Miten arki sujuu? Kuulumisia ja pohdintoja viime kuulta

Heippahei ja ihanaa uutta viikkoa! En ole pitkään aikaan kirjoitellut ihan rehellistä kuulumispostausta meidän arjestamme, joten tässä se tulee. Luvassa on lisätietoa selän tilanteesta, vauvan masukivuista, mun treeneistä, pohdinnoista ja syömishaasteita. Millaista se arki on tällaisella coctaililla?

Liikettä, ruokahaasteita ja vatsakipua

Jos seurailet minua instagramissa, varmaan tiedätkin, että olen päässyt kevyesti liikkeelle ja tekemään kotijumppaa fysioterapeutin ohjeistamana. Voi että mikä fiilis siitä liikunnasta tuleekaan, vaikka se onkin lähinnä kevyttä satujumppaa! Tällä hetkellä liikunnan rooli on arjessani nimenomaan sen hyvän olon ja energian tuojana: Jaksan huomattavasti paremmin (nimenomaan henkisesti) kun saan välillä vähän verta kiertämään! Liikkumiseni koostuu tällä hetkellä niistä kotijumpista, hyötyliikuntapyöräilystä ja vesijuoksusta.

Kun liikkuminen on ollut ihan huippua, syöminen taas ei. Ilonan vatsa on tuottanut hieman päänvaivaa, mistä kerronkin lisää tuossa hieman alempana. Olen vältellyt muutamia ruoka-aineita testimielessä ja yhdistettynä jo ennestään hieman kapeahkoon ruokavaliooni, on toisinaan tuntunut, etten voi syödä yhtään mitään hyvää. Ja kun en voi syödä mielestäni hyvää ruokaa ja juuri sitä mitä haluan, ei huvittaisi syödä ollenkaan. Mies on siis saanut kuulla riittämiin sellaista en tiiä mitä mä syöööön, meillä ei oo mitään ruokaaaa -valitusta.

Onnistuin myös saamaan oman masuni kipeäksi juhannuksen aikana. Todennäköisesti jostain olen saanut pienen määrän vehnää pariin otteeseen ja se sitten näkyy järjettömänä vatsan kipuiluna sekä nivelsärkynä. Raskauden jälkeen olen ollut entistä herkempi ja allergisempi muun muassa viljoille, mikä ei puolestaan yhtään auta tähän syömishaasteisuuteen.

arki

Vauvan naurua, refluksia ja pulloruokintaa

Tässä kuluneen kuukauden aikana on ollut monenlaista vaihetta niin meillä vanhemmilla kuin vauvallakin. Pienen olo ei ole aina ollut mikään parhain ja varsinkin tämän kuun alkupuolella arki oli lähinnä huutoa. Lääkärikäynnillä epäilyni vahvistui: Pikkumurulla on refluksia. Mahan sisältö jää pyörimään jonnekin mahalaukun ja suun välille aiheuttaen epämiellyttävän olon. Tätä vauva taas pyrkii helpottamaan jatkuvalla syömisellä, mikä taas pahentaa oireita. Tilannetta on onneksi saatu kohennettua pidentämällä syöntivälejä, käyttämällä maidonsakeuttajaa sekä hoitamalla osa ruokailuista pullolla. Lisäksi jotkin ruoka-aineet selkeästi pahentavat masukipuja, mutta näiden selvittely on vielä vähän vaiheessa. Ainakin kahvi, kookos, tuoreet mansikat ja kananmunan keltuaiset ovat pahiksia! Epäilyksen alla ovat myös soija, palkokasvit, chili, sipuli, valkosipuli sekä voimakkaat mausteet.

Nyt kun olemme saaneet hieman helpotettua pikkuisen oloa, on hän alkanut ilmeillä ja elehtiä ihan eri tavalla. On ollut ihana huomata hänen olevan varsin iloinen vauva! Ekat hymyt ja jopa kunnon naurut on tullut koettua. On vaan hirmuisen suloista, kun tuo pieni koittaa ”puhua” sekä sekoittaa naurua ja itkua hassuksi kiljahteluhihittelyksi. Ihanaa seurata hänen kehitystään ja kasvuaan!

Hyvä fiilis, huono fiilis

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, mieliala on edelleen ollut melkoisen ailahteleva ja arki aaltoilevaa. Toisinaan tuntuu, että hei tää arkihan rullaa jo kivasti, we can do this! ja toisinaan tekisi mieli kaivautua peiton alle sohvan nurkkaan vähintään seuraavaksi vuodeksi. On hämmentävää, miten nopeasti fiilis voi vaihtua. Onneksi olen saanut tuon liikkeen jo osaksi arkeani, sillä se aina vakiinnuttaa tuota fiilistä positiivisen puolelle!

Kyllä mulla välillä menee hermot, ihan rehellisesti sanottuna. Tuntuu hölmöltä suuttua vauvalle, kun eihän se nyt voi mitään omalle vatsakivulleen tai sille ettei nukuta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun on valvonut vauvan kanssa jo X tuntia eikä vieläkään unesta ole tietoakaan, alkaa itseäkin kiukuttaa. Unenpuute näyttäisikin olevan itselläni yksi suurimmista syistä kärttypyllyisyyteen ja asennevammaisuuteen. Onneksi nämä olot menevät kyllä ohi, kunhan hetken hengittelee syvään ja päästää vähän höyryjä pihalle.

arki

Case selkä ja hermosärky

Muutama teistä onkin kysellyt selkäni tilannetta. Tiivistetysti se menisi näin: Parempi, muttei edelleenkään hyvä. Leposärkyä ei juurikaan enää ole, ellen sitten ole oikealla kyljellä tai riehunut liikaa. Toisaalta liike tuntuu auttavan, sillä osa kivuista syntyy jo ihan liikkumattomuuden tuomista syväjumeista. Pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja keskittyen huolellisesti askeltamiseen. Kuitenkin 15-20 minuuttia on ihan maksimiaika ja tätä pidemmät matkat pitää hoitaa pyöräillen. Hoitona on vatsamakuulla oloa sekä taaksetaivutuksia ja kokonaisvaltaista kehonhuoltoa. Käyn edelleen fysioterapeutilla kerran viikossa tai kahdessa.

Tämä selkäkipu on opettanut mulle ihan hurjasti omasta mielestä, kehosta ja suhteestani liikkumiseen. Arki on varsin erilaista verrattuna vaikka vuoden takaiseen. Uskon sen myös tulleen parhaaseen mahdolliseen aikaan: En tiedä, olisinko malttanut palautua raskaudesta ja aloittaa liikuntaa maltillisesti ilman selän pettämistä. Kaikesta pystyy löytämään hyvää, kun hetken on ottanut etäisyyttä tilanteeseen.

Matkustamista, arkea ja juhlaa

Kuluneisiin viikkoihin mahtuu myös Ilonan ensimmäinen junamatka sekä ensimmäiset vierailut mummoloihin. Tulipa käytyä yksissä häissäkin. Vietimme juhannuksen tienoilla melkein viikon vanhempieni luona maaseudulla. Saimme paitsi paljon hyvää ruokaa valmiiksi kokattuna, myös omaa aikaa ja hetkiä miehen kanssa. Teki kyllä äärimmäisen hyvää! Vaikka aina on kiva matkustaa ja käydä juhlissa, on kotiin tuleminen ehkä se paras hetki. Huomasimme kyllä selkeästi vauvasta, että hänkin väsyy matkustamisesta, uusista ihmisistä ja ärsykkeistä. Taitaa olla äitiinsä tullut tässä asiassa!

Meillä ei oikeastaan ole mitään suunnitelmia tälle kesälle. Yritämme saada arkea pikkuhiljaa rullaamaan siten, että meillä kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Tämä tarkoittaa siis rutiinien opettelua, aikaisin nukkumaan menoa, liikkumista jaksamisen rajoissa sekä nopeita arkiruokareseptejä. Varmaan tehdään muutamia extemporereissuja kotisuomessa, mutta jää nähtäväksi minne ja milloin mennään. Ihanaa perustavallista elämää tämä meidän arki siis!

arki

Tunnelukkoja ja oman itsen etsimistä

Mun on tosi vaikea tällä hetkellä sanoa, kuka olen. Mulla on paha tapa sitoa identiteettini johonkin sen hetken rooliin: Olen valmentaja. Olen tanssija. Olen ravitsemustieteilijä. Uusimpana määreenä on äitiys. En oikein pääse yli tunteesta, että olen ”vain” äiti. Tottakai olen myös paljon kaikkea muuta, mutta tämä ajatus jotenkin vaivaa suorituskeskeistä osaa minusta. Tässä on työstämistä.

Olen nyt kuunnellut Book Beatistä äänikirjoja muun muassa vauvaa nukuttaessa tai ulkoillessa. Viimeisimpänä lukulistalla on ollut Tunne lukkosi -niminen teos, jossa käsitellään lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyneitä tunnelukkoja. Tähän mennessä kirja on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen ja olen tunnistanut itseni monesta eri kohdasta. Kirjaan liittyy myös ilmainen tunnelukkotesti, joka antaa arvion omista tunnelukoista. Näiden pohdiskelussa menee varmasti hetki jos toinenkin, vaikka tyypilliseen tapaani haluaisin kaiken olevan täydellistä heti. Nyt kun treenaaminen on puoliteholla tehtävää jumppailua, on todella hyvä hetki treenata mieltä!

Olisi iiiiihanaa kuulla mitä teille kuuluu! Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Lomailetteko vai oletteko töissä? Tell me!

20 kysymystä bloggaamisesta – Mitä tienaan blogilla?

Bongasin tällaisen blogihaasteen Essie’s -blogista ja se vaikutti mielestäni kiinnostavalta.  Kukaan ei varsinaisesti minua ole tähän haastanut, mutta ajattelinpa vastata silti. My blog, my rules. Kysymyksiin oli hauska pohtia vastauksia samalla vähän raottaen verhoa bloggaajan ja lukijan välillä!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin purkaa luovuuttani ja ajatuksiani johonkin kanavaan. Blogi ja kirjoittaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Samaan aikaan muutin myös opiskelemaan uudelle paikkakunnalle, joten sain myös lisää täytettä elämään.

Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi?

Aloitin kirjoittamisen alkuperäiseen blogiin kesällä 2012 eli kuusi vuotta sitten. Tällä blogialustalla on bloggailua takana reilu vuosi.

Kuvaile blogiasi sekä sen pääasiallisia aiheita.

Blogin pääasiallisia aiheita ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ravitsemus, liikunta ja kehonkuva. Varmasti piakkoin myös perhe-elämän ja hyvinvoinnin yhdistäminen! Pyrkimykseni on välittää hyvää fiilistä, positiivista asennetta sekä saada lukija ajattelemaan aiheita uusista näkökulmista. Syvällisempien aiheiden vastapainoksi ilmestyy myös kevyempiä inspiraatiopostauksia sekä höpinää omista kuulumisista.

Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä tavoitteena on postata kolmesti viikossa. Päivitystahti tottakai elää hieman elämäntilanteen mukaan, joten sanoisin 2-4 kertaa viikossa!

Kuvat vai teksti?

Ehdottomasti teksti! Kuvat ovat tottakai tärkeitä, mutta itse näen tekstin olevan se juttu, se blogin sielu. Jos blogin teksti on pintapuolista höttöä, ei sitä jaksa kovin kauaa lukea. Sitten tietty kun teksti on kunnossa, voivat upeat kuvat nostaa blogin uudelle levelille!

Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Iso osa postauksistani saa alkunsa omista pohdinnoistani: Niitä ilmestyy päähäni yön hämärinä tunteita, istuessa metrossa tai kävellessäni luonnossa. Myös lukeminen ja käymäni keskustelut saattavat innoittaa uuteen postaukseen. Ravitsemus- ja liikunta-aiheisiin postauksiin saan monesti inspiraation käytännön työstä valmentajana ja kohtaamieni asiakkaiden haasteista. Lisäksi monet terveyteen liittyvät Facebook-ryhmät saattavat toisinaan kiehuttaa päätäni siinä määrin, että tekstiä syntyy!

Bloggaatko mieluiten päivällä, illalla vai aamulla?

Hmmm, kuinkakohan moni arvaa tähän vastauksen? Alkaa A:lla ja päättyy U:hun!

Kuinka usein teet jotain blogisi eteen eli otat kuvia, suunnittelet postauksia, vastaat kommentteihin yms.?

Jotain teen päivittäin. Kuvaaminen ja postausten suunnittelu tapahtuvat siinä arjen lomassa, sillä yht äkkiä saattaa idea ilmestyä päähän. Kirjoitan ehkä 4-5 päivänä viikossa, mutta useimmiten löydän itseni ”vapaapäivinäkin” raapustelemasta ideoita epämääräisille paperilapuille.

Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä jonkin verran myös muiden blogeja, tosin paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Eniten luen hyvinvointiin liittyviä blogitekstejä (ennemmin kuin seurailisin yhtä tiettyä bloggaajaa). Itseäni kiinnostaa kuitenkin myös arkinen höpöttely sekä sellainen toisten elämään kurkistaminen. Niin ja tällä hetkellä kaikki mikä liittyy vauvoihin.

Voisin tehdä oman postauksensa kiinnostavista bloggaajista, mutta tässä ainakin muutama suosikki:
Iidan matkassa
Supet Fit Me
Candy on the run

Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut jopa liittymään lukijaksi?

Aitous, halu auttaa lukijaa, mielenkiintoinen ja vaihteleva sisältö, positiivisuus. Sellainen tietynlainen lämpö ja kyky puhua vaikeistakin asioista. Tykkään tietysti myös visuaalisesti kauniista blogeista, mutta ne eivät ole se pääsyy seuraamiselle!

bloggaaja3

Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Uuden luominen, auttaminen ja vuorovaikutteisuus. Itselleni luovuus ja sen ilmaiseminen on äärettömän tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta. Bloggaamisessa sitä pääsee toteuttamaan monella eri tavalla niin tekstin, kuvien kuin esimerkiksi reseptiikan suhteen. Muiden auttamisen taas koen olevan elämäni tarkoitus: Jos voin blogia kirjoittamalla auttaa edes vähän, tekee se minut erittäin onnelliseksi, sillä se lisää merkityksellisyyttä elämääni. Vuorovaikutteisuus eli kommenttien saaminen ja niihin vastaaminen ovat ihan parasta – Saan tutustua ihmisiin ruudun toisella puolella ja vaihtaa ajatuksia.

Kolme ikävintä asiaa bloggaamisessa?

Miksi en oikein keksi tähän mitään? Tai no tietotekniikan kanssa säätäminen olisi varmaan yksi. Toinen itseäni toisinaan harmittava seikka on kommentoinnin puute: Kun olet kirjoittanut mielestäsi tärkeän tekstin ja kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Otan myös toisinaan itse vähän turhan paljon paineita kirjoittamisesta –  se voisi olla kolmas kohta.

Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa?

Tottakai! Kuten mainitsinkin parin ylemmän kysymyksen kohdalla, kommentit ovat bloggaamisen suola (ja sokeri, jos terveysblogissa voi näin sanoa). Ilman niitä tuntuu, että tekee turhaa työtä ja puuhastelee vain itsekseen.

Onko blogillasi muita somekanavia esimerkiksi Instagram tai Facebook-sivu?

Blogilta löytyy Instagram– ja Facebook-sivut Lisäksi blogia voi seurata erilaisissa blogipalveluissa, kuten bloglovinissa, blogit.fi:ssä, blogkeenissä ja blog junglessa.

Onko sinulla luonnoksissa useampia puolivalmiita postauksia vai kirjoitatko ja julkaisetko aina yhden postauksen kerrallaan?

Tämä vähän riippuu elämänrytmistä = onko minulla aikaa ideoida. Jos aikaa on luovuudelle enemmän, usein luonnostelen postauksia lähes valmiiksi tai edes ranskalaisilla viivoilla. Jos aikaa ei liiemmin ole, kirjoitan aina yhden postauksen kerrallaan julkaistavaksi. Tykkään molemmista tavoista!

Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Luulisin suuren osan tietävän? Ainakin olen sen verran huudellut somessa uusista kirjoituksista, että olisi hassua, jos joku olisi ne onnistunut välttämään!

Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi?

Tällä hetkellä bloggaamisesta ei ole minulle mitään taloudellista hyötyä. Itseasiassa tästä koituu minulle vain kuluja! Saan silloin tällöin yhteistyöehdotuksia, mutta olen hyvin valikoiva niiden suhteen: En halua edustaa mitään, mikä ei istu arvomaailmaani. Ehkä tulevaisuudessa saan blogistani myös jotain taloudellista korvausta. Tai sitten en, kuka tietää!

Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa ollenkaan?

Noh, se nyt sattuu olemaan mun nimi. Blogin slogan ”wellness in a nutshell” kiteyttää mielestäni varsin hyvin blogin linjan ja antaa lukijalle jotain ennakkotietoa tulevasta sisällöstä. Mitään varsinaista tarinaa ei siis ole!

Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin?

Tottakai sitä haluaa kehittyä jatkuvasti! Seuraava steppi lienee noiden kuvien kehittäminen, koska koen tekstin olevan aika hyvin hallussa. Toki kehitettävää riittää myös teknisellä puolella, uusien postauskonseptien kehittelyssä sekä tietysti sen yhden kommentointiongelman ratkaisussa!

Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

En nyt ihan tiedä, olenko oikea tyyppi vastaamaan tähän, kun ei ole suurta lukijakuntaa, menestystä, maita ja mammonaa. Yksi vinkki voisi kuitenkin olla, että Tee sitä omaa juttuasi, älä yritä muuttua toiseksi. Itse olen mennyt kaikkein eniten metsään blogin suhteen, kun olen yrittänyt olla jotain muuta kuin olen. Oma tyyli paras tyyli!

bloggaaja2

Tuliko ylläreitä? Jos haluat olla mukana tukemassa bloggaajan henkistä hyvinvointia, jätä kommentti! 😀

Hei hei helmikuu

Helmikuussa…

Join varmaan miljoona litraa kauramaitoon tehtyä kaakaota. Juustoportin gluteeniton kauramaito on paras keksintö vähään aikaan <3

Ulkoilin paljon, erityisesti meren jäällä auringonpaisteessa. Kävelyn, pakkasen ja auringon yhdistelmä on tuntunut tosi virkistävältä!

Jumppasin salilla lähinnä oman kehon painolla. Ja pelkästään jalkoja. Sain suosituksen olla treenaamatta yläkroppaa hetkeen, sillä olkahermopunoksessani on hermopinne molemmin puolin. Auts.

Lepäsin paljon, sillä masun voimakas kasvuvaihe vei voimat. Sopivan hetken tullen siis sohvalle, jalat ylös ja kirja/neulomus käteen!

Jäinen maisema

Luin 2 kirjaa, kolmas jäi vielä kesken. Yksi kirja oli ihan hömppäkirja, Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja. Petyin siinä vähän loppuratkaisuun, sillä se oli niin julma ja surullinen. Faktapohjaisista kirjoista lukulistalla olivat Liikkuvan äidin hyvinvointi sekä Nainen peilissä. Jälkimmäinen innoitti muun muassa tämän postauksen!

Kyläilin vanhempieni luona viimeistä kertaa vähään aikaan. Matka on sen verran pitkä, noin kolme ja puoli tuntia, etten viitsi enää näin loppuraskaudesta matkustaa sitä. Pääsääntöisesti, koska en halua synnyttää Onnibussiin.

Pohdin muun muassa kiltteyttä, erilaisia katsantokantaamme värittäviä linssejä ja toisten ihmisten tuomitsemista.

Kirjoitin 13 blogitekstiä.

helmikuu2

Kävin leffassa katsomassa The Greatest Showman -leffan. Tykkäsin ihan älyttömästi! Elokuvassa oli monia hyviä biisejä sekä mukaansa tempaava ja tunteita herättävä stoori. Eväänä oli kuivahedelmiä, suolapähkinöitä, porkkanoita ja Pandy protein candy -pussi. Ihan vaan, jos leffaeväät kiinnostavat. Itseäni aina kiinnostaa muiden ruoat!

Aloitin taas uuden käsityöprojektin, vaikken ole edes viimeistellyt edellistä. Tämä on tosin itselleni varsin tyypillistä – en oikein osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, vaan haalin erilaisia projekteja. Nyt on siis villapaidan lisäksi syntymässä virkattu kori vauvan tarvikkeille sekä pikkuruinen myssy!

Olen kääntänyt katsetta tulevaisuutta kohti. Pikkuhiljaa valmistelut etenevät ja vauvalle tehtävien hankintojen lista lyhenee. Meillä on jo pinnasänky odottelemassa makuuhuoneessa, pikkuruisia vaatteita osa pestynä ja osa pesua odottamassa sekä ihana muumiamme ensimmäisiä kylpyhetkiä varten! Olen myös ajatuksissani ollut enemmän tulevassa ja mietiskellyt tulevaa synnytystä ja arjen muutoksia.

Ystävänpäivä2

Olen käynyt kerran neuvolassa, kolme kertaa labrassa ja melkein kerran lääkärissä. Ekat kolme ovat ihan selvää kauraa, mutta miten voi käydä melkein lääkärissä? Lyhyestä virsi kaunis: Varasin lääkäriajan, sinne lähtiessäni myöhästyin metrosta, soitin paniikkipuhelun Niklakselle ja etsittiin sopivat bussivuorot, kävelin maailman nopeinta pikakävelyä kamalassa pissahädässä ympäri Helsinkiä vain huomatakseni lääkäriajan olevan kuukauden päästä. Success.

Olen myös yrittänyt lisätä energiansaantia yleisen väsymyksen ja vetämättömyyden vuoksi. Haluaisin jaksaa myös liikkua ja säilyttää edes osan lihaksistani, mutta tällä ruokahalulla se lienee varsin vaikeaa. Vatsaan ei vain tunnu mahtuvan yhtään lisää ruokaa, joten lisäenergia otetaan nesteistä, kuten tuoremehusta ja kaakaosta, sekä parista palasta tummaa suklaata. Toki myös vähentyvä liikkuminen pienentää osaltaan energiankulutusta.

Tänään näköjään kökötän puolet päivästäni päivystyksessä. Hauskaa maaliskuuta siis! Noh, ehkä nyt hieman liioittelin, eihän siinä mennyt kuin kaksi tuntia. Kaikki oli hyvin, ei siis syytä huoleen. Nyt on menossa jo rv33, ei ole kauhean paljon enää jäljellä – en malttaisi odottaa enää!
Miltä näytti sun helmikuu? 🙂

Aamupalahetki kuvina

Aamupala2

Aloittaessani bloggaamisen vuonna 2012, oli blogi täynnä erilaisia aamupalakuvia ja -tunnelmia. Tapanani oli herätä superaikaisin, päivittää blogia heti aamusta tuoreilla aamiaiskuvilla ja lähteä siitä sitten kököttämään yliopistolle päiväksi. Tämä tapa oli kyllä erittäin tuottelias ja varmisti, että blogille oli aikaa opiskelujen lisäksi!

Mikä on muuttunut vuodesta 2012? Noh, en ainakaan herää enää viiden maissa ilman herätyskelloa, enkä myöskään herätyskellon kanssa (onneksi). Aamupalaksi ei uppoakaan joka ikinen aamu puuroa, vaikka uhosin kyllästymättömyyttäni. Muukin elämä on oikeastaan muuttunut hurjasti: Päätoimisen opiskelun sijaan olen yrittäjä, joka jäi juuri äitiyslomalle. Olen tavannut maailman parhaan miehen, sellaisen, josta en oikein edes osannut haaveilla. Asuinpaikkakin on vaihtunut Kuopiosta Espooksi. Olen kasvanut ihmisenä sekä henkisesti että fyysisesti.

Vaikka elämäni onkin kovin erilaista nykyään, on ainakin yksi asia säilynyt samana: Rakkauteni aamupaloihin ja rauhallisiin aamuhetkiin. Hektisimmässä elämänvaiheessa seesteisyys oli välillä arjesta kaukana, jolloin kiiressä hutaistuista aamupaloista ei tullut otettua kuvamateriaalia. Nyt kun aamut ovat vielä ainakin hetken aikaa rauhallisia, haluaisin palautella ainakin satunnaisesti aamupalapostaukset valikoimiin! Lähtisitkö siis virtuaaliaamupalalle kanssani? Yei or nei?

Aamupala5

Hurjan nopeasti aika kyllä vilahtaa, tuntuu kuin juuri eilen olisin blogin kirjoittamista aloitellut! Kuinka paljon siellä ruudun takana on alusta asti seurailleita lukijoita? Olen tässä nimittäin pohdiskellut, että jos osaamiseni riittää, voisin tuoda vanhan blogin sisällön tänne. Siten olisi kaikki kirjoitukset yksissä kansissa! Mitä olet mieltä? 🙂

Päivä raskaana kanssani

Kerrassaan mahtavaa maanantaita sinulle! Tänään ajattelin kutsua sinut seuraamaan minun tiistaipäivääni. Päivässä ei sinänsä ollut mitään kovin kummallista, tosin päivän rytmi oli hieman nurinkurinen tottumuksiimme peilattuna. Kuitenkin on aina hauska käydä kurkkimassa naapurin arkeen ja lautaselle, joten tässä sinulle videomuotoinen tallenne viime viikolta. Ole hyvä!

Jos jäit miettimään, miten raskaus edes näkyy koko vlogissa, niin tarkkaileppa muutamia seikkoja: Hengästyminen, kärsimättömyys, ruokahalun puute, hermosäryt, väsymys ja kylkiluiden läpi puskeva vauva. Näin muutamia mainitakseni!

Löytyikö yhtäläisyyksiä sun arkipäiviin? Mitä mieltä olet videoista blogissa?

25 x Lemppari

Itse tykkään välillä lukea hieman kevyempiäkin postauksia, vaikka pohdiskelut ja ajatuksen aiheet ovatkin enemmän omia heiniä. Aina ei kuitenkaan välttämättä ole energiaa miettiä syvällisiä ja silloin on kiva lukea hömppää. Listasin oheiseen listaan mun 25 lempparia eri (random) osa-alueilta. Olisi ihan huikean hauskaa, jos vastaisit samoihin kysymyksiin kommenttikentässä! Siten oppisin ehkä tuntemaan teitäkin taas asteen verran enemmän.

Lempparit1

Mikä on sun lemppari…

…väri?

Tämä on itseasiassa yllättävän vaikea kysymys. Savolainen vastaus: Se vähän riippuu. Pukeutumisessa ja sisustuksessa pidän pääsääntöisesti mustasta, harmaasta ja valkoisesta. Toisaalta tummansininen, tummanvihreä ja tummanpunainen miellyttävät myös silmää. Jos pitäisi yksi valita, olisi se varmaan valkoinen.

…raaka-aine?

Kaurahiutaleet. Niistä saa valmistettua helposti pannukakut, puurot, keksit ja muutkin leipomukset. Kaurahiutaleita voi myös käyttää korppujauhojen tapaan pääruokien valmistuksessa. Kaurahiutaleita tulee olla aina kaapissa!

…vuoden aika?

Paha. Sanoisin, että kaikkein lempparein ajanjakso vuodesta on se lyhyt kesän ja syksyn välimaasto. Kun on vielä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, mutta aamuisin on ilmassa sellainen syksyn tuoksu. Olen siis syysihminen.

…juoma?

Vesi. Aiemmin olisin sanonut kahvi, mutta raskauden myötä sen kiehtovuus hävisi jonnekin. Vedellä siis mennään! (Toki joku herkkukaakao on myös aika jees).

…tv-ohjelma?

Katson ihan äärettömän vähän telkkaria. Meillä ei itseasiassa ole ollut telkkaria edes seinässä kahteen vuoteen, vaikka sellainen huoneen nurkassa kököttääkin. Tykkään eniten ehkä Big Bang Theorystä.

Lempparit2

…asu?

Tähän on yksi ja ainoa oikea vastaus: Rento trikoomekko ja legginsit. Koska en ikinä löydä sopivia housuja.

…ihonhoitotuote?

Kosmetologit usein lentävät pyllylleen, kun kerron käyttäväni päästä varpaisiin saakka samaa voidetta. Apteekin perusrasvaa, Carbalania. Se näyttäisi olevan ainakin näin talvella ainoa, joka pitää atooppisen ihoni jotenkin kurissa.

…hetki arjessa?

Tähän on kyllä ihan mahdotonta sanoa yhtä vastausta. Tykkään erityisesti treeninjälkeisestä hikifiiliksestä sekä heräämisestä aamuisin tuon ihanan miehen vierestä.

…liikuntamuoto?

Lemppareista lempparein on tanssi. Tanssiessa unohtuu kaikki muu. Parasta on käydä ohjatuilla tunneilla, niin ei tarvitse itse ajatella mitään! Valitettavasti pohkeeni eivät erityisesti tanssimisesta pidä, joten hyvänä kakkosena tulee viime vuosien rakkauteni voimatreeni.

….hedelmä?

Valitsen tähän niinkin eksoottisen hedelmän kuin veriappelsiini. Sopivassa suhteessa kirpeää, raikasta ja vain hivenen makeaa. Satokausi on lyhyt, joten vedän veriappelsiineja aina kaksin käsin sen aikaa kun niitä saa. Jos et oo vielä syönyt niitä riittämiin, niin hophop, satokausi loppuu pian!

Lempparit3

…kasvis?

Vaihtoehtoja on niin monta! Sanoisin silti, että porkkana on ykkönen: Menee niin raakana kuin kypsänä, keitoissa, laatikoissa, raasteissa, sellaisenaan.

…vaatemerkki?

Tää on muuten helppo! Népra on mun valinta. En malta odottaa, että masun poksahdettua saan tilata muutamat vaatekerrat niin treeniin kuin vapaa-aikaan. Sormet syyhyää jo osta napilla, erityisesti punaisten ja tumman sinisten trikoiden kohdalla.

…laulaja?

Mulla ei oikeastaan ole yhtä lempparia. Ed Sheeranin kappaleet iskevät usein. Työskentelyyn ja rauhoittumiseen parhaimmaksi olen todennut Petit Biscuit -nimisen artistin!

…biisi?

Olen näiden suhteen niiiiiin kausi-ihminen: Kulutan aina yhden kappaleen loppuun kuuntelemalla sitä jatkuvasti niin kauan, että koko biisi oksettaa. Edelliseen kohtaan viitaten Ed Sheeranin ja Andrea Bocellin Perfect Symphony oli pitkään repeat-listalla.

…kirja?

Viime aikoina olen lukenut aika vähän muuta kuin ammattikirjallisuutta. Liikuntaravitsemus -kirjaa ei varmaan lasketa? Muista kirjoista vaikuttavimpia on varmasti ollut Emma Donoghuen tositapahtumiin perustuva klassikkoromaani Huone.

Lempparit4

…elokuva?

Olen leffojen suhteen varsin ronkeli. En oikein siedä väkivaltaa, draamaa tai kovin ahdistavia kohtauksia. Sen sijaan tykkään älykkäistä ja ajatuksia herättävistä elokuvista. Yleensä näiden kahden välillä joutuu tekemään jonkinlaisen kompromissin (ja viettämään osan leffasta silmät kiinni ja sormet korvissa). Tähän mennessä elokuvista paras on varmaan ollut Hector’s search for Happiness.

…kukka?

Hääkukkananikin toiminut Kalla. Mielestäni se on sopivan yksinkertainen ja selkeälinjainen, mutta kuitenkin herkkä ja kaunis.

…eläin?

Meidän pihalla loikkivat pikkuiset citypuput! Eniten tykkään sellaisista eläimistä, jotka voivat hengailla ulkona vapaana: Olen itse niin allerginen oikeastaan kaikille eläimille, ettei lemmikkieläimiin ole koskaan ollut mahdollisuutta. Akvaariokalat olivat aika tylsiä lemmikkejä… Sen vuoksi söpöt pikkupuput ovat mun lemppareita!

…harrastus?

Jos liikunnan lisäksi pitäisi valita jokin muu harrastus, kallistuisin varmaankin joko soittamisen tai neulomisen suuntaan. Itselleni on tärkeää päästä luomaan asioita. Pianon soittamisessa herättämään nuotit henkiin ja neulomisessa taiteilemaan langat lopputuotteeksi.

…herkku?

Olen aina aiemmin ollut makeiden herkkujen perään. Pienenä vetäisin oman pään kokoisen berliininmunkin helposti napaan. Viime vuosina makeanmieltymys on kuitenkin vähentynyt ja nyt raskausaikana olen ennemminkin himoinnut suolaisia ruokia. Sanoisin, että terveellisimmistä herkuista lemppareita ovat banaanileipä ja paahdetut kikherneet. Tavallisista herkuista taas mutakakku ja kaurasipsit.

Lempparit5

…quote?

Lempparilainaukseni menee niinkin kauas histoariaan, että palataan antiikin Kreikkaan ja Aristoteleen lausahduksiin. ”We are what we repeatedly do. Excellence, therefore, is not an act, but a habit”. Pätee monelle elämän osa-alueelle, niin hyvinvointiin, treeniin kuin työhönkin.

…kuntosaliliike?

Kuningasliike eli maastaveto! Kuormittaa  ja vahvistaa koko kroppaa tehokkaasti yhdellä liikkeellä. Omat mittasuhteeni ovat tähän myös paljon paremmat kuin kyykkyyn, jolloin tuloksetkin ovat parempia. Mulle mave on siis ykkönen!

…venytys?

Suosin yleensä hieman enemmän dynaamisia kuin perinteisiä staattisia venytyksiä. Yksi (sadoista) lemppareistani on etureiden ja lonkankoukistajan venytys sohvan reunaa vasten. Eli venytettävän jalan jalkapöytä sohvalle, polvi maahan ja toinen jalka eteen polviseisontaan. Sieltä lantion kääntöä eteen eli häntää koipien väliin ja maltillista nojausta eteenpäin. Tekee nannaa istumatyön jälkeen!

…vuorokauden aika?

Jos olet lukenut blogia enemmänkin, osaat varmaan arvata. Aamut ovat mun parasta aikaa, ehdottomasti ja kyseenalaistamatta. Illalla olen lähinnä väsynyt tiskirätti, aamuisin taas energiaa puhkuva duracell. Tai no raskausaikana tämäkin on ehkä hieman häilynyt väsymyksen ollessa toisinaan aika hurjaa. Aamuissa kiehtoo se rauhallisuus, kun muu maailma on vielä hiljaa sekä mahdollisuus tehdä tulevasta päivästä mitä vaan!

…kaupunki?

Tämäkin riippuu vähän näkökulmasta. Tykkään Helsingistä älyttömästi sellaisena päivävierailukaupunkina. En kuitenkaan haluaisi keskustan alueella itse asua, vaan kaipaan rauhaa ympärilleni. Kuopiossa oli erittäin hyvät ulkoilumaastot ja lämpimiä ihmisiä. Turussa taas tykkään vanhan kaupungin rakennuksista sekä hieman Helsinkiä suppeammasta meiningistä. Espoo on kyllä asuinpaikkana ollut paras: Lähellä kaikkea, mutta sopivasti etäällä!

Löytyikö ylläreitä? Jos joku kohta herätti ajatuksia tai tuntemuksia, niin kommentoippa oma vastauksesi! 

2017 – Onnen hetkiä ja kuopan pohjia

Hyvää uutta vuotta 2018! Tarkoituksenani oli kirjoittaa lyhyesti viime vuoden tapahtumista, mutta tapani mukaan siitä tulikin aikamoinen stoori… Tapahtumarikas hyvine ja huonoine hetkineen. Niin kuvailisin kulunutta vuotta 2017.

DSC_0878

Tammikuu

Tammikuussa menimme naimisiin! Tilaisuus järjestettiin pienessä Kuopiolaisessa kirkossa kahden todistajan läsnäollessa. Vihkimistä seuraamassa oli facebook-livelähetyksen kautta kuitenkin koko suku! Oli  pimentyvä tiistai-ilta ja tila oli valaistu sadalla kynttilällä. Taustalla soi Younghearted. Muistan ajatelleeni alttarilla, etten olisi kyllä voinut parempaa miestä ikinä löytää. Seremonian jälkeen menimme hääillalliselle kaasona toimineen ystäväni kanssa. Ilta oli niin kaunis ja ikimuistoinen!

DSC_1140

Helmikuu

Helmikuussa lastasimme Kuopiossa muuttoauton ja hurautimme asustelemaan Espooseen. Tilannehan oli sinänsä hauska, että koko päätös muutosta syntyi erittäin nopeasti. Tammikuun viimeisenä maanantaina sain kuulla uudesta työpaikasta. Tiistaina, kuun viimeisenä päivänä, irtisanoimme Kuopion asuntomme ja löysimme Espoosta uuden kodin tilalle. Paljon jäi taakse tuttuun ja turvalliseen Kuopioon, mutta jotain pitää jättää aina taakseen tehdäkseen jotain uutta!

DSC_2578

Maaliskuu

Aloitin työt kuntokeskuksessa toiminimellä. Aluksi oli varsin tiukkaa, sillä asiakkaita oli pyöreät nolla ja työmäärä tapissa, jotta niitä valmennettavia saisi hankittua. Päivät olivat ympäripyöreitä, jotain 12-14 tunnin välillä. Tykkäsin kuitenkin uudesta ympäristöstä ja työnkuvasta, joten en kokenut työkuormaa liialliseksi.

DSC_0998

Huhtikuu

Tein yhä paljon töitä, kunnes huhtikuun lopussa tuli stoppi. Olimme molemmat olleet flunssassa viikonlopun, minä vähemmän ja Niklas enemmän. Kun flunssa ei tuntunut helpottavan vaan pahenevan, lähti Niklas onneksi terveyskeskukseen. Minä lähdin töihin. Työpäivän aikana Niklas laittoi viestiä, että hänet lähetettiin Jorvin sairaalan päivystykseen. En pystynyt yht’äkkiä ajattelemaan mitään muuta; Peruin päivän viimeisen asiakkaan ja lähdin Jorviin. Odotin, odotin ja odotin. Lopulta sain nähdä Niklaksen edes ohimennen. Hän joutuisi jäämään sairaalaan, sillä lääkärit eivät osanneet selittää kipuilevaa maksaa, korkeaa kuumetta ja horkkaa.

Siitä alkoivat elämäni kamalimmat päivät. Pahinta oli epätietoisuus – Mistä ihmeestä tässä on kyse? Lopulta Niklaksella todettiin bakteerin aiheuttama verenmyrkytys ja kolangiitti eli sappitietulehdus. Hän taisteli hengestään 8 päivää. Olin siellä joka päivä aamusta iltaan istumassa sängyn vieressä.

DSC_1683

Toukokuu

Toukokuun alussa Niklas pääsi kotiin. Olimme molemmat aivan loppu. Niklas fyysisesti ja minä henkisesti. Vaikka vaaraa ei enää ollut, pelkäsin koko toukokuun, että sama toistuu. Heräsin yöllä tarkistamaan, että Niklas on vielä siinä. Ylianalysoin hänen jokaista liikettään, yskäisyään ja väsymystään. Samalla olin kuitenkin äärettömän kiitollinen siitä, että hän selvisi ja pääsi kotiin. Tuntuu kuin olisin elänyt ihan sumussa koko kuukauden.

DSC_1384

Kesäkuu

Aloin kesäkuussa itse kärsiä todella epämääräisistä kiputiloista, flunssailusta, vatsalihasten kramppailusta ja tärinäkohtauksista. Kävin päivystyksessä useammin kuin ruokakaupassa ja verikokeita otettiin putkitolkulla. Niissä ei kuitenkaan koskaan näkynyt mitään. Lopulta eräs lääkäri ehdotti kyseessä olevan ylirasitustila. Ensin en uskonut sen olevan mahdollista, mutta kotona hetken asiaa pohdiskeltuani alkoi se tuntua loogiselta. En ollut huhti-toukokuun aikana juuri kiinnittänyt omaan hyvinvointiini huomiota. Palasin viikon tauon jälkeen treenaamaan ja töihin normaalisti, vaikka olin juuri viettänyt reilun viikon istuen sairaalasängyn vieressä syömättä ja nukkumatta. Ei minua oikeastaan juuri kiinnostanut oma vointini. Henkinen stressi oli aivan järjettömän suuri, enkä oikeastaan ollut antanut keholle ja mielelle aikaa toipua siitä. Pidin kolmen viikon totaalisen treenitauon, jonka aikana epämääräiset oireet alkoivat pikkuhiljaa hävitä.

Häät_saippukuplat

Heinäkuu

Heinäkuu oli yllättäen kuukausista kiireisin! Minulla oli reippaasti valmennuksia, ohjasin ryhmäliikuntaa ja samalla yritin järjestellä kuun lopussa siintävää hääjuhlaa. Pidimme siis vielä juhlatilaisuuden kasvotusten ihanien ihmisten ympäröimänä! Siitä voit lukea lisää täältä.

Kuun loppua kohden yritin myös kirjoittaa varastoon mahdollisimman paljon postauksia blogiin, jotta lueskeltavaa riittäisi myös meidän tulevan häälomamme ajaksi. Häähumun jälkeen oli muutama ympäripyöreä päivä vielä valmennuksia ja konehommia ennen lentokoneen lähtölaskentaa.

DSC_2349

Elokuu

Vietimme häämatkaamme aurinkoisessa Splitissä Kroatiassa. Tämä reissu tuli enemmän kuin tarpeeseen raskaan kevään jälkeen. Lomalla meillä molemmilla oli enemmän aikaa miettiä tulevaisuutta ja mitä haluaisimme. Lämpö, aikatauluttomuus, uudet maisemat, rakkaus ja kiitollisuus tekivät tehtävänsä; Suomeen palasi kaksi rentoutunutta lomalaista. Reissusta voit lukea lisää täältä.

Loman jälkeen koitti töihin paluu, mutta jokin oli muuttunut. Aloin vähentää työkuormaa systemaattisesti, sillä en halunnut enää koskaan kokea alkuvuoden uupumusta uudelleen. Vaikken halunnut sitä myöntää, oli keväinen työkuorma yksinkertaisesti liikaa.

Kansikuva_kehittyminen

Syyskuu

Vauva Kinnunen ilmoitti tulostaan! Oli ihan tavallinen torstai, mutta jostain syystä heräsin puoli viideltä. Ajattelin, että sama se mihin aikaan sen testin tekee. Siinä kun tuijottelin tikkua ja kahta viivaa, ensimmäisenä mieleen tuli, että olenkohan vielä unessa. Pesin kasvot kylmällä vedellä. Kyllä, hereillä ollaan. Hipsutin keittiöön juomaan vettä, kun kuulin Niklaksen nousseen ylös. Ennen kuin hän ehti oikein sanoa mitään, juoksin halaamaan.

Syyskuussa täydensin osaamistani Marin Sport Performance 1 –voimaharjoittelukoulutuksella. Loppukuu olikin lähinnä oksennusta, oksennusta ja oksennusta. Ja myös kuumetta, kurkkukipua ja yskää.  Ja järkyttävää vatsakipua.

Vaikka onni pikkuisesta oli mieletön, myös huoli oli sairastelun ja kipuilevan vatsan vuoksi suuri. Pääsimme onneksi ylimääräiseen varhaisultraan, jossa varmistettiin kaiken olevan kunnossa!

Lokakuu

Ei enää (sen suurempaa) pahoinvointia! Marin Sport Performance 1 tuli valmiiksi ja teinkin aikalailla pian päätöksen jatkaa suoraan MSP2-koulutukseen. Kouluttautuminen on asia, johon itse haluan panostaa nyt ja tulevaisuudessa niin paljon kun vain pystyn.

Lokakuussa, mun synttäripäivänä, kerroimme tulevasta pikkuisesta suuremmalle yleisölle. Läheisille ja ystäville kerroimme toki jo paljon aiemmin. Nyt kuitenkin onnea oli enää mahdoton salailla, varsinkin kun masu alkoi pyöristyä hurjaa tahtia!

IMG_20171008_124925_01

Marraskuu

MSP2-koulutus tuli päätökseensä ja fiilis oli jotenkin haikea. Toisaalta olisin älyttömästi halunnut alkuvuodesta järjestettävään MSP3-koulutukseen, mutta tiesin, ettei se olisi siinä vaiheessa raskautta enää järkevää. Sain molemmista käydyistä MSP-koulutuksista ihan korvaamatonta uutta osaamista ja tietoa tulevaisuutta ajatellen!

Olin jo syys-lokakuun kärsinyt pahenevista niska- ja selkäsäryistä. Marraskuussa tilanne kuitenkin räjähti käsiin. Yhdessä hierojan kanssa todennäköinen syykin selvisi: Reagoin hyvin voimakkaasti keholla. Marraskuussa oli nimittäin myös ensimmäinen kerta, kun olimme Niklaksen kanssa eri paikoissa yötä sitten sairaalareissun. Minä sitten jälleen heräilin paniikissa yöllä luullen, että Niklas on jälleen sairaalassa. Stressi, erityisesti henkinen, yhdistettynä raskauden tuomiin ryhtimuutoksiin vetää kroppani todella tukkoon. Monen kuukauden työstämisen jälkeen hieroja on kuitenkin saanut jatkuvat päänsäryt ja huimauskohtaukset loppumaan!

Joulukuu

Vuosi läheni loppuaan ja samoin työt kuntokeskuksessa. Olin vähentänyt työmäärää jatkuvasti elokuusta alkaen, jotta voisin vuoden lopussa jäädä kokonaan pois fyysisestä valmennustyöstä. En kokenut, että ohjaaminen puoliteholla olisi minulle tai asiakkailleni mielekästä.

Kun kävin palauttamassa työvaatteet ja –avaimet, koin jälleen pientä haikeutta ja saatoin jopa itkeskellä tovin jos toisenkin – Näin minä reagoin vanhojen asioiden taakse jättämiseen. Kuitenkin vaikka haikeus olikin läsnä koko loppuvuoden, tiesin seuraavasta vuodesta tulevan kaikessa erilaisuudessaan mahtavan huikean!

Pääsimme viettämään pitkän joululoman yhdessä molempien perheiden kanssa. Tämä oli jälleen sellainen kaivattu hengähdys ennen tulevaa vuotta: Paljon rentoa yhdessä oloa, hyvää ruokaa, pianon soittelua, kaikenlaista lukemista, vauvan töppösten ja hattusten neulomista, ennätyspitkiä yöunia, aamu- ja iltakävelyitä, löhöilyä. Näillä (suklaa)energioilla jaksaa sitten työskennellä vielä pari kuukautta ennen äitiyslomaa!

IMG_20171205_212529

Sellainen vuosi! Paljon tapahtui ja paljon jäi myös tähän kirjoittamatta. Oli ystävien ja perheen kyläilyä, yhteisiä lounaita ja kahvittelua, paljon salitreenejä, Training Forum –tapahtuma, päätökseen saatetut urheiluravitsemuksen opinnot, yksi perustettu vlogi ja tietysti tämä blogi.

Kiitos sinulle lukijani, kun olet ollut mukana tänä vuonna. Miltä sinun vuotesi näytti? Millä mielin suuntaat alkaneeseen vuoteen? Toivon sinulle oikein onnellista ja rakkauden täyteistä vuotta 2018! <3 

 

7 x parhaat poiminnot viime viikolta

Vaihteeksi vähän kevyempää settiä vastapainoksi! Viime viikko oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja ajatusten täyteinen. Poimin 7 parasta ajatusta ja asiaa, jotka jäivät kuluneen viikon jälkeen kytemään mieleen.

Somen kohtuullistaminen. Poistin viimein sen messengerin puhelimestani ja eikä paluuta ole. Huh miten paljon se, ettei jatkuvasti kyttää viestejä vapauttaakaan energiaa kaikkeen muuhun! Lisäksi laitan aina iltaisin puhelimen lentokonetilaan viimeistään klo 19: Tämä takaa sen, etten käy innoissani kurkkimassa instagramia, facebook-ilmoituksia tai blogikommentteja.
En tiedä, onko jokaisella tarvetta ihan näin radikaaleihin keinoihin, mutta itselleni olen kokenut tämän erittäin toimivaksi systeemiksi. Jatkuva puhelimen ”vartiointi” kulutti minulta paljon reserviä, mitä voisin käyttää hyödyllisiin tai  ihan vaikka vaan kivoihin asioihin.

Syömishäiriöpostaus ja keskustelut vertaistuen merkeissä. Tälle ei oikeastaan meinaa löytyä sanoja. Sydämeen suorastaan sattuu, kun niin monella on vastaavia kokemuksia ja kärsimystä. Toiseelta se sama sydän myös pakahtuu ilosta, kun kuulen toipumisesta, selviytymistarinoista ja heränneestä toivosta. Jos jonkin viestin haluaisin tuoda ilmoille, niin se olisi että syömishäiriöstä voi parantua!

1510221952922IMG_20171113_132520

Hyvä treeniboogie. Viime viikolla pääsin treenailemaan salille kolmisen kertaa, mikä on mielestäni jo erittäin jees määrä! Sen lisäksi rauhallista ja rentouttavaa kävelyä. Keskityn tällä hetkellä hiomaan niitä omia heikkouksia, jolloin kauhean isoja painoja ei tarvitse käyttää – vahvemmat lihasryhmät saavat ylläpitävää treeniä. Vaihdoin juuri treeniohjelmaa paremmin tämän hetken raskaustilannetta vastaavaksi ja on kyllä ollut osuvia treenejä vaikka itse sanonkin!

 

Meditointi ja yksinolo. Olen ollut jopa harvinaisen pohdiskelevalla tuulella viimeiset pari viikkoa. Viime viikolla alkanut Urheilijoiden syömishäiriöt -kurssi nosti pintaan sen verran paljon ajatuksia ja tunteita, etten oikein osannut niitä edes käsitellä. Toki postauksen kirjoittaminen auttoi jäsentelemään ajatuksia selkeämpään muotoon, mutta varsinainen tunteiden käsittely jäi vielä jälkipyykiksi.
Tunnistan tarvitsevani yksinäistä aikaa yllättävän paljon. Viime aikoina sitä ei juuri ole ollut tai jos on, olen täyttänyt sen (fiksusti) somella. Tai pyörinyt levottomana ympäri kämppää yrittäen tehdä jotain ”hyödyllistä”. Meditointi on ollut tässä tilanteessa ihan kultaa: Saan sillä erotettua työn ja vapaa-ajan sekä palautettua fokusta tähän hetkeen.
Enkä nyt tarkoita, että täytyy istua risti-istunnassa hymistellen jotain sanskriittia. Ihan vaan rauhoittuminen,  silmien sulkeminen ja hengitykseen keskittyminen riittää. Jos ajatus harhailee (niinkuin se aina tekee), voi keskittymisen jälleen tietoisesti kääntää sisään- ja uloshengityksen tarkkailuun.

Isänpäivä. Olipa ihanaa päästä yllättämään rakas sänkyyn kannetulla aamupalalla sekä pienellä lahjakokoelmalla. Mä olen aika huono vastaanottamaan yllätyksiä (ja sopeutumaan sellaisiin yllättäviin juonenkäänteisiin), mutta ylläreiden järjestämisestä tykkään hirveästi! On mielestäni paras fiilis, kun pienellä vaivannäöllä voi tuoda toiselle hyvän mielen.
Oli myös äärimmäisen hauskaa yrittää ottaa jonkinlaista (järkevää) kuvaa yhdessä tuon hassuttelijan kanssa…

Lauantaiburgerit. Olemme tässä yrittäneet miehen kanssa mestaroida täydellisen burgerin valmistamista. Yrityksiä on ollut lukuisia, mutta aina joku pieni juttu on jäänyt hiertämään. Nyt kuitenkin heittäisin, että olemme jo melko lähellä tässä projektissa! Sen verran herkkua oli tuo burgeri chorizo-paprikahilloineen ja bataattiranskiksineen. Röyh.

Diskovessa. Meillä tosiaan kärähti vessasta lamppu alkuviikosta ja valoshow oli melkoinen. Siitä lähtien hampaiden harjaukset, naamanpesut ja vessakäynnit suoritettiin tunnelmallisessa taskulamppuvalaistuksessa. Löytyi muuten ihan uusi arvostus toimivalle kattovalaisimelle! Kuten jaoinkin eräässä instagram-postauksessani: Kun on elänyt riittävän pitkään pimeydessä, valossa kaikki näyttää upealta! Tämä saattaa ehkä olla hieman vessan lamppua laajempi ajatus.

Minkälaisia ajatuksia tai asioita sulle jäi päällimmäisenä käteen viime viikolta? Syvällisiä tai vähemmän syvällisiä?

Syksy saapuu – Mitä minulle kuuluu?

Aamulla ulos hipsiessäni tuoksui syksy. Ilma oli viileän raikas, sellainen kouluaamun tuntuinen. Jep, syksy on tosiaan saapunut.

Mä rakastan syksyä: Jos pitäisi valita lempparivuodenaika, olisi se ihan heittämällä tuo keltaisten ja oranssien lehtien sävyttämä osa vuodesta. Raikas ilma, villapaitakelit, lämpimät teemukit, viileät auringonpaisteiset kelit, tunnelmalliset sadepäivät ja kynttilät. No need to say more!

Syksyssä on myös sellaista uuden alun tuntua. Se viehättää minua kovasti ja usein syksyisin tapahtuukin isoja juttuja elämässä: Päätöksiä tulevaisuudesta, uutta suuntaa, eteen päin siirtymistä, toisinaan myös hyppyjä tuntemattomaan. Tänään ajattelin kertoa, mitä tuolla mun päässä ja elämässä tapahtuu näin syksyn saapuessa!

2017-08-23 15.27.56-01

Mieli

Olen ollut erittäin mietteliäällä ja reflektoivalla tuulella lomasta lähtien. Sain jälleen aikaa hieman miettiä ja syventyä kuuntelemaan itseäni, tarpeitani ja tulevaisuuden visioitani. Yleensä tämä tuo jo selkeyttä ja suuntaa elämääni – tämä kerta oli  ehkä vähän erilainen.

Minulla on kyllä jokin kompassi, joka ohjaa minua eteenpäin. Tällä kertaa en vain oikein tiedä mihin olen menossa. Mahdollisuuksia on niin älyttömästi ja niin monia asioita, joita haluaisin tehdä. Mutta mitä juuri nyt ja missä järjestyksessä? Tuntuu, että olen hieman hukassa, enkä tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Varmaa on vain se, että eteen päin mennään! Vielä kun tietäisi mikä näistä teistä on eteen ja mikä taakse päin…

Treeni

Treenin suhteen menee paremmin kuin hyvin! Kesän treenikevennys toi kyllä paljon lisää intoa liikkumiseen, kun kroppa alkoi vihdoin palautua kunnolla. Osansa motivaation kasvattamisessa teki myös uusi treenipaikka: Kyllä, minä ostin salikortin!
Tekee välillä valmentajan päälle hyvää käydä muualla kuin työpaikalla treenaamassa. Vaikka olisikin kotisalilla ihan yksityishenkilönä, tulee siellä usein vastaan valmennettavia sekä kuntosalin muita asiakkaita, joilla on jotakin töihin liittyvää asiaa. Uusi sali sijaitsee lähellä kotia ja sinne on helppo köpötellä aamutreenille. Motivaatio on katossa!

DSC_2516-01

Ravinto

Jos treeni on sujunut ja motivaatio ollut kohdillaan, niin samaa ei voi sanoa ruokailusta. Masu on kiukutellut taas oikein todenteolla loman jälkeen – toisaalta en ole yllättynyt huomioiden sen valkosipulimäärän, mitä vatsaani kaadoin loman aikana. Vatsa siis turpoaa palloksi, kramppailee, kipuilee. Tilannetta ei yhtään helpota se, että ruokamääriä pitäisi lisätä treenien lisääntyessä. Ruokahalu ei aina ole ihan kohdillaan ja vatsan ollessa kipeä ei sinne huvittaisi tunkea yhtään lisää ruokaa.
Vielä en oikein ole keksinyt mistä tämä masun kiukkuilu nyt johtuu, mutta lienee fiksumpaa pitää jälleen sellainen vatsalle lempeämpi jakso ruokailuiden suhteen. Paljon energiaa masuystävällisistä ruoista, siinäpä jälleen haastetta kerrakseen! #challengeaccepted

Ajatuksissa

Tyyli
Olen jostain syystä pohtinut pukeutumista ja tyyliä viime aikoina astetta enemmän. Voi toki olla, että sillä on yhteys koko tähän back to school/work -meininkiin. Parasta joskus pienenä koululaisena olikin aina uuden koulurepun ja penaalin valinta. Ehkä haikailen tällä hetkellä jotain samankaltaista?
Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, etten osta enää niin sanottuja kertakäyttövaatteita, joiden alkuperästä ja laadusta ei ole takeita. En halua olla tukemassa hikipajoja ja kertakäyttökulttuuria. Sen sijaan ostan vähemmän ja laadukkaampaa. Tosiaan vaatteita löytyy kaapista tälläkin hetkellä paljon, ei niitä ihan älyttömästi edes tarvitse.
Jollain tavalla haluaisin kuitenkin päästä ilmaisemaan sitä omaa tyyliäni, enkä vaan kokoajan hihhuloida sporttikuteissa menemään. Sen aika tulee varmasti vielä!

Minimalismi
Olemme tehneet yhteisen päätöksen pyrkiä eroon ylimääräisestä tavarasta. On paljon selkeämpi koti ja pääkoppa, kun tavaraa ei pursua jokaisesta mahdollisesta kolosta. Tämä näkyy harkitsevaisuutena uusissa hankinnoissa, esimerkiksi juuri vaatteiden suhteen, sekä vanhojen tavaroiden myymisenä tai lahjoittamisena pois. Jos ostan jotain uutta, saa jotain vanhaa myös lähteä.
Vieläkin meillä on tietysti turhaa tavaraa, vaikka muutossa karsimmekin ison osan. Meillä on esimerkiksi kaksi telkkaria, joista kumpikaan ei ole seinässä. Tavoitteena olisikin myydä kaikki tarpeeton ja olla ostamatta tavaraa tilalle.

Lukeminen
Haluaisin kovasti lukea jotain ajatuksia herättelevää ja kiinnostavaa – jotenkin vain kuitenkin kyllästyn kirjan ensimmäisellä neljänneksellä. Olen aina ollut aikamoinen lukutoukka, joten tämä on minulle ihan vierasta. En tiedä, pitäisikö siis koittaa lukea jotakin ihan omasta genrestä poikkeavaa?

IMG_20170825_105756_231

Uudet tuulet

Syksyllä on tiedossa paljon uutta asiaa. Opinnoissa vastaan tulevat urheilijoiden psyykkinen hyvinvointi sekä urheilijoiden syömishäiriöt. Aiheet ovat minulle erittäin lähellä sydäntä ja odotankin kurssien alkamista jo kovasti. Opintojen vierailevina luennoitsijoina ovat muun muassa Vilho Ahola, Pippa Laukka ja Patrik Borg! Kovia nimiä kaikki, aion imeä jokaisen tiedonjyvän minkä irti saan!

Olen myös ilmoittautunut älyttömän mielenkiintoiseen koulutukseen, älyttömän pätevän voimavalmentajan koulutettavaksi. Kyseessä on Heikki Marinin voimaharjoitteluun keskittyvä koulutus, Marin Sport Performance 1, joka kestää pari viikonloppua syyskuussa. Olen koulutuksesta todella innoissani, sillä olen seurannut Heikkiä jo pitkään ja ihaillut hänen asiantuntemustaan. Nyt voin mennä kalastelemaan siitä pätevyydestä edes muutaman murusen!

Siinäpä muutamia asioita ja ajatuksia tästä hetkestä sekä tulevasta syksystä. Miltä sun syksy näyttää? Ja hei jos sulla on kirjasuosituksia, otan niitä ilomielin vastaan! 🙂