Aktiivisempi arki

Tiesitkö, että jo kahden minuutin seisominen lisää reisilihasten aktiivisuutta 100%? Tällä on vaikutuksia muun muassa lihasten insuliiniherkkyyteen ja siten myös yleiseen terveydentilaan. Olisi suositeltavaa nousta ylös vähintään kerran tunnissa. Minäkin voisin siis nostaa pyllyni penkistä ja käydä keittiössä hakemassa vettä!

Olen tästä kirjoittanut aiemminkin ja tulen varmasti vielä monesti kirjoittamaan. Niin tärkeästä aiheesta on kyse! Uskon nimittäin, että suurin osa ihmisistä olisi pirteämpiä, energisempiä ja terveempiä, jos heidän arkensa olisi hieman aktiivisempaa.

En tarkoita tällä jokapäiväistä aktiivitreenaamista. Toki hikitreeni on erittäin hyvä osa aktiivista elämää. Nostaisin kuitenkin enemmän esille istumisen tauottamisen sekä hyötyliikunnan! Ai miksi? Jos istuu päivässä 8-10 tuntia perseellään, ei se tunnin treeni riitä kumoamaan istumisen haittavaikutuksia.

Työmatka1

Liikettä ja taukoja työpäivään

Työpäivän aikana olisi hyvä pitää useita lyhyitä taukoja sekä vähintään yksi pidempi. Jos pelkäät, että tämä vaikuttaa työtehoosi niin ällös huoli! Pienet tauot ja aaltoileva työnteko voivat jopa lisätä tehokkuuttasi. Ihmistä ei ole luotu keskittymään montaa tuntia putkeen. On ihan luonnollista, että aivot alkavat jossain kohtaa piiputtaa ja pään sisällä pyörii Simpsoneista tuttu symbaaleja yhteen hakkaava apina. Tällöin päädyt todennäköisesti selaamaan Facebookia tai pläräämään instafiidiä. Strategiset tauot puolestaan lataavat niin fyysisiä kuin henkisiäkin akkujasi ja voit jatkaa työskentelyäsi pirteämpänä!

  • Pienet tauot voit hyödyntää esimerkiksi taukojumppaliikkeiden tekemiseen. Dynaamiset venyttelyt ja keppijumppa ovat hyviä vaihtoehtoja. Voit joko keksiä omat liikkeet tai käydä hakemassa inspiraatiota Facebook-sivultani. Joka keskiviikko ilmestyy uusi kehonhuoltovinkki, joista osa toimii taukojumppaan kuin nenä päähän!
  • Myös kävely toimii hyvänä taukoliikuntana. Askelia voi kerätä pienissä pätkissä pitkin päivää. Esimerkiksi puheluita voi hyvin puhua seisten ja kävellen. Mieheni on tästä aika hyvä esimerkki: Hän käy puhelinpalaverin aikana kävelemässä portaita ylös ja alas. Runsaassa vedenjuonnissa on pari askeleita kerryttävää plussaa. Vettä nimittäin pääsee hakemaan monta kertaa työpöydän ääreen ja vessassa on rampattava tiuhaa tahtia. Riippuen ruokatauon pituudesta, voi silloinkin olla aikaa viiden minuutin kävelyhetkelle.
  • Vaihtele työskentelyasentoa. Jos sinulla on käytössä seisomatyöpiste, niin mahtavaa! Senkin kanssa on hyvä kuitenkin huomioida asennon staattisuus. Sekä istuminen että seisominen tuovat omankaltaisiaan haasteita, jos samassa asennossa vietetään pitkiä aikoja. Optimaalista olisikin siis vaihdella istumisen ja seisomisen välillä, oikaista välillä ryhtiä ja nostaa katsetta näytöstä sekä pitää ihan rehellisiä jaloittelutaukoja.

hyötyliikunta1

Hyvinvoivaksi hyötyliikunnalla

Myös hyötyliikunta on aktiivisuuden muoto, jonka puolesta liputan vahvasti: Mikäs sen parempaa, kuin saada hommat hoidettua ja samalla liikuttaa kroppaa! Hyötyliikunnan määrä ja laatu riippuu tietysti jonkin verran elämäntilanteesta. Varsinkin jos hyötyliikunnan tuomiin mahdollisuuksiin ei kiinnitä huomiota, jää päivittäinen askelmäärä usein himpun verran alakanttiin. Hyvänä tavoitteena voisi pitää perinteistä 10 000 askelta päivässä! Jos mahdollista, hyviä keinoja hyötyliikunnan lisäämiseen ovat esimerkiksi:

  • Kauppareissujen hoitaminen kävellen tai pyörällä. Bonuksena ostosten paino takaisin päin kulkiessa!
  • Työmatkaliikunta. Kun edes osan työmatkasta kulkee kävellen tai pyörällä, saa päivään yllättävän paljon lisäaskelia! Vaikka kulkisi työmatkansa julkisilla, voi jäädä bussista yhden pysäkin aiemmin pois, kiertää hieman pidempää reittiä työpaikan pihaan tai nousta metron liukuportaat kävellen ylös.
  • Luuttaaminen, imurointi, mattojen tamppaus, kaikki muukin siivoaminen. Do I need to say more?
  • Syksyisin marjastaminen ja sienestäminen on oivaa hyötyliikuntaa. Talvisin puolestaan lumityöt nostavat äkkiä aktiivisuutta jos sitä lunta sattuu joskus satamaan. Keväällä ja kesällä puutarhan hoito ja mansikoiden poimiminen kuuluvat hyötyliikunnan aateliin jos sattuu omistamaan puutarhan.
  • Jos liikettä ei meinaa muuten tulla, niin aina voi pitää pienen iltadiskon: Mieleistä musaa soimaan ja kaikki hullunkurisimmat tanssimoovit kehiin! Hieman normaalimpi tapa kerätä askeleensa kasaan on heittää pikkuinen rauhoittava iltakävely vielä päivän päätteeksi. Myös venytellessäsi olet aktiivisempi kuin pelkästään sohvalla maaten!

kävely1

Jo muutamalla tauolla työpäivän aikana ja hyötyliikunnan maltillisella lisäyksellä voit boostata vireystilaasi ja hyvinvointiasi uudelle tasolle! Kokeile viikon ajan lisätä muutama aktiivisuushetki päivääsi – Huomaatko eron?

Jos et muuta kokeile, niin kokeile ainakin iltadiskoa: Se on meidän perheen hitti!

Liikuthan säkin monipuolisesti? Kestävyysharjoittelu osana treeniviikkoa

Edellisessä osassa käsittelimme lihaskuntoharjoittelun merkitystä terveydelle ja suorituskyvylle sekä lihaskuntoharjoittelun eri osa-alueita. Tänään perehdytään kiisteltyyn aiheeseen eli kestävyysharjoitteluun. Toiset sanovat, ettei sitä tarvitse, toiset taas vannovat sen nimeen. Miten kestävyyttä kannattaisi treenata, jos tavoitteena on lihasmassan kasvatus? Entä jos pääharrastus on juoksu?

DSC_2681

Peruskestävyys

Kestävyyskestävyyttä tarvitaan arjen perusaktiviteetteihin. Kaiken taustalla on riittävän hyvä peruskunto, jonka ansiosta jaksat nousta portaat tai vetää juoksupyrähdyksen bussiin ilman kohtuutonta rasitusta ja hengästymistä. Toisin sanoen heikko peruskunto tekee arjesta melkoisen raskasta. Peruskestävyys onkin kaiken aerobisen, ja myös lihaskuntoharjoittelun, pohja!

Peruskuntoharjoittelu on huoltavaa harjoittelua sydän- ja verenkiertoelimistölle. Sydän pumppaa hapekasta verta kroppaan ja hapenkuljetus kudoksiin tehostuu. Samalla muodostuu myös uusia hiusverisuonia, joten jatkossa hapenkuljetus on entistäkin tehokkaampaa vaikuttaen esimerkiksi palautumiseen positiivisesti! Peruskestävyysharjoittelu myös auttaa tehostamaan laktaatin poistamista lihaksista, virkistää ja kohentaa mielialaa.

Miten peruskestävyyttä treenataan? Tähän on yksinkertainen ohjeistus: Mitä tahansa liikuntaa, jota pystyt tekemään ”pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta” -periaatteella. Se voi siis olla reipasta kävelyä, pyöräilyä, lenkkeilyä, kuntosalilla aerobisten laitteiden hurruttamista, uintia, vesijuoksua, tanssia… Sinä päätät! Kannattaa etsiä sellainen laji, mikä itseä miellyttää, sillä peruskuntoharjoitteet eivät usein ole lyhimmästä päästä.
Peruskuntoharjoittelu on siitä mukava harjoittelumuoto, että sitä jaksaa jatkaa pitkään sykkeen pysyessä matalalla ja kudosten saadessa jatkuvasti tarvitsemaansa happea.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että hyvin helposti peruskestävyysharjoitus tulee vedettyä liian kovaa. Tällöin koko harjoituksen idea vesittyy, kun lihakset alkavat tuottaa laktaattia ja hapenkuljetus estyy.

Kuinka usein ja miten pitkään? Jos pääasiallinen harrastuksesi on kestävyysharjoittelua, suurin osa harjoituksista tulisi olla peruskestävyystreeniä. Jos siis juokset 3-5 kertaa viikossa, tulisi 2-4 harjoituksista olla matalatehoisia riippuen kuntotasostasi. Yksi peruskuntoharjoitus viikossa on minimi myös punttailua harrastavalle. Harjoitukset voi aloittaa vaikka 45min kestosta ja pikkuhiljaa nostaa määrää viikoittain 5 minuutilla. Jos kestävyysharjoittelu on sinun juttusi, voi harjoitus olla selkeästi yli tunnin, esimerkiksi 1,5h. Toistaalta jos mieluummin vietät aikasi salilla, 60min lienee vielä saavutettavissa oleva eikä kovin epämiellyttävä vaihtoehto.

DSC_2680

Vauhtikestävyys

Kestävyyslajien kannalta vauhtikestävyyttä voisi pitää kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena: Se tarkoittaa yksinkertaisesti yksilön kykyä ja kestävyyttä ylläpitää vauhtia. Mitä parempi vauhtikestävyys, sitä enemmän sinulla on ”kuntoreserviä” pitkille matkoille. Vauhtikestävyyden harjoittaminen onkin siis olennainen osa hapenottokyvyn ja aerobisen kapasiteetin kehittämistä. Pitkäkestoisena harjoituksena vauhtikestävyysharjoittelu kehittää liikkumisen taloudellisuutta sekä kovissa ja kuormitavissa suorituksissa vaadittavaa tahtotilaa.

Miten vauhtikestävyyttä treenataan? Vauhtikestävyyttä voi treenata kahdella tavalla: Intervalliharjoitteluna tai pidempänä yhtäjaksoisena harjoitteena.
Intervalliharjoitus on tyypillisempi tapa toteuttaa vauhtikestävyysharjoittelua. Usein harjoitus jaetaan kahteen 15-20 minuutin vauhtikestävyysalueella tapahtuvaan vetoon, joiden välissä pidetään pidempi palautus. Vedoista ensimmäinen toteutetaan matalammalla vauhtikestävyysalueella (VK1), joka on lähempänä aerobista kynnystä. Noin 10min palauttelun jälkeen toinen veto tapahtuu korkeammalla vauhtikestävyysalueella (VK2), joka puolestaan on lähempänä anaerobista kynnystä.
Yhtäjaksoisessa vauhtikestävyysharjoitteessa pyritään pysymään vauhtikestävyysalueella vähintään 15min ja siitä ylöspäin kuntotasosta riippuen. Varsinkin pidempikestoisissa vauhtikestävyysharjoituksissa on riskinä liian kova teho: Tällöin sykkeet nousevat jo maksimikestävyysalueelle, eikä vauhtikestävyys kehity.

Termistöstä ei kannata hämääntyä. Aerobisella kynnyksellä tarkoitetaan kynnystä, jonka jälkeen energiaa tuotetaan hapen lisäksi anaerobisesti, minkä sivutuotteena syntyy laktaattia. Aerobisen kynnyksen ja anaerobisen kynnyksen välissä laktaatti kyetään kuitenkin vielä poistamaan elimistöstä. Anaerobinen kynnys puolestaan tarkoittaa, että sen jälkeen elimistö ei enää ehdi poistaa tuotettua laktaattia vaan se alkaa kertyä elimistöön. Mitä korkeammalla sykkeellä mennään, sitä vähemmän happea riittää lihaksille energiantuotantoon. VK1 toteutetaan siis hieman matalammalla sykealueella kuin VK2.

Kuinka usein? Kuntotasosta riippuen 1-2 kertaa viikossa. Tavalliselle kuntoijalle 1 harjoitus on sopivasti ja kova kuntoisellekin 2 riittää mainiosti. Punttia pääharrastuksenaan treenailevalle vauhtikestävyysharjoitukset eivät ole välttämättömiä.
Näinkin kovia harjoituksia ei kannata ahnehtia viikkoon liikaa, sillä ne ovat keholle erittäin kuormittavia – palautuminen vauhtikestävyysharjoituksista vie siis aikaa. Suositeltavaa on pitää 1-2 lepopäivää tai selkeästi kevyempää päivää sekä ennen että jälkeen harjoituksen.
Muista myös asteittainen nousu harjoitusmäärissä: Vauhtikestävyysharjoitukset kuormittavat sydämen lisäksi myös lihaksia voimakkaasti, joten lisää harjoitusaikaa pikkuhiljaa!

DSC_2687

Maksimikestävyys

Maksimikestävyysharjoittelulla tarkoitetaan harjoittelua, joka tapahtuu anaerobisen kynnyksen yläpuolella. Se siis on äärimmäisen raskas harjoitus ja tuottaa voimakkaasti laktaattia kehoon. Tarkoituksena parantaa maksimaalista aerobista tehoa – Mitä suurempi on maksimaalinen teho, sitä kevyemmältä muu harjoittelu tuntuu ja sitä enemmän itsestään saa irti esimerkiksi kilpailuissa.

Miten maksimikestävyyttä treenataan? Yleisin ajatusvirhe on, että koko maksimikestävyystreeni vedetään täysillä. Vaikka vauhti on selkeästi kovempi kuin vauhtikestävyysharjoituksissa, ei harjoitusta silti useimmiten vedetä ihan sata lasissa. Myös maksimikestävyyttä voidaan treenata intervalleissa tai yhtenäisenä suorituksena. Huomioitavaa on, että sekä intervallien että yhtenäisen harjoituksen kesto on pidettävä huomattavasti lyhempänä kuin muiden kestävyysharjoitusten. Intervalleina tyypillinen maksimikestävyysharjoitus on esimerkiksi 4min intervalleja 4-6 kappaletta pitkillä palautuksilla intervallien välissä.  Yhtäjaksoinen harjoitus voi olla kestoltaan noin 15min. Tavoitteena on saada pidettyä yllä samaa maksimaalista tehoa koko harjoituksen ajan. Jos siis teho lähtee hiipumaan, on lähdetty liikkeelle liian kovaa.
Erityisesti maksimikestävyysharjoituksissa on tärkeää olla levännyt, hyvässä vireessä ja palautunut harjoituksen alkaessa. Huolelliset ja nousevalla teholla tehdyt alkulämmittelyt laskevat vammariskiä.

Kuinka usein? Tavallisella tai edes aktiiviliikkujalla maksimikestävyysharjoittelua ei välttämättä tarvitse olla ollenkaan, vaan peruskestävyys- ja vauhtikestävyysharjoitteet riittävät. Kestävyysliikkujilla tai -urheilijoillakin riittää usein 1-2 hyvin toteutettua maksimikestävyysharjoitusta kuukaudessa.

DSC_2679

Miten kuntosaliharjoittelija hyötyy kestävyystreenistä?
Kuntosaliharjoittelija hyötyy kestävyysharjoittelusta pääasiassa palautumisen ja kohentuneiden kestävyysominaisuuksien vuoksi. Parempi laktaatin poistuminen kovien harjoitusten jälkeen mahdollistaa tiheämmän harjoitusrytmin samoille lihaksille salilla. Lisäksi parantunut kestävyyskunto lisää työkapasiteettia ja mahdollistaa kovemman intensiteetin voimaharjoittelussa: Jos ekana kyykyssä loppuvat keuhkot, tiedät tarvitsevasi lisää kestävyyttä!
Varsinkin kun palauttelevien peruskestävyysharjoitteiden makuun pääsee, ne saattavat kivasti rentouttaa kropan lisäksi myös mieltä. Ei mikään huono sivuvaikutus!

Tiivistettynä: Kevyesti, keskiteholla ja kovaa. Aina ei voi tehdä täysillä. Jos joku näin sulle sanoo, se huijaa eikä itsekään kehity optimaalisesti.
Sarjan viimeisessä osassa tarkastellaan monen aktiiviliikkujan kompastuskiveä: Liikkuvuutta ja lepoa!