Yrittäjyyden, opiskelun ja perhearjen yhdistäminen

Kyselin Instagramissa toiveita blogipostauksille ja otsikon mukainen toive pompsahti ilmoille! Mun somesta se tuleekin aika selkeästi esille: Mulla on 200 palloa ilmassa samaan aikaan ja jotenkin olen onnistunut ne myös pitämään siellä. Tämä postaus avaa, että miten se on tapahtunut.

Priorisointi, priorisointi, priorisointi

Sanoinko jo tarpeeksi monta kertaa priorisointi? Toisin sanoen täytyy tietää a) mikä on tärkeää ja b) mikä on tärkeää just nyt. Ekalla viittaan siihen, että täytyy tietää mitkä ovat omat arvot ja tavoite. Arvot toimivat vähän kuin kompassina, joka ohjeistaa oikeaan suuntaan kohti tavoitetta. Tavoite on paras olla mahdollisimman selkeä, jotta sen ympärille voi muodostaa kartan eli konkreettisen suunnitelman tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen viittaakin tuo b-kohta: Mikä on just nyt tärkeää? Mikä on se seuraava askel suunnitelmassa?

On ihan superhelppo hairahtua tekemään asioita, jotka ovat kyllä tärkeitä ja hyödyllisiä, mutta eivät ole niitä juuri nyt tärkeimpiä asioita. Mä ainakin olen erittäin hyvä välttelemään gradun tulosten pyörittelyä tekemällä töitä. Työt ovat tärkeitä, mutta niin olisi valmistuminenkin. Oma asiansa vielä ovat erilaiset häiriötekijät, jotka ovat sekä turhia että kiireettömiä: Mä ainakin opiskeluaikana päädyin monesti siivoamaan sukkalaatikkoa tai silittämään verhoja vältellessäni tenttiin lukemista.

Suunnittele ja aikatauluta

Sitten postauksen pihviin: Miten hitossa se kaikki sitten tapahtuu arjessa? Realistinen suunnitelma on kaiken alku, juuri ja valmis hiivajuurileipä. Varsinkin jos puhutaan pienen lapsen kanssa tehtävistä töistä tai opinnoista on ihan ensisijaisen tärkeää, että on tarkasti mielessä mitä tehdään kun se tilaisuus tulee: Okei, lapsi nukkuu ehkä 2h tuossa 12 maissa, silloin luen tämän artikkelin ja kirjoitan siitä muistiinpanoja. Konkreettinen, selkeä tavoite sille päivälle. Kun tämä tavoite on saavutettu, cool, siihen voi olla tyytyväinen.

On myös tärkeä ymmärtää tavoitteen realistisuus. Minkä verran aikaa on käytössä? Onko se 2h kun lapsi nukkuu ja tunti illalla, kun joku leikittää pientä? Vai onko se 6-8h kun lapsi on päiväkodissa? Sunnuntaina 4h? Näissä on aivan erilaiset mahdollisuudet! Myös se millaista opiskelu tai työ itsessään on vaikuttaa paljon näiden ja perhe-elämän yhdistämiseen: Mulla kaikki on joustavaa eikä ole hirveästi mitään aikaan sidottua toimintaa. Kuitenkin siinä piilee myös ongelmansa, sillä töitä ja opintoja olisi helppo vyöryttää myös sinne perheen yhteiselle ajalle. Jos työ on tarkemmin aikataulutettua, nousee se suunnittelu entistä tärkeämpään asemaan.

Avain aikatauluttamiseen ja tavoitteen asettamiseen on keskustelu: Puhu puhu puhu. Mitä haluaisit saavuttaa ja missä ajassa? Mitä se vaatii lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä itseltä ja muilta? Erityisen tärkeää on mielestäni keskustella mahdollisen puolison kanssa, jotta molemmilla on selkeät sävelet sekä ymmärrys työnjaosta. Jos on töissä muualla kuin yrittäjänä, on varmastikin hyvä keskustella työnantajan kanssa työtunneista: Olisiko opiskelujen aikana mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa? Lisäksi voi olla hyvä värvätä hoitoavuksi ystäviä ja sukulaisia, mikäli tuntuu, että tunnit loppuvat viikosta kesken. Meillä ei ole juurikaan ollut tukiverkkoa käytettävissä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta silloin kun apua saa tuntuu se entistäkin paremmalta!

Mistä aikaa?

Päiväkoti tai lastenhoitaja on ehkä yksinkertaisin tapa järjestää lisää työ- tai opiskeluaikaa, samoin vuorottelu mahdollisen puolison kanssa. Meidän pieni sai kaksi vuotiaana aloittaa katsomaan 1-2 jaksoa Daniel-tiikeriä päivässä, josta sai sellaisen 20-40min lisää työaikaa. Kuitenkin itse koin myös aika vahvaa tarvetta karsia muuta tekemistä. En esimerkiksi katso telkkaria (meillä ei ole sellaista) ja sarjojakin kausittain tosi harvoin. Myöskin kaiken ammattilukemisen ja koneen tuijotuksen jälkeen en oikein jaksa enää lukea muuta, vaikka lukemisesta pidänkin. En myöskään silitä vaatteita, siivoan melko laiskasti ja lykkään asioita, joita en pidä kovin tärkeinä. Pahimpaan kiireaikaan en myöskään juurikaan tavannut ihmisiä ja olin tosi valikoiva siitä, mihin tapahtumiin tai projekteihin lähdin mukaan. En ehkä voi suositella ihan tällaista lähestymistapaa muuten kuin hyvin lyhyeksi ajaksi, sillä aika herkästi elämä kaventuu liikaa ja alkaa maistua puulta. On kuitenkin hyvä miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia, joista saat itsellesi jotain ja mitkä lähinnä syövät aikaa.

Kehitä systeemejä

Automatisoi kaikki minkä pystyt. Luo rutiineja, jotka toistuvat, koska silloin sun aivot siirtyvät työmoodiin. Mulla työajan merkki ovat kuulokkeet ja tietty biisi soimaan. Mikä vois olla sulla?

Olen sanonut jo sata kertaa, että rakastan listoja. Mieli tekisi tehdä listoja siitä miksi listat ovat hyviä ja tärkeitä. Mulla listat auttavat muistamaan tärkeät tehtävät (koska muuten unohtaisin ne) sekä tuovat järjetöntä tyydytystä, kun saan hoidettua homman pois tehtävälistalta. Piirtelen aina jokaisen tehtävän jälkeen pienen boksin, johon voi sitten piirtää check-merkin. Mulla toimii myös tehtävän pilkkominen selkeiksi palasiksi: Jos meinaan tehdä vaikka luentokeikan, erittelen siihen liittyvät osaset omiksi osa-tavoitteikseen ja jokaiseen oma check-boksi perään!

Selkeä työpaikka. Okei tässä olen surkea, vaikka tiedän sen olevan hyväksi! Varsinkin jos töitä tai opintoja tekee kotona, olisi hyvä, että työlle olisi omistettu oma selkeä paikka, koska aivot yhdistävät sen paikan aina työntekoon. Jos se on sun sängyssä tai ruokapöydän ääressä, seuraavat ne työt aika herkästi mukana.

Miten opit ja keskityt parhaiten? Haluaisin rohkaista käyttämään niitä itselle sopivia keinoja. Mä kirjoitan, piirrän ja luen mieluiten sekä opiskelen yksin, kuuntelu ja paikallaan istuminen on tuskaa ja pienetkin häiriötekijät vievät keskittymisen. Siksi olenkin aina sellaisessa erakkokuplassa. En myöskään kovin mielelläni pidä taukoja, koska kun saan flown päälle syntyy sitä sisältöä nopeaan tahtiin enkä halua sitä keskeyttää. Tiedostan kuitenkin, että joillekin ne säännölliset mikrotauot, luentojen kuuntelu tai kaverin kanssa pohtiminen voi olla hyvä tapa oppia tai tehdä töitä. Meitä on erilaisia ja siksi kannustan sua löytämään sen oman tavan!

Anna armoa itsellesi ja panosta lepoon

Joinakin päivinä ei vain ehdi tai jaksa, tulee katastrofipäiviä, lapsi sairastuu vuorotellen oksennustautiin ja flunssaan, läheinen kuolee. Silloin on hyvä tietää, että opinnot ja työt kyllä odottavat, vaikka arkea tapahtuu siinä välissä. Kun antaa itselle sen rauhan päästää irti, on helpompi olla siinä hetkessä vastaanottamassa sitä kakkaa joka nyt sattuu osumaan tuulettimeen. Aina välillä niin tapahtuu ja se on elämää se.

Itse jatkoin opiskelua kun mini me oli 8 kuukauden ikäinen. Jos nyt tekisin jotain toisin, lepäisin enemmän ja tekisin vähemmän. Tein 10 kuukauden aikana 10 kurssia, harjoittelun ja aloitin gradua, olin perustamassa Tiedenaiset -yhteisöä, pidin luentoja ja workshoppeja, tein Valttitrainingille verkkokurssia joustavasta syömisestä sekä pyöritin omaa somea – päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin. Sen jälkeen olinkin sitten erittäin puhki, wonder why?

Kun panostaa omaan hyvinvointiin liikkumalla, syömällä fiksusti, nukkumalla ja ottamalla omaa aikaa, on helpompi olla läsnäoleva vanhempi sekä tuottelias työntekijä ja opiskelija. En siis väheksyisi oman jaksamisen turvaamista niin henkisesti kuin fyysisesti. Menin itse tässä vähän pylly edellä puuhun, ehkä sä oot viisaampi?

Selkeä aika perheelle

Milloin työt ja opinnot pitää olla tehty? Mistä alkaa aika perheelle tai vanhempi-lapsiaika? Tämän ei tarvitse olla mikään tietty aika vuorokaudessa, mutta se voi olla. Meillä on sopimus, että lapsen kanssa ollessa kännykkä on pois, ellei ole jotain välttämätöntä tekemistä kuten puheluita tai viesteihin vastaamista. Harvemmin ollaan heti päiväkodin jälkeen koko porukalla, vaan useimmiten jompi kumpi viettää aikaa lapsen kanssa ja toinen joko käy liikkumassa, jatkaa hommia tai tekee jotain itselle tärkeää. Tämän jälkeen ollaan sitten ilta yhdessä. Sen ei välttämättä tarvitse näyttää teillä samalta kuin meillä, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys päivien kulusta ois hyvä mielestäni olla.

Oishan näitä varmaan ollut lisääkin! Huikkaa vaan kommenttia, jos innostaa kuulla aiheesta lisää 🙂

Muita lukemisen arvoisia kirjoituksia:

Minimalismi
Säästäminen
Yksinäisyys

Yksinäisyys – Myrkkyä itsetunnolle ja elämänilolle

Voi olla ihmisten ympäröimä mutta yksinäinen. Voi olla yksin, muttei yksinäinen. Yksin oleminen ei välttämättä ole haitallista. Yksinäisyys sen sijaan on.

Kiintymys liittyy vuorovaikutussuhteeseen, joka tyydyttää läheisyyden ja rakkauden tarvetta ja tuottaa turvaa ja lohtua vaikeissa elämäntilanteissa.

Elisa Tiilikainen

Yksinäisyys mielletään universaalisti sosiaalisten suhteiden vajavaisuutena, vaikka kokemus onkin pitkälti yksilöllinen syiden, seurausten ja kokemuksen merkityksen osalta. Yksinäisyyden ilmiön ympärille on kehitetty monenlaisia teorioita. Esimerkiksi Robert S. Weissin kehittämän teorian mukaan yksinäisyyden kokemus voidaan jakaa emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalisesta yksinäisyydestä puhutaan, kun läheisissä kiintymyssuhteissa on puutteita tai menetyksiä, sosiaalisesta yksinäisyydestä taas kun käsitellään sosiaalisen vuorovaikutuksen vähäisyyttä tai puuttumista. Teorian mukaan vuorovaikutuksen kautta ihminen täyttää omia emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeitaan.

Liittyminen mahdollistuu ystävyys- ja vertaissuhteessa, jonka osapuolilla on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, kokemuksia ja tunne yhteenkuuluvuudesta. Liittyminen torjuu sosiaalista yksinäisyyttä tukemalla yksilön identiteettiä ja tunnetta omasta paikastaan yhteisössä.

Elisa Tiilikainen

Ihmisillä on tarve kokea kiintymystä, antaa hoivaa ja tukea muille, kokea liittymisen kokemus toisten kanssa sekä saada arvostusta, apua ja tukea. Yksinäisyys on sitä, kun jokin tai mikään näistä ei toteudu.

Arvostusta tuottavat vuorovaikutussuhteet, joissa yksilö saa myönteistä palautetta taidoistaan ja kyvyistään.

Elisa Tiilikainen

Yksinäisyys ja elämänkulku

Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa ja monessa eri elämänvaiheessa. Kuitenkin erityisesti ikääntyneiden keskuudessa yksinäisyys on erittäin yleistä. Arviolta jopa 400 000 suomalaista kärsii yksinäisyydestä, joidenkin lähteiden mukaan ajoittain jopa joka viides. Jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa yksinäisyyttä kokee hieman alle kymmenen prosenttia suomalaisista. Se on paljon.

Yksinäisyys vaikuttaa kaikkeen olemiseemme ja tekemiseemme. Tiedetään varsin hyvin, että yhdessä muiden kanssa ihminen elää onnellisempana, terveempänä ja myös pidempään. Yksinäisyys puolestaan tuo mukanaan monenlaisia haasteita, kuten lisääntynyttä sairastelua, huonoa itsetuntoa sekä kasvaneen syrjätymisriskin. Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, identiteetin ja minäkuvan muodostuessa, on yksinäisyys ja koulukiusaaminen todella vahingollista.

Seurauksena pidempiaikaisesta yksinäisyydestä saattaa olla myös sosiaalisista kontakteista vetäytyminen, koska yksinäisyys muuttaa myös tulkintaa sosiaalisista tilanteista: Kun yksilö on pitkään ollut yksin ja ehkä kokenut elämässään syrjintää, hän alkaa konkreettisesti nähdä ympäristönsä eri tavalla. Hän tulkitsee ihmisten inhoavan häntä, olevan kielteisempiä kuin he ovatkaan ja näkevät neutraalin ilmeen sijaan inhoa toisten kasvoilla. Tällaisesta tilanteesta voi pitkään jatkuneena olla jo tosi vaikea ponnistaa kohti vuorovaikutusta.

Yksinäisyyden voidaan siis sanoa vaikuttavan merkittävästi yksinäisyyttä kokevan elämänkulkuun, erityisesti jos se jatkuu pitkään muovaten itsetuntoa sekä tulkintaa sosiaalisista kontakteista.

Miksi se yksinäisyys sitten satuttaa niin paljon?

Ihminen tarvitsee ihmistä. Meillä on tarve samaistua, jakaa, tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Vuorovaikutus on yksi ihmisen perustarpeista ja ilman sitä on vaikea kokea olevansa kokonainen. Tämä olettaen, että ihmisellä on kaipuu muiden ihmisten seuraan. Yksin oleminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä.

Avain asemassa on merkityksellisyyden kokemus: Minulla on väliä. Varsinkin pitkään jatkunut yksinäisyys ja syrjintä usein alentaa ihmisen itsetuntoa ja itsearvostusta sekä voi saada oman itsen vaikuttamaan merkityksettömältä.

Näkymättömänä oleminen satuttaa. Se, että tuntuu ettei kukaan välitä, satuttaa. Se, ettei saa jakaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kenellekään satuttaa. Se tunne, kun ei saa kokea olevansa arvostettu ja rakastettu satuttaa ehkä enemmän kuin mikään muu.

Ostrakismi osana yksinäisyyden kokemusta

Ostrakismilla tarkoitetaan sosiaalista hyljeksintää, joukon ulkopuolelle jättämistä. Se voi olla tahallista tai tahatonta, jatkuvaa tai hetkellistä. Sen kuitenkin nähdään olevan yksi henkisen väkivallan muodoista juuri siksi, että sillä on niin tuhoisia vaikutuksia ihmisen psyykeeseen. Pitkään jatkuessaan ostrakismi voi johtaa muun muassa mielenterveydenhäiriöihin ja syrjäytymiseen. Kirjoitin tähän liittyen myös instagram-postauksen, jonka pääset lukemaan täältä!

Omat kokemukseni yksinäisyydestä

En tiedä alkaako teitä jo vähän kyllästyttää, että mulla on kokemusta lähes kaikesta mistä kirjoitan? Noh, sattuu nyt vain tästäkin olemaan. Kuten olen pari kertaa aiemmin maininnut, olen koko elämäni tuntenut olevani erilainen. Ihan kuin muut tietäisivät jotain mitä minä en tiedä. Olen tuntenut olevani ulkopuolinen jo silloin kun en ollut. Tätä vahvistivat systemaattinen koulukiusaaminen ja “ystävien” puolelta tullut ostrakismi.

Vahvimpia yksinäisyyden tunteita olen kuitenkin kokenut raskausaikana. Muuttuva keho, muuttunut elämäntilanne, suht uusi kotikaupunki. Olin työssä josta nautin, mutta en tiennyt haluanko sitä jatkaa pidemmän päälle. Olin myös kaveripiirissäni ensimmäinen, joka oli raskaana ja koin, että olin kaikkien näiden muutosten kanssa vähän yksin. Mulla oli kyllä kavereita, ihan ystäviäkin, mutta silti tuntui sellainen ontto olo iltaisin ja viikonloppuisin. Syytin siitä aika pitkälti myös itseäni, että mikä tässä nyt muka mättää? Miksi en voi olla kiitollinen siitä mitä minulla jo on?

Vauva-aika puolestaan toi elämääni paljon upeita ihmisiä ja sitä kuuluvuuden tunnetta, jota olin tietämättäni kaivannut. Minulla ei edelleenkään ole yhtä isoa kaveriporukkaa, johon kuuluisin, vaan jokaisella hyvällä ystävälläni on se oma porukkansa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen löytänyt kourallisen mielettömän ihania ihmisiä, joihin uskallan kaiken ikävän jälkeen taas luottaa.

Miten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää?

HelsinkiMission mukaan yksinäisyyttä vähennetään lisäämällä yhteisöllisyyttä, kohtaamisia, läsnäoloa, luottamusta. Mielestäni yksinäisyyttä ei voi liiaksi laittaa yksilön vastuulle, sillä yksinäisyyden kokemus tuo usein mukanaan monenlaisia lieveilmiöitä, kuten huono-osaisuutta, syrjäytymistä sekä itsetunto- ja mielenterveysongelmia, jotka osaltaan vaikeuttavat vuorovaikutukseen osallistumista. Erilainen matalan kynnyksen toiminta on avain asemassa niin syrjätyneiden, työssäkäyvien, vanhusten kuin opiskelijoidenkin kohdalla. Yksinäisyys ei ole vain yksinäisten vaan meidän kaikkien ongelma, meidän kaikkien vastuu. Ratkaisu piilee yhteisössä, ei yksilössä.

Hyvällä asialla:
HelsinkiMissio
Lähdeliike

Lähteet:
-HelsinkiMissio. Esittelysivut osoitteessa https://www.helsinkimissio.fi/esittely. Luettu 30.9.2020
-Kunttu, Pesonen ja Saari. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. YTHS 2016
-Syrjämäki, Lyyra ja Hietanen. YKSIN JÄÄMINEN SATUTTAA – KATSAUS KOKEELLISEEN OSTRAKISMITUTKIMUKSEEN. Psykologia 2017.
-Tiilikainen E. Jakamattomat hetket. Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku. Gaudeamus 2019.

Säästäminen – Miten ja miksi?

Kuten jo instan puolella mainitsinkin, olen innostunut nyt säästämisestä – ja myös sijoittamisesta. En vielä ole sijoittanut mihinkään, mutta ajatuksen tasolla prosessi tekenee. Säästäminen sen sijaan on mulle tuttua puuhaa, sillä olen aina ollut luonteeltani suhteellisen pihi ja säästeliäs. Vasta nyt olen kuitenkin ottanut astetta systemaattisemman lähestymistavan säästämiseen. Tässä postauksessa ajattelin valottaa hiukan miten säästän ja miksi säästän!

Miten säästän?

Säästää voi todella monella tavalla ja lähestymistavan onkin hyvä suhteutua esimerkiksi kuukausittaisiin tuloihin: On aika vaikea säästää, jos tilille ei tule rahaa. Jos on edes jonkin verran säännöllistä tuloa, voi säästää. Alla muutama esimerkki helpoista tavoista kerryttää rahaa säästöön!

Automaattinen säästäminen korttimaksuista

Tämä oli itselleni uusi tapa säästää! Opin tämän kuuntelemalla mainiota Mimmit sijoittaa -podcastiä. Periaate on hyvin yksinkertainen: Omaan verkkopankkiin voi perustaa “säästölippaan” jonne siirtyy rahaa joka kerta, kun käyttää korttimaksua. Summan voi itse valita ja jo pienistä summistakin kertyy ajanmittaan huomattava potti. Jos haluaa olla oikein pro, voi vielä automatisoida säästetyn summan siirtymisen sijoituskohteisiin. Itse en ole (vielä) tätä tehnyt, mutta se on harkinnassa, kunhan löydän itselle mieleiset ja järkevät sijoituskohteet.

Itselleni tässä on ollut toinenkin säästämisen aspekti: Kun tiedän, että jokaisesta korttimaksusta siirtyy rahaa säästötilille, harkitsen huomattavasti enemmän jokaista ostosta. Ei sillä, että olisin huolettomasti vaan ostellut kaikkea aiemmin, mutta tämä lisää vielä extraharkintavaiheen jokaiseen ostokseen.

Mikä on tärkeää? Säästäminen ja suhteuttaminen

Mistä tullaankin seuraavaan tärkeään pointtiin: Mielestäni olennainen osa säästämistä on se, että ostaa vain tarpeeseen tai jotain, joka todella tuo iloa elämään. Ei tarvitse ryhtyä säästämismunkiksi ja elää pelkillä porkkanoilla, mutta mielestäni on hyvä olla tietoinen siitä mihin rahaa menee ja onko se tarpeellinen käyttökohde.

Yksi hyvä keino suhteuttaa tätä onkin, että jos haluaa tehdä ostoksen, siirtää aina saman summan myös säästötilille: Jos siis haluan ostaa erikoiskahvin, joka maksaa 4,90€, pitäisi minun olla valmis siirtämään saman verran rahaa säästötilille. Tämä auttaa siis punnitsemaan, onko ostos todella sen rahan arvoinen. Tietysti kalliimmissa ostoksissa tämä voi olla vähän tiukkaa, enkä itse toteuttaisi tätä ihan perusjuttujen kuten ruoan tai vuokran kanssa. Mutta ulkona syöminen, kahvit, vaatteet ja muut harkinnan varaiset hankinnat voi tällä tavalla suhteuttaa.

Mä en lähtökohtaisesti usko siihen, että pitäisi jättää kauheasti asioita tekemättä säästääkseen. On mun mielestä tärkeää löytää vaihtoehtoja ja miettiä mitkä asiat ovat itselle oikeasti tärkeitä. Jos se viiden euron latte pelastaa sun päivän joka kerta, ei siitä ehkä tarvitse säästää. Joskus kuitenkin se tekemättä jättäminen voi olla kimmoke rahan kerryttämiseen säästötilille. Kerronpa esimerkin tämän hetken arjesta: Mulla on tosiaan tulossa leikkaus ensi viikolla. En siis viitsi ostaa salikorttia tai käydä kertamaksuilla salilla, koska leikkauksen jälkeen on muutenkin tulossa liikuntatauko. Treenailen siis kotona olevilla käsipainoilla ja käyn lenkillä. Jokaisesta painoilla tehtävästä kotitreenistä siirrän kertamaksun 4,50€ verran säästötilille. Sama voisi päteä vaikka sen kuuluisan kahvin kanssa: Säästötilille kilahtaa joka kerta, kun ottaa take away latten sijaan oman termarillisen kahvia mukaan.

Mulle on tärkeää, että se raha siirtyy omalle tililleen. Tähän nimittäin pätee vanha viisaus: Poissa silmistä poissa mielestä. Kun raha ei ole käytettävissä käyttötilillä, ei sitä tule tuhlattua mihinkään.

Mitä asioita täytyy omistaa ja mitä voisi saada edullisemmin?

Aika moni asia on sellainen, että ei niitä varsinaisesti ole pakko itse omistaa, vaan asioita voi myös lainata ja kierrättää esimerkiksi perhepiirissä tai ystäväporukalla. Hyvä esimerkki ovat esimerkiksi kirjat ja lehdet: Useimmiten ne tulee luettua kerran ja sen jälkeen ne voi laittaa eteenpäin. Vaihtokauppasysteemi olisi tässä aika ihana! Myös tällä tavalla pienen lapsen äitinä täytyy sanoa, että kirpparit ovat ihan ykkösiä lastenvaatteiden suhteen: Pienet kasvavat niin nopeasti, että hyvää tavaraa löytää sopuhintaan, jos vain jaksaa etsiä. Tämä on toki vähän sellaista vaihtokauppaa: Koska on järkevää ostaa uutta ajan säästämiseksi ja milloin on järkevämpää käyttää aikaa edullisemman tuotteen etsimiseksi?

Miksi säästäminen kannattaa?

Yrittäjän eläke – Tässä on yksi syy, miksi itseä on alkanut kiinnostaa säästäminen ja sijoittaminen. Kun teen epäsäännöllisesti ja osa-aikaisesti töitä yrittäjänä, on Yel-vakuutukseni minimissään. Tällä hetkellä sitä ei tarvitse tosin maksaa ollenkaan, kun olen päätoimisesti opiskelija. Toisin sanoen näillä maksuilla saisin huonompaa eläkettä kuin sellainen ihminen joka ei ole elämässään tehnyt päivääkään töitä. Reilua? Ei. En kuitenkaan ajatellut kaataa tuohon yhtään enempää rahaa, vaan ennemmin säästän eläkepottia muualle.

Asuntosäästäminen – Ajatuksena olisi joskus omistaa ihan oma koti, ehkä sijoitusasuntokin. Kun itsellä on säännöllisemmät tulot olisi tarkoitus avata ASP-tili, jonne siirtyy kuukausittain X summa. ASP-tilissä on se etu, että kun 10% asunnon hinnasta on säästössä, voi saada edullista ASP-lainaa.

Puskurirahasto – Tämä olisi mielestäni hyvä olla ihan jokaisella. Puskurirahastolla tarkoitan sellaista rahasummaa, joka on yllättäviä tilanteita varten. Jos vaikka tulee maailmanlaajuinen pandemia, joka heittää työkeikat ihan uusiksi? Krhmm täysin hypoteettinen esimerkki. Muita arkisempia esimerkkejä voisivat olla esimerkiksi tiski- tai pesukoneen hajoaminen, varastettu pyörä tai tilapäiseen työkyvyttömyyteen johtava onnettomuus, jolloin puskurista on todellista hyötyä.

Joustavuutta työntekoon – Tämä on itselleni henkilökohtaisesti tärkeää. Säästeliäisyys ja minimalistinen elämäntyyli antavat mulle vapauksia toteuttaa itseäni sekä opiskella pienistä tuloista huolimatta. Itsehän en siis saa enää opintotukea tai -lainaa, vaan rahoitan gradun tekemistä yrittäjyyden tuomilla tuloilla. Säästäminen luo mahdollisuuden siihen, ettei minun tarvitse tehdä töitä kokoaikaisesti, vaan ehdin myös opiskella ja olla perheen kanssa.

Mitä ajatuksia säästäminen sinussa herättää? Säästätkö sinä? Miksi tai miksi et? 🙂

Matkalla minimalistiksi – Miksi minimalismi?

Olen viimeaikoina tai oikeastaan viimevuosina ollut kasvavissa määrin kiinnostunut minimalismista. En kuitenkaan ole ihan hirveästi asiasta puhunut somessa, koska koen, ettei se varsinaisesti istu esimerkiksi mun instagramin sisältöön, joka on varsin terveysaiheista. Tässä postauksessa ajattelin valottaa vähän omia ajatuksiani minimalismista, sen eduista sekä pohtia myös kevyesti minimalismin ja hyvinvoinnin suhdetta.

Mitä on minimalismi?

Yhtä yhtenäistä määritelmää minimalismille ei taida olla. Kuitenkin lähes kaikissa määritelmissä keskiössä on pyrkimys yksinkertaisuuteen ja omistetun tavaramäärän vähentämiseen. Kuitenkin minimalismi voi näyttää erilaiselta jokaisen minimalistin kohdalla: Esimerkiksi elämäntilanne, yksilön tyyli, kiinnostuksen kohteet ja työ vaikuttavat siihen miten minimalismi toteutuu elämässä.

Verrataanpa kahta esimerkkiä. Janniina asuu yksin pikkuruisessa 18 neliön yksiössä, lattialla on patja, jolla hän nukkuu ja kaikki tavarat mahtuvat yhteen reppuun. Hän on diginomadi, joka tekee töitä ympäri maailmaa. Janniina on viimeksi ostanut jotain kaksi vuotta sitten, koska ei koe tarvitsevansa mitään. Pekka sen sijaan asuu omakotitalossa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Hänen arjessaan minimalismi näkyy siten, että vaatekaapissa on 10 samanlaista mustaa paitaa, kahdet mustat farkut sekä 20 paria mustia sukkia. Lapsilla on kohtuullinen määrä leluja, joilla he oikeasti leikkivät ja keittiössä on kahdensadan kupin sijaan kymmenen käyttöesinettä ja kahvinkeitin. Pekka harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan, samoin lapset, joten kaikenlaisia harrastusvälineitä on kertynyt.

Nämä kaksi tilannetta asettavat aika erilaisia reunaehtoja omistettujen tavaroiden määrälle. Kuitenkin se ydin minimalismissa on se, että omistaa sellaista, jota oikeasti tarvitsee ja josta oikeasti pitää. Jos tarvitsee sählymailaa, tennismailaa, jääkiekkomailaa, jalkapalloa ja hyppynarua viikoittain, on ne järkevää omistaa. Jos ei tarvitse niitä, ei niitä ole järkeä pitää kaapissa.

Stereotypinen minimalistihan on sellainen, jonka kotona on vain valkoisia ja mustia, selkeälinjaisia huonekaluja, ehkä yksi kahvikuppi, tyhjät seinät, tyhjät lattiat, organisoidut kaapit ja mustavalkoinen vaatekaappi. Kuitenkin minimalismia on niin moneen lähtöön: Kukkamekko voi olla minimalismia, jos se on jokapäiväinen arkivaate. Jättimäinen taulu tai seinävaate voi olla minimalismia, jos se konkreettisesti tuo iloa päivään.

Minimalismissa on yleistä tavaroiden kiertoon laittaminen, niin sanottu “declutter” eli turhan sälän poistaminen. Tämä vaatii jonkun verran itsereflektiota: Mitä oikeasti tarvitsen? Mitä oikeasti käytän? Mistä oikeasti saan iloa? Jos tavarat eivät enää palvele sinua, voisivat ne ilahduttaa jotakuta muuta. Se, ettei tavara enää palvele ei tarkoita, etteikö se joskus olisi ollut tärkeä tai hyödyllinen.

Mulle minimalismi kiteytyy tähän: Love people, use things. Cause the opposite never works.

Miksi minimalismi?

Syitä minimalismille voi olla monenlaisia. Mä itse koen pari juttua olevan aivan ylitse muiden: Säästäminen, selkeys ja kestävä kuluttaminen.

Minimalismi säästää selvää rahaa. Kun jättää asioita ostamatta, asuu maltillisemmin ja pohtii enemmän kulutusvalintojaan, säästyy rahaa aikalailla automaattisesti. Me maksamme pientä vuokraa, jolloin joka kuukausi kulut ovat vähäisemmät ja rahaa säästyy. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että voin tehdä töitä osa-aikaisesti ja kausittain, mikä ei olisi mahdollista, jos kuukausittaiset kiinteät kulut olisivat suuret. Toki tulot eivät ole millään tavalla suuret, mutta eipä niiden ole tarvekaan olla. Myös aikaa säästyy, kun ei tarvitse koko ajan ostaa, suunnitella ostamista tai huoltaa jo ostettua omaisuutta.

Minimalismi antaa selkeyttä. Se on antanut mulle ihan hurjasti selkeyttä ja resursseja keskittyä olennaiseen. Tosi monesti paahtaa menemään ja tavoittelee asioita, joita “kuuluu” olla: Punainen tupa ja perunamaa, iso auto, uusi telkkari, uusista uusin puhelin, trendilaukku tai meikit. Kun oikeasti pysähtyy ja tajuaa, että hei mä pärjään tällä mitä mulla on, karisee se turha “pitäisi” ajattelu. Minimalismi ei ole kärvistelyä tai tyytymistä, vaan tapa elää merkityksellistä elämää hakemalla sitä iloa ja onnea muualta kuin tavaroista. Kun on vähemmän tavaraa, näkee myös selkeämmin: Kun vaihtoehtoja on 50 sijaan viisi, on valinta huomattavasti helpompi ja säästää aivokapasiteettia. Minimalismiin voi liittyä myös elämän yksinkertaistaminen muutenkin: Moni vähentää myös omistamansa elektroniikan, appien yms määrää ja pyrkii vähentämään sähköpostin ja puhelimen ilmoitustulvaa. Mulla ei esimerkiksi ole mitään ilmoituksia päällä puhelimessa, eikä yleensä ääniäkään. Toisin sanoen pystyy keskittymään olennaiseen.

Minimalismi tarkoittaa, että kun ostaa vähemmän, voi panostaa laatuun ja tuotteen eettiseen ja ekologiseen kestävyyteen. Siten minimalismi auttaa myös elämään omien arvojen mukaista elämää. Jos et ole perehtynyt esimerkiksi vaatetyöläisten kurjiin oloihin, suosittelen lukemaan aiheesta esimerkiksi Népran blogista. Ympäristön kannalta suurkuluttaminen ei myöskään ole järkevää, kun ne halpatyövoimalla valmistetut, pari kertaa käytössä olleet vaatteet päätyvät herkästi kaatopaikalle.

Minimalismi ja hyvinvointi

Omalla kohdallani minimalistinen ajattelu on huomattavasti lisännyt arjen hyvinvointia: Mitä vähemmän on tavaraa, sen helpompi arjen kaaosta on organisoida. Asumme aika tiiviisti, kolmihenkinen perhe 37 neliön kaksiossa. Meillä on suhteellisen vähän ja kevyitä huonekaluja, jolloin olohuoneeseen saa helposti liikkuma- ja leikkitilaa. Arjen liike on itselle supertärkeää, joten valitsimme priorisoida liikkumismahdollisuuksia kotonakin. Lisäksi kun rahaa jää säästöön, voi sitä panostaa sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat merkitykselliseltä itselle: Mulle terveellinen ruoka ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat tärkeitä sijoituskohteita. Muiden auttaminen tuo aina superhyvän olon!

Merkittävin juttu mulle on kuitenkin se, että tarve ostaa ja omistaa asioita on vähentynyt. Mulle tärkeämpää on ne elämykset ja kokemukset, välinearvo. Mitä hyvää voin tehdä sillä tavaralla? Entä mitä hyvää voin tehdä sillä rahalla, joka säästyy kun en osta? On tavallaan saanut sen mielenrauhan: Mulla on kaikki mitä tarvitsen. Mä en tavoittele sitä, että olisin rikas. Toki perusturva ja -toimeentulo ovat hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta onko tarvetta hirveästi enempään? Mulla ei ole. Se, että saan tehdä työtä, jota rakastan, olla läheisten kanssa sekä kuulla mielenkiintoisia tarinoita ihmisten elämästä on mulle tarpeeksi.

En tiedä luokittelisinko itseäni vielä minimalistiksi, mutta sinne suuntaan ollaan menossa! Mitä ajatuksia minimalistinen elämäntapa sussa herättää? 🙂

Lisää minimalismista:
The minimalists -podi (Näillä herroilla on vähän kyseenalaista settiä ravitsemuksesta, en suosittele niitä jaksoja)
Ostolakossa -blogi
Youtubessa haulla “minimalism” löytyy vaikka mitä!


Kuulumisia tämän hetken arjesta ja ajatuksia blogin jatkosta

Ihanaa tulla tänne juttelemaan pitkästä aikaa! Mulla on ollut rehellisesti a) ikävä pitkiä kirjoituksia, mutta b) liikaa kaikkea muuta kirjoittamista. Koska mulla on ikävä kirjoittamista, ajattelin kirjoittaa tänne toisinaan pidempiä tekstejä ja ehkä vähän vapaamuotoisemmin kuin muissa kanavissa. Todennäköisesti kirjoitan myös kaikesta muusta kuin pelkästä terveydestä ja hyvinvoinnista, koska noh, olen kiinnostunut suunnilleen kaikesta ja mun kiinnostuksen kohteet muuttuvat jatkuvasti.

Teen juuri tällä hetkellä gradua, joka on samalla väitöskirjan ensimmäinen osatyö. Pääsin keväällä Itä-Suomen yliopiston tohtorikouluun, mitä en oikein vieläkään ole ymmärtänyt. Ehkä tiesitkin tämän jo tuolta Instagramin ihmeellisestä maailmasta? Siellä tuotan myös aktiivisesti sisältöä sekä omalle että Tiedenaisten tilille. Sisällöntuotannosta on tullut tärkeä osa mun työtä ja tykkään siitä aivan tosi paljon. Olemme myös kirjoittaneet Tiedenaiset -kirjaa ja olen tehnyt erästä (erittäin pian julkaistavaa) projektia Valtti Trainingin kanssa. Keväällä ja kesällä pidin Ruokasuhde-workshoppeja sekä etäluentoja. Tekemistä on siis riittänyt.

Henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu myös: Mini me aloitti päiväkodin, joten mä pääsin isommin töihin ja opintoihin kiinni. Arki on aina erilaista kuin vuosi tai pari sitten. Paljon tasapainoisempaa, monipuolisempaa ja innostavampaa. Nautin ihan tosi paljon arjesta, liikkumisesta, neulomisesta, ystävien näkemisestä, opiskelusta, uusien yritysjuttujen ideoinnista, lukemisesta, arkikokkailuista. Mä koen, että olen jotenkin löytänyt itseni uudelleen lapsen syntymän jälkeen. Mulla on enemmän omanlaiseni olo kuin moneen vuoteen ja se tuntuu hitsin hyvältä!

Huomasit varmaan, että ulkoasu on hieman muuttunut? Lisäksi poistin osan vanhoista teksteistä, koska koen, etteivät ne olleet turvallisia haavoittuvaisimmille lukijoille eivätkä heijastaneet tervettä ruokasuhdetta. Puhutaan siis suunnilleen kahdeksan vuoden takaisista teksteistä. Onneksi jotakin kasvua on tapahtunut enkä oikein tunnista itseäni vanhimmista teksteistä: Tunnen vähän myötätuntoa sitä pientä syömishäiriöstä toipuvaa Heidiä kohtaan. Uskon, että on tietysti tilaa kasvulle ja kehitykselle, mutta mielestäni tekstit eivät tarjonneet mitään hyvää, vaan ennemminkin saattoivat olla triggeröiviä. Piilotin myös lastani ja parisuhdettani koskevia postauksia, koska mitä enemmän seuraajakuntaa tulee, sitä rajatummin haluan heitä tuoda esiin.

Täällä tulee jatkossa olemaan myös enemmän kotisivumainen osio, josta löytyvät kootusti tarjoamani palvelut. Perus yrittäjälife. Edelleenkään en aio tehdä tästä mainossivustoa mutta ne palvelut ovat siellä nähtävissä, jos niistä vaikka olisi hyötyä sulle.

Mä haluaisin kysyä sinulta: Mistä haluaisit lukea? Mikä sua kiinnostaa juuri nyt? Mua kiinnostavat kovasti minimalismi, tyyli, ekologisuus, intuitiivinen syöminen ja liikunta, mielenterveys sekä tietysti ikisuosikkini syömisen psykologia. Nyt on hyvä hetki kysyä, jos kysytyttää!

Satojen sattumien mysli + sattumien summa

Tämä tapahtui vähän yllättäen. En osannut aavistaa muutosten tuulten puhaltavan. Eräänä aamuna vain huomasin, että aamupalakulhossani oli uusi tulokas: Mysli.

Olen virallisesti siirtynyt puurohulluudesta myslifanaatikoksi. Rakastan tosin edelleen myös puuroa, mutta aamuisin ei ole nyt tehnyt sitä mieli. Mysli sen sijaan – Raikasta, rapeaa, rouskuvaa. Siltä aamupalani nykyisin maistuu, tuntuu ja kuulostaa.

mysli

Paras juttu myslissä on tietysti sen nopeus ja helppous. Kun kerran pyöräyttää pellillisen, on sitä valmiina monen monta annosta. Tosin tällä myslinkulutustahdilla uutta pellillistä saa olla tekemässä jatkuvasti. Joululomalla taisin syödä pari pellillistä lähes yksinäni. I regret nothing.

Myslistä saa myös juuri sen makuista kuin itse haluaa. En itse välitä ihan supermakeasta, joten laitan reseptiin maltillisesti hunajaa. Herkkusuumpi voi helposti tuplata määrän. Ihan kokonaan en suosittele hunajaa (tai vegaanille agavesiirappia) hylkäämään tässä reseptissä, sillä se tuo mukavan paahteisen koostumuksen yhdessä öljyn kanssa.

Huijasin aiemmin. Paras juttu myslissä ei ole nopeus vaan tietysti sattumat! Niitä on tässä erittäin runsaasti: Täyteläisiä taateleita, tuttuja ja turvallisia rusinoita sekä herkullisia karpaloita. Lisäksi mukaan sukeltaa myös ihanasti pähkinöitä, jotka paahtuvat herkullisiksi uunin lämmössä. Nam.

Eiköhän aleta myslintekohommiin?
Resepti on mukailtu Pirkka-lehden 12/2015 Joulumyslistä.

mysli

Satojen sattumien mysli

8dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1dl cashewpähkinöitä
2dl pekaanipähkinöitä
1rkl hunajaa (juoksevana)
2rkl rypsiöljyä
2tl kanelia
1tl kardemummaa
noin 100g (puoli pussia) pehmeitä taateleita
0,5dl rusinoita
0,5dl kuivattuja karpaloita

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet sekä rouhitut pähkinät. Lisää joukkoon hunaja, rypsiöljy, kaneli ja kardemumma. Sekoita huolellisesti.

Paahda mysliä uunipellillä 175-asteessa noin 15 minuuttia. Itse laitoin hälytyksen 7 minuutin kohdalla, jolloin tarkistin myslin tilanteen ja kääntelin hieman. Tarkkaile tätä herkkua huolella, sillä se palaa herkästi!

Anna jäähtyä (tai sitten ei – mä söin lämpimänäkin heheh). Nauti esimerkiksi soijamaidon tai -jogurtin sekä hedelmien ja marjojen kanssa!

mysli

Nyt siihen otsikon kummalliseen loppuosaan: Sattumien summana päädyin aloittamaan opintojen viimeistelyä nyt tänä keväänä. Resursseja on siis jatkossa suunnattava enemmän opintoihin ja vauva-arkeen. Niin karulta kuin se tuntuukin, juuri nyt ei ole kauheasti aikaa kirjoitella tänne. Ei kuitenkaan huolta, en ole lopettamassa! Kirjoitan kun minulla on asiaa, mutta yritän olla ottamatta stressiä postausten tuottamisesta – sitä ressiä kun on elämässä tällä hetkellä ihan tarpeeksi! Tahti tulee siis hidastumaan täällä blogin puolella, mutta instagram päivittyy jatkossa(kin) lähes päivittäin. Suuntaan sinne jatkossa entistä monipuolisemmin myös blogin aihepiiriin kuuluvia postauksia, joten jos haluat tietää missä mennään, nappaa instagramista @heidikkin seurantaan! Postauksia pääsee katsomaan myös osoitteesta http://www.instagram.com/heidikkin, jos sinulla ei ole tiliä. Toivottavasti nähdään siellä ❤

Mistä joulu on tehty?

Inkivääristä, kanelista, vaniljasta. Pipareista, glögistä ja glögin joukkoon tiputeltavista pulleista rusinoista.

Suklaasta, luumuista ja manteleista. Konvehdeista, sekametelisopasta ja isosta kattilallisesta riisipuuroa.

Pakkasesta, kinoksista ja punaisista poskista. Kävelyistä hyvässä seurassa, keskusteluista ja lämmittelystä takan ääressä villasukkien kera.

Joulupalloista, punaisesta, kultaisesta ja vihreästä. Kauniista kuusesta, yhdessä koristellusta.

Odotuksesta, toivomuksista ja kiitoksista. Toivotuista lahjapaketeista käärittynä kauniiseen paperiin. Kiitollisuuden tunnelmasta.

Kynttilöistä, joululauluista ja läheisistä. Rauhasta, yhdessä olosta ja levosta.

Näistä koostuu meidän joulu tänäkin vuonna. Erityisen iloinen olen lumisesta maisemasta, se nimittäin tuo joulufiiliksen! On ihanaa, kun vuoteen on siunattu tällainen hetki levolle ja yhdessäololle. Mä aion möllöttää sohvalla miehen kainalossa, syödä olan takaa bataattilaatikkoa ja riisipuuroa, käydä tekemässä pari kiireetöntä reeniä, toivottavasti myös nukkua hetken sekä pelata lautapelejä porukalla!

Mistä sun joulu on tehty? Ihanaa ja rentouttavaa joulua! ❤

Katsaus viime jouluun:
Unelmien joulu

Liikunta ja stressi -Treenaaminen stressaantuneena

Miten treenaaminen mahtuu kuvioihin, kun stressi on kova ja päätä puristaa? Monesti tuntuisi, että on helpompi vain hikoilla stressi ulos kunnon rääkin kautta. Kehon kannalta on kuitenkin fiksumpaa vaihtaa stressaavan ajanjakson ajaksi liikkuminen kevyempään ja huoltavampaan harjoitteluun. Miksi? Jatka lukemista!

Mitä on stressi?

Mietin pitkään, miten määrittelisin stressin. Ei muuten ole ihan pala kakkua! Tämän vuoksi käännyin itseäni viisaampien puoleen eli toisin sanoen googlasin mitä Terveyskirjasto aiheesta sanoo. Löysin sieltä tämän määritelmän, joka kiteyttää omat pohdintani täydellisesti:

“Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Monet tutkijat uskovat, että miltei mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä, erityisesti näkökulmista ja asenteista.”

Meillä on siis stressi, epätasapainotila haasteiden ja niihin sopeutumisen välillä. Se voidaan jakaa henkiseen ja fyysiseen stressiin. Henkisen stressin lähteitä voivat olla esimerkiksi suuri työkuorma, tiukat aikataulut, haasteet parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa, läheisten tai itsen sairastuminen, uusi työpaikka, naimisiin meneminen, lapsen saaminen, valmistuminen, gradu… Lista jatkuisi loputtomasti! Fyysistä stressiä puolestaan ovat esimerkiksi univaje, liian kova fyysinen harjoittelu tai liian vähäinen palautuminen ja liian vähäinen syöminen. Jako on kuitenkin käytännössä varsin keinotekoinen, sillä keho toimii kokonaisuutena – Mielen käänteet vaikuttavat kehoon esimerkiksi nostamalla sykettä ja kehon asennot voivat vaikuttaa mielialaan. Tämä kahtiajako on kuitenkin tärkeä seikka stressikuormituksen ymmärtämisen kannalta.

Huom! Stressi ei missään tapauksessa itsessään ole negatiivinen asia. Me tarvitsemme lyhytkestoista stressiä, jotta yltäisimme parhaaseen mahdolliseen suoritukseen sitä vaadittaessa. Stressi muuttuu haitalliseksi kun se jatkuu pitkään, eikä kierroksia lasketa missään vaiheessa. Tässä tekstissä en siis puhu yhden tentin tai yksittäisen tiukan työpäivän aiheuttamasta stressistä, vaan pidemmän aikavälin stressikuormituksesta.

stressi

Miksi ei kannata treenata kovaa stressaantuneena?

Stressitilanteessa kova fyysinen kuormitus vain lisää kehon kuormaa. Keho ei tiedä mikä sen kuormituksen lähde on, sille se on stressi kuin stressi.

Kuvitellaanpa, että stressikuorma on kuin vettä, jota kaadetaan ämpäriin. Ämpäri kuvastaa tässä ihmisen voimavaroja. Kun stressikuorma kasvaa ja kasvaa, ämpäri täyttyy pikkuhiljaa. Pienistä stressitekijöistä kasvaa pikkuhiljaa iso kuorma ja jossain välissä ämpäri läikkyy yli. Fyysisiä oireita liiallisesta stressikuormasta ovat henkiset oireet, kuten väsymys, ahdistus ja masentuneisuus, vaikeus tehdä päätöksiä ja muistaa asioita. Lisäksi voi ilmaantua univaikeuksia ja fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, pahoinvointia, vatsakipua, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, hikoilua ja päänsärkyä. Jotta vältyttäisiin radikaaleimmilta oireilta, tulee kuormaa helpottaa jostain päästä. Henkisiin stressitekijöihin ei aina voi vaikuttaa, mutta omaa harjoitteluaan voi järkevöittää aina.

Palautuminen kovasta harjoittelusta on usein huonoa stressikuorman alaisena. Jos et palaudu harjoittelusta, et kehity. Tältäkin näkökulmalta katsottuna kovassa treenaamisessa ei ole mitään mieltä stressaantuneena. Mikäli tuntuu vaikealta tai ylitsepääsemättömältä pitää harjoittelusta taukoa viikko tai pari, kannattaa miettiä onko oma suhtautuminen treeniin täysin terveellä pohjalla. Omaa kehoaan ei ole mitään järkeä rääkätä enempää kun se kuitenkin on jo hälyytystilassa stressin vuoksi.

Mitä sitten voisi tehdä?

Liikunta tekee keholle valtavasti hyvää myös stressaantuneena, kunhan valitsee fiksun tavan liikkua. Se voi itseasiassa helpottaa stressin kokemusta! Itse suosisin enemmänkin liikettä kuin treeniä stressaavan ajanjakson aikana. Keho pysyy vetreämpänä ja mieli saa uutta energiaa hektisinäkin hetkinä!

Suositeltavaa on kevyt liike, kuten kävely, rauhallinen pyöräily, leppoisat joogamuodot, dynaaminen tai staattinen venyttely, arkiliikunta, vesijuoksu… Toisaalta myös hölkkäily voi sopia, jos juoksu on itselle tuttu laji ja tietää missä kuormittavan harjoituksen raja menee. Valitse sellainen liikuntamuoto, joka tuntuu kaikista kivoimmalta ja tuo hyvän fiiliksen!

Huoltavissa harjoitteissa kannattaa kiinnittää huomiota alueisiin, jotka monesti kiristyvät stressitilanteissa; Stressaantunut ihminen usein nostaa huomaamattaan hartiat korviin sekä jännittää vatsaa ja leukaperiä. Mikäli työkuorma on stressin syy, liittyy mukaan usein myös hieman etukumara asento ja paljon istumista. Tällöin niska-hartiaseutu, rintalihakset, purentalihakset, vatsan ja istumatyössä lonkankoukistaja kaipaavat huoltoa. Jumeihin täsmäapuna toimivat venyttely, rullailu sekä hieronta joko ammattilaisen tekemänä tai omatoimisesti esimerkiksi pallolla. Lisäksi apua voi olla erilaisista rentoutusharjoituksista, kuten jännitys-rentoutusmenetelmästä.

Usein myös hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja nopeammaksi stressitilanteissa. Tähän voi löytyä apua esimerkiksi edellä mainitusta joogasta tai venyttelystä, mutta myös erillisistä hengitysharjoituksista. Myös päätä kannattaa ehdottomasti huoltaa, jotta se jaksaa ottaa stressin vastaan.  Esimerkiksi meditointi (tai ihan vain hengitysharjoitus, jos meditaatio aiheuttaa sulle jo sanana ärsytystä) auttaa laskemaan kierroksia ja keskittymään tähän hetkeen. Toisaalta säännöllinen meditointi myös tehostaa aivotyöskentelyä, joten se voi auttaa toimimaan tehokkaammin stressikuorman allakin!

Oma kokemukseni stressaantuneena harjoittelusta

Öhhh, miten niin onko mulla kokemusta tästä? Todellakin on. Jälleen saa huomata olleensa joskus tosi tyhmä. Ekan kerran överitreenasin lukiossa ylioppilaskirjoitusten aikaan, jolloin myös selkäni ensimmäisen kerran hajosi. Tämän jälkeen olen useita kertoja ajanut itseni loppuun treenin ja henkisen kuormituksen yhdistelmällä, ihan ylikuntoon asti. Hiki on ollut mulle terapeutti, eikä itselläni ole ollut muuta keinoa käsitellä stressin tuomia tuntemuksia. Nykyisin tiedän ja onneksi myös toteutan lempeämpiä keinoja stressin purkamiseksi: Kevyt liikunta, juttelu puolisolle, kirjoittaminen, lukeminen ja hengittely auttavat huomattavasti paremmin kuin kova treeni.

Hikijumppa voi tuntua sillä hetkellä hyvältä (ahh ne endorfiinit), mutta nopeammin pääsee stressittömämpään arkeen kiinni, kun malttaa oikeasti laskea kierroksia kunnolla.

Heitäppä kommentteihin sun parhaat vinkit stressitasojen laskemiseksi! Mikä toimii sulla? 🙂

Lissää stressistä:
Ylirasituksen oireet ja palautuminen
Stressaanko itseni hengiltä?

Aamuhetki – Aamupala puoliksi syötynä

Aamufiilistely on ollut mun juttu ihan tosi pitkään. Sellainen kahvin hidas nautiskelu, aamupala, sen asettelu ja rentoutuminen. Asennoituminen uuteen päivään. Olen edelleenkin sitä mieltä, että aamun kulku määrittelee varsin paljon tulevasta päivästä.

Pelkäsin jo hiukan etukäteen, että miten perheen pienin tulee vaikuttamaan tähän kuvioon. Miltä näyttääkään aamupala ja aamuhetki yli puolivuotiaan kanssa? Noh, edelleen juon kahvini hyvin hitaasti. Tosin lähinnä siksi, etten kerkeä ottaa kuin hörpyn, kunnes on taas noustava pelastamaan pieni palleroinen jumista pyykkitelineen alta tai estettävä häntä syömästä vaunujen renkaita.

Aamupala
Aamupala

Aamupala – päivän vaikein ateria

Melko usein aamujamme värittää kiireisyys – tai ainakin kiireen tuntu. Nousemme pikkuisen kanssa useimmiten kahdestaan, sillä isi jatkaa vielä hetken unia yöllisten nukutusrumbien jäljiltä. Neiti ei ole ollenkaan nälkäinen aamulla (toisin kuin äitinsä), joten aamupala on toisinaan hieman tahtojen taistelua. Voinette tässä maalailla päähänne mielikuvan, jossa erittäin nälkäinen äiti yrittää saada ei yhtään nälkäistä vauvaa syömään tai edes kiinnostumaan ruoasta sen verran, että saisi itse istua puuron ajaksi alas. Prosessia ovat hieman helpottaneet täytettävät smoothiepussit, jolloin pientä ei tarvitse syöttää lusikalla. Silti yhden ruokailukerran aikana pikkuneiti on useimmiten heittänyt kaiken tarjottavan lattialle, yrittänyt kiivetä alas syöttötuolista 200 kertaa ja lopuksi iskee kiukku, jolloin pitäisi päästä leikkimään heti.  

Hyvinä aamuina saattaa löytyä aikaa vähän entisen kaltaisille aamuille. Tällöin bebé mutustaa tyytyväisenä smoothieta syöttötuolissaan katsellen kiinnostuneena, mitä se äiti laittaakaan puuron päälle. Voin oikeasti miettiä jotakin niinkin “turhaa” kuin persimonien asettelua tai kahvimaidon vaahdottamista. Aamupala saa silloin kauniimman muodon. Samalla saatan ehkä saada napattua kuvan tai kaksi, jos olen oikein vikkelä. 

Tilanne päätyy usein nimittäin aamun alusta huolimatta samaan skenarioon: Syön puuroa olohuoneen sohvalla ja välillä ponkaisen pystyyn viihdyttämään pientä. Kahvi haalenee kupissa ja pinnalle vaahdotettu maito lässähtää. En kuitenkaan enää haikaile samaa kiireettömyyttä jokaiseen aamuun. Tämä on yksi vaihe elämässäni. Tulee varmasti taas aika, jolloin ehdin halutessani taas nautiskella hitaasti aamupalan eri makuvivahteista, koostumuksista ja visuaalisesti kauneudesta. Jos aamu kerran määrittelee päivän, on senkin oltava meidän perheessä vauhdikas.

Aamupala
Aamupala

Aamupala koostui tänäkin aamuna kaurapuurosta, jonka seassa oli riisiproteiinijauhetta sekä mantelimaitoa. Päälle koristeeksi (ja mauksi) päätyi kotimaisia vadelmia, mustikoita ja karpaloita, makeaa persimonia, täyteläistä mantelivoita sekä pala extratummaa suklaata. Kahvin joukkoon lorahti kunnolla kauramaitoa. Vaikken saanutkaan istua rauhassa tätä syömässä, oli maku herkullinen ❤

Lissää aamuhetkiä:
Aamuhetki – hiljaisuuden luksusta
Aamuhetki ja väsymyskrapula
Aamuhetki- kuningattaren tuorepuuro