Aamuhetki – Aamupala puoliksi syötynä

Aamufiilistely on ollut mun juttu ihan tosi pitkään. Sellainen kahvin hidas nautiskelu, aamupala, sen asettelu ja rentoutuminen. Asennoituminen uuteen päivään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että aamun kulku määrittelee varsin paljon tulevasta päivästä.

Pelkäsin jo hiukan etukäteen, että miten perheen pienin tulee vaikuttamaan tähän kuvioon. Miltä näyttääkään aamupala ja aamuhetki yli puolivuotiaan kanssa? Noh, edelleen juon kahvini hyvin hitaasti. Tosin lähinnä siksi, etten kerkeä ottaa kuin hörpyn, kunnes on taas noustava pelastamaan pieni palleroinen jumista pyykkitelineen alta tai estettävä häntä syömästä vaunujen renkaita.

Aamupala
Aamupala

Aamupala – päivän vaikein ateria

Melko usein aamujamme värittää kiireisyys – tai ainakin kiireen tuntu. Nousemme pikkuisen kanssa useimmiten kahdestaan, sillä isi jatkaa vielä hetken unia yöllisten nukutusrumbien jäljiltä. Neiti ei ole ollenkaan nälkäinen aamulla (toisin kuin äitinsä), joten aamupala on toisinaan hieman tahtojen taistelua. Voinette tässä maalailla päähänne mielikuvan, jossa erittäin nälkäinen äiti yrittää saada ei yhtään nälkäistä vauvaa syömään tai edes kiinnostumaan ruoasta sen verran, että saisi itse istua puuron ajaksi alas. Prosessia ovat hieman helpottaneet täytettävät smoothiepussit, jolloin pientä ei tarvitse syöttää lusikalla. Silti yhden ruokailukerran aikana pikkuneiti on useimmiten heittänyt kaiken tarjottavan lattialle, yrittänyt kiivetä alas syöttötuolista 200 kertaa ja lopuksi iskee kiukku, jolloin pitäisi päästä leikkimään heti.  

Hyvinä aamuina saattaa löytyä aikaa vähän entisen kaltaisille aamuille. Tällöin bebé mutustaa tyytyväisenä smoothieta syöttötuolissaan katsellen kiinnostuneena, mitä se äiti laittaakaan puuron päälle. Voin oikeasti miettiä jotakin niinkin ”turhaa” kuin persimonien asettelua tai kahvimaidon vaahdottamista. Aamupala saa silloin kauniimman muodon. Samalla saatan ehkä saada napattua kuvan tai kaksi, jos olen oikein vikkelä. 

Tilanne päätyy usein nimittäin aamun alusta huolimatta samaan skenarioon: Syön puuroa olohuoneen sohvalla ja välillä ponkaisen pystyyn viihdyttämään pientä. Kahvi haalenee kupissa ja pinnalle vaahdotettu maito lässähtää. En kuitenkaan enää haikaile samaa kiireettömyyttä jokaiseen aamuun. Tämä on yksi vaihe elämässäni. Tulee varmasti taas aika, jolloin ehdin halutessani taas nautiskella hitaasti aamupalan eri makuvivahteista, koostumuksista ja visuaalisesti kauneudesta. Jos aamu kerran määrittelee päivän, on senkin oltava meidän perheessä vauhdikas.

Aamupala
Aamupala

Aamupala koostui tänäkin aamuna kaurapuurosta, jonka seassa oli riisiproteiinijauhetta sekä mantelimaitoa. Päälle koristeeksi (ja mauksi) päätyi kotimaisia vadelmia, mustikoita ja karpaloita, makeaa persimonia, täyteläistä mantelivoita sekä pala extratummaa suklaata. Kahvin joukkoon lorahti kunnolla kauramaitoa. Vaikken saanutkaan istua rauhassa tätä syömässä, oli maku herkullinen <3

Lissää aamuhetkiä:
Aamuhetki – hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki ja väsymyskrapula
Aamuhetki- kuningattaren tuorepuuro

Aamuhetki ja pannukakut – Miten ihanaa onkaan olla kotona!

Miksi onkaan niin ihanaa olla kotona? Sitä mietin aamulla seuranani nämä pannukakut ja kahvi.

banaanipannukakku

pannukakut
Rutiinit. Aamulla vesihörppyä kera vitamiinien ja pellavansiemenöljyn. Puuro valmistuu hujauksessa tottuneella ranneliikkeellä, kun tarvikkeet ovat tutuilla paikoilla. Reissussa rutiinit helposti pirstaloituvat ja terveelliset elämäntavat ovat vaikeampia.

Oma sänky. Ahhhh. Ostimme uuden sängyn vuosi sitten, enkä ole hetkeäkään katunut rahanmenoa. Once you go Tempur, you never go back.

Sallitut sotkut. Tiedättekö, kun majailee toisten nurkissa sitä alkaa kuin pakotettuna elää siistimmin. En mä ainakaan halua kylvää tiskivuoria ympäriinsä muiden vaivoiksi. Toinen vaihtoehto on tietysti sotkea ja potea huonoa omaatuntoa. Kotona pyykkipinot ja levälleen jäävät toimistotarvikkeet eivät ole niin justiinsa; En nyt erityisemmin niitä rakasta, mutten myöskään koe omatunnontuskia.

Tuttu kävelylenkki. Yhden meidän vakkarikävelyreittimme varrella on pieni silta, joka on maailman paras vauvan nukuttamiseen. Rullailua röpelöisellä lautasillalla edestakaisin ja boooom vauva on unessa! Sen jälkeen voi turvallisesti kärrytellä pienen lenkin unien aikana.

Aamupalakolistelut ja pannukakut. Kun saa herätä kilistelemään ja kolistelemaan juuri silloin kun (vauva) haluaa. Kun voi olla ihan rennosti just niin kuin haluaa. Kun voi paistaa pannukakkuja vaikka aamu viideltä ja syödä niitä reikäisessä teepaidassa ilman housuja.

pannukakut

pannukakut
Oli myös kiva huomata, ettei kämppä löyhkännyt kovin pahasti ja ollut (ihan kokonaan) banaanikärpästen vallassa. Unohdimme nimittäin viedä roskikset ennen lähtöämme mummolaan ja päädyimmekin olemaan 2,5 viikkoa matkalla. Olen myös surkea kukkaäiti, sillä ruukkukasvit olivat kastelematta sellaiset kolme viikkoa. Hups. Elossa näyttäisivät olevan silti!

Pannukakut olivat muuten hyviä! Kyseessä ovat ihan perus banaanipannukakut kaurahiutaleilla höystettynä, lisukkeena kookosjogurttia sekoitettuna soijarahkaan.
Ihanaa elokuun alkua! Onko muita kotihiiriä?

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro

Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta

aamuhetki

Aamuhetki, joka tuntuu luksukselta. Se on jännä, miten alkaa arvostaa asioita uudella tavalla, kun ne eivät ole enää jokapäiväisiä rutiineja. Miten sitä kaipaa sellaista, jota ennen piti itsestäänselvyytenä. Ja miten siitä itsestäänselvyydestä tulee harvinaista herkkua, arjen luksusta, kun se ei enää joka jokaisen päivän ohjelmassa.

Hiljaisuus ja hipsutus teen keittoon villasukissa. Hiutaleet tottuneesti veden kanssa mikroon, koska ei sitä voi tietää, josko tämä rauhallisuus päättyy hetken päästä. Kaksi ja puoli minuuttia, sekoitus, vielä minuutti. Pling. Puuron joukkoon pari isoa lusikallista riisiproteiinia, päälle puoli pakastimen mittaa marjoja. Vadelmaa ja mustikkaa. Banaanien siivuttamisen kohdalla hoksaaminen, että edelleen on hiljaista. Siitä innostuneena banaaniviipaleiden asettelu ja huoleton ropsaus cashewpähkinöitä perään. Pala tummaa suklaata kruunaamaan koko kokonaisuus.

aamuhetki

aamuhetki

Siinä se lautanen ja teemuki nyt nököttävät ihan siinä edessä. Kauniisti kohmeiset marjat, suklaapalat sulaneena puurossa. Niin täydellisinä, aivan kuin tämä hetkikin. Uskaltaako tässä alkaa syömään vai rikkoutuuko tämä luksusaamu? Edelleen on hiljaista, uusi päivä valkenee ja aurinko nousee. Hiljaisuudessa vain lusikoinnin äänet ja teen hörppäisyt.

Pian kulhon pohja jo häämöttää. Viimeisessä lusikallisessa jäljellä reilusti suklaata ja vadelmaa. Nam. Tämä on sitä arjen luksusta parhaimmillaan. Viimeiset kulaukset jo hieman hiljaisuudesta ja verkkaisuudesta viilenneestä teestä. Samalla makuuhuoneesta alkaa kuulua vaimeita, pian jo voimistuvia heräämisen ääniä. Kiitos, että sain aamuhetkeni.

aamuhetki

Millainen olisi sun täydellinen luksusaamu? 🙂

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro
Aamuhetki päältä kaunihimpi