Vauva 7kk – Kuulumiset, haasteet ja onnistumiset

Taidan joka kerta näitä kuulumispostauksia kirjoittaessani olla sitä mieltä, että aika vain rientää eteenpäin. Tuntuu ihan kuin pikkupalleroinen olisi syntynyt pari viikkoa sitten, vaikka ollaan tässä perhe-elämää porskuteltu eteen päin jo seitsemän kuukauden ajan. Seitsemän?!

Ruokailu ja paino – Ylä- ja alamäkiä

Pikkuinen on sanan mukaisesti pieni ja siro, nyt jo onnellisesti takaisin omalla käyrällään. Painonnousun kanssa oli kiinteiden aloituksen aikaan melkoisia haasteita, eikä kuukaudessa tullut välttämättä grammaakaan lisää painoa. Sitähän pitäisi siis tulla noin puoli kiloa kuussa minimissään. Nyt kuitenkin paino pyörii taas siellä -2 ja -4 käyrän välimaastossa, mikä pikkumurulle on näyttänyt olevan luontaista. Pituuttakin tulee hitaasti, mutta varmasti!

Ruokia olemme saaneet hänelle lisättyä jo hurjan monta, ainakin verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Kesäkurpitsan lisäksi on löytynyt hirssi, rypsiöljy, mustikka, omena (ainakin itsetehtynä soseena), kalkkuna, broileri, riisi, maissi, vadelma, persimon, kurkku, palsternakka, avokado, banaani. Näistä saakin jo aika monipuolisesti koostettua ruokailuja. Pitkään meni ilman mitään reaktioita ruoasta, kunnes kokeilimme kananmunaa – Parin päivän sisällä nousi samanlaista ihottumaa, kuin ihan parin kuukauden ikäisenä oli. Lisäksi vauva alkoi kitistä enemmän, röyhtäillä isosti samalla vaikuttaen kipeältä sekä oksennella ruokailujen välillä. Jätetään siis ainakin hetkeksi munat syömättä!

Lisäksi olen itse saanut hiukan lisäiltyä omaan ruokavaliooni aiemmin poissuljettuja ruokia. Riisi on tuonut ison helpotuksen, sillä siitä saa varsin helposti ja nopeasti energiaa. Perunoita voi syödä ainakin silloin tällöin ilman ongelmia, samoin porkkanaa. Kauraa ehdin jo testailla tovin, mutta valitettavasti oma allergiani näyttäisi tämän välttämisjakson jälkeen taas aktivoituneen: Maha menee sekaisin ja nielua alkaa kutitella kauran syömisen jälkeen. Pitäydyn siis ainakin hetken vielä hirssi- ja riisipuurossa! Myös kvinoa on osoittautunut vatsakipua tuottavaksi, vaikka alkuun kieltäydyinkin sitä uskomasta.

Ja hei, mä oon juonut kahvia kohtuudella sekä syönyt vähän suklaata ja maapähkinävoita! Parhautta <3

vauva

Liikkuminen – Beibi ja äiti jumppaa

Kuukauden sisällä on tapahtunut ihan hirveästi. Pikkuneiti on oppinut sekä konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan sekä kävelemään tukea vasten. Hiukan ennen puolivuotispäivää hän oppi myös istumaan ilman tukea. Ihan tosi hurjaa! Meidän täytyy käyttää hänellä tuollaista hassua pehmokypärää, sillä vauva muksahtelee alas milloin mistäkin, eikä ihan jokaista kolhua ehdi millään estämään. Tunnen kyllä suurta ylpeyttä tuosta pikkuisesta, joka niin ahkerasti harjoittelee, epäonnistuu ja yrittää herkeämättä uudelleen. Hän haluaisi vain seistä, vaikka heti ekana aamulla! Onneksemme hän on nyt alkanut opetella seisomasta laskeutumista eli ehkä jatkossa on vähemmän kaatumisia tiedossa…

Minäkin olen päässyt varsin hyvin treenin makuun. Edelleen vasemman jalan ja selän kireydet hieman rajoittavat menoa, mutta eteenpäin liikutaan koko ajan! Erkauma on ottanut varsin hyvän hyppäyksen kiinni päin ja treenipainoissa on tapahtunut tasaista nousua. Välillä turhaudun isosti tähän prosessin hitauteen ja siihen, etten voi edelleenkään tehdä kaikkea mitä haluaisin. Silloin yritän muistuttaa itseäni siitä mistä lähdettiin; Järjettömästä hermosärystä, liikuntakyvyttömyydestä ja yli 5cm erkaumasta. Nykyisin arkiliikkuminen on täysin kivutonta, voin käydä viikottain salilla monta kertaa ja erkaumaakin on jäljellä alle 2cm navan kohdalla. Laittaa kyllä mielen kiitolliseksi ja asiat perspektiiviin. Sitä paitsi, liikkumisen suhteen pitää vain olla kärsivällinen: Eihän siitä ole kuin vasta 7kk, kun vauva putkahti mahastani ulos!

Myös yhdessä pikkuisen kanssa tulee liikettä harjoiteltua: Teen taukojumpaksi kyykkyjä vauva sylissä (hän tykkää hurjasti), tanssitaan, käydään pitkillä kävelyillä sekä spurttaillaan mäkiä. Tästä neidistä taitaa tulla samanlainen ikiliikkuja kuin äidistään!

vauva

Nukkuminen – Toivon pilkahduksia

Noh. Nukkuminen ei edelleenkään ole meidän vahvuus. Pieniä toivonpilkahduksia on näkynyt päivisin, sillä vauva on alkanut nukahdella rattaisiin todella helposti. Välillä hän on saattanut vetäistä jopa parin-kolmen tunnin unoset! Hänet on myös toisinaan saanut siirrettyä omaan sänkyyn tai rattaisiin nukkumaan, vaikka olisikin nukahtanut syliin. Totta kai edelleen on myös niitä päiviä, kun hän herää 10 minuutin kuluttua kiukkuamaan, mutta vähemmän kuin aiemmin.

Yöt ovatkin sitten ihan eri juttu. Jos mahdollista, olemme nukkuneet vielä aiempaa huonommin. Liikkumaan oppiminen, flunssa ja hampaat ovat aika unentappava yhdistelmä, jos multa kysytään. Vauva on heräillyt syömään tai pyörimään 45min-90min välein varmaan viimeisen kuukauden. Meillä oli jo suht hyvä jakso, jolloin nukuimme 3-5h pätkän alkuyöstä, mutta nyt se on muisto vain. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, että kyllä tämä tästä pian korjautuu. Aloitimme jo vähentämään yösyöttöjä, sillä pikkumurulla ei oikein aamupäivisin uppoa mikään kiinteä, kun hän syö öisin niin paljon. Nyt maistui aamupala oikein mainiosti! Kun siis päiviin saa lisää energiaa, niin eivätköhän ne yöheräilytkin sieltä vähene.

vauva

Yleinen fiilis?

Jos tätä olisi kysytty 2 kuukautta sitten, olisin saattanut vastata p*ska. Nyt alkaa pikkuhiljaa kuitenkin tuntua, että hei kyllä me handlataan tämä homma. Että kyllä se elämä sieltä kliseisesti voittaa ja me aletaan nukkua sekä syödä kuin ihmiset. Eihän tämän olotilan saavuttamiseen mennytkään kuin seitsemän kuukautta…

Kärsin vielä reilu kuukausi takaperin väsymyksestä (ylläri), ihmeellisestä reisien hapotuksesta, hengästymisestä, sydämen tykyttelyistä ja mielialan madaltumisesta. En uskonut sekuntiakaan, että olotila voisi johtua pelkästä väsymyksestä, vaan kävin mittauttamassa ferritiinin. Vaikkei se ollutkaan alle viitearvon, oirekuvan perusteella aloitettiin rautakuuri. Nyt vajaan 4 viikkoa sitä syöneenä olo on aivan toinen. Levottomat jalat vaivaavat vielä öisin ja ylämäessä hengästyttää, mutta mielialaoireet sekä sydämen tykyttelyt ovat poissa. Tämäkin ehkä selittänee, että olotila on ollut parempi ja vähemmän väsynyt viimeisen kuukauden aikana, vaikka olemme nukkuneetkin vähemmän.

Nyt kun on päässyt alkuun tässä äitihommassa, niin se alkaa pikkuhiljaa luistaa ja syntyy rutiineja. Lisäksi pystyy nauttimaan ihan eri tavalla ja voinkin ihan oikeasti sanoa nauttineeni viimeisestä parista viikosta kunnolla. Onhan se hieman vaikea myöntää, etten tosiaan nauttinut täysin rinnoin ensimmäisistä kuukausista. Meillä oli tosi vaikeaa. Haasteita on toki edelleen, mutta auttaa ihan tosi paljon, että pikkupalleroinen on nykyisin niin iloinen, meneväinen ja hassu tapaus! Päivisin hän jo viihtyy itsekseen leikkien hetken aikaa, jokeltelee hauskasti mämmämmämämää, näyttää kieltä ja viilettää pitkin asuntoa. Pienen kehitystä on niin ihana katsoa!

vauva

Mitä just sulle kuuluu? 🙂 Valaise mun arkea sun kuulumisilla!

 

Banaanileipä rusinoilla ja pekaanipähkinöillä – Imetysdieetin pelastaja

Imetysdieetti. Noniin, nyt pulautin (heheh pun intended) sen ulos. Tähän asti olen yrittänyt välttää ajattelemasta tätä ruokapuljaamista dieettinä, mutta nyt se alkaa siltä uhkaavasti näyttää. Meidän pieni näyttäisi olevan aika laajasti allerginen ja monet ruoat aiheuttavat oireilua jo pienissäkin määrin – Toisin sanoen äidinmaidon kautta. Tämän vuoksi olen katsonut fiksuimmaksi säästää pientä raasua ja karsia nämä ongelmalliset ruoat pois myös omista ruokailuistani toistaiseksi.

Olen siis ihan tietoinen nykysuosituksesta olla välttämättä mitään imettävän äidin ruokavaliossa. En kuitenkaan näe meidän kohdalla mitään muuta vaihtoehtoa, enkä todellakaan tekisi tätä, jos ei olisi ihan pakko. Inhoan yli kaiken oman ruokailuni rajoittamista, kieltolistoja ja ”sallittuja” ruokia. Tämä on väliaikasta ja ruokavalio todennäköisesti laajenee pikkuhiljaa, kun pieni alkaa sietää paremmin erilaisia ruokia ja opimme yhdessä, mitkä raaka-aineet allergisoivat pahimmin.

Opettelen siis tällä hetkellä kokkailemaan niistä aineksista, joita minulla on käytössä. On hyvinkin mahdollista, että lista tästä vielä kapenee, jos meidän pienelle ei meinaa löytyä tasapainoa oireiden ja syömisten suhteen. Tähän mennessä kokeilluista kiinteistä ruoista hänelle on käynyt vain kesäkurpitsa, mikä kertonee jo jotain.

Pois ruokailuista ovat tällä hetkellä vehnä, ohra, kaura, ruis, riisi, tattari, maissi, peruna, bataatti, porkkana, kukkakaali, omena, päärynä, suklaa, kahvi (ainakin kofeiinillinen), kookos, maapähkinä, palkokasvit, soija, nauta, maito, kananmuna, kala. Tiedän, tämä lista kuulostaa masentavalta. Osa on omia allergioitani ja osa bebén. Onneksi jää vielä jäljelle jotain syötävääkin!

Koska suurin herkkuni suklaa on kiellettyjen listalla (nyyh), piti minun kehitellä jotain muuta herkkua piristämään univajeista ja stressin sävyttämää arkeani. Näköjään syön tunteisiini, mutta I don’t care, menköön tämän kerran. Tähän tarpeeseen syntyi tämä herkullinen banaanileipä rusina- ja pekaanipähkinäsattumilla.

Resepti on gluteeniton, maidoton, soijaton, munaton ja lähestulkoon kaiketon. Leivontaan on tässä käytetty hirssijauhoja ja hiutaleita, joiden pähkinäistä ominaismakua pekaanipähkinät korostavat. Makeudesta vastaa tuttuun tapaan kypsä banaani sekä tällä kertaa myös ropsaus rusinoita. Toimii muuten aivan superhyvin pullankorvikkeena!

Banaanileipä rusinoilla ja pekaanipähkinöillä

3 banaania
2dl hirssihiutaleita
1,5dl hirssijauhoa
Kourallinen pekaanipähkinöitä
Kourallinen rusinoita
0,5tl kardemummaa
0,5tl kanelia
2rkl rypsiöljyä

Koristeluun pekaanipähkinöitä

Muussaa banaani haarukalla. Sekoita joukkoon hirssihiutaleet, jauhot, rusinat, mausteet ja öljy. Rouhi pekaanipähkinät ja kippaa seokseen. Kaada taikina silikoniseen leipävuokaan ja tasoittele suunnilleen tasaiseksi. Koristele pinta pekaanipähkinöillä – Nyt saa käyttää omaa luovuutta!

Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarkkaile kuitenkin, ettei banaanileipä kuivahda. Liian pitkä paistoaika voi nimittäin tehdä leivästä käntyn. Nauti lämpimänä joko tuoreeltaan tai mikron kautta. Esimerkiksi mantelivoi sopii tämän leivän kylkeen kuin nenä päähän!

Hetki voi mennä, että taas opin tekemään ruoasta maistuvaa, mutta periksi ei anneta! Minähän en tylsää ja mautonta ruokaa syö. Onko sulla kokemusta imetysdieetistä? Ja hei tää banaanileipä sopii kyllä ihan tavalliseenkin arkeen, ei tarvii imettää tai olla millään dieetillä!

Lissää banaanileipiä:

Kielen mennessään vievä banaanileipä (G, Ve)
Banana bread – not so sweet edition

Elämää ihmiskokeessa

Jos olet lukenut blogiani sen aiemmissa sijainneissa, niin tiedät varmasti että minulta vatsavaivoja, yliherkkyyksiä ja allergioita löytyy. Olenkin suorittanut monesti eri ruokien eliminointijaksoja ja kokeillut jälleen palauttaa niitä takaisin ruokavaliooni. Kutsun näitä rupeamia aina ihmiskokeiksi!

Nyt olisi taas luvassa pieni ihmiskoe. Voisin kertoa tähän lyhyesti taustaa tämän hetken ruokavalinnoistani, jotta kävisi paremmin selväksi miksi ne näyttävät siltä miltä näyttävät. Jos tausta ei kiinnosta tai se on sulle tuttu, voit hyvin hypätä myös tekstin loppuun!

DSC_0807

Minulla on todettu Crohnin tauti vuonna 2014. Se käytännössä tarkoittaa, että suolistoni immuunipuolustus on volyymillä miljoona ja hyökkää oman kudoksen kimppuun. Tämä taas aiheuttaa tulehdusta, kipua ja lukuisia ikäviä vatsaoireita (lue = paljon kakkaa ja vessakertoja).
Crohnin taudin puhkeamisen aikaan minulle ilmeistyi myös lukuisia allergioita suoliston heikentyneen kunnon sivuvaikutuksena. Maitotuotteet, ruis, ohra, vehnä, kaura, tattari, maissi, seesaminsiemenet, jotkin pähkinät, melonit ja omenat aiheuttivatkin allergiaoireita. Kalalle olen ollut allerginen niin kauan kuin muistan, samoin mereneläville. Eliminoin nämä uudet allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet täysin ruokavaliostani tuolloin vuonna 2014, mutta aloitin seuraavana vuonna kokeilemaan maltillisesti, josko osa edes tuosta listasta sopisi minulle.

Crohnin tauti on ollut aika hyvin hanskassa lääkkeillä, vatsa on voinut hyvin ja olen pystynyt syömään osaa aiemmin allergisoivista ruokista. Vehnä, ruis, ohra ja maito ovat olleet pahimmat allergeenit, niitä en ole tähänkään päivään mennessä pystynyt syömään. Lisäksi olen viime aikoina saanut syödä myös niin sanottuja helposti vatsaa ärsyttäviä ruokia, kuten papuja, kikherneitä ja kaaleja. Ainakin tähän asti.

 

Tattaripuuro, siemenet

Ihan viime viikkoina olotilani on kuitenkin huonontunut merkittävästi. Syynä lienee stressinpaholainen, joka alkoi kun rakkaani joutui äkillisesti sairaalaan. Tällainen empaattinen ja herkkä ihminen helposti reagoi koko kehollaan: Mulla oli keho täysin sekaisin, kireä ja uupunut sekä vatsa kääntyi ihan ympäri.
Sen jälkeen vatsa ei olekaan ollut enää hyvä, vaikka mitä söisi. Käyn toki lääkärissä sulkemassa pois suuremmat tulehdukset, mutta haluan kuitenkin edistää toipumista myös omatoimisin keinoin. Stressin purkauduttua menee yleensä joka tapauksessa hetki, että olotila normalisoituu. Ajattelin, että yritän olla ärsyttämättä suolistoa yhtään enempää vaan annan sille lepoaikaa.

Olen myös alkanut epäillä, että olen uudelleen allergisoitunut kauralle. Byhyy! Syy lienee puhtaasti siinä, että olen hieeeman innostunut sen lisäilyn kanssa. Ruokavalioni on pääsääntöisesti sisältänyt kaurapuuroa, kauraleipää, kauramaitoa, kaurajogurttia, nyhtökauraa… Aika hirveän paljon kauraa siis!
Havahduin tilanteeseen kun huomasin, että puuroannoksen jälkeen tuli aivan älytön väsy. Aloin tarkkailla tilannetta ja huomasin kaurajogurtin tekevän kurkun limaiseksi ja olon todella tunkkaiseksi. Sitten huomasinkin, että oikeestaan koko ajan vähän väsyttää ja on tunkkainen tukala olo.

Päätin siis hyvästellä hetkeksi kauramaitolatteni (nyyh) ja vaihtaa ruokaympyräni sisältöä. Kauramaidon sijaan kahviin lorahtaa siis mantelimaitoa, puuro vaihtuu tattariin, kvinoaan tai hirssiin, ja välipaloihin joutuu käyttämään vähän mielikuvitusta! Nyhtökauran sijasta lautaselle pääsee ainakin kikherneitä, quornia, pähkinöitä, riisiproteiinia, kananmunia, hernefalafeleja ja ehkä myös tofua mikäli se ei aiheuta vatsakatastrofia. Mikäli vatsa äityy oikein hankalaksi, täytyy ehkä turvautua kanaan – se ei ainakaan aiheuta mitään ongelmia. Pavut, kaali ja sipulit saavat hetkeksi jäädä myös taka-alalle.

DSC_0804

Oikeastaan tämä on taas aika mielenkiintoinen ihmiskoe, eipähän pääse urautumaan syömistottumusten suhteen! Kokeilen todennäköisesti olla ainakin kuukauden tällä vähemmän kauraisella ruokavaliolla ja testailen sitten uudestaa miltä tuntuu. Tervetuloa siis jälleen seuraamaan ihmiskoetta!

P.s. Postailen myöhemmin tarkempia kuvauksia siitä mitä oikeastaan syön! Vaihtoehtoja kyllä löytyy 🙂

Pirteää sunnuntaita sinulle!
<3 Heidi K.