Matkalla minimalistiksi – Miksi minimalismi?

Olen viimeaikoina tai oikeastaan viimevuosina ollut kasvavissa määrin kiinnostunut minimalismista. En kuitenkaan ole ihan hirveästi asiasta puhunut somessa, koska koen, ettei se varsinaisesti istu esimerkiksi mun instagramin sisältöön, joka on varsin terveysaiheista. Tässä postauksessa ajattelin valottaa vähän omia ajatuksiani minimalismista, sen eduista sekä pohtia myös kevyesti minimalismin ja hyvinvoinnin suhdetta.

Mitä on minimalismi?

Yhtä yhtenäistä määritelmää minimalismille ei taida olla. Kuitenkin lähes kaikissa määritelmissä keskiössä on pyrkimys yksinkertaisuuteen ja omistetun tavaramäärän vähentämiseen. Kuitenkin minimalismi voi näyttää erilaiselta jokaisen minimalistin kohdalla: Esimerkiksi elämäntilanne, yksilön tyyli, kiinnostuksen kohteet ja työ vaikuttavat siihen miten minimalismi toteutuu elämässä.

Verrataanpa kahta esimerkkiä. Janniina asuu yksin pikkuruisessa 18 neliön yksiössä, lattialla on patja, jolla hän nukkuu ja kaikki tavarat mahtuvat yhteen reppuun. Hän on diginomadi, joka tekee töitä ympäri maailmaa. Janniina on viimeksi ostanut jotain kaksi vuotta sitten, koska ei koe tarvitsevansa mitään. Pekka sen sijaan asuu omakotitalossa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Hänen arjessaan minimalismi näkyy siten, että vaatekaapissa on 10 samanlaista mustaa paitaa, kahdet mustat farkut sekä 20 paria mustia sukkia. Lapsilla on kohtuullinen määrä leluja, joilla he oikeasti leikkivät ja keittiössä on kahdensadan kupin sijaan kymmenen käyttöesinettä ja kahvinkeitin. Pekka harrastaa aktiivisesti vapaa-ajallaan, samoin lapset, joten kaikenlaisia harrastusvälineitä on kertynyt.

Nämä kaksi tilannetta asettavat aika erilaisia reunaehtoja omistettujen tavaroiden määrälle. Kuitenkin se ydin minimalismissa on se, että omistaa sellaista, jota oikeasti tarvitsee ja josta oikeasti pitää. Jos tarvitsee sählymailaa, tennismailaa, jääkiekkomailaa, jalkapalloa ja hyppynarua viikoittain, on ne järkevää omistaa. Jos ei tarvitse niitä, ei niitä ole järkeä pitää kaapissa.

Stereotypinen minimalistihan on sellainen, jonka kotona on vain valkoisia ja mustia, selkeälinjaisia huonekaluja, ehkä yksi kahvikuppi, tyhjät seinät, tyhjät lattiat, organisoidut kaapit ja mustavalkoinen vaatekaappi. Kuitenkin minimalismia on niin moneen lähtöön: Kukkamekko voi olla minimalismia, jos se on jokapäiväinen arkivaate. Jättimäinen taulu tai seinävaate voi olla minimalismia, jos se konkreettisesti tuo iloa päivään.

Minimalismissa on yleistä tavaroiden kiertoon laittaminen, niin sanottu “declutter” eli turhan sälän poistaminen. Tämä vaatii jonkun verran itsereflektiota: Mitä oikeasti tarvitsen? Mitä oikeasti käytän? Mistä oikeasti saan iloa? Jos tavarat eivät enää palvele sinua, voisivat ne ilahduttaa jotakuta muuta. Se, ettei tavara enää palvele ei tarkoita, etteikö se joskus olisi ollut tärkeä tai hyödyllinen.

Mulle minimalismi kiteytyy tähän: Love people, use things. Cause the opposite never works.

Miksi minimalismi?

Syitä minimalismille voi olla monenlaisia. Mä itse koen pari juttua olevan aivan ylitse muiden: Säästäminen, selkeys ja kestävä kuluttaminen.

Minimalismi säästää selvää rahaa. Kun jättää asioita ostamatta, asuu maltillisemmin ja pohtii enemmän kulutusvalintojaan, säästyy rahaa aikalailla automaattisesti. Me maksamme pientä vuokraa, jolloin joka kuukausi kulut ovat vähäisemmät ja rahaa säästyy. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että voin tehdä töitä osa-aikaisesti ja kausittain, mikä ei olisi mahdollista, jos kuukausittaiset kiinteät kulut olisivat suuret. Toki tulot eivät ole millään tavalla suuret, mutta eipä niiden ole tarvekaan olla. Myös aikaa säästyy, kun ei tarvitse koko ajan ostaa, suunnitella ostamista tai huoltaa jo ostettua omaisuutta.

Minimalismi antaa selkeyttä. Se on antanut mulle ihan hurjasti selkeyttä ja resursseja keskittyä olennaiseen. Tosi monesti paahtaa menemään ja tavoittelee asioita, joita “kuuluu” olla: Punainen tupa ja perunamaa, iso auto, uusi telkkari, uusista uusin puhelin, trendilaukku tai meikit. Kun oikeasti pysähtyy ja tajuaa, että hei mä pärjään tällä mitä mulla on, karisee se turha “pitäisi” ajattelu. Minimalismi ei ole kärvistelyä tai tyytymistä, vaan tapa elää merkityksellistä elämää hakemalla sitä iloa ja onnea muualta kuin tavaroista. Kun on vähemmän tavaraa, näkee myös selkeämmin: Kun vaihtoehtoja on 50 sijaan viisi, on valinta huomattavasti helpompi ja säästää aivokapasiteettia. Minimalismiin voi liittyä myös elämän yksinkertaistaminen muutenkin: Moni vähentää myös omistamansa elektroniikan, appien yms määrää ja pyrkii vähentämään sähköpostin ja puhelimen ilmoitustulvaa. Mulla ei esimerkiksi ole mitään ilmoituksia päällä puhelimessa, eikä yleensä ääniäkään. Toisin sanoen pystyy keskittymään olennaiseen.

Minimalismi tarkoittaa, että kun ostaa vähemmän, voi panostaa laatuun ja tuotteen eettiseen ja ekologiseen kestävyyteen. Siten minimalismi auttaa myös elämään omien arvojen mukaista elämää. Jos et ole perehtynyt esimerkiksi vaatetyöläisten kurjiin oloihin, suosittelen lukemaan aiheesta esimerkiksi Népran blogista. Ympäristön kannalta suurkuluttaminen ei myöskään ole järkevää, kun ne halpatyövoimalla valmistetut, pari kertaa käytössä olleet vaatteet päätyvät herkästi kaatopaikalle.

Minimalismi ja hyvinvointi

Omalla kohdallani minimalistinen ajattelu on huomattavasti lisännyt arjen hyvinvointia: Mitä vähemmän on tavaraa, sen helpompi arjen kaaosta on organisoida. Asumme aika tiiviisti, kolmihenkinen perhe 37 neliön kaksiossa. Meillä on suhteellisen vähän ja kevyitä huonekaluja, jolloin olohuoneeseen saa helposti liikkuma- ja leikkitilaa. Arjen liike on itselle supertärkeää, joten valitsimme priorisoida liikkumismahdollisuuksia kotonakin. Lisäksi kun rahaa jää säästöön, voi sitä panostaa sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat merkitykselliseltä itselle: Mulle terveellinen ruoka ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat tärkeitä sijoituskohteita. Muiden auttaminen tuo aina superhyvän olon!

Merkittävin juttu mulle on kuitenkin se, että tarve ostaa ja omistaa asioita on vähentynyt. Mulle tärkeämpää on ne elämykset ja kokemukset, välinearvo. Mitä hyvää voin tehdä sillä tavaralla? Entä mitä hyvää voin tehdä sillä rahalla, joka säästyy kun en osta? On tavallaan saanut sen mielenrauhan: Mulla on kaikki mitä tarvitsen. Mä en tavoittele sitä, että olisin rikas. Toki perusturva ja -toimeentulo ovat hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta onko tarvetta hirveästi enempään? Mulla ei ole. Se, että saan tehdä työtä, jota rakastan, olla läheisten kanssa sekä kuulla mielenkiintoisia tarinoita ihmisten elämästä on mulle tarpeeksi.

En tiedä luokittelisinko itseäni vielä minimalistiksi, mutta sinne suuntaan ollaan menossa! Mitä ajatuksia minimalistinen elämäntapa sussa herättää? 🙂

Lisää minimalismista:
The minimalists -podi (Näillä herroilla on vähän kyseenalaista settiä ravitsemuksesta, en suosittele niitä jaksoja)
Ostolakossa -blogi
Youtubessa haulla “minimalism” löytyy vaikka mitä!


2 thoughts on “Matkalla minimalistiksi – Miksi minimalismi?

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: