Perhepiknikillä – Yksi kirsikkapuu ja kesän eka jätski

piknik

Kävimme eilen Hanamin kunniaksi Roihuvuoren kirsikkapuistossa tavoitteenamme lähinnä nähdä vaaleanpunaisena kukkivat puut. Valitettavasti kukat olivat ehtineet jo tipahtaa puista eikä vaaleanpunaisesta kukkamerestä ollut tietoakaan. Olisin niin halunnut ottaa kuvia Geisha-suklaamainoksen hengessä! Yhden pienen valkoisen ja kukkivan kirsikkapuun tosin löysimme kuvaa varten.

Vaikkei vaaleanpunaisuutta ympäröivästä maisemasta löytynytkään, oli tunnelma välillämme melko hattarainen. Vietimme yhdessä ensimmäistä perhepiknikkiämme: Makoilimme vierekkäin auringossa (vauva tottakai varjossa), söimme salaattia ja hurjan hyvää hieman sulanutta jäätelöä sekä kävelimme rauhassa katsellen paikkoja. Aurinko lämmitti ihanasti farkkutakin selkämystä ja paljaita sääriä. Ei edes ehtinyt kauheasti harmittaa meidän huono ajoituksemme, sillä kaunista japanilaistyylisessä puistossa oli jokatapauksessa, vaikkemme kukinta-aikaan osuneetkaan paikalle.

Ihana kiireettömyys

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan musta tuntui, että nyt ei ole mihinkään kiire. Vaikkei vauvan kanssa aikatauluja juuri ole muutenkaan, on helposti läsnä sellainen jatkuva kiireen tunne: Jos en nyt äkkiä tee tätä hommaa, se jää tekemättä. Havahduin evässalaattia popsiessani siihen miten hirmuisella tahdilla yritin vetää ruokaa kitusiini. Pureskelu, nielaisu, pureskelu, nielaisu. Välillä taisin nielaista jotain puremattakin. Samalla tavalla taisi toimia mieskin, sillä hyvä kun ehti yhden suullisen jätskiä syödä, oli toinen jo lähestymässä ammollaan olevaa kitaa.  Kun hoksasimme tämän ja pohdimme hieman toimintamme syytä, rauhoittui fiiliskin paljon. Ei ole kiire, ihanaa!

Olen todennut, että on ihan supertärkeää mennä ja tehdä asioita myös vauvan kanssa. Ainakin itselleni. Jos ei vauvaa ota mukaan, voi sitten rauhassa elellä yksinään neljän seinän sisällä ekat kuukaudet. Mun päälle on tehnyt niin hyvää käydä välillä kahvittelemassa, kaupoilla ja nyt tuolla piknikillä. Vauva ei ole mikään este, tosin suunnittelua se vaunujen kanssa liikuskelu hieman vaatii. Meidän muru ei aina oikein viihdy yksinään vaunuissa vaan hänellä on tarve olla sylissä ja katsella maailmaa. Tämän kun yhdistää siihen, että beibi on nälkäinen vähän joka toinen hetki, on tiedossa hieman kanssamatkustajien hermoja raastavaa huutoa sekä suunnittelemattomia imetystaukoja milloin missäkin. Kiitos kärsivällisyydestänne ja anteeksi.

piknik

Kuitenkin kokonaisuudessaan reissu meni hyvin – ja sen jälkeen oli taas entistä mukavampi palata kotiin! Alan ehkä löytää jonkinlaista touchia tähän kotiäititouhuun. Mitähän kivaa keksisin ensi viikolle?

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä onkaan? Saa vinkata tännekin päin! Ja hei kokeilkaa tuota piparminttu-suklaajädeä. Se on taivaallista!

Jännän äärellä – ensimmäinen videoblogi!

Otsikossahan se tulikin ytimekkäästi! Olen tehnyt uuden aluevaltauksen ja ryhtynyt tekemään videoita. Suorastaan tärisen innostuksesta ja jännityksestä tällä hetkellä!

Varsinaisen videon voit muuten käydä tsekkaamassa tekstin lopusta! Tähän postaukseen ajattelin koota enemmänkin tuntemuksia tuon videon kuvaamisesta.
Tunteethan vaihtelivat aika laidasta laitaan. En tiedä olenko koskaan kertonut teille, mutta pelkään videolla olemista ja erityisesti puhumista aivan älyttömästi. Jopa niin paljon, että meinasin saada paniikkikohtauksen erään koulutehtävän yhteydessä. Not good.

En erityisemmin tykkää siitä, että jokin seikka rajoittaa tai estää minua tekemästä asioita, joita kovasti haluaisin tehdä. Sen vuoksi päätin yrittää kuvata ensimmäisen videoni. Alku oli erittäin haastavaa, aloittaminen usein on. En oikein tiennyt mitä sanoisin ja kameralle tallentuikin varmaan tunnin tai puolentoista verran epämääräistä naurua, kikatusta ja epäluonnollisen kuuloisia moikkauksia.

Pikkuhiljaa kuitenkin se kameran edessä oleminen alkoi tuntua luonnollisemmalta, ainakin jossakin määrin. Eniten jännitti olla ja puhua kameralle treenaajien täyttämällä salilla! Siitäkin selvisin ja se jos mikä on voimaannuttava tunne: Kun tekee jotain haastavaa ja pelottavaa, selvittää sen ja jopa päätyy nauttimaan siitä.

Totta tosiaan, aloin jopa nauttia kameralle juttelusta ihan ensimmäisellä kerralla. Se on mulle jo aika iso juttu! Varsinainen videon editointi vasta hauskaa puuhaa olikin. Ensinnäkin sitä nauruhässäkkää sisältävää materiaalia ei voinut olla katsomatta nauraen. Lisäksi se itse tekeminen olikin tosi kivaa! Tykkäsin videopätkien sommittelusta ja koko homman luovuudesta ihan superisti. I’m officially hooked!

Nyt päästän sut katsomaan, että mitä oot itse mieltä! Lämmittäisi mun sydäntä kovasti, jos kertoisit mielipiteesi, antaisit kehitysehdotuksia ja toiveita tulevia videoita varten. Tästä on hyvä jatkaa!

Vapaa työrytmi, treeniä ja laatuaikaa – Uusi päivärutiini

Terveisiä aurinkoisesta Helsingistä! Olemme jälleen yhdisteltyllä työ&lomareissulla täällä etelässä. Istuskelen parhaillaan kahvilassa kahvin kera kirjoittelemassa teille. Täytyy kyllä sanoa, että Helsinki on erittäin mielenkiintoinen kaupunki. Samaan paikkaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, yrityksiä, kauppoja, asuinympäristöjä, luontoa ja  erilaisia tunnelmia. Hetki minulla menee aina totutellessa tällaiseen vilskeeseen, sillä aistiärsykkeitä on valtavasti joka puolella. Pienen sopeutusmisjakson jälkeen homma kuitenkin alkaa luistaa ja uteliaisuus kasvaa. Pääsen siis taas toteuttamaan yhtä lemppari harrastuksistani, eli ihmisten tarkkailua. Joku voisi sitä tietysti kyyläämiseksikin kutsua.



Mä rakastan rutiineja. Reissuilla ne tietysti vähän aina rikkoutuvat, mutta pääpiirteittän säilyvät samana missä tahansa olemme. Mitään tarkkaa tai rajoittavaa aikataulua ei tällä hetkellä ole, vaan joustoa löytyy suuntaan jos toiseen. Kuitenkin säännöllisyydestä tykkäävänä ihmisenä tulee tehtyä pitkälti samoja juttuja joka päivä. Päivä kulkee tällä hetkellä suunnilleen tällaisella kaavalla.

Aamuherätys ilman kelloa 6.oo – 7.oo

Virkistävä aamusmoothie kahvin kanssa – Aamupala numero uno. Kevyttä herkkua ihanien marjojen, hedelmien ja vihreiden muodossa.

Aamutreeni omalla parvekkeella tai ulkona yhdessä murun kanssa – Ihan superkiva vaihtoehto näin kesällä! Päivä lähtee myös hyvin käyntiin kun hikoilee hetken heti aamulla.

Toinen aamupala eli päivän puurohetki – Eli se paras hetki! Ihan luksusta nauttia kaksi aamupalaa <3

Töitä kotosalla tai ohjauksia – Vaihdellen asiakkaiden aikataulujen mukaan. Kivaa kun on pientä vaihtelua eikä vain monotonista työtä!

Yhteinen lounas kotikeittiössä – Yleensä jotain nopeaa mutta terveellisen ravitsevaa syötävää, joka antaa energiaa töiden tekoon!

Töitä kotona, tapaamisia tai ohjauksia. Samaan tapaan kuin aamupäivällä, vaihdellen.

Aikainen päivällinen – Yleensä lounaan jämät!

Töitä kotona tai tapaamisia – Tässä välissä voi olla myös ystävien kanssa hengailua tai rentoilua ihan päivästä riippuen.

Yhteistä laatuaikaa loppuilta – Usein lueskelua, kävelyä, venyttelyä tai kehittävää katseltavaa läppäriltä.

Tältä näyttävät meidän päivämme tällä hetkellä. Tykkään ihan älyttömästi! Miltä sun tyypillinen päivä näyttää? 🙂

My day 18.2

Nytpä pääsette kurkkaamaan mun torstaihin! Aika peruspäivältä näyttää, torstait menevät yleensä juuri tuota samaa kaavaa: Aamulla tankotreenit ja illan tuntien suunnittelua, päivällä työhommia ja kandintyötä, illalla kolmen ohjauksen putki. Tekemistä riittää mutta tykkään!

7.19 Herätys
Ohhoh, nukuinpa pitkään! No eipä se mitään, kiva vain jos uni maistui. Olen taas viime päivinä nukkunut vähän kehnosti, joten reilut yhdeksän tunnin unoset tekivät erittäin hyvää.

Tuttuun tapaan heti heräämisen jälkeen siirryin keittiöön puuroämpärinlautasen ääreen. Mikähän siinä onkin, että jo silmiä raottaessa on huutava nälkä ja kurniva masu? Toisaalta aamupala maistuu huomattavasti paremmalta kun on oikeasti nälkä. Onnellisena siis lusikoin joka-aamuista puuroannostani, jonka kuorrutin marjoilla ja huuhdoin alas kahvilla.

Keittiön ikkunan takana oli vastassa kaunis auringonnousu. Onpa ihanaa, että päivät alkavat jo pidentyä ja valoistua! Vaikka ei aurinko varsinaisesti paistaisikaan, tuo pidentyvä päivä lisää energiaa!

9.15-11.15 Aamutreeni
Suunnittelin koulutusryhmäni koreografiaa kevätnäytöstä varten. Eli käytännössä hypin ja pompin menemään pähkäillen aina välissä että mihinkäs suuntaan sitä tästä voisi mennä, eieiei ei toi näyttänyt kivalta, voooi vitsi kun unohdin mitä piti tehdä, jesss tää on hyvä, vitsi tästä tuleee kivaaa! Puolivälissä treeniä jouduin haukkaamaan lisäenergiaa banskusta, ettei vaan lopu virta kesken!
Lisäksi nimittäin treenailin ja kehittelin omaa esitystäni, jonka pitäisi alustavasti olla valmis kuukauden päästä. Kokeilin myös muutamaa tankoliikeyhdistelmää illan tunneille sekä kertailin tuntisuunnitelmat läpi. Loppuun käytin noin puolisen tuntia venyttelyyn, rullailuun ja kuntoutusharjoitteisiin.

11.45 Ruokaa!
Lounaan virkaa toimittivat mausteinen riisi-porkkana-parsakaalisörsseli, jauheliha ja kasvikset. Tykkään arkena tehdä tuommoisia nopeita ja helppoja ruokia, ei tarvitse sitten nälkäisenä odotella kovin pitkään. Musta tulee nimittäin aika hirveä nälkäisenä. #hangry

12-13 Kahvia
En rehellisesti sanottuna ole ihan varma, mihin kulutin tuon tunnin! Luultavasti istuskelin keittiön rahilla iso kahvimuki kourassa tuijotellen ikkunasta ulos. Jään helposti pohdiskelemaan jotain pieniä asioita, jotka lähtevät ketjureaktion lailla kiidättämään ajatuksia eteenpäin. Välillä saatan havahtua, että olen päässyt pohdinnoissani jalkapalloista delfiineihin. Näitä on sitten mielenkiintoista kelata taaksepäin!

13-14 Töitä koneella

14-14.30 Kauppareissu ja välipalaa
Alkoi hirveästi tehdä mieli mangoa, joten kauppaanhan sitä oli lähdettävä! Mangon lisäksi ostoskoriin tosin tarttui paljon kaikkea muutakin: Kananmunia, kasviksia, leikkelettä ja marjoja. Perussettiä! Kotona kokosinkin heti pienen välipalan alkavaan nälkään. Riisikakkuja, leikkelettä, kasviksia, mangoa. Jälkiruoaksi lusikallinen maapähkinävoita <3

14.30-16.30 Kouluhommia koneella
Välttelin liiallista kahvin lipittämistä ryystämällä valtavat määrät vihreää teetä. Mitäpäs muuta sitä voi sanoa. Olen addikti. Vältin kuitenkin päivän kolmannen mukillisen, success!

16.45 Päivällinen
Kanasalaattia pähkinöillä ja appelsiinilla, nam!

17.15-21.30 Ohjaukset
Vuorossa olivat vahvistava ilmajooga, koulutusryhmän 75min treeni ja tankotanssi jatko1. En tiedä kuvittelinko vain, mutta mielestäni tunnit olivat rankempia kuin yleensä! Ilmajoogatunti keskittyi jalkojen ja keskivartalon voimaan, mikä kyllä tuntui illan viimeisen tunnin aikana: Tuntui että takareidet kramppaavat hetkenä minä hyvänsä… Uuvahtamista estin tankkaamalla jälleen banaania – koskakohan muutun apinaksi?
Kotiinlähdön hetki koitti puoli kymmeneltä. Työrupeaman aikana maahan oli satanut aikamoinen kerros lunta! Mietin siitä kotiin tallustaessani, että kuinkakohan pitkään tämä on-off talvi jatkuu…

 21.45 Iltapuuro
Huhhuh, päivä pulkassa ja kotona iltapalan ääressä. Illalla mulla ei oikeastaan ole koskaan kunnollinen nälkä, joten syön sitä mikä parhaiten uppoaa. Päivän toinen puurolautasellinen siis masun pohjalle lämmittämään, ihan parasta! Erona aamiaiseen oli vain päälle ripoteltellut marjat.

22-23 Iltatoimet ja rentoutumista
En saa yleensä unta heti iltatöiden jälkeen. Jotenkin sitä vaan jää semmoiseen aktiiviseen mielentilaan, jota täytyy ihan tarkoituksella pyrkiä rauhoittamaan. Laitoin puhelimen laturiin huoneen toiselle puolelle, jotten enää kurkkisi saapuvia viestejä tai sähköposteja. Venyttelin kevyesti jalat ja yläkropan läpi, jonka jälkeen kömmin peiton alle lueskelemaan vielä hetkeksi. Aktiivisen päivän jälkeen nukkumatti saapui äkkiä!

Sellainen oli mun päivä! Miltä sun tyypilliset päivät tällä hetkellä näyttää? 🙂
Tästähän tuli muuten vahingossa myös (banaani- ja puuropitoinen) ruokapäiväkirja!

Perjantai 20.11

Ajattelin raportoida teille nyt vähän erilaisen päivän kulkua… Mulla oli nimittäin eilen vapaapäivä! Tosin käytin senkin hyödyksi tekemällä kandityötä, mutta jäi siellä aikaa myös pelkälle olemiselle. Tästä tuli nyt melkoisen pitkä sepostus, mutta minkäs sille mahtaa että kirjoittaminen on niin kivaa. Lähdetäänpä katselemaan minkälaiselta se eilinen päivä näyttikään!

Herään aamulla suhteellisen pirteänä. Muistaakseni en herännyt yöllä kertaakaan, vaan sain nukuttua yöunet putkeen, jes! Vähän edellisen illan 4 ohjauksen työrupeama muistuttelee itsestään lihaskipujen muodossa. Myös edellisen päivän leuanvedot, ne muutamat, tuntuvat ihan kunnolla.
Kurkkaan kelloa. Miten se voikin aina olla 6.37 kun herään?

Keittiössä valkenee kuitenkin traaginen totuus. Kaurahiutaleet ovat loppu! Paistelen siis aamupalaksi munakasta samalla manaten vuoron perään koko maailmaa ja omaa lahopäisyyttäni. Munakkaastakin tulee epämääräinen kokkeli sellaisen kauniin ruokabloggaajien superomeletin sijaan. Möh. Mieli kuitenkin paranee heti kun saan ruokaa nassun eteen. Nälkä on jälleen melkoinen, lienee eilinen päivä mennyt vahingossa liian pienillä energioilla. Kasaan lautaselle lehtikaalimunakkaan lisäksi kurkkua, mandariinia ja persimonin. Avokado maistuu jostain syystä ihan pahalle ja saippualle, sen jätän syömättä. Nälkä ei kuitenkaan lähde vielä tälläkään setillä, joten syön aamiaisen jälkiruoaksi kaurajogurttia puolukoilla, psylliumkuidulla ja kanelilla. Kahvin kera tietysti.

Aamupalan jälkeen alan koota päivän kamppeita kasaan. Sullon treenivaatteet, opiskelukamat ja pikkueväät ensin yhteen laukkuun, josta siirrän ne kahteen erilliseen. Mulla on paha tapa tunkea laukut ääriään myöten täyteen! Yritän päästä siitä eroon.
Ulkona näyttää harmaalta. Päätän piristää päivää valitsemalla mahdollisimman räikeät sukat. Päivästä ei vaan voi tulla huono, kun sukat loistavat neon keltaisina!

Ulkona totean, että onpas kiva kun laitoin talvitakin. Kuopioon nimittäin saapui talvi ja lumi. Pyöräillen matka taittuu nopeasti. Kuuntelen lähestulkoon aina musiikkia samalla kun liikun paikasta toiseen. Soittolista koostuu vain ja ainoastaan mun lempparibiiseistä!
Käyn heittämässä ylimääräiset tavarat ainejärjestön huoneelle. Samalla täytän vesipullon ja keitän vettä mun teemukiin. Kiitän itseäni, että ostin tuollaisen ihanan KeepCupin sateenkaaren värisenä! Sen lisäksi että muki pitää hyvin lämpöä, on se ihan syötävän söpö. Teenä mulla oli tällä kertaa Clipperin mustaherukkateetä.

No niin, epic fail. Yritän kirjautua yliopiston koneelle ja mietin pitkään miksei kone muka hyväksy salasanaani. Virhe ei tosiaan löytynytkään salasanasta vaan käyttäjänimestä: Yritin vahingossa kirjautua sisään instagramtunnuksellani…
Tästä selvittyäni pääsin työn touhuun. Kandintyöni liittyy FODMAP-hiilihydraatteihin sekä niiden terveysvaikutuksiin. Pitkästä aikaa lukeminen tuntuu mielenkiintoiselta. Onhan se nyt siistiä että voin opiskella tämmöisiä juttuja! Tuntuu myös tosi kotoisalta olla taas yliopistolla. Ihanaa nähdä ihmisiä ja höpötellä siinä kirjoittelun lomassa.

Lounaalla vetelen melkoisen suuren annoksen salaattia alá Amica. Salaattipöytä oli itsessään melkoinen FODMAP-pommi. Luettuani juuri monta tuntia näiden hiilihydraattien prebioottisista vaikutuksista, päätän kuitenkin ottaa tietoisen riskin kaalien, sipulien, punajuurten ja herneiden kanssa. Jälkkärikahvien jälkeen palaan kirjoittelun vielä pariksi tunniksi.

Kahden maissa pienen pieni nälkä alkaa tuntua masussa. Käyn jälleen ainejärjestön huoneella nappaamassa pikkumukillisen kahvia, banskun ja pähkinöitä. Rupattelen vielä hetken muiden retikoiden kanssa ennen kuin siirryn ulkoilmaan – varsin hyytävään sellaiseen.
Tiedättekö sen tunteen kun lumisade oikein pistelee kasvoilla? Ja ei meinaa nähdä mitään kun silmiä on vaikea pitää auki? Pääsen kuitenkin suhteellisen kuivana salille asti, kiitos suurihuppuisen talvitakin.

Akateeminen vessaselfie.

Salilla olisi vuorossa jalkajumppaa. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä jumppailua, sillä selkäkivun myötä lantion ja keskikropan hallinta on jälleen ihan jostain kuusesta. Opettelen siis uudelleen aktivoimaan oikeita lihaksia, keskityn tarkasti oikeaan tekniikkaan, teen tarvittaessa ilman painoja. Hyvin tekniikkapainotteista treeniä siis! Hiki tulee kuitenkin ja olen siitä ihan fiiliksissä. Vähän hassultahan se tuntuu tehdä yhden jalan prässiä 20 kilolla, mutta ego nurkkaan ja oppimaan! Otan treenin päätteeksi vielä kevyet rullaukset ja venytykset jumpatuille lihaksille. Loppuverryttely hoituu jälleen pyörän satulassa kosteassa räntäsateessa…

Ruokaongelma! Mitä ihmettä sitä söisi, kun kaapissa ei ole valmista ruokaa eikä oikeastaan mitään tee mieli? Aamun puurokriisin jäljiltä jäi hirveä puuronhimo. Päätän siis hyödyntää kaapin perukoilla lojuvat hirssihiutaleet. Iso annos hirssipuuroa riisiproteiinilla ja mustaherukoilla = toimii!

Illan tunnelma on vähintäänkin vapautunut: Vitsi, vapaa-aikaa, voin tehdä mitä vain! Lueskelen blogeja, käyn rauhassa suihkussa, kirjoittelen treenipäiväkirjaa ajan tasalle. Normaalit asiatkin ovat superihania kun ne saa tehdä ilman kiirettä. Puen päälle ihanan pehmeät vaatteet ja kompressiosukat. En siis ole jälleen mitenkään tyylillä pilattu… Pyyhällän vielä läheiseen kauppaan ostamaan niitä kaurahiutaleita sekä aineksia iltaruokaan. Kaupassa kiertelykin on yllättävän kivaa.
Kotona laitan kasvissosekeiton porisemaan. Juureksia pilkkoessani hölisen kämppikseni kanssa. Pilkkominenkin on yllättävän kivaa. Tänään taitaa olla sellainen yllättävän kiva päivä kaikessa tavallisuudessaan.
Keitosta tuleekin tosi hyvää ja lämmittävää. Juuri sellaista kuin kaipasinkin keskelle harmaata iltaa! Ihastelen syödessäni keittiön pöydällä lepäävää kukka-asetelmaa. Ovat ne vaan kauniita hieman rupsahtaneinakin. Keitto lisukkeineen ei ihan riitä viemään nälkää pois. Jälkiruoaksi nappaankin siis vielä mandariinin ja persimonin. Päivän aikana tuli nautittua melkoisen iso kuorma fodmappeja, mikä alkoikin iltaa kohden näkyä ja tuntua vatsassa. Sellainen söpö pieni turvotus ja vatsakipu…

Teemme vielä yhteisen kehonhuoltohetken venytellen ja rullaillen. Loppua kohden se taitaa kuitenkin kääntyä juttelun puolelle. Kehon ja mielen huoltoa siis samassa paketissa! Kokonaisvaltaisesti rentoutuneena onkin sitten hyvä kellahtaa unille. 

Sellainen oli minun perjantaini, ei huono ollenkaan! Latasi kyllä akkuja ihan huolella, taas jaksaa tulevat kiireet. Oli hirveän ihanaa ehtiä myös jutella ihmisten kanssa kunnolla <3
Olen tässä juuri valmistautumassa työpäivään, olisi pari tuntia tanko-ohjausta edessä. Sama setti huomenna + päälle vielä yksi palauttava ilmajooga. Työpäivät ovat kuitenkin aika lyhyitä, muutaman tunnin mittaisia. Ensi viikolla jatkuu jälleen kiireisempi tahti vielä hetkisen aikaa. Jotenkin koko syksy on kulunut tosi nopeasti, enää kuukausi joululomaan!
Hei, mites teidän viikonloppu? 🙂

Keskiviikko 28.10

06.22 Huomenta!
Ensimmäisenä ajatuksenani: Voi kun sänky on pehmeä. Eikö uni voisi jatkua vielä hetken? No ei sitten.
Toisena ajatuksena: AU. Lihaksissa tuntuu eiline temppuilutreeni. Selkä on myös kipeä. Höh.

06.43 Ylös ja aamutoimiin.

7.05 Puuroa
Tuttuun tapaan, tutuilla lisukkeilla. Tujaus riisiproteiinia, sopivasti chiaa, humpsautus psylliumia, ripaus suolaa sekä vähän liikaa piparkakkumaustetta. Päälle iso plöräys kaurajogurttia, mustikoita ja mustaherukoita sekä margariinisilmä. Mietin jälleen, että miten puuro voikin joka ikinen aamu maistua näin hyvältä.

07.28 Kahvia
Ahh, uuden kahvipaketin tuoksu! Joukkoon kunnon loraus kauramaitoa kuten yleensä. Unohdun haaveilemaan ja tuijottelemaan ulos ikkunasta. Aurinko nousee värittäen taivasta pinkin, oranssin ja violetin eri sävyillä. Hetkeen mulla ei ole kiire minnekään.

07.59 Palautus maan pinnalle.
Kääk, mihin se kaikki aika meni? Puunailen nassun kuntoon, puen pikapikaa vaatteet, pakkaan tietokoneen, vihkot, villasukat vähän liian pieneen laukkuun. Perään heitän vielä eväsmandariinin ja pähkinät.

08.33 Kävellen töihin
Päätän tänään kävellä pikkuisen pidempää reittiä töihin, jotta saan vähän raitista ilmaa ennen toimistopäivää. Kuuntelen kävellessäni aina musiikkia. Tänään etsiskelen uusia suosikkeja ja päädyn kuuntelemaan Suomen soitetuimpia Spotifysta. Viime aikoina olen löytänyt Happoradion biisit uudestaan ja fiilistellyt niiden sanomaa ihan kybällä. Uusista tuttavuuksista erityisesti Nikke Ankaran Värifilmi iski aika kovaa. Mutta siinähän onkin mukana myös Aki Tykki aka Happoradion solisti…

08.57 Valmiina työpaikalla
Hyrrrr miten kylmä! Olin selkeästi valinnut ihan liian vähän vaatteita päälleni. Nahkatakin aika taitaa tältä syksyltä olla ohi. Palelen vielä aamupalaverin aikanakin. Kääriydyn kaulahuivin sisälle, työnnän varpaat villasukkiin ja sallin itselleni toisen mukillisen höyryävää kahvia.

10.24 Välipalahetki
Popsin pähkinät ja mandariinin töiden lomassa.

13.15 Lounas ystävän kanssa.
Ihanaa päästä tauolle ja kävelemään ulos! Olimme sopineet ystäväni kanssa lounastreffit Houkutukseen. Nappaamme molemmat isot salaatit kolmella täytteellä. Mun melko ruokaisassa versiossa on marinoituja kasviksia, grillikanaa ja artisokan sydämiä.
Päivittelemme kuulumisia pitkän tauon jälkeen. Molemmilla alkaa kuitenkin jo olla vähän kiire töihin, joten sovimme näkevämme paremmalla ajalla uudestaan. 
Ja nappasin jälleen juomaksi kahvia. Hyi minua.

14-16 Töissä
Koko tuon kaksi tuntia himoitsen hirveästi persimoneja! Kellon lyödessä 16 kerään kamppeeni ja syöksyn kauppaan. Haluan nimittäin ehtiä ennen varsinaista ruuhka-aikaa, sillä en halua tapella ihmisten kanssa syöntikypsistä persimoneista ja väistellä kyynärpäitä.

16.25 Ruokaa
Pikaruokaa parhaimmillaan: Valmiiksi paistetut lihasuikaleet ja höyrytetyt kasvikset lautaselle, mikroon ja ääntä kohti. Lisäksi nautiskelen vielä sen kauan himoitun persimonin.

17-18 Teetä, illan tunnin suunnittelua, pyykinpesua.
Eli hypin levottomana ympäri taloa, milloin täyttäen pesukonetta, ja milloin kertaillen illalla opetettavaa koreografian pätkää. Välissä pyykkien ripustus, hörppäys teetä ja tuntisuunnitelman rakentelua.

18-19 Aikataulutusta ja tulevan viikon panikointia. Yritystä keskittyä tähän päivään ja hetkeen. Epäonnistuminen. Vähän kipuilevan selän ja pakaroiden rullausta.

19 – 19.30 Välipalaksi pari porkkanaa, pähkinöitä ja tummaa suklaata. Lähtö töihin. Kipitän kylmyydessä pipo silmillä ja napit korvilla. Ystävä kävelee vastaan, halataan ja jatketaan matkaa.

20 – 21 Street dance -ohjaus
Vaikka kuinka väsyttäisi ennen tuntia, energiatasot nousevat ohjaamisen aikana ihan pilviin! On tosi siistiä nähdä kun asiakkaat oikeasti oppivat mun tekemää koreografiaa. Opettelemme breakin lattiatyöskentelyä ja teemme koreografiasta uuden pätkän. Tanssiminen on vaan niin huippua!

21.30 – 22.30 Iltapuuhia. Puuroa, leffaa kämppisten kanssa, suihku, rullailua ja venyä.
Pientä rentoutumista ennen unen tuloa. Ohjauksista saa usein sellaisen energiapiikin, ettei ihan heti nukutakaan. Tällainen pieni löysäily ja rauhoittuminen tekee hyvää melko hektisen päivän jälkeen.

23.00 Viimein unille!

Päivä meidän matkassamme

Ajattelin toteuttaa pikkuisen erilaisen omasta päivästäni kertovan postauksen. Mukana vilkkuu siis myös rakas ystäväni, joka on yökyläilemässä luonani pari yötä putkirempan vuoksi. Hänellä oli eilen vapaapäivä ja minulla pikkuisen töitä, joten päivään mahtui vaikka mitä kivaa!

05.37 Huomenta!
Hipsin hiljaa aamutoimiin. Kuitenkin takaisin tullessani pieni energiapilleri oli jo hereillä. Onneksi meillä on samanlainen unirytmi!

06.14 Aamupalaa
Yhteinen aamiainen on vaan yksi parhaista jutuista. Siinä samalla voi sitten höpötellä kaikkea mukavaa. Ja juoda paljon kahvia.
Meillä sattuu onneksi olemaan aika samanlaiset makumieltymykset. Aamupuuro on pyhää, marjat herkkua ja maapähkinävoi parasta ikinä!

07.23 Viimeiset kahvitilkat juotu
Tällä kertaa juotiin Löfbergsin keskitummapaahtoa piparkakkumausteella. Nam!

07.59 Päivän taidehetki
Päätimme siis ruveta maalaamaan! Ystäväni oli napannut mukaansa akvarellivärit, siveltimet ja paperit. Olipas ihanaa päästä pitkästä aikaa taiteilemaan! Sai keskittyä vaan siihen tekemiseen, pieniin värivivahteisiin, siveltimen vetoihin ja paperille piirtyviin muotoihin. Maalasin puolitoista tuntia yhtä omenaa…

09.35 Välipalaa

11.02 Akroilua
Treenailimme pariakrobatiaa ja käsilläseisontoja. Kuumuus ja auringonpaiste veivät kyllä mehut temppuilijoista! Tai ainakin liikkeet tuntuivat aika hankalilta. Harjoittelimme toisaalta uusia juttuja, joten eikös sen kuulukin tuntua alkuun vähän vaikealta?

12.37 Lounas
 Lounaan jälkeen tapahtui molemmilla joku totaalinen väsymyskuolema. Löhösimme sängyllä, joimme vähän lisää kahvia. Kävimme kyllä kaupassa hamstraamassa hieman lisää ruokaa tuleville päiville. Minä luin vähän kirjaa, ystäväni suunnitteli kehonhuoltotreeniä. Sain myös jonkun epämääräisen vatsakipukohtauksen. Makoilin siis myös keittiön lattialla, tuntui että seinät kaatuvat päälle ja pyörryttää. Väsymys oli tässä kohtaa aivan järjetön! Soitinkin heti sitten gastroenterologian polille ja sain soittoajan seuraavalle päivälle. Katsotaan siis mitä lääkäri on mieltä ja lähdetään sitten selvittelemään asiaa tarkemmin.

15.13 Välipalaa
Nälkä ei oikeastaan ollut, mutta ajattelin että olisi hyvä syödä ennen töitä. Vaikka välipala maistuikin hyvältä, jäi siitä lähinnä ällö olo mahakipuilun jälkeen. Ähh.

15.32 Töihin!
Minulla oli pari ohjausta. Starttikurssin toinen kerta ja Jatko2-tunti. Oli kyllä kivaa jälleen kerran, mutta väsymys hieman varjosti tekemistä. Lähinnä minusta itsestäni vain tuntui, etten ole oikein vireessä ja hölpötän mitä sattuu!

18.47 Kotiin ja iltapuuhiin
Tässä vaiheessa alkoikin olla jo melkoinen nälkä. Palikkaruokailun jälkeen siirryin suihkun kautta tekemään kehonhuoltoa. Ystäväni hölpötteli siskonsa kanssa puhelimessa ja tuli sitten pitämään seuraa venyttelyhetkeeni. Hieroin pallolla pohkeet, sääret ja peban sekä availin jalkapohjat pallolla. On muuten huomattavasti kivempaa huoltaa kroppaa kun joku jutustelee siinä vieressä mukavia!

20.18 Jätskiä
Mieltäni vähän painoi tuo epämääräinen huono olo ja väsymys. Pikkuisen vain harmitti. Epätietoisuus kaiken tämän kipuilun syistä on ehkä raskainta.  Ratkaisuksi siis iltaherkuttelu mango-vadelmajätskillä. Pitihän sitä myös ystävälleni maistattaa! Sanotaan mitä tahansa niin kyllä se herkuttelu parantaa mielialaa.

20.57 Peiton alle ja unten maille.
Voin taas todeta että onneksi meillä on samanlainen unirytmi…
Päivässä oli sen verran toimintaa että uni tuli lähestulkoon samantien. Hyvää yötä. Ehdin vielä ajatella ennen nukahtamista, että onpas kiva että ystäväni on siinä. 

Semmoinen päivä! Paljon kivoja juttuja, mutta myös niitä vähemmän kivoja. On se kyllä vaan ihanaa viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Meillä vaan menee jutut niin yksiin ettei mitään rajaa 😀 Tänäkin aamuna oltiin molemmat viideltä hereillä, mutta odotettiin hiljaa puoli kuudelta herättävää kelloa. Kunnes sitten huomattiin että toinen onkin jo hereillä…
Mitäs teidän keskiviikkopäiväänne kuuluu? 🙂