Satojen sattumien mysli + sattumien summa

Tämä tapahtui vähän yllättäen. En osannut aavistaa muutosten tuulten puhaltavan. Eräänä aamuna vain huomasin, että aamupalakulhossani oli uusi tulokas: Mysli.

Olen virallisesti siirtynyt puurohulluudesta myslifanaatikoksi. Rakastan tosin edelleen myös puuroa, mutta aamuisin ei ole nyt tehnyt sitä mieli. Mysli sen sijaan – Raikasta, rapeaa, rouskuvaa. Siltä aamupalani nykyisin maistuu, tuntuu ja kuulostaa.

mysli

Paras juttu myslissä on tietysti sen nopeus ja helppous. Kun kerran pyöräyttää pellillisen, on sitä valmiina monen monta annosta. Tosin tällä myslinkulutustahdilla uutta pellillistä saa olla tekemässä jatkuvasti. Joululomalla taisin syödä pari pellillistä lähes yksinäni. I regret nothing.

Myslistä saa myös juuri sen makuista kuin itse haluaa. En itse välitä ihan supermakeasta, joten laitan reseptiin maltillisesti hunajaa. Herkkusuumpi voi helposti tuplata määrän. Ihan kokonaan en suosittele hunajaa (tai vegaanille agavesiirappia) hylkäämään tässä reseptissä, sillä se tuo mukavan paahteisen koostumuksen yhdessä öljyn kanssa.

Huijasin aiemmin. Paras juttu myslissä ei ole nopeus vaan tietysti sattumat! Niitä on tässä erittäin runsaasti: Täyteläisiä taateleita, tuttuja ja turvallisia rusinoita sekä herkullisia karpaloita. Lisäksi mukaan sukeltaa myös ihanasti pähkinöitä, jotka paahtuvat herkullisiksi uunin lämmössä. Nam.

Eiköhän aleta myslintekohommiin?
Resepti on mukailtu Pirkka-lehden 12/2015 Joulumyslistä.

mysli

Satojen sattumien mysli

8dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1dl cashewpähkinöitä
2dl pekaanipähkinöitä
1rkl hunajaa (juoksevana)
2rkl rypsiöljyä
2tl kanelia
1tl kardemummaa
noin 100g (puoli pussia) pehmeitä taateleita
0,5dl rusinoita
0,5dl kuivattuja karpaloita

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet sekä rouhitut pähkinät. Lisää joukkoon hunaja, rypsiöljy, kaneli ja kardemumma. Sekoita huolellisesti.

Paahda mysliä uunipellillä 175-asteessa noin 15 minuuttia. Itse laitoin hälytyksen 7 minuutin kohdalla, jolloin tarkistin myslin tilanteen ja kääntelin hieman. Tarkkaile tätä herkkua huolella, sillä se palaa herkästi!

Anna jäähtyä (tai sitten ei – mä söin lämpimänäkin heheh). Nauti esimerkiksi soijamaidon tai -jogurtin sekä hedelmien ja marjojen kanssa!

mysli

Nyt siihen otsikon kummalliseen loppuosaan: Sattumien summana päädyin aloittamaan opintojen viimeistelyä nyt tänä keväänä. Resursseja on siis jatkossa suunnattava enemmän opintoihin ja vauva-arkeen. Niin karulta kuin se tuntuukin, juuri nyt ei ole kauheasti aikaa kirjoitella tänne. Ei kuitenkaan huolta, en ole lopettamassa! Kirjoitan kun minulla on asiaa, mutta yritän olla ottamatta stressiä postausten tuottamisesta – sitä ressiä kun on elämässä tällä hetkellä ihan tarpeeksi! Tahti tulee siis hidastumaan täällä blogin puolella, mutta instagram päivittyy jatkossa(kin) lähes päivittäin. Suuntaan sinne jatkossa entistä monipuolisemmin myös blogin aihepiiriin kuuluvia postauksia, joten jos haluat tietää missä mennään, nappaa instagramista @heidikkin seurantaan! Postauksia pääsee katsomaan myös osoitteesta http://www.instagram.com/heidikkin, jos sinulla ei ole tiliä. Toivottavasti nähdään siellä ❤

Mistä joulu on tehty?

Inkivääristä, kanelista, vaniljasta. Pipareista, glögistä ja glögin joukkoon tiputeltavista pulleista rusinoista.

Suklaasta, luumuista ja manteleista. Konvehdeista, sekametelisopasta ja isosta kattilallisesta riisipuuroa.

Pakkasesta, kinoksista ja punaisista poskista. Kävelyistä hyvässä seurassa, keskusteluista ja lämmittelystä takan ääressä villasukkien kera.

Joulupalloista, punaisesta, kultaisesta ja vihreästä. Kauniista kuusesta, yhdessä koristellusta.

Odotuksesta, toivomuksista ja kiitoksista. Toivotuista lahjapaketeista käärittynä kauniiseen paperiin. Kiitollisuuden tunnelmasta.

Kynttilöistä, joululauluista ja läheisistä. Rauhasta, yhdessä olosta ja levosta.

Näistä koostuu meidän joulu tänäkin vuonna. Erityisen iloinen olen lumisesta maisemasta, se nimittäin tuo joulufiiliksen! On ihanaa, kun vuoteen on siunattu tällainen hetki levolle ja yhdessäololle. Mä aion möllöttää sohvalla miehen kainalossa, syödä olan takaa bataattilaatikkoa ja riisipuuroa, käydä tekemässä pari kiireetöntä reeniä, toivottavasti myös nukkua hetken sekä pelata lautapelejä porukalla!

Mistä sun joulu on tehty? Ihanaa ja rentouttavaa joulua! ❤

Katsaus viime jouluun:
Unelmien joulu

Liikunta ja stressi -Treenaaminen stressaantuneena

Miten treenaaminen mahtuu kuvioihin, kun stressi on kova ja päätä puristaa? Monesti tuntuisi, että on helpompi vain hikoilla stressi ulos kunnon rääkin kautta. Kehon kannalta on kuitenkin fiksumpaa vaihtaa stressaavan ajanjakson ajaksi liikkuminen kevyempään ja huoltavampaan harjoitteluun. Miksi? Jatka lukemista!

Mitä on stressi?

Mietin pitkään, miten määrittelisin stressin. Ei muuten ole ihan pala kakkua! Tämän vuoksi käännyin itseäni viisaampien puoleen eli toisin sanoen googlasin mitä Terveyskirjasto aiheesta sanoo. Löysin sieltä tämän määritelmän, joka kiteyttää omat pohdintani täydellisesti:

“Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Monet tutkijat uskovat, että miltei mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä, erityisesti näkökulmista ja asenteista.”

Meillä on siis stressi, epätasapainotila haasteiden ja niihin sopeutumisen välillä. Se voidaan jakaa henkiseen ja fyysiseen stressiin. Henkisen stressin lähteitä voivat olla esimerkiksi suuri työkuorma, tiukat aikataulut, haasteet parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa, läheisten tai itsen sairastuminen, uusi työpaikka, naimisiin meneminen, lapsen saaminen, valmistuminen, gradu… Lista jatkuisi loputtomasti! Fyysistä stressiä puolestaan ovat esimerkiksi univaje, liian kova fyysinen harjoittelu tai liian vähäinen palautuminen ja liian vähäinen syöminen. Jako on kuitenkin käytännössä varsin keinotekoinen, sillä keho toimii kokonaisuutena – Mielen käänteet vaikuttavat kehoon esimerkiksi nostamalla sykettä ja kehon asennot voivat vaikuttaa mielialaan. Tämä kahtiajako on kuitenkin tärkeä seikka stressikuormituksen ymmärtämisen kannalta.

Huom! Stressi ei missään tapauksessa itsessään ole negatiivinen asia. Me tarvitsemme lyhytkestoista stressiä, jotta yltäisimme parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sitä vaadittaessa. Stressi muuttuu haitalliseksi kun se jatkuu pitkään, eikä kierroksia lasketa missään vaiheessa. Tässä tekstissä en siis puhu yhden tentin tai yksittäisen tiukan työpäivän aiheuttamasta stressistä, vaan pidemmän aikavälin stressikuormituksesta.

stressi

Miksi ei kannata treenata kovaa stressaantuneena?

Stressitilanteessa kova fyysinen kuormitus vain lisää kehon kuormaa. Keho ei tiedä mikä sen kuormituksen lähde on, sille se on stressi kuin stressi.

Kuvitellaanpa, että stressikuorma on kuin vettä, jota kaadetaan ämpäriin. Ämpäri kuvastaa tässä ihmisen voimavaroja. Kun stressikuorma kasvaa ja kasvaa, ämpäri täyttyy pikkuhiljaa. Pienistä stressitekijöistä kasvaa pikkuhiljaa iso kuorma ja jossain välissä ämpäri läikkyy yli. Fyysisiä oireita liiallisesta stressikuormasta ovat henkiset oireet, kuten väsymys, ahdistus ja masentuneisuus, vaikeus tehdä päätöksiä ja muistaa asioita. Lisäksi voi ilmaantua univaikeuksia ja fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, pahoinvointia, vatsakipua, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, hikoilua ja päänsärkyä. Jotta vältyttäisiin radikaaleimmilta oireilta, tulee kuormaa helpottaa jostain päästä. Henkisiin stressitekijöihin ei aina voi vaikuttaa, mutta omaa harjoitteluaan voi järkevöittää aina.

Palautuminen kovasta harjoittelusta on usein huonoa stressikuorman alaisena. Jos et palaudu harjoittelusta, et kehity. Tältäkin näkökulmalta katsottuna kovassa treenaamisessa ei ole mitään mieltä stressaantuneena. Mikäli tuntuu vaikealta tai ylitsepääsemättömältä pitää harjoittelusta taukoa viikko tai pari, kannattaa miettiä onko oma suhtautuminen treeniin täysin terveellä pohjalla. Omaa kehoaan ei ole mitään järkeä rääkätä enempää kun se kuitenkin on jo hälyytystilassa stressin vuoksi.

Mitä sitten voisi tehdä?

Liikunta tekee keholle valtavasti hyvää myös stressaantuneena, kunhan valitsee fiksun tavan liikkua. Se voi itseasiassa helpottaa stressin kokemusta! Itse suosisin enemmänkin liikettä kuin treeniä stressaavan ajanjakson aikana. Keho pysyy vetreämpänä ja mieli saa uutta energiaa hektisinäkin hetkinä!

Suositeltavaa on kevyt liike, kuten kävely, rauhallinen pyöräily, leppoisat joogamuodot, dynaaminen tai staattinen venyttely, arkiliikunta, vesijuoksu… Toisaalta myös hölkkäily voi sopia, jos juoksu on itselle tuttu laji ja tietää missä kuormittavan harjoituksen raja menee. Valitse sellainen liikuntamuoto, joka tuntuu kaikista kivoimmalta ja tuo hyvän fiiliksen!

Huoltavissa harjoitteissa kannattaa kiinnittää huomiota alueisiin, jotka monesti kiristyvät stressitilanteissa; Stressaantunut ihminen usein nostaa huomaamattaan hartiat korviin sekä jännittää vatsaa ja leukaperiä. Mikäli työkuorma on stressin syy, liittyy mukaan usein myös hieman etukumara asento ja paljon istumista. Tällöin niska-hartiaseutu, rintalihakset, purentalihakset, vatsan ja istumatyössä lonkankoukistaja kaipaavat huoltoa. Jumeihin täsmäapuna toimivat venyttely, rullailu sekä hieronta joko ammattilaisen tekemänä tai omatoimisesti esimerkiksi pallolla. Lisäksi apua voi olla erilaisista rentoutusharjoituksista, kuten jännitys-rentoutusmenetelmästä.

Usein myös hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja nopeammaksi stressitilanteissa. Tähän voi löytyä apua esimerkiksi edellä mainitusta joogasta tai venyttelystä, mutta myös erillisistä hengitysharjoituksista. Myös päätä kannattaa ehdottomasti huoltaa, jotta se jaksaa ottaa stressin vastaan.  Esimerkiksi meditointi (tai ihan vain hengitysharjoitus, jos meditaatio aiheuttaa sulle jo sanana ärsytystä) auttaa laskemaan kierroksia ja keskittymään tähän hetkeen. Toisaalta säännöllinen meditointi myös tehostaa aivotyöskentelyä, joten se voi auttaa toimimaan tehokkaammin stressikuorman allakin!

Oma kokemukseni stressaantuneena harjoittelusta

Öhhh, miten niin onko mulla kokemusta tästä? Todellakin on. Jälleen saa huomata olleensa joskus tosi tyhmä. Ekan kerran överitreenasin lukiossa ylioppilaskirjoitusten aikaan, jolloin myös selkäni ensimmäisen kerran hajosi. Tämän jälkeen olen useita kertoja ajanut itseni loppuun treenin ja henkisen kuormituksen yhdistelmällä, ihan ylikuntoon asti. Hiki on ollut mulle terapeutti, eikä itselläni ole ollut muuta keinoa käsitellä stressin tuomia tuntemuksia. Nykyisin tiedän ja onneksi myös toteutan lempeämpiä keinoja stressin purkamiseksi: Kevyt liikunta, juttelu puolisolle, kirjoittaminen, lukeminen ja hengittely auttavat huomattavasti paremmin kuin kova treeni.

Hikijumppa voi tuntua sillä hetkellä hyvältä (ahh ne endorfiinit), mutta nopeammin pääsee stressittömämpään arkeen kiinni, kun malttaa oikeasti laskea kierroksia kunnolla.

Heitäppä kommentteihin sun parhaat vinkit stressitasojen laskemiseksi! Mikä toimii sulla? 🙂

Lissää stressistä:
Ylirasituksen oireet ja palautuminen
Stressaanko itseni hengiltä?

Aamuhetki – Aamupala puoliksi syötynä

Aamufiilistely on ollut mun juttu ihan tosi pitkään. Sellainen kahvin hidas nautiskelu, aamupala, sen asettelu ja rentoutuminen. Asennoituminen uuteen päivään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että aamun kulku määrittelee varsin paljon tulevasta päivästä.

Pelkäsin jo hiukan etukäteen, että miten perheen pienin tulee vaikuttamaan tähän kuvioon. Miltä näyttääkään aamupala ja aamuhetki yli puolivuotiaan kanssa? Noh, edelleen juon kahvini hyvin hitaasti. Tosin lähinnä siksi, etten kerkeä ottaa kuin hörpyn, kunnes on taas noustava pelastamaan pieni palleroinen jumista pyykkitelineen alta tai estettävä häntä syömästä vaunujen renkaita.

Aamupala
Aamupala

Aamupala – päivän vaikein ateria

Melko usein aamujamme värittää kiireisyys – tai ainakin kiireen tuntu. Nousemme pikkuisen kanssa useimmiten kahdestaan, sillä isi jatkaa vielä hetken unia yöllisten nukutusrumbien jäljiltä. Neiti ei ole ollenkaan nälkäinen aamulla (toisin kuin äitinsä), joten aamupala on toisinaan hieman tahtojen taistelua. Voinette tässä maalailla päähänne mielikuvan, jossa erittäin nälkäinen äiti yrittää saada ei yhtään nälkäistä vauvaa syömään tai edes kiinnostumaan ruoasta sen verran, että saisi itse istua puuron ajaksi alas. Prosessia ovat hieman helpottaneet täytettävät smoothiepussit, jolloin pientä ei tarvitse syöttää lusikalla. Silti yhden ruokailukerran aikana pikkuneiti on useimmiten heittänyt kaiken tarjottavan lattialle, yrittänyt kiivetä alas syöttötuolista 200 kertaa ja lopuksi iskee kiukku, jolloin pitäisi päästä leikkimään heti.  

Hyvinä aamuina saattaa löytyä aikaa vähän entisen kaltaisille aamuille. Tällöin bebé mutustaa tyytyväisenä smoothieta syöttötuolissaan katsellen kiinnostuneena, mitä se äiti laittaakaan puuron päälle. Voin oikeasti miettiä jotakin niinkin “turhaa” kuin persimonien asettelua tai kahvimaidon vaahdottamista. Aamupala saa silloin kauniimman muodon. Samalla saatan ehkä saada napattua kuvan tai kaksi, jos olen oikein vikkelä. 

Tilanne päätyy usein nimittäin aamun alusta huolimatta samaan skenarioon: Syön puuroa olohuoneen sohvalla ja välillä ponkaisen pystyyn viihdyttämään pientä. Kahvi haalenee kupissa ja pinnalle vaahdotettu maito lässähtää. En kuitenkaan enää haikaile samaa kiireettömyyttä jokaiseen aamuun. Tämä on yksi vaihe elämässäni. Tulee varmasti taas aika, jolloin ehdin halutessani taas nautiskella hitaasti aamupalan eri makuvivahteista, koostumuksista ja visuaalisesti kauneudesta. Jos aamu kerran määrittelee päivän, on senkin oltava meidän perheessä vauhdikas.

Aamupala
Aamupala

Aamupala koostui tänäkin aamuna kaurapuurosta, jonka seassa oli riisiproteiinijauhetta sekä mantelimaitoa. Päälle koristeeksi (ja mauksi) päätyi kotimaisia vadelmia, mustikoita ja karpaloita, makeaa persimonia, täyteläistä mantelivoita sekä pala extratummaa suklaata. Kahvin joukkoon lorahti kunnolla kauramaitoa. Vaikken saanutkaan istua rauhassa tätä syömässä, oli maku herkullinen ❤

Lissää aamuhetkiä:
Aamuhetki – hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki ja väsymyskrapula
Aamuhetki- kuningattaren tuorepuuro

Herkkävatsaisen kasvisruokavalio – Pehmeät punajuuret, inkiväärikvinoa ja paahdetut kikherneet

Voiko herkän vatsan omaava saada kasvisruokailun edes osaksi ruokaympyräänsä? Mielestäni voi, kunhan kasvisruokailu toteutetaan fiksusti ja maltilla. Kokosin alle muutaman pointin sekä yhden herkkureseptin!

“Valitse taistelusi”

Usein “herkkävatsaisuus” johtuu niin kutsutusta ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS), jossa suolisto reagoi voimakkaammin suolistokaasujen tuottamaan suolen seinämän venytykseen. Olen IBS:stä ja siihen liittyvästä FODMAP-ruokavaliosta täällä.

Palkokasvit kuuluvat siis FODMAP-hiilihydraatteihin, samoin kuin monet kasvikset ja hedelmät. Kyse on tässäkin asiassa tasapainosta: Voi olla tietty määrä FODMAP-hiilihydraatteja, minkä vatsasi sietää. Päivän aikana kertyy pieniä määriä sieltä täältä ja toleranssin ylittyessä oireita ilmenee. Lisäksi toisille tietyt ruoat eivät sovi pienissäkään määrissä. Itselleni esimerkiksi valkosipuli on nykyisin tällainen paholainen.

Jos siis kasvisruoka tuottaa haasteita, ei samalle aterialle kannata ympätä isoa kasaa kaaleja, sipulia ja omenoita tai muita omaa masua kiusaavaa. Karsi toisin sanoen häiriötekijät sillä aikaa, kun testailet erilaisia kasviproteiineja.

Lisää määrää asteittain

Ihan mikä tahansa mitä et normaalisti syö ja kerralla lisäät määrän tappiin, tulee ärsyttämään suolistoa. Masu rakastaa rutiineja, joten uusi ruoka kannattaa ajaa sisään pikkuhiljaa. Mä ainakin teen tosi usein sen virheen, että teen supermegahyvää kasvisruokaa (humble brag) ja sitten syön sitä neljällä aterialla putkeen… Olisi siis fiksumpaa laittaa isommat annokset vegeruokaa vaikka pakkaseen tai syöttää puolisolle tai ystäville, sen sijaan että ylikuormittaa masunsa kerralla.

Aloita siis pienestä määrästä: Lisää vaikka kasviproteiinia eläinperäisen proteiinin kaveriksi yhdelle aterialle. Tästä voi sitten edetä kasvavalla määrällä kohti yhtä täysin vegeproteiinilla höystettyä ateriaa. Pikkuhiljaa saattaa huomata voivansa syödä vaikka kasvisaterian päivittäin!

Lempeää vatsalle

Totutteluvaiheessa voi kokeilla syödä pääosin kypsennettyä ruokaa, esimerkiksi patoja, uunikasviksia ja sosekeittoja. Kypsät kasvikset sulavat raakoja helpommin, joten masu voi keskittyä sille haasteellisempien palkokasvien sulattamiseen.

Ja ei, ei tarvitse ikuisesti elää linssisopalla, mutta totutteluvaiheessa kaikki lempeys omaa masua kohtaan kannattaa ottaa käyttöön.

Selvitä mikä sopii juuri sinulle

Usein unohtuu, että palkokasvien ja muiden vegeproteiinien välillä on eroja. Itselläni esimerkiksi kikherneet ovat tavallisesti sopineet hyvin, kun taas kidneypavut ja tofu ovat masun kauhistus! Kokeilemalla löytyy varmasti yksi tai kaksi sopivaa proteiininlähdettä, joilla voi sitten rikastuttaa omaa ruokavaliota.

Parhaiten usealle herkkävatsaiselle ovat käyneet erilaiset vegevalmisteet, sillä vastoin yleisiä ennakkoluuloja ruoan prosessointi usein tekee siitä usein helpommin sulavaa. Tämä siis edellyttäen, ettei kyseisissä tuotteissa ole muuta masun päälle käyvää! Näitä tuotteitahan nykyisin on moneen lähtöön: Härkis, nyhtökaura ja -herne, tempeh, kauramuru, soijatuotteet, kauratuotteet… Toiset taas kokevat parhaiten sopiviksi juuri perus linssit, pavut ja herneet. Paras siis kokeilla itse!

Ykkösjuttu omalle mahalleni on Quorn, joka ei ärsytä suolistoa ollenkaan! Se ei tosin ole täysin kasviperäinen, sillä se sisältää kananmunaa ja on siten toistaiseksi pois omista ruokailuistani. Myös nyhtöherne ja nyhtökaura ovat aiemmin olleet sopivia, samoin härkäpapurouhe. Soijatuotteista parhaiten itselleni sopivat soijarouhe sekä maustamaton soijarahka tai -jogurtti. Lisäksi herneproteiinirouhe on ollut helppo sulattaa!

Ihan jokapäiväisessä käytössä itselläni on Foodinin riisiproteiinijauhe joko maustamattomana tai vaniljan makuisena. Vatsalle lempeä keino saada lisää proteiinia aamu- ja välipaloille!

Kasvisruoka ei ole sama kuin palkokasvit

On hyvä muistaa myös, että kasviperäinen proteiini ei ole = palkokasvit. Myös täysjyväviljat, pähkinät ja siemenet sisältävät hyvin ruokavaliota täydentävää proteiinia. Viljoista voi pysytellä perinteisissä kaurassa, rukiissa, vehnässä, ohrassa ja riisissä tai kokeilla vaikka hirssiä, kvinoaa, tattaria, teffiä tai maissia. Viimeisinä mainitut sopivat usein herkkävatsaisille hyvin kauran lisäksi sekä käyvät myös gluteenittomaan ruokavalioon. Pähkinöissäkin on varaa mistä valita: Pekaani, parapähkinä, manteli, cashew, maapähkinä (joka ei oikeastaan ole pähkinä), pistaasi, hasselpähkinä, saksanpähkinä… Myös pähkinät voivat suurina määrinä sulaa huonosti tiiviin rakenteensa vuoksi, mutta tätä voi hieman helpottaa käsittelyllä!

Käsittele helpommin sulavaksi

Ruoan prosessointia voi tehdä myös itse! Esimerkiksi palkokasvien liottaminen ja keittäminen tavallista pidempään vähentää niissä esiintyvien FODMAP-hiilihydraattien määrää, jolloin herkkä suolisto säikähtää niistä hieman vähemmän. Mikäli käyttää valmiiksi keitettyjä papuja, herneitä tai linssejä, ne kannattaa huuhdella huolellisesti. Säilöntäliemeen nimittäin liukenee osa palkokasvin sisältämästä GOS-yhdisteestä, joka kuuluu edellä mainittuihin FODMAP-hiilihydraatteihin. Toisin sanoen, huuhtomalla voit ehkä saada palkokasvit sopimaan itsellesi paremmin!

Pähkinöistä ja siemenistä saa helpommin sulavia esimerkiksi liottamalla, paahtamalla ja soseuttamalla. Liotettuja pähkinöitä voi käyttää esimerkiksi tämän cashewmajoneesin valmistamiseen sekä raaka- tai tuorepuuroihin. Paahdettuja pähkinöitä voi hyvin lisäillä salaattien ja keittojen päälle, syödä sellaisenaan tai surauttaa pähkinävoiksi. Sitä paitsi ne maistuvat ihan vaarallisen hyviltä paahdettuna!

Pieru kuuluu elämään

Nostetaanpa kissa pöydälle: Ihminen tuottaa suolistokaasua normaalitilassaankin noin puolisen litraa päivässä. Hetkellisesti tämä kaasunmuodostus voi lisääntyä ja masu turpoilla enemmän. Tämä on normaalia ja kuuluu totutteluvaiheeseen. Ihan jokaista prööttiä tai vatsan pyöristymistä iltaa kohden ei kannata siis ylianalysoida. Jos sen sijaan tulee voimakasta vatsakipua tai ripulia, voi olla syytä lykätä kokeilua, pienentää annosta tai kokeilla toisenlaista kasviproteiinia.

kasvisruoka

Oletko valmis kokeilemaan? Seuraavaksi jakoon oppien mukaista reseptiä!

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille myös reseptin, jolla valmistuu simppeli ja suht vatsaystävällinen kasvisruoka. Mikäli punajuuri ei kuulu lemppareihisi, voit vapaasti vaihtaa sen mihin tahansa paremmin maistuviin juureksiin. Tämän aterian ydin on erilaisissa mausteissa, jotka tekevät muuten hyvin perusraaka-aineista erityisen maittavia. Makeanpehmeät punajuuret, raikkaan inkiväärinen kvinoa ja mausteiset rapsakat kikherneet ovat herkullinen kombo!

Pehmeät punajuuret

2kg punajuuria
~2rkl rypsiöljyä
1tl hunajaa
1tl suolaa
1rkl yrttiseosta
reilusti mustapippuria

Pilko punajuuret isoiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään öljy, juokseva hunaja, suola, yrtit ja mustapippuri. Lorauta öljyseos punajuurten joukkoon ja sekoita huolellisesti. Paista 200-asteisessa uunissa kiertoilmalla 45-60min kunnes punajuuret ovat ihanan pehmoisia!

Inkiväärinen kvinoa

3dl kvinoaa
6dl vettä
peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
puolikkaan sitruunan mehu

Huuhtele kvinoa huolellisesti kylmällä ja kuumalla vedellä siivilässä. Lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Pilko sillä välin inkivääri hienoksi silpuksi. Lisää inkivääri ja sitruunamehu kvinoan joukkoon. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 20min tai kunnes kaikki neste on imeytynyt.

Paahdetut kikherneet

2prk (á 230g) kikherneitä
1tl savupaprikaa
1tl juustokuminaa
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Huuhtele kikherneet huolellisesti. Lisää pannulle öljyä, kikherneet ja mausteet. Paista kunnes kikherneet ovat saaneet hieman väriä ja rapeaa pintaa!

Kokoa lautaselle höyrytettyä lehtikaalia (vatsaystävällisempää kuin muut kaalit), kvinoaa, punajuuria ja paahdettuja kikherneitä. Nauti!

kasvisruoka

Kerrohan ehdottomasti omia kokemuksiasi! Mikä on ollut sun herkälle vatsalle sopiva kasvisruoka? 🙂

Miten syödä terveellisesti vauva-arjessa?

Miten syödä terveellisesti vauva-arjessa?

…siinäpä vasta kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Tapoja on monia, mutta yhteinen seikka lienee, ettei se terveellisen ruoan valitseminen ole aina se helpoin ratkaisu. Kokosin alle muutaman pointin, jotka itse koen merkityksellisiksi hyvän olon ja jaksamisen kannalta vauva-arjen tiimellyksessä.

Terveellisesti syöminen = riittävästi ravintoa

Terveellinen ei ole sama asia kuin kevyt. Vauvan kanssa puuhailu voi olla varsin kuluttavaa hommaa, varsinkin jos imetys on mukana kuvioissa. Liian vähäinen tai kevyt syömimen johtaa usein siihen makeannälkään iltapäivällä tai viimeistään illalla. Iltahämärissä napsittu lohtusuklaalevy palkintona rankasta päivästä ei siis ole mitenkään yllättävä seuraus, vaan ennemminkin looginen jatkumo.

Syö siis tarpeeksi, että jaksat. Jos jää nälkä, ota lisää. Perinteinen lautasmalli toimii ihan fiksuna pohjana syömisille: neljännes proteiinipitoista ruokaa, neljännes täysjyväistä hiilihydraatinlähdettä ja puolet rehuja. Itse nappaan usein vielä jälkiruoaksi pikkunälkään hedelmän, joka vie kätevästi viimeisetkin makeanhimot.

terveellinen

Suunnittele, suunnittele, suunnittele

Ennakointi. Se lienee yksi ihan ykkösjuttu. Nälkä tulee varmasti jossain kohtaa ja silloin olisi parasta joko a) olla ruokaa valmiina kaapissa tai b) olla raaka-aineet ja selvät sävelet mitä kokataan. Jos nälän jo iskettyä rupeaa pohtimaan päivän menua, hakee ainekset huutavan lapsen kera kaupasta, sitten kokkaa ja sitten vasta syö, ehtii nälkä kasvaa valtavan suureksi. Valtavan suuri nälkä taas johtaa usein hallitsemattomaan syömiseen sekä energiapitoisen ruoan kaipuuseen. Itse huomaan suklaalevyn huutavan nimeäni.

Kannattaa siis omistaa hetki ruokien suunnittelulle. Olen sysisurkea preppaamaan ruokia mitenkään systemaattisesti, mutta yritän suosia joko nopeita reseptejä tai kokata hiukan enemmän kerralla. Kaikenlaiset padat, keitot, wokit, munakkaat ja salaatit ovat nopeita kyhätä kasaan vaikka sitten vasemmalla kädellä (heheh). Viikonloppuisin voi puolison avustuksella kokata suuren kattilallisen ruokaa, josta voi sitten pakastaa valmiita annoksia katastrofipäivien varalle. Kyllä, niitä päiviä on meillä kaikilla.

Jos on yhtään suunnitelmallisempi tapaus kuin minä, voi selkeän ruokalistan suunnittelu viikon ajalle olla hyvä idea: Maanantaina lohta ja perunamuussia, tiistaina ja keskiviikkona sosekeittoa, torstaina… ja niin edelleen. Tämän tyylisessä suunnitelmallisuudessa säästää paitsi aikaa ja rahaa, myös paljon “mitä syötäisiin” pohdintaa sekä hermoja. Terveellinen ruokailu lähtee muutenkin ruokakaupasta: Kun jaksaa kaupassa keskittyä ja noukkia koriin mahdollisimman paljon kasviksia eri väreissä, päästään jo pitkälle.

Nopeita reseptejä arkeen voisivat olla esimerkiksi:

Quornwokki
Bataattifrittata
Kvinoasalaatti broilerilla ja pestojogurttikastikkeella
3 terveellistä reseptiä – valmiina 30 minuutissa!

terveellinen

Priorisointi

Kun aika on rajallista, täytyy ne omat rajalliset resurssit suunnata oikeasti merkityksellisiin asioihin. Sen sijaan, että hifisteltäisiin lisäravinteilla tai mietittäisiin grammamääriä, olisi järkevää panostaa kokonaiskuvaan. Panostus asioihin, jotka on helppo toteuttaa omassa arjessa, kantaa usein pisimmälle. Kun kumminkin syödään, niin voi siinä samalla pitää huolta ainakin kasviksista ja veden juonnista. Voi keksiä vaikka muistisäännön, jossa aina juodaan lasi vettä, kun kuljetaan keittiön ohi. Kasvikset voivat olla vaikka sitten porkkanaa, kurkkua, paprikaa ja tomaattia pilkottuna lautasen reunalle. Ei kannata ajatella liian monimutkaisesti, vaan pysyä perusasioissa.

Tee terveellisen valinnan tekeminen mahdollisimman helpoksi

Ehkä tärkein vinkki kaikista! Terveellisistä vaihtoehdoista ei hirveästi ole hyötyä siellä kaapin perällä tai kaupan vihannestiskiin jätettynä. Tee siis terveellisen ruoan valitsemisesta mahdollisimman helppoa: Oikaise pakastekasviksilla, valmiiksi pilkotuilla juureksilla tai salaattipusseilla. Valmistele etukäteen suuret määrät kasviksia, proteiininlähteitä ja lisää kylkeen aterialle leipää, kvinoaa, pastaa, riisinuudelia, juureksia tai riisiä. Älä osta vierasvaraherkkuja kaappiin odottelemaan iltapäivän väsymystä ja itsekurin pettämistä; Vauvaa katsomaan tulevat vieraat osaavat varmasti arvostaa myös freesimpää hedelmistä ja pähkinöistä koostuvaa kahvipöytää! Täytä kaapit sen sijaan terveellisellä ja värikkäällä ruoalla, koska sitä mitä on kaapissa, tulee myös syötyä. Terveysherkut, kuten vaikka nämä laku-suklaapallot, voivat toimia hyvänä lisänä, jos liiallinen herkuttelu on haaste.

terveellinen

terveellinen

Taklaa väsymys

Väsymyksestä ei vauva-arjessa välttämättä ihan heti pääse, mutta uni kannattaa priorisoida mahdollisimman korkealle. Väsyneenä tekee nimittäin usein huonompia valintoja ja elimistö himoitsee nopeita hiilihydraatteja sekä rasvaa. Hallitse väsymystä esimerkiksi päiväunilla, ulkoilulla valoisaan aikaan, lepäämällä mahdollisimman paljon, vähentämällä kofeiinipitoisia juomia (jotta lepo oikeasti virkistää), menemällä aikaisemmin nukkumaan ja neuvottelemalla puolison kanssa vauvayövuorojen hoidosta.

Terveellinen syöminen tavaksi

Olisin itse varmasti syönyt paljon yksipuolisemmin ja tehnyt ei niin hyviä valintoja, jos terveellinen syöminen ei olisi jo syvälle juurtunut tapa. Tavan muodostuminen ottaa aikaa, joten olethan itsellesi armollinen vauva-arjen pyörityksessä? Aina ei välttämättä voi tehdä täydellistä valintaa ja välillä menee suoraan sanottuna p*rseelleen, mutta se on ok! Seuraavalla aterialla voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä.

terveellinen

Todellista luksusta on välillä kävellä valmiiseen pöytään joko ravintolassa tai isovanhempien luona. Mun lemppareita on buffetit, koska samalla rahalla saa paljon enemmän syötävää 😀
Oliko postauksessa sinulle uusia näkökulmia aiheeseen? Kerro toki sun lempparivinkit kiireiseen (vauva)arkeen meille muillekin!

Ps. Karoliina Candy on the Run -blogista kirjoitti juuri eilen tästä samasta aiheesta: Kyseinen teksti kannattaa ehdottomasti myös lukea, pääset siihen tästä !

Terveellisempää herkuttelua: Laku-suklaapallerot (G, M, V)

Mulla on yleensä aina (varsinkin herkkuja koskevien) reseptien taustalla jokin tarina. Mistä idea lähti, jotain symboliikkaa tai minkälaista makua hain. En tiedä mistä tämä tapa on iskostunut, mutta tuntuisi hassulta vain lätkäistä tähän resepti. Haluaisin, että pystyisitte ruudun läpi vähän jo haistamaan, maistamaan ja aistimaan valmiin lopputuloksen!

Näiden tarina ois suunnilleen tämä: Teki mieli suklaata, en jaksanut kävellä kauppaan, kaapista löytyi kaakaojauhetta, taateleita ja manteleita. Kesken palleroiden pyörittelyn silmiini sattui lakritsijauhepurkki ja hetken mielijohteesta heitin sitäkin mukaan. Tämä mielijohde sattui olemaan varsin herkullinen ja nosti peruspallerot uudelle tasolle!

Lakritsi syventää palleroiden kaakaoista makua ja tuo mielestäni sellaisen “tumman” vivahteen. Maku on täyteläinen, tummasuklainen ja täydellinen synkkään syysiltaan, jossa tuoksuu jo talvi.

Täyteläiset laku-suklaapallerot

200g (pussillinen) pehmeitä taateleita
150g kuorellisia manteleita
2rkl tummaa kaakaojauhetta
1rkl lakritsijauhetta

Jauha ainekset tasaisehkoksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Mantelit saavat jäädä rouheisiksi, jolloin palleroihin tulee hieman purutuntumaa. Pyörittele taikinasta 12 palloa. Muista lopuksi nuolla sormet!

Nautiskele heti tai huomenna, yksin tai yhdessä. Parhautta kahvin tai kaakaon kanssa!

Täytyy sanoa, että tuntui superhyvältä kokkailla taas näitä terveysherkkuja! Mulle tulee aina tosi hyvä fiilis (kiireettömästä) keittiössä hääräilystä, eikä näihin mennyt edes kovin kauan aikaa. Täytyy siis useammin toteuttaa itseään kokkailun merkeissä! Sitä paitsi pieni herkuttelu piristää näin pimenevän syksyn keskellä 🙂

Lissää herkkusia:

Sitruuna-lakupallerot
Kaura-omenapaistos
Terveellinen snickers

Kiitollisuus – Me olemme etuoikeutettuja

Tiesitkö, että kiitollisuus on suuri osatekijä yksilön onnellisuudessa? Toisin sanoen se, miten suhtaudut elämääsi, haasteisiisi, omaisuuteesi ja läheisiisi määrittelee onnellisuuttasi. Jos saamaansa ei arvosta, havittelee usein aina vain lisää ja onnellisuus siirtyy taas sitten kun. Onnellisuutta lisää merkittävästi kiitollisuus – huomion kiinnittäminen siihen mitä jo on, sen sijaan että miettisi mitä vielä haluaisi ja mikä voisi olla paremmin.

Tärkeää on nimenomaan kiitollisuuden tunne. Pelkkä lista asioista, joista on järjellä ajateltuna kiitollinen ei millään riitä – onnelliset ihmiset tuntevat kiitollisuutta, eivät vain ajattele sitä.

Jos ajatus kiitollisuudesta tuntuu kaukaiselta, niin hei, et ole yksin. Me täällä länsimaissa elämme etuoikeutettua elämää. On helppo unohtaa kiitollisuus läheisistä, materiasta tai terveydestä, sillä ne ovat meille niin itsestäänselviä. Korvattavissa. Jos parisuhde hajoaa, tinderistä saa uuden. Jos sukat menevät rikki, mennään kauppaan ostamaan parit uudet halvemmissa tuplapakkauksissa. Jos terveys reistailee, lääkäriin pääsee helposti ja homma hoidetaan kuntoon.

Näin ei todellakaan ole kaikkialla ja mielestäni on kamalaa, ettemme arvosta kaikkea sitä mikä meillä on jo niin hyvin. Kukaan ei kaappaa perheenjäseniämme, emme joudu elämään jatkuvassa pelossa tai nälänhädässä. Suomessa on kaikki todella hyvin, mutta välillä se näyttäisi unohtuvan ja muuttuvan itsestäänselvyydeksi. Itsekään en ole mikään täydellinen kiitollisuuden sipuli, mutta yritän arvostaa näitä kortteja, jotka minulle on jaettu; Ei ehkä mikään täysi rivi ässiä, mutta kuitenkin hyvä käsi.

Eihän oma kiitollisuutemme mitenkään poista ihmisten kärsimystä ja huonoja elinoloja, mutta ehkä se antaisi meille perspektiiviä? Jos olisimme onnellisempia, tarvitsisimmeko niin paljon tavaraa ja kulutusta? Monesti nimittäin haemme juuri onnellisuuden tunnetta tavarasta, joka ei sitä kuitenkaan lopullisesti voi tuoda. Voisimmeko onnellisempina ehkä antaa helpommin omastamme, jotta toisetkin voisivat kokea kiitollisuutta saamastaan mahdollisuudesta?

Monesti myös kuulee sanottavan, että ne keillä ei ole paljoa omaisuutta ovat niitä onnellisimpia. En voi puhua omasta puolestani (en ole kauheasti matkustellut), mutta ystävieni kertomusten mukaan iloisimmat, kiitollisimmat ja tyytyväisimmät ihmiset ovat tulleet vastaan Afrikassa. He elävät vaatimattomasti, mutta suhtautuvat kiitollisuudella kaikkea saamaansa kohtaan. Tämäkin on varmasti radikaali yleistys, mutta laittaa ajattelemaan.

kiitollisuus

Kiitollisuusharjoituksista lisää onnellisuutta?

Jos haluat kiitollisuuden osaksi arkeasi, ihan ykkösvinkki on harjoitella asiaa. Ajattelumallimme ovat pitkälti opittuja, joten aina voit opetella uuden tavan suhtautua elämääsi. Aloita jostain ja harjoittele. Yksi yksinkertainen tapa lisätä omaa kiitollisuutta on toteuttaa säännöllisesti kiitollisuusharjoituksia. Harjoitukseen ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, mutta alla on muutamia esimerkkejä.

Kirjoita päivittäin vihkoon kolme asiaa, joista olet kiitollinen

Juttelkaa illalla puolison tai ystävän kanssa sen päivän kiitollisuuden aiheistanne

Kirjoita ylös paperille tai puhelimen muistiin kaikki kiitollisuuden aiheet, isot tai pienet, jotka mieleesi juolahtavat

Teemme mieheni kanssa usein kävelyllä jonkinlaisen kiitollisuusharjoituksen keskittyen kyseisen päivän kiitollisuuden aiheisiin. Lähes aina vaikeankin päivän jälkeen löytyy todella monia asioita, jotka tuovat kiitollisen olon. Tänään kirjoitin pidemmän listan kiitollisuuden aiheita.

Kiitollisuus – Mielessäni juuri tänään

Saan olla kotona lapsen kanssa ja nähdä hänen kehittyvän.

Minulla on ihana aviomies sekä läheisiä ja ystäviä

Olemme kaikki terveitä. Terveys on iso voimavara.

Meillä on ruokaa, vettä, lämpöä, koti, vaatteita, huonekaluja.

Olen saanut etuoikeuden kouluttautua ja tehdä töitä yrittäjänä alalla, jota rakastan

Voimme tehdä töitä ainakin osittain kotoa käsin ja säästää siten aikaa perheen kanssa käytettäväksi

Voin liikkua päivittäin ja elää ilman jatkuvaa kipua

Voin vain kävellä ovesta ulos Suomen upeaan ja puhtaaseen luontoon, joka rentouttaa kehon ja pään

Suomen toimiva ja edullinen terveydenhuoltojärjestelmä on tällaiselle katastrofi-ihmiselle suuri kiitollisuuden aihe

Minulla on mahdollisuus tehdä asioita joista nautin, kuten blogin kirjoittaminen, treenaaminen, neulominen, käveleminen, kokkailu ja reseptien luominen, kavereiden kanssa kahvittelu, lapsen puuhien seurailu ja somen päivittäminen

Tunnen itseni onnelliseksi myös niinä vaikeimpina hetkinä. Se perusonnellisuus on aina siellä, vaikka ympärillä myllertäisi.

Ennen kaikkea minulla on vapaus valita. Minä saan päättää, mitä elämälläni teen. Kouluttaudunko vai en. Minkälaisessa paikassa teen töitä, teenkö niitä paljon vai vähän. Syönkö terveellisesti vai päätänkö nautiskella mutakakkua. Liikunko tänään kovaa, rauhassa vai möllötänkö sohvalla. Minä saan päättää elämäni suunnan.

Haluan kunnioittaa tätä vapautta, sillä kaikilla ei sitä ole.

kiitollisuus

Olisi ihan tosi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne tähän aiheeseen. Teksti ei ole mikään täysin syväluotaava, joten varmastikin jokin näkökulma on jäänyt huomioimatta. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita, että kiitollisuusharjoituksilla koko homma korjaantuu, mutta näen ne hyvänä työkaluna oman henkisen hyvinvoinnin kehittämisessä. Yksilön vointi taas heijastuu monesti ulospäin!

Ois myös huippua, jos jaksaisit kertoa sun kiitollisuuden aiheista juuri tänään! Niistä tulee aina hyvä mieli 🙂

Lissää luettavaa:

Et ehkä tarvitse uusia kenkiä, vaan enemmän itsearvostusta
Ekologinen arki – 15 pientä ekotekoa

 

10+1 yleistä virhettä kuntosalilla

Kuntosalilla asuessa (tällaista se valmentajan työ itselläni oli, heh) tulee bongailleeksi monenlaisia haasteita ja virheitä. Tekniikoista voidaan olla toki monta mieltä eikä varmasti yhtä optimaalista tapaa liikkua ole olemassa, mutta parempaa tulosta saataisiin aikaan, jos istuttaisiin hetkeksi miettimään sitä omaa tekemistä. Kuitenkin lähtökohtaisesti suurin osa ihmisistä tulee salille mielessään jokin tavoite – mitä siellä salilla halutaan saavuttaa? Halutaanko liikkua hyvän mielen takia, lisätä kyykkyyn 50 kiloa rautaa tai kasvattaa lihasmassaa?

Listailin alle muutamia syitä, miksi salilla käyminen ei tuotakaan tulosta halutulla tavalla. Lista ei varmasti ole kaiken kattava, mutta väittäisin näiden korjaamisen tekevän melkein ihmeitä!

kuntosalilla

10+1 yleistä virhettä kuntosalilla

Liian suuret painot

Pahimmillaan puserretaan pystypunnerruksia ja hauiskääntöjä ihan jokaisella mahdollisella lihaksella leuasta varpaiden koukistajiin. Varsinkin, jos tarkoitus on lähinnä lisätä pattia olkavarteen, ei kaikkien mahdollisten lihasten hyödyntäminen liikkeessä ole viisasta. Jos sen sijaan olisit menossa hauiskäännön MM-kisoihin, ei alaselän ja liike-energian käyttäminen haittaisi. Jos tavoitteena taas on rasittaa maksimaalisesti itse kohdelihasta, ei mahdollisimman suuren painon käyttämisestä ole mitään hyötyä. Sopivan haastava paino on silloin, kun saat viimeiset toistot puskettua juuri ja juuri.

Liian pienet painot

Tätä näkee varsin usein varsinkin naistreenaajilla: Ei uskota omiin voimiin ja päädytään heiluttelemaan samoja käsilaukun painoisia puntteja vuodesta toiseen. Sama, liian kevyt paino ei kuormita lihasta tarpeeksi, jotta en tarvitsisi kehittyä suuremmaksi tai vahvemmaksi. Moni asiakas on ihan yllättynyt, kun olen rohkaissut kokeilemaan puolet suuremmilla painoilla ja he ovatkin jaksaneet hienosti. Tässä on siis usein ihan kyse uskomuksista omia voimatasoja kohtaan. Aina voi kokeilla ja palata sitten takaisin pienempään!

Tekniikka kusee

Pardon my french, en osannut ilmaista tätä sen kauniimmin, sillä tämä fraasi kuvaa ilmiötä parhaiten. Jostain kohtaa vuotaa ja pahasti. Useimmiten on vaan tehty, eikä sen kummemmin kiinnitetty huomiota siihen missä pitäisi tuntua ja miksi. Samaan kategoriaan menevät myös pyöristyvä selkä ja sisäänpäin kääntyvät polvet. Syitähän tälle tekniikan hapuilulle on monia. Useimmiten lihaskireydet, heikot tukilihakset sekä hieman pieleen opittu liikemalli selittävät paljon. Uuden liikkeen omaksuminen vie aikaa ja sitä pitää harjoitella. Kun liike menee teknisesti puhtaasti, on se myös paljon tehokkaampi.

Aina täysillä ja failureen.

Huoh. Enemmän ei lähes koskaan ole enemmän. Varsinkin voiman kehitys sakkaa todella nopeasti, jos kaikki treenit vedetään failureen eli epäonnistuneeseen toistoon asti. Haastavaa saa olla, tottakai, mutta fiksua olisi myös jättää 1-2 toistoa varastoon varsinkin isommilla raudoilla. Aina täysillä ja “kovaa” treenaaminen altistaa rasitusvammoille sekä alipalautumiselle sen lisäksi, että haluttu lopputulos lipuu kauemmas.

Nopeuskisa

Kuka on maailman nopein kyykkääjä, penkkaaja tai hauiskääntäjä? Lihaksen kokonaisrasitukseen vaikuttaa myös TUT eli time under tension. Jännityksen alaisena oltu aika. Toisin sanoen, jos tekee supernopeasti riuhtoen ja koko kehon liike-energiaa hyödyntäen, se on kevyempää kuin hallitut toistot. Riuhtominen johtaa myös aika usein kohtaan 3 eli tekniikka pettää. En missään tapauksessa tarkoita nyt tällä, ettei nopeilla toistoilla olisi paikkaansa esimerkiksi urheilijan räjähtävyystreenissä. Tämä on kuitenkin asia erikseen.

kuntosalilla

Ei kuntosaliohjelmaa

Salimokien klassikko. Tällöin päädytään monesti tekemään epämääräistä sillisoppaa, joka sisältää vähän sitä, vähän tätä ja vähän viimeisimpiä trendiliikkeitä instagramista. Riskinä tässä sopassa ovat lihasepätasapaino ja tiettyjen lihasryhmien ylirasitus. Lisäksi kehitys hidastuu, sillä ilman suunnitelmaa treenin jaksottelu jää usein toteuttamatta. Joillekin ihmisille voi olla ihan motivoivaa toteuttaa ns. vapaampaa harjoitusohjelmaa, jolloin jokaiselle kerralle ei ole tarkkaan määriteltyä suunnitelmaa. Silloinkin lihastasapaino on hyvä pitää mielessä ja treenata kehoa monipuolisesti. Ei vaan hauist ja penkkii.

Salille tullaan ‘jumppaamaan’

Jumppapirkkoijen päämääränä on hiki myös kuntosalin puolella. Hikoilu ei välttämättä kerro treenin tehokkuudesta juuri mitään. Totta on, että kun väännät oikein tiukkaa settiä lyhyillä palautuksilla, soijaa pukkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että nyt pala kasvaa ja voimaa tarttuu; Lihaksen ja voiman kannalta on tärkeää myös riittävän suuri nostettu kuorma. Tämä taas vaatii useimmiten hieman pidemmät palautukset, jolloin hikikään ei virtaa samalla tavalla. Jos olet tehnyt hikijumppaa pitkään, testaappa pidentää sarjapalautuksia ja lyhentää toistomääriä. Saatat yllättyä!

Keskivartalon tuen puute.

Aivan äärettömän yleistä ja itselläkin tämä on ollut haasteena. Keskivartalon tuen puute näkyy muun muassa siten, että vatsa pullistuu ulospäin paineen alaisena. Usein selkä myös notkistuu tai pyöristyy voimakkaasti sekä kylkikaaret kohoavat. Tämä puolestaan kasvattaa vammariskiä merkittävästi sekä syö voimatasoja. Coren tulisi olla napakka paketti, joka ennemminkin tiivistyy kovassa rasituksessa kuin pullistuu ulospäin!

Ei keskitytä

Luulin tämän seuraavan skenarion olevan vain vitsi, jota vilisee tämän tyylisissä postauksissa. Noh, huomasin viikonloppuna salilla, ettei se ollut. Vanhempi rouva istui jalkaprässissä pumpaten ja lukien samalla päivän sanomalehteä. Se ei ole vain tehotonta vaan myös turvallisuusriski. Painoja nostettaessa on aina keskityttävä suoritukseen. Kevyetkin painot nostetaan, kuin rautaa olisi niskassa 200 kiloa.

Hengitys unohtuu

Hengityksen pidättäminen raskaan noston alussa ja voimakas puhallus ulos raskaimmassa vaiheessa tuovat nostoon lisää tehoa ja coreen vakautta. Hengityksen avulla säädellään pallean kautta vatsaontelon painetta, mikä osaltaan auttaa jämäköittämään keskivartaloa. Jatkuvasti ei kuitenkaan kannata hengitystä pidättää, sillä happi on varsin oleellista koko kehon toiminnalle. Muista siis hengittää myös sisään.

+ Liian vähän energiaa. Ei nyt varsinaisesti liity kuntosaliharjoitteluun itsessään, mutta sen tuloksellisuuteen kylläkin. Kuntosaliharjoittelu on kuormittavaa liikuntaa ja sen vuoksi myös palautuminen vaatii riittävästi ruokaa. Lihasmassaa ei voi merkittävästi kasvattaa energiavajeessa. Jos energiavajeessa jatkaa pidempään, huomaa aika pian treenitehojen olevan nollissa ja sohvan huutavan omaa nimeä.

kuntosalilla

Loppuun pieni selvennys: Mielestäni kuntosalilla ei ole pakko aina optimoida tai tavoitella jotain. Saa vain tulla ja harrastaa. Tämän(kin) tekstin pointti oli lähinnä saada ajattelemaan omaa tekemistä uudelleen esimerkiksi turvallisuuden kannalta ja tuoda esille mahdollisia syitä kehityksen sakkaamiselle. Oisko joku yllämainituista sun kehityksen pullonkaulana?

Lissää treenistä:

Liikuthan säkin monipuolisesti? Voimaharjoittelu osana treeniohjelmaa
Voimakas ja pyöreä pakara – MIKSI PAKAROISSA TÄYTYY OLLA VOIMAA?
Mitä sä sillä treenillä haet?