätöksen pyrkiä eroon ylimääräisestä tavarasta. On paljon selkeämpi koti ja pääkoppa, kun tavaraa ei pursua jokaisesta mahdollisesta kolosta. Tämä näkyy harkitsevaisuutena uusissa hankinnoissa, esimerkiksi juuri vaatteiden suhteen, sekä vanhojen tavaroiden myymisenä tai lahjoittamisena pois. Jos ostan jotain uutta, saa jotain vanhaa myös lähteä.
Vieläkin meillä on tietysti turhaa tavaraa, vaikka muutossa karsimmekin ison osan. Meillä on esimerkiksi kaksi telkkaria, joista kumpikaan ei ole seinässä. Tavoitteena olisikin myydä kaikki tarpeeton ja olla ostamatta tavaraa tilalle.

Lukeminen
Haluaisin kovasti lukea jotain ajatuksia herättelevää ja kiinnostavaa – jotenkin vain kuitenkin kyllästyn kirjan ensimmäisellä neljänneksellä. Olen aina ollut aikamoinen lukutoukka, joten tämä on minulle ihan vierasta. En tiedä, pitäisikö siis koittaa lukea jotakin ihan omasta genrestä poikkeavaa?

IMG_20170825_105756_231

Uudet tuulet

Syksyllä on tiedossa paljon uutta asiaa. Opinnoissa vastaan tulevat urheilijoiden psyykkinen hyvinvointi sekä urheilijoiden syömishäiriöt. Aiheet ovat minulle erittäin lähellä sydäntä ja odotankin kurssien alkamista jo kovasti. Opintojen vierailevina luennoitsijoina ovat muun muassa Vilho Ahola, Pippa Laukka ja Patrik Borg! Kovia nimiä kaikki, aion imeä jokaisen tiedonjyvän minkä irti saan!

Olen myös ilmoittautunut älyttömän mielenkiintoiseen koulutukseen, älyttömän pätevän voimavalmentajan koulutettavaksi. Kyseessä on Heikki Marinin voimaharjoitteluun keskittyvä koulutus, Marin Sport Performance 1, joka kestää pari viikonloppua syyskuussa. Olen koulutuksesta todella innoissani, sillä olen seurannut Heikkiä jo pitkään ja ihaillut hänen asiantuntemustaan. Nyt voin mennä kalastelemaan siitä pätevyydestä edes muutaman murusen!

Siinäpä muutamia asioita ja ajatuksia tästä hetkestä sekä tulevasta syksystä. Miltä sun syksy näyttää? Ja hei jos sulla on kirjasuosituksia, otan niitä ilomielin vastaan! 🙂