Vinkit aloittelevalle neulojalle

Okei nyt tulee ihan peruslinjasta poikkeavaa settiä! Ajattelin heittää tuonne pari vinkkiä aloitteleville neulojille, jotka ehkä haluaisivat olla käsityöihmisiä, mutta eivät tiedä mistä aloittaa.

  1. Löydä sellainen tapa tehdä käsitöitä, josta tykkäät. Sitä voi toki vaihdella, mutta usein joku on itselle ylitse muiden. Puhun tässä postauksessa erityisesti neulomisesta, mutta sulle se voi olla virkkaamista, ompelua, makrameetöitä tai vaikka huovuttamista.
  2. Etsi omaan tasoon sopiva ohje. Sen sijaan, että aloittaisi kirjoneule-pitsivillapaidasta, aloita söpöstä piposta, pannasta tai vaikka pannulapusta. Se ei ehkä ole niin motivoivaa, mutta on kivempi harjoitella ensin pienemmillä ja nopeammin valmistuvilla töillä. Taidot harjaantuvat ja jos meneekin pieleen, ei ainakaan ole 10 kerää villalankaa pölyttymässä nurkissa.
  3. Välineet kuntoon: Lue perusteet eri langoista ja siitä mitä valitsemaasi ohjeeseen kuuluu. Minkälaisia ominaisuuksia on milläkin langalla? Valitse myös oikean kokoiset puikot sopimaan ohjeeseen ja lankaan.
  4. Opettele perusteet. Miten teen oikean silmukan? Mites se kavennus menikään? Tsekkaa nämä perusteet esimerkiksi mun Youtube-videolta!
  5. Sovita ahkerasti! On paljon kivempi havaita, että neulomus on liian pieni tai suuri työn alkuvaiheessa kuin vasta sitten kun se on valmis.
  6. Harjoittele, harjoittele, harjoittele. Varaa aikaa ja varaudu myös turhautumiseen uutta opetellessa. Fakta on kuitenkin se, että harvoin osaa sellaista, mitä ei ole koskaan tehnyt tai mitä ei ole harjoitellut.
  7. Pyydä apua! Onko sulla joku ystävä, joka osaa neuloa hienoja juttuja? Voisiko pitää yhteisen neulomisillan? Jos lähitapaaminen ei (sattuneista syistä) onnistu, niin etäyhteys pelittää hyvin! Mukaan muki kaakaota ja iso kasa kärsivällisyyttä niin hyvä tuloo!
  8. BONUS! Osta kaikki lanka kerralla yhteen työhön, jos mahdollista. Langoissa voi olla erilaisia värieriä, jolloin samakin sävy voi olla hieman erivärinen ja muodostaa työhön raidan (kuten ehkä kävi mulla justiinsa villapaidan kanssa…)

Toivottavasti sulle oli hyötyä näistä vinkeistä! Mitä sä meinaat neuloa seuraavaksi?

Ekologiset ja eettiset joululahjaideat osa 3 – Uutena ostetut ja aineettomat lahjat

Joulukalenterin luukku 19! Tämä postaus on toteutettu osana Instagramissa pyörivää joulukalenteria: Lauantaisin ilmestyy tänne blogin puolelle Lahjalauantai eli ideoita hieman kestävämpien joululahjojen metsästykseen.

Tänään jutellaan sitten niistä lahjoista, joita ei ole tehty itse tai metsästetty kirppiksiltä. Aina ei todellakaan ole aikaa alkaa joululahjojen etsimiseen tai valmistamiseen syyskuussa. Jos siis olet havahtunut lahjaostoksiin vasta nyt joulukuussa ja päivät uhkaavasti lähenevät joulua, tässä muutama ekologinen, eettinen tai aineeton lahjaidea!

Mikään näistä linkeistä ei ole maksullinen linkki, enkä saa niiden klikkaamisesta tai tuotteen ostamisesta rahaa. Ihan vaan ideoita ja ajatuksia herättelemään ajattelin koota nämä linkit ja ideat kasaan 🙂

Lahjakortit palveluihin – Laulutunnit, kosmetologi- tai kampaajakäynti, harrastusmaksu vuodeksi, ravintolaillallinen, ruoka- tai tavaralahjoitus kehitysapuun, etäryhmäliikunta-jäsenyys, äänikirjasovellus… Tässäkin oleellista on tietää, mikä lahjan saajaa miellyttää. En suosittele kenellekään antamaan lahjaksi kuntosalikorttia, jos sitä ei ole erikseen pyydetty tai siitä haaveiltu. Lahjakortteja voi saada myös esimerkiksi monille kirppiksille!

Nepran vaatteet – Olen pitkäaikaisessa yhteistyössä Nepran kanssa, mutta tämä ei ole yhteistyöpostaus. Olen vain aidosti sitä mieltä, että jos haluaa ostaa uutena vaatetta, kannattaa tukea omien arvojen mukaisia brändejä. Mukavia, kestävän kehityksen mukaisesti valmistettuja ja tyylikkäitä treeni- ja vapaa-ajan vaatteita. Mitäpä muuta sitä voisi toivoa?

Vaate tai tavara, josta yksilö on haaveillut – Mun ehkä yksi ikimuistoisimmista lahjoista oli se, kun mies oli ostanut mulle yhden mielettömän ihanan villatakin Weecos -verkkokaupasta. Mä olin sitä hehkuttanut, että ei sssaaaaaakeli kun on hieno, tuon mä ostan sit joskus kun mulla on rahaa! Vielä hienompaa kuin se, että oikeasti sain kyseisen villatakin, oli se, että mies oli kuunnellut tarkalla korvalla mun toiveita ja päätti tarttua siihen. Nyt kun ajattelen asiaa, niin myös mun lempparihuivi on joululahja mieheltä! Jos siis tiedät, että on jokin juttu mistä toinen on haaveillut pitkään, on se oiva lahjaidea ja ilahduttaa pitkään.

Lasinen tai metallinen vesipullo – Onko sun läheinen aina se tyyppi, joka käyttää ikivanhaa muovipulloa juomapullona? Tai joutuu aina ostamaan vesipullon, koska oma pullo jää kotiin tai sellaista ei ole? Kaunis metallinen tai lasinen pullo voisi rohkaista pitämään omaa vesipulloa mukana.

Kestokahvikuppi – Kahvinkuluttajalle mainio lahja voi olla lasinen, kierrätysmateriaalista valmistettu kestokuppi tai termosmuki. Se paitsi säästää luontoa, myös auttaa ystävää säästämään rahaa: Usein kahvin saa edullisemmin omaan kestokuppiin – tai voihan sitä myös tuoda kokonaan oman kahvit!

Villakampa – Kannusta läheistä pitämään huolta jo olemassa olevista vaatteista! Esimerkiksi neuleen ei tarvitse olla mikään design-kappale, jotta sen huoltamisesta on hyötyä. Villa materiaalina on sellainen, että se nyppyyntyy. Se kuuluu vaatteen ominaisuuksiin! Kampoja löytää melkein mistä vain, esimerkiksi Stockan verkkokaupasta. Kampaamalla nukkaantuneen vaatteen saa taas siistiksi ja sen käyttöikä pitenee ❤

Kynttilät – Onko lahjan saaja kynttiläfiilistelijä ja tunnelmoija? Kynttilät ovat ihana lahjaidea pimeisiin talvi-iltoihin (edellyttäen, ettei yksilöllä ole jo 200 kynttilää kaapissa). Esimerkiksi Ekolosta saa erilaisia soijavaha- ja kasvivahakynttilöitä erilaisissa hintaluokissa.

Venner-ruokakassi – Joko oot tutustunut Venner-ruokakasseihin? Vennerin missiona on taata, ettei yhdenkään lapsen vatsa kurnisi vaan perheille voitaisiin taata riittävästi ruokaa. Jouluisin on myynnissä jouluateriat tarjoavia joulukasseja: Jouluruoka kun on keskeinen tunnelman luoja joulun aikaan. Ilahtuisikohan sun läheinen siitä, että voi antaa jollekin perheelle lahjaksi joulun?

HelsinkiMission Aikalahja – Kun aloin googlailla aineettomia lahjoja, pomppasi silmiini tämä HelsinkiMission Aikalahja: Ostamalla aikalahjan voi ilahduttaa yksinäistä vanhusta, nuorta tai lapsiperheen vanhempaa. Käytännössä lahjoituksen voimin saadaan koulutettuja vapaaehtoisia läsnäolevaksi seuraksi yksinäisille ihmisille. Loppujen lopuksi ihminen kaipaa eniten ihmistä. Mielestäni idea on ihana ja voisin kuvitella tällaisen lahjan tuovan hymyn saajan huulille.

Naistenpankin Toisenlainen Lahja – Naistenpankilla on monia erilaisia ja eri hintaisia lahjakortteja, jotka tukevat naisten koulutusta ja työllistymistä kehitysmaissa. Koulutuksella ja työllä on merkittävä tehtävä naisten aseman ja tasa-arvon edistämisessä. Tämä jos mikä on kestävän kehityksen mukainen joululahja!

Lisää eettisiä ja aineettomia lahjoja on koottu täällä !

Toivottavasti näistä lahjaideoista on ollut sinulle hyötyä! Laita ihmeessä palautetta tulemaan. Nähdään Instagramin puolella ❤

Ekologiset ja eettiset joululahjaideat osa 2 – Kierrätyslahjat

Joulukalenterin luukku 12! Tämä postaus on toteutettu osana Instagramissa pyörivää joulukalenteria: Lauantaisin ilmestyy tänne blogin puolelle Lahjalauantai eli ideoita hieman kestävämpien joululahjojen metsästykseen.

Tällä kertaa jutellaan kierrätetyistä lahjoista: Mitä jos antaisikin tämän vuoden joululahjat omasta kaapista tai kierrätyslöydöistä? Toiselle tarpeeton tavara voi olla toisen aarre! Alla on esitelty muutama idea, jota voi metsästää kirppareilta ja kaapeista sekä pohdintaa siitä, miten voisi tietää mistä toinen tykkää ja mitä hän tarvitsee.

Kirpparit käyttöön – Kirppareilta voi löytää vaikka mitä helmiä! Vintagelaukut, lelut, lastenvaatteet, kirjat, astiat ja koriste-esineet saa murto-osalla kirpparilta kunnon ollessa usein uutta vastaava. Toki tämä usein vaatii, että on aikaa ja jaksamista kierrellä kirppareita. Yksi huippu vaihtoehto on myös nettikirppissivustot, kuten Rekki ja Vähän käytetty, jos pyrkii ostamaan esimerkiksi vaatteita tai asusteita.

Tori.fi – Torista voi löytää edullisesti esimerkiksi hyötytavaraa, kuten hyväkuntoisia Marimekon astioita, keramiikkaa, pieniä huonekaluja ja sisustuselementtejä tai vaikka tulevalle perheelle syöttötuolin, pinnasängyn tai lämpöpussin.

Korut kiertoon – Mikäli sulla on esimerkiksi hopea- tai kultakoruja, jota et käytä, mutta tiedät toisen käyttävän, on sulla siinä valmis lahja! Tässä olisin aika tarkka siitä, että a) esine on hyvässä kunnossa, kukaan ei halua lahjaksi lumppuja ja b) lahja on oikeasti saajan tyylinen.

Vaatteet ja asusteet – Onko sulla hyväkuntoisia vaatteita, jotka eivät ole syystä tai toisesta tulleet käyttöön? Ne voi hyvin antaa lahjaksi samantyyliselle ystävälle tai kysäistä sukulaisperheeltä, josko lapsille kävisivät nämä vaatteet X. Toki vaatteissa koko saattaa vaihdella eri yksilöiden välillä, mutta esimerkiksi huivit ja laukut ovat suht varma valinta.

Swappie – Jos vaikka perheen teini tai sukulaisten nuori haaveilee uudemmasta puhelimesta, voi käytettynä saada hyvinkin kohtuullisen hintaan aivan pätevän puhelimen.

Tärkeää on mielestäni seuraava (tässä kuin ihan kaikessa muussakin lahjomisessa): Onko lahja oikeasti tarpeellinen saajalle? Ihan sama kuinka hieno se on, se ei ole ekologinen saati sitten ilahduttava, jos se ei tule käyttöön. Voi myös miettiä, että mitä saajalla jo on. Mistä väreistä hän pitää tai mitä asustetta hän käyttää usein? Onko tiettyä tyyliä tai muotokieltä, josta hän pitää? Onko hän isojen korvisten tai kenties huivien fani? Aina voi myös kysyä lempiväriä tai udella toiveista suoraan tai epäsuorasti.

Ja hei, jos sulla on extratavaraa, joka ei tule käyttöön: Lahjoita se vähävaraisille. Facebookissa on lukuisia alueellisia vähävaraisten avustusryhmiä, jonka kautta voit antaa jollekin merkityksellisen joululahjan ❤

Tuleeko sulla jotain muuta mieleen? Ootko ostanut kirpparilta lahjoja? 🙂 Ensiviikolla onkin jo vika lahjalauantai mattimyöhäisille aka jutellaan ekologisemmista, eettisemmistä sekä aineettomista lahjahankinnoista!

Ekologiset ja eettiset joululahjaideat osa 1 – Itsetehdyt joululahjat

Joulukalenterin luukku 5! Tämä postaus on toteutettu osana Instagramissa pyörivää joulukalenteria: Lauantaisin ilmestyy tänne blogin puolelle Lahjalauantai eli ideoita hieman kestävämpien joululahjojen metsästykseen.

Jos sulla pysyy sukkapuikko, parsinneula, vispilä tai pensseli kädessä, ei ole ollenkaan pöllömpi idea valmistaa joululahjat itse. En tiedä olenko se vain minä, mutta itse ainakin arvostan ihan tavattoman paljon itse valmistettuja lahjoja. Niillä on eri tavalla tunnearvoa ja let’s face it, usein pääsee vähän edullisemmin, ekokologisemmin ja eettisemmin koko joululahjahärdellistä.

Kestovanulaput – Nämä usein onnistuvat vaikkeivat käsityöt olisikaan olleet päällimmäisenä mielessä vähään aikaan. Nämä voi toteuttaa esimerkiksi ihanan pehmeästä bambulangasta. Liitä mukaan hoito-ohjeet erillisellä kortilla!

Neulomukset – Villasukat, lapaset, pipo, huivi, villapaita… Jotain mikä lämmittää lahjan saajaa sekä sisäisesti että ulkoisesti! Minkälainen tyyli sopisi kenellekin?

Makrameet – Ovat upeita ja ihan täydellisiä joululahjoja! Mä ainakin ihastuin näihin amppelimakrameihin ja aion kokeilla heti kun olen saanut kaikki joululahjat tehtyä…

Taideteos – Vesivärit, akryylivärit, liidut, lyijäri, mikä vaan on susta kiva väline! Jos seinälle asti yltävä abstrakti taideteos tai asetelma tuntuu liian kaukaiselta, aloita vaikka joulukorteista!

“Lahjakortti” – Itse tehdyllä lahjakortilla voi päästä esimerkiksi teatteriin, lounaalle, vaellusretkelle tai yhteiseen treffipäivään. Se voi myös oikeuttaa lapsivapaaseen tai olla “vapaudu siivouksesta” -kortti.

Itsetehty koru – Okei tästä taitaa tulla lista, että mitä käsitöitä teen sen jälkeen kun olen saanut joululahjat tehtyä… mutta esimerkiksi nämä punotut lehtikorvikset ovat aivan upeat ja yksinkertaiset tehdä. Mulla löytyisi jo kaikki materiaalitkin kaapista, ehkä sullakin?

Itsetehdyt joulukoristeet – Virkatut, neulotut, liimatut, keraamiset, helmistä tehdyt… Mitä nyt keksitkin! Mä aion itse askarrella mm. näitä paperipussitähtiä ja virkatut lumihiutaleet mulla onkin jo aiemmilta vuosilta.

Keksipurkki + yhteistä leipomisaikaa – En muista mistä lehdestä olen tämän idean bongannut joskus vuonna nakki ja kivi, mutta mielestäni se oli hauska! Eli puhtaaseen lasipurkkiin kootaan jonkun ihanan keksireseptin kuivaraaka-aineet + viereen printataan ohje sekä lupaus yhteisestä leivonta- ja keksihetkestä. Eikö oo aika söpö idea?

Jouluinen rocky road – Tein tätä itse kehittelemääni jouluista rocky roadia viime jouluna lahjaksi veljelle ja hänen tyttöystävälleen. Taisinpa muuten joulun jälkeen tarjota myös Tiedenaisille! Mitään ei jäänyt jäljelle, joten se kertonee herkullisuudesta jotakin…

Joululeipä – Mun mielestä lahjat, jotka voi syödä tai jotka voi kuluttaa loppuun ovat ihania. Esimerkiksi itse tehty jouluinen saaristolaisleipä tai joululimppu olisi aika ihana lahjaidea joulupöydän täydennykseksi!

Herkkukori – Ihan kaikkea ihanaa voi sulloa samaan koriin! Glögiä, manteli-rusinasekoitusta, pipareita, juustoja (helloo piparit + aurajuusto + persimon), joku söpö personoitu suklaalevy… mitä nyt vaan keksit!

Mitä muita ideoita sulla tulee mieleen? 🙂 Ensilauantaina jutellaankin sitten kierrätyslahjoista!

Yrittäjyyden, opiskelun ja perhearjen yhdistäminen

Kyselin Instagramissa toiveita blogipostauksille ja otsikon mukainen toive pompsahti ilmoille! Mun somesta se tuleekin aika selkeästi esille: Mulla on 200 palloa ilmassa samaan aikaan ja jotenkin olen onnistunut ne myös pitämään siellä. Tämä postaus avaa, että miten se on tapahtunut.

Priorisointi, priorisointi, priorisointi

Sanoinko jo tarpeeksi monta kertaa priorisointi? Toisin sanoen täytyy tietää a) mikä on tärkeää ja b) mikä on tärkeää just nyt. Ekalla viittaan siihen, että täytyy tietää mitkä ovat omat arvot ja tavoite. Arvot toimivat vähän kuin kompassina, joka ohjeistaa oikeaan suuntaan kohti tavoitetta. Tavoite on paras olla mahdollisimman selkeä, jotta sen ympärille voi muodostaa kartan eli konkreettisen suunnitelman tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen viittaakin tuo b-kohta: Mikä on just nyt tärkeää? Mikä on se seuraava askel suunnitelmassa?

On ihan superhelppo hairahtua tekemään asioita, jotka ovat kyllä tärkeitä ja hyödyllisiä, mutta eivät ole niitä juuri nyt tärkeimpiä asioita. Mä ainakin olen erittäin hyvä välttelemään gradun tulosten pyörittelyä tekemällä töitä. Työt ovat tärkeitä, mutta niin olisi valmistuminenkin. Oma asiansa vielä ovat erilaiset häiriötekijät, jotka ovat sekä turhia että kiireettömiä: Mä ainakin opiskeluaikana päädyin monesti siivoamaan sukkalaatikkoa tai silittämään verhoja vältellessäni tenttiin lukemista.

Suunnittele ja aikatauluta

Sitten postauksen pihviin: Miten hitossa se kaikki sitten tapahtuu arjessa? Realistinen suunnitelma on kaiken alku, juuri ja valmis hiivajuurileipä. Varsinkin jos puhutaan pienen lapsen kanssa tehtävistä töistä tai opinnoista on ihan ensisijaisen tärkeää, että on tarkasti mielessä mitä tehdään kun se tilaisuus tulee: Okei, lapsi nukkuu ehkä 2h tuossa 12 maissa, silloin luen tämän artikkelin ja kirjoitan siitä muistiinpanoja. Konkreettinen, selkeä tavoite sille päivälle. Kun tämä tavoite on saavutettu, cool, siihen voi olla tyytyväinen.

On myös tärkeä ymmärtää tavoitteen realistisuus. Minkä verran aikaa on käytössä? Onko se 2h kun lapsi nukkuu ja tunti illalla, kun joku leikittää pientä? Vai onko se 6-8h kun lapsi on päiväkodissa? Sunnuntaina 4h? Näissä on aivan erilaiset mahdollisuudet! Myös se millaista opiskelu tai työ itsessään on vaikuttaa paljon näiden ja perhe-elämän yhdistämiseen: Mulla kaikki on joustavaa eikä ole hirveästi mitään aikaan sidottua toimintaa. Kuitenkin siinä piilee myös ongelmansa, sillä töitä ja opintoja olisi helppo vyöryttää myös sinne perheen yhteiselle ajalle. Jos työ on tarkemmin aikataulutettua, nousee se suunnittelu entistä tärkeämpään asemaan.

Avain aikatauluttamiseen ja tavoitteen asettamiseen on keskustelu: Puhu puhu puhu. Mitä haluaisit saavuttaa ja missä ajassa? Mitä se vaatii lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä itseltä ja muilta? Erityisen tärkeää on mielestäni keskustella mahdollisen puolison kanssa, jotta molemmilla on selkeät sävelet sekä ymmärrys työnjaosta. Jos on töissä muualla kuin yrittäjänä, on varmastikin hyvä keskustella työnantajan kanssa työtunneista: Olisiko opiskelujen aikana mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa? Lisäksi voi olla hyvä värvätä hoitoavuksi ystäviä ja sukulaisia, mikäli tuntuu, että tunnit loppuvat viikosta kesken. Meillä ei ole juurikaan ollut tukiverkkoa käytettävissä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta silloin kun apua saa tuntuu se entistäkin paremmalta!

Mistä aikaa?

Päiväkoti tai lastenhoitaja on ehkä yksinkertaisin tapa järjestää lisää työ- tai opiskeluaikaa, samoin vuorottelu mahdollisen puolison kanssa. Meidän pieni sai kaksi vuotiaana aloittaa katsomaan 1-2 jaksoa Daniel-tiikeriä päivässä, josta sai sellaisen 20-40min lisää työaikaa. Kuitenkin itse koin myös aika vahvaa tarvetta karsia muuta tekemistä. En esimerkiksi katso telkkaria (meillä ei ole sellaista) ja sarjojakin kausittain tosi harvoin. Myöskin kaiken ammattilukemisen ja koneen tuijotuksen jälkeen en oikein jaksa enää lukea muuta, vaikka lukemisesta pidänkin. En myöskään silitä vaatteita, siivoan melko laiskasti ja lykkään asioita, joita en pidä kovin tärkeinä. Pahimpaan kiireaikaan en myöskään juurikaan tavannut ihmisiä ja olin tosi valikoiva siitä, mihin tapahtumiin tai projekteihin lähdin mukaan. En ehkä voi suositella ihan tällaista lähestymistapaa muuten kuin hyvin lyhyeksi ajaksi, sillä aika herkästi elämä kaventuu liikaa ja alkaa maistua puulta. On kuitenkin hyvä miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia, joista saat itsellesi jotain ja mitkä lähinnä syövät aikaa.

Kehitä systeemejä

Automatisoi kaikki minkä pystyt. Luo rutiineja, jotka toistuvat, koska silloin sun aivot siirtyvät työmoodiin. Mulla työajan merkki ovat kuulokkeet ja tietty biisi soimaan. Mikä vois olla sulla?

Olen sanonut jo sata kertaa, että rakastan listoja. Mieli tekisi tehdä listoja siitä miksi listat ovat hyviä ja tärkeitä. Mulla listat auttavat muistamaan tärkeät tehtävät (koska muuten unohtaisin ne) sekä tuovat järjetöntä tyydytystä, kun saan hoidettua homman pois tehtävälistalta. Piirtelen aina jokaisen tehtävän jälkeen pienen boksin, johon voi sitten piirtää check-merkin. Mulla toimii myös tehtävän pilkkominen selkeiksi palasiksi: Jos meinaan tehdä vaikka luentokeikan, erittelen siihen liittyvät osaset omiksi osa-tavoitteikseen ja jokaiseen oma check-boksi perään!

Selkeä työpaikka. Okei tässä olen surkea, vaikka tiedän sen olevan hyväksi! Varsinkin jos töitä tai opintoja tekee kotona, olisi hyvä, että työlle olisi omistettu oma selkeä paikka, koska aivot yhdistävät sen paikan aina työntekoon. Jos se on sun sängyssä tai ruokapöydän ääressä, seuraavat ne työt aika herkästi mukana.

Miten opit ja keskityt parhaiten? Haluaisin rohkaista käyttämään niitä itselle sopivia keinoja. Mä kirjoitan, piirrän ja luen mieluiten sekä opiskelen yksin, kuuntelu ja paikallaan istuminen on tuskaa ja pienetkin häiriötekijät vievät keskittymisen. Siksi olenkin aina sellaisessa erakkokuplassa. En myöskään kovin mielelläni pidä taukoja, koska kun saan flown päälle syntyy sitä sisältöä nopeaan tahtiin enkä halua sitä keskeyttää. Tiedostan kuitenkin, että joillekin ne säännölliset mikrotauot, luentojen kuuntelu tai kaverin kanssa pohtiminen voi olla hyvä tapa oppia tai tehdä töitä. Meitä on erilaisia ja siksi kannustan sua löytämään sen oman tavan!

Anna armoa itsellesi ja panosta lepoon

Joinakin päivinä ei vain ehdi tai jaksa, tulee katastrofipäiviä, lapsi sairastuu vuorotellen oksennustautiin ja flunssaan, läheinen kuolee. Silloin on hyvä tietää, että opinnot ja työt kyllä odottavat, vaikka arkea tapahtuu siinä välissä. Kun antaa itselle sen rauhan päästää irti, on helpompi olla siinä hetkessä vastaanottamassa sitä kakkaa joka nyt sattuu osumaan tuulettimeen. Aina välillä niin tapahtuu ja se on elämää se.

Itse jatkoin opiskelua kun mini me oli 8 kuukauden ikäinen. Jos nyt tekisin jotain toisin, lepäisin enemmän ja tekisin vähemmän. Tein 10 kuukauden aikana 10 kurssia, harjoittelun ja aloitin gradua, olin perustamassa Tiedenaiset -yhteisöä, pidin luentoja ja workshoppeja, tein Valttitrainingille verkkokurssia joustavasta syömisestä sekä pyöritin omaa somea – päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin. Sen jälkeen olinkin sitten erittäin puhki, wonder why?

Kun panostaa omaan hyvinvointiin liikkumalla, syömällä fiksusti, nukkumalla ja ottamalla omaa aikaa, on helpompi olla läsnäoleva vanhempi sekä tuottelias työntekijä ja opiskelija. En siis väheksyisi oman jaksamisen turvaamista niin henkisesti kuin fyysisesti. Menin itse tässä vähän pylly edellä puuhun, ehkä sä oot viisaampi?

Selkeä aika perheelle

Milloin työt ja opinnot pitää olla tehty? Mistä alkaa aika perheelle tai vanhempi-lapsiaika? Tämän ei tarvitse olla mikään tietty aika vuorokaudessa, mutta se voi olla. Meillä on sopimus, että lapsen kanssa ollessa kännykkä on pois, ellei ole jotain välttämätöntä tekemistä kuten puheluita tai viesteihin vastaamista. Harvemmin ollaan heti päiväkodin jälkeen koko porukalla, vaan useimmiten jompi kumpi viettää aikaa lapsen kanssa ja toinen joko käy liikkumassa, jatkaa hommia tai tekee jotain itselle tärkeää. Tämän jälkeen ollaan sitten ilta yhdessä. Sen ei välttämättä tarvitse näyttää teillä samalta kuin meillä, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys päivien kulusta ois hyvä mielestäni olla.

Oishan näitä varmaan ollut lisääkin! Huikkaa vaan kommenttia, jos innostaa kuulla aiheesta lisää 🙂

Muita lukemisen arvoisia kirjoituksia:

Minimalismi
Säästäminen
Yksinäisyys

Yksinäisyys – Myrkkyä itsetunnolle ja elämänilolle

Voi olla ihmisten ympäröimä mutta yksinäinen. Voi olla yksin, muttei yksinäinen. Yksin oleminen ei välttämättä ole haitallista. Yksinäisyys sen sijaan on.

Kiintymys liittyy vuorovaikutussuhteeseen, joka tyydyttää läheisyyden ja rakkauden tarvetta ja tuottaa turvaa ja lohtua vaikeissa elämäntilanteissa.

Elisa Tiilikainen

Yksinäisyys mielletään universaalisti sosiaalisten suhteiden vajavaisuutena, vaikka kokemus onkin pitkälti yksilöllinen syiden, seurausten ja kokemuksen merkityksen osalta. Yksinäisyyden ilmiön ympärille on kehitetty monenlaisia teorioita. Esimerkiksi Robert S. Weissin kehittämän teorian mukaan yksinäisyyden kokemus voidaan jakaa emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalisesta yksinäisyydestä puhutaan, kun läheisissä kiintymyssuhteissa on puutteita tai menetyksiä, sosiaalisesta yksinäisyydestä taas kun käsitellään sosiaalisen vuorovaikutuksen vähäisyyttä tai puuttumista. Teorian mukaan vuorovaikutuksen kautta ihminen täyttää omia emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeitaan.

Liittyminen mahdollistuu ystävyys- ja vertaissuhteessa, jonka osapuolilla on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, kokemuksia ja tunne yhteenkuuluvuudesta. Liittyminen torjuu sosiaalista yksinäisyyttä tukemalla yksilön identiteettiä ja tunnetta omasta paikastaan yhteisössä.

Elisa Tiilikainen

Ihmisillä on tarve kokea kiintymystä, antaa hoivaa ja tukea muille, kokea liittymisen kokemus toisten kanssa sekä saada arvostusta, apua ja tukea. Yksinäisyys on sitä, kun jokin tai mikään näistä ei toteudu.

Arvostusta tuottavat vuorovaikutussuhteet, joissa yksilö saa myönteistä palautetta taidoistaan ja kyvyistään.

Elisa Tiilikainen

Yksinäisyys ja elämänkulku

Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa ja monessa eri elämänvaiheessa. Kuitenkin erityisesti ikääntyneiden keskuudessa yksinäisyys on erittäin yleistä. Arviolta jopa 400 000 suomalaista kärsii yksinäisyydestä, joidenkin lähteiden mukaan ajoittain jopa joka viides. Jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa yksinäisyyttä kokee hieman alle kymmenen prosenttia suomalaisista. Se on paljon.

Yksinäisyys vaikuttaa kaikkeen olemiseemme ja tekemiseemme. Tiedetään varsin hyvin, että yhdessä muiden kanssa ihminen elää onnellisempana, terveempänä ja myös pidempään. Yksinäisyys puolestaan tuo mukanaan monenlaisia haasteita, kuten lisääntynyttä sairastelua, huonoa itsetuntoa sekä kasvaneen syrjätymisriskin. Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, identiteetin ja minäkuvan muodostuessa, on yksinäisyys ja koulukiusaaminen todella vahingollista.

Seurauksena pidempiaikaisesta yksinäisyydestä saattaa olla myös sosiaalisista kontakteista vetäytyminen, koska yksinäisyys muuttaa myös tulkintaa sosiaalisista tilanteista: Kun yksilö on pitkään ollut yksin ja ehkä kokenut elämässään syrjintää, hän alkaa konkreettisesti nähdä ympäristönsä eri tavalla. Hän tulkitsee ihmisten inhoavan häntä, olevan kielteisempiä kuin he ovatkaan ja näkevät neutraalin ilmeen sijaan inhoa toisten kasvoilla. Tällaisesta tilanteesta voi pitkään jatkuneena olla jo tosi vaikea ponnistaa kohti vuorovaikutusta.

Yksinäisyyden voidaan siis sanoa vaikuttavan merkittävästi yksinäisyyttä kokevan elämänkulkuun, erityisesti jos se jatkuu pitkään muovaten itsetuntoa sekä tulkintaa sosiaalisista kontakteista.

Miksi se yksinäisyys sitten satuttaa niin paljon?

Ihminen tarvitsee ihmistä. Meillä on tarve samaistua, jakaa, tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Vuorovaikutus on yksi ihmisen perustarpeista ja ilman sitä on vaikea kokea olevansa kokonainen. Tämä olettaen, että ihmisellä on kaipuu muiden ihmisten seuraan. Yksin oleminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä.

Avain asemassa on merkityksellisyyden kokemus: Minulla on väliä. Varsinkin pitkään jatkunut yksinäisyys ja syrjintä usein alentaa ihmisen itsetuntoa ja itsearvostusta sekä voi saada oman itsen vaikuttamaan merkityksettömältä.

Näkymättömänä oleminen satuttaa. Se, että tuntuu ettei kukaan välitä, satuttaa. Se, ettei saa jakaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kenellekään satuttaa. Se tunne, kun ei saa kokea olevansa arvostettu ja rakastettu satuttaa ehkä enemmän kuin mikään muu.

Ostrakismi osana yksinäisyyden kokemusta

Ostrakismilla tarkoitetaan sosiaalista hyljeksintää, joukon ulkopuolelle jättämistä. Se voi olla tahallista tai tahatonta, jatkuvaa tai hetkellistä. Sen kuitenkin nähdään olevan yksi henkisen väkivallan muodoista juuri siksi, että sillä on niin tuhoisia vaikutuksia ihmisen psyykeeseen. Pitkään jatkuessaan ostrakismi voi johtaa muun muassa mielenterveydenhäiriöihin ja syrjäytymiseen. Kirjoitin tähän liittyen myös instagram-postauksen, jonka pääset lukemaan täältä!

Omat kokemukseni yksinäisyydestä

En tiedä alkaako teitä jo vähän kyllästyttää, että mulla on kokemusta lähes kaikesta mistä kirjoitan? Noh, sattuu nyt vain tästäkin olemaan. Kuten olen pari kertaa aiemmin maininnut, olen koko elämäni tuntenut olevani erilainen. Ihan kuin muut tietäisivät jotain mitä minä en tiedä. Olen tuntenut olevani ulkopuolinen jo silloin kun en ollut. Tätä vahvistivat systemaattinen koulukiusaaminen ja “ystävien” puolelta tullut ostrakismi.

Vahvimpia yksinäisyyden tunteita olen kuitenkin kokenut raskausaikana. Muuttuva keho, muuttunut elämäntilanne, suht uusi kotikaupunki. Olin työssä josta nautin, mutta en tiennyt haluanko sitä jatkaa pidemmän päälle. Olin myös kaveripiirissäni ensimmäinen, joka oli raskaana ja koin, että olin kaikkien näiden muutosten kanssa vähän yksin. Mulla oli kyllä kavereita, ihan ystäviäkin, mutta silti tuntui sellainen ontto olo iltaisin ja viikonloppuisin. Syytin siitä aika pitkälti myös itseäni, että mikä tässä nyt muka mättää? Miksi en voi olla kiitollinen siitä mitä minulla jo on?

Vauva-aika puolestaan toi elämääni paljon upeita ihmisiä ja sitä kuuluvuuden tunnetta, jota olin tietämättäni kaivannut. Minulla ei edelleenkään ole yhtä isoa kaveriporukkaa, johon kuuluisin, vaan jokaisella hyvällä ystävälläni on se oma porukkansa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen löytänyt kourallisen mielettömän ihania ihmisiä, joihin uskallan kaiken ikävän jälkeen taas luottaa.

Miten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää?

HelsinkiMission mukaan yksinäisyyttä vähennetään lisäämällä yhteisöllisyyttä, kohtaamisia, läsnäoloa, luottamusta. Mielestäni yksinäisyyttä ei voi liiaksi laittaa yksilön vastuulle, sillä yksinäisyyden kokemus tuo usein mukanaan monenlaisia lieveilmiöitä, kuten huono-osaisuutta, syrjäytymistä sekä itsetunto- ja mielenterveysongelmia, jotka osaltaan vaikeuttavat vuorovaikutukseen osallistumista. Erilainen matalan kynnyksen toiminta on avain asemassa niin syrjätyneiden, työssäkäyvien, vanhusten kuin opiskelijoidenkin kohdalla. Yksinäisyys ei ole vain yksinäisten vaan meidän kaikkien ongelma, meidän kaikkien vastuu. Ratkaisu piilee yhteisössä, ei yksilössä.

Hyvällä asialla:
HelsinkiMissio
Lähdeliike

Lähteet:
-HelsinkiMissio. Esittelysivut osoitteessa https://www.helsinkimissio.fi/esittely. Luettu 30.9.2020
-Kunttu, Pesonen ja Saari. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. YTHS 2016
-Syrjämäki, Lyyra ja Hietanen. YKSIN JÄÄMINEN SATUTTAA – KATSAUS KOKEELLISEEN OSTRAKISMITUTKIMUKSEEN. Psykologia 2017.
-Tiilikainen E. Jakamattomat hetket. Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku. Gaudeamus 2019.

Säästäminen – Miten ja miksi?

Kuten jo instan puolella mainitsinkin, olen innostunut nyt säästämisestä – ja myös sijoittamisesta. En vielä ole sijoittanut mihinkään, mutta ajatuksen tasolla prosessi tekenee. Säästäminen sen sijaan on mulle tuttua puuhaa, sillä olen aina ollut luonteeltani suhteellisen pihi ja säästeliäs. Vasta nyt olen kuitenkin ottanut astetta systemaattisemman lähestymistavan säästämiseen. Tässä postauksessa ajattelin valottaa hiukan miten säästän ja miksi säästän!

Miten säästän?

Säästää voi todella monella tavalla ja lähestymistavan onkin hyvä suhteutua esimerkiksi kuukausittaisiin tuloihin: On aika vaikea säästää, jos tilille ei tule rahaa. Jos on edes jonkin verran säännöllistä tuloa, voi säästää. Alla muutama esimerkki helpoista tavoista kerryttää rahaa säästöön!

Automaattinen säästäminen korttimaksuista

Tämä oli itselleni uusi tapa säästää! Opin tämän kuuntelemalla mainiota Mimmit sijoittaa -podcastiä. Periaate on hyvin yksinkertainen: Omaan verkkopankkiin voi perustaa “säästölippaan” jonne siirtyy rahaa joka kerta, kun käyttää korttimaksua. Summan voi itse valita ja jo pienistä summistakin kertyy ajanmittaan huomattava potti. Jos haluaa olla oikein pro, voi vielä automatisoida säästetyn summan siirtymisen sijoituskohteisiin. Itse en ole (vielä) tätä tehnyt, mutta se on harkinnassa, kunhan löydän itselle mieleiset ja järkevät sijoituskohteet.

Itselleni tässä on ollut toinenkin säästämisen aspekti: Kun tiedän, että jokaisesta korttimaksusta siirtyy rahaa säästötilille, harkitsen huomattavasti enemmän jokaista ostosta. Ei sillä, että olisin huolettomasti vaan ostellut kaikkea aiemmin, mutta tämä lisää vielä extraharkintavaiheen jokaiseen ostokseen.

Mikä on tärkeää? Säästäminen ja suhteuttaminen

Mistä tullaankin seuraavaan tärkeään pointtiin: Mielestäni olennainen osa säästämistä on se, että ostaa vain tarpeeseen tai jotain, joka todella tuo iloa elämään. Ei tarvitse ryhtyä säästämismunkiksi ja elää pelkillä porkkanoilla, mutta mielestäni on hyvä olla tietoinen siitä mihin rahaa menee ja onko se tarpeellinen käyttökohde.

Yksi hyvä keino suhteuttaa tätä onkin, että jos haluaa tehdä ostoksen, siirtää aina saman summan myös säästötilille: Jos siis haluan ostaa erikoiskahvin, joka maksaa 4,90€, pitäisi minun olla valmis siirtämään saman verran rahaa säästötilille. Tämä auttaa siis punnitsemaan, onko ostos todella sen rahan arvoinen. Tietysti kalliimmissa ostoksissa tämä voi olla vähän tiukkaa, enkä itse toteuttaisi tätä ihan perusjuttujen kuten ruoan tai vuokran kanssa. Mutta ulkona syöminen, kahvit, vaatteet ja muut harkinnan varaiset hankinnat voi tällä tavalla suhteuttaa.

Mä en lähtökohtaisesti usko siihen, että pitäisi jättää kauheasti asioita tekemättä säästääkseen. On mun mielestä tärkeää löytää vaihtoehtoja ja miettiä mitkä asiat ovat itselle oikeasti tärkeitä. Jos se viiden euron latte pelastaa sun päivän joka kerta, ei siitä ehkä tarvitse säästää. Joskus kuitenkin se tekemättä jättäminen voi olla kimmoke rahan kerryttämiseen säästötilille. Kerronpa esimerkin tämän hetken arjesta: Mulla on tosiaan tulossa leikkaus ensi viikolla. En siis viitsi ostaa salikorttia tai käydä kertamaksuilla salilla, koska leikkauksen jälkeen on muutenkin tulossa liikuntatauko. Treenailen siis kotona olevilla käsipainoilla ja käyn lenkillä. Jokaisesta painoilla tehtävästä kotitreenistä siirrän kertamaksun 4,50€ verran säästötilille. Sama voisi päteä vaikka sen kuuluisan kahvin kanssa: Säästötilille kilahtaa joka kerta, kun ottaa take away latten sijaan oman termarillisen kahvia mukaan.

Mulle on tärkeää, että se raha siirtyy omalle tililleen. Tähän nimittäin pätee vanha viisaus: Poissa silmistä poissa mielestä. Kun raha ei ole käytettävissä käyttötilillä, ei sitä tule tuhlattua mihinkään.

Mitä asioita täytyy omistaa ja mitä voisi saada edullisemmin?

Aika moni asia on sellainen, että ei niitä varsinaisesti ole pakko itse omistaa, vaan asioita voi myös lainata ja kierrättää esimerkiksi perhepiirissä tai ystäväporukalla. Hyvä esimerkki ovat esimerkiksi kirjat ja lehdet: Useimmiten ne tulee luettua kerran ja sen jälkeen ne voi laittaa eteenpäin. Vaihtokauppasysteemi olisi tässä aika ihana! Myös tällä tavalla pienen lapsen äitinä täytyy sanoa, että kirpparit ovat ihan ykkösiä lastenvaatteiden suhteen: Pienet kasvavat niin nopeasti, että hyvää tavaraa löytää sopuhintaan, jos vain jaksaa etsiä. Tämä on toki vähän sellaista vaihtokauppaa: Koska on järkevää ostaa uutta ajan säästämiseksi ja milloin on järkevämpää käyttää aikaa edullisemman tuotteen etsimiseksi?

Miksi säästäminen kannattaa?

Yrittäjän eläke – Tässä on yksi syy, miksi itseä on alkanut kiinnostaa säästäminen ja sijoittaminen. Kun teen epäsäännöllisesti ja osa-aikaisesti töitä yrittäjänä, on Yel-vakuutukseni minimissään. Tällä hetkellä sitä ei tarvitse tosin maksaa ollenkaan, kun olen päätoimisesti opiskelija. Toisin sanoen näillä maksuilla saisin huonompaa eläkettä kuin sellainen ihminen joka ei ole elämässään tehnyt päivääkään töitä. Reilua? Ei. En kuitenkaan ajatellut kaataa tuohon yhtään enempää rahaa, vaan ennemmin säästän eläkepottia muualle.

Asuntosäästäminen – Ajatuksena olisi joskus omistaa ihan oma koti, ehkä sijoitusasuntokin. Kun itsellä on säännöllisemmät tulot olisi tarkoitus avata ASP-tili, jonne siirtyy kuukausittain X summa. ASP-tilissä on se etu, että kun 10% asunnon hinnasta on säästössä, voi saada edullista ASP-lainaa.

Puskurirahasto – Tämä olisi mielestäni hyvä olla ihan jokaisella. Puskurirahastolla tarkoitan sellaista rahasummaa, joka on yllättäviä tilanteita varten. Jos vaikka tulee maailmanlaajuinen pandemia, joka heittää työkeikat ihan uusiksi? Krhmm täysin hypoteettinen esimerkki. Muita arkisempia esimerkkejä voisivat olla esimerkiksi tiski- tai pesukoneen hajoaminen, varastettu pyörä tai tilapäiseen työkyvyttömyyteen johtava onnettomuus, jolloin puskurista on todellista hyötyä.

Joustavuutta työntekoon – Tämä on itselleni henkilökohtaisesti tärkeää. Säästeliäisyys ja minimalistinen elämäntyyli antavat mulle vapauksia toteuttaa itseäni sekä opiskella pienistä tuloista huolimatta. Itsehän en siis saa enää opintotukea tai -lainaa, vaan rahoitan gradun tekemistä yrittäjyyden tuomilla tuloilla. Säästäminen luo mahdollisuuden siihen, ettei minun tarvitse tehdä töitä kokoaikaisesti, vaan ehdin myös opiskella ja olla perheen kanssa.

Mitä ajatuksia säästäminen sinussa herättää? Säästätkö sinä? Miksi tai miksi et? 🙂

Matkalla minimalistiksi – Miksi minimalismi?

Olen viimeaikoina tai oikeastaan viimevuosina ollut kasvavissa määrin kiinnostunut minimalismista. En kuitenkaan ole ihan hirveästi asiasta puhunut somessa, koska koen, ettei se varsinaisesti istu esimerkiksi mun instagramin sisältöön, joka on varsin terveysaiheista. Tässä postauksessa ajattelin valottaa vähän omia ajatuksiani minimalismista, sen eduista sekä pohtia myös kevyesti minimalismin ja hyvinvoinnin suhdetta.

Mitä on minimalismi?

Yhtä yhtenäistä määritelmää minimalismille ei taida olla. Kuitenkin lähes kaikissa määritelmissä keskiössä on pyrkimys yksinkertaisuuteen ja omistetun tavaramäärän vähentämiseen. Kuitenkin minimalismi voi näyttää erilaiselta jokaisen minimalistin kohdalla: Esimerkiksi elämäntilanne, yksilön tyyli, kiinnostuksen kohteet ja työ vaikuttavat siihen miten minimalismi toteutuu elämässä.

Verrataanpa kahta esimerkkiä. Janniina asuu yksin pikkuruisessa 18 neliön yksiössä, lattialla on patja, jolla hän nukkuu ja kaikki tavarat mahtuvat yhteen reppuun. Hän on diginomadi, joka tekee töitä ympäri maailmaa. Janniina on viimeksi ostanut jotain kaksi vuotta sitten, koska ei koe tarvitsevansa mitään. Pekka sen sijaan asuu omakotitalossa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Hänen arjessaan minimalismi näkyy siten, että vaatekaapissa on 10 samanlaista mustaa paitaa, kahdet mustat farkut sekä 20 paria mustia sukkia. Lapsilla on kohtuullinen määrä leluja, joilla he oikeasti leikkivät ja keittiössä on kahdensadan kupin sijaan kymmenen käyttöesinettä ja kahvinkeitin. Pekka harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan, samoin lapset, joten kaikenlaisia harrastusvälineitä on kertynyt.

Nämä kaksi tilannetta asettavat aika erilaisia reunaehtoja omistettujen tavaroiden määrälle. Kuitenkin se ydin minimalismissa on se, että omistaa sellaista, jota oikeasti tarvitsee ja josta oikeasti pitää. Jos tarvitsee sählymailaa, tennismailaa, jääkiekkomailaa, jalkapalloa ja hyppynarua viikoittain, on ne järkevää omistaa. Jos ei tarvitse niitä, ei niitä ole järkeä pitää kaapissa.

Stereotypinen minimalistihan on sellainen, jonka kotona on vain valkoisia ja mustia, selkeälinjaisia huonekaluja, ehkä yksi kahvikuppi, tyhjät seinät, tyhjät lattiat, organisoidut kaapit ja mustavalkoinen vaatekaappi. Kuitenkin minimalismia on niin moneen lähtöön: Kukkamekko voi olla minimalismia, jos se on jokapäiväinen arkivaate. Jättimäinen taulu tai seinävaate voi olla minimalismia, jos se konkreettisesti tuo iloa päivään.

Minimalismissa on yleistä tavaroiden kiertoon laittaminen, niin sanottu “declutter” eli turhan sälän poistaminen. Tämä vaatii jonkun verran itsereflektiota: Mitä oikeasti tarvitsen? Mitä oikeasti käytän? Mistä oikeasti saan iloa? Jos tavarat eivät enää palvele sinua, voisivat ne ilahduttaa jotakuta muuta. Se, ettei tavara enää palvele ei tarkoita, etteikö se joskus olisi ollut tärkeä tai hyödyllinen.

Mulle minimalismi kiteytyy tähän: Love people, use things. Cause the opposite never works.

Miksi minimalismi?

Syitä minimalismille voi olla monenlaisia. Mä itse koen pari juttua olevan aivan ylitse muiden: Säästäminen, selkeys ja kestävä kuluttaminen.

Minimalismi säästää selvää rahaa. Kun jättää asioita ostamatta, asuu maltillisemmin ja pohtii enemmän kulutusvalintojaan, säästyy rahaa aikalailla automaattisesti. Me maksamme pientä vuokraa, jolloin joka kuukausi kulut ovat vähäisemmät ja rahaa säästyy. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että voin tehdä töitä osa-aikaisesti ja kausittain, mikä ei olisi mahdollista, jos kuukausittaiset kiinteät kulut olisivat suuret. Toki tulot eivät ole millään tavalla suuret, mutta eipä niiden ole tarvekaan olla. Myös aikaa säästyy, kun ei tarvitse koko ajan ostaa, suunnitella ostamista tai huoltaa jo ostettua omaisuutta.

Minimalismi antaa selkeyttä. Se on antanut mulle ihan hurjasti selkeyttä ja resursseja keskittyä olennaiseen. Tosi monesti paahtaa menemään ja tavoittelee asioita, joita “kuuluu” olla: Punainen tupa ja perunamaa, iso auto, uusi telkkari, uusista uusin puhelin, trendilaukku tai meikit. Kun oikeasti pysähtyy ja tajuaa, että hei mä pärjään tällä mitä mulla on, karisee se turha “pitäisi” ajattelu. Minimalismi ei ole kärvistelyä tai tyytymistä, vaan tapa elää merkityksellistä elämää hakemalla sitä iloa ja onnea muualta kuin tavaroista. Kun on vähemmän tavaraa, näkee myös selkeämmin: Kun vaihtoehtoja on 50 sijaan viisi, on valinta huomattavasti helpompi ja säästää aivokapasiteettia. Minimalismiin voi liittyä myös elämän yksinkertaistaminen muutenkin: Moni vähentää myös omistamansa elektroniikan, appien yms määrää ja pyrkii vähentämään sähköpostin ja puhelimen ilmoitustulvaa. Mulla ei esimerkiksi ole mitään ilmoituksia päällä puhelimessa, eikä yleensä ääniäkään. Toisin sanoen pystyy keskittymään olennaiseen.

Minimalismi tarkoittaa, että kun ostaa vähemmän, voi panostaa laatuun ja tuotteen eettiseen ja ekologiseen kestävyyteen. Siten minimalismi auttaa myös elämään omien arvojen mukaista elämää. Jos et ole perehtynyt esimerkiksi vaatetyöläisten kurjiin oloihin, suosittelen lukemaan aiheesta esimerkiksi Népran blogista. Ympäristön kannalta suurkuluttaminen ei myöskään ole järkevää, kun ne halpatyövoimalla valmistetut, pari kertaa käytössä olleet vaatteet päätyvät herkästi kaatopaikalle.

Minimalismi ja hyvinvointi

Omalla kohdallani minimalistinen ajattelu on huomattavasti lisännyt arjen hyvinvointia: Mitä vähemmän on tavaraa, sen helpompi arjen kaaosta on organisoida. Asumme aika tiiviisti, kolmihenkinen perhe 37 neliön kaksiossa. Meillä on suhteellisen vähän ja kevyitä huonekaluja, jolloin olohuoneeseen saa helposti liikkuma- ja leikkitilaa. Arjen liike on itselle supertärkeää, joten valitsimme priorisoida liikkumismahdollisuuksia kotonakin. Lisäksi kun rahaa jää säästöön, voi sitä panostaa sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat merkitykselliseltä itselle: Mulle terveellinen ruoka ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat tärkeitä sijoituskohteita. Muiden auttaminen tuo aina superhyvän olon!

Merkittävin juttu mulle on kuitenkin se, että tarve ostaa ja omistaa asioita on vähentynyt. Mulle tärkeämpää on ne elämykset ja kokemukset, välinearvo. Mitä hyvää voin tehdä sillä tavaralla? Entä mitä hyvää voin tehdä sillä rahalla, joka säästyy kun en osta? On tavallaan saanut sen mielenrauhan: Mulla on kaikki mitä tarvitsen. Mä en tavoittele sitä, että olisin rikas. Toki perusturva ja -toimeentulo ovat hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta onko tarvetta hirveästi enempään? Mulla ei ole. Se, että saan tehdä työtä, jota rakastan, olla läheisten kanssa sekä kuulla mielenkiintoisia tarinoita ihmisten elämästä on mulle tarpeeksi.

En tiedä luokittelisinko itseäni vielä minimalistiksi, mutta sinne suuntaan ollaan menossa! Mitä ajatuksia minimalistinen elämäntapa sussa herättää? 🙂

Lisää minimalismista:
The minimalists -podi (Näillä herroilla on vähän kyseenalaista settiä ravitsemuksesta, en suosittele niitä jaksoja)
Ostolakossa -blogi
Youtubessa haulla “minimalism” löytyy vaikka mitä!


Kuulumisia tämän hetken arjesta ja ajatuksia blogin jatkosta

Ihanaa tulla tänne juttelemaan pitkästä aikaa! Mulla on ollut rehellisesti a) ikävä pitkiä kirjoituksia, mutta b) liikaa kaikkea muuta kirjoittamista. Koska mulla on ikävä kirjoittamista, ajattelin kirjoittaa tänne toisinaan pidempiä tekstejä ja ehkä vähän vapaamuotoisemmin kuin muissa kanavissa. Todennäköisesti kirjoitan myös kaikesta muusta kuin pelkästä terveydestä ja hyvinvoinnista, koska noh, olen kiinnostunut suunnilleen kaikesta ja mun kiinnostuksen kohteet muuttuvat jatkuvasti.

Teen juuri tällä hetkellä gradua, joka on samalla väitöskirjan ensimmäinen osatyö. Pääsin keväällä Itä-Suomen yliopiston tohtorikouluun, mitä en oikein vieläkään ole ymmärtänyt. Ehkä tiesitkin tämän jo tuolta Instagramin ihmeellisestä maailmasta? Siellä tuotan myös aktiivisesti sisältöä sekä omalle että Tiedenaisten tilille. Sisällöntuotannosta on tullut tärkeä osa mun työtä ja tykkään siitä aivan tosi paljon. Olemme myös kirjoittaneet Tiedenaiset -kirjaa ja olen tehnyt erästä (erittäin pian julkaistavaa) projektia Valtti Trainingin kanssa. Keväällä ja kesällä pidin Ruokasuhde-workshoppeja sekä etäluentoja. Tekemistä on siis riittänyt.

Henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu myös: Mini me aloitti päiväkodin, joten mä pääsin isommin töihin ja opintoihin kiinni. Arki on aina erilaista kuin vuosi tai pari sitten. Paljon tasapainoisempaa, monipuolisempaa ja innostavampaa. Nautin ihan tosi paljon arjesta, liikkumisesta, neulomisesta, ystävien näkemisestä, opiskelusta, uusien yritysjuttujen ideoinnista, lukemisesta, arkikokkailuista. Mä koen, että olen jotenkin löytänyt itseni uudelleen lapsen syntymän jälkeen. Mulla on enemmän omanlaiseni olo kuin moneen vuoteen ja se tuntuu hitsin hyvältä!

Huomasit varmaan, että ulkoasu on hieman muuttunut? Lisäksi poistin osan vanhoista teksteistä, koska koen, etteivät ne olleet turvallisia haavoittuvaisimmille lukijoille eivätkä heijastaneet tervettä ruokasuhdetta. Puhutaan siis suunnilleen kahdeksan vuoden takaisista teksteistä. Onneksi jotakin kasvua on tapahtunut enkä oikein tunnista itseäni vanhimmista teksteistä: Tunnen vähän myötätuntoa sitä pientä syömishäiriöstä toipuvaa Heidiä kohtaan. Uskon, että on tietysti tilaa kasvulle ja kehitykselle, mutta mielestäni tekstit eivät tarjonneet mitään hyvää, vaan ennemminkin saattoivat olla triggeröiviä. Piilotin myös lastani ja parisuhdettani koskevia postauksia, koska mitä enemmän seuraajakuntaa tulee, sitä rajatummin haluan heitä tuoda esiin.

Täällä tulee jatkossa olemaan myös enemmän kotisivumainen osio, josta löytyvät kootusti tarjoamani palvelut. Perus yrittäjälife. Edelleenkään en aio tehdä tästä mainossivustoa mutta ne palvelut ovat siellä nähtävissä, jos niistä vaikka olisi hyötyä sulle.

Mä haluaisin kysyä sinulta: Mistä haluaisit lukea? Mikä sua kiinnostaa juuri nyt? Mua kiinnostavat kovasti minimalismi, tyyli, ekologisuus, intuitiivinen syöminen ja liikunta, mielenterveys sekä tietysti ikisuosikkini syömisen psykologia. Nyt on hyvä hetki kysyä, jos kysytyttää!