Paino hyvinvoinnin mittarina: Annatko vaa’an määrittää päivän fiiliksen?

On ihan tavallinen päivä. Olo on kiva ja tuntuu hyvältä omassa kropassa. Päätät hypätä vaa’alle. Mitä?! Plus 2kg? Olit niin varma, että paino olisi pudonnut tai edes samoissa lukemissa. Harmittaa. Hyvä fiilis on tiessään ja tilalle astuu morkkis sekä olisi pitänyt kieltäytyä siitä mummon leipomasta pullasta -ajatusketju. Pitäiskö alkaa taas laihduttaa?

Mitä ihmettä juuri tapahtui? Annoit painon, ulkoisen tekijän, määrittää mielialasi. Kaikki oli vallan hyvin, ennen kuin painolukema rävähti silmillesi vaa’an näytöltä. Mikään ei kuitenkaan konkreettisesti muuttunut noiden muutamien sekuntien aikana. Ainoastaan jokin mielessäsi muuttui. Paino on sinänsä kelju hyvinvoinnin mittari, että se saattaa ihan normaalilla vaihtelullaankin saada sinut voimaan huonommin – erityisesti henkisesti.

Paino ahdistaa todella monia naisia. Sen nousuihin ja laskuihin reagoidaan kuin kyse olisi vähintäänkin sijoitusrahaston kurssien romahtamisesta tai räjähdysmäisestä kasvusta – tietenkin kääntäen verrannollisesti. Sen alhaisemman painolukeman vuoksi ollaan usein valmiita laihduttamaan mitä kyseenalaisimmilla keinoilla ja rääkkäämään sekä kehoa että mieltä. Tämä siitäkin huolimatta, että suurin osa naisista ajattelee ja järkeilee myös olevansa ihan sopivan kokoisia ja kelpaavansa sellaisena kuin ovat. Painosta ja kehonkuvasta ovat kirjoittaneet muun muassa ihanat Iida, Annika ja Eve.

Itsellenikin paino on menneisyydessä ollut jotenkin hurjan merkityksellinen juttu. Syömishäiriön myötä painon tarkkailu eteni ihan obsessiivisiin mittoihin ja muistan itkeneeni puolen kilon painonnousua. Raskausaikana seurasin jännityksellä omia fiiliksiäni painonnousun suhteen. Huijasin pahasti, jos väittäisin, ettei painonnousu hetkauttanut minua mihinkään tällä kertaa: Tuntuihan se pahalta, mutta osasin järkeillä tilanteen sitä vaativan. On kuitenkin hämmentävää, miten jopa raskaana oleville luodaan paineita mahdollisimman pienistä raskauskiloista ja niiden pudottamisesta pikavauhtiin. Nyt synnytyksen jälkeen on ihan vapauttavaa, etten edes tiedä tämän hetken painoani. Ja ensimmäistä kertaa ei oikeastaan edes kiinnosta.

Tänään Syömishäiriöliitto SYLI:n Älä laihduta – päivänä ajattelin sanoa muutaman sanasen painosta ja sen suhteesta hyvinvointiin.

paino

Paino hyvinvoinnin mittarina

Miksi ihmeessä painoa sitten käytetään hyvinvoinnin mittarina? Tottakai sillä on jotakin merkitystä terveyden kannalta: On aika aukottomasti osoitettu, että sairauksien riski kasvaa ylipainon kasvaessa. Kuitenkin tulee huomioida, että kyseessä on riskin kasvu. Ei siis suora yhteys, jonka mukaan yksioikoisesti ylipaino = sairaus. Ylipainoinen voi olla terveempi kuin normaalipainoinen tai hoikka, mikäli hänellä on terveemmät elämäntavat.

Vastatakseni kysymykseeni: Painoa käytetään mittarina terveys-sairaus-riskiakselilla, koska se on helppo, edullinen ja nopea tapa arvioida tilannetta. Tästä kuitenkin voi syntyä vaikka minkälaisia virhetulkintoja. Olemme varmaan kaikki kuulleet esimerkin, jossa urheilullista nuorta naista tai miestä kehotetaan laihduttamaan, koska BMI on yli 25? Lihasmassa on rasvamassaa tiheämpää, jolloin runsaasti lihasta omaavan henkilön paino on korkeampi kuin vähemmän lihaksikkaan henkilön. Tai mitä väliä edes mistä se viimeinen kilo koostuu: Eikö tuntuisikin jotenkin nurinkuriselta ajatella, että heti kun paino nousee tietyn pisteen yli, muuttuisimme jotenkin sairaiksi tai epäterveiksi?

Kuten olen kirjoitellut aiemmin, painoon vaikuttaa todella moni tekijä eikä se ole stabiili suure. Se heittelee jatkuvasti elämäntapojen puitteissa suuntaan tai toiseen. Painon äkillisen nousun syistä voit lukea täältä. Kun ymmärtää painon heittelyn syitä paremmin, on se myös helpompi hyväksyä: Jos kyseessä on kerran muuttuva tekijä, miksi annan sen vaikuttaa niinkin voimakkaasti hyvinvointiini?

paino

Miten sinä voit?

Seuraavaksi aion jatkaa kliseellä, mutta se nyt vain sattuu olemaan totta. Paino on vain numero.  Oma kokemuksesi hyvinvoinnista on paljon tärkeämpää kuin yksikään luku. Hyvinvointia voi kokea ihan missä tahansa painossa, muodossa tai koossa. Huomaisitko ilman vaakaa painosi muuttuneen hieman? Hyvin todennäköisesti et.

Jos kerran paino ei ole hyvä hyvinvoinnin ja terveyden mittari, mikä olisi? Hyvinvointia on käsitteenä hankala arvioida, sillä se on niin voimakkaasti sidottu yksilön kokemukseen. Vain sinä voit määrittää milloin juuri sinulla on hyvä olla. On paljon muitakin keinoja arvioida hyvinvointia kuin paino. Itse näkisin ennemmin mielekkääksi arvioida hyvinvointia lisäävien tapojen toteutumista arjessa kuin yhtä yksittäistä lukuarvoa. Lisäksi havainnointia voi kohdistaa omaan mieleen ja ajatuksiin: Mitä ajatuksesi kertovat hyvinvoinnistasi?

Hyvinvoinnin tsekkauslista

• Syötkö päivittäin värikkäitä kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään 500g?
• Juotko 2l vettä päivässä?
• Nukutko 7-9h yössä?
• Liikutko jollakin tavalla (treeni, hyötyliikunta) vähintään 60min/10 000 askelta päivässä?
• Koetko päivittäin tai lähes päivittäin arkesi ja työsi/opiskelusi mielekkääksi?
• Onko mielialasi pääsääntöisesti positiivisen puoleinen?
• Puhutko itsellesi kannustavasti ja rohkaisevasti?
• Oletko arjessa pääsääntöisesti energinen ja jaksat hyvin?

Oheisia kysymyksiä pohtimalla voit arvioida hyvinvointisi tilaa. Tarkoituksena ei missään tapauksessa ole luoda paineita tai olettaa näiden tekijöiden olevan kaikilla samanlaisia. On vain todennäköisempää olla hyvinvoiva, jos vastaa näihin kysymyksiin kyllä. On kuitenkin myös ihan mahdollista kokea huonoa oloa näistä huolimatta ja silloin kannattaakin jutella asiasta joko ystävälle tai ammattilaiselle.

paino

Oletko sinä huomannut painon vaikuttavan mielialaasi positiivisesti tai negatiivisesti?

”Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Älä laihduta -päivänä keskustellaan hyvinvoinnista ja terveydestä, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihtuminen. Älä laihduta -päivä viestii, että ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve koosta riippumatta. Älä laihduta -päivänä julistetaan painorauha.” Syömishäiriöliitto SYLI.

Miksi vatsa pömpöttää? 4 syytä ja 4 ratkaisua

Syy 1. Rasvakudosta on liikaa.

Se on vain valitettava fakta, että vatsa saattaa hieman pömpöttää, jos sen päällä on paksu rasvakerros. Ihonalaista rasvaa paljon haitallisempaa on kuitenkin viskeraalinen rasva, joka kertyy sisäelinten ympärille. Mikäli vatsasi tuntuu kovalta pallolta pehmeän sijaan, on vatsarasvan karistaminen myös merkittävä terveysteko.

Ratkaisu:Maltillinen laihdutus ja kehonkoostumuksen parantaminen. Reseptinä terveellistä perusruokaa ja hengästyttävää aerobista liikuntaa lihaskuntoharjoittelun ohella. Ruokapuolella voi panostaa hieman enemmän pehmeisiin rasvoihin ja vähentää höttöisiä vaaleita hiilihydraatteja.

DSC_1674

Syy 2. Turvotus

Vatsa voi pompsahtaa palloksi myös itsellesi epäsopivien ruoka-aineiden nauttimisen jälkeen. Jos vatsan pönötys yhdistyy selkeästi ruokailuhetkiin ja varsinkin jos turvotukseen liittyy muita vatsaoireita, voi syyllinen piillä turvottavissa ruoissa.

Ratkaisu: Selvitä, mikä vatsaasi kiusaa. Pidä ruokapäiväkirjaa ja seuraa oireiden yhteyksiä ruokavalioosi. Pyydä tähän tarvittaessa apua ammattilaiselta, sillä moista palapeliä on melko vaikea ratkoa yksin. Tsekkaa myös annoskoko ja huolellinen pureskelu! Iso annos mitä tahansa, kehnosti pureskeltuna, saa vatsan kuin vatsan turpoamaan. On myös ihan luonnollista, että illalla kaikkien päivän syömisten jälkeen masu on pyöreämpi kuin aamulla.

DSC_1664

Syy 3. Heikko poikittainen vatsalihas.

Jos sinulla ei ole suurta määrää rasvakudosta vatsalihastesi päällä eikä kyse ole vatsan turvottelusta, voi syy löytyi syvistä vatsalihaksista. Poikittainen vatsalihas kuroo vatsaa sisäänpäin kuin korsetti. Mikäli korsettisi on löysälle nyöritetty, vatsa pääsee pullahtamaan ulospäin. Esteettinen haitta on toissijainen, sillä poikittaisen vatsalihaksen tuen puuttuminen tarkoittaa myös alaselän tuen puutteellisuutta. Esimerkiksi kyykky on hyvin raskas liike keskivartalolle ja puutteellisella keskivartalopidolla se tuo valtavan paineen alaselkään. Välilevynpullistuman rinnalla pömppövatsa on pikkujuttu!

Tämä pätee myös synnyttäneisiin naisiin: Joskus raskauden aikana tapahtuva vatsalihasten erkauma palautuu melko hitaasti ja vatsa jää pullottamaan. Tällöin tulee malttaa mielensä ja välttää kovempia rutistuksia kunnes vatsalihasten jännesauma on kuroutunut normaalimittoihin. Vatsalihasten erkaumankin tapauksessa lähdetään liikkeelle poikittaisen vatsalihaksen aktivoimisesta.

Ratkaisu: Tunnista poikittaisen vatsalihaksen aktivaatio. Sen voi tehdä esimerkiksi näin: Mene selinmakuulle jalat koukussa. Tunnustele lantiolta suoliluunharju (luinen kyhmy lantion etupuolella). Siirrä sormia kyhmystä pari senttiä keskemmälle ja pari senttiä alaspäin. Nyt hengitä ulos, supista lantionpohja ja kuvittele vetäväsi korkeavyötäröiset housut jalkaan. Liikkeen tulisi tuntua liukumisena itseäsi kohden, ei niinkään kohoamisena kohti kattoa. Vatsan kohoaminen kertoo pinnallisten lihasten aktivoitumisesta. Poikittaisen vatsalihaksen aktivaatio saa aluksi olla hyvin hento, jotta pinnalliset lihakset eivät varasta sen työtä!

Kiinnitä huomiota keskivartalon kontrolliin ja tee hallittuja liikkeitä. Esimerkiksi nelinkontinasennosta hallitut raajojen nostot jatkuvalla poikittaisen vatsalihaksen tuella ovat oikein hyviä harjoitteita. Oma lempparini on dead bug niminen keskivartalon aktivointi selinmakuulla! Kun keskivartalopito onnistuu poikittaisen vatsalihaksen harjotteissa, sitä tulisi harjoitella myös raskaampien liikkeiden osana. Muista pitää kevyt pito vatsassa kaiken liikkumisen aikana, oli se sitten salitreeniä, tanssia, juoksua tai aerobikkiä.

DSC_1658

Syy 4. Huono ryhti.

Tämä on oikeastaan syistä kaikkein helpoin hoitaa! Tiukka lantionseudun lihaksisto voi saada lantiokorin kippaamaan ja selän notkolle. Tällainen selkä kaarella ”ankkaryhdissä” käveleminen taas saa vatsan näyttämään pömpöttävältä, vaikkei se oikeastaan sitä olisikaan.

Ratkaisu: Huolla kehoasi säännöllisesti, joko omatoimisesti venytellen ja rullaillen tai hierojalla käyden. Keskity ensisijaisesti lonkankoukistajan, etureiden ja pitkien selkälihasten liikkuvuuden turvaamiseen lantion kääntymisen ehkäisemiseksi. Myös nelikulmaisen lannelihaksen, pakaran, takareisien ja lähentäjien liikkuvuus kannattaa tsekata ja huoltaa kuntoon!

DSC_1659

Nyt kun tiedät syyt, niin eikun ratkaisun pariin! Tsemppiä! 🙂

Ja hei olkaa lempeitä jookoskookos? Ei ollut ihan maailman helpoin tehtävä laittaa omaa napaa nettiin. Vatsan seutu on nimittäin yksi sellainen seikka, josta olen itsessäni eniten epävarma. Meillä kaikilla on sellaisia kohtia, eikö vaan?

Pitääkö liikunta-alalla olla FIT?

Postaus on julkaistu aiemmassa blogissani heinäkuussa 2016.

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni jo tovin. Välillä kokenut hirveää painetta ja alemmuutta, välillä taas saanut jopa pientä lisäbuustia omaan tekemiseen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen olen muodostanut oman mielipiteeni. Pitääkö liikunta-alan ammattilaisen olla FIT?

Omasta mielestäni kyllä ja ei.

Aluksi voisi olla hyvä määritellä mitä fit sitten tarkoittaa. Sana tuo mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Itse liittäisin sen enemmänkin terveyteen ja hyvinvointiin: Ihminen joka on fit suosii terveellisiä elämäntapoja. Liikkuu reippaasti ja on perushyvässä kunnossa, syö pääsääntöisesti terveellisesti, nukkuu yönsä hyvin, pyrkii hallitsemaan stressitasojaan ja tekemään elämässä itselleen mielekkäitä juttuja. Tällainen laaja-alaisempi hyvinvointi näkyy usein myös ulospäin hyväkuntoisena ulkokuorena.

Asiantuntemuksen lisäksi liikunta-alan ammatilaisen kunto on kuitenkin jonkinlainen valintakriteeri. Asiantuntijan tulisi mielestäni olla motivaation ja inspiraation lähde asiakkaalle. Kuka oikeasti ottaa ohjeita vastaan, jos personal trainer ei itse näytä elinvoimaiselta? Tai valmentajalta joka ei itse jaksa nostaa edes levytankoa? Nyt puhutaan kuitenkin tietyn tason hyväkuntoisuudesta ja siitä, että elää kuten opettaa. Terve, energinen ja hymyilevä habitus kumpuaa omista päivittäisistä valinnoista, mikä varmasti välittyy asiakkaallekin. Ollakseen fit ei tarvitse olla kireä kuin viulunkieli, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ulkokuori ei kuitenkaan määritä osaamista. Tulisi ottaa huomioon minkälaisia tuloksia valmentaja on saanut asiakkailleen. Tietotaitoa saattaa olla vaikka kuinka, mutta se ei vaan pääse käytäntöön omalla kohdalla. Myös liikunta-alan ammattilaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin: Heidänkin elämässään tulee eteen mutkia ja kiemuroita, jotka vaikeuttavat terveellisten elämäntapojen noudattamista. Tosin entistäkin esimerkillisemmän ammattilaisen tunnistaa siitä, että kiireen ja arjen pyörityksen keskelläkin oman hyvinvoinnin edistäminen ei painu unholaan. Vaikka oma ulkomuoto pääsisikin vähän repsahtamaan, ei se silti vie pois kaikkea sitä osaamista, mikä valmentajan pääkoppaan on tallentuneena.

Jos sinulla on jokin tietty ulkonäköön liittyvä tavoite, voi sopivan ammattilaisen löytämisessä käyttää avuksi myös ulkonäkökriteerejä. Mikäli tavoitteenasi on saada kilometrin kokoinen hauis, kannattaa etsiä valmentajaa, joka on onnistunut tekemään itselleen ja asiakkailleen haluamiasi tuloksia. Jos sen sijaan haluat parantaa kyykyn, maastavedon ja penkkipunnerruksen yhteistulosta uusiin sfääreihin, ei valmentajan ulkonäöllä ole merkitystä. Tällöin valmentajan ja tämän asiakkaiden voimatasojen kehitys on paljon huomionarvoisempi seikka.

Joten kyllä, liikunta-alan ihmisen tulee tietyssä määrin olla fit. Itse ainakin haluan toimia terveenä roolimallina muille sekä omalla esimerkilläni kannustaa ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin. Mikäli fittiyden mieltää vain alhaiseksi rasvaprosentiksi ja suuriksi muskeleiksi, niin siinä tapauksessa ei tarvitse! Olkavarren ympärysmitta ei välttämättä, muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta kerro valmentajan tietotaidosta yhtään sen enempää kuin kengän numero.

Mitä sinä olet mieltä? Olisiko timmi valmentaja uskottavampi? Vai onko ulkokuorella merkitystä? Kerro minulle mielipiteesi! 🙂