Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?

aamu aamu

Soseutan smoothieen mansikoita, soijarahkaa ja basilikaa. Sipaisen kauraleivälle maapähkinävoita ja viipaloin päälle banaania. Sirottelen kanelia koristeeksi. Toinen leipä päällystyy avokadolla kuin itsekseen. Kruunaan vielä kokonaisuuden mustapippurilla. Kaadan smoothien lasiin ja tipautan päälle söpön pienen basilikalehdykän koristeeksi. Vedenkeitin porisee, teesiivilä kilahtaa mukiin. Keittiön valtaa Tiikerin päiväunen tuoksu.

Istahdan syömään. Aurinko pilkahtaa esiin pilven takaa. Maistelen kauraleipiä vuorotellen, koska suolaisen ja makean yhdistelmä on jotain taivaallista. Hörppään välissä ison kulauksen teetä. Syön smoothien tapani mukaan lusikalla. Hieman tipahtaa myös yöpaidalle, pyöreän pallomahani päälle. Niin, kohta pallo ei ole enää siinä smoothiestopparina. Tänään on laskettu aika ja sekös herättää ajatuksia tähän aamuun.

aamuaamu

Onko tämä aamuhetki viimeinen rauhallinen aamu vähään aikaan?

Onko huomenna jo kaikki toisin? Sitähän ei voi tietää. Ajatus näiden valoisten aamun aloitusten ja rauhoittumisen menettämisestä tuntuu kieltämättä hieman ikävältä: Ainakin siis tiedän nauttivani aikaisista ja rauhallisista kotiaamuista todella. Voihan tietysti tapahtua niinkin, että aamuhetkien harvinaistuttua niistä tulee entistäkin ihanampia ja ainutlaatuisempia. Harvinaista herkkua, kuten munkit ja sima vappuna, mämmi pääsiäisenä tai sekametelisoppa jouluna.

Ehkä en osaa edes kaivata näitä basilikan asetteluun kuluneita hetkiä? Uudet aamurutiinimme ovat vielä hämärän peitossa. Mitä nyt olen ymmärtänyt varsin monen tuoreen vanhemman puheista, eivät leipien asettelu, mustapippurirouhaisut ja kanelitupsahdukset ehkä ole ensimmäisenä mielessä. Prioriteetit muuttuvat ja se on erittäin ookoo.

Ehkä aamuhetket toteutuvat jatkossakin, vain eri muodossa kuin tällä hetkellä? Aamuihini on pikkuhiljaa hiipinyt lisää ihmisiä – ensin aviomies, seuraavaksi vauva. Jälkimmäinen tosin lienee hieman vaativampi tapaus, jonka tarpeet menevät omiemme edelle. Näin etukäteen ajateltuna ei tuntuisi ihan mahdottomalta saada homma toimimaan siten, että aamu olisi edes toisinaan pyhitetty rennolle aamupalastelulle ja teen juomiselle. Tämä kuitenkin konkretisoitunee, kun tulokkaan luonne selviää ja pääsemme uuteen arkeen kiinni.

Aamu on suurimman osan elämästäni ollut päivän parasta aikaa – miksei se voisi olla sitä myös vauvan kanssa?

aamu

Tämän aamun aamuhetki oli yksi rentouttavimmista pitkään aikaan. Olisin siis ehkä jopa valmis luopumaan näistä hetkeksi, sillä tästä aamusta jäi hyvä fiilis! Millainen on sinulle täydellinen aamupala ja aamuhetki?

Muita aamuhetkiä:
Aamupalahetki kuvina
Aamuhetki päältä kaunihimpi
Aamuhetki ja väsymyskrapula

Asiat, joita olen kaivannut raskausaikana

Raskaus tuo mukanaan väistämättä erilaisia suosituksia ja rajoituksia. Nämä koskevat niin ruokaa, liikkumista kuin ihan käytännön elämääkin. Itsellänikin on muutama juttu, joita kaipaan ihan hurjasti ”entisestä elämästäni”! Onneksi raskaus on rajallinen ja lopulta hyvin lyhyt ajanjakso, jonka lopussa saa parhaan mahdollisen palkinnon. Kokosin alle listan pienistä ja suurista asioista, joita olen ikävöinyt eniten raskausaikanani!

raskaus

Raskaus – Mitä olen kaivannut 9kk aikana?

Inkivääri – Oh my, miten kamala ikävä mulla onkaan inkiväärikarkkeja, tujun inkiväärisiä sosekeittoja ja inkivääriteetä! Inkivääriä ei suositella suuremmissa määrin, mutta maustekäytössä se on ok. Herkkuni kuivatut inkiväärit eivät kuitenkaan mene tähän kategoriaan… Onneksi ne odottelevat tuolla sairaalakassissa sopivaa hetkeä onnelliselle jälleen näkemiselle!

Vatsamakuu – Alkuraskaudessa tämä tietysti vielä onnistuu, mutta masun alkaessa pilkistellä paidan helman alta ei enää tulisi mieleenkään mennä sen päälle köllimään. Vatsamakuu on varsinkin selkäkipuisena ihan paras asento, joten odotan synnytyksen jälkeisiä vatsamakuusessioita innolla! Pienet ilot ja silleen.

Treenihiki – Hikoilu on supertärkeää mun mielenterveydelle. Fiilis kivan hikisen treenin jälkeen on aina ihan mieletön ja sillä jaksaa taas pitkälle eteenpäin. Mulla loppui treenihikoilu jossain vaiheessa raskautta, sillä harjoitukset kävivät niin kevyiksi. No ehkä vähän kainalot kostuivat, muttei mitään verrattuna tahattomaan yöhikoiluun, jossa herää yöpaita kauttaaltaan märkänä. Kuitenkin haluaisin taas pian sellaisen tulin juuri saunasta -hikilookin treenin seuraksena!

Kahvi – Alkuraskaudesta kahvi alkoi yllättäen ällöttää. Puolet jäi juomatta kuppiin, kunnes sitten pystyin ottamaan enää yhden hörpyn. Pian en sitäkään, kun jo miehen kahvin haju alkoi oksettaa. Ikävöin aluksi kahvihetkiä ihan superpaljon, sillä kuten kaikki kahvikissat tietävät, tee ei vaan ole sama juttu! Kahvittelu on ollut mulle aina sellainen sallittu tauko ja rentoutumisen hetki, jota en oikein osaa ilman ottaa. Olen kuitenkin miettinyt nyt, haluanko edes ottaa kahvia osaksi rutiinejani enää raskauden jälkeen, sillä olen nukkunut ilman kofeiinitankkausta ihan mielettömän paljon paremmin! Jää siis nähtäväksi, palaako kahvinkeitin lomaltaan kaapista vai jääkö sinne pölyttymään!

Kontrolli – Lievästi kontrollifriikkinä ja perfektionistisena ihmisenä raskaus on välillä laittanut mut koville. Jossain kohtaa oli vain myönnettävä, ettei se kontrolli omasta kehosta (ja mielestä) ollut enää täysin itsellä. Hormonihuurut ovat jotain aika uskomatonta, eikä sitä oikein voikaan uskoa ennen kuin itse kokee. Ennen ehkä itsekin naureskelin ajatukselle, mutta siinä kohtaa kun on saman minuutin aikana itkenyt, nauranut ja kiukunnut hysteerisesti eikä itsekään tiedä miksi, on pakko alkaa uskoa. Tähän kun lisää kehossa tapahtuvat väistämättömät muutokset ja huolen pienestä, iskee helposti tunne siitä, ettei voi itse vaikuttaa tilanteeseen. En nyt voi sanoa kaipaavani kontrollia, mutta on toisaalta kiva tunne, kun voi itse päättää omasta kehostaan ja mielestään.

Omat vaatteet – Siinä kohtaa, kun on yli puoli vuotta käyttänyt vuorotellen äitiyslegginsejä, sukkahousuja ja lökäreitä tekisi oikeasti mieli pukeutua vähän johonkin muuhunkin. Näiden lisäksi käytössä ovat olleet lähinnä Niklaksen vanhat t-paidat, omat isommat villapaidat ja topit sekä muutamat mekot. Suurimman osan kuluneesta vuodesta olen näyttänyt aika pellosta repäistyltä. En kuitenkaan halunnut ostaa näin lyhyelle ajanjaksolle vaatteita, joita en kuitenkaan käyttäisi myöhemmin. Ennemmin panostan sitten laadukkaisiin ja pitkäikäisiin vaatteisiin raskausajan jälkeen, niiden vaatekaapissa jo roikkuvien vaatteiden lisäksi. Miten odotankaan tätä vaatekaapin laajenemista!

Ruokahalu – Voi että kun haluaisin taas pystyä syömään kunnolla! Mulle oikeastaan koko raskaus on ollut huonon ruokahalun aikaa, poikkeuksena ainoastaan kyläilyt kotikotona äidin ruokapatojen ääressä. Aina kun elämässäni on ajanjakso, jolloin en pysty syystä tai toisesta liikkumaan, katoaa ruokahalu tyystin. On todella turhauttavaa yrittää syödä, jos ei vaan maistu eikä nälkä tule. Varsinkin kun tietää, että riittävä ruokamäärä olisi tärkeää sekä itselle että vauvalle. Ihanaa, että tähänkin on kohta tulossa muutos, sillä imetyksen ja liikkumisen yhdistelmän luulisi herättävän ruokahalun taas talviuniltaan!

Kävely normaalilla tahdilla – Juuri tällä hetkellä kävely ei oikein onnistu edes lähikauppaan ja takaisin, mutta sitä ennenkin oli se aikamoista lyllertämistä. Hidasta vaappumista, minkä seurauksena jokaiseen matkaan sai varata ainakin tupla-ajan. Kävely on mulle sellaista yksin toteutettavaa terapiaa ja ajatteluaikaa, joten sitä todellakin on ikävä!

Siemenet – Huoh! Siemenet kuuluvat raskausaikana rajoitettaviin ruoka-aineisiin, sillä ne sisältävät raskasmetalleja. Pieniä määriä voi syödä, jos esimerkiksi leivän seassa sattuu olemaan. Olen noin sata kertaa innostunut jostain siemenleivästä tai chiavanukkaasta vain tajutakseni, etten voikaan syödä sitä. En tykkää näistä rajoitteista, jotka eivät johdu allergioista tai masuongelmista, buu! Tällainen rajoittaminen ei tosiaan ole mua varten. Valitettavasti tämä rajoite tulee jatkumaan vielä pitkään, sillä siemeniä ei suositella yhtään sen enempää myöskään imetysaikana…

Vapaus – Ehkä ihan kaikkein eniten on ikävä vapautta. On ihanaa, että pian sen saa takaisin! Tietysti se pieni vauvendaali sitoo paljon varsinkin alussa, mutta en nyt tarkoitakaan, että haluaisin lähteä patikoimaan alpeille tai hypätä benjihyppyä. Pointtini on siinä, ettei tarvitse enää jatkuvasti varoa mahaa. Voin taas alkaa tehdä asioita myös itselleni. Kuntouttaa keskivartaloa, seistä käsilläni ja jossain kohtaa myös treenata kunnolla. Voin lähteä yksin ulos. Pääsen itse valitsemaan kaupasta raaka-aineet päivälliselle. Se tuntuu erittäin hienolta ajatukselta!

raskaus

Näitähän voisi varmasti keksiä vaikka kuinka! Toisaalta varmasti tulee myös ikävä tuota massua, kun raskausajasta on hetki ehtinyt vierähtää. Tuleeko sulle mieleen asioita, joita olet kaivannut raskausaikana? 🙂

Muita raskausaiheisia tekstejäni:
Raskauden puoliväli – fiilikset, yllätykset ja kuulumiset
Raskausviikko 35 – Sekalaisia tunteita, kilpavarustelua ja mietteitä tulevasta
Raskaus ja kehonkuva
Päivä raskaana kanssani

 

Kohtuus on tylsää + Sinnepäin kaneli-omenapannukakut

Kohtuus ei myy. Täytyy olla mielipiteitä, herättää tunteita. Mielipiteet myyvät. Olen kuullut ja lukenut nämä lauseet monen monituisia kertoja. Varsinkin nyt viimeaikoina olen törmännyt vastaaviin ajatuksiin useasti, kun olen kehittänyt blogia enemmän eteenpäin ja opiskellut aiheesta lisää. Blogivalmentajien yksi keskeinen sanoma on, että tulee olla mielipiteitä. Tulee kärjistää ja kirjoittaa kärkkäästi, synnyttää lukijassa tunnereaktio.

En vain voi sille mitään, mutta omien ajatusteni tahallinen kärjistäminen ja teroittaminen haiskahtaa omaan nenääni väkinäiseltä lukijoiden kalastelulta. Kuin minulla olisi iso kalastusverkko, jonka heitän vastentahtoisesti pyristelevien skandaalia odottavien lukijakokelaiden päälle. Inhoan klikkiotsikoita, joiden tarkoituksena on vain herättää nopea tunnereaktio ja saada klikkaamaan. Sehän on lähestulkoon manipulointia! Toki mukana lipuu aina myös oikeasti blogin aihealueista kiinnostuneita tyyppejä eli sinänsä ymmärrän tämänkin strategian osana blogin lukijamäärän kasvattamista. Tarkoituksenani ei ole mitenkään alentaa teitä lukijoita, päin vastoin! Uskon, että kyllä te huomaatte millaisella mielellä teksti otsikoineen on kirjoitettu – kalastelu haiskahtaa ruudun sillekin puolelle.

Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mielipiteitä. Ehei! Olisihan minulla vaikka minkälaista mielipidettä hyvinvointiin, terveyteen, liikkumiseen, kosmetiikkaan, nukkumiseen, vanhemmuuteen, kodinhoitoon, yrittäjyyteen, työelämään, ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen. Ymmärrän kuitenkin monenlaisia näkökulmia ja tilanteita ja olen valmis muuttamaan mielipidettäni riittävän hyvän perustelun osuessa kohdalle. En yksinkertaisesti näe tarvetta asioiden voimakkaalle kärjistämiselle, kategorisoinnille ja ylenmääräiselle somessa öyhöttämiselle.

Olenkin tässä miettinyt, että kiinnostavatko ajatukseni ja reseptini enää samalla tavalla, kun en ole obsessiivinen tai fanaattinen mistään? Onko minusta tullut tylsä, kun en hifistele millään jauheilla tai vietä aamujani raastamalla kesäkurpitsaa puuroon? Kun en kuluta elämästäni suurta osaa miettien ruokaa tai treeniä? Kun en enää usko minkään hyvinvoinnin osa-alueen olevan Se Absoluuttinen Totuus™, vaan pyrin elämään siinä keskitiellä?

Pannukakku

Kohtuus ja sallivuus osana hyvinvointia tukevaa syömistä

Mitä enemmän opin ravinnosta, liikunnasta ja hyvinvoinnista, sitä enemmän myös tiedostan näiden asioiden olevan kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Voisin tottakai esittää mielipiteen terveellisistä tai epäterveellisistä tavoista toimia, mutta aina tulisi tällöinkin tietää kenelle, milloin, miksi? Ei ole olemassa sitä absoluuttista totuutta, vaan se on aina monen tekijän summa. En juurikaan siis esitä kärkkäitä mielipiteitä ravinnosta, treenistä tai hyvinvoinnista ylipäänsä, koska a) en usko ihmisten lopulta niistä hyötyvän ja b) en itse usko tällaisen absoluuttisuuden olemassa oloon.

Toki varmasti saisin enemmän lukijoita esittelemällä jonkin ”yksinkertaisen ja takuuvarman tavan olla terve, hyvinvoiva ja timmi välttämällä vain näitä ruoka-aineita” -tyylisen ratkaisun. Mutta tämä ei ole se filosofia, mitä edustan. Uskon vahvasti, että samaan lopputulokseen tai jopa parempaan voidaan päästä kohtuudella ja sallivalla ajattelulla. Ja pannukakuilla.

Pannukakku

Sinne päin -ruokabloggaaja ja pannukakut

Olen miettinyt myös näitä pannukakkuja. Olen nykyisin myös siitä vähän huono ruokabloggaaja, että harvemmin muistan tarkkaan mitata ainesosia ja annan reseptin lukijalle hirmuisesti vapauksia muokkailuun. Hyvään ja varsin makoisaan lopputulokseen kun pääsee monenlaista reittiä ja ilman gramman tarkkaa ohjetta. Kokkailu on tällaisella fiilispohjalla paljon innostavampaa!

On myös erittäin vapauttavaa tajuta, etten oikeastaan tiedä, oliko näissä pannareissa sokeria vai ei! Suattaapi olla että on, suattaapi olla ettei ole. Käytin kyseisessä reseptissä nimittäin äitini tekemää omenasosetta, josta olivat merkinnät jääneet purkin päältä pois. Se saattoi siis yhtä hyvin olla sokerillista tai sokeritonta versiota. Kuitenkin tämä on enemmän kuin ok, sillä syön sokeria harvoin ja määrä olisi erittäin maltillinen. Kohtuus ja sallivuus tekevät syömisestä niin paljon helpompaa!

Kaiken lisäksi näistä pannukakuista tuli ihan tosi hyviä! Lähes puolueettoman miesihmisen mielipide oli ytimekkyydessään tiivistettävissä sanaan nam. Tässä teille siis mahdollisesti sokerittomat ja erittäin maistuvat sinnepäin pannukakut, olkaa hyvät!

Pannukakku

Kaneli-omenapannukakut (2lle)

1,25-1,5dl omenasosetta
4 kananmunaa
3rkl mantelijauhetta
0,5dl kaurahiutaleita 
1tl psylliumia
1tl kanelia

+ rasvafilosofiasi mukaista paistorasvaa

Tarjoiluun maapähkinävoikastiketta (1rkl maapähkinävoita + 2rkl soijajogurttia + 0,5-1tl hunajaa) sekä kirpeitä marjoja

Sekoittele ainekset keskenään kulhossa. Voit halutessasi soseuttaa koko komeuden sauvasekoittimella, mutta pakko ei oo! Jos taikina näyttää löysältä, voit lisätä hiukan kaurahiutaleiden määrää. Kuumenna valitsemaasi rasvaa lettupannun koloissa. Paista lettuja ennemmin hieman miedommalla lämmöllä pidempään, sillä näin ne pysyvät paremmin kasassa. Samalla vältyt ulkoa palaneilta ja sisältä löllöiltä testiversioilta. Hyvältä ne pannukakut kuitenkin maistuivat, vaikka pinta olikin astetta paahteisempi.

Voit halutessasi multitäskätä ja pyöräyttää maapähkinäkastikkeen paistamisen lomassa: Sekoita keskenään maapähkinävoi, soijajogurtti ja hunaja. Valmis!
Kun olet paistellut kaikki letut valmiiksi, kokoa ne korkeisiin pinoihin. Tiputtele päälle maapähkinävoikastike ja marjat. Nautiskele kiireettä, mieluiten hyvässä seurassa!

Pannukakku

Olihan tässäkin tekstissä loppujen lopuksi aika paljon mielipiteitä! Mitä mieltä sinä olet: Onko kohtuus tylsää? Häiritseekö kärjistys ja lukijoiden kalastelu?

Lue lisää aiheesta:
Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN
Ehdottomuudesta sallivuuteen
Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Elämäni pahin kipu – Millaisia ajatuksia kipu herättää?

Kuvittele pahin mahdollinen kipu, jonka voisit koskaan kuvitella kohtaavasi. Kuvittele seuraavaksi kivun jatkuvan lähes taukoamatta useita päiviä, viikkoja, jopa kuukausia. Joka päivä herätessäsi uuteen päivään huomaat, että se kipu on edelleen läsnä. Minkälaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Ajattelin nyt oman kokemukseni kautta jakaa hieman kokemuksia kovasta kivusta ja hermosärystä. Tämän ei ole tarkoitus olla yhyy byhyy sattuu -tyylinen valitusvirsi (vaikka varmasti on se vähän sitäkin), vaan nimenomaan väylä itselleni käsitellä aihetta ja nostattaa ajatuksia ilmoille.

Millaista on hermosärky?

Hermosärkyä, kuten mitä tahansa muutakin kovaa kipua, on todella vaikea kuvailla. Se on vähän kuin kuvailisi jonkin sellaisen raaka-aineen makua, mitä toinen ei ole koskaan maistanut. On äärettömän vaikea sanoittaa kiputuntemus muille ymmärrettävään muotoon.

Oletko koskaan iskenyt kyynärpäätäsi kunnolla johonkin terävään kulmaan ja tuntenut voimakasta vihlovaa kipua kyynärpään lisäksi kyynärvarressa, sormissa ja jopa olkapäässä? Kyynärhermo otti osumaa ja hetken kipuilee, mutta sekin on jo erittäin epämiellyttävää! Tämä on hermosta johtuvaa kipua.

Jos halutaan päästä siihen olotilaan, mikä itselläni on tällä hetkellä, voit kuvitella seuraavaa: Kerro vihlova kyynärpääkipu 100 kertaiseksi. Kipu on kyynärpään sijaan alaselässä, hieman vasemmalla puolella. Se säteilee pakaran ja takareiden kautta aina pohkeeseen ja jalkapohjaan asti. Ohi vilahtavan hetken sijaan kipu on läsnä koko ajan.

Kipu myös aaltoilee; Hyvinä hetkinä kukaan ei välttämättä aavista, että sinuun sattuu taukoamatta. Huonompana hetkenä se ei varmasti jää epäselväksi, kun toinen lakoaa maahan nelinkontin, huutaa ja itkee. Tuntuu kuin jalkaa pitkin valuisi jotain kuumaa ja kirvelevää nestettä. Samalla silmissä mustenee, paniikki meinaa iskeä ja oksettaa.

Mitä hermokivulle voi tehdä?

Ihan ensimmäisenä tottakai täytyy selvittää, mistä kipu johtuu ja miksi hermoärsytys on syntynyt. Se ei aina ole näin rajua, vaan voi oireilla myös pelkkänä puutumisena ja pienenä vihlontana. Omalla kohdallani kyse lienee vanhan välilevynpullistuman ärtymisestä raskauden myötä tapahtuvan painopisteen muutoksen ja aktiivisuuden vähenemisen seurauksena. Hermokivun syyn selvittelyvaiheessa suosittelen ehdottomasti kääntymään asiansa osaavan lääkärin ja/tai fysioterapeutin puoleen, jotta lähtökohtaisesti aletaan hoitaa oikeaa asiaa.

Keinot ovat varsinkin näin raskaana ollessa hieman vähissä, erityisesti jos haluaisi hoitaa vaivaa muuten kuin lääkkeillä. Kipu on itselläni pahinta aamuisin sekä istumisen tai muun paikallaan olemisen jälkeen. Liike on lääkettä siis tässäkin asiassa. Harmi vain, että se liikkeelle lähteminen on tuskaista noin 40-60 minuuttia, jonka jälkeen enää vain joka toinen askel tekee kipeää. Liikkeen lisäksi itselläni ovat auttaneet kylmägeeli ja kylmäpussi sekä hakeutuminen mahdollisimman vähän selkää kuormittavaan asentoon: Raskaana ollessa tämä on joko kylkimakuu tai nelinkontinasento, ilman pallomahaa vatsallaan makaaminen. Ihan pahimman kipuaallon aikana mies on painanut etusormen ja peukalon välistä akupainantapistettä, mikä ainakin hieman siirtää huomiota muualle.

Tottakai on olemassa vaikka mitä lääkkeitä, joiden pitäisi ainakin lieventää olotilaa. Panadolit ja buranat ovat ihan leluja tässä tilanteessa. Raskaana ollessa on varsin minimaalisesti vaihtoehtoja, joten lääkityksenä käytetään sitä turvallisinta: Panacodia. Kyseessä on yhdistelmälääke, joka sisältää parasetamolin lisäksi pienen annoksen kodeiinia, joka metaboloituu elimistössä morfiiniksi. Opioideissa on se kiva juttu, että yhtään herkemmällä tyypillä menee pää sekaisin, oksettaa, väsyttää… Mulla myös silmien takana tuntuu tosi hassulta!

Mikään näistä edellä mainituista keinoista ei poista kipua. Ne vain korkeintaan leikkaavat kivulta sen pahimman terän, jolloin saan syötyä ja nukuttuakin. Hyvänä päivänä saan istuttua pallolla ja kirjoitettua ajatuksiani ylös: Se tapahtuu selkään kaulahuivilla köytetyn kylmäpussin voimin.

Huom! Nämä ovat vain subjektiivisia kokemuksia, eivät siis virallisia hoito-ohjeita. Jos epäilet itselläsi hermo-oireita, suuntaa kipin kapin lääkäriin!

Millaisia ajatuksia kipu herättää?

Aivan järjetön avuttomuuden tunne. Inhoan sitä yli kaiken, sillä rakastan itsenäisyyttäni ja vapautta päättää itse. Mies joutuu tällä hetkellä pukemaan minulle sukat, housut ja kengät. Hän joutuu välillä hoitamaan kotona kaiken aamupalan tekemistä myöten, sillä minä makaan sängyssä tai lattialla. En pysty auttamaan kotitöissä tai edes lähtemään ulos ilman apua.

Heräsin kipukohtauksen jälkeen miettimään myös hetkessä olemista; Kun sattuu niin älyttömästi, ei pysty ajattelemaan yhtään mitään muuta. Siinä tilanteessa on pakko olla läsnä, halusi tai ei. Tuntuu kuin päässä ei liikkuisi mitään. Sitä vain keskittyy selviämään juuri tästä hetkestä, eikä millään muulla ole väliä. Ehkä tämän tuntemuksen takia jotkut ihmiset satuttavat itseään tarkoituksella?

Olen tosi paljon myös miettinyt tulevaa, ehkä pelokkainkin ajatuksin. Jatkuuko tämä kipu ikuisesti? Mitä jos tämä ei menekään ohi vaan jää pysyväksi? Miten ihmeessä sitten pärjään vauvan kanssa, jos en pärjää edes yksin?

Tämä kuulostaa jo ehkä vähän pahalta, mutta joinakin päivinä en oikeasti jaksaisi nousta aamulla sängystä. Tuntuu erittäin masentavalta herätä uuteen päivään, kun vastassa on väistämättä se järjetön (vai järjen vievä?) kipu. Hetken aikaa sitä jaksaa ajatella toiveikkaasti, että ehkä tänään onkin se päivä kun helpottaa. Kuitenkin kuluvien päivien ja viikkojen myötä se toivokin alkaa lässähtää.

Olenko jo nyt huono äiti, kun käytän lääkkeitä enkä selviä ilman? Tämä on ollut kantavana teemana tosin koko raskauden, eikä liity vain kipulääkkeisiin. Koen hieman huonoa omatuntoa siitä, etten pysty tällä hetkellä lääkkettömään elämään. Pelkään aiheuttavani haittaa pikkuiselle.

Seuraava ajatus on hieman absurdi, mutta vilahtaa päässäni säännöllisesti: Voisiko jalan vain leikata irti? Voin kuvitella miten mielipuolena lääkäri pitäisi, kun esittäisin toiveen tästä hoitomuodosta… En tietenkään ole tosissani. Tässä on vain yksi hyvä esimerkki siitä, minkälaisia hassuuksia omissa ajatuksissa se jatkuva kipu voi aiheuttaa.

Olen paljon miettinyt myös kivun kokemista. Olenko vain heikko, kun en kestä ja jaksa tätä? Olisiko tällainen kipu jollekin siedettävää ja minä valitan turhasta? Kipuhan on aina subjektiivista, yksilön kokemus.

Minusta tuntuu myös, että olen ihan hyödytön. Olen aiemminkin kamppaillut paljon asian kanssa. Jos en saa mitään aikaan, koen itseni huonoksi ja turhaksi. Yllättävän tiukassa istuu ajatus, että oma arvokkuus tulisi jotenkin ansaita saavuttamalla asioita. Ihmisarvon ei pitäisi olla sidonnainen saavutuksiin.

Kiitollisuus. Tämä on tunteista ja ajatuksista päällimmäisenä aina, kun vähänkään avaan kivusta suuni tai edes ajattelen hieman syvällisemmin. Kaikki ne tsempit ja jaksamisen toivotukset auttavat todella, kun itsestä tuntuisi ettei enää jaksa. Ympärilläni on upeita ihmisiä, jotka jaksavat kysyä kuulumisia, tukevat ja kannustavat. Eniten kiitollisuutta koen tietysti tuosta rakkaasta miehestä, joka on vierellä jokaisena päivänä. En edes voi ymmärtää, miten hänellä riittää kärsivällisyys, ymmärrys ja empatia päivästä toiseen! Sanokaa mitä sanotte, rakkaus parantaa <3

Haluaisin ensisijaisesti blogillani levittää positiivisuutta ja inspiraatiota, mutta tällä hetkellä arkeni ei ole sitä. Ensisijainen arvo itselleni kuitenkin on aitous: Tätä tämä mun elämäni on tällä hetkellä. Tämä kirjoitus ehkä vähän selittää, miksi somessani on näkynyt vähän vähemmän treenipainotteista settiä tai ihanan seesteisiä aamiaiskuvia. Aamut ovat nimittäin muuttuneet päivän parhaista hetkistä painajaismaisiksi: Ne ovat vain pakollinen paha ja symboloivat sitä älytöntä päivittäistä kipua. En oikeasti osaa kuvitella tämän pahempaa kipua, enkä millään usko edes tulevan synnytyksen peittoavan tätä kokemusta. Jos ei muuta, niin olen ainakin nostattanut kipukynnystäni valmiiksi synnytystä varten…

Oletko koskaan kärsinyt hermosärystä?

Lue myös aiemmasta välilevynpullistumastani:
Kuulumisia vai sittenkin sairauskertomus?

Terveellinen snickers (G, M, V)

Snickersiä heti pääsiäisen suklaamunavyöryn jälkeen? Tämän pupujen ja tipujen juhlan jälkimainingeissa ainoat reseptipääni luomat lopputuotteet näyttäisivät liittyvän suklaaseen. Ehkä tämä johtuu siitä, etten tänä vuonna oikeastaan viettänyt pääsiäistä millään tavalla enkä syönyt yhtään suklaamunaa? Pääsin siis nyt vasta innostumaan ja inspiroitumaan kaikista ihanista suklaantäyteisistä luomuksista.

Tällä kertaa löysin itseni haaveilemasta maapähkinäisistä snickerseistä. Maitoallergiselle tuo herkku on kuitenkin no go zone, joten ainoana vaihtoehtona oli laittaa reseptikoneisto puksuttelemaan ja kääriä hihat! Lopputulos maistuu erehdyttävän paljon alkuperäiseltä, tosin hieman vähemmän makealta. Makeutensa resepti saa pulleista pehmeistä taateleista, joiden kaveriksi voi halutessaan lorauttaa vähän hunajaa, jos makeampaa herkkua kaipaa! Näistä snickers-palleroista löytyy myös hieman rouheisuutta kaurasta, mikä tuo kivaa rakennetta sisukseen. Kauran mukana palleroisiin saadaan yhdistettyä myös masuystävällinen kuitu, minkä vuoksi verensokeri nousee maltillisemmin herkutellessakin!

Välillä minusta tuntuu, että nykyään on vaikea sanoa jonkin olevan terveellistä. Tekisi mieli laittaa heittomerkit! Aina on joku sitä mieltä, että X, Y ja Z eivät ole terveellisiä. Että jokin ei voi kuulua terveelliseen ruokavalioon, koska siinä on kaloreita, rasvaa ja sokeriakin. Huih!

Kyllä, tässä reseptissä on hiilihydraatteja ja sokeriakin suklaan muodossa. Rasvaa löytyy reippaasti ja sen myötä myös energiaa. Toisaalta palleroiden pähkinäpitoisuus nostaa myös reseptin proteiinipitoisuutta, joten eri ravinto-aineet ovat loppupeleissä aika hyvin tasapainossa. Kyse on kuitenkin herkusta: sen ei ole tarkoituskaan muodostaa ruokavaliosi pohjaa. Ja jos joku asiaa miettii, niin saa syyä myös tavallista snickersiä, jos se sun herkkuihin kuuluu. Terveelliseen ja joustavaan ruokavalioon mahtuu myös ei niin optimaalisia ruoka-aineita silloin tällöin, oli se sitten sipsiä, karkkia, snickersiä tai jätskiä.

Jos haluat hifistellä, voit tehdä myös suklaakuorrutteen itse. Mä menin aidan matalimmasta kohdasta ja kävin nappaamassa lähikaupasta levyn tummaa sukulaatia. Oishan siinä samalla reissulla toisaalta voinut napata sen snickersinkin hyllystä… Raakasuklaamassan tekemiseen on monia erilaisia ohjeita tälläkin sivustolla, mutta yksi hyvä ja helppo löytyy myös Naprapaatin vaimon tästä postauksesta! Valmiin tumman suklaan käyttäminen säästää aikaa ja vaivaa, jos ei nyt just ole hifistelymoodissa.

Mitä vielä odotat? Keittiön puolelle ja pyörittelemään palleroita!

Snickers-pallerot

6 + 5 pehmeää suurta taatelia
2 megaisoa ruokalusikallista makeuttamatonta maapähkinävoita (n. 0,5dl)
1dl kaurahiutaleita
2rkl suolattuja maapähkinöitä
50g tummaa suklaata (75% Lindt tai Green&Black’s)

Surauttele monitoimikoneessa, blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi 6 taatelia, maapähkinävoi ja kaurahiutaleet. Muista poistaa kivet taateleista! Lisää joukkoon vielä suolapähkinät ja rouhaise muutaman kerran: Suolapähkinöiden on tarkoitus jäädä hieman rakeisiksi ja tuoda koostumusta täytteeseen.

Pilko jäljelle jääneet 5 taatelia neljään osaan ja avaa palaset ”auki”. Näistä tulee kinuskiset pohjat snickers-palleroille! Pyörittele maapähkinätaikinasta tiiviitä palleroita: Jos taikina näyttää hajoilevan, purista se ensin kunnolla kasaan nyrkissä. Tällöin palleroiset pysyvät paremmin kasassa. Aseta jokainen pallero oman taatelinpalasensa päälle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Mikäli sulatat suklaan mikrossa, madalla sulatuslämpötilaa ja tarkkaile tilannetta, ettei suklaa pala! Dippaile pallerot yksi kerrallaan suklaaseen käyttäen apuna lusikkaa tai kahta. Aseta suklaalla kuorrutetut pallerot lautaselle leivinpaperin päälle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Nauti esimerkiksi kaakaon tai kahvin kanssa iltapäivän iloksi!

Eikö snickers ole sun juttu? Kokeile muita palleroita!
Sitruuna-lakupallerot
Piparitaikinapallerot
Toffeepallerot

Maistuisko? Vielä ehdit pyöräyttää tämän herkun vaikka tänään! <3

Hyvinvointia huhtikuuhun – Uuden tavan opettelun ABC ja helppo keino tavoitteen seurantaan!

Ahhh, huhtikuu ja kevätaurinko! Vielä ehtii hyvin tehdä uuden kuukauden vaihtumisen kunniaksi lupauksen uuden tavan aloittamisesta! Kuten olen ”muutaman” kerran saattanut mainita, itse uskon hyvinvoinnin koostuvan pienistä tavoista ja päivittäisistä valinnoista. Lisäämällä uuden tavan parin-kolmen kuukauden välein edellisten jatkoksi olet vuodessa saanut 4-6 hyvinvointiasi rikastuttavaa asiaa elämääsi! Mikä olisikaan parempi aika aloittaa jotain uutta kuin kevään kynnyksellä ja auringonvalon lisääntyessä?

Tavan ei tosiaan tarvitse, eikä kannatakaan olla suurensuuri – tärkeää on vain, että se toistuu joka päivä muuttuen automaattiseksi jossain vaiheessa. On myös hyvä miettiä, mistä tavasta olisi juuri sinulle eniten hyötyä vähimmällä vaivalla: Jos lyhyt aamukävely tuntuu heti omalta jutulta, ehdottomasti voit lisätä sen päivittäisiin rutiineihisi. Jos kuitenkin ajatuskin sängyn lämmöstä nousemisesta puistattaa, valitse itsellesi helpommin lähestyttävä tapa, kuten ison vesilasillisen juominen joka aamu.

On myös ymmärrettävä, että määrittelet tapasi ja muutoskohteesi itse. Sinulla on vapaus valita. En näe mitään järkeä siinä, että minä kerron mitä sinun tulee muuttaa tai mitä sinun tulee tavoitella. Jos tapa ei lähde sinusta, on todennäköisempää, ettei se jää pysyväksi osaksi elämääsi. Kun määrittelet itsellesi uutta tapaa, ota kuitenkin huomioon muutama seikka, jotka saavat tavan jämähtämään arkeesi!

Uuden tavan opettelun abc

  1. Tavan on hyvä olla positiivissävytteinen. Ei siis pois jostain, vaan ennemminkin jotain lisää. Ennemmin siis ”Lisään jokaiselle aterialle kourallisen kasviksia” kuin ”En syö enää karkkia”.
  2. Tavan on hyvä olla realistinen. ”Treenaan päivittäin kaksi tuntia” ei ole järkevä tapa pidemmällä aikavälillä, mikäli meinaa säilyä terveenä ja hyvinvoivana. Sen sijaan ”Olen aktiivinen kaksi tuntia päivässä” on jo huomattavasti fiksumpi tapa.
  3. Tavan on hyvä olla ennemmin liian maltillinen kuin mahtipontinen. Liian kunnianhimoisen tavoitteen asettanut väsähtää nopeasti eikä tapa tunnu juurtuvan arkiseen elämään. Parempi siis ”Teen päivittäin 3minuuttia hengitysharjoituksia” kuin ”Istun joka päivä tunnin lootusasennossa kuunnellen chakroja ja hymisten ommmmmia”.
  4. Vain yksi uusi tapa kerrallaan. Jos lisäilet uusia tapoja holtittomasti, et kohta itsekään tiedä, mitkä rutiinisi ovat. Lisäksi tästä sillisopasta hyvin pieni osa, jos mikään jää käytäntöön pidemmäksi aikaa. Valitse siis vain yksi uusi tapa kuukautta tai paria kohden sekä pyri ylläpitämään edellistä opeteltua tapaa.

Tapa

Mites sitten, jos se uusi tapa aina unohtuu?

Heheh, olen itse kokenut tämän saman monta kertaa aiemmin. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun hammaslääkärin patistamana (=pelottelemana) opettelin lankaamaan hampaat joka ikinen ilta. Saattoi mennä hyvin vaikka viikon putkeen, mutta kun yhtenä iltana unohti, oli se helpompi unohtaa seuraavanakin. Siitä alkoi siis uusi alamäki kohti hammaskiveä ja ientulehdusta.

Olen nyt tutustunut bujoilun eli bullet journaloinnin myötä tapojen seuraamiseen tarkoitettuun habit tracker -menetelmään. Kuulosti nyt jotenkin superhienolta, mutta yksinkertaisimmillaan tähän tarvitset vain kynän ja paperia. Ideana on piirtää koko kuukauden päivät ruudukoksi ja merkitä jokaisen päivän kohdalle, toteutuiko tapa vai ei. Simppeli ja erittäin havainnollistava keino seurata tavan toteutumista päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.

Itselläni siis tällä hetkellä uutena tapana on päivittäinen 20 minuutin meditointi. Olen jo aiemmin meditoinut suunnilleen kymmenisen minuuttia lähes päivittäin. Nousu 10 minuutista 20 minuuttiin voi tuntua hurjalta, mutta se sujuu varsin kivuttomasti tehdessäni 2x10min ohjattuja meditaatioita. Ylläpidettävänä tapana puolestaan on päivittäinen 60min ulkoilu: Sen ei välttämättä tarvitse olla kävelyä sen tunnin verran, vaan tavoitteena on olla ulkona ja saada raitista ilmaa!

Mikä voisi olla se sun uusi hyvinvointia edistävä tapasi? Lisäinspistä voit hakea esimerkiksi näistä postauksista:

Mikä on sinun hyvinvointitapasi nro 1?
Tapojen voima
Tavoista ja tottumuksesta

Vaikeistakin asioista tulee ajan myötä helppoja – Rapea banaani-suklaagranola (G, M, ei lisättyä sokeria)

Ootko koskaan ajatellut olevasi jossain asiassa huono ja jättänyt sen vuoksi asian siihen? Ei ehkä kannattaisi, sillä elämässä ne hienoimmat asiat harvemmin tulevat helpolla. Paitsi banaani-suklaagranola. Se on liiankin helppoa ollakseen totta.

Olin ala-asteella tosi huono matikassa. Minun jotenkin tosi vaikea ymmärtää, miten laskemalla 1 + 6 voi tulla 7. Siitähän tulee ihan erimuotoinen luku! Oman logiikkani mukaan ilmiselvä lopputulos olisi ollut 16. Olin tosi visuaalinen lapsi, enkä oikein ymmärtänyt matikan konseptia.

Päädyin siis tukiopetukseen laskuvaikeuksieni ja itseasiassa myös lukemishaasteiden vuoksi. Tein hurjasti töitä oppiakseni laskemaan ja lukemaan sujuvasti. Ala-asteen loppuun mennessä sekä äidinkielessä että matikassa komeili todistuksessa suora rivi kymppejä.

granola

Pointti tässä matikkatarinassa ei ole se, että voisin nyt tulevasta reseptistä vääntää jonkin hienon yhtälön. Tosin sitäkin harkitsin jo hetken aikaa, sillä nykyisenä nörttinä rakastan kaikkea mukafiksua numeroidenpyörittelyä. Keskeisin pointti on tässä: Jos olet jossain huono tai jokin asia tuntuu vaikealta, ei se tarkoita että se on sitä aina. Asiat voivat muuttua, jos a) niin haluat ja b) olet valmis tekemään niiden eteen töitä.

Sama pätee myös terveellisempien elämäntapojen opetteluun. Vaikka terveellinen elämä tuntuisi tällä hetkellä maailman vaikeimmalta asialta, se ei tule olemaan sitä aina. Kerroin tässä postauksessa olleeni joskus myös aikamoinen sokerihiiri. Vuosien myötä olen kuitenkin oppinut siitä pois: Nykyisin makuaistini lämpenee ennemmin miedosti makeammille herkuille ja terveellinen ruoka maistuu aidosti hyvältä. En voi sanoa, että näin on aina ollut, vaan se totuttelu vie aikaa.

En välttämättä olisi pikku-Heidinä innostunut tästä banaani-suklaagranolasta, ainakaan muuten kuin nimen perusteella. Granola on vain kevyesti makeaa sekä aikuiseen makuun sopivan tummasuklaista. En silti sanoisi tämän maistuvan mitenkään liian terveelliseltä: Mukana on granolalle ominainen paahteinen maku, ihanan rouskuva koostumus sekä lisätwistiä pullamaisista mausteista. Omaa mieltäni (ja vatsaani) hellii myös tieto reseptin hyvää tekevistä ainesosista, kuten verensokeria tasoittavasta kauran kuidusta, pehmeistä rasvoista ja hitaista hiilihydraateista.

granola

Rapea banaani-suklaagranola

1 ruskeapilkkuinen banaani
2rkl öljyä
2-3tl kaakaojauhetta
1tl kanelia
0,5tl kardemummaa
2,5dl kaurahiutaleita
Halutessasi rouhittuja pähkinöitä tai siemeniä

Muussaa banaani haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon öljy, kaakaojauhe, kaneli ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi. Lisää sen jälkeen kaurahiutaleet ja rouhitut pähkinät tai siemenet. Määrää voi säätää banaanin koon mukaan: Kaurahiutaleiden tulee imeä lähes kaikki neste taikinasta. Jos seos näyttää siis lölleröltä, kasvata hiukan hiutaleiden määrää. Sekoittele huolellisesti tasaiseksi.

Levitä seos pellille kökkäreiksi. Osa saa jäädä vähän suuremmiksi, kun taas osan olisi hyvä olla hiukan pienempiä. Tasaisuus on tylsää. Huomioithan, että liian isot kökkäreet jäävät helposti pehmeiksi! Paista 150-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia välillä käännellen. Lopussa voit vielä laittaa kiertoilman päälle extrarapean lopputuloksen takaamiseksi!

Anna granolan jäähtyä kokonaan ennen syömistä. Vaikea vaihe, sillä tuoksu on aika huumaava! Granola ei kuitenkaan saavuta täyttä rapeuttaan ennen jäähtymistä, joten käännä katseesi kohti tulevaa makunautintoa. Nautiskele granolaa aamu- tai välipalalla esimerkiksi soija- tai kaurajogurtin, hedelmien, marjojen ja maapähkinävoin kanssa.

Tsekkaa myös nopea pannumysli, jos granolan paistelulle ei ole aikaa!

granola

Mikä on sellainen asia, jossa olet kenties luovuttanut ennen kuin ehdit onnistua? Entä minkä eteen teit kovasti töitä ja onnistuit? Jos et ole pohdiskelevalla tuulella, voit toki kertoa myös mitä tykkäsit granolasta, koska se oli vähän niinkuin tämän postauksen aihe. Kai? Ihanaa alkanutta huhtikuuta sinulle!

Arjen tasapaino – Voiko sen saavuttaa?

Nykyaikana tasapainosta on tullut suuri ja tavoittelemisen arvoinen asia. Voisi melkeinpä puhua tasapainotrendistä, mikä on toisaalta aika huippua! Onhan se toisaalta erittäin miellyttävää olla tasapainoinen ja balanssissa oleva ihminen. Itsekin siihen pyrin, vaihtelevalla menestyksellä.
 

Mitä sillä tasapainolla oikein meinataan?

Tasapaino tuntuu tarkoittavan ihmisille erilaisia asioita. Tarkoitan ehkä tässä tapauksessa enemmän sellaista arjen tasapainoa, kuin epärealistisen täydellistä fyysisen, psyykkisen ja henkisen tasapainon tilaa. Mä itse jaottelisin tasapainon pariin eri kategoriaan: On eri asioiden sisäistä ja eri asioiden välistä tasapainoa.
 
Asioiden sisäinen tasapaino otetaan monesti ensimmäisenä syyniin, kun lähdetään hakemaan balanssia. Tasapainotetaan ruokavaliossa kasvikset ja suklaa sopiviin suhteisiin, säädetään levon määrä vastaamaan treenikuormaa. Vietetään perheen arjessa tasaisesti aikaa eri aktiviteettien ja sohvan välillä. Ja niin edelleen.
 
Kuitenkin asioiden välinen tasapaino voi toisinaan jäädä vähemmälle huomiolle. Suurin osa ihmisistä haluaisi elämäänsä mahtuvan asioita varsin monesta eri kategoriasta. Useimmiten ne näyttävät jotakuinkin tältä:
 
– Tyydyttävä työelämä / opiskelu
– Perheen yhteinen aika
– Elämäntilanteeseen sopiva liikunta
– Hyvinvointia tukeva ravitsemus
– Riittävä ja palauttava uni
– Itselle merkitykselliset asiat, kuten harrastukset ja sosiaaliset suhteet
 
Kun näin monta asiaa yritetään niputtaa yhteen, lienee selvää, että liiallinen panostus yhteen osa-alueeseen näkyy väistämättä myös muilla elämän osa-alueilla. Jos panostaa ihan täysillä työhön, voi siinä muutama kaverien tapaaminen tai treenikerta jäädä välistä. Jos nukkuu jokaisesta päivästä 12 tuntia, voi olla vaikea mahduttaa kaikki muu sisältö jäljelle jäävään hereilläoloaikaan. Jos taas miettii ruokaa 24/7, voivat perhe-elämä ja työkin kärsiä siinä sivussa. Kaikki opinnäytetyötä joskus tehneet myös varmasti tietävät sen urakan vaikutukset syömiseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen elämään…

Tämä epäsuhta on ihan täysin ok, jos tilanne on väliaikainen. Pahimmassa sumassa onkin paras joustaa jostain, eikä yrittää pää hiestä märkänä suorittaa kaikkea. Pidemmällä aikavälillä täysi panostus yhteen osaan syö tilaa muilta ja ajaudutaan yhä kauemmas tasapainosta. Varsinkin jos aletaan ottaa aikaa unesta, liikkeestä, riittävästä ruokailusta ja itselle merkityksellisistä asioista, eli hyvinvoinnin peruspilareista, ollaan pian vaarallisilla vesillä.

Voiko arjen tasapainoa saavuttaa?

Elämän eri osa-alueiden välisen tasapainon edistämisessä avaimena lienee ennakointi ja suunnittelu: Jos tiedostat ravintoasioden helposti jäävän altavastaajan asemaan, voi seuraavalla viikolla keskittyä juuri sen riittävän välipalan muistamiseen. Jos tiedostat liikunnan jäävän vähäiseksi työpäivän jälkeen, liiku ennen sitä tai hyödynnä työmatkat. Keinoja tasapainon ylläpitoon löytyy kyllä, täytyy vain löytää ne omaan elämään sopivat!

Olen myös sitä mieltä, ettei ihan täydellinen ja jatkuva tasapainontila ole edes mahdollista: Elämässä tulee kausia, jolloin johonkin osa-alueeseen tulee panostettua enemmän. Kuitenkin myös näitä muita kategorioita olisi hyvä kuljettaa siinä mukana jatkuvasti ja välttää ylilyöntejä. Tasapaino ei siis ole staattinen muuttumaton elementti, vaan se aaltoilee ja muuttuu ajan myötä. Samalla tavalla kuin muutama ylimääräinen suklaamuna näin pääsiäisenä ei kaada venettä, ei se muutaman viikon treeni- tai työkeskeisyys pysyvää vahinkoa tee.

Ihanaa ja sopivan tasapainoista pääsiäistä! Mun arki on tällä hetkellä hieman tasapainotonta, sillä olen vähän jumahtanut kodin ja kirjoittamisen maailmaan. Tilanne tosin heilahtanee piakkoin toiseen suuntaan vauvelin saapuessa… 

Lue lisää hyvinvoinnista:

Niska-hartiaongelmat: Miten niistä pääsee eroon lopullisesti?

Niska-hartiaseudun ongelmat ovat nykypäivänä äärettömän yleisiä. Lähes kansansairaus. Valmentajan työssä niskakipuisia asiakkaita näkee ihan joka päivä ja ryhtiongelmat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tässä postauksessa käyn läpi niska-hartiavaivojen syitä sekä miten niistä pääsee eroon lopullisesti. Luvassa myös muutamia hyviä kehonhuoltoharjoitteita!

Haluan vielä nostaa esille, etten ole tuki- ja liikuntaelimistöön perehtynyt lääkäri tai fysioterapeutti. Olen kuitenkin omakohtaisen kiinnostuksen myötä opiskellut aihetta paljon muun muassa valmentajakoulutusten ja workshoppien sekä liikuntalääketieteen opintojen muodossa. Jos huomaat tekstissäni mielestäsi virheellisiä väittämiä, laita toki kommenttia tulemaan niin korjataan!

DSC_3423

 

Mistä niska-hartiaseudun ongelmat johtuvat?

Niska-hartiaseudun haasteet johtuvat lähes poikkeuksetta vääränlaisesta kuormituksesta tietyille lihaksille. Osa lihaksista on yliaktiivisia ja kireitä, osa taas laiskottelee ja kärsii hapenpuutteesta. Lihasten toimintamallit siis muuttuvat. Esimerkiksi niskan alueen lihaksisto joutuu turhan koville kannatellessaan edessä roikkuvaa päätä. Rintalihakset kiristyvät pyöristyneen ryhdin myötä, kun taas yläselän lihakset venyvät ja passivoituvat.

Usein myös hartiat nousevat kohti korvia ja saattavat pysyä siellä koko työpäivän ajan. Pahimmillaan tämä staattinen jännitys seuraa treeneihin ja kotisohvalle asti, eikä lihaksisto saa koskaan kunnolla lepoa ja liikettä! Tämä taas kiristää ihanan ystävämme lavankohottajalihaksen molemmin puolin kroppaa. Nimensä mukaisesti lavankohottajan tehtävä on kohottaa lapaa. Kun lapa on staattisesti ylhäällä, seuraa siitä usein myös epäkäslihaksen kiristyminen sen seurauksena. Kiristynyttä epäkäslihasta puolestaan yritetään avata hieromalla joko itse tai ammattilaisella. Tämän lihaksen hieronnassa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta mikäli sitä käytetään ainoana hoitokeinoja, ongelma uusiutuu varsin pian. Täytyy siis päästä niska-hartiaseudun kiputilojen syntysijoille!

Toki joissakin tapauksissa saattaa olla kyse esimerkiksi virheellisen harjoitustekniikan tuomasta lihasjumista, lihasten epätasapainosta, rakenteellisesta poikkeavuudesta tai vaikka nikamalukoista rangassa. Mikäli tämän tyylisiä haasteita epäilee, kannattaa ne aina selvittää tilanteeseen sopivan asiantuntijan kanssa!

Kuva lainattu täältä!

lapaan kiinnittyvät lihakset

Hyvä työergonomia auttaa ehkäisemään jumit

Tästä pääsemmekin niska-hartiaseudun jumien synnyn ytimeen: Työergonomiaan. Huutelen jatkuvasti Facebookin kehonhuolto-keskiviikoissa hyvän työasennon ja taukojen merkityksestä paitsi niskan, myös koko kehon hyvinvoinnille. Ei auta vaikka kuinka jumppaisi vapaa-ajalla, jos istuu staattisessa työasennossa 8 tuntia. Mitä se hyvä työergonomia sitten oikeastaan tarkoittaa?

Ergonomiahan käsittelee oikeastaan paljon laajempaa kokonaisuutta kuin vain istuma-asentoa ja tietokoneen ruudun sijoittelua. Hyvä työergonomia pitää sisällään muun muassa työympäristön lämpötilan ja ilmanvaihdon, työympäristön siisteyden, työilmapiirin työyhteisössä sekä työn tauotuksen. Tässä postauksessa keskitytään lähinnä hyvän työskentelyasennon hahmotteluun! Olen jostain syystä ehtinyt opiskella ergonomiaakin muutaman kurssin verran jossain välissä… 

DSC_3422

Hyvä istuma-asento työskennellessä näyttöpäätteellä tai opiskellessa koostuu seuraavista osa-alueista:

  • Selkä on neutraaliasennossa. Tällöin alaselässä on pieni luontainen notko, yläselkä on  loivan pyöreä ja leuka suorassa. Sivulta katsottuna korva, olkapään keskiosa ja lonkka ovat suorassa linjassa.
  • Katse on suoraan eteen ja ruutu riittävän kaukana kasvoista. Kuvassa katse on hieman liikaa alaviistoon johtuen läppärillä työskentelystä.
  • Kyynärvarret ovat tuettuna ja noin 90-asteen kulmassa.
  • Myös jaloille olisi hyvä olla tuki. Tähän vaikuttaa työtuolin valinta: Olisi hyvä, jos jalat yltävät sopivasti lattiaan noin 90-asteen kulmassa. Toinen vaihtoehto on tuolissa erikseen oleva tuki jaloille, jotta reidet eivät painaudu tuolin reunaa vasten.
  • Pyri välttämään toispuoleisia asentoja: Jalan nostamista toisen päälle, puoliristi-istuntaa, kyynärpäähän nojaamista ja niin edelleen. Nämä ovat signaaleja tauon tarpeesta!

Niska-hartiaseutuni on jo tukossa, mitä voin tehdä?

Hyvä kun kysyit! Akuutissa jumitilanteessa hieronta on hyvä vaihtoehto: Se auttaa saamaan lihakset takaisin lepopituuteensa ja edistää lihasten aineenvaihdunnan normalisoitumista. Hieronta kannattaa ehdottomasti toteuttaa sarjana, jolloin tietyn aikaa käydään tiheämmin hierotuttamassa ongelma-alueita ja pikkuhiljaa hierontojen väliä harvennetaan. Liian harvaan toteutettu hieronta ei nimittäin auta, jos lihakset ehtivät aina mennä yhtä jumiin kuin alkutilanteessa ennen seuraavaa hierontakertaa.

Myös itse tehtävä kehonhuolto on hyvä vaihtoehto tukemaan hieronnalla saavutettuja tuloksia. Se toimii myös hyvänä ensiapuna jos hierojalle ei syystä tai toisesta pääse. Omatoimisessa kehonhuollossa kannattaa keskittyä kokonaisvaltaisesti ryhdin kannalta oleellisiin lihaksiin: Rintalihaksille, lavankohottajille, takareisille ja lonkankoukistajille venytystä. Kaulan ja niskan lihaksille, lapavälille ja pakaroille kevyttä aktivaatiota. Oheisessa videossa on kerrottu jumien syntymekanismien lisäksi kaksi harjoitetta lavankohottajien huoltamiseen!

Työergonomiaa tulisi pyrkiä muuttamaan heti kun vain mahdollista. Jos ryhtimuutokset ovat voimakkaita, voi jumien aukominen olla paikallaan ennen asennon korjaamista. Tulisi myös huomioida, ettei ole olemassa niin sanottua optimaalista työasentoa: Kaikki staattinen työskentely on pidemmän päälle haitallista. Ei siis ole vahingollista istua muutama minuutti pyöreällä selällä. Paljon haitallisempaa on viettää koko työpäivä tismalleen samassa asennossa, oli se sitten seisten tai istuen. Jos mahdollista, olisi parasta vaihdella työasentoa esimerkiksi työtuolissa ja pallolla istumisen sekä seisomisen välillä.

Myös työn tauotus on erittäin tärkeää staattisen asennon katkaisemiseksi. Tauolla voi hakea esimerkiksi lasillisen vettä ja tehdä muutaman taukojumppaliikkeen. Sopivia liikkeitä löytyy useita esimerkiksi Facebook-sivuiltani sekä tästä postauksesta. On fiksua keskittyä jälleen ryhdin paranemista tukeviin liikkeisiin eli venyttää kireitä ja aktivoida laiskoja lihaksia.

Itse en aina todellakaan työskentele esimerkillisessä asennossa, mutta onpahan sitten kehitettävää! Tässä hetkellä istun pallon päällä, koska työtuolissa tai sohvalla ei pysty tällä selällä istumaan… Raskauden iloja 😀
Olivatko postauksessa esitetyt pointit ihan tuttuja? Aiotko kokeilla lavankohottajalle suunnattuja harjoitteita?