Käytän liikaa puhelinta! Viikonloppu ilman kännykkää

puhelin

Kerroin edellisen viikon perjantaina instagramissa, että ajattelin viettää viikonlopun ilman sosiaalista mediaa. Samalla päätin myös mielessäni, että käyttäisin puhelinta mahdollisimman vähän muutenkin. Mulla on nimittäin omituinen tapa kuljettaa puhelinta kädessäni, vaikken tarvitsisi sitä mihinkään. Olen joskus lukenut, että jo puhelimen näkeminen vaikuttaa keskittymiskykyyn ja kykyyn olla läsnä. Tästä puhelimen kanniskelusta haluan siis eroon ja äkkiä!

Älyttömät määrät ruutua

Normaalisti käytän puhelinta aivan älyttömän paljon. Toki mukana on paljon muutakin, kuin päämäärätöntä somen selailua, mutta silti! Pienen beibin äidille on kaikkein nopeinta räpsäistä kuvat puhelimella, kirjoittaa idea ylös käsillä olevaan kännykkään ja lapsen nukkuessa rinnalla naputtaa postausta blogisovelluksella. Tavallaan tällainen kaiken digitalisaatio on hienoa tekniikan kehitystä ja erittäin kätevää, mutta toisaalta kaipaan sitä läsnäoloa ja ”riippumattomuutta” puhelimesta. En normaalistikaan pidä puhelintani koskaan äänellisellä, en käytä muistutuksia lähes missään palvelussa ja kirjaudun aina ulos esimerkiksi instagramista kuvan postaamisen jälkeen. Silti parannettavaa puhelimella roikkumisen suhteen olisi vielä paljon.

Mihin kaikkeen normaalisti käytän puhelinta:

Instagram (feedi, storyt, kommentit)
Facebook (allergiaryhmä, huhtikuisten vauvaryhmä, blogin Facebook-sivut)
Snapseed (kuvien muokkaus)
Wordpress (blogin kirjoittaminen päikkäriaikana, kommentit)
Kamera
Muistio (ajatukset ja ideat ylös)
Viestit ja puhelut
Kello
Deezer (musiikin kuuntelu)
BookBeat (äänikirjan kuuntelu)
Daylio (päiväkirjamainen sovellus fiilisten seuraamiseen)
Kalenteri (Miehen kanssa jaettu Google-kalenteri)

Mihin nyt käytin puhelinta:

Whatsapp-ryhmä miehen yllärisynttäreistä
Musiikin kuuntelu
Äänikirjan kuuntelu
Muistio

Aika hurja vähennys tapahtui siis viikonlopun puhelinaktiivisuudessa! Voisiko osan tästä siirtää myös arkeen?

puhelin

Viikonlopun kulku

Perjantaina jätin puhelimen yöunille siinä seitsemän maissa. Yritän muutenkin olla selaamatta puhelinta kauheasti iltaisin (viime aikoina olen onnistunut siinä aika huonosti), joten tämä ei tuottanut suurta tuskaa. Tosin postasin juuri uuden kuvan ja tekstin ennen kuin oli aika sulkea luuri. Hiukan vaan teki mieli käydä kurkkimassa kommentteja ja viestejä!

Lauantaina aamu lähti ihan yllätävän hyvin käyntiin, enkä edes ajatellut puhelimen olemassaoloa. Kävelyllä tosin automaattisesti hapuilin puhelinta taskusta ottaakseni kuvan ihanasta maisemasta. Kuvan ottamisen sijaan pyrin sitten taltioimaan hetken mieleeni mahdollisimman hyvin. Kävelimme päivän aikana pari pidempää lenkkiä ja iltapäivällä Niklaksen työkaveri tuli katsomaan Ilonaa. Eipä siinä puhelimia tarvittu! Leikittelin hetken ajatuksella lankapuhelimesta ja filmikamerasta, mutta instagram ei toistaiseksi hyväksy paperikuvia.

Sunnuntaina puhelin alkoi jo oikeasti poltella. Kaikki meni hyvin niin kauan, kun oli jotain tekemistä, mutta tylsyyden uhatessa teki mieli kaivaa puhelin kätköistä viihdyttämään. En osaa tylsistyä! Tekemistä onneksi piisasi miehen yllätyssynttäreiden ja sukulaisten tapaamisen merkeissä.

Automaatio vai addiktio?

Pohdin viikonlopun aikana paljon sitä, miksi kannan puhelinta koko ajan mukana ja piipahtelen somessa ihan vaan kurkkimassa. Olenko addiktoitunut someen? Varmaan jossain määrin kyllä. Toisaalta myös yksinkertaisesti pidän kauniista kuvista, ajatuksia herättävistä teksteistä ja jutteluista kommenttien välityksellä. Tiedostan nyt kuitenkin paremmin, että myös mun aivot tarvitsevat lepoa jatkuvasta stimulaatiosta. Vaikka tiedostan tämän, on välillä vaikea irrottaa katsetta ruudusta ja vain olla. Koska se stimulaatio on addiktoivaa.

Paljon on varmasti kyse myös automaatiosta. Olen tottunut käyttämään puhelinta tietyissä tilanteissa ja sen vuoksi klikkaan itseni ilman suurempia ajattelematta someen. Rehellisyyden nimissä pakko myöntää, että vahingossa avasin Facebookin mennessäni liukuportaita alas ruokakauppaan. Heti kun näin kertyneet ilmoitukset, tajusin klikata itseni myös pois.

Vaikeinta olikin siis tottumuksen vastustaminen; kommentteihin vastaaminen kävellessä tai välipalaa lusikoidessa, kivan paikan tai hauskan tilanteen taltioiminen storyyn, kellon tsekkaaminen ruudulta, vapaahetken koittaessa Fb-ilmoitusten tsekkaus.

Fear of missing out. Sekin mua ehkä vähän vaivaa. Mitä jos somessa tapahtuu jotain ihan tosi tärkeää, johon mun pitäisi reagoida? Mitä jos jään ulkopuolelle? Noh, tässähän voisi sitten kysyä itseltään, että koskas viimeksi on tapahtunut jotain supertärkeää somemaaimassa? Eivät ne postaukset mihinkään sieltä katoa, ehtii niitä myöhemminkin lukea.

puhelin

Olotila ilman kännykkää

Sain nauttia ihan uskomattomasta seesteisyydestä ja kiireettömyyden tunteesta. Jotenkin tuntui hurjan vapauttavalta vaan rehellisesti antaa sen puhelimen olla, eikä tarvinnut yhtään miettiä pitäisikö postata, laittaa stooria, kommentoida… Tunnollisena luonteena otan ehkä hiukan liikaakin paineita päivittämisestä ja tämä tietysti luonnollisesti luo stressiä. Kun tuo paine poistuu, olokin kevenee!

Olin paremmin ja enemmän läsnä. Koen myös mielialani olleen parempi, kun ei jatkuvasti ollut sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain muuta. Toisaalta hetkinä, jolloin se puhelin muistui mieleen, piti oikeasti pitää näppinsä ja uteliaisuutensa kurissa, ettei löytäisi itseään vähän vaan kurkkaamasta lemppari-instagrammaajien stooreja.

Kaiken kaikkiaan olotila oli tasaisen hyvä. Varsinkin lauantain jälkeen oli pitkästä aikaa edes hieman levännyt olo, vaikka unet olivatkin yhtä sirkusta. Sanoisin onnellisuuteni lisääntyneen viikonlopun aikana.

Mitenkäs jatkossa?

Jatkossa ajattelin pistää puhelimen kiinni joka perjantai ja antaa sen uinua sunnuntaiaamuun asti. Hieman lyhennän viikottaista somepaastoa, sillä sunnuntai on yleensä itselleni ”työpäivä”, jolloin teen blogihommia enemmän. Sen verran hyvä olo kännykättömyydestä kuitenkin tuli, että haluan sen viikottaisiin rutiineihini!

Ootko sä kokeillut somepaastoa? Ja hei, kuka muu ei oikein osaa käyttää sanaa kännykkä? Mä puhun aina puhelimesta, oli siinä johto tai ei!

Lissää luettavaa:

Ajatukset,tunteet ja some toiminnan taustalla

8 thoughts on “Käytän liikaa puhelinta! Viikonloppu ilman kännykkää

  1. Pisin aika minkä ilman puhelinta(käytän myös sanaa puhelin, kännykästä tulee jostain syystä mieleen simpukkamallinen kännykkä.. :D) oon ollut niin oli sillon kun piti viedä se huoltoon ja siinä tuli väkisin oltua yli vuorokausi ilman. Oli kyllä jotenkin rentouttavaa, mutta myös turhauttavaa kun ei voinut lähettää ihan tarpeellisiakaan viestejä. Nyt olen ruvennut tekemään niin, että avaan Instagramin ensimmäisen kerran vasta koulupäivän jälkeen, tekee tosi hyvää keskittymiskyvylle! Ja mulla ainakin käy puhelimen kanssa niin, että kun sille antaa pikkurillin se vie koko käden eli jos heti aamusta alkaen selaimen someja ym. sitä tulee tehtyä loppupäivän myös paljon enemmän, kuin sillon jos välttää puhelimen käyttöä mahd pitkälle päivään.

    1. Jeee, puhelin! 😀 Tuossa on toisaalta vähän eri tilanne, kun et itse valinnut olevasi ilman puhelinta (ja ne tärkeätkin viestit jäivät lähettämättä). Oon muuten huomannut ihan saman, että jos aloittaa heti herättyään somettamisen, tulee sitä somea selattua ihan hirmuisesti enemmän! Tosi hyvä tuo sun tapa, ettei koulupäivän aikana avata somea. Just kuten sanoit, se helposti vie koko käden ja keskittymisen. Kiitos kun kommentoit, muistutit mua tuosta someton aamu -tavasta! 🙂

  2. Tosi mielenkiintoinen kokeilu! Mä en ole ihan noin pitkää aikaa täysin ilman somea kokeillut, mutta välillä koittanut jättää puhelimen toiseen huoneeseen tai tehnyt päätöksen, etten ”vaan huvin vuoksi” selaile esim instagramia. Olen huomannut saman, että silloin on enemmän läsnä eikä kokoajan ole se some jollain tapaa mielessä. Pitäisi kokeilla somelakkoja useammin, se oikeastaan aika coolia 😄Ei enää se, että olisi somessa kokoajan tykkäämässä, kommentoimassa tai postaamassa miljoona stooria 😅 Ainakin mun mielestä. Ja välillä ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia somettomuus on hyvästä! ☺️

    1. Tiivistit kyllä omat ajatukseni ihan mainiosti tuolla, että se on oikeastaan aika coolia olla somettamatta! Ja sitten voi valita milloin päästää sen somen elämäänsä, eikä koko päivä mene sitä pyöritellessä. Mä oon myös yrittänyt tuota ”ei vain huvin vuoksi selaile”, mutta se on vaikeeta 😀 paljon helpommin menee se totaalivieroitus. Mä huomasin myös, että saa paremmin ihan perusjuttuja aikaan, kun ei tarvitse pitää sitä somea vieressä 24/7 🙂 Kiva kun kommentoit!

  3. Pidän kanssa kaikki äänet puhelimesta poissa lukuunottamatta soittoääntä puheluille. Ihanaa, kun puhelin ei ääntele jatkuvasta! Oon tietoisesti yrittänyt vähentää puhelimeen tuijottelua, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Olen sellainen ihminen, joka ”hoitaa asiat” mieluiten heti, kuin jättää ne roikkumaan. Joten tuntuu usein, että miulla on tarve vilkuilla puhelinta, että josko sinne olisi tullut jotain tärkeää. Ne kaikki uusista viesteistä yms. kertovat punaiset pallurat sovellusten kulmissa oikein huutavat minuu heti tarkistamaan, jos siellä vaikka on jotain tärkeää. Harvoin siellä kuitenkaan on mitään, mitä ei voisi myöhemminkin hoitaa. Miun unet katkeaa aamuöisin usein 3-5 välillä, jolloin alkaa sängyssä pyöriminen. Väsyttäisi ihan kauheasti, mutta aivot alkaa hyrrätä. Ja nyt tulee itseäni ärsyttävä paljastus: alan usein selata somea tuolloin aamuyöllä, jos uni ei millään muulla konstilla meinaa tulla uudestaan. Hetken someilun jälkeen käy nimittäin usein niin, että nukahdankin vielä uudestaan…. En oikeen tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, kun periaatteessa ärsyttää et pitää keskellä yötä puhelinta selata.

    1. Hei mä niiiiin ymmärrän tuon, että kaikki pitäisi hoitaa heti nyt! Mua aina oikein häiritsee just ne punaiset pallurat ja viestin merkit puhelimessa, VAIKKA tiedän, ettei siellä ole edes mitään mihin pitäisi vastata. Käyn aina klikkaamassa ne tyyliin ”Joo” sisältävät viestitkin heti luetuiksi, kun en vaan kestä, että ne ovat siellä 😀 Samoin sähköpostit, fb-viestit… Että ymmärrän mainiosti!
      Hei älä ota ainakaan mitään kauheita paineita siitä, että yöllä selaat puhelinta: Jos se saa sut nukahtamaan, niin olkoon niin! Monestihan uniasiantuntijat neuvovat nousemaan sängystä ja lukemaan jotain unettavaa kirjaa, mutta mulla ainakin nousee vireystila usein niin, että uni ei enää tule. Tee siis niin kuin parhaalta tuntuu, pääasia että se uni tulee <3

  4. Itsekin toivoisin saavani jotain rajaa jatkuvaan kännykän käyttämiseen. Voisin hyvin siirtyä käyttämään sellaista ei-älykännykkää mutta toisaalta harmittaisi, jos ei pystyisi kuuntelemaan äänikirjoja, mutta muuten varmaan tottuisi hyvin. Äänikirjojen kuuntelun näen jopa järkevänä älykännykän käyttönä, kun taas instan selailusta tulee ärsyttävä fiilis yleensä 😑Mielenkiinnosta kysyn miten läheiset saa sinut kiinni jos suljet kännykän perjantaina? 😀 vai ymmärsinkö jotain väärin?

    1. Hyvä pointti! Oon itse myös huomannut, että instaselailun jälkeen on sellainen lamautuneen virittynyt olo. Ärsyyntynyt myös 😀 Mäkin tykkään äänikirjoista ja ois kyllä iso menetys, jos ei voisi niitä kuunnella. Onko kirjasuosituksia? 🙂
      Hahah, varmasti voi tuntua hämäävältä tuo, että pistää puhelimen pois päältä! Mä siis pidän muutenkin aina äänettömällä, ei ole melkein mistään notificaatioita ja yöt lentokonetilassa. Lauantaisin yleensä annan olla lentokonetilassa pidempään ja laitan päälle vain, jos lähden jonnekin ja tarvitsen puhelinta. Saatan siis päivän aikana käydä Whatsappissa, jos on jotain asiaa tai vastata puhelimeen, jos satun puhelun huomaamaan. Mun läheiset taitaa olla tosin aika tottuneet siihen, etten aika usein vastaa juuri samalla hetkellä ja soitan/viestitän myöhemmin… Harvemmin on niin akuuttia asiaa, ettei voisi päivää odottaa 🙂
      Kiva kun kommentoit!

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.