Yrittäjyyden, opiskelun ja perhearjen yhdistäminen

Kyselin Instagramissa toiveita blogipostauksille ja otsikon mukainen toive pompsahti ilmoille! Mun somesta se tuleekin aika selkeästi esille: Mulla on 200 palloa ilmassa samaan aikaan ja jotenkin olen onnistunut ne myös pitämään siellä. Tämä postaus avaa, että miten se on tapahtunut.

Priorisointi, priorisointi, priorisointi

Sanoinko jo tarpeeksi monta kertaa priorisointi? Toisin sanoen täytyy tietää a) mikä on tärkeää ja b) mikä on tärkeää just nyt. Ekalla viittaan siihen, että täytyy tietää mitkä ovat omat arvot ja tavoite. Arvot toimivat vähän kuin kompassina, joka ohjeistaa oikeaan suuntaan kohti tavoitetta. Tavoite on paras olla mahdollisimman selkeä, jotta sen ympärille voi muodostaa kartan eli konkreettisen suunnitelman tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen viittaakin tuo b-kohta: Mikä on just nyt tärkeää? Mikä on se seuraava askel suunnitelmassa?

On ihan superhelppo hairahtua tekemään asioita, jotka ovat kyllä tärkeitä ja hyödyllisiä, mutta eivät ole niitä juuri nyt tärkeimpiä asioita. Mä ainakin olen erittäin hyvä välttelemään gradun tulosten pyörittelyä tekemällä töitä. Työt ovat tärkeitä, mutta niin olisi valmistuminenkin. Oma asiansa vielä ovat erilaiset häiriötekijät, jotka ovat sekä turhia että kiireettömiä: Mä ainakin opiskeluaikana päädyin monesti siivoamaan sukkalaatikkoa tai silittämään verhoja vältellessäni tenttiin lukemista.

Suunnittele ja aikatauluta

Sitten postauksen pihviin: Miten hitossa se kaikki sitten tapahtuu arjessa? Realistinen suunnitelma on kaiken alku, juuri ja valmis hiivajuurileipä. Varsinkin jos puhutaan pienen lapsen kanssa tehtävistä töistä tai opinnoista on ihan ensisijaisen tärkeää, että on tarkasti mielessä mitä tehdään kun se tilaisuus tulee: Okei, lapsi nukkuu ehkä 2h tuossa 12 maissa, silloin luen tämän artikkelin ja kirjoitan siitä muistiinpanoja. Konkreettinen, selkeä tavoite sille päivälle. Kun tämä tavoite on saavutettu, cool, siihen voi olla tyytyväinen.

On myös tärkeä ymmärtää tavoitteen realistisuus. Minkä verran aikaa on käytössä? Onko se 2h kun lapsi nukkuu ja tunti illalla, kun joku leikittää pientä? Vai onko se 6-8h kun lapsi on päiväkodissa? Sunnuntaina 4h? Näissä on aivan erilaiset mahdollisuudet! Myös se millaista opiskelu tai työ itsessään on vaikuttaa paljon näiden ja perhe-elämän yhdistämiseen: Mulla kaikki on joustavaa eikä ole hirveästi mitään aikaan sidottua toimintaa. Kuitenkin siinä piilee myös ongelmansa, sillä töitä ja opintoja olisi helppo vyöryttää myös sinne perheen yhteiselle ajalle. Jos työ on tarkemmin aikataulutettua, nousee se suunnittelu entistä tärkeämpään asemaan.

Avain aikatauluttamiseen ja tavoitteen asettamiseen on keskustelu: Puhu puhu puhu. Mitä haluaisit saavuttaa ja missä ajassa? Mitä se vaatii lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä itseltä ja muilta? Erityisen tärkeää on mielestäni keskustella mahdollisen puolison kanssa, jotta molemmilla on selkeät sävelet sekä ymmärrys työnjaosta. Jos on töissä muualla kuin yrittäjänä, on varmastikin hyvä keskustella työnantajan kanssa työtunneista: Olisiko opiskelujen aikana mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa? Lisäksi voi olla hyvä värvätä hoitoavuksi ystäviä ja sukulaisia, mikäli tuntuu, että tunnit loppuvat viikosta kesken. Meillä ei ole juurikaan ollut tukiverkkoa käytettävissä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta silloin kun apua saa tuntuu se entistäkin paremmalta!

Mistä aikaa?

Päiväkoti tai lastenhoitaja on ehkä yksinkertaisin tapa järjestää lisää työ- tai opiskeluaikaa, samoin vuorottelu mahdollisen puolison kanssa. Meidän pieni sai kaksi vuotiaana aloittaa katsomaan 1-2 jaksoa Daniel-tiikeriä päivässä, josta sai sellaisen 20-40min lisää työaikaa. Kuitenkin itse koin myös aika vahvaa tarvetta karsia muuta tekemistä. En esimerkiksi katso telkkaria (meillä ei ole sellaista) ja sarjojakin kausittain tosi harvoin. Myöskin kaiken ammattilukemisen ja koneen tuijotuksen jälkeen en oikein jaksa enää lukea muuta, vaikka lukemisesta pidänkin. En myöskään silitä vaatteita, siivoan melko laiskasti ja lykkään asioita, joita en pidä kovin tärkeinä. Pahimpaan kiireaikaan en myöskään juurikaan tavannut ihmisiä ja olin tosi valikoiva siitä, mihin tapahtumiin tai projekteihin lähdin mukaan. En ehkä voi suositella ihan tällaista lähestymistapaa muuten kuin hyvin lyhyeksi ajaksi, sillä aika herkästi elämä kaventuu liikaa ja alkaa maistua puulta. On kuitenkin hyvä miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia, joista saat itsellesi jotain ja mitkä lähinnä syövät aikaa.

Kehitä systeemejä

Automatisoi kaikki minkä pystyt. Luo rutiineja, jotka toistuvat, koska silloin sun aivot siirtyvät työmoodiin. Mulla työajan merkki ovat kuulokkeet ja tietty biisi soimaan. Mikä vois olla sulla?

Olen sanonut jo sata kertaa, että rakastan listoja. Mieli tekisi tehdä listoja siitä miksi listat ovat hyviä ja tärkeitä. Mulla listat auttavat muistamaan tärkeät tehtävät (koska muuten unohtaisin ne) sekä tuovat järjetöntä tyydytystä, kun saan hoidettua homman pois tehtävälistalta. Piirtelen aina jokaisen tehtävän jälkeen pienen boksin, johon voi sitten piirtää check-merkin. Mulla toimii myös tehtävän pilkkominen selkeiksi palasiksi: Jos meinaan tehdä vaikka luentokeikan, erittelen siihen liittyvät osaset omiksi osa-tavoitteikseen ja jokaiseen oma check-boksi perään!

Selkeä työpaikka. Okei tässä olen surkea, vaikka tiedän sen olevan hyväksi! Varsinkin jos töitä tai opintoja tekee kotona, olisi hyvä, että työlle olisi omistettu oma selkeä paikka, koska aivot yhdistävät sen paikan aina työntekoon. Jos se on sun sängyssä tai ruokapöydän ääressä, seuraavat ne työt aika herkästi mukana.

Miten opit ja keskityt parhaiten? Haluaisin rohkaista käyttämään niitä itselle sopivia keinoja. Mä kirjoitan, piirrän ja luen mieluiten sekä opiskelen yksin, kuuntelu ja paikallaan istuminen on tuskaa ja pienetkin häiriötekijät vievät keskittymisen. Siksi olenkin aina sellaisessa erakkokuplassa. En myöskään kovin mielelläni pidä taukoja, koska kun saan flown päälle syntyy sitä sisältöä nopeaan tahtiin enkä halua sitä keskeyttää. Tiedostan kuitenkin, että joillekin ne säännölliset mikrotauot, luentojen kuuntelu tai kaverin kanssa pohtiminen voi olla hyvä tapa oppia tai tehdä töitä. Meitä on erilaisia ja siksi kannustan sua löytämään sen oman tavan!

Anna armoa itsellesi ja panosta lepoon

Joinakin päivinä ei vain ehdi tai jaksa, tulee katastrofipäiviä, lapsi sairastuu vuorotellen oksennustautiin ja flunssaan, läheinen kuolee. Silloin on hyvä tietää, että opinnot ja työt kyllä odottavat, vaikka arkea tapahtuu siinä välissä. Kun antaa itselle sen rauhan päästää irti, on helpompi olla siinä hetkessä vastaanottamassa sitä kakkaa joka nyt sattuu osumaan tuulettimeen. Aina välillä niin tapahtuu ja se on elämää se.

Itse jatkoin opiskelua kun mini me oli 8 kuukauden ikäinen. Jos nyt tekisin jotain toisin, lepäisin enemmän ja tekisin vähemmän. Tein 10 kuukauden aikana 10 kurssia, harjoittelun ja aloitin gradua, olin perustamassa Tiedenaiset -yhteisöä, pidin luentoja ja workshoppeja, tein Valttitrainingille verkkokurssia joustavasta syömisestä sekä pyöritin omaa somea – päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin. Sen jälkeen olinkin sitten erittäin puhki, wonder why?

Kun panostaa omaan hyvinvointiin liikkumalla, syömällä fiksusti, nukkumalla ja ottamalla omaa aikaa, on helpompi olla läsnäoleva vanhempi sekä tuottelias työntekijä ja opiskelija. En siis väheksyisi oman jaksamisen turvaamista niin henkisesti kuin fyysisesti. Menin itse tässä vähän pylly edellä puuhun, ehkä sä oot viisaampi?

Selkeä aika perheelle

Milloin työt ja opinnot pitää olla tehty? Mistä alkaa aika perheelle tai vanhempi-lapsiaika? Tämän ei tarvitse olla mikään tietty aika vuorokaudessa, mutta se voi olla. Meillä on sopimus, että lapsen kanssa ollessa kännykkä on pois, ellei ole jotain välttämätöntä tekemistä kuten puheluita tai viesteihin vastaamista. Harvemmin ollaan heti päiväkodin jälkeen koko porukalla, vaan useimmiten jompi kumpi viettää aikaa lapsen kanssa ja toinen joko käy liikkumassa, jatkaa hommia tai tekee jotain itselle tärkeää. Tämän jälkeen ollaan sitten ilta yhdessä. Sen ei välttämättä tarvitse näyttää teillä samalta kuin meillä, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys päivien kulusta ois hyvä mielestäni olla.

Oishan näitä varmaan ollut lisääkin! Huikkaa vaan kommenttia, jos innostaa kuulla aiheesta lisää 🙂

Muita lukemisen arvoisia kirjoituksia:

Minimalismi
Säästäminen
Yksinäisyys

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: