Mitä sä sillä treenillä haet?

treeni

Miksi tavallinen liikkuja yrittää treenata kuin kilpaurheilija? Tällä hetkellä ”kovaa” treenaaminen on trendi. Mitä kovempi treeni, sen parempi. Onko todella näin? Sellainen illuusio somesta helposti syntyy: Aina on joku menossa treenille. Aina! Tuntuu, että ne hyväkroppaiset ja aina iloiset salimimmit ovat koko ajan salilla. Totuus on, että joko a) he eivät ole koko ajan salilla tai b) he ovat, mutta eivät kehity optimaalisesti.

Kilpaurheilijalla on taustallaan tiimi, valmentaja, hyvä harjoitusohjelma ja treenin jaksotus. Ongelmana kuitenkin usein on, että moni tavan pulliainen yrittää jäljitellä kilpaurheilijoiden treenirytmiä, liikkuu jatkuvasti täysillä ja polttaa itsensä loppuun. Juostaan pää edellä seinään ja tulee pitkäkin tauko. Kunnes taas pääsee liikkeelle ja sama rumba jatkuu.

Mulla on sulle salaisuus: Voidakseen hyvin henkisesti ja fyysisesti ei tarvitse treenata joka päivä. Näyttääkseen hyvältä ei tarvitse liikkua joka päivä kovaa. Edistääkseen terveyttä ei treenin tarvitse haastaa sinua äärimmilleen, vaan se voi olla jopa kivaa.

Kolminaisuus: Treeni, ravinto, lepo

Loppujen lopuksi hyvin suurella osalla meistä ei ole tarkoituksena kilpailla missään lajissa. Tällöin keskeisessä osassa liikunnan suhteen on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Överitreenaaminen ei edistä terveyttä, vaan heikentää sitä. Missä sitten menee se raja, että treeni on ennemmin hyvinvointia alentavaa?

Liikuntarutiinin tulisi  tuoda energiaa, ei viedä sitä. Sen tarkoitus on pitää keho toimintakykyisenä, jotta voi tehdä asioita, joita haluaa. Hyvin suunniteltu ja arkeen sopiva liike tukee jaksamista sekä tuo hyvää mieltä. Liikunta on siis elämää varten, eikä elämä liikuntaa varten.

Moni saisi arkeensa huomattavasti lisää energiaa, hyvää oloa ja myös treeneissä kehittymistä tekemällä vähän vähemmän. Urheilullinen kehokaan ei vaadi överitreenaamista, vaan ennemminkin arjen aktiivisuutta ja muutamia täsmätreenejä viikossa. Sitä paitsi, on parasta tehdä se tarvittava minimimäärä, jolla tulosta tulee tasaisesti. Mitä nimittäin sitten teet, jos olet vetänyt överitreeniä, etkä silläkään enää kehity? Vastaushan ei ole, että vedän entistä överimmäksi.

Liika treeni heikentää elämänlaatua, heikentää voimatasoja, sakkaa palautumista, kerää nestettä ja rasvaa kehoon, johtaa usein energiansaannin epätasapainoon, jumiseen kroppaan ja kipuihin. Mikä näistä on tavoiteltava asia?

treeni

Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Itse olen malliesimerkki tästä pää edellä seinään juoksevasta tyypistä. Tästä kielivät lukuiset rasitusvammat, ylirasitustilat, burn outit ja jopa hermostollinen ylikunto. Morjens. Been there, done that AND learned from that. Kaikkea tyhmäähän voi toisinaan tehdä, kunhan siitä ottaa opikseen.

Mun piti palaa loppuun kolmesti ennen kuin tajusin. Raskaus synnytys löivät viimeisen naulan överiliikkumisen arkkuun. Jos olet samassa kierteessä kuin itse olin, niin kysy itseltäsi: Mitä sä sillä treenaamisella haet?

Hyvinvointia tai hyvää mieltä? Miksi?
Kuumaa kroppaa ja pyöreitä olkapäitä? Miksi?
Voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä? Miksi?
Tunteiden käsittelyä ja turruttamista? Miksi?
Rentoutumista ja pään nollaamista? Miksi?

Voisiko tavoittelemaasi saada muualta?

Jos rakentaa hyvän olonsa ja oman arvonsa liikuntakertojen määrän varaan, on jokaisen liikuntatauon ja arjen vastoinkäymisen kohdalla pulassa. Onhan se kamalaa, jos oma ihmisarvo häilyy liikuntamäärän mukana. Elämässä tulee nimittäin väistämättä hetkiä, jolloin ei vaan pääse liikkumaan. Kun ymmärtää paremmin, miksi toimii tietyllä tavalla, on helpompi täyttää tarpeensa jollakin muulla tavalla silloin, kun liikunta ei ole vaihtoehto.

Pointti ei ole tässä se, etteikö saisi treenata kovaa. Silloin täytyy vaan treenata järkevästi ja tietää, miksi niin tekee.

treeni

Mitä ajatuksia överitreenaaminen herättää sinussa? Onko tämä tuttu ilmiö? Ajatuksia otetaan vastaan!

10 thoughts on “Mitä sä sillä treenillä haet?

  1. Oi miten hyvä teksti!!! Niin täyttä asiaa, että upposi tällaisen ”överiliikkujankin” ajukoppaan! Liika on liikaa ja kantapään kautta on meikäläisenkin se pitänyt opetella. Nyt autokolarin jälkeen tullut parin kuukauden pakkolepo toi perspektiiviä asioihin. Oma kehokin yllätti. En ole yhtä turvoksissa kuin aiemmin, olen tarmokkaampi ja jaksan asioita paremmin. Olen mukavampi ihminen kun en kokoajan äksyile, vatsakin toimii paremmin. Ja mikä ihmeellisintä, voimatasot ovat aivan samat kuin ennen taukoa! Nyt vain salille meno on kivaa. 😀 On ihana lukea juttuja jotka pohjaavat omaan elämääsi. Vertaistuki tässäkin asiassa pitää kutinsa. Kiitos ja koeta selvitä helteistä pienokaisen kanssa. <3

    1. Kiitos Nella <3 Todella hyvä kuulla, että teksti kolahti: Pelkäsin hieman, että se ymmärrettäisiin väärin. Hienoa, että näytät hoksanneen sen pointin 🙂 Tosi hyviä huomioita muuten pakkolevon ajalta. Ei se kroppa siitä turpoa tai levähdä käsiin. Mieliala kohenee ja voimatkin säilyvät. Jes!
      Vertaistuen voima on ihmeellinen. Taidan jatkossakin jakaa entistä rohkeammin 🙂 Kiitos tsempeistä <3
      Ja hei mikä tämä autokolari oli, apua! Toivottavasti olet kunnossa!

      1. Todellakin! Monissa blogeissa mielipiteitä ”silotellaan” vähän liikaa ja kaikki on niiin ihanaa ja elämä loistavaa ja yritetään miellyttää kaikkia. Oma itsensä saa ja pitää olla! Olet rohkea kirjoittaja joten jatka samaa rataa. 😉 Joo, peräänajo, jonka seurauksena turvavyö rusikoi rintalastaa. Rusto vaurioitui sen verran, että hengittäminenkin oli tuskallista. Mutta nyt peli kulkee taas ja oli upeaa huomata tauon aikana, että omat pelot ja harhaluulot olivat juuri niitä, harhaluuloja. 🙂 Mutta tekstistä vielä, ”more is more” ei aina päde, eikä varsinkaan treenissä. 😉

      2. Mä uskon vahvasti, että eniten apua ja hyötyä kaikille näistä teksteistä on silloin, kun kirjoittaja on aito! Turhaa siloittelua välttäen siis jatkossakin 🙂 kiitos kannustuksesta!
        Hui, onneksi olet kunnossa! Varmasti pysäyttävää ja ajatuksia herättelevää 🙂

  2. Loistava teksti! On tuttua, juu. Tosin en tajunnut överitreenaavani, koska nautin siitä, treenit sujui pääasiassa hyvin, tunteja ei kertynyt mitenkään tolkuttomasti ja aina oli vaikka kuinka monta muuta, jotka teki enemmän ja kovempaa. Mutta jälkikäteen ajatellen treenejä (tai ehkä lähinnä niiden intensiteetti) oli ilmeisesti mun kapasiteetille liikaa ja ruokavaliossa ehkä vähän liian vähän hiilaria optimaaliselle palautumiselle (tahattomasti). En olis ikinä uskonut, miten ”pienellä” tekemisellä sitä voi mennä yli. Mutta jokaisella on kai oma sietokykynsä ja olen todennut, että mun hermosto menee paljon helpommin ylikierroksille (myös muista jutuista kuin treenistä) kuin monen muun.

    Tässä pari kuukautta itseäni paranneltuani ja kun ei ainakaan heti yleislääkärin kanssa löytynyt parempaakaan syytä kropan sekoamiseen (unihäiriöt, lihasten nykinät ja krampit, jatkuvat päänsäryt, täriseminen, lihasten jäykkyys ja kipu, kofeiinin sietokyvyn menettäminen jne. jne.), niin pakko kai sitä on uskoa, että entinen treenikuvioni oli mun kropalle liikaa. Jos pitää jotain positiivista tästä sanoa, niin olenpahan oppinut pitämään rauhallisesta liikkumisesta, kuten kävelystä, vaikken ikinä olis uskonut, että se on mahdollista. Ja onnistunut vähentämään (kofeiinipitoisen) kahvin yhteen pieneen annokseen aamulla. Ajattelin myös todellakin oppia kerrasta ja jatkossa olla äärimmäisen tarkka siitä, että kovatehoista treeniä on vain kohtuudella, eikä missään tapauksessa väsyneenä kofeiinin antaman virheellisen pirteyden turvin. Vaikka sitä miten kuvittelee, että vain kova treeni tuo hyvää fiilistä ja nolla päätä, niin pidemmän päälle se ei vain toimi (ainakaan mun kropalle) ilman, että jotain hajoaa/menee sekaisin.

    1. Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Epäilen, että moni voi samaistua siihen. Varsinkin kun raskaamman liikkumisen yhdistää henkiseen kuormaan, voi yllättävän ”pienikin” määrä vetää kupin nurin. Aika usein myös syömishäiriötausta jättää jälkeensä heikomman palautumiskapasiteetin, jota pitää pikkuhiljaa rakentaa uudelleen – ja toisinaan on parempi hyväksyä, ettei kovaa treeniä voi olla valtavia määriä. Tosi hyvä pointti myös tuo hiilihydraatin saanti! Se nimittäin itselläkin sakkasi treeniä aika pitkään.

      Mulla on myös ollut tuo kofeiinin saannin vähentäminen to do -listalla! Tosin vauvan takia; Hänestä tulee ihan yliaktiivinen, jos juon enemmän kahvia 😀 Tekee myös itselleni hyvää, sillä olen myös aikoinaan aika pitkään porskuttanut virheellisen kofeiinipirteyden turvin…

      Ihana kuulla, että olet oppinut tästä kokemuksesta. Mulla tosiaan meni kolme kertaa ennen kuin tajusin. Onneksi olet oppinut nauttimaan myös matalatehoisemmasta liikkumisesta. Kävely on parasta päännollausta!

      Ihanaa, että jaksat kirjoittaa pitkiä ja ajatuksentäyteisiä kommentteja 🙂 Kiitos! Ihanaa uutta viikkoa sinulle!

  3. Tämä oli niin asiaa, todellakin! Kiitos, kun kirjoitit tämän. Oon hakannut päätä seinään tän asian kanssa jo aivan liian pitkään enkä vieläkään ole oppinut. Mutta sun teksti herätti taas ajattelemaan ja loi toivoa siitä, että miullakin on mahdollisuus oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja löytämään ne liikuntamuodot ja määrät, joita juuri oma kroppani kaipaa. Pitää vaan uskaltaa kuunnella kehon viestejä ja luottaa siihen, että se kyllä tietää, mitä tarvitsee.

    1. Ihana Viivi <3 Kiitos sinulle kun luit ja kommentoit. Just tän takia mä kirjoitan :) Toivoa on aina, pitkänkin ajan jälkeen. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Sanot viisaasti, että keho tietää kyllä, mitä tarvitsee: Sen kuuntelun opettelu vie vaan toisinaan kauemmin :) Tsemppiä uuteen viikkoon <3

  4. Jälleen kerran hyvä kirjoitus!☺ Itsekin olen saanut oppia kantapään kauttaa hidastamaan tahtia ja huolehtimaan lepopäivistä.
    Aiheeseen liittyen minua huolestuttaa se, että tuntumani mukaan arkiliikuntaa väheksytään. Tuntuu siltä, että töihin pyöräilyä pidetään huonompana kuin spinning-tuntia. Johtuuko se siitä, että spinning on juurikin sitä rääkkiä, töihin pyöräily kevyempää (ellet ole myöhässä ja joudu pyöräilemään hiki hatussa)? Toki ei ole väärin nauttia kunnon treenistä, mutta arkiliikunnan merkitystä ei tulisi vähätellä, sillä se on juuri sitä terveysliikuntaa jota kroppamme kaipaavat☺

    1. En voisi enempää olla samaa mieltä kanssasi Sanni! Helposti tosiaan tulee nykyään se kuva, että liikunta ei ole mitään, jos se ei ole ”kovaa”. Monesti vaan päädytään tilanteeseen, jossa kovat treenit ovat niitä ainoita liikuntahetkiä, peruskunto on huono/olematon ja muuten vaan ollaan passiivisia rääkin uuvuttamana. Tärkeintä olisi kuitenkin saada sitä liikettä ja liikkuvuutta jokaiseen päivään. Kiitos paljon kommentistasi! 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.