Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta

aamuhetki

Aamuhetki, joka tuntuu luksukselta. Se on jännä, miten alkaa arvostaa asioita uudella tavalla, kun ne eivät ole enää jokapäiväisiä rutiineja. Miten sitä kaipaa sellaista, jota ennen piti itsestäänselvyytenä. Ja miten siitä itsestäänselvyydestä tulee harvinaista herkkua, arjen luksusta, kun se ei enää joka jokaisen päivän ohjelmassa.

Hiljaisuus ja hipsutus teen keittoon villasukissa. Hiutaleet tottuneesti veden kanssa mikroon, koska ei sitä voi tietää, josko tämä rauhallisuus päättyy hetken päästä. Kaksi ja puoli minuuttia, sekoitus, vielä minuutti. Pling. Puuron joukkoon pari isoa lusikallista riisiproteiinia, päälle puoli pakastimen mittaa marjoja. Vadelmaa ja mustikkaa. Banaanien siivuttamisen kohdalla hoksaaminen, että edelleen on hiljaista. Siitä innostuneena banaaniviipaleiden asettelu ja huoleton ropsaus cashewpähkinöitä perään. Pala tummaa suklaata kruunaamaan koko kokonaisuus.

aamuhetki

aamuhetki

Siinä se lautanen ja teemuki nyt nököttävät ihan siinä edessä. Kauniisti kohmeiset marjat, suklaapalat sulaneena puurossa. Niin täydellisinä, aivan kuin tämä hetkikin. Uskaltaako tässä alkaa syömään vai rikkoutuuko tämä luksusaamu? Edelleen on hiljaista, uusi päivä valkenee ja aurinko nousee. Hiljaisuudessa vain lusikoinnin äänet ja teen hörppäisyt.

Pian kulhon pohja jo häämöttää. Viimeisessä lusikallisessa jäljellä reilusti suklaata ja vadelmaa. Nam. Tämä on sitä arjen luksusta parhaimmillaan. Viimeiset kulaukset jo hieman hiljaisuudesta ja verkkaisuudesta viilenneestä teestä. Samalla makuuhuoneesta alkaa kuulua vaimeita, pian jo voimistuvia heräämisen ääniä. Kiitos, että sain aamuhetkeni.

aamuhetki

Millainen olisi sun täydellinen luksusaamu? 🙂

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro
Aamuhetki päältä kaunihimpi

Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro

Joskus on vaan luksusta herätä tietäen, että aamupala odottaa keittiössä valmiina. Varsinkin, kun kyseessä on herkullinen ja kaunis aamiainen. Tämä ihanuus on vielä kivempaa ilman, että toisen täytyy nousta sitä aamupalaa etukäteen laittamaan, vaan herkuttelemaan voi istahtaa yhdessä!

Tuorepuuro

Tämä purkkiin pakattu tuorepuuro helpottaa älyttömästi kiireisiä aamuja olit sitten opiskelija, työssäkäyvä tai kotiäiti. Ja kyllä, kotiäideillä on myös kiireisiä aamuja – kiire tosin muodostuu vauvan syöttämisestä, vaipanvaihdosta ja nukuttamisesta. En tiedä onko tämä teille tuttu skenario, mutta täällä ainakin arkea: Nyt ois se oma hetki, saa laittaa ja syödä aamupalaa, niin boooom eikös se vauva olekin hereillä pirteänä kuin kofeiinipärinöissä oleva peipponen. Silloin on erittäin kätevää, että on jääkaapissa se tuorepuuropurnukka, jonka voi lusikoida napaan vaikka yhdellä kädellä.

Vaikka resepti onkin yksinkertainen, nopea valmistaa ja hyvin nopea myös syödä, ei se ole herkullisuudesta tippaakaan pois! Miehen ensimmäinen reaktio oli ilahtunut maiskahdus täähän maistuu ihan risifrutilta! Totta, enpä tullut ajatelleeksi! Yhdistelmä kermaisen täyteläistä tuorepuuroa sekä maukasta marjahilloa tuo tosiaan mukanaan risifruttimaisen vivahteen. Marjavalikoima mukailee perinteistä kuningatarhilloa eli tämä vitamiinipommi sisältää mansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Lisäksi mukana on kuitu- ja omegapitoisia chiasiemeniä tuomassa hilloon hieman rakennetta. Tämä herkku siis yhdistää tasapainoisen ravintoainejakauman herkulliseen makuun eli kyse on jo aamupalojen aatelista!

Tuorepuuro

Tuorepuuro

Kuningattaren tuorepuuro (2lle)

2dl kaurahiutaleita
250g soijarahkaa
2dl kookosmaitoa
½tl vaniljatangon siemeniä
mansikoita, mustikoita, vadelmia ( noin 500g)
noin 0,5 dl chiasiemeniä

Tarjoiluun tuoreita mansikoita ja minttua tai sitruunamelissaa

Sekoita keskenään soijarahka, kookosmaito, kaurahiutaleet ja vaniljatangonsiemenet. Törkkää jääkaappiin.

Valmista chiahillo: Kuumenna marjat ja tilkka vettä kattilassa. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon chiasiemenet huolellisesti sekoitellen. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin. Annos on isohko eli tästä riittää hilloa useaan herkkupuuroon! Lisää chiahillosta voit lukea tästä linkistä!

Kokoa purkkiin kerroksittain tuorepuuroa ja chiahilloa. Koristele tuoreilla mansikoilla ja yrteillä. Nauti kiireettömästi tai kiireessä, kotona tai matkalla.

Tuorepuuro

Tuorepuuro
Itse tein tuorepuuron ja hillon illalla, mutta kokosin purnukan vasta aamulla. Varsinkin jos haluaa visuaalisesti nätin annoksen, kannattaa se toteuttaa näin. Jos arvostaa enemmän tuota kiireaamun helpotusta, voi sekä puuron että hillon lykätä illalla valmiiksi purkkiin. Mikään ei tosiaan estä syömästä tätä ihan tavalliselta lautaselta, herkulliselta se maistuu varmasti silloinkin!

Maistuis varmaan sullekin? 😉

Lissää tuorepuuroa:
Tuorepuuron palikkamalli – Miten valmistaa taatusti herkullista tuorepuuroa?

Nyt olen äiti – Äitienpäivä ja ajatuksia äitiydestä

Eilen vietin ihka ensimmäistä äitienpäivääni äidin roolissa. Perinteiseen tapaan aamupala tarjoiltiin minulle sänkyyn valkovuokkokimpun kera. Johan se aamupala maistuikin parhaalta vähään aikaan! Lisäksi minua lahjottiin lempparikukillani, kalloilla ja orkideoilla. Sain myös vapauden ”tehdä mitä vaan”, koska on äitienpäivä. Päädyin sohvan nurkkaan virkkaamaan samalla kun mies siivosi kämppää kuntoon. Puolen päivän jälkeen saimme nimittäin vieraiksemme miehen siskon perheineen.

Yhdessä ihastelimme nukkuvaa (ja toisinaan kiljuvaa) vauvaa, söimme maailman herkullisinta bataatti-linssicurrya ja kävimme ulkona nauttimassa auringosta. Muut kävelivät ja minä heiluin pyörällä mukana matkassa. Keli oli maailman kaunein!

Loppuilta menikin vauvan nojatuolina, sillä tällä hetkellä syli tuntuu olevan ainoa paikka, jossa hän viihtyy. Sain siinä rauhassa pohdiskella ja jäsennellä ajatuksiani kuluneesta päivästä sekä äitiydestä ylipäänsä.

äiti

Nyt olen äiti – Ajatuksia äitiydestä

Tuntui samalla upealta ja samalla erittäin epätodelliselta olla nyt äiti. Kaikki se odotus on nyt takana päin ja meidän pieni vauvamme on täällä.

Vaikka raskaus kestääkin sen yhdeksän kuukautta, en silti koe valmistautuneeni tarpeeksi äidin rooliin. Tämä ehkä johtuu siitä, että ajattelen päässäni Äitien olevan ikään kuin oma lajinsa – ihan erilaisia kuin minä. Äidit ovat vastuuntuntoisia, hyviä elämänhallinnassa ja multitäskingissä, laittavat lapsensa tarpeet edelle ja ehkä myös muuttuvat ihmisinä.

Äitiys varmasti kasvattaa enemmän, kuin mikään muu kokemus maailmassa. En silti halua hukata itseäni tämän kasvamisen myötä. Persoona toki muuttuu iän karttuessa muutenkin, mutta vanhemmuus tuo siihen vielä uusia sävyjä. Tällä hetkellä olen paikoitellen hieman hukassa, sillä asiat joista todella elämässäni nautin eivät juuri nyt ole mahdollisia. Minkälainen ihminen olen, jos en voi tehdä itselleni mielekkäitä asioita ja olen ”vain” äiti?

Mikä on äidin tehtävä? Tähän on varmasti miljoona oikeaa vastausta, mutta itse kiteyttäisin sen näin: Äidin tehtävä on olla tukena ja turvana, opettaa lapselle tästä maailmasta ja ohjata eteenpäin elämän polulla. Pitää huolta ja rakastaa. Rohkaista lasta kasvamaan omanlaisekseen yksilöksi ja kannustaa tavoittelemaan sitä mistä haaveilee. Tällaisen mallin olen saanut itse kotoa ja haluan sitä viedä eteenpäin myös omalle lapselleni.

Äitiys vaatii paljon, mutta samalla se myös antaa. Ihan huomaamattaan sitä saa itse kaikenlaisia hienoja ominaisuuksia. Kärsivällisyys, suunnitelmallisuus ja laskelmointikyky kasvavat äidiksi tulemisen myötä. Äitinä katselee maailmaa enemmän lapsen silmin, näkee paitsi vaarat ja pelot, myös elämän hienoudet. Ymmärrys muita, varsinkin vanhempia kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti. Jos kaikki kohtelisivat muita ja itseään samalla lempeydellä kuin äiti lastaan, voisi maailma olla erilainen paikka.

Mietin paljon sitä, osaanko olla oikeanlainen äiti. Mitä enemmän pohdin, sitä vakuuttuneempi olen kuitenkin siitä, että tapoja olla hyvä äiti on ihan just niin monta kuin on äitejäkin. Että kasvan omalaisekseni äidiksi yhdessä lapseni kanssa. En ehkä ole se perinteisen pullantuoksuinen mama, sillä kaipaan kovasti omaa aikaa, töiden tekemistä ja liikkumista. Toisaalta onko sillä niin väliä? Jos saan tehdä niitä itselleni merkityksellisiä asioita (joihin äitiys toki myös lukeutuu), olen parempi äiti niinä vauvan kanssa vietettyinä hetkinä.

äiti

Nyt saa heittää ilmoille omia ajatuksia ja muistoja äitiydestä! Lukisin mielelläni teidänkin pohdintaanne aiheesta 🙂

Lissää perhejuttuja!
Ystävänpäiväspesiaali – 10 faktaa parisuhteestamme
Raskauden puoliväli – fiilikset, yllätykset ja kuulumiset

Herkuttelua arkeen – Porkkanakakkupuuro (G, M)

Juuri kun pääsin sanomasta, etten enää raasta kesäkurpitsaa puuroon, raastin sinne porkkanaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään niukistelupuuro vaan aikamoinen herkku! Tämä puuro nimittäin maistuu porkkanakakulta tai vähintäänkin porkkanakakkutaikinalta.

Puuron salaisuus piilee porkkanan lisäksi makua tuovissa mausteissa – inkiväärissä, kanelissa, kardemummassa ja ripauksessa suolaa. Niissä ihan samaisissa kuin kippaisit mukaan herkulliseen porkkanakakkuun.

Avain pehmeääkin pehmeämpään koostumukseen löytyy mukaan vatkatuista kananmunista. Voi kuulostaa epäilyttävältä, mutta maistuu taivaalliselta. Kananmuna kypsyy sekoitellessa ja tuo mukanaan taikinamaisen rakenteen. Munattomat ihmiset (tää kuulosti niin paljon paremmalta mun päässä) voivat korvata kananmunat esimerkiksi hyvänmakuisella proteiinijauheella ja ripauksella psylliumia!

Kuten mun reseptit yleensäkin, on resepti luontaisesti vähemmän makea. That’s the way I like it! Makeanhimotukseen voi kuitenkin mainiosti lisäillä mukaan esimerkiksi hunajaa, superkypsää banskua tai taateleita.

Valmiina syömään? Vain muutama minuutti, niin tämä lautasellinen voi olla sun edessä!

Porkkanakakkupuuro

Porkkanakakkupuuro

1,5dl kaurahiutaleita
2 pientä porkkanaa
2dl kauramaitoa
2-3dl vettä
½tl kanelia, kardemummaa ja inkivääriä
ripaus suolaa
2 kananmunaa

Tarjoiluun maapähkinävoita ja marjoja

Mittaa kattilaan vesi ja kauramaito. Heitä sekaan kaurahiutaleet, raastettu porkkana ja mausteet. Keittele puuro jähmeäksi. Lisää tämän jälkeen joukkoon kananmunat reilusti vatkaten, kunnes kananmuna näyttää kypsyneeltä ja puuron koostumus taikinaiselta. Nauti esimerkiksi maapähkinävoin ja marjojen kanssa!

Ootko sä kokeillut kakkupuuroa ennen? Jos sulla on joku lemppari herkkupuuroresepti tai spesiaalit puuron päälliset, niin heitähän ihmeessä jakoon! 🙂

Lissee puuroa!

Tuorepuuron palikkamalli – Miten valmistaa taatusti herkullista tuorepuuroa?
Arkiaamuista luksusta: Mustikkapiirakkapuuro
Palauttava punttipuuro

Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?

aamu aamu

Soseutan smoothieen mansikoita, soijarahkaa ja basilikaa. Sipaisen kauraleivälle maapähkinävoita ja viipaloin päälle banaania. Sirottelen kanelia koristeeksi. Toinen leipä päällystyy avokadolla kuin itsekseen. Kruunaan vielä kokonaisuuden mustapippurilla. Kaadan smoothien lasiin ja tipautan päälle söpön pienen basilikalehdykän koristeeksi. Vedenkeitin porisee, teesiivilä kilahtaa mukiin. Keittiön valtaa Tiikerin päiväunen tuoksu.

Istahdan syömään. Aurinko pilkahtaa esiin pilven takaa. Maistelen kauraleipiä vuorotellen, koska suolaisen ja makean yhdistelmä on jotain taivaallista. Hörppään välissä ison kulauksen teetä. Syön smoothien tapani mukaan lusikalla. Hieman tipahtaa myös yöpaidalle, pyöreän pallomahani päälle. Niin, kohta pallo ei ole enää siinä smoothiestopparina. Tänään on laskettu aika ja sekös herättää ajatuksia tähän aamuun.

aamuaamu

Onko tämä aamuhetki viimeinen rauhallinen aamu vähään aikaan?

Onko huomenna jo kaikki toisin? Sitähän ei voi tietää. Ajatus näiden valoisten aamun aloitusten ja rauhoittumisen menettämisestä tuntuu kieltämättä hieman ikävältä: Ainakin siis tiedän nauttivani aikaisista ja rauhallisista kotiaamuista todella. Voihan tietysti tapahtua niinkin, että aamuhetkien harvinaistuttua niistä tulee entistäkin ihanampia ja ainutlaatuisempia. Harvinaista herkkua, kuten munkit ja sima vappuna, mämmi pääsiäisenä tai sekametelisoppa jouluna.

Ehkä en osaa edes kaivata näitä basilikan asetteluun kuluneita hetkiä? Uudet aamurutiinimme ovat vielä hämärän peitossa. Mitä nyt olen ymmärtänyt varsin monen tuoreen vanhemman puheista, eivät leipien asettelu, mustapippurirouhaisut ja kanelitupsahdukset ehkä ole ensimmäisenä mielessä. Prioriteetit muuttuvat ja se on erittäin ookoo.

Ehkä aamuhetket toteutuvat jatkossakin, vain eri muodossa kuin tällä hetkellä? Aamuihini on pikkuhiljaa hiipinyt lisää ihmisiä – ensin aviomies, seuraavaksi vauva. Jälkimmäinen tosin lienee hieman vaativampi tapaus, jonka tarpeet menevät omiemme edelle. Näin etukäteen ajateltuna ei tuntuisi ihan mahdottomalta saada homma toimimaan siten, että aamu olisi edes toisinaan pyhitetty rennolle aamupalastelulle ja teen juomiselle. Tämä kuitenkin konkretisoitunee, kun tulokkaan luonne selviää ja pääsemme uuteen arkeen kiinni.

Aamu on suurimman osan elämästäni ollut päivän parasta aikaa – miksei se voisi olla sitä myös vauvan kanssa?

aamu

Tämän aamun aamuhetki oli yksi rentouttavimmista pitkään aikaan. Olisin siis ehkä jopa valmis luopumaan näistä hetkeksi, sillä tästä aamusta jäi hyvä fiilis! Millainen on sinulle täydellinen aamupala ja aamuhetki?

Muita aamuhetkiä:
Aamupalahetki kuvina
Aamuhetki päältä kaunihimpi
Aamuhetki ja väsymyskrapula

Vaikeistakin asioista tulee ajan myötä helppoja – Rapea banaani-suklaagranola (G, M, ei lisättyä sokeria)

Ootko koskaan ajatellut olevasi jossain asiassa huono ja jättänyt sen vuoksi asian siihen? Ei ehkä kannattaisi, sillä elämässä ne hienoimmat asiat harvemmin tulevat helpolla. Paitsi banaani-suklaagranola. Se on liiankin helppoa ollakseen totta.

Olin ala-asteella tosi huono matikassa. Minun jotenkin tosi vaikea ymmärtää, miten laskemalla 1 + 6 voi tulla 7. Siitähän tulee ihan erimuotoinen luku! Oman logiikkani mukaan ilmiselvä lopputulos olisi ollut 16. Olin tosi visuaalinen lapsi, enkä oikein ymmärtänyt matikan konseptia.

Päädyin siis tukiopetukseen laskuvaikeuksieni ja itseasiassa myös lukemishaasteiden vuoksi. Tein hurjasti töitä oppiakseni laskemaan ja lukemaan sujuvasti. Ala-asteen loppuun mennessä sekä äidinkielessä että matikassa komeili todistuksessa suora rivi kymppejä.

granola

Pointti tässä matikkatarinassa ei ole se, että voisin nyt tulevasta reseptistä vääntää jonkin hienon yhtälön. Tosin sitäkin harkitsin jo hetken aikaa, sillä nykyisenä nörttinä rakastan kaikkea mukafiksua numeroidenpyörittelyä. Keskeisin pointti on tässä: Jos olet jossain huono tai jokin asia tuntuu vaikealta, ei se tarkoita että se on sitä aina. Asiat voivat muuttua, jos a) niin haluat ja b) olet valmis tekemään niiden eteen töitä.

Sama pätee myös terveellisempien elämäntapojen opetteluun. Vaikka terveellinen elämä tuntuisi tällä hetkellä maailman vaikeimmalta asialta, se ei tule olemaan sitä aina. Kerroin tässä postauksessa olleeni joskus myös aikamoinen sokerihiiri. Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut siitä pois: Nykyisin makuaistini lämpenee ennemmin miedosti makeammille herkuille ja terveellinen ruoka maistuu aidosti hyvältä. En voi sanoa, että näin on aina ollut, vaan se totuttelu vie aikaa.

En välttämättä olisi pikku-Heidinä innostunut tästä banaani-suklaagranolasta, ainakaan muuten kuin nimen perusteella. Granola on vain kevyesti makeaa sekä aikuiseen makuun sopivan tummasuklaista. En silti sanoisi tämän maistuvan mitenkään liian terveelliseltä: Mukana on granolalle ominainen paahteinen maku, ihanan rouskuva koostumus sekä lisätwistiä pullamaisista mausteista. Omaa mieltäni (ja vatsaani) hellii myös tieto reseptin hyvää tekevistä ainesosista, kuten verensokeria tasoittavasta kauran kuidusta, pehmeistä rasvoista ja hitaista hiilihydraateista.

granola

Rapea banaani-suklaagranola

1 ruskeapilkkuinen banaani
2rkl öljyä
2-3tl kaakaojauhetta
1tl kanelia
0,5tl kardemummaa
2,5dl kaurahiutaleita
Halutessasi rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä

Muussaa banaani haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon öljy, kaakaojauhe, kaneli ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen kaurahiutaleet ja rouhitut pähkinät tai siemenet. Määrää voi säätää banaanin koon mukaan: Kaurahiutaleiden tulee imeä lähes kaikki neste taikinasta. Jos seos näyttää siis lölleröltä, kasvata hiukan hiutaleiden määrää. Sekoittele huolellisesti tasaiseksi.

Levitä seos pellille kökkäreiksi. Osa saa jäädä vähän suuremmiksi, kun taas osan olisi hyvä olla hiukan pienempiä. Tasaisuus on tylsää. Huomioithan, että liian isot kökkäreet jäävät helposti pehmeiksi! Paista 150-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia välillä käännellen. Lopussa voit vielä laittaa kiertoilman päälle extrarapean lopputuloksen takaamiseksi!

Anna granolan jäähtyä kokonaan ennen syömistä. Vaikea vaihe, sillä tuoksu on aika huumaava! Granola ei kuitenkaan saavuta täyttä rapeuttaan ennen jäähtymistä, joten käännä katseesi kohti tulevaa makunautintoa. Nautiskele granolaa aamu- tai välipalalla esimerkiksi soija- tai kaurajogurtin, hedelmien, marjojen ja maapähkinävoin kanssa.

Tsekkaa myös nopea pannumysli, jos granolan paistelulle ei ole aikaa!

granola

Mikä on sellainen asia, jossa olet kenties luovuttanut ennen kuin ehdit onnistua? Entä minkä eteen teit kovasti töitä ja onnistuit? Jos et ole pohdiskelevalla tuulella, voit toki kertoa myös mitä tykkäsit granolasta, koska se oli vähän niinkuin tämän postauksen aihe. Kai? Ihanaa alkanutta huhtikuuta sinulle!

Aamuhetki ja väsymyskrapula

Aamuhetki3_1

aamuhetki3_2

Tiedättekö sen tunteen, kun herää niin umpiväsyneenä, että tuntuu kuin olisi darrassa? Itsekin olisin epäillyt olleeni, jos en olisi ihan 100% varma tämän hetken absolutismista. Olenkin miettinyt, että onkohan juomisen tuomista ikävistä lieveilmiöistä suurin osa liittyväisiä niinkin ihmeelliseen ja yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuute.

Juhlimisten jälkeenhän tekee monesti mieli kaikkea mättöä. Väsymyskrapula ei ainakaan itselläni ole poikkeus; Heräsin aamulla himoiten pitsaa. Koska edellisen illan seikkailut rajoittuvat lähinnä sohvan, virkkaamisen ja venyttelyn piiriin, ei jääkaapista aamulla löytynyt pitsaa mutustettavaksi. Enkä toisaalta olisi sitä välttämättä oikeasti halunnut, kunhan mieleni havitteli sen sorttista makumaailmaa.

Tähän loistavana (ja nopeampana) ratkaisuna toimi pitsamunakas: Munakas tomaatilla, punasipulilla, vegejuustolla ja pitsamausteella. Ajoi asiansa oikein mainiosti, varsinkin kun kylkeen kyhäsi vielä raikkaan hedelmäsalaatin. Aamu lähti väsymyksestä huolimatta hyvin ja tasapainoisesti käyntiin!

aamuhetki3_6

Itse pärjään lähtökohtaisesti ihan ok myös hieman huonommilla unilla, mutta tietyn pisteen jälkeen se väsymys saavuttaa krapulamittasuhteet. Mites väsymys sulla vaikuttaa? Muita väsymyskrapulaisia?

Hyvän aamun ainekset: Aamurutiinit

Herääminen ilman herätyskelloa. Hipsutus paljain jaloin hammaspesulle. Kasvojen pesu kylmällä vedellä, paljon lempparivoidetta ihoa kosteuttamaan. Vessasta lääkkeet mukaan keittiöön, ravintolisät kämmenelle ja kaikki ykkösellä alas. Joka aamu tämä tapahtuu samassa järjestyksessä.

En tiiä teistä, mutta itse olen erittäin rutiineja rakastava ihminen. On ihanaa, kun asiat menevät tietyllä kaavalla ja tietää mitä odottaa. Varsinkin jos rutiinit ovat hyvää oloa tuovia ja energisoivia! Tällä hetkellä elämäni on ollut aika vaihtelevaa ja paikoitellen kaoottista, joten aamujen rutinoiminen on ollut ihan pelastus. Ilman aamujen zen-hetkeäni olisin varmaan jo seonnut.

DSC_1853

Lisäravinnekulautuksen jälkeen on parin uutukaisen tavan vuoro. Nappaan suuhuni pari parapähkinää, jotka pureskelen hitaasti. Lisäksi sujautan suuhun lusikallisen pellavansiemenöljyä, jonka huuhdon alas vedellä. Näin saan heti päivän alkuun kivasti omega-3 rasvahappoja sekä seleeniä, jotka hyvin helposti jäävät hieman vähäisiksi. Jos jotain pitää muistaa tehdä, se kannattaa tehdä heti ekana aamulla. Eipä tarvitse murehtia myöhemmin päivällä!

Aamurutiinini ovat muuttuneet vuosien saatossa, mutta ydin on pysynyt samana: Kahvi. Aamuisin tulee saada kahvia, mielellään tummapaahtoista ja vahvaa reilulla kasvimaitolorauksella. Kahvin ajankohta sen sijaan on vaihdellut. Jos saan päättää, juon aamukahvini ennen aamupalaa sohvan nurkassa istuskellen. Välillä se täytyy pikaisesti hörppäistä seisaaltaan ennen bussiin kiiruhtamista, mutta useimmiten aikaa jää pienelle nautiskelulle. Usein luen myös blogeja, katson videoita tai juttelen rakkaan kanssa.

DSC_1860

Aamukahvin jälkeen on aamiaisen aika. Tämä vaihtelee vähän päivän sisällöstä riippuen, mutta useimmiten AP pitää sisällään joko smoothien, kananmuna-kasvissetin tai tuhdin puuron. Kaikki vaihtoehdot kuorrutetaan kasviksilla, hedelmillä tai marjoilla. Tärkeänä pidän tasapainoisuutta: Yhtään ravintoaineryhmää ei sorsita toisen kustannuksella, vaan kaikkea nautitaan kohtuudella.

Aamurutiinini olennaisin ydin ei muuten liity mitenkään syömiseen. Se kuuluu näin: Yöpuku vaihdetaan pois päältä vasta, kun on pakko lähteä ulos. Mukavuus ennen kaikkea!

DSC_1851

Miltä sun tyypillinen aamu näyttää? Miten alkaa hyvä päivä? 🙂

 

Pannukakkuja ja hilloa joka päivä?

Elämä olisi aika täydellistä, jos joka päivä voisi syödä pannukakkuja hillolla.
Tosiasia on, että kyllähän sitä voi. Kahdellakin eri tavalla! Ajattelin esitellä teille nämä kaksi tapaa ja niiden lopputulokset.

Voihan sitä aina leipoa pellillisen pannaria vehnäjauhoilla, voilla ja sokerilla. Lusikoida kylkeen mamman keittämää mansikkahilloa. Kenties vielä kermavaahtoa kruunuksi? Nautiskella monta päivää peräkkäin tätä nostalgista makuyhdistelmää.
Herkullisuutensa puolesta tämä mielikuva ei ole ollenkaan huono! Sen sijaan keholle päivittäinen sokerilataus ei ole kovin optimaalinen: Liiallinen sokerikuorma väsyttää, heilauttelee verensokeria, vaikeuttaa painonhallintaa ja ylläpitää makeanhimoa. Olotilasta tulee vähän tukkoinen ja tunkkainen. Pannukakkua ja hilloa siis voi syödä joka päivä, mutta on eri asia kannattaako.

Toinen tapa on tehdä jokapäiväisistä herkuista terveellisiä. Löytää sopiva balanssi herkullista makua ja terveydelle edullisia raaka-aineita. Ihan tavallisen arkisista ruoista saa loihdittua maistuvia makuelämyksiä. Vai näetkö jotain hassua siinä, että söisit aamupalaksi puuroa banskulla, marjoilla ja chiasiemenillä, kylkiäisenä vielä pari kananmunaa?
Näistä aineksista saa kasattua pikkuisen paremman pannaritaikinan ja verensokerin kurissa pitävän chiahillon. Nautinnollisuudesta ei tarvitse tinkiä ja samalla arkeen saa hieman luksuksen tuntua. Lisäksi kroppa vielä kiittää kuidusta, vitamiineista, antioksidanteista ja täyttävästä proteiinista. Olo säilyy freshinä ja mieli virkeänä. Tällaista pannukakkua ja hilloa voi siis ilomielin syödä vaikka ihan joka päivä!

Ohessa siis mun lemppariresepti banaanipannukakkuihin. Toimii ihan jokaikinen kerta! Mehevä koostumus, sopivasti makeutta ja vielä hyvin käyttäytyvä = paistuva taikina. Chiahillosta olen myös kirjoitellut täällä aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Herkullisen vadelma-chiahillon reseptiin pääset tästä. Tällä kertaa käytin mansikoita ja mustaherukoita kirpeän makeaan hilloon. Chiahillo on ihanan helppo tapa lisätä myös niiden kirpeämpien tai kypsennystä vaativien pakastemarjojen käyttöä!

Jokapäivän pannukakut
2 banaania
1dl kaurahiutaleita
4 kananmunaa
(1rkl vaniljanmakuista proteiinijauhetta)
½tl kanelia
1/4 tl leivinjauhetta
öljyä tai margariinia paistamiseen
Soseuta raaka-aineet sauvasekoittimella tai blenderissä.
Lisää sopivasti rasvaa lettupannun paistopinnoille.
Kaada pannulle maltillisesti taikinaa ja paista miedolla lämmöllä molemmin puolin.
Älä hätäile kääntämisen kanssa, vaan anna taikinan hyytyä kunnolla!
Kokoa valmiit pannukakut pinoihin, jotta ne pysyvät lämpiminä.
Chiahillo
1kg pakastemansikoita
2pss mustaherukoita
1dl chiasiemeniä
1/4 vaniljatangonsiemenet
pari-kolme desiä vettä
Lisää kattilan pohjalle vesi ja jäiset marjat.
Sekoittele ja kuumenna kiehuvaksi.
Kun marjat ovat täysin sulaneet ja pehmenneet, ota kattila pois liedeltä.
Sekoita joukkoon chiasiemenet ja vanilja.
Kaada seos kuumana lasiseen purkkiin ja anna jäähtyä huoneenlämmössä.
Jäähtyessään chiasiemenet turpoavat ja hillo paksuuntuu.
Parhaimmillaan hillo on jääkaappikylmänä seuraavina päivinä!

Pannukakun ystäviä, anyone?