Yksinäisyys – Myrkkyä itsetunnolle ja elämänilolle

Voi olla ihmisten ympäröimä mutta yksinäinen. Voi olla yksin, muttei yksinäinen. Yksin oleminen ei välttämättä ole haitallista. Yksinäisyys sen sijaan on.

Kiintymys liittyy vuorovaikutussuhteeseen, joka tyydyttää läheisyyden ja rakkauden tarvetta ja tuottaa turvaa ja lohtua vaikeissa elämäntilanteissa.

Elisa Tiilikainen

Yksinäisyys mielletään universaalisti sosiaalisten suhteiden vajavaisuutena, vaikka kokemus onkin pitkälti yksilöllinen syiden, seurausten ja kokemuksen merkityksen osalta. Yksinäisyyden ilmiön ympärille on kehitetty monenlaisia teorioita. Esimerkiksi Robert S. Weissin kehittämän teorian mukaan yksinäisyyden kokemus voidaan jakaa emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalisesta yksinäisyydestä puhutaan, kun läheisissä kiintymyssuhteissa on puutteita tai menetyksiä, sosiaalisesta yksinäisyydestä taas kun käsitellään sosiaalisen vuorovaikutuksen vähäisyyttä tai puuttumista. Teorian mukaan vuorovaikutuksen kautta ihminen täyttää omia emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeitaan.

Liittyminen mahdollistuu ystävyys- ja vertaissuhteessa, jonka osapuolilla on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, kokemuksia ja tunne yhteenkuuluvuudesta. Liittyminen torjuu sosiaalista yksinäisyyttä tukemalla yksilön identiteettiä ja tunnetta omasta paikastaan yhteisössä.

Elisa Tiilikainen

Ihmisillä on tarve kokea kiintymystä, antaa hoivaa ja tukea muille, kokea liittymisen kokemus toisten kanssa sekä saada arvostusta, apua ja tukea. Yksinäisyys on sitä, kun jokin tai mikään näistä ei toteudu.

Arvostusta tuottavat vuorovaikutussuhteet, joissa yksilö saa myönteistä palautetta taidoistaan ja kyvyistään.

Elisa Tiilikainen

Yksinäisyys ja elämänkulku

Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa ja monessa eri elämänvaiheessa. Kuitenkin erityisesti ikääntyneiden keskuudessa yksinäisyys on erittäin yleistä. Arviolta jopa 400 000 suomalaista kärsii yksinäisyydestä, joidenkin lähteiden mukaan ajoittain jopa joka viides. Jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa yksinäisyyttä kokee hieman alle kymmenen prosenttia suomalaisista. Se on paljon.

Yksinäisyys vaikuttaa kaikkeen olemiseemme ja tekemiseemme. Tiedetään varsin hyvin, että yhdessä muiden kanssa ihminen elää onnellisempana, terveempänä ja myös pidempään. Yksinäisyys puolestaan tuo mukanaan monenlaisia haasteita, kuten lisääntynyttä sairastelua, huonoa itsetuntoa sekä kasvaneen syrjätymisriskin. Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, identiteetin ja minäkuvan muodostuessa, on yksinäisyys ja koulukiusaaminen todella vahingollista.

Seurauksena pidempiaikaisesta yksinäisyydestä saattaa olla myös sosiaalisista kontakteista vetäytyminen, koska yksinäisyys muuttaa myös tulkintaa sosiaalisista tilanteista: Kun yksilö on pitkään ollut yksin ja ehkä kokenut elämässään syrjintää, hän alkaa konkreettisesti nähdä ympäristönsä eri tavalla. Hän tulkitsee ihmisten inhoavan häntä, olevan kielteisempiä kuin he ovatkaan ja näkevät neutraalin ilmeen sijaan inhoa toisten kasvoilla. Tällaisesta tilanteesta voi pitkään jatkuneena olla jo tosi vaikea ponnistaa kohti vuorovaikutusta.

Yksinäisyyden voidaan siis sanoa vaikuttavan merkittävästi yksinäisyyttä kokevan elämänkulkuun, erityisesti jos se jatkuu pitkään muovaten itsetuntoa sekä tulkintaa sosiaalisista kontakteista.

Miksi se yksinäisyys sitten satuttaa niin paljon?

Ihminen tarvitsee ihmistä. Meillä on tarve samaistua, jakaa, tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Vuorovaikutus on yksi ihmisen perustarpeista ja ilman sitä on vaikea kokea olevansa kokonainen. Tämä olettaen, että ihmisellä on kaipuu muiden ihmisten seuraan. Yksin oleminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä.

Avain asemassa on merkityksellisyyden kokemus: Minulla on väliä. Varsinkin pitkään jatkunut yksinäisyys ja syrjintä usein alentaa ihmisen itsetuntoa ja itsearvostusta sekä voi saada oman itsen vaikuttamaan merkityksettömältä.

Näkymättömänä oleminen satuttaa. Se, että tuntuu ettei kukaan välitä, satuttaa. Se, ettei saa jakaa omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kenellekään satuttaa. Se tunne, kun ei saa kokea olevansa arvostettu ja rakastettu satuttaa ehkä enemmän kuin mikään muu.

Ostrakismi osana yksinäisyyden kokemusta

Ostrakismilla tarkoitetaan sosiaalista hyljeksintää, joukon ulkopuolelle jättämistä. Se voi olla tahallista tai tahatonta, jatkuvaa tai hetkellistä. Sen kuitenkin nähdään olevan yksi henkisen väkivallan muodoista juuri siksi, että sillä on niin tuhoisia vaikutuksia ihmisen psyykeeseen. Pitkään jatkuessaan ostrakismi voi johtaa muun muassa mielenterveydenhäiriöihin ja syrjäytymiseen. Kirjoitin tähän liittyen myös instagram-postauksen, jonka pääset lukemaan täältä!

Omat kokemukseni yksinäisyydestä

En tiedä alkaako teitä jo vähän kyllästyttää, että mulla on kokemusta lähes kaikesta mistä kirjoitan? Noh, sattuu nyt vain tästäkin olemaan. Kuten olen pari kertaa aiemmin maininnut, olen koko elämäni tuntenut olevani erilainen. Ihan kuin muut tietäisivät jotain mitä minä en tiedä. Olen tuntenut olevani ulkopuolinen jo silloin kun en ollut. Tätä vahvistivat systemaattinen koulukiusaaminen ja “ystävien” puolelta tullut ostrakismi.

Vahvimpia yksinäisyyden tunteita olen kuitenkin kokenut raskausaikana. Muuttuva keho, muuttunut elämäntilanne, suht uusi kotikaupunki. Olin työssä josta nautin, mutta en tiennyt haluanko sitä jatkaa pidemmän päälle. Olin myös kaveripiirissäni ensimmäinen, joka oli raskaana ja koin, että olin kaikkien näiden muutosten kanssa vähän yksin. Mulla oli kyllä kavereita, ihan ystäviäkin, mutta silti tuntui sellainen ontto olo iltaisin ja viikonloppuisin. Syytin siitä aika pitkälti myös itseäni, että mikä tässä nyt muka mättää? Miksi en voi olla kiitollinen siitä mitä minulla jo on?

Vauva-aika puolestaan toi elämääni paljon upeita ihmisiä ja sitä kuuluvuuden tunnetta, jota olin tietämättäni kaivannut. Minulla ei edelleenkään ole yhtä isoa kaveriporukkaa, johon kuuluisin, vaan jokaisella hyvällä ystävälläni on se oma porukkansa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen löytänyt kourallisen mielettömän ihania ihmisiä, joihin uskallan kaiken ikävän jälkeen taas luottaa.

Miten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää?

HelsinkiMission mukaan yksinäisyyttä vähennetään lisäämällä yhteisöllisyyttä, kohtaamisia, läsnäoloa, luottamusta. Mielestäni yksinäisyyttä ei voi liiaksi laittaa yksilön vastuulle, sillä yksinäisyyden kokemus tuo usein mukanaan monenlaisia lieveilmiöitä, kuten huono-osaisuutta, syrjäytymistä sekä itsetunto- ja mielenterveysongelmia, jotka osaltaan vaikeuttavat vuorovaikutukseen osallistumista. Erilainen matalan kynnyksen toiminta on avain asemassa niin syrjätyneiden, työssäkäyvien, vanhusten kuin opiskelijoidenkin kohdalla. Yksinäisyys ei ole vain yksinäisten vaan meidän kaikkien ongelma, meidän kaikkien vastuu. Ratkaisu piilee yhteisössä, ei yksilössä.

Hyvällä asialla:
HelsinkiMissio
Lähdeliike

Lähteet:
-HelsinkiMissio. Esittelysivut osoitteessa https://www.helsinkimissio.fi/esittely. Luettu 30.9.2020
-Kunttu, Pesonen ja Saari. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. YTHS 2016
-Syrjämäki, Lyyra ja Hietanen. YKSIN JÄÄMINEN SATUTTAA – KATSAUS KOKEELLISEEN OSTRAKISMITUTKIMUKSEEN. Psykologia 2017.
-Tiilikainen E. Jakamattomat hetket. Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku. Gaudeamus 2019.

One thought on “Yksinäisyys – Myrkkyä itsetunnolle ja elämänilolle

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: