Kardemummalätyt – nostalgiaa lautasella

Kuten olette ehkä huomanneet, olen ollut melko nostalgisella tuulella viime aikoina. Toisinaan tekee vaan mieli kaikkea perinteistä. Niitä ruokia, joita tarjoiltiin omassa lapsuudessa, puhtaita perusmakuja ilman mitään ylimääräistä. Makaronilaatikko, lihapullat, pottumuussi. Ja lätyt. Meillä syötiin lättyjä, ei suinkaan lettuja.

Olen joskus aikaisemminkin testaillut gluteenittomia lättyjä, mutta niistä tulee helposti melko tunkkaisen makuisia. Olen kokeillut riisijauhoa, kaurajauhoa, tattarijauhoa… Nyt kävikin ilmi, että parhaat letut syntyivätkin ilman jauhoja!

DSC_2611-01

Ja kaikille banaanifoobikoille (kyllä, heitäkin on) tiedoksi: Nämä lätyt eivät juurikaan maistu banaanilta, varsinkaan kun kuorrutteita on tarpeeksi. Banaani on lähinnä mukana tuomassa koostumusta ja makeutta. Banaanin kaveriksi kun ripsauttaa hippusen kardemummaa, niin johan on makoisa paketti kasassa!

Joku voisi toki kysyä, että eivätkös nämä nyt ole niitä trendikkäitä banaanipannareita. Ei oleee. Salaisuus pilee taikinassa: Se tulee soseuttaa kuohkeaksi sauvasekoittimella sekä levitellä ohueksi kerrokseksi pannulle paistorasvan kera. Siten saa ohuen lättysen, rapeat reunat ja tyytyväisen syöjän.

DSC_2614-01

Kardemummalätyt
(2 annosta)

2 pientä banaania
2dl valkuaista (tai 2 munaa + liraus kasvimaitoa)
1dl kaurahiutaleita
1/4tl kardemummaa
ripaus suolaa
paistamiseen maidotonta margariinia, öljyä tai voita

Lisukkeeksi soijajogurttia, pähkinävoita ja marjoja.

Soseuta banaani, valkuainen ja kaurahiutaleet sauvasekoittimella kuohkeaksi taikinaksi.
Mausta kardemummalla ja ripauksella suolaa.
Kuumenna pannu keskilämmölle (meidän hellalla 3-4 / 6)
ja tipauta pannulle reippaasti rasvaa.
Kaada pannulle sopivasti taikinaa ja kierittele pannua, jotta taikina leviää tasaisesti.
Odota kunnes reunat rapsakoituvat.
Kiepsauta lätty ympäri ja paista ihan sekunti toiselta puolelta.
Toista lopulle taikinalle. Taikinasta tulee noin 8 keskikokoista lettua.
Tarjoile esimerkiksi maustamattoman soijajogurtin, pähkinävoin ja marjojen kera.

DSC_2615-01

Jätski tai kermavaahto vois myös olla aika jees lisuke herkuttelupäivälle. Kotikotona oli aina tarjolla mansikka- ja omenahilloa: Salaisesti taisin tykätä aina enemmän makoisasta omppuhillosta. Mikä on sun mielestä MUST päällinen lätyille tai pannukakuille? Mä laitan sen testiin 😉

Saako leipää syödä? Terveellisen syömisen kulmakivet

Nyt ihan ekana stop! Klikkasitko otsikkoa vastauksen toivossa? Haluan heti alkuun kertoa sulle, että totta kai saa! Tämän jälkeen voitaisiin jutella muutamasta terveelliseen syömiseen liittyvästä kulmakivestä. Yksikään niistä ei muuten sisällä sanoja ”ei saa syödä”.

Minua välillä suoraan sanoen ärsyttää se kuva, mikä eri medioissa annetaan hyvinvointia tukevasta ruokailusta. Pelotellaan erilaisten ruokien hurjilla negatiivisilla vaikutuksilla ja nostetaan jotakin ruoka-aineita jalustalle. Lopputuloksena on vain se, että ihmiset eivät uskalla enää syödä tai kokevat stressiä ruokien valinnasta. Mistä lähtien on ollut terveellistä sulkea kokonaisia ruoka-aineryhmiä pois ruokavaliostaan litteämmän vatsan, timmimmän kropan tai ihan vaan rajoittamisen vuoksi? Yksittäinen ruoka-aine ei lähes koskaan ole syynä lihomiseen tai terveysongelmiin, ellet sitten syö viittä kokonaista mutakakkua joka päivä. Kuitenkin maitotuotteiden, viljojen ja erityisesti leivän demonisointi on noussut valloilleen viime vuosina.

Nimetön suunnittelumalli

Leipä ei lihota sinua. Jogurtti ei lihota sinua. Satunnaisesti syöty herkku ei lihota sinua. Ne eivät myös tee sinua sairaaksi tai epäterveeksi. Kyse on kokonaisuudesta, tasapainoisesta sellaisesta. Liikkuvan ihmisen lautaselle mahtuu monen moista ruokaa, eikä leipä siellä ja pieni herkku tuolla ole oikeasti niin iso juttu.

Mielestäni on niin väärin, että tavallista ruokaa pidetään nykyisin jonakin maailman epäterveellisimpänä kauhistuksena. Eihän se ole edes totta: Ihan tavallisen ”kotiruoan” ympärille voi rakentaa todella toimivan ja terveellisen ravitsemuskokonaisuuden. Jos mietitään raaka-aineita esimerkiksi makaronilaatikossa, niin kuinka monta oikeasti epäterveellistä ainesosaa löydät? Täysjyvämakaronia, vähärasvaista lihaa/soijarouhetta/härkistä, ehkä munamaitoa tai kasvislientä, mausteita. Miten tämä sitten oikeasti eroaa siitä, että söisit proteiinit ja hiilarit erillisinä komponentteina? Ei mitenkään. Kylkeen kasviksia niin johan on paitsi täyttävä, myös hyvinvointia edistävä setti. Varmana jaksaa liikkuakin!

Ice Cream Party

Mielestäni on tärkeää keskittyä olennaiseen. Olennaista on mielestäni ruoan terveellisyyden lisäksi myös maku, monipuolisuus, säännöllisyys ja tasapainoisuus. Ei ole järkeä takertua lillukan varsiin ja pieniin yksityiskohtiin: Jos isot linjat ovat kunnossa, mahtuu mukaan myös monenmoisia sattumia. Jos taas kokonaisuus kusee eli ruokarytmi on päin prinkkalaa, ruokaa on liian vähän ja yksipuolisesti, ei sitä korjaa uusi kieltolista tai rajoitukset. Kun tavoittelee hyvinvointia, riittää että ruokavalio on pääosin hyvä. Sen ei tarvitse olla täydellinen – täydellistä ruokavaliota ei oikeastaan ole edes olemassa.

Hyvinvoinnin ei tosiaan tarvitse olla niin monimutkaista. Mielestäni terveellisen syömisen kulmakivien pitäisi perustua johonkin ihan muuhun, kuin pitkään kieltolistaan. Sen vuoksi kokosinkin teille listan terveyttä edistävän syömisen kulmakivistä oman näkemykseni pohjalta: 12 kohtaa, eikä yhtään kieltoa! Jos tunnet, että kaipaat ohjenuoraa ravitsemuksen suhteen, suosittelen lämpimästi lataamaan kyseisen tiedoston. Se ei maksa sulle mitään, mutta voi tuoda hieman selkeyttä!

Lataa ilmainen opas tästä!

to an

Sen verran haluaisin huomauttaa, että mikään listalla olevista asioita ei ole ehdoton sääntö tai kielto. Ruokastressiä, -ahdistusta ja -morkkista ei pitäisi tulla normaalin syömisen puitteissa. Jos koet ahdistusta syödessäsi ruisleivän, jotain on pielessä. Silloin voisi kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja miettiä, mistä tällainen tunnetila kumpuaa? Ihan tavallisen terveellisen ruoan syömisestä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa!
Tämän ei myöskään ole tarkoitus olla hyökkäys erityisruokavalioita kohtaan: Jokainen saa syödä niinkuin parhaaksi näkee. Tavoitteenani on kuitenkin herätellä miettimään kaikkien niiden rajoitusten tarpeellisuutta hyvinvoinnin näkökulmasta.

Minkälaisia ajatuksia aihe sinussa herättää? 🙂

Omena-kaurapaistos

Saako jo fiilistellä syksyä? Saahan? Kuten jo viime postauksessa taisin mainita, tykkään syksystä ihan hulluna. Olen jo siirtynyt nukkumaan villasukat jalassa eli voidaan jo virallisesti puhua syksyn alkaneen. Tästä lähtien kävelen ympäriinsä täysin villalla vuorattuna. Villasukat, villapaita, villahuivi, villasäärystimet, villahousut… Viimeinen oli vitsi, mutta you get the point!

Mikä sopisikaan villasukkien ja teemukin kanssa kuin lämpöinen omena-kaurapaistos? Lämmittää paitsi ihan fyysisesti, myös henkisesti muistojen tasolla: Mä ainakin muistan, kuinka syksyisin tehtiin oman pihan ompuista omena-kaurapaistosta. Omenat olivat pehmeäksi kaneliseksi muhjuksi hautuneita, kaurainen kuori rouskui kivasti suussa. Kaiken kruunasi vaniljakastike tai vaniljavaahto!

DSC_2518-01_1503829243774

Jos yhtään tunnet mun reseptipäätä, tiedät varmasti, että klassikkoonkin on pakko lisätä oma twisti tai pari. Sokerin sijaan tässä reseptissä onkin siis käytetty makeuden tuojana kypsää banaania. Banaanilla on myös se hauska ominaisuus, että kun sitä lisää leivonnaisiin, voi käyttää hieman vähemmän rasvaa. Kuoresta ei tällä tavalla tule ihan niin rapea eikä makea, mutta just sopivan sitkeä ja täydellinen arki-iltapalaksi.

Kauraseokseen tulevan rasvan saat nyt valita ihan itse: Minä käytin rypsiöljyä. Määrä on niin pieni, että se voisi teoriassa olla mitä tahansa rasvaa. Kokonaisuus ratkaisee, eikä rasvasodalle ole mielestäni tarvetta! Sen verran kannattaa kuitenkin huomioida, että jos valitset öljyn, lisää kauraseokseen ripaus suolaa. Voissa ja margariinissa suolaa onkin valmiina. Se korostaa kivasti banaanin makeutta ja tasapainottaa siten makumaailmaa hieman.

DSC_2520-01_1503829243647

Yleensä paras hetki herkuttelussa on se, kun ottaa sen ekan palasen. Tuoksuttelee, fiilistelee ja lopulta kippaa lusikallisen suuhunsa. Sen jälkeen maku pikkuhiljaa laimenee ja lopulta ei enää tee mieli sitä samaa herkkua. Tämän omena-kaurapaistoksen kohdalla tosin homma taisi mennä toisin päin: Mitä enemmän söi, sitä paremmalta se maistui. Päädyin ehkä santsikierrokselle ja saatoin syödä puolet koko satsista. Varoitan siis jo etukäteen, tämä on vaarallisen hyvää!

Eiköhän siis valmistauduta omppusesonkiin ja syksyyn tällä ihanan simppelillä ja nostalgisella herkulla? Jos aloitat nyt valmistelun niin alle tunnin päästä sulla on tätä herkkua nenän edessä!

DSC_2523-01_1503829243472

Omena-kaurapaistos
(4-6 annosta)

4 omenaa
1tl kanelia
2 keskikokoista banaania
2,5dl kaurahiutaleita
1-2rkl öljyä, voita tai margariinia
(ripaus suolaa)

Pilko omenat sopiviksi kuutioiksi (your choice).
Ripottele päälle kaneli ja kääntele sekaisin.
Muussaa banaanit haarukalla,
sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja valitsemasi rasva.
Tarkista koostumus: Kauramössön tulee olla riittävän paksua,
jotta kuoresta tulee rapea. Lisää tarvittassa vielä ropsaus kaurahiutaleita.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 35min.
Jos haluat pinnasta rapeamman, pidä viimeiset 5-10min kiertoilmalla.

Nauti esimerkiksi soijamaidon kanssa syksyä fiilistellen.
Mieluiten peiton alla, kynttilöiden valossa.

DSC_2526-01_1503829243123

Mikä on sun lemppariasia syksyssä? 🙂 Kerro hei ihmeessä, jos päädyit kokeilemaan tätä omena-kaurapaistosta!

Suklainen chiavanukas ja ajatuksia vegeilystä

Nyt on luvassa oikein kunnon vanhaa sillisalaattiblogia, jossa pari aihetta risteilee keskenään! Voi tätä nostalgiaa.

Lomalla tulee aina syötyä vähän eri tavalla kuin kotona. Mullakin alas meni maidotonta suklaa- ja mansikkajädeä, ranskiksia pariin otteeseen, laittomat määrät zero colaa – sekä jonkin verran lihaa sen saatavuuden vuoksi. Se on normaalia ja täysin cool, että lomalla syö vähän eri tavalla eikä mulla ole mitään ruokamorkkiksia. Kokkasimme suurimman osan ruoista itse siitä mitä oli saatavilla läheisissä marketeissa. Suursuosikkejamme oli tomaattinen kikhernepata, kaupan valmishummus ja paprikatahna nimeltä Ajvar. Ravintoloissa syödessä valikoima ei näillä vatsavammaisuuksilla ollut mitenkään huikea, sillä mieluiten valitsen sen vaihtoehdon joka ei käännä vatsaa kokonaan ympäri.

Ja hei jos haluat vain lukea herkkureseptin, skippaa seuraavat pohtivat kappaleet ja hyppää suoraan loppuun: Vatsaa hellivä, ravinteikas ja herkullinen chiavanukasresepti odottaa sinua siellä! Tää on muuten superhyvä lomakauden jälkeen, kun saa kunnolla kuitua ja masun toimimaan <3
Voit myös lukea pohdinnan ja herätellä ajatuksia sekä ruokahalua katselemalla kuvia. It’s all up to you!

DSC_2415

Aloin siinä loman edetessä pohtia omia tuntemuksiani eläinkunnan tuotteita kohtaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään niiden makua vastaan ja kaikki maistamani oli kyllä herkullista. Lähinnä heräsin vain miettimään, etten juurikaan silti nauti erityisemmin lihan syömisestä. En pidä siitä tunteesta mikä minulle tulee henkisesti ja fyysisesti. Vatsa tuntuu tukkoiselta ja umpitäydeltä ihan normaalinkin annoksen jälkeen. Välillä alkoi suorastaan ällöttää tuo olotila.

Suoraan sanottuna siis pohdin ihan tosissani, tarvitsenko eläinkunnan tuotteita oikeasti mihinkään? En oikeastaan.

Ainoat eläinkunnasta peräisin olevat raaka-aineet, joita käytän kotioloissa, ovat kananmunat. Lihaa kotiimme ei eksy, kanaa vain äärimmäisen vatsakatastrofin yhteydessä. Käyttämäni proteiinijauhe on myös tehty kananmunan valkuaisesta. Välillä niiden käyttö tuntuu kuitenkin kovin turhalta.

Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen. Hankalan suoliston vuoksi korvaavien tuotteiden löytäminen on ollut toisinaan äärettömän vaikeaa. Ei ole kyse siitä, ettenkö voisi ollenkaan syödä kikherneitä, palkokasveja, nyhtistä, härkistä, herneproteiinia ja muita vegaanisia proteiininlähteitä. Nyt olen itseasiassa onnistunut syömään jopa tofua ilman ongelmia! Silloin kun vatsa on hyvänä, voin syödä näitä ruokia reippaitakin määriä ilman ongelmia.
Useimmiten haasteeksi nousee kuitenkin määrä: Saadakseni aktiiviseen elämäntapaan riittävän määrän energiaa ja proteiinia, tulisi yllä olevia syödä sen verran ettei vatsani ole kestänyt sitä. En myöskään voi olla varma ravintoaineiden imeytymisestä omalla kohdallani, sillä suoliston kunto on välillä mitä on.

Toistaalta pelkään jollain tasolla myös vanhojen syömisongelmien palaavan liian rajoittavan ruokavalion myötä. Mitä jää jäljelle, jos karsin vielä kananmunatkin ruokailuistani? Tekeekö se elämästä hankalaa? Ammunko itseäni nilkkaan tällä valinnalla?
Kannatan joustavuutta oikeastaan kaikessa, enkä sen vuoksi usko tekeväni lopullista ratkaisua vielä ihan hetkeen. Olisi nimittäin erittäin vaikea sanoa, miten ruoka-aineet vaikuttavat suolistooni, sillä epämääräiset vatsakivut ovat tällä hetkellä arkipäivää muutenkin. Pohdin rauhassa, kokeilen ja tunnustelen. En kaipaa itselleni vegaanin nimikettä, eikä se olisikaan syynä kokeilulle. Minua kyllä kiinnostaisi kokeilun lopputulos: Mitä tapahtuu, jos jätän viimeisetkin eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta?

Oisko tässä seuraava ihmiskoe?

 

DSC_2413

Tällaisen pitkän jaarittelun lopputuloksena pääsimmekin tähän ihanaan vegaaniseen suklaavanukasreseptiin! Kasvipohjaiset välipalat ovat ehdottomasti itselleni se haastavin tapaus. Smoothietakaan ei jaksaisi joka välissä vääntää. Tässä siis yksi todella helppo ja nopea välipala, aamupala tai mikä tahansa pala, joka valmistuu lähes itsestään!

Suklainen chiavanukas
2-4 annosta

4rkl chiasiemeniä
1,5dl kookoskermaa
2,5dl soijamaitoa
2,5dl vettä
6rkl kasvipohjaista proteiinijauhetta (suklaa)
1rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4tl vaniljatangon siemeniä
Koristeluun banaania, marjoja ja soijajogurttia

Sekoita ainekset kipossa.
Odota ruokahalusta riippuen 10-20min.
Vanukkaan voi antaa maustua myös yön yli jääkaapissa.
Siirrä chiavanukas tarjoiluastiaan tai eväskippoon, viipaloi päälle banskua.
Lusikoi päälle soijajogurttia ja ripottele reilusti marjoja
(paljon enemmän kuin kuvassa).
Nauti! <3

DSC_2410

Nyt haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta! Välillä koen hirveän huonoa oloa ja omatuntoa kananmunien syömisestä. Toisaalta välillä myös tuntuu, ettei minulla ole juuri vaihtoehtoja. Oma terveys täytyy kuitenkin laittaa edelle, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin. Auta ensin itseäsi, sitten voit vasta auttaa muita.
Ja jos skippasit pohdinnan, voit kommentoida jotain chiavanukkaasta 😉

IHMISKOE: Mitä hyötyjä viljaton ruokavalio toi mukanaan?

Heippahei tyypit! Tänään ajattelin päivitellä vähän kuulumisia ihmiskokeen tiimoilta. Lyhyesti siis tiivistettynä aloitin ihmiskokeen toukokuun, jolloin jätin myös kauran pois ruokailuistani allergiaepäilyn vuoksi. Tavoitteena oli parantaa yleistä hyvinvointia ja päästä eroon huonosta olosta, jota ilmeni aterioiden jälkeen. Taustoja ihmiskokeesta voit lukea täältä!

Olotila on oikeastaan ollut aika mainio! Se parani hyvin nopeasti kauran eliminoimisen jälkeen. Toki väsymystä on ollut johtuen ylirasitustilasta, mutta sellaista äkillistä ruoan jälkeistä totaaliuuvahdusta ei. Treenitauon vuoksi on vaikea sanoa, miten tällä ruokailulla jaksaa treenata, mutta siihen pääsemme varmaankin pureutumaan piakkoin treenien asteittain lisääntyessä!

DSC_1588

Millä korvasin kauran ruokailuissani?

Olin siis kokonaan ilman viljatuotteita reilun kuukauden. Tattaria tosin söin kohtuullisia määriä, mutta jos nyt hifistellään, niin se ei olekaan vilja vaan siemenkasvi. Tattaripuuron ja tattarisämpylöiden mausta opin tykkäämään, namsk! Kauraleipää olen korvannut myös bataattiviipaleilla tattarileipien lisäksi. Pari kertaa olen kokkaillut myös kikhernepastaa – ihanan vegaanisen avokadopastan ohje onkin tulossa lähipäivinä!

Nyhtökauran korvaajaksi kokeilin vaikka mitä. Huh, että oli vaikeaa! Tofu ja Oumph -soijaproteiinivalmiste olivat aivan myrkkyä herkälle masulle, enkä niitä jatkossa enää kyllä syö. Sen verran hankalaksi ne vetivät tuon vatsan. On kyllä jännää, että kohtuullisissa määrin soijamaito ja soijajogurtti kyllä sopivat vatsalleni, mutta pienestäkin määrästä tofua koko pakki räjähtää.

Voidaanko puhua hetki tuosta soijamaidosta? Ahhh. Olin niin suruissani kauramaitolatteni menetyksestä, etten osannut ajatellakaan saavani tilalle jotain parempaa! Alpro Soya for Professionals soijamaito on kahvissa ihan täydellistä: Maku on pehmeä ja hennon makea, koostumus on täyteläinen ja vaahdottuvuus ihan kymppi. Jos tästä projektista ei muuta käteen jää, niin ainakin kohtuus ja soijamaito!

DSC_1592

Minkälaisia muutoksia huomasin olotilassa?

  • Ei ruokailun jälkeistä väsymystä
  • Nukuin paremmin
  • Vatsan turvotus väheni

Mitään sen ihmeellisempiä tuloksia en oikeastaan odottanutkaan, olen tähän lopputulokseen erittäin tyytyväinen! Toki nämä muutokset voivat johtua noin sadasta muustakin tekijästä, mutta ainakin näin on hyvä olla.

Miten sitten tästä eteenpäin?

Tuon kuukauden jälkeen aloin testailla siellä täällä pieniä määriä kauraa. Varmuuden vuoksi olen käyttänyt vain puhdaskaurasta valmistettuja tuotteita, sillä vilja-allergisena saatan reagoida myös tavallisessa kaurassa oleviin vehnäjäämiin. Olen tullut siihen lopputulokseen, että pienet määrät ovat ok ja syyllinen on todennäköisimmin ollut kroppani arkkivihollinen vehnä. Tässä päästään taas siihen kohtuusajatteluun: Kaurapuuroa iltapalalla, annos nyhtökauraa tai pieni pala kauraleipää on ihan toimiva ratkaisu. Sen sijaan jos syön kauraa enemmän kuin yhdellä aterialla, alkaa nielun limaisuus ja väsymys. Tämä kuitenkin jo vapauttaa ruokailua huomattavasti, kun voi satunnaisesti nauttia myös kauratuotteita tilanteen sitä vaatiessa!

Tosin aamulla en edelleenkään oikein mielelläni puuroa syö, siitä tulee vähän tunkkainen ja ällö olo koko aamuksi. Sen sijaan olen aloittanut aamuni raikkaalla smoothiella, joka jättää jälkeensä freshin olon! Nyt olen tosin pari aamua onnistunut myös sen puuron syömisessä ilman ällöoloa. Avaimena lienee, että olen hetken saanut jo olla hereillä ja puuron lisukkeeksi kaataa ison kasan kaikkea raikasta, kuten pakastemarjoja, soijajogurttia ja tuoreita mansikoita <3

DSC_1594

Mitäs sulle kuuluu näin kesällä? Ootko lomalla vai töissä? Ja ennen kaikkea, joko oot kokeillut tuota soijamaitoa? 😉

VOI P*IIIP! Mitä tehdä kun kaikki ärsyttää?

Ärsytys, harmitus, ketutus. Kiukutus, äksyily ja hammasten kiristys. Otsikosta se tuleekin ilmi: Mulla oli eilen jostain syystä oikein ketuttava päivä. Tiedättekö, kun vaan ärsyttää ilman mitään syytä? Sitä sitten vaan puhisee ja äksyilee tietokoneelle, banaanin kuorille, typerille hitaasti kasvaville kukkasille, itsestään kasvavalle tiskivuorelle, palaneelle lampulle… sekä itselleen ja muille ihmisille.

DSC_1516

Mitä siis tehdä kun on ärsytys päällä?

  1. HYVÄKSY TILANNE. Vaikka joka paikka pursuaa Stay positive -meemejä, niin se vaan on puhdas fakta, että toisinaan ärsytyskiukuttaa meitä jokaista. Pahimmassa tapauksessa yritämme kieltää kokonaan negatiivisen tunteen olemassa olon: Kuinka monesti olotila muka oikeasti paranee, kun vaan päättää ettei ärsytä ollenkaan? Siitä alkaakin kunnon analysointi, että miksi minusta tuntuu tältä ja kun syytä ei löydy, niin harmittaa että harmittaa ilman syytä. Siitäkös se soppa sitten sakenee.
    Kun siis ärsytys osuu omalle kohdalle, voi tunnetilan antaa tulla ja hyväksyä sen olemassa olon. Minusta tuntuu nyt tältä ja se on ok. Monesti jo tämä tieto, että saan tuntea mitä tunnen, auttaa lievittämään ketutustilaa.
  2. WALK IT OUT. Kotona nysvääminen ja likaisille astioille kiukutteleminen ei paranna oloa. Silloin jää erittäin helposti vain vellomaan siihen ikävään kiukkuoloon turhan pitkäksi aikaan. Trust me, testasin juuri eilen….
    Sen sijaan kannattaa lähteä liikkeelle: Reipas kävely, vaikka tsemppimusat korvilla, tekee oikeasti ihmeitä! Ensimmäiset 10min tulee käveltyä sellaista supernopeaa kiukunpurkamiskävelyä, mutta fiiliksen noustessa tempokin usein kevenee samaa tahtia hartioilla olevan taakan kanssa.
    Kannattaa panostaa musiikkivalintaan: Mä hoilasin eilen kuulokkeet päässä despacitoa keskellä metsää. Toimii!
  3. PYSY EROSSA SOMESTA. Kyllähän me kaikki tiedämme, että sosiaalinen media pitää suurelta osin sisällään vain niitä hyviä hetkiä, eikä niistä maailman ärsyttävimmistä tiskivuorista laiteta kuvia instagramiin. Kun ärsyttää jo valmiiksi, ei muiden ”täydellisten elämien” katselu erityisesti auta sinua kohottamaan mielialaasi. Huonotuulisena sortuu hyvin helposti arvostelemaan, jättämään ikäviä kommentteja tai vertaamaan itseään muihin. Kannattaako se? Ei mikäli tavoitteena tosiaan on se oman moodin parantaminen, ei huonontaminen.
    Tein eilen sen virheen, että hilluin ihan liikaa somessa ärsyyntyneenä. Sen jälkeen oli pää kipeä ja fiilis omasta itsestä ihan p*iiiip!
  4. VENYTTELE/JOOGAA/MEDITOI. Kuulostaa hippitouhulta, mutta on kultaakin kalliimpaa äkillisessä ärsytystilassa. Venyttely, jooga ja meditaatio suuntaavat huomion kehoon, kuuntelemaan sen tuntemuksia. Kun mielessä myllertää, voi kehonkuuntelu ja sen tuntemusten mukaan eteneminen helpottaa olotilaa paljon. Silloin havaitsee helposti jos jossain on jumia tai kipua, joka voi osaltaan olla lisäämässä ärsyttävää oloa. Kireydet veks ja ajatukset muualle = täydellinen yhdistelmä! Huonolla ja lysähtäneellä ryhdillä on kyllä osoitettu olevan yhteyttä mielialaan, esimerkiksi masentuneisuuden tunteeseen, mutta ärsytyksestä en sitten tiedä.
    Tämän väitteen paikkansa pitävyydestä minulla ei ole mitään faktatietoa, mutta aina kun minulla on niska ja rintakehä todella jumissa, olen kiukkuinen kuin ampiainen. Kun paikat saa auki ja verta kiertämään, olo kohenee kuin itsestään!
  5. TALK IT OUT! Omista ajatuksista juttelu toimii lähes aina. Samalla kun jäsentelee ajatuksiaan ymmärrettävään muotoon toisen kuultavaksi, tulee ne jäsenneltyä itsellekin selkeämmäksi. Kun puklauttaa sen ärsytyspallon ulos, hartiat kevenevät ainakin kolme kiloa kerralla!
    Tässäkin voi riittää ihan vaan se, että kertoo tänään olevan ärsytyspäivä. Toinen pystyy suhtautumaan tilanteeseen helpommin eikä todennäköisesti loukkaannu jos töksäytät vahingossa jotain astetta tarkoitettua kipakammin.

DSC_1527

Suosittelen muuten tekemään stepit tässä järjestyksessä tai vähintäänkin aloittamaan hyväksymisestä. Kaikki on sen jälkeen helpompaa! Mulla meni pitkään, että sallin itselleni negatiivisia tunteita vuosien patoamisen jälkeen. Oli siis mulle tosi iso juttu, kun opin hyväksymään ärsyyntyneisyydenkin olevan osa ihan normaalia elämää. Se on ihan okei.
Mitä sä teet silloin kun oikein kiukuttaa, vaikkei mitään ihmeellistä syytä olisi? Vai onko sulla edes sellaisia päiviä? 🙂

Palkkariburgerilla pala isoksi! Vegeburgeri hernepihvillä ja juustoisella hummuksella (G, V)

Tuli tässä treenitauon aikana todettua, että yksi parhaista treenin sivuvaikutuksista on ruokahalu. On ihan parasta istahtaa treenin päätteeksi ruokapöytään ja vetää kunnon palautusateria nassuun!

Pyrin syömään näillä palkkariaterioilla reippaasti hiilihydraatteja ja proteiinia, jotta kropalla olisi rakennusaineita palautumiseen. Koska, noh, ilman palautumista ei ole kehitystä.
Hiilihydraatteja on hyvä olla salitreenin jälkeisellä aterialla, sillä kovatehoinen saliharjoitus voi tyhjentää elimistön glykogeenivarastot jopa puoleen! Ilman riittävää hiilihydraattien saantia treenitehot tipahtavat yhtä nopeasti kuin käsipaino pudotussarjojen jälkeen, sillä kovatehoisissa harjoituksissa elimistön pääasiallinen energianlähde on hiilihydraatti.
Proteiiniakin tarvitaan harjoituksen jälkeen lihasvaurioiden korjaamiseen. Sen kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella, sillä liian isot proteiinimäärät usein sulavat huonosti ja vievät tilaa kehittymiseen tarvittavilta hiilihydraateilta. Tiesitkö muuten, että aminohapot kulkeutuvat lihakseen insuliinivälitteisen mekanismin avulla? Eli jos nappaat treenin päätteeksi tujusti hiilaria, vaikka vähän sitä nopeampaakin sorttia, se auttaa aminohappoja päätymään oikeaan kohteeseen? BOOM!

Palkkariburgeri2

Siitä päästäänkin mun uuteen lemppariruokaan, palkkariburgeriin. Ateria täynnä palautusvoimaa, kasviperäistä proteiinia ja herkullista makua – Voin kertoa, että olisin mielelläni syönyt vaikka toisen samanmoisen heti putkeen!

Tämän burgerin jujuna on paahteinen munakoiso sekä juustoisen valkosipulinen hummus. Siis  juustoinen hummus ilman juustoa? Salaisuus piilee ravintohiivahiutaleissa, jotka tuovat ihanan maun lisäksi myös B-12 -vitamiinia ja sinkkiä vegeliikkujan ruokavalioon. Pihvinä toimii mehevä herneproteiinifalafel muotoiltuna litteämpään muotoon.
Ja tuo munakoiso. Taidan olla koukussa tuohon pehmeän suolaiseen ilmestykseen. Munakoisossa on lähinnä ärsyttänyt sen pitkä valmistusaika: Kestää ikuisuuden saada munakoiso kypsäksi eikä kumiseksi (tai ainakin treeninälkäisenä se tuntuu siltä). Nyt tosiaan loppui sekin ärsytys, sillä keksin nopean tavan, jolla saa munakoisosta valmista 5 minuutissa. Oonkin sen jälkeen syönyt noita munakoisoja jokaisella pääaterialla.

Leiväksi suosittelen lämpimästi Pirjon Pakarin gluteenitonta tattarileipää. Parasta gluteenitonta leipää, mitä olen koskaan syönyt! Maistuu ihan kuin rukiisen karjalanpiirakan kuoriosalta. Eikä muuten sisällä mitään hassuja ylimääräisyyksiä!

Palkkariburgeri3

PALKKARIBURGERI

1 gluteeniton tumma sämpylä (Pirjon Pakarin tattarileipä)
Herneproteiinipihvi (Resepti)
Pari viipaletta munakoisoa
Pari rkl maustamatonta soijajogurttia
Lehtikaalia lisukkeeksi

Valmista herneproteiinifalafelit ohjeen mukaan. Viipaloi munakoisot pannulle ja lisää liraus vettä. Peitä paistinpannu kannella ja anna veden höyrystyä. Munakoisot höyrystyvät pehmeiksi yllättävän nopeasti. Kääntele sen jälkeen munakoisoja tasaisesti, jotta ne saavat veden haihduttua kauniin paistopinnan. Mausta suolalla. Valmista hummus falafelpihvien valmistumista odotellessa.

Kokoa burgeri: Leikkaa leipä kahtia ja levitä pohjalle anteliaasti hummusta. Lado päälle herneproteiinipihvi, paahteinen munakoiso sekä pari ruokalusikallista maustamatonta soijajogurttia kastikkeeksi. Tarjoile esimerkiksi höyrytetyn lehtikaalin kanssa!

JUUSTOINEN HUMMUS

3dl kypsiä kikherneitä
1,5rkl rypsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ sitruunan mehu
2rkl ravintohiivahiutaleita
½tl suolaa
½rkl juustokuminaa
loraus vettä

Mittaa ainekset kippoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vettä pienin lirauksin sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Maku vain paranee, kun hummus saa hetken levähtää jääkaapissa!

vegeburgeri

Tässä oli vain yksi pieni ongelma: En meinannut saada burgeria mahtumaan suuhuni. Oli nimittäin sen verran korkea burgeri ja pieni syöjä… Rehellisesti sanottuna yksi parhaita purilaisia, minkä olen syönyt!
Nyt kyllä pala kasvaa ja pakara pyöristyy! Aiotko kokeilla? 😉

Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

Postaus on julkaistu aiemmassa blogissani heinäkuussa 2016.

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo tovin. Välillä kokenut hirveää painetta ja alemmuutta, välillä taas saanut jopa pientä lisäbuustia omaan tekemiseen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen olen muodostanut oman mielipiteeni. Pitääkö liikunta-alan ammattilaisen olla FIT?

Omasta mielestäni kyllä ja ei.

Aluksi voisi olla hyvä määritellä mitä fit sitten tarkoittaa. Sana tuo mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Itse liittäisin sen enemmänkin terveyteen ja hyvinvointiin: Ihminen joka on fit suosii terveellisiä elämäntapoja. Liikkuu reippaasti ja on perushyvässä kunnossa, syö pääsääntöisesti terveellisesti, nukkuu yönsä hyvin, pyrkii hallitsemaan stressitasojaan ja tekemään elämässä itselleen mielekkäitä juttuja. Tällainen laaja-alaisempi hyvinvointi näkyy usein myös ulospäin hyväkuntoisena ulkokuorena.

Asiantuntemuksen lisäksi liikunta-alan ammatilaisen kunto on kuitenkin jonkinlainen valintakriteeri. Asiantuntijan tulisi mielestäni olla motivaation ja inspiraation lähde asiakkaalle. Kuka oikeasti ottaa ohjeita vastaan, jos personal trainer ei itse näytä elinvoimaiselta? Tai valmentajalta joka ei itse jaksa nostaa edes levytankoa? Nyt puhutaan kuitenkin tietyn tason hyväkuntoisuudesta ja siitä, että elää kuten opettaa. Terve, energinen ja hymyilevä habitus kumpuaa omista päivittäisistä valinnoista, mikä varmasti välittyy asiakkaallekin. Ollakseen fit ei tarvitse olla kireä kuin viulunkieli, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ulkokuori ei kuitenkaan määritä osaamista. Tulisi ottaa huomioon minkälaisia tuloksia valmentaja on saanut asiakkailleen. Tietotaitoa saattaa olla vaikka kuinka, mutta se ei vaan pääse käytäntöön omalla kohdalla. Myös liikunta-alan ammattilaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin: Heidänkin elämässään tulee eteen mutkia ja kiemuroita, jotka vaikeuttavat terveellisten elämäntapojen noudattamista. Tosin entistäkin esimerkillisemmän ammattilaisen tunnistaa siitä, että kiireen ja arjen pyörityksen keskelläkin oman hyvinvoinnin edistäminen ei painu unholaan. Vaikka oma ulkomuoto pääsisikin vähän repsahtamaan, ei se silti vie pois kaikkea sitä osaamista, mikä valmentajan pääkoppaan on tallentuneena.

Jos sinulla on jokin tietty ulkonäköön liittyvä tavoite, voi sopivan ammattilaisen löytämisessä käyttää avuksi myös ulkonäkökriteerejä. Mikäli tavoitteenasi on saada kilometrin kokoinen hauis, kannattaa etsiä valmentajaa, joka on onnistunut tekemään itselleen ja asiakkailleen haluamiasi tuloksia. Jos sen sijaan haluat parantaa kyykyn, maastavedon ja penkkipunnerruksen yhteistulosta uusiin sfääreihin, ei valmentajan ulkonäöllä ole merkitystä. Tällöin valmentajan ja tämän asiakkaiden voimatasojen kehitys on paljon huomionarvoisempi seikka.

Joten kyllä, liikunta-alan ihmisen tulee tietyssä määrin olla fit. Itse ainakin haluan toimia terveenä roolimallina muille sekä omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin. Mikäli fittiyden mieltää vain alhaiseksi rasvaprosentiksi ja suuriksi muskeleiksi, niin siinä tapauksessa ei tarvitse! Olkavarren ympärysmitta ei välttämättä, muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta kerro valmentajan tietotaidosta yhtään sen enempää kuin kengän numero.

Mitä sinä olet mieltä? Olisiko timmi valmentaja uskottavampi? Vai onko ulkokuorella merkitystä? Kerro minulle mielipiteesi! 🙂

Ateriarytmin pelastajat – MAIDOTON VÄLIPALA x 10 + 1

Kuinka monta kertaa olet tuskastellut välipalojen kanssa? Mä oon monesti! Se rahka tai jogurtti kun olisi niin älyttömän helppo vaihtoehto. Haluaisin itse välipalojen olevan vaivattomia ja nopeita, tarvittaessa myös mukana kuljetettavia. Päivisin ei jotenkin löydy energiaa liialliseen keittiöpipertämiseen. Lisäksi jos iltapäivän välipalan sattuu skippaamaan… Noh siinä menee monesti koko illan syömiset päin kettua.

Jos ei voi tai halua syödä maitotuotteita, minkälaisia terveellisiä, monipuolisia ja herkullisia välipaloja sitten voisi syödä? Tässä olisi MAIDOTON VÄLIPALA x 10 + 1!

DSC_1231

Smoothie

You saw this one coming? Smoothie on maidottomien välipalojen numero uno. Helppo ja nopea valmistaa sekä vetää sisäänsä hurjat määrät marjoja, kasviksia ja hedelmiä. Kun valitsee raaka-aineet huolella, on se myös tasapainoinen ja täyttävä ateria! Ihanien marjojen ja hedelmien lisäksi siis aina mukaan jotain proteiinipitoista sekä pehmeää rasvaa.

Oma lempparismuutti pitää sisällään banaania, ison kasan marjoja, mantelimaitoa, maapähkinävoita sekä valkuaisproteiinia. Valkuaisproden tilalla voit kokeilla myös riisi-, soija-, hamppu- tai herneproteiinia tai heittää sekaan soijapohjaista rahkaa ja runsaammin pähkinöitä. Kun jäisiä ainesosia on mukana reippaasti, tuntuu kun söisi välipalaksi jätskiä, namsk!

Munakas kasviksilla

Toinen kestosuosikki! Todella helposti varioitavissa oleva, monipuolinen välipala. Mun lemppariversiossa on lehtikaalia sekä mausteena cayennepippuria. Oikeastaan ihan mitkä tahansa kasvikset pelittävät munakkaassa – Kokeile vaikka uunikasvisten tai -juuresten jämiä!

Munakkaan kanssa syön hyvin usein myös jotakin hiilihydraattipitoista, kuten hedelmiä, riisikakkuja tai leipää. Tämä riippuu kuitenkin myös ihan sinun kropastasi, aktiivisuudestasi ja makumieltymyksistäsi. Mun lautaselle päätyy aika usein myös punajuurihummusta, koska se on niin namia!

20170602_061252
Mukikakku

Kun tekee mieli erityisen makeaa välipalaa, käännyn mikron ja mukikakun puoleen. Resepti on superhelppo, nopea ja tosiaan tyydyttää makeanhimon. Parasta tarjoiltuna kasvipohjaisen jogurtin, marjojen ja kookoshiutaleiden kanssa.

Puuro

Oiva liikkujan välipala, joka palauttaa treeneistä ja antaa lisää hitaasti imeytyvää energiaa! Hiutaleita voi vaihdella ihan maun mukaan perinteisestä kaurasta ruishiutaleisiin, tattariin, hirssiin tai kvinoaan. Puuroon proteiinit saa mielestäni kätevimmin kananmunan valkuaisista tai proteiinijauheesta. Itse käytän Foodinin riisiproteiinia suklaan makuisena, koska se on vaan paras maidoton proteiinijauhe!

Kypsennän puuroni yleensä mikrossa (koska laiskuus). Laitan reippaasti vettä, mikrotan pitkään ja lopuksi sekoittelen proteiinit joukkoon. Lisukkeeksi iso läjä marjoja ja pähkinöitä niin avot!

DSC_0809

Chiapudding

Ajattelin aluksi, että koko homma maistuu ulkonäkönsä mukaisesti sammakonkudulta. Olin väärässä ja myönnän sen! Koko juju on siinä pehmeässä koostumuksessa sekä suussa hauskasti muljuvissa siemenissä. Chiasiemenet sisältävät tujusti omega-3 rasvahappoja sekä suolistoa helliviä kuituja. Käyttösuositus on kuitenkin vain 2rkl päivässä öljykasvien siementen sisältämän kadmiumin ja muiden raskasmetallien vuoksi. Kauheen montaa kertaa päivässä ei siis chiapuddingia kannata nautiskella!

Oma lemppari chiavanukas syntyy näin:
2rkl chiasiemeniä
3rkl kasvipohjaista jogurttia (kaura/soija)
1dl mantelimaitoa
1rkl kookosmaitoa
1rkl riisiproteiinia (voi halutessaan jättää pois)
1,5tl tummaa kaakaojauhetta
Sekoita ainekset kipossa ja anna turvota 10-15min. Parasta vanukkaasta tulee kun se saa turvota yön yli! Tarjoile hedelmien ja marjojen kera.

Paahdetut kikherneet tai härkäpavut

Ihan superhyviä herkkuja suolaisenhimoon! Napostelen näitä mielelläni kuumilla keleillä suolaisen mieliteon yllättäessä tai leffaillassa poppareiden/sipsien tilalla. Paahdettuja härkäpapuja saa ostettua valmiina kaupoista, eivätkä ne sisällä mitään epämääräisiä ainesosia! Maistuvatkin sitäpaitsi tosi namilta. Kikherneiden kohdalla suosittelen tarkkaavaisuutta, sillä valmiiksi maustetut kikherneet ovat usein kuorrutettu ties millä. Suosittelen kokeilemaan kikherneiden paahtamista itse!

Lisukkeeksi tietysti iso kasa kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Välipala täynnä kuitua, vitamiineja ja kasviproteiinia!

DSC_1435

Salaatti

Kuka muka sanoi, ettei salaattia voisi syödä välipalaksi? Itse ainakin koen sen olevan ihanan täyttävä ja raikas välipala. Lautanen siis kukkuroilleen erilaisia tuoreita kasviksia, kylkeen joku protskurikas lisuke (broileri, erilaiset kalat, kananmuna, tofu, quorn) sekä päälle liraus öljyä ja tujaus mausteita.

Salaatteja saa myös kätevästi napattua mukaan lähes mistä tahansa marketista, isommasta kaupasta tai huoltoasemalta. Ne usein ovatkin niin pieniä, että menevät korkeintaan välipalasta, hahah!

20170311_115009

Hedelmä ja pähkinät

Pikavälipala, joka on helppo syödä lähes missä vain! Ei todennäköisesti pidä nälkää älyttömän pitkään, mutta on kätevä ensiapu. Pähkinöitä on helppo pitää mukana vaikka joka päivä, mikä toisinaan on pelastus muuttuvien aikataulujen keskellä. Hedelmä taittaa mukavasti makeanhimon, pähkinöitä puolestaan on hauska rouskutella. Lisäksi pähkinöiden sisältämät pehmeät rasvat, kuitu ja proteiini lisäävät kylläisyydentunnetta ja hidastavat verensokerin nousua.

Keitetyt kananmunat ja kasvikset

Pikavälipala numero kaksi! Aika usein mulla on laukussa pari keitettyä munaa ja pilkottuja porkkanoita. Viime aikoina niiden kaveriksi on päätynyt myös ananasta, koska se vaan on niin hyvää. Eihän tuokaan ikuisuuksia nälkää pidä tai loputtomiin laukussa säily, mutta pari tuntia ainakin ihan hyvin säilyy sekä kassissa että masussa.

Bataattitoast

Uusi tulokas mun päivittäisessä menussa. Tykkään kokeilla uusia juttuja ja näin vilja-allergisena leipää tulee harvemmin syötyä, sillä sopivat leivät ovat kalliita sekä vähän kumisia. Nähtyäni bataattitoastin tiesin heti, että tykkäisin siitä! Siinä on nimittäin juuri se kovasti rakastamani makean ja suolaisen liitto. Päälle myös avokadoa, suolaa ja pippuria niin aaijjettä! Lisäksi leipäset on erittäin nopea valmistaa, bataattitoast pyörähtää pöytään noin kymmenessä minuutissa.

+1 Proteiinikaakao

Tästä en ole varma, voisiko kutsua edes välipalaksi. Tämä on sellainen hätävarojen hätävara, kun ei ehdi tai ei yhtään tee mieli syödä. Sekoitan sheikkerissä soijamaitoa, suklaan makuista riisiproteiinia, kaakaojauhetta sekä lorauksen rypsiöljyä. Voi kuulostaa kummalliselta lisätä öljyä kaakaoon, mutta olen todennut sen pitävän nälkää loitolla sekä antavan kivasti lisäenergiaa, jos ei ruoka maistu. Jos herra Kokolla on voikahvi, niin mulla on sitten rypsikaakao!

Mikä ylläolevista välipaloista on sun lemppari? Lähteekö joku näistä testiin? 🙂 Vinkkaa myös uusista ideoista kommenttiboksiin! Mä rakastan kokeilla uusia ruokia, joten reseptivinkkejä vaan tulemaan 🙂