25 x Lemppari

Itse tykkään välillä lukea hieman kevyempiäkin postauksia, vaikka pohdiskelut ja ajatuksen aiheet ovatkin enemmän omia heiniä. Aina ei kuitenkaan välttämättä ole energiaa miettiä syvällisiä ja silloin on kiva lukea hömppää. Listasin oheiseen listaan mun 25 lempparia eri (random) osa-alueilta. Olisi ihan huikean hauskaa, jos vastaisit samoihin kysymyksiin kommenttikentässä! Siten oppisin ehkä tuntemaan teitäkin taas asteen verran enemmän.

Lempparit1

Mikä on sun lemppari…

…väri?

Tämä on itseasiassa yllättävän vaikea kysymys. Savolainen vastaus: Se vähän riippuu. Pukeutumisessa ja sisustuksessa pidän pääsääntöisesti mustasta, harmaasta ja valkoisesta. Toisaalta tummansininen, tummanvihreä ja tummanpunainen miellyttävät myös silmää. Jos pitäisi yksi valita, olisi se varmaan valkoinen.

…raaka-aine?

Kaurahiutaleet. Niistä saa valmistettua helposti pannukakut, puurot, keksit ja muutkin leipomukset. Kaurahiutaleita voi myös käyttää korppujauhojen tapaan pääruokien valmistuksessa. Kaurahiutaleita tulee olla aina kaapissa!

…vuoden aika?

Paha. Sanoisin, että kaikkein lempparein ajanjakso vuodesta on se lyhyt kesän ja syksyn välimaasto. Kun on vielä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, mutta aamuisin on ilmassa sellainen syksyn tuoksu. Olen siis syysihminen.

…juoma?

Vesi. Aiemmin olisin sanonut kahvi, mutta raskauden myötä sen kiehtovuus hävisi jonnekin. Vedellä siis mennään! (Toki joku herkkukaakao on myös aika jees).

…tv-ohjelma?

Katson ihan äärettömän vähän telkkaria. Meillä ei itseasiassa ole ollut telkkaria edes seinässä kahteen vuoteen, vaikka sellainen huoneen nurkassa kököttääkin. Tykkään eniten ehkä Big Bang Theorystä.

Lempparit2

…asu?

Tähän on yksi ja ainoa oikea vastaus: Rento trikoomekko ja legginsit. Koska en ikinä löydä sopivia housuja.

…ihonhoitotuote?

Kosmetologit usein lentävät pyllylleen, kun kerron käyttäväni päästä varpaisiin saakka samaa voidetta. Apteekin perusrasvaa, Carbalania. Se näyttäisi olevan ainakin näin talvella ainoa, joka pitää atooppisen ihoni jotenkin kurissa.

…hetki arjessa?

Tähän on kyllä ihan mahdotonta sanoa yhtä vastausta. Tykkään erityisesti treeninjälkeisestä hikifiiliksestä sekä heräämisestä aamuisin tuon ihanan miehen vierestä.

…liikuntamuoto?

Lemppareista lempparein on tanssi. Tanssiessa unohtuu kaikki muu. Parasta on käydä ohjatuilla tunneilla, niin ei tarvitse itse ajatella mitään! Valitettavasti pohkeeni eivät erityisesti tanssimisesta pidä, joten hyvänä kakkosena tulee viime vuosien rakkauteni voimatreeni.

….hedelmä?

Valitsen tähän niinkin eksoottisen hedelmän kuin veriappelsiini. Sopivassa suhteessa kirpeää, raikasta ja vain hivenen makeaa. Satokausi on lyhyt, joten vedän veriappelsiineja aina kaksin käsin sen aikaa kun niitä saa. Jos et oo vielä syönyt niitä riittämiin, niin hophop, satokausi loppuu pian!

Lempparit3

…kasvis?

Vaihtoehtoja on niin monta! Sanoisin silti, että porkkana on ykkönen: Menee niin raakana kuin kypsänä, keitoissa, laatikoissa, raasteissa, sellaisenaan.

…vaatemerkki?

Tää on muuten helppo! Népra on mun valinta. En malta odottaa, että masun poksahdettua saan tilata muutamat vaatekerrat niin treeniin kuin vapaa-aikaan. Sormet syyhyää jo osta napilla, erityisesti punaisten ja tumman sinisten trikoiden kohdalla.

…laulaja?

Mulla ei oikeastaan ole yhtä lempparia. Ed Sheeranin kappaleet iskevät usein. Työskentelyyn ja rauhoittumiseen parhaimmaksi olen todennut Petit Biscuit -nimisen artistin!

…biisi?

Olen näiden suhteen niiiiiin kausi-ihminen: Kulutan aina yhden kappaleen loppuun kuuntelemalla sitä jatkuvasti niin kauan, että koko biisi oksettaa. Edelliseen kohtaan viitaten Ed Sheeranin ja Andrea Bocellin Perfect Symphony oli pitkään repeat-listalla.

…kirja?

Viime aikoina olen lukenut aika vähän muuta kuin ammattikirjallisuutta. Liikuntaravitsemus -kirjaa ei varmaan lasketa? Muista kirjoista vaikuttavimpia on varmasti ollut Emma Donoghuen tositapahtumiin perustuva klassikkoromaani Huone.

Lempparit4

…elokuva?

Olen leffojen suhteen varsin ronkeli. En oikein siedä väkivaltaa, draamaa tai kovin ahdistavia kohtauksia. Sen sijaan tykkään älykkäistä ja ajatuksia herättävistä elokuvista. Yleensä näiden kahden välillä joutuu tekemään jonkinlaisen kompromissin (ja viettämään osan leffasta silmät kiinni ja sormet korvissa). Tähän mennessä elokuvista paras on varmaan ollut Hector’s search for Happiness.

…kukka?

Hääkukkananikin toiminut Kalla. Mielestäni se on sopivan yksinkertainen ja selkeälinjainen, mutta kuitenkin herkkä ja kaunis.

…eläin?

Meidän pihalla loikkivat pikkuiset citypuput! Eniten tykkään sellaisista eläimistä, jotka voivat hengailla ulkona vapaana: Olen itse niin allerginen oikeastaan kaikille eläimille, ettei lemmikkieläimiin ole koskaan ollut mahdollisuutta. Akvaariokalat olivat aika tylsiä lemmikkejä… Sen vuoksi söpöt pikkupuput ovat mun lemppareita!

…harrastus?

Jos liikunnan lisäksi pitäisi valita jokin muu harrastus, kallistuisin varmaankin joko soittamisen tai neulomisen suuntaan. Itselleni on tärkeää päästä luomaan asioita. Pianon soittamisessa herättämään nuotit henkiin ja neulomisessa taiteilemaan langat lopputuotteeksi.

…herkku?

Olen aina aiemmin ollut makeiden herkkujen perään. Pienenä vetäisin oman pään kokoisen berliininmunkin helposti napaan. Viime vuosina makeanmieltymys on kuitenkin vähentynyt ja nyt raskausaikana olen ennemminkin himoinnut suolaisia ruokia. Sanoisin, että terveellisimmistä herkuista lemppareita ovat banaanileipä ja paahdetut kikherneet. Tavallisista herkuista taas mutakakku ja kaurasipsit.

Lempparit5

…quote?

Lempparilainaukseni menee niinkin kauas histoariaan, että palataan antiikin Kreikkaan ja Aristoteleen lausahduksiin. ”We are what we repeatedly do. Excellence, therefore, is not an act, but a habit”. Pätee monelle elämän osa-alueelle, niin hyvinvointiin, treeniin kuin työhönkin.

…kuntosaliliike?

Kuningasliike eli maastaveto! Kuormittaa  ja vahvistaa koko kroppaa tehokkaasti yhdellä liikkeellä. Omat mittasuhteeni ovat tähän myös paljon paremmat kuin kyykkyyn, jolloin tuloksetkin ovat parempia. Mulle mave on siis ykkönen!

…venytys?

Suosin yleensä hieman enemmän dynaamisia kuin perinteisiä staattisia venytyksiä. Yksi (sadoista) lemppareistani on etureiden ja lonkankoukistajan venytys sohvan reunaa vasten. Eli venytettävän jalan jalkapöytä sohvalle, polvi maahan ja toinen jalka eteen polviseisontaan. Sieltä lantion kääntöä eteen eli häntää koipien väliin ja maltillista nojausta eteenpäin. Tekee nannaa istumatyön jälkeen!

…vuorokauden aika?

Jos olet lukenut blogia enemmänkin, osaat varmaan arvata. Aamut ovat mun parasta aikaa, ehdottomasti ja kyseenalaistamatta. Illalla olen lähinnä väsynyt tiskirätti, aamuisin taas energiaa puhkuva duracell. Tai no raskausaikana tämäkin on ehkä hieman häilynyt väsymyksen ollessa toisinaan aika hurjaa. Aamuissa kiehtoo se rauhallisuus, kun muu maailma on vielä hiljaa sekä mahdollisuus tehdä tulevasta päivästä mitä vaan!

…kaupunki?

Tämäkin riippuu vähän näkökulmasta. Tykkään Helsingistä älyttömästi sellaisena päivävierailukaupunkina. En kuitenkaan haluaisi keskustan alueella itse asua, vaan kaipaan rauhaa ympärilleni. Kuopiossa oli erittäin hyvät ulkoilumaastot ja lämpimiä ihmisiä. Turussa taas tykkään vanhan kaupungin rakennuksista sekä hieman Helsinkiä suppeammasta meiningistä. Espoo on kyllä asuinpaikkana ollut paras: Lähellä kaikkea, mutta sopivasti etäällä!

Löytyikö ylläreitä? Jos joku kohta herätti ajatuksia tai tuntemuksia, niin kommentoippa oma vastauksesi! 

2017 – Onnen hetkiä ja kuopan pohjia

Hyvää uutta vuotta 2018! Tarkoituksenani oli kirjoittaa lyhyesti viime vuoden tapahtumista, mutta tapani mukaan siitä tulikin aikamoinen stoori… Tapahtumarikas hyvine ja huonoine hetkineen. Niin kuvailisin kulunutta vuotta 2017.

DSC_0878

Tammikuu

Tammikuussa menimme naimisiin! Tilaisuus järjestettiin pienessä Kuopiolaisessa kirkossa kahden todistajan läsnäollessa. Vihkimistä seuraamassa oli facebook-livelähetyksen kautta kuitenkin koko suku! Oli  pimentyvä tiistai-ilta ja tila oli valaistu sadalla kynttilällä. Taustalla soi Younghearted. Muistan ajatelleeni alttarilla, etten olisi kyllä voinut parempaa miestä ikinä löytää. Seremonian jälkeen menimme hääillalliselle kaasona toimineen ystäväni kanssa. Ilta oli niin kaunis ja ikimuistoinen!

DSC_1140

Helmikuu

Helmikuussa lastasimme Kuopiossa muuttoauton ja hurautimme asustelemaan Espooseen. Tilannehan oli sinänsä hauska, että koko päätös muutosta syntyi erittäin nopeasti. Tammikuun viimeisenä maanantaina sain kuulla uudesta työpaikasta. Tiistaina, kuun viimeisenä päivänä, irtisanoimme Kuopion asuntomme ja löysimme Espoosta uuden kodin tilalle. Paljon jäi taakse tuttuun ja turvalliseen Kuopioon, mutta jotain pitää jättää aina taakseen tehdäkseen jotain uutta!

DSC_2578

Maaliskuu

Aloitin työt kuntokeskuksessa toiminimellä. Aluksi oli varsin tiukkaa, sillä asiakkaita oli pyöreät nolla ja työmäärä tapissa, jotta niitä valmennettavia saisi hankittua. Päivät olivat ympäripyöreitä, jotain 12-14 tunnin välillä. Tykkäsin kuitenkin uudesta ympäristöstä ja työnkuvasta, joten en kokenut työkuormaa liialliseksi.

DSC_0998

Huhtikuu

Tein yhä paljon töitä, kunnes huhtikuun lopussa tuli stoppi. Olimme molemmat olleet flunssassa viikonlopun, minä vähemmän ja Niklas enemmän. Kun flunssa ei tuntunut helpottavan vaan pahenevan, lähti Niklas onneksi terveyskeskukseen. Minä lähdin töihin. Työpäivän aikana Niklas laittoi viestiä, että hänet lähetettiin Jorvin sairaalan päivystykseen. En pystynyt yht’äkkiä ajattelemaan mitään muuta; Peruin päivän viimeisen asiakkaan ja lähdin Jorviin. Odotin, odotin ja odotin. Lopulta sain nähdä Niklaksen edes ohimennen. Hän joutuisi jäämään sairaalaan, sillä lääkärit eivät osanneet selittää kipuilevaa maksaa, korkeaa kuumetta ja horkkaa.

Siitä alkoivat elämäni kamalimmat päivät. Pahinta oli epätietoisuus – Mistä ihmeestä tässä on kyse? Lopulta Niklaksella todettiin bakteerin aiheuttama verenmyrkytys ja kolangiitti eli sappitietulehdus. Hän taisteli hengestään 8 päivää. Olin siellä joka päivä aamusta iltaan istumassa sängyn vieressä.

DSC_1683

Toukokuu

Toukokuun alussa Niklas pääsi kotiin. Olimme molemmat aivan loppu. Niklas fyysisesti ja minä henkisesti. Vaikka vaaraa ei enää ollut, pelkäsin koko toukokuun, että sama toistuu. Heräsin yöllä tarkistamaan, että Niklas on vielä siinä. Ylianalysoin hänen jokaista liikettään, yskäisyään ja väsymystään. Samalla olin kuitenkin äärettömän kiitollinen siitä, että hän selvisi ja pääsi kotiin. Tuntuu kuin olisin elänyt ihan sumussa koko kuukauden.

DSC_1384

Kesäkuu

Aloin kesäkuussa itse kärsiä todella epämääräisistä kiputiloista, flunssailusta, vatsalihasten kramppailusta ja tärinäkohtauksista. Kävin päivystyksessä useammin kuin ruokakaupassa ja verikokeita otettiin putkitolkulla. Niissä ei kuitenkaan koskaan näkynyt mitään. Lopulta eräs lääkäri ehdotti kyseessä olevan ylirasitustila. Ensin en uskonut sen olevan mahdollista, mutta kotona hetken asiaa pohdiskeltuani alkoi se tuntua loogiselta. En ollut huhti-toukokuun aikana juuri kiinnittänyt omaan hyvinvointiini huomiota. Palasin viikon tauon jälkeen treenaamaan ja töihin normaalisti, vaikka olin juuri viettänyt reilun viikon istuen sairaalasängyn vieressä syömättä ja nukkumatta. Ei minua oikeastaan juuri kiinnostanut oma vointini. Henkinen stressi oli aivan järjettömän suuri, enkä oikeastaan ollut antanut keholle ja mielelle aikaa toipua siitä. Pidin kolmen viikon totaalisen treenitauon, jonka aikana epämääräiset oireet alkoivat pikkuhiljaa hävitä.

Häät_saippukuplat

Heinäkuu

Heinäkuu oli yllättäen kuukausista kiireisin! Minulla oli reippaasti valmennuksia, ohjasin ryhmäliikuntaa ja samalla yritin järjestellä kuun lopussa siintävää hääjuhlaa. Pidimme siis vielä juhlatilaisuuden kasvotusten ihanien ihmisten ympäröimänä! Siitä voit lukea lisää täältä.

Kuun loppua kohden yritin myös kirjoittaa varastoon mahdollisimman paljon postauksia blogiin, jotta lueskeltavaa riittäisi myös meidän tulevan häälomamme ajaksi. Häähumun jälkeen oli muutama ympäripyöreä päivä vielä valmennuksia ja konehommia ennen lentokoneen lähtölaskentaa.

DSC_2349

Elokuu

Vietimme häämatkaamme aurinkoisessa Splitissä Kroatiassa. Tämä reissu tuli enemmän kuin tarpeeseen raskaan kevään jälkeen. Lomalla meillä molemmilla oli enemmän aikaa miettiä tulevaisuutta ja mitä haluaisimme. Lämpö, aikatauluttomuus, uudet maisemat, rakkaus ja kiitollisuus tekivät tehtävänsä; Suomeen palasi kaksi rentoutunutta lomalaista. Reissusta voit lukea lisää täältä.

Loman jälkeen koitti töihin paluu, mutta jokin oli muuttunut. Aloin vähentää työkuormaa systemaattisesti, sillä en halunnut enää koskaan kokea alkuvuoden uupumusta uudelleen. Vaikken halunnut sitä myöntää, oli keväinen työkuorma yksinkertaisesti liikaa.

Kansikuva_kehittyminen

Syyskuu

Vauva Kinnunen ilmoitti tulostaan! Oli ihan tavallinen torstai, mutta jostain syystä heräsin puoli viideltä. Ajattelin, että sama se mihin aikaan sen testin tekee. Siinä kun tuijottelin tikkua ja kahta viivaa, ensimmäisenä mieleen tuli, että olenkohan vielä unessa. Pesin kasvot kylmällä vedellä. Kyllä, hereillä ollaan. Hipsutin keittiöön juomaan vettä, kun kuulin Niklaksen nousseen ylös. Ennen kuin hän ehti oikein sanoa mitään, juoksin halaamaan.

Syyskuussa täydensin osaamistani Marin Sport Performance 1 –voimaharjoittelukoulutuksella. Loppukuu olikin lähinnä oksennusta, oksennusta ja oksennusta. Ja myös kuumetta, kurkkukipua ja yskää.  Ja järkyttävää vatsakipua.

Vaikka onni pikkuisesta oli mieletön, myös huoli oli sairastelun ja kipuilevan vatsan vuoksi suuri. Pääsimme onneksi ylimääräiseen varhaisultraan, jossa varmistettiin kaiken olevan kunnossa!

Lokakuu

Ei enää (sen suurempaa) pahoinvointia! Marin Sport Performance 1 tuli valmiiksi ja teinkin aikalailla pian päätöksen jatkaa suoraan MSP2-koulutukseen. Kouluttautuminen on asia, johon itse haluan panostaa nyt ja tulevaisuudessa niin paljon kun vain pystyn.

Lokakuussa, mun synttäripäivänä, kerroimme tulevasta pikkuisesta suuremmalle yleisölle. Läheisille ja ystäville kerroimme toki jo paljon aiemmin. Nyt kuitenkin onnea oli enää mahdoton salailla, varsinkin kun masu alkoi pyöristyä hurjaa tahtia!

IMG_20171008_124925_01

Marraskuu

MSP2-koulutus tuli päätökseensä ja fiilis oli jotenkin haikea. Toisaalta olisin älyttömästi halunnut alkuvuodesta järjestettävään MSP3-koulutukseen, mutta tiesin, ettei se olisi siinä vaiheessa raskautta enää järkevää. Sain molemmista käydyistä MSP-koulutuksista ihan korvaamatonta uutta osaamista ja tietoa tulevaisuutta ajatellen!

Olin jo syys-lokakuun kärsinyt pahenevista niska- ja selkäsäryistä. Marraskuussa tilanne kuitenkin räjähti käsiin. Yhdessä hierojan kanssa todennäköinen syykin selvisi: Reagoin hyvin voimakkaasti keholla. Marraskuussa oli nimittäin myös ensimmäinen kerta, kun olimme Niklaksen kanssa eri paikoissa yötä sitten sairaalareissun. Minä sitten jälleen heräilin paniikissa yöllä luullen, että Niklas on jälleen sairaalassa. Stressi, erityisesti henkinen, yhdistettynä raskauden tuomiin ryhtimuutoksiin vetää kroppani todella tukkoon. Monen kuukauden työstämisen jälkeen hieroja on kuitenkin saanut jatkuvat päänsäryt ja huimauskohtaukset loppumaan!

Joulukuu

Vuosi läheni loppuaan ja samoin työt kuntokeskuksessa. Olin vähentänyt työmäärää jatkuvasti elokuusta alkaen, jotta voisin vuoden lopussa jäädä kokonaan pois fyysisestä valmennustyöstä. En kokenut, että ohjaaminen puoliteholla olisi minulle tai asiakkailleni mielekästä.

Kun kävin palauttamassa työvaatteet ja –avaimet, koin jälleen pientä haikeutta ja saatoin jopa itkeskellä tovin jos toisenkin – Näin minä reagoin vanhojen asioiden taakse jättämiseen. Kuitenkin vaikka haikeus olikin läsnä koko loppuvuoden, tiesin seuraavasta vuodesta tulevan kaikessa erilaisuudessaan mahtavan huikean!

Pääsimme viettämään pitkän joululoman yhdessä molempien perheiden kanssa. Tämä oli jälleen sellainen kaivattu hengähdys ennen tulevaa vuotta: Paljon rentoa yhdessä oloa, hyvää ruokaa, pianon soittelua, kaikenlaista lukemista, vauvan töppösten ja hattusten neulomista, ennätyspitkiä yöunia, aamu- ja iltakävelyitä, löhöilyä. Näillä (suklaa)energioilla jaksaa sitten työskennellä vielä pari kuukautta ennen äitiyslomaa!

IMG_20171205_212529

Sellainen vuosi! Paljon tapahtui ja paljon jäi myös tähän kirjoittamatta. Oli ystävien ja perheen kyläilyä, yhteisiä lounaita ja kahvittelua, paljon salitreenejä, Training Forum –tapahtuma, päätökseen saatetut urheiluravitsemuksen opinnot, yksi perustettu vlogi ja tietysti tämä blogi.

Kiitos sinulle lukijani, kun olet ollut mukana tänä vuonna. Miltä sinun vuotesi näytti? Millä mielin suuntaat alkaneeseen vuoteen? Toivon sinulle oikein onnellista ja rakkauden täyteistä vuotta 2018! <3 

 

7 x parhaat poiminnot viime viikolta

Vaihteeksi vähän kevyempää settiä vastapainoksi! Viime viikko oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja ajatusten täyteinen. Poimin 7 parasta ajatusta ja asiaa, jotka jäivät kuluneen viikon jälkeen kytemään mieleen.

Somen kohtuullistaminen. Poistin viimein sen messengerin puhelimestani ja eikä paluuta ole. Huh miten paljon se, ettei jatkuvasti kyttää viestejä vapauttaakaan energiaa kaikkeen muuhun! Lisäksi laitan aina iltaisin puhelimen lentokonetilaan viimeistään klo 19: Tämä takaa sen, etten käy innoissani kurkkimassa instagramia, facebook-ilmoituksia tai blogikommentteja.
En tiedä, onko jokaisella tarvetta ihan näin radikaaleihin keinoihin, mutta itselleni olen kokenut tämän erittäin toimivaksi systeemiksi. Jatkuva puhelimen ”vartiointi” kulutti minulta paljon reserviä, mitä voisin käyttää hyödyllisiin tai  ihan vaikka vaan kivoihin asioihin.

Syömishäiriöpostaus ja keskustelut vertaistuen merkeissä. Tälle ei oikeastaan meinaa löytyä sanoja. Sydämeen suorastaan sattuu, kun niin monella on vastaavia kokemuksia ja kärsimystä. Toiseelta se sama sydän myös pakahtuu ilosta, kun kuulen toipumisesta, selviytymistarinoista ja heränneestä toivosta. Jos jonkin viestin haluaisin tuoda ilmoille, niin se olisi että syömishäiriöstä voi parantua!

1510221952922IMG_20171113_132520

Hyvä treeniboogie. Viime viikolla pääsin treenailemaan salille kolmisen kertaa, mikä on mielestäni jo erittäin jees määrä! Sen lisäksi rauhallista ja rentouttavaa kävelyä. Keskityn tällä hetkellä hiomaan niitä omia heikkouksia, jolloin kauhean isoja painoja ei tarvitse käyttää – vahvemmat lihasryhmät saavat ylläpitävää treeniä. Vaihdoin juuri treeniohjelmaa paremmin tämän hetken raskaustilannetta vastaavaksi ja on kyllä ollut osuvia treenejä vaikka itse sanonkin!

 

Meditointi ja yksinolo. Olen ollut jopa harvinaisen pohdiskelevalla tuulella viimeiset pari viikkoa. Viime viikolla alkanut Urheilijoiden syömishäiriöt -kurssi nosti pintaan sen verran paljon ajatuksia ja tunteita, etten oikein osannut niitä edes käsitellä. Toki postauksen kirjoittaminen auttoi jäsentelemään ajatuksia selkeämpään muotoon, mutta varsinainen tunteiden käsittely jäi vielä jälkipyykiksi.
Tunnistan tarvitsevani yksinäistä aikaa yllättävän paljon. Viime aikoina sitä ei juuri ole ollut tai jos on, olen täyttänyt sen (fiksusti) somella. Tai pyörinyt levottomana ympäri kämppää yrittäen tehdä jotain ”hyödyllistä”. Meditointi on ollut tässä tilanteessa ihan kultaa: Saan sillä erotettua työn ja vapaa-ajan sekä palautettua fokusta tähän hetkeen.
Enkä nyt tarkoita, että täytyy istua risti-istunnassa hymistellen jotain sanskriittia. Ihan vaan rauhoittuminen,  silmien sulkeminen ja hengitykseen keskittyminen riittää. Jos ajatus harhailee (niinkuin se aina tekee), voi keskittymisen jälleen tietoisesti kääntää sisään- ja uloshengityksen tarkkailuun.

Isänpäivä. Olipa ihanaa päästä yllättämään rakas sänkyyn kannetulla aamupalalla sekä pienellä lahjakokoelmalla. Mä olen aika huono vastaanottamaan yllätyksiä (ja sopeutumaan sellaisiin yllättäviin juonenkäänteisiin), mutta ylläreiden järjestämisestä tykkään hirveästi! On mielestäni paras fiilis, kun pienellä vaivannäöllä voi tuoda toiselle hyvän mielen.
Oli myös äärimmäisen hauskaa yrittää ottaa jonkinlaista (järkevää) kuvaa yhdessä tuon hassuttelijan kanssa…

Lauantaiburgerit. Olemme tässä yrittäneet miehen kanssa mestaroida täydellisen burgerin valmistamista. Yrityksiä on ollut lukuisia, mutta aina joku pieni juttu on jäänyt hiertämään. Nyt kuitenkin heittäisin, että olemme jo melko lähellä tässä projektissa! Sen verran herkkua oli tuo burgeri chorizo-paprikahilloineen ja bataattiranskiksineen. Röyh.

Diskovessa. Meillä tosiaan kärähti vessasta lamppu alkuviikosta ja valoshow oli melkoinen. Siitä lähtien hampaiden harjaukset, naamanpesut ja vessakäynnit suoritettiin tunnelmallisessa taskulamppuvalaistuksessa. Löytyi muuten ihan uusi arvostus toimivalle kattovalaisimelle! Kuten jaoinkin eräässä instagram-postauksessani: Kun on elänyt riittävän pitkään pimeydessä, valossa kaikki näyttää upealta! Tämä saattaa ehkä olla hieman vessan lamppua laajempi ajatus.

Minkälaisia ajatuksia tai asioita sulle jäi päällimmäisenä käteen viime viikolta? Syvällisiä tai vähemmän syvällisiä?

Syksy saapuu – Mitä minulle kuuluu?

Aamulla ulos hipsiessäni tuoksui syksy. Ilma oli viileän raikas, sellainen kouluaamun tuntuinen. Jep, syksy on tosiaan saapunut.

Mä rakastan syksyä: Jos pitäisi valita lempparivuodenaika, olisi se ihan heittämällä tuo keltaisten ja oranssien lehtien sävyttämä osa vuodesta. Raikas ilma, villapaitakelit, lämpimät teemukit, viileät auringonpaisteiset kelit, tunnelmalliset sadepäivät ja kynttilät. No need to say more!

Syksyssä on myös sellaista uuden alun tuntua. Se viehättää minua kovasti ja usein syksyisin tapahtuukin isoja juttuja elämässä: Päätöksiä tulevaisuudesta, uutta suuntaa, eteen päin siirtymistä, toisinaan myös hyppyjä tuntemattomaan. Tänään ajattelin kertoa, mitä tuolla mun päässä ja elämässä tapahtuu näin syksyn saapuessa!

2017-08-23 15.27.56-01

Mieli

Olen ollut erittäin mietteliäällä ja reflektoivalla tuulella lomasta lähtien. Sain jälleen aikaa hieman miettiä ja syventyä kuuntelemaan itseäni, tarpeitani ja tulevaisuuden visioitani. Yleensä tämä tuo jo selkeyttä ja suuntaa elämääni – tämä kerta oli  ehkä vähän erilainen.

Minulla on kyllä jokin kompassi, joka ohjaa minua eteenpäin. Tällä kertaa en vain oikein tiedä mihin olen menossa. Mahdollisuuksia on niin älyttömästi ja niin monia asioita, joita haluaisin tehdä. Mutta mitä juuri nyt ja missä järjestyksessä? Tuntuu, että olen hieman hukassa, enkä tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Varmaa on vain se, että eteen päin mennään! Vielä kun tietäisi mikä näistä teistä on eteen ja mikä taakse päin…

Treeni

Treenin suhteen menee paremmin kuin hyvin! Kesän treenikevennys toi kyllä paljon lisää intoa liikkumiseen, kun kroppa alkoi vihdoin palautua kunnolla. Osansa motivaation kasvattamisessa teki myös uusi treenipaikka: Kyllä, minä ostin salikortin!
Tekee välillä valmentajan päälle hyvää käydä muualla kuin työpaikalla treenaamassa. Vaikka olisikin kotisalilla ihan yksityishenkilönä, tulee siellä usein vastaan valmennettavia sekä kuntosalin muita asiakkaita, joilla on jotakin töihin liittyvää asiaa. Uusi sali sijaitsee lähellä kotia ja sinne on helppo köpötellä aamutreenille. Motivaatio on katossa!

DSC_2516-01

Ravinto

Jos treeni on sujunut ja motivaatio ollut kohdillaan, niin samaa ei voi sanoa ruokailusta. Masu on kiukutellut taas oikein todenteolla loman jälkeen – toisaalta en ole yllättynyt huomioiden sen valkosipulimäärän, mitä vatsaani kaadoin loman aikana. Vatsa siis turpoaa palloksi, kramppailee, kipuilee. Tilannetta ei yhtään helpota se, että ruokamääriä pitäisi lisätä treenien lisääntyessä. Ruokahalu ei aina ole ihan kohdillaan ja vatsan ollessa kipeä ei sinne huvittaisi tunkea yhtään lisää ruokaa.
Vielä en oikein ole keksinyt mistä tämä masun kiukkuilu nyt johtuu, mutta lienee fiksumpaa pitää jälleen sellainen vatsalle lempeämpi jakso ruokailuiden suhteen. Paljon energiaa masuystävällisistä ruoista, siinäpä jälleen haastetta kerrakseen! #challengeaccepted

Ajatuksissa

Tyyli
Olen jostain syystä pohtinut pukeutumista ja tyyliä viime aikoina astetta enemmän. Voi toki olla, että sillä on yhteys koko tähän back to school/work -meininkiin. Parasta joskus pienenä koululaisena olikin aina uuden koulurepun ja penaalin valinta. Ehkä haikailen tällä hetkellä jotain samankaltaista?
Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, etten osta enää niin sanottuja kertakäyttövaatteita, joiden alkuperästä ja laadusta ei ole takeita. En halua olla tukemassa hikipajoja ja kertakäyttökulttuuria. Sen sijaan ostan vähemmän ja laadukkaampaa. Tosiaan vaatteita löytyy kaapista tälläkin hetkellä paljon, ei niitä ihan älyttömästi edes tarvitse.
Jollain tavalla haluaisin kuitenkin päästä ilmaisemaan sitä omaa tyyliäni, enkä vaan kokoajan hihhuloida sporttikuteissa menemään. Sen aika tulee varmasti vielä!

Minimalismi
Olemme tehneet yhteisen päätöksen pyrkiä eroon ylimääräisestä tavarasta. On paljon selkeämpi koti ja pääkoppa, kun tavaraa ei pursua jokaisesta mahdollisesta kolosta. Tämä näkyy harkitsevaisuutena uusissa hankinnoissa, esimerkiksi juuri vaatteiden suhteen, sekä vanhojen tavaroiden myymisenä tai lahjoittamisena pois. Jos ostan jotain uutta, saa jotain vanhaa myös lähteä.
Vieläkin meillä on tietysti turhaa tavaraa, vaikka muutossa karsimmekin ison osan. Meillä on esimerkiksi kaksi telkkaria, joista kumpikaan ei ole seinässä. Tavoitteena olisikin myydä kaikki tarpeeton ja olla ostamatta tavaraa tilalle.

Lukeminen
Haluaisin kovasti lukea jotain ajatuksia herättelevää ja kiinnostavaa – jotenkin vain kuitenkin kyllästyn kirjan ensimmäisellä neljänneksellä. Olen aina ollut aikamoinen lukutoukka, joten tämä on minulle ihan vierasta. En tiedä, pitäisikö siis koittaa lukea jotakin ihan omasta genrestä poikkeavaa?

IMG_20170825_105756_231

Uudet tuulet

Syksyllä on tiedossa paljon uutta asiaa. Opinnoissa vastaan tulevat urheilijoiden psyykkinen hyvinvointi sekä urheilijoiden syömishäiriöt. Aiheet ovat minulle erittäin lähellä sydäntä ja odotankin kurssien alkamista jo kovasti. Opintojen vierailevina luennoitsijoina ovat muun muassa Vilho Ahola, Pippa Laukka ja Patrik Borg! Kovia nimiä kaikki, aion imeä jokaisen tiedonjyvän minkä irti saan!

Olen myös ilmoittautunut älyttömän mielenkiintoiseen koulutukseen, älyttömän pätevän voimavalmentajan koulutettavaksi. Kyseessä on Heikki Marinin voimaharjoitteluun keskittyvä koulutus, Marin Sport Performance 1, joka kestää pari viikonloppua syyskuussa. Olen koulutuksesta todella innoissani, sillä olen seurannut Heikkiä jo pitkään ja ihaillut hänen asiantuntemustaan. Nyt voin mennä kalastelemaan siitä pätevyydestä edes muutaman murusen!

Siinäpä muutamia asioita ja ajatuksia tästä hetkestä sekä tulevasta syksystä. Miltä sun syksy näyttää? Ja hei jos sulla on kirjasuosituksia, otan niitä ilomielin vastaan! 🙂

Tasapainoinen loma – Miten nauttia lomasta, mutta pysyä kunnossa?

Jos nyt tehdään ihan aluksi tämä homma selväksi: Yksi loma ei pilaa mitään. Voi toki kerätä mehevän nestekerroksen ihon alle, mutta viikon parin lomalla ei saa aikaan suurta tuhoa. Siitä ei siis kannata ahdistua, eikä koko lomaa tarvitse suunnitella treenien ja ruokien ympärille. Lomalla on tärkeää relata, nauttia ja tehdä asioita joita rakastaa – Jo sen vuoksi on ihan hyvä pitää joillakin keinoin huolta omasta hyvinvoinnista!

Vaikka loma poikkeaakin rutiineista, ei mielestäni ole kannattavaa heittää kaikilla hyvillä tavoilla vesilintua. Jo muutama kikka takaa sulle freshimmän ja energisemmän olon!

DSC_2010

Ruoka

Käsi ylös, kuinka moni elää lomalla ruoalle? *that’s me* Taisin myös vetää ne ruoat niin vauhdilla nassuun, ettei lomaruoista ole tullut otettua lähes ollenkaan kuvia.
Lomalla tekee mieli kokeilla kaikkia paikallisia ruokia, syödä jätskiä biitsillä, juoda kokista ja vetää kuumuuteen suolaisia ranskalaisia. Ja se on ihan täysin ok! En kannata itse mitään tarkkoja dieettejä tai ruokasääntöjä, mutta muutamia perusjuttuja pyrin noudattamaan.
Täytä iso osa lautasestasi kasviksilla. Ne maistuvat herkullisilta, jättävät hyvän olon ja edistävät terveyttäsi. Ravintoloissa voi aina tilata kasviksia lisukkeeksi, jos niitä ei ole varsinaisessa annoksessa. Näin vältyt myös syömästä kiloa ranskiksia kerralla!
Panosta paikallisiin marjoihin ja hedelmiin. Ne ovat ihanan tuoreita ja raikkaita sekä nesteyttävät kuumuudessa!
Syö vain sen verran, että olet kylläinen. Kyllä sitä ruokaa saa lisää jos nälkä yllättää ja varsinkin turistikohteissa kauppoja on kaikkialla. Varastoon syöminen saa aikaan vain ähkyn ja tuhdin olon sekä väsymyksen.

DSC_2307

Aktiivisuus

Repeat after me: Lomalla ei ole pakko treenata. Saa toki jos haluaa ja se ei tunnu pakotteelta. Usein loma tulee kuitenkin kivana kevennysjaksona treeneissä, jolloin akut latautuvat ja kroppa pääsee kunnolla palautumaan.
Se ei silti tarkoita, että pitäisi käyttää koko loma makoiluun. Varsinkin kaupunkikohteissa on hurjasti nähtävää: Lähde tutkimaan ympäristöä kävellen tai pyörällä. Jalkojen päällä hurahtaa helposti useampi tunti ja illalla varpaita pakottaa!
Muutenkin hyötyliikunta on hyvä ottaa osaksi päivää. Kävelemällä portaat hissien sijaan saat jo lisää aktiviisuutta päivään.
Jos haluat vetää treenejä myös lomakohteessa, kannattaa se usein tehdä aamulla: On viileämpää eikä treeni ole juuri pois ympäröivän lomakaupungin tutkailulta.

DSC_1985

Juoma

Alkoholi on monen suomalaisen kompastuskivi mitä lomailuun tulee. Toki on okei nauttia juoma tai kaksi loman kunniaksi, mutta jatkuvat kännit näkyvät kyllä niin olossa kuin ulkomuodossa. Juomalla vähintään joka toisen lasillisen puhtaana vetenä, välttyy todennäköisesti tulevien päivien olotiloilta sekä ehkäisee alkoholin kuivattavaa vaikutusta. Kuumissa kohteissa nestehukan riski on nimittäin todellinen!
Lomajuomia ovat usein oluiden ja viinien lisäksi makeat biitsicocktailit sekä limsat. Näissä voi olla aika älyttömät määrät sokeria, joten näiden suhteen pyrkisin vähintäänkin kohtuuteen. Jokapäiväisinä valintoina parempia ovat esimerkiksi kevytlimsat, jos tekee kuumuudessa mieli jotain muuta kuin vettä. Alkoholijuomista kevyimmästä päästä on valkkarispitzer, jossa on kuivaa valkoviiniä ja kivennäisvettä.

Tosin jos juot yhden cocktailin koko loman aikana, on ihan sama mitä se sisältää. Jos taas imutat juomia perinteiseen suomalaiseen tyyliin, suosittelen pientä kevennystä.

DSC_1999

Mieli

Ethän stressaa lomakiloista, pöhötyksestä tai treenien missaamisesta? Saatat nimittäin menettää monia hyviä hetkiä ja kokemuksia. Rentoutuminen on erittäin vaikeaa, jos vain murehtii.
Jos ottaisitkin sellaisen asenteen, että tää on nyt ansaittu loma ja saat tehdä asiat just niinkuin hyvältä tuntuu? Ei sääntöjä, kieltoja, rankaisua. Anna itsellesi se unelmien loma, rentoutuminen ja ihanat muistot, joita voit muistella Suomen kylmyydessä myöhemmin!

DSC_1994

Minkälainen ois sun unelmien loma? Sisältääkö se aina jotain tiettyjä juttuja, jotka tekevät lomasta loman vai onko jokainen loma oma juttunsa? 🙂 miten sä rentoudut ja tasapainotat sun loman?

 

Kroatian Split lomakohteena – Plussat ja miinukset

Melkoisen nopeasti se 10 päiväinen loma hujahti ohi. Tuntuu vähän hölmöltä sanoa, mutta todella ihanaa olla nyt Suomessa! Istun kahvilassa maailman parhaan cappuchinon kanssa, viileää ilmaa virtaa ovesta, kirjoitan tätä postausta leveä hymy naamalla. Tyttö voi lähteä Suomesta, muttei Suomi tytöstä!

Koimme lomalla vaikka mitä mahtavaa. Nyt olo on rento, palautunut ja ennen kaikkea erittäin valmis syksyn moniin haasteisiin! Ajattelin koota teille loman parhaat palat ja myös ne muutamat miinukset yhteen postaukseen. Kuvamateriaalia ja kerrottavaa on kuitenkin valtavasti, joten jaan tekstin suosiolla useammalle kerralle.

DSC_1983

Hypätäänpä siis suoraan plussiin: Mitkä ovat parhaat puolet, jos lomakohteena on Split?

+ Ihana ihana ihana meri. En tosiaan olisi voinut uskoa sen värin olevan niin puhdas turkoosi. Tosin ihan kaupungin keskellä olevalta betonibunkkeribiitsiltä ei kannata liikoja odottaa, sillä se oli lähinnä täynnä, kaikki tuolit maksoivat, vieressä tupakoitiin ja vesi oli täynnä pikkuroskaa. Sen sijaan kauemmas mentäessä rannat muuttuivat upeammiksi ja upeammiksi. Kirkas puhdas vesi, pohjana valkoiset pikkukivet kuin sisustuskaupasta, sininen taivat ja viherpintaiset vuoristot taustalla. Yksi loman parhaista kokemuksista olikin rantavedessä makoilu vierekkäin.

+ Vanha kaupunki pikkukujineen. Toinen mahtava kokemus! Niin paljon nähtävää ja joka päivä löysi jonkun uuden tunnelmallisen pikkukujan. Musiikki, kivijalkapuodit, ravintoloiden äänet, kellotorni ja paikan koristeellisuus jäivät hyvin mieleen.

+ Lukuisat luonnonpuistot lähellä. Kävimme kaiken kaikkiaan kahdessa luonnonpuistossa, Park Marjanissa maastopyöräillen sekä Plitvice Lakes luonnonpuistossa roadtripillä. Pyöräily 35-asteen lämpötilassa oli itsessään jo aikamoinen kokemus (kuin spinningiä saunassa), mutta kyllä tuo Plitvice vei voiton mennen tullen. Maisemat olivat kerrassaan uskomattomia ja henkeä salpaavia. Alueella oli vesiputouksia, koskia, järviä, kalliota, kasvillisuutta sekä söpöt pienet pitkospuut joita pitkin kuljettiin. En ole ikinä nähnyt mitään niin kaunista, enkä usko tulevani näkemäänkään.

+ Kauneutta kaikkialla: Esimerkiksi vessojen sisustukseen oli panostettu melko usein. Seinille oli maalattu kauniita kuvia ja pesualtaan luona oli pieni kukkakimppu. Talot olivat itsessään taideteoksia kauniine väreineen. Mun lemppareita olivat turkoosit ja persikkaisen pinkit talot!

+ Lämpöä riittää. Kertaakaan ei tarvinnut käyttää pitkähihaista paitaa viileyden takia, lähinnä vain estämään palamista. Jos kaipaa kuumuutta, biitsiä ja rusketusraitoja, on Split ainakin elokuun alussa täydellinen lomakohde!

+ Hieman Suomea edullisempaa ruokaa. Ravintolassa ison annoksen saattoi saada 10-15 eurolla, kun taas Suomessa hinta olisi ollut 20 hujakoilla.

+ Hedelmätori ja sen väriloisto. Aivan todella herkullisia persikoita ja viikunoita sekä maistuvia manteleita ja marjoja. Juuri täydellisen kypsinä ja itse valittuina! Hintataso oli varsinkin marjojen kohdalla Suomea edullisempi.

+ Kävellen pääsee liikkumaan hyvin. Lisäksi esimerkiksi ostoskeskuksiin menee ilmaisia kuljetuksia ja menopelien vuokraaminen on tehty helpoksi. Suosittelen ehdottomasti vuokraamaan skootterin/auton, jolla pääsee tutkailemaan myös lähiseutua ja pikkukyliä!

DSC_2018

DSC_2361

Sitten muutama ei niin mieluisa fakta: Mitkä ovat negatiiviset puolet Splitissä?

– Todella töykeä asiakaspalvelu. Välillä sai tuntea olevansa pelkästään taakka ja tehtiin selväksi, ettei turisteista erityisemmin pidetä. Eräs englantilaisherra kuiskasikin ohimennen perheelleen ”I don’t really think that they like tourists here…”
Toki on poikkeuksia ja monissa pikkuliikkeissä oli ihania avuliaita myyjiä.

– Hirmuisesti tupakoivia ihmisiä kaikkialla, mukaan lukien ravintoloissa ja kahviloissa. Varsinkin paikallisten dieetti tuntui olevan tupakkaa, kahvia ja olutta. Minun mielestäni kuka tahansa saa vapaasti myrkyttää itseään, muttei ulkopuolisten pitäisi joutua hengittelemään jatkuvasti savua vasten tahtoaan #dislike

– Kuumuus meni välillä yli. 40-asteen lämpötilassa ei juuri jaksa tehdä mitään ja jos tekee, iskee loppupäivän kestävä vetämättömyys ja nestehukka. Tämä siis siitä huolimatta, että joimme paljon vettä, lisäsimme suolan määrää ja hiilihydraattien saantia. Jopa kävellessä kauppaan saattoi olla niin kuuma, että hiki valui pitkin naamaa ja selkää. Välillä oli pakko hakeutua varjoon ihan vaan oman olotilan takia.
Aina ei varmaan Kroatiassakaan ole näin kuuma, mutta tuo elokuun alku taitaa olla se hotspot.

– Asiat eivät toimi. Koskaan ei oikein tiedä mitä odottaa: Esimerkiksi liikenne on niin huonosti suunniteltu, että ruuhkia on jatkuvasti. Samoin kaupan kassoilla on lähes aina isot jonot, sillä myyjä ottaa asiakkaan korista tavarat, piippaa ne, siirtää ne sitten ostoskassiin ja sitten ottaa vasta maksun.

– Terveellinen syöminen on välillä haastavaa. Monessa paikassa listalla on lähinnä lihaa ja ranskiksia. Lähes kaikkeen on lisätty sokeria ja kieltä ymmärtämättä on aika vaikea setviä ainesosaluetteloita (eihän niitä tarviikaan fanaattisesti kytätä, mutta tällaiselle allergiselle tieto on aika tärkeää). Kaikki vähänkin erikoisemmat jutut täytyy ostaa erillisestä kaupasta. Onneksi hedelmiä, kasviksia ja marjoja oli hyvin tarjolla toreilla, marketeissa aika nihkeästi.

-Järjettömän pahaa kahvia! Tää ei tarvii muuta selitystä.

DSC_2061

Sen turkoosin veden näkemisen lisäksi mulla oli yksi toinenkin tavoite: Halusin, etten pala kertaakaan koko loman aikana. Ihosyöpä ei nimittäin houkuta yhtään, varsinkin kun olen lääkityksen vuoksi jo herkistynyt aurigolle. Onnekseni voin sanoa, että saavutin tämän tavoitteen! Ehdottomina apuina suojakertoimen 30 aurinkorasva, lippis (do you even fashion?), varjoon hakeutuminen tasaisin väliajoin sekä tarvittaessa ohuet pitkähihaiset paidat. Ei itseasiassa maattu ottamassa aurinkoa kertaakaan, vaan ruskettuminen tapahtui kaiken muun aktiviteetin lomassa. En ehkä saanut maailman tumminta brunaa, mutta se ei haittaa yhtään! Terveys aina ensin 🙂

Ootko tehnyt vastaavia havaintoja ulkomaan lomilla? Missä kävit, mikä oli parasta ja mikä haasteellisinta? 🙂 Seuraavassa lomapostauksessa jutellaan vähän loma-aikojen syömisestä ja liikkumisesta!

Lomalla viimeinkin!

Tänään olisikin siis virallisesti viimeinen työpäivä puoleentoista viikkoon, whoopwhoop! Rakastan mun duunia, mutta kyllä ihminen tarvitsee myös lepoa, että jaksaa. Ei voi oikein antaa itsestään muille, jos ei saa myös levätä. Viimeksi olen tainnut lomailla jouluna pari päivää. Tämä pieni tauko tekee siis enemmän kuin terää!

Lomasta tekee tietysti erityisen ihanan meidän honeymoon-reissu Splittiin Kroatiaan. Aurinkoa, lämpöä, luontoa ja turkoosia vettä. Jokainen jolle olen tästä kertonut, tietää mitä odotan eniten: sitä turkoosia vettä. En ole koskaan nähnyt sellaista kuin kuvissa ja leffoissa – se on varmasti aivan upeaa!

Turkoosin veden lisäksi odotan rentoutunutta fiilistä, viikonpäivien ja kellon unohtamista sekä aikaa rakkaan kanssa. Tarkoituksena on kierrellä paljon paikallisissa luonnonpuistoissa, pyöräillä, sup-lautailla, treenailla aamuisin kehonpainolla, lukea kirjoja, maata biitsillä ja syödä hyvää ruokaa. Käydä tutkimassa vanhaa kaupunkia, museoita ja arkkitehtuuria. Elää hetki ilman aikatauluja ja velvoitteita.

DSC_1712

Vaikka itse olenkin lomalla läppärittömänä (I know, vitsi miten haastavaa, mutta myös ihanan vapauttavaa), päivittyy blogi tasaiseen tahtiin ajastettujen postausten muodossa. Älä siis säikähdä, jos en heti vastaa kommentteihin tai kommenttiasi ei heti julkaista, sillä en istu nenu kiinni ruudussa vähään aikaan! Käyn varmaan kyllä välillä kurkkimassa, että mitäs täällä blogimaailmassa tapahtuu.

Jos reissun seuraaminen kiinnostaa, niin laitahan seuraukseen Instagram-tilini @heidikkin! Se päivittyy todennäköisesti melko tiuhaan tahtiin, varsinkin instastoryn puolella!

Lomailetko sinä? Vai joko on lomat lomailtu? Mikä on ollut paras juttu kesässä? 🙂

Maailman ihanin päivä – Meidän hääjuhla

Vieläkään ei oikein meinaa löytyä sanoja kuvailemaan viime viikon ja viikonlopun tapahtumia. Jos yritän oikein kovasti, saan ehkä tiristettyä murto-osan juhlapäivän tunnelmasta ja onnesta sanojen muotoon. Päällimmäisenä on tunne, rakkaus! Varoituksen sana: Saatan käyttää tekstissä noin tuhat kertaa sanaa ihana.

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä sekä nopealla 15min aamutreenillä. Vähän verta kiertämään ja keuhkoille töitä, niin on loppupäivän entistä parempi fiilis! Meille oli katettu yllätykseksi mansikoita ja Fresitaa aamiaiselle ihanan kortin sekä sydäntarjottimen kera. Herkkumansikoita olikin ihana nautiskella ennen pulahtamista viileään järveen. Tehokas, mutta kuitenkin rauhallinen startti tulevalle ihanalle päivälle.

Hääkukat

Juhlat pidettiin Niklaksen isän luona Hyvinkään ja Nurmijärven rajamailla. Ympäristö oli mielettömän kaunis jo itsessään, eikä erityisen suuria koristeluja kaivattu. Kaunis piha moninaisine kukkasineen, upea järvimaisema sekä hellivä aurinko olivat kyllä ihan napakymppi yhdistelmä!

Tähän kun vielä lisättiin iso kourallinen hymyileviä sukulaisia ja ystäviä, oli lopputulos aika mykistävä.

Hääparin siunaamisen jälkeen nautimme mansikkaskumpalla onnittelumaljat  kevyessä kesätuulessa liehuvan lipun alla. Kilistelyä, hymyjä, ilonkyyneleitä.

Hääruoka1

Ruoka oli aivan mieletön elämys. Niin paljon toisiinsa täydellisesti sopivia makuja, koostumuksia ja ainesosia. Lemppareikseni valikoituivat romescokastike, salvialla maustetut kasvikset ja nyhtökaura, sekä maukkaat tryffeliöljyllä sivellyt juurekset ja dijon-aioli.

Jälkkäri. Herkullinen monikerroksinen raakakakku-unelma. Pohja oli mantelinen ja makea, espressolla kostutettu ja mureneva. Päällä tuhti ja täyteläinen tumma suklaa. Seuraavana oli vuorossa tiramisukerros: Pehmeää kahvinmakuista ja pähkinäistä, suussa sulavaa ihanuutta. Päällimmäisenä oli koko herkun raikastava vadelmainen kerros. Yksi kakkupala näytti viattomalta ja suht pieneltä, mutta sen jälkeen olikin täysi olo iltaan asti. Täyttä tavaraa siis.

DSC_1751

Häätanssin tanssimme terassilla lasten puhaltaessa saippuakuplia. Taustalla soi tunteellinen Mestaripiirros Egotripin tulkitsemana. Unohdin täysin muiden ihmisten läsnäolon, sillä lumouduin niin rakkaani läsnäolosta. Tuntui, kuin olisi ollut vain me ja musiikki. Silmät kyyneleissä tanssimme tuon pariminuuttisen, onnellisina ja täysin elossa.

Häät_saippukuplat

Saimme kuulla upeita puheita, elämänohjeita ja onnentoivotuksia. Niklaksen serkut sekä toisen serkun poikaystävä myös vetivät muutamat biisit puheiden lomassa. Erityisesti mieltä lämmitti itse tehty remix biisi, jossa oli sekoiteltu monia erilaisia rakkaudesta kertovia kappaleita, tietysti hieman omin sanoin tuunailtuna. Ohessa ihanan humoristinen säe Hän- kappaleen muokatusta versiosta.

Hän, sai mut uskomaan
Hän, sai mut bodaamaan,
Hän, saimme life-coach elämän.

Hän, taas kasvisruuan laittaa,
Hän, sen instagramiin päivitän,
ja luonani on, Hän.

Meidän uusi teemabiisi, hahah! Meillä oli yhdellä pöydällä vieraskirja juhlijoiden terveisiä ja elämänohjeita varten. Samalta pöydältä sai myös napata mukaansa kiitoskortin sekä hääsuklaan pienessä söpössä rasiassa. Saimme ihanaa iltalukemista korteista, onnentoivotuksia ja ilonaiheita. Fiilistelimme hyvää oloa saunan ja uinnin jälkeen.

Häätanssi1

Olo oli koko päivän ihanan rauhallinen, kaikesta menneiden päivien kiireestä huolimatta. Ei ollut stressiä, ei huolta. Päivä oli niin täydellinen kuin vain voi olla. Tunnelma oli rento ja huoleton, juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin.

Olimme niin kiitollisia ja yllättyneitä, miten paljon ihmiset meitä muistivatkaan upeilla lahjoilla ja korteilla. Läsnäololla, naurulla ja hyvillä muistoilla. Päivä oli ikimuistoinen ja onnellisuus ihan ylitsepursuavaa. Olisin ollut tyytyväinen ihan vaikka piknikvilttiin ja näihin ihmisiin, mutta yhdessä saimme juhlasta vielä jotain paljon upeampaa. Kiitos jokaiselle juhlaan osallistuneelle ja valmisteluissa auttaneille. Te teitte meidän päivän <3

Me alamme valmistautua honeymoonille, mikä tarkoittaa 10 päivää Kroatian auringon alla, turkoosien vesien äärellä. Se tarkoittaa myös paria ympäripyöreää työpäivää, lääkärikäyntejä ja kahta rokotetta. Voisinkin siis kantaa kaikki häälahjarahat suoraan apteekkiin, eiku….

Rakkauden täyteistä viikkoa sinulle!

 

 

Tiesitkö tämän minusta?

Mielestäni on aina ollut hauska lukea muiden postauksia, joissa kerrotaan vain pieniä faktoja itsestä. Mistä tykkää, mistä ei tykkää, omia ominaisuuksia, vikoja ja ajatuksia. Mielestäni niistä saa ihanasti kuvan, että millaisen henkilön juttuja sitä lukeekaan ja pystyy ihan eri tavalla samaistumaan. Tai ehkä olen sen verran kyylä (ramdom knoppi numero 1!), että nautin tällaisten pienten informaatiopläjäysten lukemisesta?

Tiesitkö, että…

…uppoudun usein niin ajatuksiini, etten kuule kun minulle puhutaan.

…soitan usein sen hetkisiä lempparibiisejä niin kauan, että ne alkavat jo tursuta korvista.

…olen tosi säästäväinen esimerkiksi vaatteiden suhteen, enkä malttaisi ostaa uusia sukkia rikkinäisten tilalle, mutta käyn silti säännöllisesti hieronnassa #priorities

…en tykkää kuumasta enkä kylmästä. Sellainen sopiva on hyvä!

…olen allerginen suurinpiirteinen kaikille eläimille ja noin miljoonalle ruoka-aineelle.

…minun on usein todella vaikea rentoutua ja saatankin yötä pitkin pyöritellä päässäni ajatuksia ja ideoita.

…en oikeastaan osaa juurikaan meikata tai laittaa hiuksia. Ylä-asteella tein niin jokaikinen aamu, mutta niin ne taidot ruostuu!

…mun mielestä maailman paras raakasuklaa on Leaderin minttusuklaa.

…uskon kohtuuteen ja tasapainoon treenissä, ravinnossa, hyvinvoinnissa ja elämässä ylipäänsä. Ääripäissä on vietetty riittävästi aikaa, en halua palata enää sinne.

…tykkään älyttömästi istuskella kahviloissa ja katsella ihmisiä! Pelkästään jo se fiilis minkä siitä saa, riittää hyvittämään kalliin kahvikupposen hinnan.

…en oikeastaan tykkää nukkumisesta. Olisi huippua, jos voisin elää nukkumatta ja aloittaa aina vaan uuden päivän seuraavan jälkeen. Tämä tietysti sillä edellytyksenä, että pysyisi levänneenä ja hyvinvoivana!

…hyvinvointi ja terveys ovat itselleni erittäin tärkeitä arvoja.

…en osaa nukkua ilman aviomiestäni! Jos joudumme reissujen vuoksi majailemaan eri paikoissa, on melkein satavarmaa, etten nuku paria tuntia enempää.

…rakastan korkkarien ulkomuotoa, mutta käytännöllisyyden ja mukavuuden vuoksi tennarit ovat se jokapäiväinen valinta.

…haaveilen kirjan kirjoittamisesta!

…lemppariruokani on MEGAiso salaatti, missä on kaikkia lempparijuttujani. Ainakin avokadoa, tuoreita yrttejä ja marjoja, rapsakaksi paahdettuja siemeniä ja pähkinöitä, marinoituja palkokasveja, punajuurihummusta ja paahdettuja kasviksia.

…pidän unta, lepoa ja stressinpurkua treeniä tärkeämpänä. Mielestäni on fiksumpaa tehdä treenit levänneenä, eikä kuormittaa lisää jo uupunutta kroppaa.

…olen sairastanut paljon elämässäni, mutta koen silti olevani terve ja oppineeni hurjan paljon.

…en ole koskaan valmis. Pyrin kehittämään itseäni jatkuvasti!

…olen myös toipuva perfektionisti ja suorittajatyyppi. Sen vuoksi yritän tällä hetkellä olla asettamatta itselleni tiukkoja tavoitteita tai tarkkoja aikatauluja. Asiat kyllä tapahtuvat ja menevät riittävän hyvin ilman obsessointiakin.

…olen maailman sotkuisin ihminen! Eikä siinä vielä kaikki, en itsekään tykkää siitä sekamelskasta minkä saan aikaan. Jotenkin tuntuu vain mahdottomalta pitää asuinympäristö siistinä!

…inhoan tiskaamista. Jos on jokin asia, jota oikeasti inhoan isolla iillä, niin se on tiskit. Varsinkin sellaiset pitkään laukussa muhineet eväsrasiat. Yhh.

…olen tällä hetkellä todella onnellinen ja odotan innoissani tulevaa!

Lisää randomfaktoja löydät videolta!

Jos millään kerkeät, niin heitäppä pari faktaa itsestäsi! Ois hirveän hauskaa kuulla 🙂 #kyylälife

~Heidi K.