Välillä on hyvä päästää irti

Paineista. Puristavasta tunteesta ja vanteesta pään ympärillä. Sitä voikin huomata, että elämä rullaa kyllä ympärillä, vaikkei siitä niin kovin paineilisikaan. Elämä voi alkaa jopa maistua astetta paremmalta.

DSC_1821

Ajatuksista ja tunteista. Sinä et ole yhtä kuin ajatuksesi ja tunteesi. Ne eivät määrittele sinua, vaan voit vapaasti päättää niiden kohtalosta.

Muiden odotuksista ja tarpeesta olla jotakin jollekin. Sinun ei tarvitse olla mitään tiettyä tai täyttää kenenkään odotuksia ja toivomuksia, mikäli ne ovat ristiriidassa sinun syvemmän kutsumuksesi kanssa.

Tavoitteista. Tiettyyn pisteeseen saakka tavoitteet ovat ihan jees juttu, mutta jos ne muuttuvat orjuuttaviksi ja omanarvon tunnetta heikentäviksi, on niistä aika luopua. Ainakin on hyvä tsekata tavoitteen realistisuus ja saavutettavuus.

Tavoista ja tottumuksista, jotka eivät enää palvele sinua. On turha toistaa itsellesi vahingollisia kaavoja. Kun niistä päästää irti, on tilaa uusille sinua huoltaville tavoille.

DSC_1825

Pakosta ja ”pitämisestä”. Sinun ei teoriassa ole pakko tehdä yhtään mitään. Mikään ei ole pakko. On tiettyjä asioita, joita on yleisesti ihan hyvä tehdä, kuten vaikka hampaiden pesu ja laskujen maksaminen, mutta pakollista on vain elämä ja kuolema. Ikuinen pitäisi-ajattelu ohjaa vain negatiiviseen ajatuskierteeseen, josta on vaikea päästä irti.

Peloista. Mitä hyvää pelot ja huolehtiminen ovat tuoneet elämääsi?
Itse pelkäsin kovasti, etten enää löydäkään motivaatiota liikkua. Että jäisin sohvaperunaksi. Linnoittautuisin kotiin ja eläisin Netflixille.
Pelko oli kuitenkin turhaa. Kun päästin ”pakosta” liikkua, aloin taas haluta liikkeelle. Vähän tanssimista siellä, reipasta kävelyä täällä, hyppelyä, venytyksiä, käsilläseisontaa. Sellaista liikettä, mitä ylirasittuneena ei jaksa. Silloin vain tule liikuttua spontaanisti.

DSC_1831

Leimoista ja menneisyyden mokista. Ne ovat ehkä osa sitä millainen sinä olet tänä päivänä, mutta ne eivät määrittele sinua. Kun päästää irti vanhoista töppäilyistä, on paljon helpompi hengittää.

Ennakkoluuloista ja -oletuksista. Kuinka paljon on järkeä tehdä päätelmiä tietämättä asiasta sen kummemmin? Mistä kaikesta voimmekaan jäädä paitsi ennakkoluulojemme takia? Elämästä tulee paljon jännempää ja vivahteikkaampaa kun hylkää turhat ennakkoluulot romukoppaan.

DSC_1836

Mistä sun voisi olla hyvä päästää irti tänään?

 

Epävarmuus varjostaa elämää – kehonkuvasta, sen vääristymisestä ja tapahtumista kaiken taustalla

Kirjoitinkin vatsan pömpötykseen liittyvän postauksen lopussa vatsan olevan se epävarmuustekijä nro1 jos ajattelen omaa vartaloani.  Tänään haluaisin pohtia asiaa hieman lisää. Miksi se vatsan pömpötys tai ulkomuoto sitten on niin iso juttu?

Siihen on oikeastaan vaikea sanoa yksiselitteistä vastausta. Lähestulkoon aina isompien epävarmuuksien taustalla on jokin tapahtuma lapsuudessa, nuoruudessa tai vaikka aikuisiälläkin.  Emmehän me vauvana tai pikkulapsena ajattele kehonosiemme olevan epäkelpoja? Se on opittua se.
Emme välttämättä ajattele sen tapahtuman vaikuttavan, mutta se vaikuttaa silti salakavalasti ajatuksiimme joka päivä. Se voi olla myös hautautunut syvälle mielen sopukoihin niin ettet edes muista sen tapahtuman olemassaoloa.

DSC_1700

Kunnes eräänä päivänä hoksaat. Tuttu täti lapsuudessa vertaili sinun masuasi toisen tytön masuun. Ja pohti vielä miksi sinun masusi on tuollainen pömppömaha. Pienen tytön oli sitä kovin vaihea ymmärtää, mutta siitä hetkestä lähtien hän on ajatteli, että pömppömaha on ikävä asia. Hän halusi sen pois. Teki vatsalihaksia ja kertoi äidillekin, että pömppömahan pitäisi lähteä. Niin se kehonkuva lähtee vinksahtamaan.

Tällainen jatkuu helposti aikuisiällekin, varsinkin jos vastaan sattuu henkilöitä, jotka vahvistavat näitä lapsuudessa opittuja mielleyhtymiä. Kun kuulee läheiseltä ihmiseltä, miten sitä näyttää niin pönäkältä, ei sitä voi muuta kuin ajatella olevansa viallinen. Epäkelpo. Ja että pömppövatsan kadotus korjaisi tämän tilanteen. Kehonkuva jatkaa kieroon kasvuaan.

DSC_1693

Pohjimmiltaan kyse on siis omien ajatusten lisäksi myös muiden hyväksynnästä. Ajatuksesta, ettei kelpaa tällaisena vaan pitää olla jotain muuta. Tämä iskostunut ajatus voi liittyä mihin vain, esimerkiksi siihen että täytyy saada hirveästi aikaan, olla hyvä opiskeluissa, liikkua 5 kertaa viikossa, täytyy olla pyöreä pakara tai ei saa olla selluliittia. Pohjimmiltaan se on kuitenkin pelkoa, ettei kelpaa.

Se on tosi helppo selittää itselleen, että haluan vain olla tietynlainen. Se on se tavoite mitä haluan saavuttaa. Silloin voisi esittää itselleen kysymyksen: Miksi?

Miksi minä haluan, ettei minulla saa olla selluliittia?
Miksi haluan saada pelkkiä kymppejä?
Miksi haluan olla tuottelias?
Miksi haluan olla sporttinen ja treenaava?
Miksi haluan, että minulla on litteä vatsa?

Tästä voi jatkaa eteen päin ja miettiä, että mitä väliä asioilla on? Mitä väliä sillä on jos minulla on selluliittia tai vatsa pömpöttää? Minkälainen merkitys sillä on isossa kuvassa? Estääkö se sinua saavuttamasta mitä haluat? Annatko sen estää sinua saavuttamasta mitä haluat?

DSC_1711

Vastaus ei aina ole sitä mitä haluat kuulla, mutta se auttaa eteenpäin. Kun ymmärtää syyn ja tapahtuman kaiken sen epävarmuuden taustalla, voi alkaa työstää asiaa. Pyytää anteeksi siltä sisäiseltä pieneltä tytöltä ja kertoa, ettei pömppövatsassa ole mitään pahaa.

Tämä on nyt varmaan vähän itsestään selvä ja höntti kysymys, mutta onko sinulla epävarmuuksia oman kehosi suhteen? Miten olet lähtenyt niitä työstämään? Arvostan kommenttejanne ja ajatuksianne! Ihanaa ja armollista päivää juuri sinulle! <3