Hyvinvointi + lapsiperhearki = mahdoton yhtälö?

Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ennen lasta oman hyvinvoinnin ylläpitäminen oli helppoa isolla Hoolla. Ei tarvinnut ajatella kuin itseä, ehkä puolisoakin. Liikkua sai kun töiden aikataulut sallivat, unet olivat yhtenäisiä ja terveellisen ruoan kokkaaminen kiva harrastus. Omaa aikaa oli joka päivä. Mikä sitten muuttuu lapsen saamisen myötä? Kaikki.

Yhtäkkiä sinulla ei olekaan omaa aikaa juurikaan. Lapsi roikkuu tississä säännöllisin väliajoin, välillä haluaa olla jatkuvasti sylissä ja ei nuku. Imetät pää kenossa ja kannat vauvaa epäergonomissa asennoissa, jolloin niska ja selkä huutavat hoosiannaa. Heräät öisin parin tunnin välein ja potentiaalisesti et saa unta. Ruoka-aikaan on niin kauhea nälkä, että mikä tahansa einespulla kaapin pohjalta kelpaisi. Hyvällä tuurilla sieltä kaapista ei löydykään mitään ja syöt hätäratkaisuksi banaanin pukien samalla kenkiä jalkaan kauppareissua varten. Kun kauppareissu on hoidettu vaunuissa viihtymätöntä vauvaa kantaen, infernaalinen nälkä näkyy ostoskassin sisällössä ja kokkauskärsivällisyydessä. Suuhun päätyy tasan sitä, mikä valmistuu nopeasti ja täyttää tehokkaasti. Tämän rumban jälkeen onkin niin puhki, ettei liikkumista voi edes ajatella.

hyvinvointi

Aikaa itseen panostamiseen ei ole enää samalla tavalla ja se on tietysti ihan okei hetkellisesti. Jos omaa hyvinvointia kuitenkin suorastaan laiminlyö, näkyy se väistämättä jaksamisessa ja mielialassa. On ihan tosi tärkeää pitää huolta itsestään vanhempana, sillä se heijastuu myös lapsen hyvinvointiin. Väsähtänyt sekä henkisesti ja fyysisesti kireä vanhempi ei jaksa hektistä lapsiarkea. Siksi on hyvä olla muutama niksi ja suuntaviiva, miten omaa hyvinvointia voi ylläpitää myös lapsen kanssa. Se ei nimittäin ole mahdotonta, mutta vaatii hieman ajatustyötä.

Priorisoi

Jos ei ole tarkkana, kuluvat päivittäiset vapaat hetket hyvin nopeasti esimerkiksi telkkarin tai somen katseluun. Siinähän ei sinällään ole mitään väärää, mutta jos tiedostaa oman kehon kaipaavan liikettä, ovat nämä pikkukoloset siihen mainioita hetkiä siihen. Telkkarin edessä voi siis venytellä tai pyytää puolisoa hieromaan (vinkvink) ja osan kännykän selaamisesta voi vaihtaa vaikka pieneen taukojumppaan. Näitä pieniä vapaita hetkiä kyllä löytyy, jos ne tunnistaa ja on valppaana toimimaan heti.

Tunnista oma ykköshyvinvointitapasi

On hyvä tietää, mihin hyvinvointiasi edistävään tapaan sinun kannattaa keskittyä. Jos kaikki menee pieleen, kun olet nukkunut vähän, panosta päikkäreihin ja mene ajoissa nukkumaan. Jos liike  on sulle lääke, käytä päivittäin pieni hetki kehonhuoltoon, jumppaan tai ulkoiluun. Jos terveellinen ja riittävä ravinto pitää sut hyvinvoivana, panosta siihen, että kaapit notkuvat terveellistä nopeaa syötävää. Kun panostat tähän yhteen sulle merkityksellisimpään hyvinvointitapaan, saat suurimman hyödyn irti!

Noudata lapsesi rytmiä

Liiku lapsen kanssa ja nuku kun lapsi nukkuu. Vanhoja vinkkejä, mutta erittäin toimivia kun vaavi roikkuu kyljessä 24/7. Tosin tätä on hankala toteuttaa, jos vauva ei nuku kunnollisia päiväunia tai ei oikein viihdy vaunuissa. Lapsi sylissä voi toki tanssia ja kyykätä! Kantoliina tai -reppu ovat myös hyviä apuvälineitä sylivauvojen kanssa.

hyvinvointi

Oikaise

Joskus on oikeasti hyvä mennä sieltä, mistä aita on matalin. Käy hakemassa take-away salaattia. Kokkaa supernopeita reseptejä hyödyntämällä esimerkiksi pakasteesta wokkivihanneksia tai uunikasviksia. Osta vaikka valmiita salaattisekoituksia tai pilkottuja hedelmiä, jos tiedät niiden tulevan tällöin helpommin syödyksi. Satunnaiseen valmisruokaan ei myöskään kuole eikä hyvinvointi siihen kaadu; Se on paljon parempi vaihtoehto kuin syömättömyys. Kodin siisteysstandardeja voi hyvin madaltaa, sillä se sotkeutuu kuitenkin heti uudestaan. Vaatteita ei aina ( =koskaan) tarvitse silittää eikä haittaa jos kuljet pari päivää jumppavaatteissa tukka likaisena.

Pyydä apua

Jos oma hyvinvointi uhkaa jäädä lapsiperhearjen jalkoihin, pyydä rohkeasti apua. Olisiko tukiverkostossasi joku, joka voisi olla lapsesi kanssa sen aikaa kun nukut, käyt ulkona, asioilla tai vain tuulettamassa päätä? Jos tukiverkostoa ei juuri ole, saa tilanteen selostaessaan varmasti apua myös kaupungin perhetyöntekijöiltä. Voisiko joku käydä kotonasi siivoamassa tai kokkaamassa ruokia valmiiksi? Apu voi löytyä myös sieltä oman puolison taholta, kun vain uskaltaa pyytää.

Muista myös mieli

Hyvinvointi ei lähde pelkästään syömisestä, liikkumisesta ja nukkumisesta. Mikä on sinulle tärkeää ja energisoivaa? Onko se kahvihetki lempparilehden ja -suklaapatukan kanssa? Virkkausta parvekkeella? Pieni joogatuokio aamulla muiden nukkuessa? Nätin meikin ja kampauksen taikominen? Ystävän kutsuminen iltateelle? Kunnon hikirääkkijumppa? Telkkarisarjan katselu kumppanin kainalossa? Pyri joka päivä tekemään jotain mistä todella nautit.

hyvinvointi

Tässäpä muutama juttu, joita tuli mieleen. Nämä toimivat lapsiperhearjen lisäksi myös kiireisten uraohjusten arjessa – Voit vaan korvata lapsi-sanan sanalla työ. Heheh. Lisää vinkkejä todellakin otetaan vastaan! Mikä on toiminut just sulla? 

Lissää hyvinvoinnista:

Hyvinvointipalikoiden jatkumo – millaisen talon rakennat?
Työhyvinvointia – Vai pahoinvointia?

 

Positiivisuuden paine – Entä jos ei huvita olla positiivinen?

Selkäongelmat, ahdistus, kohtutulehdus, liikkumattomuus, uusi arki ja vauvan itkuisuus. Tuntuu välillä ihan tunteettomalta ja turtuneelta. Miten tämän keskellä voi olla positiivinen?

Pitäisikö edes olla positiivinen?

”Pelkkien positiivisten asioiden näkeminen on kuitenkin yhtä kapeaa, kuin pelkän pahan alleviivaaminen. Tunteitaan ei voi turruttaa valikoivasti. Jos mielii hyvältä tuntuvaa elämää, on uskallettava taipua myös kärsimyksen ja kivun kohtaamiselle.” Maaret Kallio

Mediassa on nousevissa määrin esillä vaatimus positiivisuudesta, onnellisuudesta ja iloisuudesta. Saanko sanoa olevani huonolla mielellä? Pitäisikö jakaa vain #goodvibes? Tajusin tässä kokeneeni huonoa omaatuntoa epäpositiivisuudestani. En sanoisi tunnetilan olevan negatiivinen vaan ennemminkin neutraali. Ei ole tuntunut hyvältä suurimman osan aikaa, mutta ajoittain ihan tosi ikävältä. Päälleliimattu positiivisuus saattaa vain haudata ongelmat alleen ja potentiaalisesti lisätä huonoa fiilistä. Kun en osaa edes olla positiivinen.

Päädyin pisteeseen, jossa ahdistuin vain lisää siitä, kun en ollut positiivinen ja saanut arjestani iloa. Olisi siis ehkä osaltani ollut fiksumpaa hyväksyä se neutraalius ja ajoittainen mielipaha, kuin ottaa paineita positiivisuudesta ja ahdistua lisää. Onhan se aina mahdollista etsiä kaikesta niitä positiivisia puolia ja niin teenkin suurimman osan aikaa. Ihan joka hetki niin ei vain ehkä huvita tehdä.

Olisiko silloin parempi vain hyväksyä, ettei kokoajan olekaan kovin aurinkoinen olo? Antaa fiiliksen olla blaah, kunnes tilanne tasaantuu?

Koska kyllä se aina jossain vaiheessa tasaantuu. Tätä kirjoittaessani on tovi kulunut noista hankalimmista hetkistä. Kohtutulehdus oli ja meni, selkä on kuntoutumassa entistä ehommaksi ja vauvakin itkee paljon vähemmän. Positiivisuus tulee itsestään, eikä sitä tarvitse ”järkeillä”. Tiedätkö, siis kaivaa väkisin niitä positiivisia asioita esiin vaikkei yhtään tuntuisi siltä.

En nyt missään tapauksessa tarkoita, että positiivinen asenne olisi huono juttu. Päin vastoin, jos se sulta tulee luonnostaan tilanteessa kuin tilanteessa, go for it! Kuitenkin monelle meistä tekisi hyvää antaa itselleen ja tunteilleen vähän siimaa. Se ei tarkoita märehtimistä tai negatiivisuutta, vaan tunteiden vastaanottamista sellaisina kuin ne tulevat.

Tämä on taas yksi aihe, joka on ollut mielessäni todella pitkään! Päässäni kytee hirveästi ajatuksia, mutten oikein saa niitä jäsenneltyä järkeväksi tekstiksi. Ehkä sä voisit auttaa mua! Jos kerrot vähän omia ajatuksiasi aiheesta, niin saadaan hyvää keskustelua aikaan 🙂

Lissää positiivisuudesta:
Mitä on aito positiivisuus?
Perjantain positiiviset

Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta

aamuhetki

Aamuhetki, joka tuntuu luksukselta. Se on jännä, miten alkaa arvostaa asioita uudella tavalla, kun ne eivät ole enää jokapäiväisiä rutiineja. Miten sitä kaipaa sellaista, jota ennen piti itsestäänselvyytenä. Ja miten siitä itsestäänselvyydestä tulee harvinaista herkkua, arjen luksusta, kun se ei enää joka jokaisen päivän ohjelmassa.

Hiljaisuus ja hipsutus teen keittoon villasukissa. Hiutaleet tottuneesti veden kanssa mikroon, koska ei sitä voi tietää, josko tämä rauhallisuus päättyy hetken päästä. Kaksi ja puoli minuuttia, sekoitus, vielä minuutti. Pling. Puuron joukkoon pari isoa lusikallista riisiproteiinia, päälle puoli pakastimen mittaa marjoja. Vadelmaa ja mustikkaa. Banaanien siivuttamisen kohdalla hoksaaminen, että edelleen on hiljaista. Siitä innostuneena banaaniviipaleiden asettelu ja huoleton ropsaus cashewpähkinöitä perään. Pala tummaa suklaata kruunaamaan koko kokonaisuus.

aamuhetki

aamuhetki

Siinä se lautanen ja teemuki nyt nököttävät ihan siinä edessä. Kauniisti kohmeiset marjat, suklaapalat sulaneena puurossa. Niin täydellisinä, aivan kuin tämä hetkikin. Uskaltaako tässä alkaa syömään vai rikkoutuuko tämä luksusaamu? Edelleen on hiljaista, uusi päivä valkenee ja aurinko nousee. Hiljaisuudessa vain lusikoinnin äänet ja teen hörppäisyt.

Pian kulhon pohja jo häämöttää. Viimeisessä lusikallisessa jäljellä reilusti suklaata ja vadelmaa. Nam. Tämä on sitä arjen luksusta parhaimmillaan. Viimeiset kulaukset jo hieman hiljaisuudesta ja verkkaisuudesta viilenneestä teestä. Samalla makuuhuoneesta alkaa kuulua vaimeita, pian jo voimistuvia heräämisen ääniä. Kiitos, että sain aamuhetkeni.

aamuhetki

Millainen olisi sun täydellinen luksusaamu? 🙂

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro
Aamuhetki päältä kaunihimpi

Miten arki sujuu? Kuulumisia ja pohdintoja viime kuulta

Heippahei ja ihanaa uutta viikkoa! En ole pitkään aikaan kirjoitellut ihan rehellistä kuulumispostausta meidän arjestamme, joten tässä se tulee. Luvassa on lisätietoa selän tilanteesta, vauvan masukivuista, mun treeneistä, pohdinnoista ja syömishaasteita. Millaista se arki on tällaisella coctaililla?

Liikettä, ruokahaasteita ja vatsakipua

Jos seurailet minua instagramissa, varmaan tiedätkin, että olen päässyt kevyesti liikkeelle ja tekemään kotijumppaa fysioterapeutin ohjeistamana. Voi että mikä fiilis siitä liikunnasta tuleekaan, vaikka se onkin lähinnä kevyttä satujumppaa! Tällä hetkellä liikunnan rooli on arjessani nimenomaan sen hyvän olon ja energian tuojana: Jaksan huomattavasti paremmin (nimenomaan henkisesti) kun saan välillä vähän verta kiertämään! Liikkumiseni koostuu tällä hetkellä niistä kotijumpista, hyötyliikuntapyöräilystä ja vesijuoksusta.

Kun liikkuminen on ollut ihan huippua, syöminen taas ei. Ilonan vatsa on tuottanut hieman päänvaivaa, mistä kerronkin lisää tuossa hieman alempana. Olen vältellyt muutamia ruoka-aineita testimielessä ja yhdistettynä jo ennestään hieman kapeahkoon ruokavaliooni, on toisinaan tuntunut, etten voi syödä yhtään mitään hyvää. Ja kun en voi syödä mielestäni hyvää ruokaa ja juuri sitä mitä haluan, ei huvittaisi syödä ollenkaan. Mies on siis saanut kuulla riittämiin sellaista en tiiä mitä mä syöööön, meillä ei oo mitään ruokaaaa -valitusta.

Onnistuin myös saamaan oman masuni kipeäksi juhannuksen aikana. Todennäköisesti jostain olen saanut pienen määrän vehnää pariin otteeseen ja se sitten näkyy järjettömänä vatsan kipuiluna sekä nivelsärkynä. Raskauden jälkeen olen ollut entistä herkempi ja allergisempi muun muassa viljoille, mikä ei puolestaan yhtään auta tähän syömishaasteisuuteen.

arki

Vauvan naurua, refluksia ja pulloruokintaa

Tässä kuluneen kuukauden aikana on ollut monenlaista vaihetta niin meillä vanhemmilla kuin vauvallakin. Pienen olo ei ole aina ollut mikään parhain ja varsinkin tämän kuun alkupuolella arki oli lähinnä huutoa. Lääkärikäynnillä epäilyni vahvistui: Pikkumurulla on refluksia. Mahan sisältö jää pyörimään jonnekin mahalaukun ja suun välille aiheuttaen epämiellyttävän olon. Tätä vauva taas pyrkii helpottamaan jatkuvalla syömisellä, mikä taas pahentaa oireita. Tilannetta on onneksi saatu kohennettua pidentämällä syöntivälejä, käyttämällä maidonsakeuttajaa sekä hoitamalla osa ruokailuista pullolla. Lisäksi jotkin ruoka-aineet selkeästi pahentavat masukipuja, mutta näiden selvittely on vielä vähän vaiheessa. Ainakin kahvi, kookos, tuoreet mansikat ja kananmunan keltuaiset ovat pahiksia! Epäilyksen alla ovat myös soija, palkokasvit, chili, sipuli, valkosipuli sekä voimakkaat mausteet.

Nyt kun olemme saaneet hieman helpotettua pikkuisen oloa, on hän alkanut ilmeillä ja elehtiä ihan eri tavalla. On ollut ihana huomata hänen olevan varsin iloinen vauva! Ekat hymyt ja jopa kunnon naurut on tullut koettua. On vaan hirmuisen suloista, kun tuo pieni koittaa ”puhua” sekä sekoittaa naurua ja itkua hassuksi kiljahteluhihittelyksi. Ihanaa seurata hänen kehitystään ja kasvuaan!

Hyvä fiilis, huono fiilis

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, mieliala on edelleen ollut melkoisen ailahteleva ja arki aaltoilevaa. Toisinaan tuntuu, että hei tää arkihan rullaa jo kivasti, we can do this! ja toisinaan tekisi mieli kaivautua peiton alle sohvan nurkkaan vähintään seuraavaksi vuodeksi. On hämmentävää, miten nopeasti fiilis voi vaihtua. Onneksi olen saanut tuon liikkeen jo osaksi arkeani, sillä se aina vakiinnuttaa tuota fiilistä positiivisen puolelle!

Kyllä mulla välillä menee hermot, ihan rehellisesti sanottuna. Tuntuu hölmöltä suuttua vauvalle, kun eihän se nyt voi mitään omalle vatsakivulleen tai sille ettei nukuta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun on valvonut vauvan kanssa jo X tuntia eikä vieläkään unesta ole tietoakaan, alkaa itseäkin kiukuttaa. Unenpuute näyttäisikin olevan itselläni yksi suurimmista syistä kärttypyllyisyyteen ja asennevammaisuuteen. Onneksi nämä olot menevät kyllä ohi, kunhan hetken hengittelee syvään ja päästää vähän höyryjä pihalle.

arki

Case selkä ja hermosärky

Muutama teistä onkin kysellyt selkäni tilannetta. Tiivistetysti se menisi näin: Parempi, muttei edelleenkään hyvä. Leposärkyä ei juurikaan enää ole, ellen sitten ole oikealla kyljellä tai riehunut liikaa. Toisaalta liike tuntuu auttavan, sillä osa kivuista syntyy jo ihan liikkumattomuuden tuomista syväjumeista. Pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja keskittyen huolellisesti askeltamiseen. Kuitenkin 15-20 minuuttia on ihan maksimiaika ja tätä pidemmät matkat pitää hoitaa pyöräillen. Hoitona on vatsamakuulla oloa sekä taaksetaivutuksia ja kokonaisvaltaista kehonhuoltoa. Käyn edelleen fysioterapeutilla kerran viikossa tai kahdessa.

Tämä selkäkipu on opettanut mulle ihan hurjasti omasta mielestä, kehosta ja suhteestani liikkumiseen. Arki on varsin erilaista verrattuna vaikka vuoden takaiseen. Uskon sen myös tulleen parhaaseen mahdolliseen aikaan: En tiedä, olisinko malttanut palautua raskaudesta ja aloittaa liikuntaa maltillisesti ilman selän pettämistä. Kaikesta pystyy löytämään hyvää, kun hetken on ottanut etäisyyttä tilanteeseen.

Matkustamista, arkea ja juhlaa

Kuluneisiin viikkoihin mahtuu myös Ilonan ensimmäinen junamatka sekä ensimmäiset vierailut mummoloihin. Tulipa käytyä yksissä häissäkin. Vietimme juhannuksen tienoilla melkein viikon vanhempieni luona maaseudulla. Saimme paitsi paljon hyvää ruokaa valmiiksi kokattuna, myös omaa aikaa ja hetkiä miehen kanssa. Teki kyllä äärimmäisen hyvää! Vaikka aina on kiva matkustaa ja käydä juhlissa, on kotiin tuleminen ehkä se paras hetki. Huomasimme kyllä selkeästi vauvasta, että hänkin väsyy matkustamisesta, uusista ihmisistä ja ärsykkeistä. Taitaa olla äitiinsä tullut tässä asiassa!

Meillä ei oikeastaan ole mitään suunnitelmia tälle kesälle. Yritämme saada arkea pikkuhiljaa rullaamaan siten, että meillä kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämä tarkoittaa siis rutiinien opettelua, aikaisin nukkumaan menoa, liikkumista jaksamisen rajoissa sekä nopeita arkiruokareseptejä. Varmaan tehdään muutamia extemporereissuja kotisuomessa, mutta jää nähtäväksi minne ja milloin mennään. Ihanaa perustavallista elämää tämä meidän arki siis!

arki

Tunnelukkoja ja oman itsen etsimistä

Mun on tosi vaikea tällä hetkellä sanoa, kuka olen. Mulla on paha tapa sitoa identiteettini johonkin sen hetken rooliin: Olen valmentaja. Olen tanssija. Olen ravitsemustieteilijä. Uusimpana määreenä on äitiys. En oikein pääse yli tunteesta, että olen ”vain” äiti. Tottakai olen myös paljon kaikkea muuta, mutta tämä ajatus jotenkin vaivaa suorituskeskeistä osaa minusta. Tässä on työstämistä.

Olen nyt kuunnellut Book Beatistä äänikirjoja muun muassa vauvaa nukuttaessa tai ulkoillessa. Viimeisimpänä lukulistalla on ollut Tunne lukkosi -niminen teos, jossa käsitellään lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyneitä tunnelukkoja. Tähän mennessä kirja on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja olen tunnistanut itseni monesta eri kohdasta. Kirjaan liittyy myös ilmainen tunnelukkotesti, joka antaa arvion omista tunnelukoista. Näiden pohdiskelussa menee varmasti hetki jos toinenkin, vaikka tyypilliseen tapaani haluaisin kaiken olevan täydellistä heti. Nyt kun treenaaminen on puoliteholla tehtävää jumppailua, on todella hyvä hetki treenata mieltä!

Olisi iiiiihanaa kuulla mitä teille kuuluu! Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Lomailetteko vai oletteko töissä? Tell me!

Tämän olisin halunnut tietää synnytyksestä ja vauva-arjesta etukäteen

Vaikka sitä niin kuvitteli valmistautuneensa synnytykseen tai tietävänsä mitä vauva-arki tuo tullessaan, niin voinpa nyt todeta itselleni että höpölöpön mistään tiesit. Ajattelin, että olisi hauska listailla muutamia asioita, jotka olisin halunnut tietää synnytyksestä ja vauva-arjesta etukäteen!

vauva-arki

Synnytys

…käynnistys ja ballongi. Synnytys vain harvoilla käynnistyy lapsiveden lörähtämisellä lattialle leffamaiseen tyyliin laskettuna aikana. Todellisuudessa suurimmalla osalla ensisynnyttäjistä laskettu aika ohitetaan heittämällä ja jos vauva ei ulostaudu itse, pitää synnytys käynnistää. Tässä monella astuu kuvaan ballongi, tuo hassu letku, jossa on keittosuolalla täytettävä osio. Ballongin on tarkoitus mekaanisesti venyttää kohdunkaulaa auki, jotta synnytys käynnistyisi. Yhdellä sanalla kuvailtuna: Au.

…istukan synnyttäminen. En ollut jotenkin ollenkaan hahmottanut, että tämä yksi ylimääräinen elin täytyy myös synnyttää ulos vatsasta kuljeksimasta. Tosin se kyllä pullahti ulos kuin itsestään vauvan ponnistamisen jälkeen.

…jälkivuoto. Sinänsä ihan loogista, että istukan jättämä avohaava ei ole entisellään ihan heti. Jälkivuodon määrä ja kesto kuitenkin tulivat yllätyksenä: Vuoto voi kestää 6-8 viikkoa ja jäätävät vaippasiteet ja sairaalan mummokalsarit tulevat tutuiksi. Ei tuu ikävä.

…kohtutulehdus. Kuinka usein tästä synnytyksen jälkeisestä komplikaatiosta puhutaan? Se on kuitenkin varsin yleinen rintatulehduksen ohella. En ollut koskaan kuullutkaan ja tietysti se omalle kohdalle napsahti.

…tissit kuin Ö-luokan silarit. Maidonnousulla on hupaisia sivuvaikutuksia: Kun maitorauhaset alkavat tehtailla maitoa pikkuiselle, saattavat ne hieman yliarvioida maidontarpeen. Maito tällöin pakkautuu koviksi pahkuroiksi ja lopputulos muistuttaa epäonnistunutta kirurgista toimenpidettä. Tämä myös sattuu. Toisaalta hyvin yleistä myös on, että maitoa tulee vähäisesti, jolloin tissejä joudutaan vähän suostuttelemaan yhteistyöhön maidon tuottamiseksi.

…kakka pöydällä. Tämä on ehkä vähän tabu aihe, mutta olkoon. Toisaalta tämän jo tiesin, sillä yläasteen terveystiedon opettajan sanat olivat syöpyneet mieleeni. Ensin tulee kakka, sitten vasta vauva.

…laskeuma. Miksi tästä ei puhuta?! Ehdin jo panikoida, että nyt minulla on ikuisesti joku kohdunlaskeuma ja jonain päivänä se vain tipahtaa ulos. Jälkitarkastuksessa lääkäri kuitenkin selitti, että kaikilla on laskeumaa synnytyksen jälkeen ja se korjautuu kyllä suurimmalla osalla. Olisihan se outoa, jos ei synnytyskanavalle mitään tapahtuisi, kun yksi pää työntyy sieltä ulos.

…kuinka pitkään kestääkään toipua. Keho tuntuu omituiselta ja keskivartalo ontolta. Tuntuu, ettei ole mitään hallintaa koko kehossa, varsinkaan lantionpohjassa ja keskivartalossa. Tasapaino on hukassa, raajat liikkuvat hallitsemattomasti ja pissakin saattaa lirahtaa housuun aivastaessa. Erkauma ja sen myötä pullataikinan tuntuinen vatsa tuntuvat hassulta.

…synnyttäminen maksaa. Toki kun järjellä ajattelee, niin tottakai se maksaa, sillä täytyyhän niiden ammattilaisten saada palkkaa ympärivuorokautisesta työstä. Itse en vain jotenkin ollut tajunnut, että synnytyksestä saattaa pompsahtaa useiden satasten suuruinen lasku.

vauva-arki

Vauva-arki

…miten vaativa vauva voikaan olla! Vaikka jutut ovat pieniä, mutta niihin saa helposti kulutettua vaikka koko päivän. Laitat tutin suuhun, mutta se täytyy tehdä minuutin välein noin 20-50 kertaa. Nukutat vauvaa hytkyttäen pari tuntia ihan vaan huomataksesi, että hän herää joka kerta kun lasket hänet sänkyyn.

…vauvoissa ei ole mitään tolkkua. Vauva voi ensin syvästi loukkaantua siitä, että hänellä on tutti suussa. Kahden minuutin päästä hän taas huutaa sitä, että hänellä ei ole tuttia. Herättää itsensä kitisemään sitä, että väsyttää ja kitisee lisää kun yrität saada hänet nukkumaan. Who does that?

…pyykkivuoret. Ihan uskomatonta miten paljon pieni ihminen voi saada pyykkiä aikaan. Kakkaa, pissa ja puklua päätyy päivän aikana niin vauvan kuin äidinkin vaatteille, lakanoille, lattialle ja hoitopöydälle. Harsot ovat mun uusi lemppariasia ja niitä on meillä varmaan sata kappaletta.

…univaje tekee tyhmäksi. En osaa laskea, en ymmärrä kelloa ja välillä pitää päässä raksuttaa pitkäänkin, että ymmärrän. Unohtelen myös sanoja ja kutsun tavaroita mitä kummallisimmilla nimillä. Viimeksi kutsuin harsoa sanalla läämi. LÄÄMI?!

…maitoa voi tulla liikaa. Maitoa on kaikkialla. Kaikki haisee maidolle. Olen tähän mennessä ampunut maitoa tietokoneelle, matolle, sohvalle, Niklaksen ja jonkun ohikulkijan päälle sekä itseäni ja vauvaa silmään. Tälle on oma terminsäkin: Suihkutissit.

…hormonimyrskyt. Ensin itket onnesta ja kahden sekunnin kuluttua tihrustat itkua, etkä edes tiedä mikä surettaa. Raskauden jälkeinen hormonicocktail hiipuu parin kuukauden sisällä synnytyksestä. Tämän jälkeen jäljellä ovat kuitenkin vielä imetyshormonit eli tästä hormonihirmuisuudesta pääsee eroon vasta imetyksen loputtua.

…erilaiset äidinmallit, normit ja säännöt. On niin monenlaisia tapoja toimia ja olla hyvä äiti, mutta mielipiteitä on suuntaan ja toiseen. Erityisesti äitiryhmissä näitä ilmaistaan varsin voimakkaastikin. Yhdelle korvike on ainoa toimiva ratkaisu, kun taas toinen haluaa imettää lastaan kaksivuotiaaksi. On todella helppoa syyllistyä ja kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei noudatakaan tiettyä normia tai suositusta. Varsinkin, kun sinua saatetaan syyllistää neuvolantätien tai kanssaäitien toimesta.

…kodin siisteysstandardit muuttuvat. Meillä on SOTKUISTA isolla ässällä. Yleensä kuitenkin tulee priorisoitua uni, liikkuminen ja isomman murun kainalossa hengailu pikkumurun nukkuessa. Siivota ehtii myöhemminkin. Sitä paitsi vauvan kanssa touhutessa sitä sotkua tulee taas lisää – siivoaminen on siis hukkaan heitettyä aikaa.

…miten hyvältä tyytyväinen vauva tuntuukaan. Haasteet häviävät nopeasti mielestä, kun ensimmäiset hymyt välähtävät verkkokalvoille. Parasta <3

vauva-arki

…ja varmasti paljon paljon muuta! Tuliko yllätyksiä? Onko jotain, mitä haluaisit lisätä listaan?

Lissää synnytyksestä, vauvoista ja raskaudesta!

Isi hoitaa – Raskaus, synnytys ja vauva-arki isin näkökulmasta
Synnytys – Miten lapsemme saapui maailmaan?
Asiat, joita olen kaivannut raskausaikana

Ekologinen arki – 15 pientä ekotekoa

Olen viime aikoina kiinnostunut entistä enemmän ekologisuudesta ja kestävästä elämäntavasta. Olen tosin varsin alussa tämän uuden ”harrastukseni” kanssa, enkä tosiaan ole mikään pyhimys. Halusin kuitenkin kirjoittaa aiheesta ja herätellä ajatuksia pienten tekojen vaikutuksesta. Todella pienilläkin asioilla voi kantaa kortensa kekoon. Listasin alle 15 pientä ekotekoa, jotka onnistuvat pienellä suunnittelulla varsin vähällä vaivalla myös kiireisessä arjessa.

15 pientä ekotekoa

Uuden sijaan lainattua tai käytettyä. Meillä on tarkoituksena ostaa ainakin näin vauva-aikana iso osa beibin vaatteista käytettynä. Itseasiassa suuri osa vaatteista on meillä vain lainassa. Voisin aktivoitua meidän isompienkin kohdalla kiertämään kirppareita, kun jotakin täydennystä tarvitaan.

Suosi ekologisia merkkejä. Jos jotakin uutta täytyy hankkia, kannattaa kiinnittää huomiota valmistusmateriaaliin ja -tapaan sekä tuotteen käyttöikään. Ekologisuus on nostamassa päätään ja uusia ekovaatemerkkejä putkahtelee kuin sieniä sateella. Valinnanvaraa siis on, eikä tarvitse edes kulkea missään juuttisäkissä. Tsekkaa vaikka minimalistisia, ekologisia ja eettisiä treenivaatteita valmistava Népra!

Kestovanulaput. Mä törmäsin tällaiseen ideaan vähän aikaa sitten. Miten hyvä idea! Kestovanulaput/pesuliinat ovat siis kankaasta valmistettuja. Ne voidaan pestä käytön jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen muun pyykin joukossa.

Kuukuppi. Paras keksintö sitten pyörän ja vedettävän vessan. Tekee elämästä kuukausittain huomattavasti miellyttävämpää ja samalla säästää selvää rahaa – ja ympäristöä.

Ekosähkö. Ei ole vielä meillä käytössä, mutta harkinnassa! On pieni juttu vaihtaa sähkösopimukseen ekologisempaa sähköä, ihan vaikka samalta sähköyhtiöltä.

ekologinen

Julkisilla, kävellen tai jalan matkustaminen. Jos on mahdollista kulkea kävellen tai pyörällä, on se ihan heittämällä paras vaihtoehto. Samalla saa myös itse ihanasti raitista ilmaa! Sadesäällä voi tuntua kenkulta, mutta vettä se vaan on. Itsehän olen tähän pakotettu jo olosuhteiden puolesta, sillä emme omista autoa. Hyvä niin, vaikkei se rankkasateessa aina siltä tunnu.

Lyhyempi suihku. Auts, tämä kyllä kolahtaa hiukan omaan nilkkaan. Katsokaas kun inhoan suihkuun menemistä, mutta kun pääsen sinne lämpöön, en haluaisi pois. En pidä siitä kylmyydestä ennen ja jälkeen suihkun. Maapallon vuoksi voisin kuitenkin lyhentää suihkuaikaa huomattavasti ja vähentää veden turhaa valuttamista.

Tiskikone. En ollut tätä aiemmin ajatellutkaan, mutta tiskikone kuluttaa usein vähemmän vettä kuin käsin tiskaaminen. Käsin tiskatessa vettä tulee usein loroteltua, vaikka vähempikin riittäisi. Tosiasiassa tämähän on minulle synninpäästö, sillä tiskaaminen on mielestäni aika kamalaa.

Pese vain täysiä koneellisia. Tämä pätee niin tiskien kuin pyykinpesuunkin. Saman verran vettä kuluu joka kerta, oli pyykissä yksi paita tai kaksikymmentä. Jos odottaa koneen täyttymistä, voi pestä hieman harvemmin, jolloin hieman vettä säästyy.

Kokeile fleksausta. Tällä tarkoitetaan joustavaa kasvisruoan suosimista. Ekologisuuden kannalta vegaanius olisi paras vaihtoehto, mutta kaikille tämä ei ole välttämättä realistinen vaihtoehto ainakaan tällä hetkellä. Silti voi tehdä jotain! Vaihda proteiininlähde parempaan, esimerkiksi naudanliha kanaan tai kana palkokasveihin edes kerran päivässä. Itse syön yleensä 1-3 täysin kasvipohjaista ateriaa päivittäin.

ekologinen
Suosi suomalaista ruokaa. On vaikea määritellä, kumpi vie ekologisemman tittelin suomalaisen kasvihuonetomaatin ja ulkona kypsyneen, mutta Suomeen lennätetyn välillä. Tämä on tietysti myös arvokysymys; Ostamalla suomalaista, tuet suomalaista työtä.

Oma kestomuki ja täytettävä vesipullo. Varsinkin jos matkustaa paljon tai aamuinen take away -kahvi on jokapäivän luksusta, voi kestomukilla ja vesipullolla säästää paljon turhaa muovi- ja pahviroskaa.

Kestokassi mukaan kauppaan. Tiedän tiedän, se on niiiiin helppo unohtaa, eikä niitä ostoksia kädessäkään viitsi kuljettaa. Jos kuitenkin ripottelisi niitä kestokasseja vähän jokaisen laukun pohjalle? Jos houkittelisi enemmän käyttää jotain nättiä tai itse koristeltua? Hedelmille on hyvä olla oma kestopussinsa, jos pussia ylipäätään tarvitsee; Me laitamme yleensä hedelmät ihan vain sellaisenaan ostoskoriin ja hyvin sekin toimii!

Käytä uudelleen ja kierrätä. Nyt saa käyttää luovuutta! Esimerkiksi kirjekuoret ja lahjapakkaukset saavat helposti uuden elämän muistilappuina ja pakettikortteina. Lasisista maapähkinävoipurkeista saa kivoja eväskippoja tuorepuuroille. Kun et jotain tarvitse, voi sen antaa eteenpäin tai myydä kirpparilla. Ajattelin jo, etten mainitse jätteiden lajittelua tässä postauksessa sen itsestäänselvyyden vuoksi, mutta tässä tulee: Lajittele sekajäte, pahvit, paperit, lasi, metalli ja mahdollisuuksien mukaan muovi. Noin.

Osta vain tarpeeseen. Ehkä se kaikkein tärkein. On ihan sama miten ekologista vaatetta tai tavaraa ostat, jos et oikeasti tarvitse sitä. Kulutustottumukset on siis myös hyvä laittaa suurennuslasin alle!

ekologinen

Viime aikoina on ollut kasvavissa määrin puhetta ekologisuudesta myös blogimaailmassa. Erityisen hienona näen muotibloggaaja Saran postauksen, pohdinnat ja käytännön teot aiheeseen liittyen. Postauksessa oli myös hyvä linkki artikkeliin, jossa käytiin läpi pienten ja suurempienkin tekojen vaikutusta ympäristöömme.

Hyviä ja konkreettisia vinkkejä ekologisempaan elämään löytyy esimerkiksi Sarandan Tyhjä ajatus -blogista sekä Varpain Jaloin -blogista! Olen viime aikoina selaillut heidän ekopostauksensa ihan puhki. Ihan niin edistynyt ja valaistunut en vielä ole ekoilussani, mutta ei heti tarvitsekaan. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä tästä pysyvä elämäntapa ilman hampaiden kiristelyä ja pakottamista.

Koen itse tärkeäksi puhua tästä aiheesta, vaikken mikään muoti- tai ekobloggaaja olekaan. Jokaisella on mahdollisuus  vaikuttaa. Ei siis tarvitse mennä ääripäähän, vaan jo pienet muutokset ovat kotiin päin!

Ehkä ekologisuus jää yhdeksi teemaksi tähän blogiin? Mitä olet mieltä, kiinnostaako sinua lukea ekologisemmasta arjesta?

Lissää aiheesta:

Eettisten urheiluvaatteiden edelläkävijä – Népra

Isi hoitaa – Raskaus, synnytys ja vauva-arki isin näkökulmasta

Olen täällä jakanut paljon ajatuksia raskaudesta ja synnytyksestä. Äidin näkökulmasta kirjoituksia on paljon, joten minua kiinnosti tuoda esille myös toisenlaista katsantokantaa. Tänään pääsemmekin vilkaisemaan vauvahässeliä isin näkökulmasta! Haastattelin aviomiestäni Niklasta raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-arjesta. Häneltä irtosi loppuun aika kullanarvoisia vinkkejä tuleville iseille (ja miksei äideillekin)!

Isi

Isi ja raskaus

Miltä positiivinen raskaustesti tuntui?

Mahtavalta. Kiitolliselta. En olisi enää halunnut nähdä sinua pettyneenä ja surullisena negatiivisten testien takia. Oli ihana nähdä sinut täynnä onnen kyyneliä ja tarpomassa maata innostuksesta. Oli ihanaa ajatella, että meille tulee lapsi. Muutaman viikon päästä se alkoi myös hieman jännittämään ja pelottamaan. Olinkin yrittänyt käsitellä tulevaa muutosta ja kaikkea siihen liittyvää jo ennen kuin aloimme yrittämään lasta, mutta silti tuntui, että en valmistautunut siihen tarpeeksi mentaalisesti. En tiedä voiko siihen olla tässä elämäntilanteessa koskaan valmis. Vasta puhjennut yrityksenalku piti ajan rajallisena sekä epävarmuuden korkeahkona. Koskapa kenelläkään meillä olisi niin paljon aikaa ja turvaa kun haluaisimme? Kaikki mitä tarvitsemme on loppujen lopuksi tässä jo nyt. Siksi onkin hyvä luottaa ja päästää irti huolista ja murheista.

Mikä yllätti eniten raskaudessa?

Se kuinka rankkaa se oli sinulle. En olisi uskonut, että sen kautta tulisi niin paljon pientä ja suurta vaivaa, kipua ja harmitusta.

Hassuin muistosi raskausajalta?

Kun tunsin ensimmäisen kerran vauvan liikkeen. Olit tuntenut ne sisäisesti jo pitkään ennen tätä. Olin odottanut sitä hetkeä jo niin kauan, etten enää melkein jaksanut kokeillakkaan jottei se johtaisi taas pettymykseen. Ensimmäinen muljahdus oli kuitenkin ikimuistoinen.

Miten raskaus muutti sinua?

Minusta tuli tunteellisempi sekä empaattisempi. Olen enemmän oma itseni enkä välitä niin paljon siitä mitä muut minusta ajattelevat. Toteutan myös sen vuoksi asioita nopeammin. Minulle kasvoi lisäksi suuri arvostus äitejä kohtaan, sillä he ovat kokeneet ja käyneet läpi paljon. Kunnioitus jatkuu myös isejä kohtaan: Raskauden vierestä seuraaminen sekä puolison tukeminen niin raskauden aikana kuin synnytyksessä ei ole helpoin asia.

Entä miten raskaus muutti minua?

Vähän vaikea vastata sinun puolestasi, mutta sanoisin, että olet armollisempi itsellesi. Esimerkiksi jos ei pysty tai huvita tehdä jotain, niin se on ok. Annat siis luvan itsellesi ottaa rennommin. Lempeä ja rakastava olet ollut ennenkin, mutta raskauden ja lapsen myötä se on kohonnut uusiin ulottuvuuksiin.

Isi

Isi ja synnytys

Miltä synnytys näytti isin näkökulmasta?

Erittäin raskaalta. Oli stressaavaa ja sydäntä särkevää seurata sitä kipua, epävarmuutta ja huolta sivusta. Muutuin itse myös hieman huonovointiseksi kun vain kuvittelinkin mitä käyt läpi.

Menikö synnytys niin kuin ajattelit? Miksi/Miksi ei?

Toisaalta meni, toisaalta ei. Siinä oli kipua ja draamaa sekä sektiovaara, joita olin odottanut käynnistetyn synnytyksen myötä. Toisaalta en odottanut, että se tekisi niin kipeää. Emme myöskään osanneet ajatella, että sinulle jouduttaisiin laittamaan epiduraalikatetri ja tekemään niin monta muuta toimenpidettä, kuten laktaattien mittauksia. Kaiken kaikkiaan vauva kuitenkin syntyi alateitse eli homma hoitui pääpiirteittäin suunnitellusti.

Yllättävintä synnytyksessä?

Kaiken sen kivun määrä ja intensiteetti. Positiivisesti yllätti kuinka nopea ponnistusvaihe olikaan ja miten vauhdikkaasti vauvamme sitten tuli maailmaan. Ensihetkinä yllätti, ettei vauva itkenytkään heti synnyttyään ja oli muutenkin todella rauhallinen sekä ”helppo”. Tämä oli kuitenkin vain vauvan alkujärkytystä synnytyksestä, kyllä hän sen huutamisenkin myöhemmin oppi.

Kamalimmat hetket synnytyksessä?

Kun en voinutkaan tehdä oikein mitään oloasi helpottaakseni. Myös vauvan sykkeen lasku jokaisella supistuksella oli kamalaa. Mieleeni on myös piirtynyt elävästi, kuinka supistukset yltyivät niin kivuliaiksi, että oksensit. Samaan aikaan sinun piti antaa pois TENS-laite, joka oli ainut kivunlievitys siinä tilanteessa ja vielä kaiken lisäksi olla liikkumatta, jotta lääkäri voi laittaa sinulle epiduraalikatetrin (jota pelkäät). Vaikka pyysit, ettei lääkäri kertoisi mitä siellä tapahtuu, hän kieltäytyi ja kertoi kaikki toimenpidevaiheet, koska keskittymisen herpaantuminen olisi saattanut johtaa liikahtamiseen ja vielä pahempaan lopputulokseen. Huh mitä hetkiä!

Entäs hienoin hetki?

Kun vauvamme syntyi alateitse, näimme hänet ensimmäistä kertaa ja saimme varmuuden, että hän on kunnossa. Tätä ennakoivat myös hienot hetket:

– Kun kuulimme, että vauva onkin jo aika alhaalla ja pääsimme pikaisesti synnyttämään. Saimme kuulla sen menevän hyvin ja sinä ponnistit niin hienosti.

– Kun vauva ruokaili jo heti alusta alkaen hyvin.

– Kun vauva nukahti syliini tyytyväisenä.

– Kun vauva rauhallisesti kuunteli, kun hänelle lauloi.

– Kun itkuinen vauva rauhoittui samantien ääneni kuullessaan ”Rakas kaikki on hyvin, isi on tässä”. Kiitos, kun rohkaisit minua puhumaan vauvalle, kun hän oli vielä mahassa. Sen takia tänä päivänä hän tuntee olonsa turvalliseksi kun kuulee ääneni.

Isi
Isi

Isi ja vauva-arki

Paras hetki isinä?

Kun vauva rauhoittuu ja nukahtaa syliin hymyillen ja naurahdellen. Vaikka tässä vaiheessa hymy on yleensä automaattinen reaktio pierusta, saa se isän sydämen sulamaan: Silloin tiedän, että hänellä on nyt mukava ja turvallinen olo. Tähän lisäyksenä tietysti ne kerrat, kun hänet saa kannettua tästä vielä onnistuneesti sänkyyn ilman, että hän herää. Tottakai en voi olla mainitsematta vielä, että paras tälläinen hetki oli varmasti se, joka johti 4,5 tunnin (suhteellisen) yhtenäisiin yöuniin.

Ihan viimepäivinä on tullut myös uusia ihania hetkiä: Vauva katsoo silmiin ja vastaa hymyyn hymyllä.

Millaisia yllätyksiä vauva-arki on tuonut mukanaan?

Kuinka paljon tunteita se herättääkään, kun vauva itkee (toisin sanoen huutaa). En ole kokenut mitään vastaavaa ja niin sydäntä riipivää. Toisaalta hänen suloisuutensa hyvittää tästä aika paljon.

Onko koskaan tullut ajatusta, että tällaistako tämä arki nyt on?

On monesti. Erityisesti silloin, kun olen hytkyttämässä vauvaa, jotta hän rauhoittuisi tai nukahtaisi. Kuukauden aikana tähän on mennyt jo varmasti lähemmäs sata tuntia.

Mitä olet oppinut vauva-arjesta?

– Se on vuoristorataa kuten elämäkin. Tosin vauva-arki on hurjin laite, jossa olen ollut.

– Rakkaus on ihmeellinen asia.

– Uni, oma aika ja säännöllinen ruokailu ovat erittäin tärkeitä minulle. Muuten minun on hyvin haastavaa olla paras mahdollinen itseni ja siten paras isi lapsellemme.

– On hyvä tehdä sitä mistä tykkää, kun siihen on mahdollisuus ja olla sellainen kuin itse haluaa. Nauttia hetkestä, tanssia kotona ja julkisesti, jos tanssittaa. Tarttua rohkeasti asioihin ja viedä ne loppuun määrätietoisesti.

Vinkkisi tuleville isille? Miten valmistautua kumppanin raskauteen, synnytykseen ja yhteiseen vauva-arkeen?

– Löydä tapoja, joilla voit ladata akkujasi pahimmankin kiireen keskellä.

– Meditoi ja opettele rauhoittamaan tunteitasi keskittymällä hengittämiseen. Unenpuute sekä tunteellinen vauva voivat saada verenpaineen nousemaan, jolloin on hyvä osata rauhoittaa itsensä.

– Muista, että kaikki on ohimenevää. Aivan kun vuodenajatkin, mikään ei ole pysyvää, mutta se voi olla toistuvaa. Nauti hyvistä hetkistä ja ole ymmärtäväinen, silloin kun tuulee eikä valoa näy.

Pidä isämotivaatiostasi huolta. Alkuvaiheiden haasteiden keskellä voi olla vaikeaa muistaa, miksi sitä nyt halusikaan lapsen. Tämä on aivan normaalia, sillä olemme tottuneet saamaan tekemisistämme takaisin reaktion. Jos olemme jollekkin kilttejä tai rakastavia, saamme usein takaisin hymyn, halauksen, pusun tai mieltämme kohottavia sanoja. Haaste muodostuu siitä, ettei vauva osaa vielä alussa osoittaa näitä tunteita sinulle takaisin, jolloin et saa häneltä mitään selvää palkintoa teoista ja ponnisteluistakin. Kun väsymys ja turhautuminen kasvaa, on helppo unohtaa kuinka suuri merkitys rakastavilla teoillasi todellisuudessa onkaan. Vinkki: katso youtubesta videoita hakusanalla ”Happy father and daughter/son”. Näin saat katsauksen siitä, miten rakastavaksi ja palkitsevaksi teidän suhteenne tulee ”piakkoin” vielä rakentumaan. Tämä antaa voimia, uskoa ja toivoa siihen, että joka hetki vauvan kanssa on hänelle ja sinulle tärkeä. Olet hänen kaikkensa.

vauva

Sellaisia ajatuksia isin näkökulmasta! Tuliko yllätyksiä? Onko siellä linjoilla yhtään isiä, joka voisi jakaa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan? 🙂

Lissää perhejuttuja!

Perhepiknikillä – Yksi kirsikkapuu ja kesän eka jätski

piknik

Kävimme eilen Hanamin kunniaksi Roihuvuoren kirsikkapuistossa tavoitteenamme lähinnä nähdä vaaleanpunaisena kukkivat puut. Valitettavasti kukat olivat ehtineet jo tipahtaa puista eikä vaaleanpunaisesta kukkamerestä ollut tietoakaan. Olisin niin halunnut ottaa kuvia Geisha-suklaamainoksen hengessä! Yhden pienen valkoisen ja kukkivan kirsikkapuun tosin löysimme kuvaa varten.

Vaikkei vaaleanpunaisuutta ympäröivästä maisemasta löytynytkään, oli tunnelma välillämme melko hattarainen. Vietimme yhdessä ensimmäistä perhepiknikkiämme: Makoilimme vierekkäin auringossa (vauva tottakai varjossa), söimme salaattia ja hurjan hyvää hieman sulanutta jäätelöä sekä kävelimme rauhassa katsellen paikkoja. Aurinko lämmitti ihanasti farkkutakin selkämystä ja paljaita sääriä. Ei edes ehtinyt kauheasti harmittaa meidän huono ajoituksemme, sillä kaunista japanilaistyylisessä puistossa oli jokatapauksessa, vaikkemme kukinta-aikaan osuneetkaan paikalle.

Ihana kiireettömyys

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan musta tuntui, että nyt ei ole mihinkään kiire. Vaikkei vauvan kanssa aikatauluja juuri ole muutenkaan, on helposti läsnä sellainen jatkuva kiireen tunne: Jos en nyt äkkiä tee tätä hommaa, se jää tekemättä. Havahduin evässalaattia popsiessani siihen miten hirmuisella tahdilla yritin vetää ruokaa kitusiini. Pureskelu, nielaisu, pureskelu, nielaisu. Välillä taisin nielaista jotain puremattakin. Samalla tavalla taisi toimia mieskin, sillä hyvä kun ehti yhden suullisen jätskiä syödä, oli toinen jo lähestymässä ammollaan olevaa kitaa.  Kun hoksasimme tämän ja pohdimme hieman toimintamme syytä, rauhoittui fiiliskin paljon. Ei ole kiire, ihanaa!

Olen todennut, että on ihan supertärkeää mennä ja tehdä asioita myös vauvan kanssa. Ainakin itselleni. Jos ei vauvaa ota mukaan, voi sitten rauhassa elellä yksinään neljän seinän sisällä ekat kuukaudet. Mun päälle on tehnyt niin hyvää käydä välillä kahvittelemassa, kaupoilla ja nyt tuolla piknikillä. Vauva ei ole mikään este, tosin suunnittelua se vaunujen kanssa liikuskelu hieman vaatii. Meidän muru ei aina oikein viihdy yksinään vaunuissa vaan hänellä on tarve olla sylissä ja katsella maailmaa. Tämän kun yhdistää siihen, että beibi on nälkäinen vähän joka toinen hetki, on tiedossa hieman kanssamatkustajien hermoja raastavaa huutoa sekä suunnittelemattomia imetystaukoja milloin missäkin. Kiitos kärsivällisyydestänne ja anteeksi.

piknik

Kuitenkin kokonaisuudessaan reissu meni hyvin – ja sen jälkeen oli taas entistä mukavampi palata kotiin! Alan ehkä löytää jonkinlaista touchia tähän kotiäititouhuun. Mitähän kivaa keksisin ensi viikolle?

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä onkaan? Saa vinkata tännekin päin! Ja hei kokeilkaa tuota piparminttu-suklaajädeä. Se on taivaallista!

Arjen pikaruokaa – mausteinen Quornwokki (G, M)

Näin lapsiperhearjen keskellä ruoanlaitto muuttaa hieman muotoaan. Kokkailulle ei ole samalla tavalla enää aikaa, eikä oikeastaan energiaakaan. Ruokailuvälit venyvät helposti, jos käsillä ei ole jotakin nopeasti valmistuvaa. Kiusaus välipalatyyppiseen syömiseen ja valmisruokiin kasvaa varsin suureksi. Vaihtoehtona on siis olla nälkäinen ja kiukkuinen tai syödä vähän mitä sattuu eteen ilmestymään. Ei hyvä, jos aikoo säilyä pidemmän päälle terveenä ja hyvinvoivana!

Olen varma, etten ole tämän haasteen edessä yksin. On kiireen aiheuttaja sitten vaativa työ, perhearki, hektinen opiskelijaelämä tai näiden kolmen kombo, on tarve nopeille ja terveellisille resepteille. Sen vuoksi ajattelin aloittaa uuden blogisarjan nimeltä Arjen pikaruokaa.

Arkiruoka

Arjen pikaruokaa -reseptit sisältävät reilusti makuja ja annoskoot eivät ole luokkaa kaksi parsaa ristissä. Ruokaa tulee ainakin parin aterian edestä kahdelle henkilölle. Resepteissä ei laiminlyödä proteiinia, hiilihydraattia eikä rasvaa ja ne sisältävät riittävästi energiaa vauhdikkaankin arjen ylläpitämiseksi.

Arjen pikaruokaa -reseptisarjassa mennään sieltä missä aita on nopein ylittää, kuitenkaan liikaa terveellisyydestä tinkimättä.

Ensimmäisenä reseptinä jaan teille eilen kokkailemani herkullisen Quornwokin ohjeen. Makua haetaan chilin lisäksi valkosipulista, inkivääristä ja soijakastikkeesta. Kasvisten suhteen hiukan oikaistaan ja napataan pakkasesta valmis wokkivihannessekoitus. Riisinuudelitkin kypsyvät minuuteissa. Resepti on nopeudessaan vailla vertaa – Tämä pikaruoka valmistuu vartissa pannulta pöytään!

Arkiruoka

Quornwokki riisinuudeleilla

(4-5 annosta)
2pss Quorn-paloja (pakaste)
2 chiliä
1 valkosipulin kynsi
Rypsiöljyä
Iso kourallinen cashewpähkinöitä
Iso purkillinen ananasta (+500g)
2 isoa lorausta soijakastiketta 
1tl inkivääriä jauhettuna

Riisinuudeleita
Wok-vihanneksia (pakaste)

Kuumenna pannulla suht reilusti öljyä. Lisää pilkottu chili ja valkosipuli. Kuullota hetki, jotta maut pääsevät valloilleen!  Lisää chilin ja valkosipulin joukkoon Quorn-kuutiot. Jos haluat nopeuttaa kypsymistä, voi kuutiot ottaa sulamaan pöydälle ennen valmistusta. Kun Quorn on sulanut, lisää pannulle murskatut pähkinät, ananas ja soijakastike. Ripottele päälle inkivääri ja hämmennä sekaisin. Samalla voit heittää wokkikasvikset erilliselle pannulle kypsymään ja keittää veden riisinuudeleita varten. Lisää riisinuudelit kuumuuden kestävään astiaan ja kaada kuuma vesi päälle.
Kasaa lautaselle riisinuudelit, kasvikset ja mausteiset Quornit. Syö hyvällä ruokahalulla ja huolellisesti pureskellen mahdollisesta kiireestä huolimatta!

Arkiruoka

Minkälaisille arjen pikaruokaresepteille sinulla olisi kysyntää? Ainakin muutama vegepainotteinen resepti on tuloillaan niiden basickanojen lisäksi! 🙂

Lissää arkiruokaa:
VEGAANINEN AVOKADOPASTA – terveellinen ja nopea arkiruoka
Arkiruokaa: Itämaisia makuelämyksiä
Nopeaa kasvisruokaa – Härkispallerot & bataattimuussi