Säästäminen – Miten ja miksi?

Kuten jo instan puolella mainitsinkin, olen innostunut nyt säästämisestä – ja myös sijoittamisesta. En vielä ole sijoittanut mihinkään, mutta ajatuksen tasolla prosessi tekenee. Säästäminen sen sijaan on mulle tuttua puuhaa, sillä olen aina ollut luonteeltani suhteellisen pihi ja säästeliäs. Vasta nyt olen kuitenkin ottanut astetta systemaattisemman lähestymistavan säästämiseen. Tässä postauksessa ajattelin valottaa hiukan miten säästän ja miksi säästän!

Miten säästän?

Säästää voi todella monella tavalla ja lähestymistavan onkin hyvä suhteutua esimerkiksi kuukausittaisiin tuloihin: On aika vaikea säästää, jos tilille ei tule rahaa. Jos on edes jonkin verran säännöllistä tuloa, voi säästää. Alla muutama esimerkki helpoista tavoista kerryttää rahaa säästöön!

Automaattinen säästäminen korttimaksuista

Tämä oli itselleni uusi tapa säästää! Opin tämän kuuntelemalla mainiota Mimmit sijoittaa -podcastiä. Periaate on hyvin yksinkertainen: Omaan verkkopankkiin voi perustaa “säästölippaan” jonne siirtyy rahaa joka kerta, kun käyttää korttimaksua. Summan voi itse valita ja jo pienistä summistakin kertyy ajanmittaan huomattava potti. Jos haluaa olla oikein pro, voi vielä automatisoida säästetyn summan siirtymisen sijoituskohteisiin. Itse en ole (vielä) tätä tehnyt, mutta se on harkinnassa, kunhan löydän itselle mieleiset ja järkevät sijoituskohteet.

Itselleni tässä on ollut toinenkin säästämisen aspekti: Kun tiedän, että jokaisesta korttimaksusta siirtyy rahaa säästötilille, harkitsen huomattavasti enemmän jokaista ostosta. Ei sillä, että olisin huolettomasti vaan ostellut kaikkea aiemmin, mutta tämä lisää vielä extraharkintavaiheen jokaiseen ostokseen.

Mikä on tärkeää? Säästäminen ja suhteuttaminen

Mistä tullaankin seuraavaan tärkeään pointtiin: Mielestäni olennainen osa säästämistä on se, että ostaa vain tarpeeseen tai jotain, joka todella tuo iloa elämään. Ei tarvitse ryhtyä säästämismunkiksi ja elää pelkillä porkkanoilla, mutta mielestäni on hyvä olla tietoinen siitä mihin rahaa menee ja onko se tarpeellinen käyttökohde.

Yksi hyvä keino suhteuttaa tätä onkin, että jos haluaa tehdä ostoksen, siirtää aina saman summan myös säästötilille: Jos siis haluan ostaa erikoiskahvin, joka maksaa 4,90€, pitäisi minun olla valmis siirtämään saman verran rahaa säästötilille. Tämä auttaa siis punnitsemaan, onko ostos todella sen rahan arvoinen. Tietysti kalliimmissa ostoksissa tämä voi olla vähän tiukkaa, enkä itse toteuttaisi tätä ihan perusjuttujen kuten ruoan tai vuokran kanssa. Mutta ulkona syöminen, kahvit, vaatteet ja muut harkinnan varaiset hankinnat voi tällä tavalla suhteuttaa.

Mä en lähtökohtaisesti usko siihen, että pitäisi jättää kauheasti asioita tekemättä säästääkseen. On mun mielestä tärkeää löytää vaihtoehtoja ja miettiä mitkä asiat ovat itselle oikeasti tärkeitä. Jos se viiden euron latte pelastaa sun päivän joka kerta, ei siitä ehkä tarvitse säästää. Joskus kuitenkin se tekemättä jättäminen voi olla kimmoke rahan kerryttämiseen säästötilille. Kerronpa esimerkin tämän hetken arjesta: Mulla on tosiaan tulossa leikkaus ensi viikolla. En siis viitsi ostaa salikorttia tai käydä kertamaksuilla salilla, koska leikkauksen jälkeen on muutenkin tulossa liikuntatauko. Treenailen siis kotona olevilla käsipainoilla ja käyn lenkillä. Jokaisesta painoilla tehtävästä kotitreenistä siirrän kertamaksun 4,50€ verran säästötilille. Sama voisi päteä vaikka sen kuuluisan kahvin kanssa: Säästötilille kilahtaa joka kerta, kun ottaa take away latten sijaan oman termarillisen kahvia mukaan.

Mulle on tärkeää, että se raha siirtyy omalle tililleen. Tähän nimittäin pätee vanha viisaus: Poissa silmistä poissa mielestä. Kun raha ei ole käytettävissä käyttötilillä, ei sitä tule tuhlattua mihinkään.

Mitä asioita täytyy omistaa ja mitä voisi saada edullisemmin?

Aika moni asia on sellainen, että ei niitä varsinaisesti ole pakko itse omistaa, vaan asioita voi myös lainata ja kierrättää esimerkiksi perhepiirissä tai ystäväporukalla. Hyvä esimerkki ovat esimerkiksi kirjat ja lehdet: Useimmiten ne tulee luettua kerran ja sen jälkeen ne voi laittaa eteenpäin. Vaihtokauppasysteemi olisi tässä aika ihana! Myös tällä tavalla pienen lapsen äitinä täytyy sanoa, että kirpparit ovat ihan ykkösiä lastenvaatteiden suhteen: Pienet kasvavat niin nopeasti, että hyvää tavaraa löytää sopuhintaan, jos vain jaksaa etsiä. Tämä on toki vähän sellaista vaihtokauppaa: Koska on järkevää ostaa uutta ajan säästämiseksi ja milloin on järkevämpää käyttää aikaa edullisemman tuotteen etsimiseksi?

Miksi säästäminen kannattaa?

Yrittäjän eläke – Tässä on yksi syy, miksi itseä on alkanut kiinnostaa säästäminen ja sijoittaminen. Kun teen epäsäännöllisesti ja osa-aikaisesti töitä yrittäjänä, on Yel-vakuutukseni minimissään. Tällä hetkellä sitä ei tarvitse tosin maksaa ollenkaan, kun olen päätoimisesti opiskelija. Toisin sanoen näillä maksuilla saisin huonompaa eläkettä kuin sellainen ihminen joka ei ole elämässään tehnyt päivääkään töitä. Reilua? Ei. En kuitenkaan ajatellut kaataa tuohon yhtään enempää rahaa, vaan ennemmin säästän eläkepottia muualle.

Asuntosäästäminen – Ajatuksena olisi joskus omistaa ihan oma koti, ehkä sijoitusasuntokin. Kun itsellä on säännöllisemmät tulot olisi tarkoitus avata ASP-tili, jonne siirtyy kuukausittain X summa. ASP-tilissä on se etu, että kun 10% asunnon hinnasta on säästössä, voi saada edullista ASP-lainaa.

Puskurirahasto – Tämä olisi mielestäni hyvä olla ihan jokaisella. Puskurirahastolla tarkoitan sellaista rahasummaa, joka on yllättäviä tilanteita varten. Jos vaikka tulee maailmanlaajuinen pandemia, joka heittää työkeikat ihan uusiksi? Krhmm täysin hypoteettinen esimerkki. Muita arkisempia esimerkkejä voisivat olla esimerkiksi tiski- tai pesukoneen hajoaminen, varastettu pyörä tai tilapäiseen työkyvyttömyyteen johtava onnettomuus, jolloin puskurista on todellista hyötyä.

Joustavuutta työntekoon – Tämä on itselleni henkilökohtaisesti tärkeää. Säästeliäisyys ja minimalistinen elämäntyyli antavat mulle vapauksia toteuttaa itseäni sekä opiskella pienistä tuloista huolimatta. Itsehän en siis saa enää opintotukea tai -lainaa, vaan rahoitan gradun tekemistä yrittäjyyden tuomilla tuloilla. Säästäminen luo mahdollisuuden siihen, ettei minun tarvitse tehdä töitä kokoaikaisesti, vaan ehdin myös opiskella ja olla perheen kanssa.

Mitä ajatuksia säästäminen sinussa herättää? Säästätkö sinä? Miksi tai miksi et? 🙂

Matkalla minimalistiksi – Miksi minimalismi?

Olen viimeaikoina tai oikeastaan viimevuosina ollut kasvavissa määrin kiinnostunut minimalismista. En kuitenkaan ole ihan hirveästi asiasta puhunut somessa, koska koen, ettei se varsinaisesti istu esimerkiksi mun instagramin sisältöön, joka on varsin terveysaiheista. Tässä postauksessa ajattelin valottaa vähän omia ajatuksiani minimalismista, sen eduista sekä pohtia myös kevyesti minimalismin ja hyvinvoinnin suhdetta.

Mitä on minimalismi?

Yhtä yhtenäistä määritelmää minimalismille ei taida olla. Kuitenkin lähes kaikissa määritelmissä keskiössä on pyrkimys yksinkertaisuuteen ja omistetun tavaramäärän vähentämiseen. Kuitenkin minimalismi voi näyttää erilaiselta jokaisen minimalistin kohdalla: Esimerkiksi elämäntilanne, yksilön tyyli, kiinnostuksen kohteet ja työ vaikuttavat siihen miten minimalismi toteutuu elämässä.

Verrataanpa kahta esimerkkiä. Janniina asuu yksin pikkuruisessa 18 neliön yksiössä, lattialla on patja, jolla hän nukkuu ja kaikki tavarat mahtuvat yhteen reppuun. Hän on diginomadi, joka tekee töitä ympäri maailmaa. Janniina on viimeksi ostanut jotain kaksi vuotta sitten, koska ei koe tarvitsevansa mitään. Pekka sen sijaan asuu omakotitalossa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Hänen arjessaan minimalismi näkyy siten, että vaatekaapissa on 10 samanlaista mustaa paitaa, kahdet mustat farkut sekä 20 paria mustia sukkia. Lapsilla on kohtuullinen määrä leluja, joilla he oikeasti leikkivät ja keittiössä on kahdensadan kupin sijaan kymmenen käyttöesinettä ja kahvinkeitin. Pekka harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan, samoin lapset, joten kaikenlaisia harrastusvälineitä on kertynyt.

Nämä kaksi tilannetta asettavat aika erilaisia reunaehtoja omistettujen tavaroiden määrälle. Kuitenkin se ydin minimalismissa on se, että omistaa sellaista, jota oikeasti tarvitsee ja josta oikeasti pitää. Jos tarvitsee sählymailaa, tennismailaa, jääkiekkomailaa, jalkapalloa ja hyppynarua viikoittain, on ne järkevää omistaa. Jos ei tarvitse niitä, ei niitä ole järkeä pitää kaapissa.

Stereotypinen minimalistihan on sellainen, jonka kotona on vain valkoisia ja mustia, selkeälinjaisia huonekaluja, ehkä yksi kahvikuppi, tyhjät seinät, tyhjät lattiat, organisoidut kaapit ja mustavalkoinen vaatekaappi. Kuitenkin minimalismia on niin moneen lähtöön: Kukkamekko voi olla minimalismia, jos se on jokapäiväinen arkivaate. Jättimäinen taulu tai seinävaate voi olla minimalismia, jos se konkreettisesti tuo iloa päivään.

Minimalismissa on yleistä tavaroiden kiertoon laittaminen, niin sanottu “declutter” eli turhan sälän poistaminen. Tämä vaatii jonkun verran itsereflektiota: Mitä oikeasti tarvitsen? Mitä oikeasti käytän? Mistä oikeasti saan iloa? Jos tavarat eivät enää palvele sinua, voisivat ne ilahduttaa jotakuta muuta. Se, ettei tavara enää palvele ei tarkoita, etteikö se joskus olisi ollut tärkeä tai hyödyllinen.

Mulle minimalismi kiteytyy tähän: Love people, use things. Cause the opposite never works.

Miksi minimalismi?

Syitä minimalismille voi olla monenlaisia. Mä itse koen pari juttua olevan aivan ylitse muiden: Säästäminen, selkeys ja kestävä kuluttaminen.

Minimalismi säästää selvää rahaa. Kun jättää asioita ostamatta, asuu maltillisemmin ja pohtii enemmän kulutusvalintojaan, säästyy rahaa aikalailla automaattisesti. Me maksamme pientä vuokraa, jolloin joka kuukausi kulut ovat vähäisemmät ja rahaa säästyy. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että voin tehdä töitä osa-aikaisesti ja kausittain, mikä ei olisi mahdollista, jos kuukausittaiset kiinteät kulut olisivat suuret. Toki tulot eivät ole millään tavalla suuret, mutta eipä niiden ole tarvekaan olla. Myös aikaa säästyy, kun ei tarvitse koko ajan ostaa, suunnitella ostamista tai huoltaa jo ostettua omaisuutta.

Minimalismi antaa selkeyttä. Se on antanut mulle ihan hurjasti selkeyttä ja resursseja keskittyä olennaiseen. Tosi monesti paahtaa menemään ja tavoittelee asioita, joita “kuuluu” olla: Punainen tupa ja perunamaa, iso auto, uusi telkkari, uusista uusin puhelin, trendilaukku tai meikit. Kun oikeasti pysähtyy ja tajuaa, että hei mä pärjään tällä mitä mulla on, karisee se turha “pitäisi” ajattelu. Minimalismi ei ole kärvistelyä tai tyytymistä, vaan tapa elää merkityksellistä elämää hakemalla sitä iloa ja onnea muualta kuin tavaroista. Kun on vähemmän tavaraa, näkee myös selkeämmin: Kun vaihtoehtoja on 50 sijaan viisi, on valinta huomattavasti helpompi ja säästää aivokapasiteettia. Minimalismiin voi liittyä myös elämän yksinkertaistaminen muutenkin: Moni vähentää myös omistamansa elektroniikan, appien yms määrää ja pyrkii vähentämään sähköpostin ja puhelimen ilmoitustulvaa. Mulla ei esimerkiksi ole mitään ilmoituksia päällä puhelimessa, eikä yleensä ääniäkään. Toisin sanoen pystyy keskittymään olennaiseen.

Minimalismi tarkoittaa, että kun ostaa vähemmän, voi panostaa laatuun ja tuotteen eettiseen ja ekologiseen kestävyyteen. Siten minimalismi auttaa myös elämään omien arvojen mukaista elämää. Jos et ole perehtynyt esimerkiksi vaatetyöläisten kurjiin oloihin, suosittelen lukemaan aiheesta esimerkiksi Népran blogista. Ympäristön kannalta suurkuluttaminen ei myöskään ole järkevää, kun ne halpatyövoimalla valmistetut, pari kertaa käytössä olleet vaatteet päätyvät herkästi kaatopaikalle.

Minimalismi ja hyvinvointi

Omalla kohdallani minimalistinen ajattelu on huomattavasti lisännyt arjen hyvinvointia: Mitä vähemmän on tavaraa, sen helpompi arjen kaaosta on organisoida. Asumme aika tiiviisti, kolmihenkinen perhe 37 neliön kaksiossa. Meillä on suhteellisen vähän ja kevyitä huonekaluja, jolloin olohuoneeseen saa helposti liikkuma- ja leikkitilaa. Arjen liike on itselle supertärkeää, joten valitsimme priorisoida liikkumismahdollisuuksia kotonakin. Lisäksi kun rahaa jää säästöön, voi sitä panostaa sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat merkitykselliseltä itselle: Mulle terveellinen ruoka ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat tärkeitä sijoituskohteita. Muiden auttaminen tuo aina superhyvän olon!

Merkittävin juttu mulle on kuitenkin se, että tarve ostaa ja omistaa asioita on vähentynyt. Mulle tärkeämpää on ne elämykset ja kokemukset, välinearvo. Mitä hyvää voin tehdä sillä tavaralla? Entä mitä hyvää voin tehdä sillä rahalla, joka säästyy kun en osta? On tavallaan saanut sen mielenrauhan: Mulla on kaikki mitä tarvitsen. Mä en tavoittele sitä, että olisin rikas. Toki perusturva ja -toimeentulo ovat hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta onko tarvetta hirveästi enempään? Mulla ei ole. Se, että saan tehdä työtä, jota rakastan, olla läheisten kanssa sekä kuulla mielenkiintoisia tarinoita ihmisten elämästä on mulle tarpeeksi.

En tiedä luokittelisinko itseäni vielä minimalistiksi, mutta sinne suuntaan ollaan menossa! Mitä ajatuksia minimalistinen elämäntapa sussa herättää? 🙂

Lisää minimalismista:
The minimalists -podi (Näillä herroilla on vähän kyseenalaista settiä ravitsemuksesta, en suosittele niitä jaksoja)
Ostolakossa -blogi
Youtubessa haulla “minimalism” löytyy vaikka mitä!


Kuulumisia tämän hetken arjesta ja ajatuksia blogin jatkosta

Ihanaa tulla tänne juttelemaan pitkästä aikaa! Mulla on ollut rehellisesti a) ikävä pitkiä kirjoituksia, mutta b) liikaa kaikkea muuta kirjoittamista. Koska mulla on ikävä kirjoittamista, ajattelin kirjoittaa tänne toisinaan pidempiä tekstejä ja ehkä vähän vapaamuotoisemmin kuin muissa kanavissa. Todennäköisesti kirjoitan myös kaikesta muusta kuin pelkästä terveydestä ja hyvinvoinnista, koska noh, olen kiinnostunut suunnilleen kaikesta ja mun kiinnostuksen kohteet muuttuvat jatkuvasti.

Teen juuri tällä hetkellä gradua, joka on samalla väitöskirjan ensimmäinen osatyö. Pääsin keväällä Itä-Suomen yliopiston tohtorikouluun, mitä en oikein vieläkään ole ymmärtänyt. Ehkä tiesitkin tämän jo tuolta Instagramin ihmeellisestä maailmasta? Siellä tuotan myös aktiivisesti sisältöä sekä omalle että Tiedenaisten tilille. Sisällöntuotannosta on tullut tärkeä osa mun työtä ja tykkään siitä aivan tosi paljon. Olemme myös kirjoittaneet Tiedenaiset -kirjaa ja olen tehnyt erästä (erittäin pian julkaistavaa) projektia Valtti Trainingin kanssa. Keväällä ja kesällä pidin Ruokasuhde-workshoppeja sekä etäluentoja. Tekemistä on siis riittänyt.

Henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu myös: Mini me aloitti päiväkodin, joten mä pääsin isommin töihin ja opintoihin kiinni. Arki on aina erilaista kuin vuosi tai pari sitten. Paljon tasapainoisempaa, monipuolisempaa ja innostavampaa. Nautin ihan tosi paljon arjesta, liikkumisesta, neulomisesta, ystävien näkemisestä, opiskelusta, uusien yritysjuttujen ideoinnista, lukemisesta, arkikokkailuista. Mä koen, että olen jotenkin löytänyt itseni uudelleen lapsen syntymän jälkeen. Mulla on enemmän omanlaiseni olo kuin moneen vuoteen ja se tuntuu hitsin hyvältä!

Huomasit varmaan, että ulkoasu on hieman muuttunut? Lisäksi poistin osan vanhoista teksteistä, koska koen, etteivät ne olleet turvallisia haavoittuvaisimmille lukijoille eivätkä heijastaneet tervettä ruokasuhdetta. Puhutaan siis suunnilleen kahdeksan vuoden takaisista teksteistä. Onneksi jotakin kasvua on tapahtunut enkä oikein tunnista itseäni vanhimmista teksteistä: Tunnen vähän myötätuntoa sitä pientä syömishäiriöstä toipuvaa Heidiä kohtaan. Uskon, että on tietysti tilaa kasvulle ja kehitykselle, mutta mielestäni tekstit eivät tarjonneet mitään hyvää, vaan ennemminkin saattoivat olla triggeröiviä. Piilotin myös lastani ja parisuhdettani koskevia postauksia, koska mitä enemmän seuraajakuntaa tulee, sitä rajatummin haluan heitä tuoda esiin.

Täällä tulee jatkossa olemaan myös enemmän kotisivumainen osio, josta löytyvät kootusti tarjoamani palvelut. Perus yrittäjälife. Edelleenkään en aio tehdä tästä mainossivustoa mutta ne palvelut ovat siellä nähtävissä, jos niistä vaikka olisi hyötyä sulle.

Mä haluaisin kysyä sinulta: Mistä haluaisit lukea? Mikä sua kiinnostaa juuri nyt? Mua kiinnostavat kovasti minimalismi, tyyli, ekologisuus, intuitiivinen syöminen ja liikunta, mielenterveys sekä tietysti ikisuosikkini syömisen psykologia. Nyt on hyvä hetki kysyä, jos kysytyttää!

Satojen sattumien mysli + sattumien summa

Tämä tapahtui vähän yllättäen. En osannut aavistaa muutosten tuulten puhaltavan. Eräänä aamuna vain huomasin, että aamupalakulhossani oli uusi tulokas: Mysli.

Olen virallisesti siirtynyt puurohulluudesta myslifanaatikoksi. Rakastan tosin edelleen myös puuroa, mutta aamuisin ei ole nyt tehnyt sitä mieli. Mysli sen sijaan – Raikasta, rapeaa, rouskuvaa. Siltä aamupalani nykyisin maistuu, tuntuu ja kuulostaa.

mysli

Paras juttu myslissä on tietysti sen nopeus ja helppous. Kun kerran pyöräyttää pellillisen, on sitä valmiina monen monta annosta. Tosin tällä myslinkulutustahdilla uutta pellillistä saa olla tekemässä jatkuvasti. Joululomalla taisin syödä pari pellillistä lähes yksinäni. I regret nothing.

Myslistä saa myös juuri sen makuista kuin itse haluaa. En itse välitä ihan supermakeasta, joten laitan reseptiin maltillisesti hunajaa. Herkkusuumpi voi helposti tuplata määrän. Ihan kokonaan en suosittele hunajaa (tai vegaanille agavesiirappia) hylkäämään tässä reseptissä, sillä se tuo mukavan paahteisen koostumuksen yhdessä öljyn kanssa.

Huijasin aiemmin. Paras juttu myslissä ei ole nopeus vaan tietysti sattumat! Niitä on tässä erittäin runsaasti: Täyteläisiä taateleita, tuttuja ja turvallisia rusinoita sekä herkullisia karpaloita. Lisäksi mukaan sukeltaa myös ihanasti pähkinöitä, jotka paahtuvat herkullisiksi uunin lämmössä. Nam.

Eiköhän aleta myslintekohommiin?
Resepti on mukailtu Pirkka-lehden 12/2015 Joulumyslistä.

mysli

Satojen sattumien mysli

8dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1dl cashewpähkinöitä
2dl pekaanipähkinöitä
1rkl hunajaa (juoksevana)
2rkl rypsiöljyä
2tl kanelia
1tl kardemummaa
noin 100g (puoli pussia) pehmeitä taateleita
0,5dl rusinoita
0,5dl kuivattuja karpaloita

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet sekä rouhitut pähkinät. Lisää joukkoon hunaja, rypsiöljy, kaneli ja kardemumma. Sekoita huolellisesti.

Paahda mysliä uunipellillä 175-asteessa noin 15 minuuttia. Itse laitoin hälytyksen 7 minuutin kohdalla, jolloin tarkistin myslin tilanteen ja kääntelin hieman. Tarkkaile tätä herkkua huolella, sillä se palaa herkästi!

Anna jäähtyä (tai sitten ei – mä söin lämpimänäkin heheh). Nauti esimerkiksi soijamaidon tai -jogurtin sekä hedelmien ja marjojen kanssa!

mysli

Nyt siihen otsikon kummalliseen loppuosaan: Sattumien summana päädyin aloittamaan opintojen viimeistelyä nyt tänä keväänä. Resursseja on siis jatkossa suunnattava enemmän opintoihin ja vauva-arkeen. Niin karulta kuin se tuntuukin, juuri nyt ei ole kauheasti aikaa kirjoitella tänne. Ei kuitenkaan huolta, en ole lopettamassa! Kirjoitan kun minulla on asiaa, mutta yritän olla ottamatta stressiä postausten tuottamisesta – sitä ressiä kun on elämässä tällä hetkellä ihan tarpeeksi! Tahti tulee siis hidastumaan täällä blogin puolella, mutta instagram päivittyy jatkossa(kin) lähes päivittäin. Suuntaan sinne jatkossa entistä monipuolisemmin myös blogin aihepiiriin kuuluvia postauksia, joten jos haluat tietää missä mennään, nappaa instagramista @heidikkin seurantaan! Postauksia pääsee katsomaan myös osoitteesta http://www.instagram.com/heidikkin, jos sinulla ei ole tiliä. Toivottavasti nähdään siellä ❤

Mistä joulu on tehty?

Inkivääristä, kanelista, vaniljasta. Pipareista, glögistä ja glögin joukkoon tiputeltavista pulleista rusinoista.

Suklaasta, luumuista ja manteleista. Konvehdeista, sekametelisopasta ja isosta kattilallisesta riisipuuroa.

Pakkasesta, kinoksista ja punaisista poskista. Kävelyistä hyvässä seurassa, keskusteluista ja lämmittelystä takan ääressä villasukkien kera.

Joulupalloista, punaisesta, kultaisesta ja vihreästä. Kauniista kuusesta, yhdessä koristellusta.

Odotuksesta, toivomuksista ja kiitoksista. Toivotuista lahjapaketeista käärittynä kauniiseen paperiin. Kiitollisuuden tunnelmasta.

Kynttilöistä, joululauluista ja läheisistä. Rauhasta, yhdessä olosta ja levosta.

Näistä koostuu meidän joulu tänäkin vuonna. Erityisen iloinen olen lumisesta maisemasta, se nimittäin tuo joulufiiliksen! On ihanaa, kun vuoteen on siunattu tällainen hetki levolle ja yhdessäololle. Mä aion möllöttää sohvalla miehen kainalossa, syödä olan takaa bataattilaatikkoa ja riisipuuroa, käydä tekemässä pari kiireetöntä reeniä, toivottavasti myös nukkua hetken sekä pelata lautapelejä porukalla!

Mistä sun joulu on tehty? Ihanaa ja rentouttavaa joulua! ❤

Katsaus viime jouluun:
Unelmien joulu

Liikunta ja stressi -Treenaaminen stressaantuneena

Miten treenaaminen mahtuu kuvioihin, kun stressi on kova ja päätä puristaa? Monesti tuntuisi, että on helpompi vain hikoilla stressi ulos kunnon rääkin kautta. Kehon kannalta on kuitenkin fiksumpaa vaihtaa stressaavan ajanjakson ajaksi liikkuminen kevyempään ja huoltavampaan harjoitteluun. Miksi? Jatka lukemista!

Mitä on stressi?

Mietin pitkään, miten määrittelisin stressin. Ei muuten ole ihan pala kakkua! Tämän vuoksi käännyin itseäni viisaampien puoleen eli toisin sanoen googlasin mitä Terveyskirjasto aiheesta sanoo. Löysin sieltä tämän määritelmän, joka kiteyttää omat pohdintani täydellisesti:

“Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Monet tutkijat uskovat, että miltei mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä, erityisesti näkökulmista ja asenteista.”

Meillä on siis stressi, epätasapainotila haasteiden ja niihin sopeutumisen välillä. Se voidaan jakaa henkiseen ja fyysiseen stressiin. Henkisen stressin lähteitä voivat olla esimerkiksi suuri työkuorma, tiukat aikataulut, haasteet parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa, läheisten tai itsen sairastuminen, uusi työpaikka, naimisiin meneminen, lapsen saaminen, valmistuminen, gradu… Lista jatkuisi loputtomasti! Fyysistä stressiä puolestaan ovat esimerkiksi univaje, liian kova fyysinen harjoittelu tai liian vähäinen palautuminen ja liian vähäinen syöminen. Jako on kuitenkin käytännössä varsin keinotekoinen, sillä keho toimii kokonaisuutena – Mielen käänteet vaikuttavat kehoon esimerkiksi nostamalla sykettä ja kehon asennot voivat vaikuttaa mielialaan. Tämä kahtiajako on kuitenkin tärkeä seikka stressikuormituksen ymmärtämisen kannalta.

Huom! Stressi ei missään tapauksessa itsessään ole negatiivinen asia. Me tarvitsemme lyhytkestoista stressiä, jotta yltäisimme parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sitä vaadittaessa. Stressi muuttuu haitalliseksi kun se jatkuu pitkään, eikä kierroksia lasketa missään vaiheessa. Tässä tekstissä en siis puhu yhden tentin tai yksittäisen tiukan työpäivän aiheuttamasta stressistä, vaan pidemmän aikavälin stressikuormituksesta.

stressi

Miksi ei kannata treenata kovaa stressaantuneena?

Stressitilanteessa kova fyysinen kuormitus vain lisää kehon kuormaa. Keho ei tiedä mikä sen kuormituksen lähde on, sille se on stressi kuin stressi.

Kuvitellaanpa, että stressikuorma on kuin vettä, jota kaadetaan ämpäriin. Ämpäri kuvastaa tässä ihmisen voimavaroja. Kun stressikuorma kasvaa ja kasvaa, ämpäri täyttyy pikkuhiljaa. Pienistä stressitekijöistä kasvaa pikkuhiljaa iso kuorma ja jossain välissä ämpäri läikkyy yli. Fyysisiä oireita liiallisesta stressikuormasta ovat henkiset oireet, kuten väsymys, ahdistus ja masentuneisuus, vaikeus tehdä päätöksiä ja muistaa asioita. Lisäksi voi ilmaantua univaikeuksia ja fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, pahoinvointia, vatsakipua, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, hikoilua ja päänsärkyä. Jotta vältyttäisiin radikaaleimmilta oireilta, tulee kuormaa helpottaa jostain päästä. Henkisiin stressitekijöihin ei aina voi vaikuttaa, mutta omaa harjoitteluaan voi järkevöittää aina.

Palautuminen kovasta harjoittelusta on usein huonoa stressikuorman alaisena. Jos et palaudu harjoittelusta, et kehity. Tältäkin näkökulmalta katsottuna kovassa treenaamisessa ei ole mitään mieltä stressaantuneena. Mikäli tuntuu vaikealta tai ylitsepääsemättömältä pitää harjoittelusta taukoa viikko tai pari, kannattaa miettiä onko oma suhtautuminen treeniin täysin terveellä pohjalla. Omaa kehoaan ei ole mitään järkeä rääkätä enempää kun se kuitenkin on jo hälyytystilassa stressin vuoksi.

Mitä sitten voisi tehdä?

Liikunta tekee keholle valtavasti hyvää myös stressaantuneena, kunhan valitsee fiksun tavan liikkua. Se voi itseasiassa helpottaa stressin kokemusta! Itse suosisin enemmänkin liikettä kuin treeniä stressaavan ajanjakson aikana. Keho pysyy vetreämpänä ja mieli saa uutta energiaa hektisinäkin hetkinä!

Suositeltavaa on kevyt liike, kuten kävely, rauhallinen pyöräily, leppoisat joogamuodot, dynaaminen tai staattinen venyttely, arkiliikunta, vesijuoksu… Toisaalta myös hölkkäily voi sopia, jos juoksu on itselle tuttu laji ja tietää missä kuormittavan harjoituksen raja menee. Valitse sellainen liikuntamuoto, joka tuntuu kaikista kivoimmalta ja tuo hyvän fiiliksen!

Huoltavissa harjoitteissa kannattaa kiinnittää huomiota alueisiin, jotka monesti kiristyvät stressitilanteissa; Stressaantunut ihminen usein nostaa huomaamattaan hartiat korviin sekä jännittää vatsaa ja leukaperiä. Mikäli työkuorma on stressin syy, liittyy mukaan usein myös hieman etukumara asento ja paljon istumista. Tällöin niska-hartiaseutu, rintalihakset, purentalihakset, vatsan ja istumatyössä lonkankoukistaja kaipaavat huoltoa. Jumeihin täsmäapuna toimivat venyttely, rullailu sekä hieronta joko ammattilaisen tekemänä tai omatoimisesti esimerkiksi pallolla. Lisäksi apua voi olla erilaisista rentoutusharjoituksista, kuten jännitys-rentoutusmenetelmästä.

Usein myös hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja nopeammaksi stressitilanteissa. Tähän voi löytyä apua esimerkiksi edellä mainitusta joogasta tai venyttelystä, mutta myös erillisistä hengitysharjoituksista. Myös päätä kannattaa ehdottomasti huoltaa, jotta se jaksaa ottaa stressin vastaan.  Esimerkiksi meditointi (tai ihan vain hengitysharjoitus, jos meditaatio aiheuttaa sulle jo sanana ärsytystä) auttaa laskemaan kierroksia ja keskittymään tähän hetkeen. Toisaalta säännöllinen meditointi myös tehostaa aivotyöskentelyä, joten se voi auttaa toimimaan tehokkaammin stressikuorman allakin!

Oma kokemukseni stressaantuneena harjoittelusta

Öhhh, miten niin onko mulla kokemusta tästä? Todellakin on. Jälleen saa huomata olleensa joskus tosi tyhmä. Ekan kerran överitreenasin lukiossa ylioppilaskirjoitusten aikaan, jolloin myös selkäni ensimmäisen kerran hajosi. Tämän jälkeen olen useita kertoja ajanut itseni loppuun treenin ja henkisen kuormituksen yhdistelmällä, ihan ylikuntoon asti. Hiki on ollut mulle terapeutti, eikä itselläni ole ollut muuta keinoa käsitellä stressin tuomia tuntemuksia. Nykyisin tiedän ja onneksi myös toteutan lempeämpiä keinoja stressin purkamiseksi: Kevyt liikunta, juttelu puolisolle, kirjoittaminen, lukeminen ja hengittely auttavat huomattavasti paremmin kuin kova treeni.

Hikijumppa voi tuntua sillä hetkellä hyvältä (ahh ne endorfiinit), mutta nopeammin pääsee stressittömämpään arkeen kiinni, kun malttaa oikeasti laskea kierroksia kunnolla.

Heitäppä kommentteihin sun parhaat vinkit stressitasojen laskemiseksi! Mikä toimii sulla? 🙂

Lissää stressistä:
Ylirasituksen oireet ja palautuminen
Stressaanko itseni hengiltä?

Aamuhetki – Aamupala puoliksi syötynä

Aamufiilistely on ollut mun juttu ihan tosi pitkään. Sellainen kahvin hidas nautiskelu, aamupala, sen asettelu ja rentoutuminen. Asennoituminen uuteen päivään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että aamun kulku määrittelee varsin paljon tulevasta päivästä.

Pelkäsin jo hiukan etukäteen, että miten perheen pienin tulee vaikuttamaan tähän kuvioon. Miltä näyttääkään aamupala ja aamuhetki yli puolivuotiaan kanssa? Noh, edelleen juon kahvini hyvin hitaasti. Tosin lähinnä siksi, etten kerkeä ottaa kuin hörpyn, kunnes on taas noustava pelastamaan pieni palleroinen jumista pyykkitelineen alta tai estettävä häntä syömästä vaunujen renkaita.

Aamupala
Aamupala

Aamupala – päivän vaikein ateria

Melko usein aamujamme värittää kiireisyys – tai ainakin kiireen tuntu. Nousemme pikkuisen kanssa useimmiten kahdestaan, sillä isi jatkaa vielä hetken unia yöllisten nukutusrumbien jäljiltä. Neiti ei ole ollenkaan nälkäinen aamulla (toisin kuin äitinsä), joten aamupala on toisinaan hieman tahtojen taistelua. Voinette tässä maalailla päähänne mielikuvan, jossa erittäin nälkäinen äiti yrittää saada ei yhtään nälkäistä vauvaa syömään tai edes kiinnostumaan ruoasta sen verran, että saisi itse istua puuron ajaksi alas. Prosessia ovat hieman helpottaneet täytettävät smoothiepussit, jolloin pientä ei tarvitse syöttää lusikalla. Silti yhden ruokailukerran aikana pikkuneiti on useimmiten heittänyt kaiken tarjottavan lattialle, yrittänyt kiivetä alas syöttötuolista 200 kertaa ja lopuksi iskee kiukku, jolloin pitäisi päästä leikkimään heti.  

Hyvinä aamuina saattaa löytyä aikaa vähän entisen kaltaisille aamuille. Tällöin bebé mutustaa tyytyväisenä smoothieta syöttötuolissaan katsellen kiinnostuneena, mitä se äiti laittaakaan puuron päälle. Voin oikeasti miettiä jotakin niinkin “turhaa” kuin persimonien asettelua tai kahvimaidon vaahdottamista. Aamupala saa silloin kauniimman muodon. Samalla saatan ehkä saada napattua kuvan tai kaksi, jos olen oikein vikkelä. 

Tilanne päätyy usein nimittäin aamun alusta huolimatta samaan skenarioon: Syön puuroa olohuoneen sohvalla ja välillä ponkaisen pystyyn viihdyttämään pientä. Kahvi haalenee kupissa ja pinnalle vaahdotettu maito lässähtää. En kuitenkaan enää haikaile samaa kiireettömyyttä jokaiseen aamuun. Tämä on yksi vaihe elämässäni. Tulee varmasti taas aika, jolloin ehdin halutessani taas nautiskella hitaasti aamupalan eri makuvivahteista, koostumuksista ja visuaalisesti kauneudesta. Jos aamu kerran määrittelee päivän, on senkin oltava meidän perheessä vauhdikas.

Aamupala
Aamupala

Aamupala koostui tänäkin aamuna kaurapuurosta, jonka seassa oli riisiproteiinijauhetta sekä mantelimaitoa. Päälle koristeeksi (ja mauksi) päätyi kotimaisia vadelmia, mustikoita ja karpaloita, makeaa persimonia, täyteläistä mantelivoita sekä pala extratummaa suklaata. Kahvin joukkoon lorahti kunnolla kauramaitoa. Vaikken saanutkaan istua rauhassa tätä syömässä, oli maku herkullinen ❤

Lissää aamuhetkiä:
Aamuhetki – hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki ja väsymyskrapula
Aamuhetki- kuningattaren tuorepuuro

Herkkävatsaisen kasvisruokavalio – Pehmeät punajuuret, inkiväärikvinoa ja paahdetut kikherneet

Voiko herkän vatsan omaava saada kasvisruokailun edes osaksi ruokaympyräänsä? Mielestäni voi, kunhan kasvisruokailu toteutetaan fiksusti ja maltilla. Kokosin alle muutaman pointin sekä yhden herkkureseptin!

“Valitse taistelusi”

Usein “herkkävatsaisuus” johtuu niin kutsutusta ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS), jossa suolisto reagoi voimakkaammin suolistokaasujen tuottamaan suolen seinämän venytykseen. Olen IBS:stä ja siihen liittyvästä FODMAP-ruokavaliosta täällä.

Palkokasvit kuuluvat siis FODMAP-hiilihydraatteihin, samoin kuin monet kasvikset ja hedelmät. Kyse on tässäkin asiassa tasapainosta: Voi olla tietty määrä FODMAP-hiilihydraatteja, minkä vatsasi sietää. Päivän aikana kertyy pieniä määriä sieltä täältä ja toleranssin ylittyessä oireita ilmenee. Lisäksi toisille tietyt ruoat eivät sovi pienissäkään määrissä. Itselleni esimerkiksi valkosipuli on nykyisin tällainen paholainen.

Jos siis kasvisruoka tuottaa haasteita, ei samalle aterialle kannata ympätä isoa kasaa kaaleja, sipulia ja omenoita tai muita omaa masua kiusaavaa. Karsi toisin sanoen häiriötekijät sillä aikaa, kun testailet erilaisia kasviproteiineja.

Lisää määrää asteittain

Ihan mikä tahansa mitä et normaalisti syö ja kerralla lisäät määrän tappiin, tulee ärsyttämään suolistoa. Masu rakastaa rutiineja, joten uusi ruoka kannattaa ajaa sisään pikkuhiljaa. Mä ainakin teen tosi usein sen virheen, että teen supermegahyvää kasvisruokaa (humble brag) ja sitten syön sitä neljällä aterialla putkeen… Olisi siis fiksumpaa laittaa isommat annokset vegeruokaa vaikka pakkaseen tai syöttää puolisolle tai ystäville, sen sijaan että ylikuormittaa masunsa kerralla.

Aloita siis pienestä määrästä: Lisää vaikka kasviproteiinia eläinperäisen proteiinin kaveriksi yhdelle aterialle. Tästä voi sitten edetä kasvavalla määrällä kohti yhtä täysin vegeproteiinilla höystettyä ateriaa. Pikkuhiljaa saattaa huomata voivansa syödä vaikka kasvisaterian päivittäin!

Lempeää vatsalle

Totutteluvaiheessa voi kokeilla syödä pääosin kypsennettyä ruokaa, esimerkiksi patoja, uunikasviksia ja sosekeittoja. Kypsät kasvikset sulavat raakoja helpommin, joten masu voi keskittyä sille haasteellisempien palkokasvien sulattamiseen.

Ja ei, ei tarvitse ikuisesti elää linssisopalla, mutta totutteluvaiheessa kaikki lempeys omaa masua kohtaan kannattaa ottaa käyttöön.

Selvitä mikä sopii juuri sinulle

Usein unohtuu, että palkokasvien ja muiden vegeproteiinien välillä on eroja. Itselläni esimerkiksi kikherneet ovat tavallisesti sopineet hyvin, kun taas kidneypavut ja tofu ovat masun kauhistus! Kokeilemalla löytyy varmasti yksi tai kaksi sopivaa proteiininlähdettä, joilla voi sitten rikastuttaa omaa ruokavaliota.

Parhaiten usealle herkkävatsaiselle ovat käyneet erilaiset vegevalmisteet, sillä vastoin yleisiä ennakkoluuloja ruoan prosessointi usein tekee siitä usein helpommin sulavaa. Tämä siis edellyttäen, ettei kyseisissä tuotteissa ole muuta masun päälle käyvää! Näitä tuotteitahan nykyisin on moneen lähtöön: Härkis, nyhtökaura ja -herne, tempeh, kauramuru, soijatuotteet, kauratuotteet… Toiset taas kokevat parhaiten sopiviksi juuri perus linssit, pavut ja herneet. Paras siis kokeilla itse!

Ykkösjuttu omalle mahalleni on Quorn, joka ei ärsytä suolistoa ollenkaan! Se ei tosin ole täysin kasviperäinen, sillä se sisältää kananmunaa ja on siten toistaiseksi pois omista ruokailuistani. Myös nyhtöherne ja nyhtökaura ovat aiemmin olleet sopivia, samoin härkäpapurouhe. Soijatuotteista parhaiten itselleni sopivat soijarouhe sekä maustamaton soijarahka tai -jogurtti. Lisäksi herneproteiinirouhe on ollut helppo sulattaa!

Ihan jokapäiväisessä käytössä itselläni on Foodinin riisiproteiinijauhe joko maustamattomana tai vaniljan makuisena. Vatsalle lempeä keino saada lisää proteiinia aamu- ja välipaloille!

Kasvisruoka ei ole sama kuin palkokasvit

On hyvä muistaa myös, että kasviperäinen proteiini ei ole = palkokasvit. Myös täysjyväviljat, pähkinät ja siemenet sisältävät hyvin ruokavaliota täydentävää proteiinia. Viljoista voi pysytellä perinteisissä kaurassa, rukiissa, vehnässä, ohrassa ja riisissä tai kokeilla vaikka hirssiä, kvinoaa, tattaria, teffiä tai maissia. Viimeisinä mainitut sopivat usein herkkävatsaisille hyvin kauran lisäksi sekä käyvät myös gluteenittomaan ruokavalioon. Pähkinöissäkin on varaa mistä valita: Pekaani, parapähkinä, manteli, cashew, maapähkinä (joka ei oikeastaan ole pähkinä), pistaasi, hasselpähkinä, saksanpähkinä… Myös pähkinät voivat suurina määrinä sulaa huonosti tiiviin rakenteensa vuoksi, mutta tätä voi hieman helpottaa käsittelyllä!

Käsittele helpommin sulavaksi

Ruoan prosessointia voi tehdä myös itse! Esimerkiksi palkokasvien liottaminen ja keittäminen tavallista pidempään vähentää niissä esiintyvien FODMAP-hiilihydraattien määrää, jolloin herkkä suolisto säikähtää niistä hieman vähemmän. Mikäli käyttää valmiiksi keitettyjä papuja, herneitä tai linssejä, ne kannattaa huuhdella huolellisesti. Säilöntäliemeen nimittäin liukenee osa palkokasvin sisältämästä GOS-yhdisteestä, joka kuuluu edellä mainittuihin FODMAP-hiilihydraatteihin. Toisin sanoen, huuhtomalla voit ehkä saada palkokasvit sopimaan itsellesi paremmin!

Pähkinöistä ja siemenistä saa helpommin sulavia esimerkiksi liottamalla, paahtamalla ja soseuttamalla. Liotettuja pähkinöitä voi käyttää esimerkiksi tämän cashewmajoneesin valmistamiseen sekä raaka- tai tuorepuuroihin. Paahdettuja pähkinöitä voi hyvin lisäillä salaattien ja keittojen päälle, syödä sellaisenaan tai surauttaa pähkinävoiksi. Sitä paitsi ne maistuvat ihan vaarallisen hyviltä paahdettuna!

Pieru kuuluu elämään

Nostetaanpa kissa pöydälle: Ihminen tuottaa suolistokaasua normaalitilassaankin noin puolisen litraa päivässä. Hetkellisesti tämä kaasunmuodostus voi lisääntyä ja masu turpoilla enemmän. Tämä on normaalia ja kuuluu totutteluvaiheeseen. Ihan jokaista prööttiä tai vatsan pyöristymistä iltaa kohden ei kannata siis ylianalysoida. Jos sen sijaan tulee voimakasta vatsakipua tai ripulia, voi olla syytä lykätä kokeilua, pienentää annosta tai kokeilla toisenlaista kasviproteiinia.

kasvisruoka

Oletko valmis kokeilemaan? Seuraavaksi jakoon oppien mukaista reseptiä!

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille myös reseptin, jolla valmistuu simppeli ja suht vatsaystävällinen kasvisruoka. Mikäli punajuuri ei kuulu lemppareihisi, voit vapaasti vaihtaa sen mihin tahansa paremmin maistuviin juureksiin. Tämän aterian ydin on erilaisissa mausteissa, jotka tekevät muuten hyvin perusraaka-aineista erityisen maittavia. Makeanpehmeät punajuuret, raikkaan inkiväärinen kvinoa ja mausteiset rapsakat kikherneet ovat herkullinen kombo!

Pehmeät punajuuret

2kg punajuuria
~2rkl rypsiöljyä
1tl hunajaa
1tl suolaa
1rkl yrttiseosta
reilusti mustapippuria

Pilko punajuuret isoiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään öljy, juokseva hunaja, suola, yrtit ja mustapippuri. Lorauta öljyseos punajuurten joukkoon ja sekoita huolellisesti. Paista 200-asteisessa uunissa kiertoilmalla 45-60min kunnes punajuuret ovat ihanan pehmoisia!

Inkiväärinen kvinoa

3dl kvinoaa
6dl vettä
peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
puolikkaan sitruunan mehu

Huuhtele kvinoa huolellisesti kylmällä ja kuumalla vedellä siivilässä. Lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Pilko sillä välin inkivääri hienoksi silpuksi. Lisää inkivääri ja sitruunamehu kvinoan joukkoon. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 20min tai kunnes kaikki neste on imeytynyt.

Paahdetut kikherneet

2prk (á 230g) kikherneitä
1tl savupaprikaa
1tl juustokuminaa
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Huuhtele kikherneet huolellisesti. Lisää pannulle öljyä, kikherneet ja mausteet. Paista kunnes kikherneet ovat saaneet hieman väriä ja rapeaa pintaa!

Kokoa lautaselle höyrytettyä lehtikaalia (vatsaystävällisempää kuin muut kaalit), kvinoaa, punajuuria ja paahdettuja kikherneitä. Nauti!

kasvisruoka

Kerrohan ehdottomasti omia kokemuksiasi! Mikä on ollut sun herkälle vatsalle sopiva kasvisruoka? 🙂

Miten syödä terveellisesti vauva-arjessa?

Miten syödä terveellisesti vauva-arjessa?

…siinäpä vasta kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Tapoja on monia, mutta yhteinen seikka lienee, ettei se terveellisen ruoan valitseminen ole aina se helpoin ratkaisu. Kokosin alle muutaman pointin, jotka itse koen merkityksellisiksi hyvän olon ja jaksamisen kannalta vauva-arjen tiimellyksessä.

Terveellisesti syöminen = riittävästi ravintoa

Terveellinen ei ole sama asia kuin kevyt. Vauvan kanssa puuhailu voi olla varsin kuluttavaa hommaa, varsinkin jos imetys on mukana kuvioissa. Liian vähäinen tai kevyt syömimen johtaa usein siihen makeannälkään iltapäivällä tai viimeistään illalla. Iltahämärissä napsittu lohtusuklaalevy palkintona rankasta päivästä ei siis ole mitenkään yllättävä seuraus, vaan ennemminkin looginen jatkumo.

Syö siis tarpeeksi, että jaksat. Jos jää nälkä, ota lisää. Perinteinen lautasmalli toimii ihan fiksuna pohjana syömisille: neljännes proteiinipitoista ruokaa, neljännes täysjyväistä hiilihydraatinlähdettä ja puolet rehuja. Itse nappaan usein vielä jälkiruoaksi pikkunälkään hedelmän, joka vie kätevästi viimeisetkin makeanhimot.

terveellinen

Suunnittele, suunnittele, suunnittele

Ennakointi. Se lienee yksi ihan ykkösjuttu. Nälkä tulee varmasti jossain kohtaa ja silloin olisi parasta joko a) olla ruokaa valmiina kaapissa tai b) olla raaka-aineet ja selvät sävelet mitä kokataan. Jos nälän jo iskettyä rupeaa pohtimaan päivän menua, hakee ainekset huutavan lapsen kera kaupasta, sitten kokkaa ja sitten vasta syö, ehtii nälkä kasvaa valtavan suureksi. Valtavan suuri nälkä taas johtaa usein hallitsemattomaan syömiseen sekä energiapitoisen ruoan kaipuuseen. Itse huomaan suklaalevyn huutavan nimeäni.

Kannattaa siis omistaa hetki ruokien suunnittelulle. Olen sysisurkea preppaamaan ruokia mitenkään systemaattisesti, mutta yritän suosia joko nopeita reseptejä tai kokata hiukan enemmän kerralla. Kaikenlaiset padat, keitot, wokit, munakkaat ja salaatit ovat nopeita kyhätä kasaan vaikka sitten vasemmalla kädellä (heheh). Viikonloppuisin voi puolison avustuksella kokata suuren kattilallisen ruokaa, josta voi sitten pakastaa valmiita annoksia katastrofipäivien varalle. Kyllä, niitä päiviä on meillä kaikilla.

Jos on yhtään suunnitelmallisempi tapaus kuin minä, voi selkeän ruokalistan suunnittelu viikon ajalle olla hyvä idea: Maanantaina lohta ja perunamuussia, tiistaina ja keskiviikkona sosekeittoa, torstaina… ja niin edelleen. Tämän tyylisessä suunnitelmallisuudessa säästää paitsi aikaa ja rahaa, myös paljon “mitä syötäisiin” pohdintaa sekä hermoja. Terveellinen ruokailu lähtee muutenkin ruokakaupasta: Kun jaksaa kaupassa keskittyä ja noukkia koriin mahdollisimman paljon kasviksia eri väreissä, päästään jo pitkälle.

Nopeita reseptejä arkeen voisivat olla esimerkiksi:

Quornwokki
Bataattifrittata
Kvinoasalaatti broilerilla ja pestojogurttikastikkeella
3 terveellistä reseptiä – valmiina 30 minuutissa!

terveellinen

Priorisointi

Kun aika on rajallista, täytyy ne omat rajalliset resurssit suunnata oikeasti merkityksellisiin asioihin. Sen sijaan, että hifisteltäisiin lisäravinteilla tai mietittäisiin grammamääriä, olisi järkevää panostaa kokonaiskuvaan. Panostus asioihin, jotka on helppo toteuttaa omassa arjessa, kantaa usein pisimmälle. Kun kumminkin syödään, niin voi siinä samalla pitää huolta ainakin kasviksista ja veden juonnista. Voi keksiä vaikka muistisäännön, jossa aina juodaan lasi vettä, kun kuljetaan keittiön ohi. Kasvikset voivat olla vaikka sitten porkkanaa, kurkkua, paprikaa ja tomaattia pilkottuna lautasen reunalle. Ei kannata ajatella liian monimutkaisesti, vaan pysyä perusasioissa.

Tee terveellisen valinnan tekeminen mahdollisimman helpoksi

Ehkä tärkein vinkki kaikista! Terveellisistä vaihtoehdoista ei hirveästi ole hyötyä siellä kaapin perällä tai kaupan vihannestiskiin jätettynä. Tee siis terveellisen ruoan valitsemisesta mahdollisimman helppoa: Oikaise pakastekasviksilla, valmiiksi pilkotuilla juureksilla tai salaattipusseilla. Valmistele etukäteen suuret määrät kasviksia, proteiininlähteitä ja lisää kylkeen aterialle leipää, kvinoaa, pastaa, riisinuudelia, juureksia tai riisiä. Älä osta vierasvaraherkkuja kaappiin odottelemaan iltapäivän väsymystä ja itsekurin pettämistä; Vauvaa katsomaan tulevat vieraat osaavat varmasti arvostaa myös freesimpää hedelmistä ja pähkinöistä koostuvaa kahvipöytää! Täytä kaapit sen sijaan terveellisellä ja värikkäällä ruoalla, koska sitä mitä on kaapissa, tulee myös syötyä. Terveysherkut, kuten vaikka nämä laku-suklaapallot, voivat toimia hyvänä lisänä, jos liiallinen herkuttelu on haaste.

terveellinen

terveellinen

Taklaa väsymys

Väsymyksestä ei vauva-arjessa välttämättä ihan heti pääse, mutta uni kannattaa priorisoida mahdollisimman korkealle. Väsyneenä tekee nimittäin usein huonompia valintoja ja elimistö himoitsee nopeita hiilihydraatteja sekä rasvaa. Hallitse väsymystä esimerkiksi päiväunilla, ulkoilulla valoisaan aikaan, lepäämällä mahdollisimman paljon, vähentämällä kofeiinipitoisia juomia (jotta lepo oikeasti virkistää), menemällä aikaisemmin nukkumaan ja neuvottelemalla puolison kanssa vauvayövuorojen hoidosta.

Terveellinen syöminen tavaksi

Olisin itse varmasti syönyt paljon yksipuolisemmin ja tehnyt ei niin hyviä valintoja, jos terveellinen syöminen ei olisi jo syvälle juurtunut tapa. Tavan muodostuminen ottaa aikaa, joten olethan itsellesi armollinen vauva-arjen pyörityksessä? Aina ei välttämättä voi tehdä täydellistä valintaa ja välillä menee suoraan sanottuna p*rseelleen, mutta se on ok! Seuraavalla aterialla voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä.

terveellinen

Todellista luksusta on välillä kävellä valmiiseen pöytään joko ravintolassa tai isovanhempien luona. Mun lemppareita on buffetit, koska samalla rahalla saa paljon enemmän syötävää 😀
Oliko postauksessa sinulle uusia näkökulmia aiheeseen? Kerro toki sun lempparivinkit kiireiseen (vauva)arkeen meille muillekin!

Ps. Karoliina Candy on the Run -blogista kirjoitti juuri eilen tästä samasta aiheesta: Kyseinen teksti kannattaa ehdottomasti myös lukea, pääset siihen tästä !