Nyt olen äiti – Äitienpäivä ja ajatuksia äitiydestä

Eilen vietin ihka ensimmäistä äitienpäivääni äidin roolissa. Perinteiseen tapaan aamupala tarjoiltiin minulle sänkyyn valkovuokkokimpun kera. Johan se aamupala maistuikin parhaalta vähään aikaan! Lisäksi minua lahjottiin lempparikukillani, kalloilla ja orkideoilla. Sain myös vapauden ”tehdä mitä vaan”, koska on äitienpäivä. Päädyin sohvan nurkkaan virkkaamaan samalla kun mies siivosi kämppää kuntoon. Puolen päivän jälkeen saimme nimittäin vieraiksemme miehen siskon perheineen.

Yhdessä ihastelimme nukkuvaa (ja toisinaan kiljuvaa) vauvaa, söimme maailman herkullisinta bataatti-linssicurrya ja kävimme ulkona nauttimassa auringosta. Muut kävelivät ja minä heiluin pyörällä mukana matkassa. Keli oli maailman kaunein!

Loppuilta menikin vauvan nojatuolina, sillä tällä hetkellä syli tuntuu olevan ainoa paikka, jossa hän viihtyy. Sain siinä rauhassa pohdiskella ja jäsennellä ajatuksiani kuluneesta päivästä sekä äitiydestä ylipäänsä.

äiti

Nyt olen äiti – Ajatuksia äitiydestä

Tuntui samalla upealta ja samalla erittäin epätodelliselta olla nyt äiti. Kaikki se odotus on nyt takana päin ja meidän pieni vauvamme on täällä.

Vaikka raskaus kestääkin sen yhdeksän kuukautta, en silti koe valmistautuneeni tarpeeksi äidin rooliin. Tämä ehkä johtuu siitä, että ajattelen päässäni Äitien olevan ikään kuin oma lajinsa – ihan erilaisia kuin minä. Äidit ovat vastuuntuntoisia, hyviä elämänhallinnassa ja multitäskingissä, laittavat lapsensa tarpeet edelle ja ehkä myös muuttuvat ihmisinä.

Äitiys varmasti kasvattaa enemmän, kuin mikään muu kokemus maailmassa. En silti halua hukata itseäni tämän kasvamisen myötä. Persoona toki muuttuu iän karttuessa muutenkin, mutta vanhemmuus tuo siihen vielä uusia sävyjä. Tällä hetkellä olen paikoitellen hieman hukassa, sillä asiat joista todella elämässäni nautin eivät juuri nyt ole mahdollisia. Minkälainen ihminen olen, jos en voi tehdä itselleni mielekkäitä asioita ja olen ”vain” äiti?

Mikä on äidin tehtävä? Tähän on varmasti miljoona oikeaa vastausta, mutta itse kiteyttäisin sen näin: Äidin tehtävä on olla tukena ja turvana, opettaa lapselle tästä maailmasta ja ohjata eteenpäin elämän polulla. Pitää huolta ja rakastaa. Rohkaista lasta kasvamaan omanlaisekseen yksilöksi ja kannustaa tavoittelemaan sitä mistä haaveilee. Tällaisen mallin olen saanut itse kotoa ja haluan sitä viedä eteenpäin myös omalle lapselleni.

Äitiys vaatii paljon, mutta samalla se myös antaa. Ihan huomaamattaan sitä saa itse kaikenlaisia hienoja ominaisuuksia. Kärsivällisyys, suunnitelmallisuus ja laskelmointikyky kasvavat äidiksi tulemisen myötä. Äitinä katselee maailmaa enemmän lapsen silmin, näkee paitsi vaarat ja pelot, myös elämän hienoudet. Ymmärrys muita, varsinkin vanhempia kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti. Jos kaikki kohtelisivat muita ja itseään samalla lempeydellä kuin äiti lastaan, voisi maailma olla erilainen paikka.

Mietin paljon sitä, osaanko olla oikeanlainen äiti. Mitä enemmän pohdin, sitä vakuuttuneempi olen kuitenkin siitä, että tapoja olla hyvä äiti on ihan just niin monta kuin on äitejäkin. Että kasvan omalaisekseni äidiksi yhdessä lapseni kanssa. En ehkä ole se perinteisen pullantuoksuinen mama, sillä kaipaan kovasti omaa aikaa, töiden tekemistä ja liikkumista. Toisaalta onko sillä niin väliä? Jos saan tehdä niitä itselleni merkityksellisiä asioita (joihin äitiys toki myös lukeutuu), olen parempi äiti niinä vauvan kanssa vietettyinä hetkinä.

äiti

Nyt saa heittää ilmoille omia ajatuksia ja muistoja äitiydestä! Lukisin mielelläni teidänkin pohdintaanne aiheesta 🙂

Lissää perhejuttuja!
Ystävänpäiväspesiaali – 10 faktaa parisuhteestamme
Raskauden puoliväli – fiilikset, yllätykset ja kuulumiset

Aamuhetki ja väsymyskrapula

Aamuhetki3_1

aamuhetki3_2

Tiedättekö sen tunteen, kun herää niin umpiväsyneenä, että tuntuu kuin olisi darrassa? Itsekin olisin epäillyt olleeni, jos en olisi ihan 100% varma tämän hetken absolutismista. Olenkin miettinyt, että onkohan juomisen tuomista ikävistä lieveilmiöistä suurin osa liittyväisiä niinkin ihmeelliseen ja yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuute.

Juhlimisten jälkeenhän tekee monesti mieli kaikkea mättöä. Väsymyskrapula ei ainakaan itselläni ole poikkeus; Heräsin aamulla himoiten pitsaa. Koska edellisen illan seikkailut rajoittuvat lähinnä sohvan, virkkaamisen ja venyttelyn piiriin, ei jääkaapista aamulla löytynyt pitsaa mutustettavaksi. Enkä toisaalta olisi sitä välttämättä oikeasti halunnut, kunhan mieleni havitteli sen sorttista makumaailmaa.

Tähän loistavana (ja nopeampana) ratkaisuna toimi pitsamunakas: Munakas tomaatilla, punasipulilla, vegejuustolla ja pitsamausteella. Ajoi asiansa oikein mainiosti, varsinkin kun kylkeen kyhäsi vielä raikkaan hedelmäsalaatin. Aamu lähti väsymyksestä huolimatta hyvin ja tasapainoisesti käyntiin!

aamuhetki3_6

Itse pärjään lähtökohtaisesti ihan ok myös hieman huonommilla unilla, mutta tietyn pisteen jälkeen se väsymys saavuttaa krapulamittasuhteet. Mites väsymys sulla vaikuttaa? Muita väsymyskrapulaisia?

Miten syön ja treenaan tällä hetkellä?

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän vähemmän vinkkipohjaista tekstiä eli raottaa vähän verhoa mun omien treenien ja ruokailuiden edessä. Mitä päätyy peeteen lautaselle? Entä miltä treenilukujärjestys näyttää? Se selviää tänään!

Aamupalahetki1

Olen jo kauan sitten hylännyt mustavalkoisen näkökulman terveyteen, sillä se ei tuo sitä mitä sillä tavoitellaan. Mustavalkoisuus on in vain pukeutumisessa. Sen sijaan luotan tasapainoon niin ravinnossa kuin treenissäkin.

Syöminen menee tällä hetkellä oikein kivasti eli syön paljon, hyvin ja ruokahaluakin löytyy. Pääsääntöisesti terveellistä ruokaa, välillä suklaata. Jos tarkemmin analysoidaan ruokavaliokokonaisuutta, niin lautaselta on viimeaikoina löytynyt tuttujen kaurapuuroannosten lisäksi melko usein kaurajogurttia, extrapaljon tahinia kaiken kanssa, paistettua lehtikaalia, parsaa, uunikasviksia, bataatti-porkkanamuussia kaurakermalla, nyhtökauraa, kikherneitä ja tomaattimunakkaita. Tällä hetkellä riisi ja parsakaali tökkivät erittäin pahasti, joten niitä ei tule juuri syötyä. Ravintohiivahiutaleisiin sen sijaan olen erittäin koukuttunut, vitsi mitä herkkua ja samalla saa kivasti B-12 vitamiinia ja sinkkiä!
Koen voivani erittäin hyvin kasvispainotteisella ruokavaliolla: Vatsa pelaa, olo on virkeä ja treeni kulkee. En kuitenkaan halua asettaa itselleni turhia rajoja tai kieltoja, minkä vuoksi en lokeroi itseäni kasvissyöjäksi. Syön ruokaa, joka nyt sattuu sisältämään pääasiassa kasvikunnan tuotteita. Lautaselle eksyy kyläillessä myös riistaa ja kanaa toisinaan, kananmunia kulutan päivittäin. Kunhan syömisessä pysyy joustavuus ja sallivuus, niin I’m good.

Mustavalkoisuus on in vain pukeutumisessa. Sen sijaan luotan tasapainoon niin ravinnossa kuin treenissäkin.

En oikeastaan jaksa stressata syömisestä sen kummemmin, koska jos oikein järjellä mietitään, niin mitäs hyötyä siitä on? Ihan oikein, ei yhtään mitään. Toki suunnittelen vähän päivän syömisiä ja valmistelen aterioita, jotta saisin syötyä tarpeeksi. En kuitenkaan punnitse tai laske mitään, enkä rajoita syömistäni. Jos on nälkä, syön lisää. Jos ei ole nälkä, ei ole pakko syödä. Tosin ehkä jonkun tahinipurkin kohdalla se annoskoon kontrolli voi olla ihan terve juttu, muuten lähtisi koko purkillinen aika äkkiä ääntä kohti…

 

Lounas1

Entäs sitten treenit? Treenirintamalla on ihan hiljattain tapahtunut pienoista muutosta. Vaihdoin kolmijakoiseen saliohjelmaan, jota tein muutaman viikon. Mutta se ei napannutkaan. En vain saanut treenistä enää samaa fiilistä!
Aloin miettiä, millaisesta treenistä oikeasti tykkään. Tykkään siitä, että saan kolistella isoja perusliikkeitä ja treenata koko kropan kerralla. Tykkään treenistä, josta tulee vahva ja pystyvä olo. Tykkään kehonpainolla tehtävistä temppuilutreeneistä ja kehonhallintaa vaativista harjoitteista.

Ja näiden pohjalta se omannäköinen treeniohjelma alkoi muodostua. Kaksi kertaa viikossa vedän koko kropan salitreenin, joista molemmat ovat erilaisia. Nämä ovat tehokkaita tunnin settejä, sisältäen maastavetoja, kyykkyjä, askelkyykkyä, leuanvetoa, pystypunnerrusta, penkkiä, kulmasoutua sekä muutamia apuliikkeitä. Nämä ovat niitä treenejä, joiden jälkeen tuntuu että voisin valloittaa maailman!

saliselfie1

Yksi tai kaksi (yleensä yksi) kertaa viikossa teen harjoittelua kehonpainolla. Tämä sisältää punnerruksia, leukoja, renkailla temppuilua, käsilläseisonnan harjoittelua sekä liikkuvuus-, jooga- ja pilatestyyppisiä harjoitteita. Lopuksi teen yleensä myös intervallityyppisen lyhyen rykäyksen soutulaitteella. Voi sitä hien määrää!

Lisäksi minulla on ohjattavana 3 ryhmäliikuntaa viikoittain. Maanantaisin on RVP (reisi-vatsa-pakara), keskiviikkoisin aamukahvakuula ja torstasin kehonhuolto. Teen tunneilla aina itse mukana, vaikka eihän se ihan samaa luokkaa ole, kuin se että olisi itse treenaamassa. Kyllä se joka tapauksessa treenistä käy ja hiki tulee! Torstainen kehonhuoltotunti on yleensä tarpeen alkuviikon treenien jälkeen ja toimii ihanana huoltohetkenä myös ohjaajalle.

Suuri osa liikkumisestani on kuitenkin liikettä, jota en laske varsinaisesti liikunnaksi. Vaikka en siis treenaisi, liikun jollain tapaa päivittäin. Teen kevyitä joogatyyppisiä avauksia ja aktivointiharjoituksia kropalle, kävelen paikasta toiseen, venyttelen. Koen, että itselleni tämän tyyppinen liike on erityisen tärkeää palautumisen kannalta. Varsinkin jos sen yhdistää rauhalliseen hengittämiseen! Siinä on vielä paljon opeteltavaa.

Liike1

Yhteensä siis 2 painoharjoitusta, 1-2 kehonpainotreeniä, RVP ja kahvakuula. Lisäksi kevyttä arkiaktiivisuutta päivittäin. Ihan sopivasti treeniä yhteen viikkoon mielestäni! Raskasta painoharjoittelua tulee paljon vähemmän verrattuna aiempaan, mutta se tuntuu tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta. Haluan taas pystyä tekemään enemmän kehonpainotemppuja ja kehonhallintaa vaativia juttuja! Oli nimittäin aikamoinen herätys, kun huomasin etteivät ne enää onnistukaan samaan malliin… Nyt siis takaisin harjoittelun pariin, niin alkavat taas kässärit kulkea!

Mites sun treeni- ja ruokakuviot menee tällä hetkellä? 🙂
~Heidi K.

Paremman mielen mustikkapiirakka (Gluteeniton & maidoton)

Tarina mustikkapiirakan takana: Olin päättänyt tehdä jotain luovaa. En oikein vielä tiennyt mitä se olisi. Normaaliin tapaani lähdin kuitenkin ensin aamutreenille. Tällä kertaa päädyin kävelemään Puijolle ja juoksemaan kuuluisia Puijon hyppyrimäen portaita. Hullujen hommaa! Portaat ovat niin pitkät ja jyrkät, että tuntui kuin ne eivät loppuisi koskaan. Aina yhden tasanteen jälkeen tuli vielä yksi!
Siinä porrasrääkin yhteydessä alkoi jotenkin kummasti tekemään mieli mustikkapiirakkaa. Minua alkaa nimittäin aina vähän harmittaa, kun olen jossain tosi huono. Kuten siis vaikka juoksemisessa, portaiden nousussa sekä näiden yhdistelmässä. Siitä saa tosin sopivasti ärsytystä tehokkaaseen treeniin, hahah.
Syntyi siis tällainen Instant better mood -piirakka! Kenellä nyt jäisi paha mieli mustikkapiirakan jälkeen? Tuttuun tapaan vatsalle sopivalla ja terveellisemmällä linjalla mennään: Näin se mieli myös säilyy hyvänä pidempään, kun ei ala harmittaa että on tuhonnut neljänneksen koko piirakasta. Krhmm, täysin hypoteettinen tilanne, krhmm.

Paremman mielen mustikkapiirakka (G&M)
3dl kaurahiutaleita
1dl omena/banaanisosetta
5rkl maidotonta margariinia/kookosöljyä
1 kananmuna
200-300g Go on -soijarahkaa 
1 kananmuna
3rkl sitruuna/limemehua
2rkl vaniljaproteiinijauhetta
(tai 1tl vaniljaa + 1rkl hunajaa)

Mustikoita


Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen.
Mittaa kaurahiutaleet blenderiin tai monitoimikoneeseen.
Jauha hiutaleet hienoksi jauhoksi (paakut eivät haittaa!)
Lisää joukkoon rasva, hedelmäsose ja kananmuna.
Sekoita tasaiseksi.
Taputtele taikina pieneen piirakkavuokaan kostutetuin käsin.
Nosta taikinaa vuoan reunoille, jotta täyte pysyy sisällä!
Esipaista pohjaa 10min.

Sekoittele sillä välin täytteen ainekset:
Soijarahka, kananmuna, sitrusmehu ja vaniljaproteiini.
Kumoa seos esipaistetun pohjan päälle.
Päällystä reippaalla kasalla mustikoita!
Paista uunin alatasolla vielä noin 30min.
Anna jäähtyä ennen tarjoilua.
Happiness on a plate is ready.

Semmoinen tarina tällä kertaa! Jos soija ei kuulu suosikkeihisi, voit toki käyttää tilalla myös perinteistä rahkaa (toki se maidottomuus menee siinä). Makeamman ystäville suosittelen valitsemaan pohjaan tuon banaanisoseen ja lisäämään täytteeseen vähän hunajaa. Jos taas margariini nostattaa ihokarvasi pystyyn, niin siitä vaan, käytä voita tai kookosöljyä. Piirakan kannattaa myös antaa jäähtyä kunnolla, jotta täyte saa tilaisuuden hyytyä! Itse saatoin vähän hätäisenä lusikoida tulikuumaa ja valuvaa versiota kitusiini. Hyvää se kuitenkin oli!
Aloitin tämän aamuni mustikkapiirakkapalalla, kahvilla ja kehonhuollolla. Hymyilytti. Ei vaan voi tulla huono päivä!


 Ihanaa viikonloppua juuri sinulle! Oisko kenties mustikkapiirakan aika? 🙂

Ensimmäinen aamu

Muuttorumba, check!

Eilen oli ensimmäinen aamu yhteisessä ihanassa kodissa. Niin, kodissa. Siltä se tuntui jo heti aluksi. Muistatte varmaan, että yleensä en saa nukuttua uusissa paikoissa kovin helposti. Edellisen asunnon kohdalla kotiutuminen kesti reilut kaksi viikkoa. Täällä sen sijaan nukuin yöni todella hyvin, enkä edes säikähtänyt herätessäni uuteen ympäristöön.

Yllättäen keittiö oli ensimmäinen huone, jota aloimme laittaa kuntoon. Keittiö on kuitenkin kodin sydän. Astioiden sovittaminen kaappiin, yhteinen pohdiskelu kahvinkeittimen järkevästä paikasta, jääkaapin täyttäminen terveellisillä raaka-aineilla. Pellavarouheen, auringonkukansiementen, kookoshiutaleiden ja mausteiden lusikoiminen kauniisiin lasipurkkeihin. Uudet söpöt kannelliset lasimukit, jotka suorastaan huutavat täytteekseen smoothieta.

Näistä uusista lasimukeista nautimme ensimmäisenä aamuna ensimmäiset kahvit. Tummapaahtoista Löfsbergiä keitettynä Moccamasterilla. Joukkoon reippaasti ravistettua kauramaitoa. Nautiskeltuna hitaasti pillillä. Seurana tietysti puuroa marjojen, proteiinijauheen, maapähkinävoin ja innostuksen kanssa! Oma keittiön pöytä, jonka ääressä voi istuskella rauhassa. Jutella mielenpäällä olevista asioista, herätä uuteen päivään yhdessä. Täällä on hyvä olla.

Huijaisin, jos väittäisin kaiken olevan jo valmista. Siivoukset on vielä tekemättä edellisiin asuntoihin ja laatikkovaltameri olohuoneessa vaikuttaa loputtomalta. Seuraavaksi käsittelyyn pääsee leivontatarvikkeiden laatikko, saattaa siis leipomusinspiraatio iskeä! Mieleni tekisi leipoa joko jotain terveyshippikakkua tai siemeniä sisältävää vuokaleipää. Tosin nyt on sen verran kuuma, että keittiössä hikoilu tuntuu vähintäänkin mielenkiintoiselta ajatukselta. Jotain raakaherkkua kenties? Katsotaan, ylittääkö leipomisfiilis mukavuudenhalun 😉
Onko teillä leipomusideoita tai reseptiä, jota tulisi kokeilla?

Syödäkö vai eikö syödä? Intuitiivisen syömisen taito

Minkälainen on terveellisin ruokavalio? Onko olemassa parasta mahdollista ruokavaliota?

Minun mielestäni on. Mielestäni paras ruokavalio on sellainen, joka tuo noudattajalleen hyvää oloa. Jossa kuunnellaan tarkasti kropan viestejä, mietitään mitä ne kertovat ja mennään niiden mukaan. Tehdään pääsääntöisesti valintoja terveellisten ruokien kategoriasta, välillä nautiskellaan niitä omia herkkuja hyvällä omatunnolla. Käytännössä tätä voisi kutsua intuitiiviseksi syömiseksi. Mielestäni keho osaa kertoa mitä se tarvitsee, kunhan sitä osaa kuunnella.
Ja sehän se ongelma usein onkin: Ei osata kuunnella kehoa. Joko syödään maha tupaten täyteen tai ollaan nälässä. Vedetään fitneksen kiilto silmissä parsakaalia napaan, vaikka maha turpoaa ja kipuilee. Syödään lauantaina kilo karkkia, koska huomenna on sunnuntai ja ei enää saa. Monilla on näiden erikoisruokavalioiden, cheat mealien ja kaikettomuuden keskellä kadonnut luontainen kylläisyydensäätely ja kehonkuuntelu ihan kokonaan

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin: Syö mitä haluat, sen verran kuin haluat. Lastaa lautasellesi juuri niitä ruokia, joita sinun tekee mieli ja lopeta syöminen kun olet sopivan kylläinen. Uskalla santsata, jos jäi nälkä sekä uskalla jättää lautasen reunalle jos et jaksa enää. Syö uudelleen silloin kun on nälkä, oli se sitten 2 tai 4 tunnin päästä.

Aluksi voi tuntua, että kontrollista luopuminen on vaikeaa. Kun ei enää olekaan tiettyjä sääntöjä. Voit kuitenkin miettiä, mitä hyvää ruokaa koskevat säännöt ovat tuoneet elämääsi? Ahdistusta, kun söitkin ylimääräisen omenan, ruokaväli venähti neljään tuntiin, otit ystävän synttäreillä ison palan kakkua tai lorautit kahviin maitoa vaikka olit maidottomalla? Kuinka moni näistä asioista on oikeasti ruokavaliosi terveellisyyttä heikentävä tekijä? Pieni vinkki, ei yksikään.
Monesti kiellot synnyttävät vain entistä enemmän ruokahimoja: Kun turhat kiellot ja säännöt poistetaan, myös hurjat herkkuhimot loistavat poissaolollaan. Entä sallisit itsellesi kohtuullisen määrän lemppariherkkuasi silloin kun siltä tuntuu, silloin kun oikeasti tekee mieli? Ei keho tiedä onko lauantai vai maanantai herkkupäivän koittaessa! Jos aina panttaat herkuttelua eteenpäin ennalta sovitulle päivälle, tulee herkuttelusta ennemminkin suorite kuin todellista nautiskelua. Myöskin riski överimättöihin ja vain rutiinin vuoksi syömiseen kasvaa.

Tietysti myös intuitiivisessa syömisessä on omat haasteensa. Henkilöllä tulee olla melko hyvä pohjatuntemus ravitsemuksesta ja ruokailutottumukset suunnilleen mallillaan. Sokeriin sekä rasvaiseen ja suolaiseen ruokaan tottunut keho huutaa nimittäin juuri näitä ruoka-aineita lisää, ei se halua heti ensimmäisenä banaanilettuja tai paprikaa. Anna kehollesi aikaa. Totuta sitä pienin askelin vähäsuolaisempiin aterioihin ja vähennä valkoisen sokerin käyttöä.
Tulee myöskin huomioida, että osa terveydelle epäedullisista muutoksista ei tunnu ennen kuin jotakin vakavampaa terveyshaittaa on jo muodostumassa. Esimerkiksi korkeaa veren kolesterolipitoisuutta ei voi tuntea. Vaikka itselle tuntuisi hyvältä syödä voita suoraan paketista, se tuskin on pidemmällä tähtäimellä hyvä ratkaisu. Jos kehollasi on kovasta liikunnasta ja runsaasta hikoilusta johtuen suolanpuute, se saattaa ilmetä hirmuisena salmiakin himona. Tämä ei tarkoita että sinun tulisi syödä salmiakkia, vaan ennemminkin kiinnittää huomiota kehon mineraalitasapainoon.

Itse olen entistä enemmän alkanut luottaa intuitiooni myös syömisessä. Kuuntelen tosi tarkkaan kylläisyyden tunnetta sekä olotilaa vatsassa. Noudatan myös mielitekojani hyvin pitkälle, nappaan jälkkäriksi taatelin tai mangopaloja, jätskiä, suklaata tai ison piparkakkulatten jos siltä tuntuu. Toisinaan se voi olla myös raakakakkua, täydellisen tahmeaa mutakakkua tai macaron leivoksia. Wingsejä, itsetehtyjä hamppareita tai suolapähkinöitä. Välillä syön monta päivää pelkkää kasvisruokaa, toisinaan iskee himo kunnon pihviin ja punaviiniin. Kyse on kohtuudesta.
Kun lisäksi valitsee joka päivä niitä (terveellisiä) ruokia joista pitää, tuntuu kuin herkuttelisi joka päivä. Sellaista ruokavaliota on todella helppo noudattaa ihan vuoden ympäri. Kun arkiruoka on omaa herkkua, ei houkutus epäterveellisempiin ruokiin ole läheskään niin suuri. Syö siis ruokia joista pidät!
Olen kuitenkin jo vuosia syönyt terveellisesti, joten moni juttu tulee suoraan selkärangasta. Alla on muutama perusperiaate, jota noudatan ihan automaattisesti. Sanomattakin lienee selvää, etteivät nuo ole mitään kiveen kirjoitettuja, vaan niistäkin joustetaan toisinaan!

Minulle parhaan ruokavalion perusperiaatteet:

1. Jokaisella aterialla kasviksia, marjoja tai hedelmiä
2. Ruoka- ja janojuomana vesi
3. Säännöllinen ateriarytmi
4. Pääaterioilla jokin laadukas proteiininlähde
5. Terveellisyys ei tarkoita tylsyyttä
6. 80/20: Kun 80% syö hyvin, lopun 20% voi syödä vähän rennommin
7. Höttöhiilihydraatteja, punaista lihaa ja alkoholia melko harvoin
8. Monipuolisuutta ja vaihtelua ihan joka päivä
9. Mikään ei ole kiellettyä

Voisin kuvitella näiden pätevän aika monelle! Ainakin jos tähtäimessä on hyvinvointi, eikä esimerkiksi tavoitteellinen lihasmassankasvatus tai suuri laihdutusurakka. Siinä täytyy jo ollakin hieman tarkempi, jotta tavoitteisiin päästään. Hyvinvointia tukeva ruokavalio saa olla paljon rennompi! Paras ruokavalio on siis sinulle, kehollesi ja mielellesi sopiva, suurimmilta osin terveellisiä ruoka-aineita sisältävä kokonaisuus, johon mahtuu myös sinun herkkuruokiasi.
Kertokaahan vähän teille parhaasta ruokavaliosta. Tää toimii mulla, mikä toimii sulla? 🙂

Perjantain positiiviset

Raikas sade, joka vie siitepölyn ja kaiken muun skeidan ilmasta. Ulkona on taas helppo hengittää! Sateessa on myös yllättävän kiva kävellä ja pyöräillä, kunhan ei tule kylmä. Pukeutumiskysymys siis.

Superhikinen salitreeni. Salilla oli niin kuumaa ja kosteaa, että viiden minuutin alkulämppäilyn jälkeen ihan valuin hikeä. Puhumattakaan sitten olkapää-hauis-ojentaja-core kiertoharjoittelutreenin jälkeen… Ihanaa!

Jälkkäriksi nautittu piparkakkulatte. Tummapaahtoisten kahvipurujen joukkoon ripaus piparkakkumaustetta + reippaasti vaahdotettua kauramaitoa = perfection in a mug <3 

Saan kohta miehen takaisin kotiin. Enää kaksi kokonaista päivää ja vähän päälle. Täytyy koettaa ajatella, että se on tosi vähän. Ja buukata paljon oheistekemistä viikonlopulle, ettei ehdi ajatella liikaa!

Kesäpartyt! Ystäväni muuttaa Jyväskylään, joten tämä alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia nähdä vähään aikaan. Ihmisten näkemisen lisäksi on tietysti kiva välillä vähän laittautua! Viime aikoina pukukoodi on noudattanut vähän liiaksi trikoot-toppi-yövaatteet -kaavaa. Jee, kauluspaita ja huulipunaa!

Suomalaiset mansikat. Parasta ikinä koskaan milloinkaan. Kotiutin toissapäivänä torilta litran ihania avomaan mansikoita, jotka osoittautuivat mitä makeimmiksi mollukoiksi. Voisin käydä tänään ostamassa toisenkin litran, nam!

Vapaus. Tykkään ihan äärettömästi mun nykyisistä päivistä. Ne kun voin järjestää miten haluan. Tietyt jutut täytyy tehdä, mutta voin asetella ne sopiviin pätkiin (lähes) mihin tahansa kellon aikaan. Tuntuu ihan luksukselta, kun voi aloittaa aamunsa hikijumpalla ja syödä lounaan rauhassa. Sitten voikin paahtaa töitä iltaan asti. Tai vaihtoehtoisesti aloittaa ne työt aamulla kuudelta ja päättää ne ajoissa, jolloin ilta jää vapaaksi!

Hymyilevät ihmiset. Tulen aina tosi iloiseksi, kun katseet kohtaavat tuntemattomien ihmisen kanssa ja suupielet kääntyvän hymyyn. Samoin salilla moikkailevat salitutut piristävät aina päivääni!

Pilven takaa pilkottava aurinko. Koska sateen jälkeen se aurinkokin tuntuu aina ihanammalta.

Ihmiskoe: Miten hiilihydraattien lisääminen vaikuttaa kehoon ja mieleen?

Aihe, joka on varmasti kutkuttanut monen mieltä. Kaikki eivät sitä välttämättä myönnä, mutta tiedän monen (naisen) pohtivan tätä. Tekevätkö hiilihydraatit lihavaksi?
Vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat olleet melko kovassa nosteessa viimeisten vuosien ajan. Överikarppaus on ehkä menneen talven lumia, mutta muun muassa paleoruokavalio on edelleen melko suosittu terveystietoisen väestön keskuudessa. Vaikka itse en olekaan vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattanut, on kyseinen makroravinneryhmä ollut aivan liian pienellä kulutuksella suhteessa aiempiin liikuntamääriini. Päätin siis jälleen lähteä ihmiskokeeseen: Mitä tapahtuu keholle, suorituskyvylle, mielialalle ja elämälle jos lisään reippaasti hiilihydraatteja päivittäisiin ruokailuihini?

Lisäsin aluksi lähinnä aamupuuron määrää. Tämän jälkeen otin myös lounaalle mukaan hiilihydraattipitoisen lisukkeen, kuten kvinoaa tai täysjyväriisiä. Asteittain lisäsin hiilihydraattia mukaan myös välipaloille, iltapalalla onkin ollut iso puuroannos jo pidemmän aikaa. Tällä hetkellä syön siis jotakin hiilihydraattipitoista lähes jokaisella aterialla. En laske tähän mukaan marjoja tai vihanneksia, sillä niiden sisältämä hiilihydraattimäärä on sen verran pieni. Puhun siis riisistä, bataatista, kaurasta, riisikakuista, riisinuudeleista, kvinoasta ja banaaneista.

Välillä mietin, että miksi en tehnyt tätä aiemmin. Olotilani on suoraan sanottuna ihan mahtava! Vaikutukset ovat ulottuneet paitsi treeniin, myös mielialaan ja uneen. Seuraavassa listauksessa kirjaan ylös plussat ja miinukset tästä ihmiskokeilusta.

Plussat

+ Tämä energian määrä
Aivan ehdottomasti yksi parhaimmista sivuvaikutuksista. Jaksan hyvin pitkäänkin, eikä tule sellaisia energiatason syöksylaskuja. Keskittymiskyky on ihan eri luokkaa esimerkiksi koneella työskennellessä.

+ Kylläisyys
En olisi ikinä uskonut näin käyvän, mutta loputon nälkä katosi! Luontainen nälän säätely on tehostunut, tunnistan paremmin nälän ja tiedän milloin olen sopivan kylläinen.

+ Olen vihdoin oppinut nukkumaan
Muistatte varmasti mun aiemmat uniongelmat. Noh, tämän ihmiskokeilun aikana olen nukkunut kuin pieni possu!

+ Palautuminen
Lihakset eivät enää ole niin järkyttävän kipeät ja se pienikin kipu/kireys kestää vain pari päivää. Tällä on puolestaan ollut todella positiivisia vaikutuksia treenissä jaksamiseen ja mielialaan. Tiedättekö sen fiiliksen kun lihakset ovat niin kipeät ettei ole enää kivaa? Se on ainakin omalla kohdallani jäänyt historiaan.

+ Suorituskyky
Kuten jo mainitsin, treeneissä saa jatkuvasti lisätä painoja. Voimaa on tullut lisää, jaksaa pusertaa paremmin loppuun asti! Harvoin tulee enää sellaista oloa, että loppuu puhti ihan kokonaan.

+Rentous
Tuntuu jotenkin tosi huojentavalta, että voi syödä masunsa täyteen hyvää ruokaa. Että tietää ruokamäärän olevan sopiva kun masu sanoo niin. Ja jos jää nälkä voi aina syödä lisää. Olotila on semmoinen rentoutuneen rauhallinen. Tykkään isosti!

 

Miinukset

– Aluksi oli tosi turvonnut ja täysi olo
Tämä on ihan ymmärrettävää, kun ruokavalioon tekee muutoksia. Vaikka lisäsin hiilihydraattien määrää hitaasti, en meinannut jaksaa syödä. Olotila tasoittui kuitenkin, kun kroppa tottui muutokseen!

– Painonnousu
Pieni painon nousujohteisuus oli ihan odotettavissa. Se selittyy kuitenkin pitkälti hiilihydraattien nestettä sitovalla ominaisuudella ja glykogeenivarastojen täyttymisellä. Pääkopalle se oli kuitenkin yllättävän haastavaa aluksi. Nyt hetken jälkeen no problem!

– Tylsyys
Aluksi olin sitä mieltä, että riisi on tylsää. Söisin niin paljon mieluummin lautasellisen ihania kasviksia! Tässä kuitenkin korostuu sama maustamisen tärkeys, kuin niissä kasviksissakin. Ja jälleen totutteluvaiheen jälkeen tykkään tosi paljon, suolainen ja tahmeaksi keitetty riisi on ihanaa!

Lopputulemana on siis että nykyisin syön enemmän ja liikun vähemmän. Kuitenkin lihasmassa on aavistuksen tullut ylöspäin näin subjektiivisesti arvioituna. Lihavuudesta ei ainakaan ole tietoakaan…
Miksi hiilihydraateilla on näin huono maine? Mikään yksittäinen ravintoaine ei lihota tai laihduta. Lihominen tai laihtuminen vaatii energiansaannin ja -kulutuksen epätasapainoa. Teoriassa olisi mahdollista syödä vaikka pelkkää suklaata ja silti laihtua. Tai syödä pelkkiä banaaneja ja lihoa. Keho on kuitenkin äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, joten pelkkä energy input – energy output ajattelu olisi melkoista yksinkertaistamista. Esimerkiksi ruokahalun ja kylläisyyden säätelyyn osallistuu lukemattomia hormoneja ja signallointimolekyylejä. Jos tarkastelemme näistä vain yhtä tai kahta, on näkökantamme aina karkea yleistys. Hiilihydraattien välttely pohjautuu monissa lähteissä niiden insuliinia nostattavaan vaikutukseen. Insuliinilla on elimistössä omat tehtävänsä, muun muassa verensokerin säätely kuljettamalla glukoosia soluihin ja vähentämällä glukoosin vapautumista maksassa. Lisäksi insuliini tukee lihasproteiinisynteesiä eli sillä lihasproteiinia säästävä ominaisuus. Insuliinipeikon selättämisestä voit lukea lisää Lihastohtorin ja Vladimir Heiskasen mainion tekstin aiheesta!

Tässä vielä pieni muistiopas hiilihydraattien lisäämiseen:

1. Aloita hitaasti, lisää pieni määrä kerrallaan
Kenen tahansa masu menee sekaisin äkillisestä pastaämpärillisestä, jos siihen ei ole tottunut.

2. Kiinnitä huomiota laatuun
Pääasiassa täysjyvää, mukana myös juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Treenien ympärillä voi kuluttaa myös nopeampia hiilihydraatteja, kuten valkoista riisiä tai banaaneja.

3. Muista myös muut makroravinteet
Vaikka hiilihydraatteja lisätäänkin, täytyy myös muistaa rasvat ja proteiinit. Yhdistele aterioille sopivasti kaikkea: Kuitupitoisia hiilihydraatteja, jokin proteiininlähde sekä pehmeitä rasvoja.

4. Kuuntele kroppaasi
Se kyllä kertoo milloin olet kylläinen. Lautasta ei ole pakko syödä aina tyhjäksi! Jämät voi laittaa jääkaappiin ja syödä myöhemmin.

5. Ota rennosti
Pieni painon pompsahdus ja turvotus on ihan normaalia. Se tasoittuu kyllä, älä murehdi! Nauti syömisestä, suorituskyvyn noususta ja lisääntyvästä energiasta.

Onko teillä omakohtaisia kokemuksia vastaavista ihmiskokeista? Kertokaa! 🙂

Bikinikuntoon viidessä minuutissa? #älälaihduta

Olen viime päivinä pohdiskellut paljon niin kutsuttua kesäkuntoa. Aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää – ja sehän tarkoittaa että suomalaisten vaatteet pienenevät kuin villapaita liian kuumalla pesuohjelmalla. Pienemmät vaatteet luonnollisesti paljastavat villapaitoja enemmän: Sekä ulkoisesta että sisäisestä bikinikunnosta.

Ulkoinen kesäkondis on se minkä kaikki tunnistavat. Tiedättekö, näyttää kivalta shortseissa tai uikkareissa. Tätä kuntoa varten ihmiset alkavat panikoida jo hyvissä ajoin. Varhaisimmat aloittavat jo tammikuussa, myöhäisherännäiset sitten toukokuun puolella. Treenejä tiukennetaan, ruokavalioon panostetaan, lähdetään ehkä dieetille tai nettivalmennukseen. Pahimmassa tapauksessa vedetään pussikeittoja, detox-kuureja tai kaalisoppadieettiä, joilla saattaa olla terveydelle paljon pitkäkestoisemmat seuraukset, kuin parin viikon rantakelpoisuus. Miksi emme koe olevamme riittäviä astelemaan rannalle ilman puolen vuoden valmistautumista?

Tiedän mitä meiltä puuttuu. Sisäinen bikinikunto. Oman itsensä ja vartalonsa arvostus, terve itserakkaus. Vertailemme itseämme lehtien kansimalleihin, instagram-tähtösiin, julkkiksiin sekä siihen salilla samaan aikaan käyvään tyttöön, jolla sattuu olemaan hyvä peppu. Vertailemalla unohdamme kuitenkin yhden asian: Me olemme ainutlaatuisia. Sinä olet ainutlaatuinen. Vaikka siis kuinka kääntäisit, vääntäisit, itkisit, dieettaisit, kiermurtelisit ja hikoilisit, et tule koskaan olemaan kukaan muu. Sinussa on varmasti ominaisuuksia joista et erityisemmin pidä, niin on minullakin. On asioita, joita et välttämättä pysty muuttamaan. Nämä sinulle ominaiset piirteet on parempi pyrkiä hyväksymään, eikä antaa niiden kääntyä elämääsi (ja rantakelposuuttasi) varjostaviksi tekijöiksi.
Faktahan on se, että ihmiset miettivät melko vähän muita. Rannallakin ihmiset luultavimmin pohtivat lähinnä omaa habitustaan, ranta-aktiviteetteja, jätskikiskan jäätelöä tai nauttivat auringosta silmät kiinni. Voisimme siis kaikki keskittyä nauttimaan kesästä, omasta olosta, lämmöstä ja ihmisistä ympärillä.

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että olisi paljon järkevämpää olla ympäri vuoden omaa silmää miellyttävässä kropassa. Jos itselläsi on jatkuvasti kehno ja epävarma olo, tulisi ehkä tehdä jotain toisin. Tottakai! Jos epävarmuutta tuottava asia on sellainen, jonka voi muuttaa, niin miksi ihmeessä et tekisi muutosta? Muutoksen ei kuitenkaan tulisi lähteä itseinhosta ja siitä että tulee kesä. Halu voida hyvin ja elää terveellisesti kantaa paljon pidemmälle kuin pahalla mielellä ja kiireellä tehdyt pikaratkaisut. Jos epävarmuus puolestaan kohdistuu asioihin, joille ei voi tehdä mitään, miksi murehtisit niistä?

Sisäinen bikinikuntomme kaipaa siis työstämistä ulkoisen tavoin. Se nimittäin on edellytyksenä toimivalle ulkoiselle kesäkondikselle. Mielen kesäkuntoa treenataan opettelemalla hyväksymään omat pienet vikansa, toistomäärät ovat vain melko paljon suurempia kuin salilla. Ne liikkuvat nimittäin sadoista tuhansiin yhtä työstettävää aluetta kohden. Sisäisen kesäkunnon dieetti koostuu mielellesi hyvistä affirmaatioista eli positiivisista voimalauseista: Mitä voisit sanoa itsellesi kun epävarmuus puskee jälleen päälle?
Vaikka olisi millainen superkroppa, se ei ole mitään ilman itsevarmuutta ja arvostusta. Hyvä olo hehkuu myös ulospäin. Tosiasiassa bikinikuntoon ei siis vaaditakaan valtavia muutoksia – paitsi mahdollisesti ajatusten tasolla.

 
Tämä aihe on tosiaan pyörinyt päässäni viime päivinä myös omien tuntemusteni myötä. En mahdu housuihini ja olotila hieman ahdistaa. Meinasin jo hairahtua, suunnitella jonkin sortin kiristelyä kesäksi. Sitten aloin jälleen pohtia että miksi. Miksi haluaisin tehdä tämän? Minä kuitenkin voin erinomaisesti ja olen energinen, treenitulokset ovat nousujohteisia, olen täysin normaalipainoinen. Tämän kaiken pitäisi riittää oikein hyvin, sillä oma sisäinen hyvä olo on se kaikkein tärkein asia.

Tulin siihen lopputulokseen, että vaadin itseltäni (jälleen kerran) hieman liikaa. Kun katselen näitä kolmen vuoden takaisia kuvia, voin olla enemmän kuin tyytyväinen. Nimittäin nykyhetkeen.
Kolme vuotta sitten silmistäni paistoi väsymys, vaikka muistan yrittäneeni hymyillä isosti. Pahimmasta oli tuossa kohtaa jo selvitty, mutta terveiden kirjoissa ei henkisesti oltu vielä lähelläkään. Nykyisin kannan vielä 10 lisäkiloa kolmen vuoden takaiseen. Tällä hetkellä voin kuitenkin aidosti ja oikeasti sanoa, että olen vihdoin terve. Terveys on niin paljon muutakin kuin paino ja ulkomuoto. Muutama lisäkilo on pieni hinta mielenterveydestä.
Tällä hetkellä tilanne vaatii siis lähinnä pientä asennemuutosta pään sisällä. Sisäisen bikinikunnon metsästäminen siis alkakoon: ensiavuksi ajattelin kääntää ajatusmallejani sekä unohtaa täydellisyyden tavoittelun. Ja tietysti ostaa uudet housut.

Tänään 6.5 vietetään Älä laihduta -päivää. Päivän tarjoituksena on nostaa esiin paino-ja laihdutuskeskeisen ajattelutavan laajempia vaikutuksia, muistuttaa lempeydestä itseä kohtaan. Laihuus ei ole itseisarvo.