Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta

aamuhetki

aamuhetki

Aamuhetki, joka tuntuu luksukselta. Se on jännä, miten alkaa arvostaa asioita uudella tavalla, kun ne eivät ole enää jokapäiväisiä rutiineja. Miten sitä kaipaa sellaista, jota ennen piti itsestäänselvyytenä. Ja miten siitä itsestäänselvyydestä tulee harvinaista herkkua, arjen luksusta, kun se ei enää joka jokaisen päivän ohjelmassa.

Hiljaisuus ja hipsutus teen keittoon villasukissa. Hiutaleet tottuneesti veden kanssa mikroon, koska ei sitä voi tietää, josko tämä rauhallisuus päättyy hetken päästä. Kaksi ja puoli minuuttia, sekoitus, vielä minuutti. Pling. Puuron joukkoon pari isoa lusikallista riisiproteiinia, päälle puoli pakastimen mittaa marjoja. Vadelmaa ja mustikkaa. Banaanien siivuttamisen kohdalla hoksaaminen, että edelleen on hiljaista. Siitä innostuneena banaaniviipaleiden asettelu ja huoleton ropsaus cashewpähkinöitä perään. Pala tummaa suklaata kruunaamaan koko kokonaisuus.

aamuhetki

aamuhetki

Siinä se lautanen ja teemuki nyt nököttävät ihan siinä edessä. Kauniisti kohmeiset marjat, suklaapalat sulaneena puurossa. Niin täydellisinä, aivan kuin tämä hetkikin. Uskaltaako tässä alkaa syömään vai rikkoutuuko tämä luksusaamu? Edelleen on hiljaista, uusi päivä valkenee ja aurinko nousee. Hiljaisuudessa vain lusikoinnin äänet ja teen hörppäisyt.

Pian kulhon pohja jo häämöttää. Viimeisessä lusikallisessa jäljellä reilusti suklaata ja vadelmaa. Nam. Tämä on sitä arjen luksusta parhaimmillaan. Viimeiset kulaukset jo hieman hiljaisuudesta ja verkkaisuudesta viilenneestä teestä. Samalla makuuhuoneesta alkaa kuulua vaimeita, pian jo voimistuvia heräämisen ääniä. Kiitos, että sain aamuhetkeni.

aamuhetki

Millainen olisi sun täydellinen luksusaamu? 🙂

Lissää aamuhetkiä:

Aamuhetki – Viimeinen rauhallinen aamu?
Aamuhetki – Kuningattaren tuorepuuro
Aamuhetki päältä kaunihimpi

4 thoughts on “Aamuhetki – Hiljaisuuden luksusta

  1. Mun parhaita aamuhetkiä on, kun herään ennen muuta perhettä, keitän itselleni kahvia ja kirjoitan. Etelän lomalla (kuten juuri nyt) on ihana ottaa kuppi ja muistikirja ulos terassille ja istua siinä yöpuvussa kirjoittamassa. Lähes yhtä hienoa on lähteä aamulla juoksemaan, mutta rasitusvamma on estänyt sen viimeiset 2 kk.

    1. Kuulostaa ihanalta! ❤️ Mäkin mielelläni harrastaisin aamukirjoituksia, mutta imetysnälkä ja useimmiten pian heräävä pikkuinen vähän rajoittavat tätä… Harmi, että sulla on tuollainen rasitusvamma! Toivottavasti se paranee pian. Onneksi voit siellä lämmössä kirjoitella 😊 ihanaa lomailua ja kiitos kun jaoit aamuhetkesi!

      1. Rasitusvamma on onneksi paranemaan päin (tuskaisen hitaasti tosin). Mulla on kolme kouluikäistä lasta ja omaa aikaa kanssa aika vähän. Nykyään lapset jo nukkuu pidempään kuin minä. 😅 Muistan hyvin ne aamuviiden herätykset.

      2. I feel you! Mulla selkä hajosi raskaudesta (välilevynpullistuma) ja se on nyt ollut kipeä kohta 4kk. Tänään on ensimmäinen kivuton kävelylenkki ❤️ tuskaisen hidasta, mutta onneksi se kuitenkin etenee!
        Heheh ihanaa, että tilanne on kehittynyt vähän tuohon suuntaan. Unet on nimittäin ihan tosi kiva juttu 😄

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.