Säästökuun summausta

 
No niin, säästösyyskuu on taputeltu!
Seuraavaksi siis luvassa sitä viiltävää analyysia kuukauden mussutuskuluista.
Kuten ylläolevasta kuittivuoresta voipi päätellä, syöty on ja reippaasti.
 
Pitemmittä puheitta:
Ruokakuluni syyskuussa olivat 308,26€
 
Ei ehkä jokaisen korvaan kuullosta säästökuukaudelta,
mutta näillä ruokavaliovammoilla tuokin on ihan mukiinmenevä suoritus.
Ellei sitten halua elää koko kuukautta pelkällä kaurapuurolla.
Anyone?
 
 
Ruokailuun yliopistolla meni syyskuussa 56,70€.
Tähän sisältyvät myös take away -kahvit, joita tuli ostettua vain kolme koko kuussa!
Tässä kohtaa annan itselleni pienet aplodit.
Lisäksi astelin kerran valmiille aamiaiselle,
 koska oli niin aikainen aamuherätys eikä eväitä mailla halmeilla.
 
Kävin kuukauden aikana kerran lounaalla yliopiston ulkopuolella jälkkärikahveineen.
Tämän hinnaksi tuli varsin kohtuulliset 14,10€.
Olisihan siinä säästänyt pennin ja toisenkin jos olisi jättänyt menemättä,
 mutta ateriointihetket ystävän kanssa ovat aina joka roposen arvoisia 😉
 
Varsinaisesti ruokaostoksiin kului syyskuussa 237,46€.
Ei ainakaan omaan korvaani kuullosta paljolta!
Varmasti olisi vieläkin vähemmällä selvinnyt,
mutta tarkoitukseni ei tosiaan ollut kituutella.
Lähinnä vain jättää niitä turhimpia ostoksia pois ja miettiä kahdesti ennen ostopäätöstä.
Tuohon summaan sisältyvät myös muuten ne elintarvikkeet,
 joita jäi vielä kuukauden jälkeen kaappiin.
Eli vaikkapa ne loput auringonkukansiemenet, kananmunat, öljy, suklaa…
Eli todellisuudessa loppusummasta saisi vielä vähentää muutamia euroja.
Ja kyllä, minulla tosiaan jäi suklaata kaappiin!
 
 
Teoriassa siis viikottainen ruokabudjettini oli noin 77 euroa.
Jokaiselle kuukauden päivälle erikseen jaettuna 10,30€.
Monesti tulee ajatelleeksi että kymppi nyt on melko pieni summa.
Tästä lähtien osaan kyllä arvostaa myös kymmenen euron seteliä uudella tavalla!
 
Tässä vaiheessa toki herää myös kysymys:
Kuinka suuret ne ruokamenot olivatkaan ennen?
En tosiaan tiedä.
Niin nololta kuin se kuullostaakin,
 en ole erityisemmin laskenut jokaiselle elämän osa-alueelle vuotavia rahamääriä.
Vertailukohtaa ei siis ole, mutta tiedän eläneeni säästäväisemmin.
Tämän pystyy siis päättelemään siitä että rahaa jää enemmän tilille 😀
Varsinaista matikkaneron taloudenhoitoa…
 
 
Kuukauden aikana en ihan hirveästi muuttanut ruokailutottumuksiani.
Ehkä hienoista proteiinin vähennystä on ollut ilmassa jo pidempään,
mikä tietysti tuo osaltaan hieman säästöä.
Proteiiniruoan vähentäminen taas näkyy osaltaan hiilihydraattien lisäämisenä.
Ja monesti se hiilari on vaan halvempaa 😉
Kasvispainotteisuudesta, terveellisyydestä ja monipuolisuudesta en tinkinyt missään vaiheessa.
Olin syyskuussa myös paljon töissä = suuri energiankulutus = megapaljon ruokaa!
 
Mikäli olisin vielä halunnut lisäsäästöä,
olisin voinut luopua tummasta suklaasta, kaupan mantelimaidosta, pakasteesta löydetystä gluteenittomasta kauraleivästä ja pähkinöistä.
Itse tekemällä olisi voinut mantelimaidon ja leivän kohdalla saada aikaan suurtakin säästöä.
Tässä tuleekin vastaan tämä ikuinen vääntö: Aika vastaan raha.
Olen kyllä toisinaan valmis maksamaan pikkuisen enemmän,
 että joku tekee puolestani homman jota en itse ehdi tehdä.
Kuukausi oli tarpeeksi täysi ilman mantelimaidon siivilöintiäkin!
Lisäksi kaupasta löytynyt, minulle sopiva leipä, oli vain ihanaa luksusta.
Puhumattakaan päivittäisestä jälkkärisuklaasta.
Kaikesta ei tarvitse säästää, tulee vaan paha mieli.
 

 
Oli myös hassua huomata ostostapojen muutos:
Olen alkanut ostaa ruokaa pienemmissä erissä ja usein.
Ennen kävin kaupassa kerran tai kaksi viikossa.
Nyt en oikein voi toteuttaa tätä mallia enää,
 sillä en tiedä kuinka paljon olen kotona syömässä ostamiani ruokia.
Ruoan heittäminen pois on mielestäni yksi vastenmielisimpiä tapoja.
Pyrin siis osaltani minimoimaan hävikit ja haalin säästöä sitäkin kautta.
 
Tietynlainen suunnitelmallisuus olisi toki voinut tuoda muutaman euron lisäsäästön.
Yleensä ostin kaupasta sitä mitä teki mieli, enkä suunnitellut päivän aterioita sen tarkemmin.
Toisaalta tykkään tuollaisesta ruokafiilistelystä enkä näe siinä mitään väärää 🙂
Sitä paitsi, en kokenut ruokamenojen tarkkailua vaikeana tai elämää hankaloittavana.
Säästösyyskuusta jäikin käteen pysyvä säästäväisempi asennoituminen!

 
Noh, miltä näyttää tämän tyllerön popsimiskulut?
Mites teidän muiden säästösyyskuu?

Testing: Puuron tuunausta

 
Edellisessä postauksessa vilahtikin jo puuron päällä paria erilaista jauhetta.
Nämä ovat kyllä olleet käytössä jo melko pitkään, kuitupussi onkin melkein tyhjä jo!
Vaikka en lähtökohtaisesti enää kannata mitään ylimääräisiä lisukkeita,
nämä tuotteet olen todennut toimiviksi.

 
Ensimmäisenä Puhdistamon suklaanmakuinen riisiproteiinijauhe.
Käytän protskujauhetta juurikin puuron joukossa.
Ateria pitää paremmin nälkää kun mukana on jonkin verran proteiinia, sehän on selvä.
En kuitenkaan viitsisi syödä kananmunia tai lihaa määräänsä enempää.
Maitotuotteet puolestaan eivät itselleni passaa, vaikka raejuusto puuron kanssa olisikin superhyvää.
 
Proteiinijauhe on tähän oikein hyvä ratkaisu!
Kasviperäisenä tuotteena se sopii myös vegaaneille tai muuten eläinkunnan tuotteita välttäville.
Pakkauksen mukaisessa annoksessa (1dl=50g) on proteiinia huimat 35g.
Itselleni tuo määrä on hieman turhan suuri, joten olen napannut jauhetta puoli desiä kerralla.
Tällöin yhden annoksen hinnaksi tulee 1,33€.
Tämä ei mielestäni ole paha ollenkaan 🙂
 
Proteiinijauhe sisältää luomu riisiproteiinin lisäksi riisinlesejauhetta, raakakaakaojauhetta, kaakaouutetta, merisuolaa ja steviaa.
Steviasta huolimatta jauhe ei ole turhan makea, mikä on vain hyvä asia!
Puuron lisäksi tuo protskujauhe sopii mainiosti myös pannukakkuihin.
Pieni lisämakeus ja jauheen sisältämät kuidut eivät ole koskaan haitaksi pannareissa 😉

 
Toinen pussukka pitää sisällään mega-annoksen kuitua.
Kuidukkaiden ainesosien yhdistäminen marjaisaan rouheeseen, ei huono idea.
Tuote siis sisältää pellavansiemenrouhetta sekä psylliumkuitua.
Erityisesti psylliumin olen todennut olevan masulleni oikein mieluisaa!
 
Marjaisaa makuvivahdetta tosin olisin kaivannut enemmänkin.
Marjoja on kuitenkin vain 8% joten eipä niiden voi olettaakaan hirmuisesti sieltä maistuvan.
Monipuolisesti oli joukkoon ympätty jänniäkin marjoja, kuten lakkaa ja tyrniä.
 
Puurossa olen tosiaan tätäkin käyttänyt, ruokalusikallisen kerrallaan.
Varsinkin riisihiutalepuuroon tämä tuo sen kaivatun puuromaisuuden.
Psyllium nimittäin muodostaa geeliytyessään vähän samanlaista limaa kuin kaurapuurossa 🙂
Tosin olen sitä mieltä että käyttö kannattaa aloittaa vähän pienemmistä määristä, ehkä puolesta ruokalusikallisesta kerran päivässä.
Siitä voi sitten totuttelun jälkeen kasvattaa annosta kokonaiseen lusikalliseen
 ja lisätä ehkä toisellekin aterialle.
Tottumaton masu voi mennä yllättävästä kuidun lisäyksestä ihan jumiin ja sitten ei ole kellään kivaa.

 
Tällä hetkelle siis teen puuron normaalisti valmiiksi ennen kuin sekoitan jauheet joukkoon.
Olen muuten taas palannut mikropuuron pariin.
Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea tulee vähemmän tiskiä.
 
Valmiiseen puuroon kannattaa protskun ja kuidun lisäyksen ohessa lisätä myös vähän nestettä,
kuten jonkin sortin maitoa (kasvista tai ihan lehmästä).
Kuidut nimittäin imevät nestettä aika hanakasti, jolloin tuloksena on tönkköpuuroa.
Välillä jytäkämpikin puuro toki maistuu, mutta viime aikoina olen itse kallistunut enemmän vellimäiseen suuntaan!
 
Eli puuro-ohje tiivistettynä:
Valmista puuro.
Mittaa joukkoon protskujauhe & kuituseos.
Lisää loraus jotain nestettä.
Sekoita.
Päällystä millä haluat.
Nauti.
 
 
Semmoista tällä kertaa!
Pidän varmaan viikonlopun blogivapaana,
sillä ensi viikolla opinnot jysähtävät käyntiin.
Tähän yhdistettynä työt, harrastukset ja ihmissuhteet.
Voi tulla mielenkiintoinen yhtälö.
 
Ovatko tuotteet muuten teille tuttuja?

Ihmiskoe osa2: Paluu perinteiseen

 
Katsokaa nyt tuota!
Eikö näytäkin hyvältä ihan sellaisenaan?
Pehmeää, samettista, masua hellivää…
…kaurapuuroa!
Huomaa että olen ollut ihan liian kauan kaurapuuropuutteessa.
 
Ihmiskoe jatkuu menestyksekkäästi.
Välissä oli tosin eräs vähän epäonnisempi kokeilu tattarin parissa.
Eipä tarvitse sitäkään enää kokeilla.
Voin kuitenkin ilokseni ilmoittaa että kaura tekee come backin meikäläisen ruokailuihin!
 

 
Kaura on monin tavoin hyvä ruoka-aine.
Se sisältää reippaasti liukoisia, masuystävällisiä kuituja.
Hyviä rasvahappojakin mahtuu mukaan.
Hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka siivittävät treenit uusiin ulottuvuuksiin!
Proteiiniakin löytyy jonkin verran.
Kaurapuurossa on myös oma tunnusmainen makunsa ja tuoksunsa.
Maku on kuitenkin sen verran mieto, että siihen voi yhdistellä mitä lisukkeita tahansa.
Rakenne on muutenkin aivan omaa luokkaansa, juuri geeliytyvän kuidun vuoksi.
Pehmoinen koostumus yhdistettynä makoisiin marjoihin ja rouskuviin pähkinöihin
= täydellinen aamu-väli-ilta-whatever-pala!
 
Ja toki se on halpaa, oikeaa opiskelijaruokaa!

 
Ihan joka päivä en kauraa uskalla vielä syödä.
Jospa vuorottelisin jonkin aikaa riisihiutalepuuron kanssa, aina kaurapäiviä pikkuhiljaa lisäten?
Täytyy seurata masun vointia ja mikäli allergiaoireet palaavat,
 saan taas sanoa haikeat heipat kauralle.
Lienee sanomattakin selvää, että olen todella innoissani!
Peruspuuro on vain niin hyvää.
Lisäksi kaurahiutaleet sekä kaurajauhot mahdollistavat ihan uusien leipomusten kehittelyn.
Kaurasta kun tulee paljon parempi rakenne kuin vaikkapa riisijauhosta 🙂

 
Yritän nyt olla intoilematta liikaa.
Mutta se on kovin vaikeaa!
Tämä on suuri helpotus sekä opiskelijabudjettiin että reissuilla syömiseen.
Kaurahiutaleita kun löytyy kaikkialta 😉
 
Mikä on teidän lempparijuttunne kaurassa?
Onko jotain kauraisia reseptejä joita pitäisi ehdottomasti kokeilla? 🙂

Testing: Kastanjanäkkäri

 
Leivättömässä elämässä jää helposti paitsi herkullisista leivänpäällisistä.
Toinen ehkä pienoisen ikävän tunteen aiheuttava tekijä on näkkileipä.
Se rouskuvuus.
 
Ainakin minä olin ala- ja yläasteaikoina niitä tyttöjä,
 jotka suunnilleen elivät koulussa tarjottavilla näkkäreillä.
Koska kouluruoka oli mielestäni pahaa.
Jossain vaiheessa tajusin kyllä ruveta syömään sitäkin.
 
Lienee sanomattakin selvää, että näkkärin pois jättäminen kirpaisi hieman.
Olihan se muodostanut ruokailuideni kulmakiven monen monta vuotta.
Kotiseudultani saa lisäksi aivan tajuttoman hyvää ruisnäkkäriä,
mikä ei helpottanut yhtään.
Näkkäriä ja paljon juustoa päälle.
Ehkä kurkkua.
Sitä olisi voinut syödä loputtomiin!
 
Nykyiseltään ruisnäkkärit ovat vaihtuneet riisikakkuihin.
Niistä vaan uupuu se jokin.
Se suutuntuma, rouskutus, pureskelun tuoma ääni.
Siksi innostuinkin kovasti, kun löysin kaupasta näinkin ruokavammaiselle henkilölle sopivia näkkäreitä!

 
Kastanjanäkkileipä on nimestään huolimatta tehty suurelta osin riisijauhosta.
Kastanjajauhoa tuote sisältää 30%.
Mitään epämääräisyyksiä nämä näkkärit eivät sisällä, sillä ainut ainesosa jauhojen lisäksi on merisuola.
Sadassa grammassa proteiinia on 6,5g ja kuituakin 4,9g.
Toisaalta näillä tuskin on hirveästi merkitystä, sillä näkkärit ovat niin kevyitä että sata grammaa vastaa melkein koko paketillista!
 

 
Keveitä nämä tosiaan ovat!
Ilmavia ja rapsakoita, kruntsahtavat kivasti puraistaessa.
Maku taittaa kivasti pähkinäiseen suuntaan kastanjajauhon ansiosta.
Tykästyin näihin kovasti heti ensimaistamisella
ja olenkin sen jälkeen kuluttanut useamman paketillisen!

 
Pähkinäinen makuvivahde pelasi aivan mielettömän hyvin
yhteen maapähkinävoin ja banaanisiivujen kera. Oli kyllä ihan hurjan hyvää!
Tulee sitä kyllä niin onnellinen olo kun tajuaa että voi syödä herkullista ruokaa joka päivä 🙂

 
Oletteko itse maistelleet kastanjanäkkileipiä tai muita sarjan tuotteita?
Lisää käyttöideoita näkkäreiden varalle ilmaantuu tulevissa postauksissa!

Ihmiskoe osa1: Hirssipuuro

 
Päätin tässä tovi sitten aloittaa pienimuotoisen ihmiskokeen.
Operaatio ”Testataan miten masu reagoi viljoihin”.
Tässä siis kokeilu numero yksi.
 
Ihan niin hurjaksi en heti suorilta käsin lähtenyt, että olisin kotimaisia viljoja kokeillut.
Niistä olen aikoinani saanut niin vahvoja reaktioita.
Lisäksi verikokeissa on tosiaan pyörinyt vasta-aineita kaikkiin kotimaisiin viljoihin.
Toisin sanoen olen siis allerginen.
Tämä voi olla ohi menevää tai pysyvä tila.
Täytyy siis kokeilla mitä viljatuotteita voin syödä ja missä määrin.
 
 
Päätin aloittaa kokeiluni hirssillä.
Hirssi on luontaisesti gluteeniton viljakasvi,
joten se sopii mainiosti keliaakikoille ja useimmille vilja-allergisille.
 
Hirssi on melkoisen proteiinipitoista:
Sata grammaa hirssiä sisältää 11g proteiinia.
Lisäksi hirssistä saa arvokkaita mineraaleja, kuten sinkkiä, magnesiumia ja rautaa.
Myös B-vitamiineja löytyy kattava määrä!
 
Ostin tällä kertaa tuollaisia kokonaisia, kuorittuja hirssisuurimoita.
Rouheisemman puuron lisäksi houkutteli hinta.
Suurimot ovat nimittäin huomattavasti halvempia kuin hiutaleet.
 
Hirssiä voi syödä sellaisenaan lisukkeena tai keitellä allekirjoittaneen tapaan puuroksi.
Makuun tottumattomalle hirssi voi maistua, noh, järjettömän puisevalle.
Seuraavaksi ajattelinkin jakaa minun puuroreseptini ja muutaman niksin maistuvampaan puuroon!
 
 
Hirssipuuro (3 annosta)
2dl hirssisuurimoita
4dl mantelimaitoa
4dl + 2dl vettä
suolaa

 
Huuhtele suurimot siivilässä huolellisesti ensin kylmällä ja sitten kuumalla vedellä.
Jatka kuumalla vedellä huuhtelua niin kauan, että huuhteluvesi on kirkasta.
 
Mittaa tilavaan kattilaan 4dl mantelimaitoa ja 4dl vettä.
Lisää joukkoon huuhdellut suurimot ja suola.
Keittele niin kauan että kaikki neste on imeytynyt.
Tähän menee noin puolisen tuntia.
 
Tässä vaiheessa suurimot ovat vielä irtonaisia ja olisivat käyttökelpoisia lisukkeeksi.
Jos kuitenkin haluat puuroa, lisää joukkoon vielä 2dl vettä.
Hauduttele miedolla lämmöllä kunnes suurimot puuroutuvat.
Yhteensä puuron keittoon kannattaa varata noin 45 minuuttia.

 
Tarjoile lempparilisukkeidesi kanssa!
Esimerkiksi mangososetta, soijajogurttia, mansikoita, pähkinöitä, siemeniä…
Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka!
Mielestäni erityisesti siemenet sopivat todella hyvin täydentämään puuron
maanläheistä ja pähkinäistä makua.
Halutessaan voi puuron ravinteikkuutta täydentää esimerkiksi riisiproteiinijauheella ja psylliumkuidulla!
 
Lisäksi muutama yleinen totuus:
Banaani + puuro = nam
Kaakaojauhe + hirssipuuro = Vähän kuin suklaamannapuuro
 
 
 
Eli tosiaan, miten saa hirssipuuron maistumaan?
 
1. Lisää suurimot kylmään veteen.
Paketin kyljessä on ohje lisukesuurimoihin ja tällöin suurimot
lisätäänkin kiehuvaan nesteeseen.
Puuroutumisen kannalta on kuitenkin parempi, että suurimot saavat olla mukana alusta asti!
 
2. Käytä pohjalla riittävästi kasvimaitoa.
Tämä luo mausta vähän kermaisemman.
Voit halutessasi käyttää myös riisimaitoa, soijamaitoa tai kauramaitoa.
 
3. Muista suola.
Jostain syystä tämä ei maistu miltään ilman suolaa.
Paitsi puulta.
 
4. Mausta makusi mukaan.
Itse tykkään lisäillä kanelia ja kardemummaa tai vaniljaa.
 
5. Lisukkeet tekevät lopputuloksen!
Katso vaikka herkkulistaa yläpuolella 😉
 
6. Jäähtynyt hirssipuuro jähmettyy todella tönköksi.
Jopa niin paksuksi että minä, tönkköpuurojen rakastaja, joudun vähän ohentamaan aamupalaani.
Parhaiten tämä onnistuu jollakin maidolla.
 
7. Toisaalta jäähtynyt puuro on herkullista sellaisenaankin!
Kun joukkoon sekoittelee mieleisiään hedelmiä, marjasosetta ja chiahyytelöä, on kasassa raikas ja vähän erilainen puuro.
 

 
Ja kuten näkyy, valmiiksi keitetty ja purkitettu puuro on kätevä napata jääkaapista mukaan
 ja lämmittää aamiaiseksi työpaikalla.
Siitä voisikin sitten keskustella, että onko järkevää syödä ja tehdä töitä samanaikaisesti.
 
Sitten ehkä koko postauksen pointtiin:
Mitä The Masu sanoi?
Ei kipua, ei turpoilua.
Ei oksetusta eikä epämääräistä huonoa oloa.
Ei myöskään iho-oireita tai nivelkipuja.
 
Ihanaa jos saan rikastuttaa ruokavaliotani taas yhdellä ruoka-aineella.
En kuitenkaan uskalla päivittäin ruveta syömään hirssiä, ettei nyt vain liiallisista määristä seuraisi mitään katastrofia. Keittelen varmaan tuollaisen kattilallisen silloin tällöin ja syön niin kauan kuin siitä riittää. Sitten taas taukoa.
 Tuohan tuo kuitenkin mukavaa vaihtelua ainaiseen riisipuuroon 🙂
Ihmiskoe siis jatkukoon hyvällä menestyksellä!
 
Ja loppukevennys: Meinasin varmaan jokaisella kerralla kirjoittaa hissipuuro.

Kiinnostavaa ja kuplivaa kesäjuomaa

 
Kesäkuumalla nesteytys on ensisijaisen tärkeää.
Hikoillessa elimistöstä poistuu reippaasti vettä ja mineraaleja.
Jotta elimistö toimisi normaalisti, nuo vajeet on paikattava juomalla ja syömällä.
Kylmän juoman hörppiminen myös viilentää ja raikastaa ihanasti helteellä.
 
Jos kuitenkin vesilitran jos toisenkin juominen nostattaa palan kurkkuun,
kannattaa kokeilla itsetehtyä jääteetä tai makuvesiä!
Raikkautensa ja viileytensä lisäksi ne myös maistuvat mainiolta 🙂
 

 
Jääteetä on todella helppo valmistaa myös itse.
Samalla saa tehtyä siitä juuri omaan makuun sopivaa.
Mausteet, makeutus ja väkevyysaste, it’s up to you!

 
Tähän jääteehen käytin puolikkaan sitruunan ja kaksi pussia vihreää teetä.
Lisäsin ainekset lasisen kannun pohjalle ja kaadoin päälle kiehuvaa vettä.
Teen kannattaa antaa jäähtyä huoneen lämmössä, josta sen voi sitten siirtää viilenemään jääkaappiin!
Teen kylmettyä voit nautiskella juoman jääpalojen kera.
Halutessasi voit makeuttaa jääteesi esimerkiksi pienellä määrällä hunajaa,
jolloin makeutus kannattaa lisätä kuuman veden joukkoon!

 
Vaikka normaalisti suositellaankin juomaan puhdasta vettä,
voi helteellä olla hyvä nauttia myös maustamatonta kivennäisvettä.
Maustetuissa versioissa kannattaa tarkastaa
A) Sokeripitoisuus, joka voi olla huiman korkea
B) Hedelmähappojen, kuten sitruuna/omenahapon käyttö. Ne vaurioittavat hampaita.
 
Maustettuja vesiä voi valmistaa myös itse!
Näin jopa minä olen saanut itseni huijattua juomaan kuplavettä 😉
En nimittäin tykkää kuplista.
Kutittelevat kurkkua.

 
Perusideana on laittaa jotakin jäisiä marjoja/hedelmiä.
Silloin ei tarvita edes jääpaloja!
 
Mansikkaversiossa jäisiä marjoja kannattaa hieman hienontaa vaikkapa haarukalla tökkimällä.
Tällöin saa aikaan herkullista mansikkasohjoa, jota sitten sujahtaa suuhun jokaisella kulauksella.
Kivennäisvetenä käytin matalahiilihappoista Bonaquaa.
Jos tykkään kuplaisemmasta juomasta, voi aina käyttää perus Vichyä 🙂

 
Lempparikseni taisi kuitenkin kohota tämä mustaherukkaversio.
Vähän kirpeää mustaherukan makua ja paljon viileyttä.
Ja kaunis väri!
Olen kyllä helposti huijattavissa.
Aina kun näkyy jotain nättiä niin olen ihan myyty.

 
Kokeilemisen arvoinen on myös persikkavesi!
Jääpalojen sijaan veden joukkoon pakastettuja persikkaviipaleita.
Tästä ei tosiaan paljon makua irtoa, mutta ainakin olen tekemistä kun kalastelee suuhunsa persikan paloja…

 
Raikkaita ja lämpöisiä kesäpäiviä!

Uutuus aamupalapöydässäni

 
Näin kevään tullen alan kaivata enemmän ja enemmän raikkautta aterioille.
Lämmin puuro tuntuu välillä tunkkaiselta valinnalta.
Ja välillä taas oikein ihanalta.
Mutta ei nyt mennä siihen.
 
Maitotuotteilla olisi helppo toteuttaa tuo raikas aamiainen tai välipala.
Mitenkäs sitten kun maitotuotteet eivät sovi?
 
 
Päätin ottaa pitkästä aikaa testiin soijajogurtin.
Olisin halunnut ihan täysin maustamattoman version,
mutta niissä kaikissa oli masuni vihollista, maissitärkkelystä.
Tässä versiossa on hieman lisättyä sokeria, reilu 2g/100g.
Mikäli tämä sokerimäärä nyt kaataa terveellisen ruokavalioni, niin antaa kaatua vaan!
Mitään maustettuja versioita en halua, sillä tykkään ennemmin itse miksailla omat makuyhdistelmäni.
Ja niissä muissa sokrua olikin sitten paljon enemmän.
Ei kiitos 🙂

 
Tuoksu on soijalle ominainen, mielestäni ei niin miellyttävä.
Haju on kuitenkin melko mieto, eli sen kanssa pystyy kyllä elämään.
Koostumus puolestaan on mielestäni oikeinkin kiva!
Sellainen sopivan paksu ja silkkinen.

 
Kuten arvata saattaa, myös maussa on häivähdys soijamaisuutta mukana.
Ei kuitenkaan hirveän läpitunkevasti.
Maku on yllättävän kermainen, kun kyse on kuitenkin soijatuotteesta!
Varsinkin marjojen kera nautittuna maistuu makoisalta ja tuo sitä kaivattua vaihtelua 🙂
 
Aiemmin on ongelmana ollut myös järjetön turvotus soijatuotteiden käytön jälkeen.
Ainakaan vielä en ole vastaavaa vaikutusta huomannut!
Tosin olen käyttänyt tuotetta melkoisen pieniä määriä, lähinnä lisukkeena.
Voisin kuitenkin suositella kivaksi vaihteluksi maidottomaan ruokavalioon!
 
 
Oletteko itse testailleet soijavalmisteita? 🙂



Marjaisaa

 
Koska ruoka häviää kaapeistani ennätysvauhtia jonnekin (minneköhän),
oli taas edessä proteiinijauhekätköjen täydennys.
Koska Leaderin kasvipohjainen protskujauho tuntui sopivan masulle paremmin kuin heraprotsku,
ajattelin pysyä samalla linjalla.
 
Halusin kuitenkin kokeilla toista makuvaihtoehtoa,
mustikka-vadelmaa!
 

 
Olen lähinnä sekoitellut tuota jauhetta puuroon.
Ja täytyy kyllä sanoa, ettei ole niin kauhean hyvää.
Kyllähän se alas menee, muttei erityisen suurella nautinnolla!
 
Heti kun pussin avaa, pelmahtaa nenään sellainen esanssinen vadelma-aromi.
Mulle tuli oikein flash-back jostain lapsuuden vadelmakarkeista 😀
Lisäksi tuo protskujauhe on todella makeaa.
Vadelmaprotskupuuro vaatii kyllä seurakseen paljon jotain kirpeitä marjoja.
 
Mutta kyllähän minä tuon pussillisen syön kun kerran on ostettu!
Ajattelin kokeilla kyseisen protskujauheen sopivuutta leivontaan.
Ehkä se makeus häivyttyisi hieman?
Kasvipohjaiset proteiinijauheet toimivat muutenkin paremmin leivontapuuhissa kuin hera 🙂

 
Puuroon olen sekoittanut lisäksi lähestulkoon poikkeuksetta kaakaojauhetta protskujauheen lisäksi,
koska a) puurosta tulee protskujauheen myötä aivan hirveän väristä
ja b) yhdistelmä tuo mieleen vadelma-suklaakarkin.
 
 
Sanoisin, että kannattaa ostaa ennemmin sitä banaani-suklaanmakuista.
Toisaalta makuja on monia!
Kertokaapa jos olette testailleet jompaa kumpaa protskujauhetta 🙂
 

Testissä jättiriisikakut

 
Bongasin jokin aika sitten kaupasta tuollaisia jättikokoisia riisikakkuja.
Pakkohan niitä oli päästä testailemaan!
Nyt kun on paketti syöty, voisin jakaa vähän kokemuksia.

 
Sanoisin että tavallisen kokoiset riisikakut ovat parempia.
Miksi?
Maussa ei juurikaan olennaista eroa ollut.
Maistuvatko riisikakut itsessään erityisemmin joltakin?
 
Ehkä se oli se koostumus.
Nuo ovat todella todella ilmavia.
Hajoavat helposti.
Vaikea syödä.
 
Ja näitä tulee silti syötyä saman verran kuin tavallisen kokoisia, vaikka ovatkin puolet isompia 😀

 
Ihan kelporiisikakkuja kumminkin.
Eihän niistä nyt pahoja saa millään 😉
Mutta näitä syödessä on murua täynnä pöytä, rinnukset, syli ja lattia!
 
Suosittelisin siis ostamaan niitä normaaleja.
Isompi ei aina ole parempi!