Parempaa arkiruokaa: Kana-avokadopasta

 
Välillä sitä kaipaa arkeenkin jotain luksuksen tuntua.
Erityisesti silloin kun tuntuu että asiat menevät päin pyllyä.
Vaikka yritänkin tässä vähän köyhistellä, ei se tarkoita etten voisi nautiskella herkullisista ruoista.
 
Suurimman avokadopastahypetyksen mentyä ohi
 voin itsekin uskaltautua kokeilemaan jotain vastaavaa.
Alkuperäisen reseptin raaka-aineista tai niiden suhteista minulla ei ole hajuakaan.
Mutta tästä versiosta tuli ainakin todella namia!
 
En voi tarpeeksi korostaa että avokadon on oltava kypsä.
Sellainen tosi pehmoinen.
Vain siten reseptiin saadaan aikaan se ihana kermaisuus.
Kermaisuuden taittajaksi sopii happamuus, jota saadaan limestä.
Lisäksi herkkua maustamaan persiljaa, mustapippuria, valkosipulia ja cayennepippuria.
Halusin annoksesta vähän ruokaisamman, joten joukkoon pääsi myös broileria.
 
 
Yhden hengen kana-avokadopasta
~100g broileria
½ pienestä sipulista
1 valkosipulinkynsi
öljyä paistamiseen
 
½ suuresta kypsästä avokadosta
1½rkl limen mehua
2rkl persiljaa
1/4tl mustapippuria
cayennepippuria
suolaa
 
1 annos riisinuudeleita tai täysjyväpastaa

 
Ruskista kuutioitu broilerinfilee pannulla.
Lisää joukkoon pilkotut sipulit ja kuullota kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi.
 
Soseuta avokado haarukalla kulhossa.
Lisää joukkoon limen mehu, persilja ja mausteet.
Maistele seosta ja lisää cayennepippuria asteittain,
 jotta saat omiin makunystyröihisi sopivan potkun!
 
 
Keitä nuudelit/pasta kypsäksi ohjeen mukaan.
Valuta vesi pois ja sekoita kuuman pastan joukkoon avokadokastike sekä paistettu kana sipuleineen.
Sekoita kunnolla, jotta jokaiseen nuudelipätkään tarttuu ihanaa avokadoa!

 
 
Tästä tosiaan tuli niin hyvää että taidan syödä samaa myös huomenna!
Koostumus on tosi kermainen, vaikkei reseptissä ole maitotuotteista vilaustakaan.
 
Resepti sopii arkeen oikein mainiosti, sillä se on nopea eikä vaadi edes paljon aineksia.
Pienellä tarkkaavaisuudella sen saa valmistettua myös hirmuisen edullisesti!
Broilerin poimin alennuksesta, sipulitkin ovat lähes puoli-ilmaisia.
Persilja on pakastimesta, äidin omin käsin poimimaa.
Pasta tai nuudelitkaan eivät hinnallaan huimaa, edes riisistä valmistettuina versioina.
Pari isoa avokadoa maksoi alle kaksi euroa.
Eli siis vajaa 50 senttiä puolikkaalta.
Ehkä sen verran voin kuitenkin hellittää kukkaron nyörejäni!
 
Masu siis täyttyi ja sain sen kaivatun tunteen luksuksesta.
Hyvä ruoka, parempi mieli? 😉
 

 
Mukavaa ja maukasta maanantaita!

Arkiruokaa: Kvinoa-kurpitsa-salaatti

 
Ja arkiruokasarja jatkuu!
Ajatuksenani oli tällä kertaa valmistaa simppeli lisukesalaatti, joka sisältäisi reippaasti hiilihydraattia palautuvan kropan tarpeisiin.
Jääkaapin nurkassa möllötti yksinäinen myskikurpitsa, joka pääsi paahtumaan uuniin.
Uunissa makeutuneen kurpitsan seuraksi päätyi kuivakaapin kätköistä kvinoaa.
Lisämakua ja väriä mukaan tuomaan vielä lehtikaalia ja sipulia.
Maittava salaatti alkaa olla kasassa!
 
 
Kvinoa-kurpitsa-salaatti (6-8 annosta)
500g myskikurpitsaa
2dl kvinoaa (raakamitta)
4dl vettä
100g lehtikaalia
1 sipuli
öljyä paistamiseen
suolaa, mustapippuria, sitruunamehua ja persiljaa

 
Kuori ja lohko myskikurpitsa.
Paahda 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Myskikurpitsa on kypsää kun haarukka uppoaa vaivattomasti kokeiltaessa!
 
Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
Muista huolellinen huuhtelu kuumalla ja kylmällä vedellä, ettei kvinoasta tule kitkerää 🙂
 
Hienonna sipuli ja riivi lehtikaaleista kova keskiosa pois.
Kuullota kasviksia pannulla öljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja lehtikaali pehmennyt.
 
 
Sekoita kaikki ainekset keskenään kattilassa tai suuressa kulhossa.
Mausta makusi mukaan suolalla, mustapippurilla, persiljalla ja sitruunamehulla!

 
Tarjoile salaatti esimerkiksi broilerin koipireisien tai fileiden kera.
Myös tomaatilla ja basilikalla maustettu tofu sopi tämän kylkeen oikein mainiosti 🙂
Lisäksi ehkä jotain tuoretta ja raikasta kasvista niin johan on tasapainoinen ateria koossa!

Arkiruokaa: Itämaisia makuelämyksiä

 
Sieltä se hiljaa hiipii.
Aamuisin alkaa olla jo viileää, tuuli puhaltaa kylmemmin.
Syksy.
 
Nyt on juuri se aika vuodesta kun lämpimän mausteiset ruoat, uunijuurekset ja kotoisat lihapadat alkavat jo houkutella kesän raikkaiden salaattien jälkeen.
Kuvitteleppa mielessäsi tilanne:
Raahaudut pitkän päivän jälkeen kotiin.
Mahdollisesti pimeässä, viluisena ja erityisen nälkäisenä.
Päivä on ehkä pitänyt sisällään töitä, opiskelua, treenejä.
Eikö olisikin ihanaa, jos kotona odottaisi maukas ruoka vain lämmitystä vaille valmiina?
 
Tämän itämaisen säväyksen omaavan kana-linssipadan jujuna on mausteisuus.
Mausteinen ei tässä tapauksessa tarkoita tulista.
Marokkolaishenkisesti tämä pata sisältääkin muun muassa juustokuminaa, kurkumaa, inkivääriä ja savupaprikaa!
Lämpöisyyden tomaattiseen kastikkeeseen tuo kaneli.
Eikä maistu yhtään joulupiparilta.
 
Mausteisuuden vastapainoksi kaivataan, mitäpä muutakaan, kuin makeutta!
Tämän kanapadan salaisuutena on kuivatut persikat.
Muhittuaan hetken pannulla muiden ainesten joukossa hedelmät pehmenevät ja vapauttavat aromiaan ihanasti koko ruokaan!
Hedelmäsattumat piristävät oikein muikeasti koko makumaailmaa,
joka voisi muuten jäädä turhan tunkkaiseksi.

 
Itämainen kana-linssipata (4-5 annosta)
300g broilerin fileesuikaleita
1dl punaisia linssejä (kuivamitta)
1 keskikokoinen sipuli
½ kesäkurpitsa
8kpl kuivattuja persikoita (tai 10kpl kuivattuja aprikooseja)
2dl vettä
400g paseerattua tomaattia
öljyä paistamiseen
 
1,5tl inkivääriä
1,5tl savupaprikajauhetta
1tl kanelia
1tl juustokuminaa
1tl korianteria
1tl mustapippuria
½tl kurkumaa
½tl suolaa
 
 
Ruskista broilerin fileesuikaleet öljyssä pannulla.
Pilko sillä välin sipuli, kesäkurpitsa ja kuivatut hedelmät.
Lisää kasvikset ja kuivahedelmän palat fileesuikaleiden joukkoon.
Kuullota aineksia pannulla kunnes sipuli on pehmennyt.
Lisää joukkoon huolellisesti huuhdellut linssit, paseerattu tomaatti sekä vesi.
Mittaa joukkoon myös mausteen ja sekoita kunnolla!
 
Anna padan muhia miedolla lämmöllä poreillen vähintään 20min, mieluiten puolisen tuntia.
Pata on valmista kun linssit ovat kypsyneet ja maut tiivistyneet!
Mikäli haluat ruoasta riittoisamman ja kastikemaisemman,
 lisää haudutuksen loppuvaiheessa vettä desi tai pari.
 
Tarjoile esimerkiksi höyrytettyjen kasvisten, täysjyväriisin ja öljytilkan kera!
 
 
Tämä kanapata oli kyllä päivieni pelastus!
Mielikuva kotona odottavasta herkkuruoasta auttoi minua jaksamaan pitkän päivän.
On helpottavaa, kun tietää ettei enää illalla tarvitse kokata,
kun väsyttää ja on muutenkin puhki.
Ja ainakin tulee syötyä terveellistä ruokaa kun sitä on kaapissa 🙂
Itselleni tuosta siis riitti neljä isohkoa annosta.
Hetken panostus sunnuntaina, niin ruokaa riitti päiviksi eteenpäin!
 
 
Tavoitteenani olisi nyt käyttää monipuolisemmin kasvikunnan proteiininlähteitä.
Jos ei kokonaan, niin ainakin laimentamaan lihapitoisia ruokia!
Nuo linssit menivät alas muitta mutkitta tuolla mausteisen kastikkeen joukossa.
Maustaminen taitaakin kasvisruoissa olla juuri se juttu.
Tuokin linssipaketti on lojunut ruokakaapin perällä siitä lähtien kun muutin tänne…
Mitä muuta linsseistä voisi kokkailla?
Keittoa, pihvejä, patoja?
Onko teillä hyviä reseptejä? 🙂
 
Ja tosiaan arkiruokareseptejä yritän kehitellä kokoajan!
Aina ei tarvitse tai kannata syödä samaa settiä.
Kuitenkin joka päivä täytyy syödä, joten miksi ei söisi hyvää JA terveellistä ruokaa? 😉
 

Kiireruokailu vol2

 
Tervehdys uuteen viikkoon!
Viikonlopun aikana kiire sai itselläni vielä ihan uuden merkityksen.
Tein nimittäin spontaanin päätöksen ja ryhdyin torimyyjäksi.

 
En siis tietenkään pysyvästi!
Kuopiossa oli kansainväliset suurmarkkinat, ne jotka kiertävät ympäri Suomea.
Istuimme kahvilla italialaisessa surffihenkisessä kahvilassa.
Juttelimme omistajan kanssa mukavia ja hetken kuluttua olinkin jo myymässä belgialaisia kookospalleroita.
Päivän ja viikonlopun suunnitelmat siis uusiksi kertaheitolla!
 
Kokemuksena tämä työrupeama oli aivan todella opettavainen!
Tunnelma torilla oli ihana, erityisesti myyjien keskuudessa.
Ja mahtavaa saada Kuopioonkin jotain eloa ja vilinää.

 
Negatiivisena puolena tosiaan se hirmuinen kiire.
Niin kiire että joutuu pidättelemään vessahätää melkein pari tuntia.
Ja että toisinaan syöminen houtui viidessä minuutissa teltan takahuoneessa, seisaaltaan.
Seisomista seisomisen perään, varpaissa rakot kymmenen tunnin työpäivän jälkeen.
 
Ja asiakaspalvelijaa saa muuten kohdella miten vain.
Kiitos, ole hyvä ja anteeksi ovat aivan tuntemattomia käsitteitä.
Suomalaiset ovat melko tylyä ja epäkohteliasta kansaa.
Eräs vanha ”herrasmies” päätti ottaa asiakseen valistaa minua:
Kannattaisi muuten joskus nukkua ettei tule tuollaisia silmäpusseja.
Hmmm, kiitos.
 
Mutta en missään nimessä vaihtaisi noita päiviä!
Mukaan mahtui myös kiireettömiä jutusteluhetkiä työkaverin kanssa, kahvittelua hyvässä seurassa, hassuttelua, yhteishenkeä.
Sain paljon uusia tuttavuuksia, hienoja hetkiä ja ehkä työkeikan ensikesälle.
Sekä hienon paidan osuvalla tekstillä:
Keep calm and have a coffee.
 
 
Syömiset olivat vähän mitä olivat.
Oikeaa ruokaa – liian vähän.
Kaikkea makeaa – Ihan liikaa.
Kahvia – Hirmuisen paljon liikaa.
Siinä on etunsa että pomo on italialainen kahvilakojun pyörittäjä.
 
Välipalaa siis välipalan perään.
Leikkeleitä, kasvistikkuja, taatelikakkua, hedelmiä, pähkinöitä, riisikakkuja, puuroa.
Ja suklaata. Paljon. Täytyyhän sitä naisen jollain elää.

 
Välillä elämässä tulee yllättäviä tilaisuuksia.
Olen sitä mieltä että niihin tulee ehdottomasti tarttua!
Vain siten voi saada uusia kokemuksia.
Ja mitä siitä vaikka ruokailu menisi yhden viikonlopun päin pyllyä?
Ehtii sitä syödä hyvin tälläkin viikolla.
 
Nyt lähden purkamaan kilometrin korkuista tiskivuorta.
Sen siitä saa kun käy kotona vain kääntymässä.
Ihanaa maanantaita!

Vegeleipäset – Kasvivoimaa x2

 
Uskon vahvasti siihen että keho kertoo mitä se tarvitsee.
Se ei ehkä huuda isoon ääneen että ”nyt tarvitsen lisää rasvaa!”
 mutta se tekee kantansa selväksi toista kautta.
Erilaiset mieliteot ja ruokahimot voivat olla merkkejä kehon tarpeista.
 
Minulla ainakin menee ruokailu täysin kausittain.
Viime aikoina on hirveästi tehnyt mieli kasviksia, kaikenlaisia ja monivärisiä.
Lisäksi hiilihydraattien tarve näkyy lisääntyneenä puuro-, banaani- ja riisikakkuhimotuksena.
Esimerkiksi valtaisa karkinhimo voi kertoa hiilihydraattivajauksesta.
Salmiakki puolestaan yhdistyy suoloihin, suklaa rasvaan.
Toki osa mieliteoista voi olla opittuja, eikä suklaanhimo automaattisesti tarkoita rasvavajetta.
 
Lihaa taas ei ole kauheasti tehnyt mieli.
Toisinaan iskee sellainen jauhelihapakkomielle että on tarve lähteä välittömästi kauppaan!
Ihmiskeho on mielenkiintoinen ja äärimmäisen monimutkainen koneisto.
Ehkä sen signaaleja kannattaisi kuunnella?
Olenkin tässä etsinyt vaihtoehtoja lihan kulutukselle.
Kanaa syön toki suhteellisen usein, kananmuniakin.
Riisiproteiinia käytän edelleen.
Pähkinöitä, siemeniä vanhaan tahtiin.
Ja kun se lihan kaipuu iskee niin sitten syön hyvällä halulla.
En jotenkin usko että totaalikieltäytyminen on avain mihinkään.
 
 
Törmäsin Prismassa kuljeskellessani tämmöiseen tuotteeseen.
Hampputofussa yhdistyy kaksi hyvää kasvikunnan proteiininlähdettä:
Hampunsiemenet ja soijapavut.
Proteiinin lisäksi tuotteesta saa tujusti hyviä rasvahappoja!
Maustamattomanahan kaikki tofu on aika karun makuista,
mutta maustamalla siitä varmasti selvitään!
 
 
Kokkaamaan päästessäni olin jo niin nälkäinen ettei millekään marinadeille jäänyt aikaa.
Päädyin sitten tekemään nopea vegeleipäset!
 
 
Pohjaksi käytin itsetehtyä kukkakaalirieskaa.
Päälle reipas kerros avokadoa levitteeksi – iho kiittää!

 
Leikkasin tofusta ohuita siivuja, jotka sitten paiston pannulla rapeiksi.
Maustoin paistopinnat kevyesti cayennepippurilla, suolalla ja mustapippurilla!

 
Leipäset saivat kaverikseen vielä tomaattia ja rucolaa.
Nopeaakin nopeampi välipala tai kevyt lounas!
 
 
Tykkäsin tosiaan kovasti noista hampunsiemenistä tuolla tofun joukossa, piristi suutuntumaa kivasti!

 
Miten te käytätte tofua?
Millä saatte siihen makua?
Terveisin tietämätön lihansyöjä.

Arkiruokaa

 
Vaikka bloggaankin ruoasta ja blogissani vilisee mitä ihmeellisimpiä terveysherkkuja,
en minäkään niitä joka päivä syö.
Joskus on toki ihanaa pyöräyttää terveyskakku,
 jota voi sitten kiireenkin keskellä nautiskella välipalaksi.
Kiireen tunne helpottaa heti 😉
Tässä muuten pieni vinkvink, mitäköhän on tulossa blogiin piakkoin!
 
Arkena vannon kuitenkin yksinkertaisten ruokien nimeen.
Tärkeintä on reseptien mutkattomuus, maistuvuus ja ravinteikkuus.
Lihaa, kanaa, tofua tai palkokasveja proteiiniksi.
Lisäksi reippaasti kasviksia, tuoreena tai kypsennettynä.
Runsaasti eri värejä!
Kastikkeeksi oliivi-, hamppu- tai rypsiöljyä
taikka rasvalisukkeeksi avokadoa, pähkinöitä, siemeniä…
Hiilihydraatteja kuituisista lähteistä oman olotilan ja aktiivisuuden mukaan.
Rasvaa tai hiilihydraatteja ei ole mitään syytä pelätä,
niistä saa vain kaivattua energiaa päivään!
 
Kuvissa esiintyvä lämmin ruoka koostui sekalaisista kasviksista (paprika, munakoiso, kesäkurpitsa, porkkana, sipuli) sekä jauhelihasta.
 Mausteina mustapippuria, paprikajauhetta, cayennepippuria ja suolaa!
Lisukkeeksi rucolaa ja parsakaalia sekä loraus hamppuöljyä.
Kylkeen vielä viipale itsetehtyä kukkakaalirieskaa.
Jälkkäriksi pala tummaa suklaata ja kahvi mantelimaidolla.
Ei yhtään tylsää, täyttävää ja taatusti terveellistä!
 
 
 
 
Varsinkin kun opinnot taas alkavat ja ohjaukset pyörivät samaan aikaan,
on tärkeää että kotona on saatavilla ruokaa.
Paljon. Nopeasti.
 
Kiire ei saisi olla tekosyy syödä huonosti.
Kuvien annos syntyy alle puolessa tunnissa, vaikka se sisältää itse leivottua leipää!
Jokainen voi rehellisesti kysyä itseltään:
Eikö ruoanlaittoon ole aikaa edes puolta tuntia?
Mikäli vastaus on ei, saattaa olla vähän liian kova tahti päällä.
 
Luisuin itsekin työharjoittelun aikaan liian vähäiseen ja välipalatyyppiseen syömiseen.
Tämän seurauksena energiatasot olivat pohjalla ja mieli matala.
Syksyllä aionkin panostaa kunnolliseen ruokaan entistäkin tunnollisemmin,
sillä haluan voida hyvin, olla energinen ohjaaja ja keskittynyt opiskelija!

 
Syksyllä siis tiedossa enemmänkin food preppiä.
Ai että kun inhoan tuota sanaa.
Tarkoituksena siis tehdä isompi annos ruokaa ja syödä siitä monta päivää.
Mitenkäs jos sama ruoka kyllästyttää?
Mietin tätä itsekin pitkään.
Ehkäpä vaihtelua annoksiin voi hakea lisukkeista, mausteista, jälkkäreistä?
Tulossa siis isohkoja reseptejä, perussafkaa!
Stay tuned!

 
Miten te valmistaudutte syksyn kiireisiin?
Harrastatteko trendikästä food preppausta?
Itse en tunnusta, ainakaan tuolla nimellä 😉
Ja se tärkein, olettehan kokeilleet tuota rieskaa?
Se on täydellistä!

Treenivälipalat ja palautumiseväät

Muutamaan kertaan on tullut postaustoivetta erilaisista ennen ja jälkeen treenin nautittavista aterioista ja siitä miten eri lajien harrastajien tulisi syödä.
Voin tunnustaa, etten ole tässä mitenkään asiantuntija.
En minä vedä mitään erityisiä ”preworkout” ja ”postworkout” aterioita.
Ehkä jotain tiettyjä periaatteita yritän noudattaa, mutta eivät ne aina ole niin justiinsa.
Kirjoittelin viime kesänä pidemmän tekstin palautumisaterioista.
Suunnilleen samoilla ajatuksilla mennään edelleen.
 
 
Ennen treeniä nautittavat välipalat voivat omalla kohdallani mitä vain tekeekin mieli.
Pääsääntöisesti syön ihan tavallisia välipaloja, niinkuin treenittöminäkin päivinä.
Olennaisesti vaikuttavat tulevan treenin intensiteetti ja laji.
 
Ennen tankotanssitreenejä syön kevyemmin
tai vaihtoehtoisesti pidän pidemmän tauon ruokailun ja treenin välissä.
Koska, noh, kukapa haluaisi killua ylös alaisin tangossa maha täynnä.
Sama pätisi myös esimerkiksi lenkkeilyyn, kovatehoisiin jumppiin tai vaikka crosfittiin.
Ihan toimivaksi on osoittautunut kaava on syödä isompi ateria nelisen tuntia ennen treenejä ja minivälipala noin tuntia ennen treenisaliin astumista.
Pikkuvälipala voi olla vaikkapa lasillinen smoothieta tai hedelmä pähkinöiden kera.
Tällöin energiaa piisaa mutta masu ei tunnu liian täydeltä!
 
Punttitreeniin valmistavalla aterialla voi mielestäni syödä enemmän.
Tärkeintä olisi saada energiaa tulevaan treeniin.
Itselläni tuo ateria on hyvin usein aamupala, joka on minulla luonnostaan suurehko.
Mikäli kyseessä on välipala, saatan kasvattaa sen kokoa hieman.
Parhaiten minulla toimii kuitenkin aamupuuro 1½-2 tuntia ennen treeniä.
Useimmiten höystän puuron vielä riisiproteiinilla tai nappaan kaveriksi kananmunia.
Lisäksi monipuolisesti hedelmiä ja marjoja, rasvanlähteeksi pähkinöitä tai avokadoa.
Eli jotain kaikista ravintoaineryhmistä!
Liian kevyen aterian jälkeen ei jaksa antaa kaikkeaan tai nälkä voi jopa yllättää kesken treenin.
Sitähän emme halua?
 
Joskus ennen treenejä ei ehdi syödä kunnollista ateriaa,
mutta jotain tarvitsisi syödä.
Olen huomannut tämän myös tankotanssiohjausten välissä.
Jos ei syö mitään, energiatasot laskevat väkisinkin.
Tässä siis vinkki paljon liikkuville ja kiireisille:
Kantakaa mukana omaa kuivahedelmä-pähkinäsekoitusta.
Kuten vaikka tätä energiabuustia.
Energiaa saa sekä nopeasti että hitaasti imeytyvässä muodossa.
Helpottaa jaksamista kummasti!
 
 
Treenin jälkeisen aterian koostumusta kannattaa vaihdella lajin ja treenin keston mukaan.
Lienee sanomattakin selvää että maratonharjoittelu vaatii erilaiset palautumiseväät kuin joogasessio?
Kuluttava harjoittelu, kuten vaikkapa juoksu tai spinning, lisää hiilihydraattien tarvetta merkittävästi.
Lihaskuntoharjoittelussakin hiilihydraatin saanti on tärkeää, vaikka usein korostetaankin proteiinintarvetta. Lihaksen kasvulle ja palautumiselle myös hiilihydraatti on keskeisessä asemassa.
Hiilihydraatti on elimistön polttoainetta.
Paljon liikkuvan ei ole mitään syytä rajoittaa niiden saantia minimiin, sillä liikunta on mukavampaa täysillä energiavarastoilla!
 
En itse nykyisin käytä mitään lisäravinteita.
En näe niissä mitään pahaa, syön vain mieluummin oikeaa ruokaa.
Onhan laadukkaalla heraproteiinilla osoitettu olevan positiivinen vaikutus lihasmassan kasvatukseen ja palautumiseen.
En näe mitään syytä miksei sitä voisi käyttää lihaskuntotreenin jälkeen.
Kylkeen vielä banaani hiilihydraatin lähteeksi!
Vaikka vetäisikin palkkarin heti pukkarissa, kunnollinen ateria tulisi nauttia viimeistään puolentoista tunnin kuluessa treenin päättymisestä.
 
Tavoite vaikuttaakin olennaisesti ateriointiin.
Mikä on juuri sinun tavoitteesi?
Haluatko laihtua, kasvattaa lihasmassaa, parantaa suorituskykyä vai vain voida hyvin?
 
 
Kaikkein tärkein juttu olisi kuitenkin stressittömyys.
Eli ei kannata stressata turhaan aterioiden ravintoainejakaumasta.
Treenistä palautuminen ei kaadu kahteen tai kahteenkymmeneen puuttuvaan proteiinigrammaan.
Ei myöskään puoli tuntia liian myöhään nautittuun ateriaan.
Tai siihen että silloin tällöin korvaa osan palautusateriasta suklaalla.
 
Stressi jos mikä on myrkkyä ihmiselle.
Syöminen on kiva asia, joten siitä on kurjaa tuntea stressiä.
Kun syö pääsääntöisesti hyvin, saa kyllä tarvittavat aineet palautumista ajatellen.
Silloin tällöin on varaa nauttia vähän löperömpiäkin palautumiseväitä.

 
Miltä teidän treenieväänne ja palautumisaterianne näyttävät? 🙂
Vai harrastatteko moisia ollenkaan?
 

Dippaillen

 
Dippailu on mukavaa.
Erityisesti silloin kun on kuuma ja ei tee mieli oikeaa ruokaa.
Tai noh, oikeampaahan tämä on kuin moni muu.
Aitoja raaka-aineita, tuoreita kasviksia, hyviä rasvoja.
 
Ja erityisesti silloin kun on paljon erilaisia makuyhdistelmiä joita kokeilla!
Makeita hedelmiä ja suklaista dippikastiketta, oih.
Sekä ihanan rouskuvia kasviksia eri tavoin maustettuihin suolaisiin dippeihin upotettuina, nam.

 
Mangosuklaadippi
½ avokado
3rkl mangososetta
2rkl mantelimaitoa
10g sulatettua tummaa suklaata
1rkl tummaa kaakaojauhetta
vaniljaa
 
Soseuta avokado haarukalla tai sauvasekoittimella.
Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa.
Lisää avokadomuussin joukkoon mangosose, mantelimaito, sulatettu suklaa ja kaakaojauhe.
Mausta makusi mukaan vaniljalla.
 
 
Feikkikermaviilidippi
½ avokado
3rkl maustamatonta soijajogurttia
1/4tl curry
1/4tl savupaprikajauhetta
1/6tl cayennepippuria
ripaus suolaa ja mustapippuria
 
Soseuta avokado haarukalla tai sauvasekoittimella.
Lisää joukkoon mausteet ja soijajogurtti.
Sekoita tasaiseksi.
 
Tomaattinen paputahna
1prk valkopapuja
½ nippua basilikaa
1dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1-1½dl vettä
 
Valuta ja huuhtele pavut.
Soseuta ainekset sauvasekoittimella tai monitoimikoneella.
 
 
Suosittelen sauvasekoitinta noihin avokadodippeihin.
Minun omani räjähti (pientä liioittelua) eli lopputulos on hieman kokkareinen.
Maku silti taivaallinen 😉

Tarjoiluehdotus.

Aurinkoinen kesäpäivä ja persikka-kana-vuohenjuustosalaatti

 
Olipa kerran lämmin ja kaunis kesäpäivä.
Suorastaan kuuma.
Niin kuuma että istuessakin hikoili varmaan litran.
Puhumattakaan kahvin jälkeisestä jälkihiestä.
Mitenkäs nyt päädyin puhumaan hikoilusta.
Aloitetaanpas alusta.
 
Olipa kerran lämmin ja kaunis kesäpäivä.
Juuri sellainen lomapäivän oloinen.
Sellainen, että tekisi mieli vain makoilla riippumatossa, lukea kirjaa, käydä kahlaamassa viileässä järvessä ja haudata kengät jonnekin syvälle kaappiin.
 
Itselläni kesälomiin yhdistyy vahvasti grillaaminen ja raikkaat tuoreet kasvikset.
Nämä yhdistyvät mainiosti kesäisessä salaatissa!
Minulla ei vain ole grilliä, mutta se on toissijainen seikka.
 
Kana siis paistettiin tällä kertaa pannulla.
Lisukkeekseen salaatti sai myös ihanaisen kypsää ja mehukasta persikkaa sekä pehmeää paistettua vuohenjuustoa!
Suolaisuutta ja purutuntumaa annokseen toivat myös aurinkokuivatut tomaatit ja paahdetut pinjansiemenet.
 
Tämä oli mainio lounas niinkin hikiseen päivään.
Raikas, kevyt.
Ja sopivan suolainen.
Täytyyhän suolantarve tyydyttää kun kokoajan hikoilee!
No niin taas lipsuttiin hikipuheisiin.

 
Eli mitä pitikään ostaa?
Broilerin fileetä/suikaleita
Vuohenjuustoa
Tammenlehtisalaattia
Versosekoitusta
Kurkkua
Tomaattia
Paprikaa
Kesäkurpitsaa
Persikkaa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Pinjansiemeniä
 
Paista kananpalat pannulla/grillaa rapeiksi.
Mausta esimerkiksi curryllä ja savupaprikalla!
Kokoa sillä aikaa salaattipohja tammenlehtisalaatista, kurkusta, tomaatista, paprikasta ja persikasta.
Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla.
Kiinnitä jakamaton huomiosi siemeniin,
sillä palaminen tapahtuu hyvin äkkiä.
Ripottele salaattipohjan päälle pinjansiemenet ja aurinkokuivatut tomaatit.
Lisää pannulle öljyä ja paista vuohenjuustokiekkoja hetki molemmin puolin,
kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet kauniit rapsakan pinnan.
Koristele salaatti vielä versosekoituksella ja tarjoile!

 
Maukkaita kesäpäiviä!