Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

Olen törmännyt otsikon väittämään lukuisia kertoja niin valmennettavien kuin sosiaalisen mediankin taholta. Jos näin ei suoraan sanota, niin vähintäänkin se on luettavissa rivien välistä. Epäterveelliset ruoat mielletään niiksi ainoiksi oikeiksi hyvän makuisiksi ruoiksi ja terveellinen ruoka saa tylsän, mauttoman ja pahan leiman. Sitten pohditaan, että laihduttaessa tai painonhallinnassa ei saa syödä mitään hyvää.

Ei siis mikään ihme, että moni laihdutusyritys kaatuu ja pudotetut kilot hiipivät takaisin aikojen saatossa. Ei kannata tehdä muutoksia ja ratkaisuja, joita et pysty ylläpitämään lopun elämääsi. Kuka nyt haluaisi syödä kurjan makuista ruokaa nyt, saati ikuisesti? Minä en ainakaan, joten ymmärrän hyvin painonhallinnan vaikeuden tämän ajatusmallin omaavilla.

Mutta. Onko tämä ajatusmalli ylipäänsä järkevä tai todenmukainen? Ajatukset ja tunteet ohjaavat käyttäytymistämme hyvin pitkälle. Jos siis olemme tottuneet ajattelemaan vain herkkujen olevan hyvää syömistä, voi tavallinen terveellinen ruoka profiloitua olemaan pahaa tai tylsää. Tämä on niin kutsuttu rajoittava uskomus: Uskotaan terveellisen ruoan olevan pahaa, vältellään ehkä sen kohtaamista ja kun maistetaan, ollaan jo ennakkoon päätetty sen olevan ikävä kokemus.

terveellinen_epäterveellinen2

Myös makuaisti on tottunut säännöllisesti kuluttamaan herkuiksi miellettyjä ruokia ja epäterveellisempää sapuskaa.  Jos haluaa muuttaa ruokatottumuksiaan, täytyy makuaistin muuttumiselle antaa aikaa. Kerma-voi-sokeri-lillun jälkeen puhtaat maut voivat tuntua vähän laimeilta ja se on okei. Makuaistin sopeutuessa voikin hyvin tehdä kompromisseja ja valmistaa hieman terveellisempiä versioita sen hetken suosikkiruoista.

Yksi ihan konkreettisesti terveellisen ruoan hyväksi kokemiseen vaikuttava tekijä on ruoanlaittotaidot: Jos ei juurikaan kokkaile eikä siihen oikein löydy kiinnostusta, voi terveellinen ruoka jäädä vähän yksipuoliseksi ja vaikeaksi kokemukseksi. Totuus kuitenkin on se, että ihan yhtä helppoa on kokkailla terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa. Vaatii aluksi hieman opettelua reseptien ja kaupassa uusien tuotteiden kanssa, mutta se kyllä palkitsee! Kun kerran hoksaa, että näistä terveellisistä raaka-aineista saa oikeasti todella hyvää ruokaa niin halutessaan, on se pysyvä painonhallinta entistä lähempänä.

Myös väärät mielikuvat voivat olla mukana sekoittamassa soppaa – Mitä onkaan terveellinen ruoka? Mikä on herkku? Voiko herkku olla terveellinen? Jos on määritellyt terveellisen ruoan olevan salaattia ilman kastiketta, kevyttä ja vähän syömistä, kuivia riisikakkuja ja aneemista kanaa, niin ymmärrän kyllä ihan täysin tämän ”terveellisen syömisen” tympimisen. Hyvin tehty terveellinen ruoka on paitsi värikästä ja monipuolista, myös erittäin maistuvaa! Esimerkiksi tässä postauksessa on esitelty kolme nopeaa ja herkullista, mutta terveellistä arkiruokareseptiä.

Hyvin yleinen tilanne on myös arkipäivien kituuttaminen tylsänmakuisella ruoalla. Tämä liittyy usein ajatukseen, että tällaista sen terveellisen ruoan kuuluu olla. Sitten ihmetellään viikonlopun ja ”syöntiluvan” koittaessa, kun tekeekin niin hirveästi mieli kaikkea hyvää. Usein jo perjantaina haaveillaan kaikesta hyvästä, mitä voisikaan nautiskella viikonlopun kuluessa. Jos alunperin syötäisiin viikot läpeensä hyvänmakuista ruokaa riittävästi, voisi tilanne olla viikonlopun kynnyksellä toinen.

terveellinen_epäterveellinen4

Entäs herkut sitten? Melko oleellisesti vaikuttaa oma suhtautuminen herkuiksi miellettyihin ruokiin sekä itse siihen herkun käsitteeseen. Onko herkku aina kielletty tai rajoitettava asia? Onko olemassa kiellettyjä ja sallittuja herkkuja? Usein herkuiksi mieltämisen ja niiden rajoittamisen taustalla on pelko kohtuuttomasta syömisestä ja kontrollin menettämisestä. Tällaista ongelmaa kuitenkaan harvemmin ilmenee, jos syömiseen on alunperin salliva suhtautuminen ja syödään määrällisesti tarpeeksi.

Olen aiemminkin kirjoittanut intuitiivisestä syömisestä ja huomaan palaavani aiheen äärelle yhä uudelleen ja uudelleen. Sen ydinajatuksena on syödä kaikkea kohtuudella kylläisyyden tunnetta kunnioittaen. Jokin tässä minua kiehtoo valtavasti: Ehkä se on kaikkien ruokien ”tasa-arvoisuus” eli mitään ei leimata huonoksi tai hyväksi? Intuitiivisuus syömisessä on liitetty monesti parempaan painonhallintaan ja osa meistä oppii syömään sen mukaisesti ihan luonnostaan. Törmäsin juuri WTD-blogin Natan hyvään tekstiin hänen omasta syömisestään ja päässäni tämä syömismalli yhdistyi heti intuitiiviseen syömiseen. Aiheesta on ilmestynyt Patrik Borgilta myös loistava kirja nimeltä Tunne Nälkä, jota voin suositella lämpimästi.

Jos palataan siis otsikon kysymykseen – Miksi epäterveellinen on hyvää ja terveellinen pahaa? Lyhyesti vastaus kuuluisi näin: Olet ohjelmoinut itsesi yhdistämään hyvän ruoan epäterveelliseen ja luonut ajatusmallin terveellisen ruoan tylsyydestä. Olet tottunut makuihin, joita löytyy epäterveellisemmistä vaihtoehdoista. Mahdollisesti myös mielikuvasi terveellisestä ruoasta on hieman vinksallaan tai rajoittunut, etkä suhtaudu syömiseen tai herkkuihin vapautuneesti. Tämä voi kuulostaa hieman rajulta, mutta pohjimmiltaan se on mahdollisuus: Sinulla on valta vaikuttaa ajatuksiisi, tottumuksiisi ja mielikuviisi. Se vaatii vain hieman aikaa, kärsivällisyyttä, tiedostamista sekä tahtoa tarttua tilanteeseen kiinni!

terveellinen_epäterveellinen3

Pakko vielä huomauttaa: Arjessa en koskaan jaottele syömisiäni epäterveellisiin ja terveellisiin. En näe siihen mitään tarvetta. Nyt tekstin kirjoittamisen ja lukemisen helpottamiseksi käytin näitä termejä!

Mä olen myös elänyt tuollaisen ”tavallinen ruoka on pahaa” -vaiheen joskus nuoruudessa. Nykyisin voin ihan käsi sydämellä sanoa, että syön mieluummin pääruokaa kuin jälkkäriä. Näin ei aina tosiaan ole ollut, vaan joskus teininä saatoin korvata ruoan berliininmunkilla. Uskon aika vahvasti tasapainoon ja kohtuuteen: Jos suosii pääosin terveellisiä valintoja, voi osa olla ei niin optimaalista settiä. En ole itsekään mikään pyhimys ruoan suhteen ja olen tosiaan käynyt varsin pitkän tien löytääkseni nykyisen sallivan suhtautumisen syömiseen.

Onko terveellinen ruoka sinusta hyvää? Vai liittyykö hyvän ja herkun määritelmä epäterveellisiin ruokiin? Kommentoi ajatuksesi! 🙂

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Mitä on epäterveellinen ravinto?

Ei ole olemassa taikajuomaa

Kohtuus on taitolaji – RAJOITTAVA vs SALLIVA SYÖMINEN

Sääntöhelvetti – Minun tarinani syömishäiriöstä

8 thoughts on “Miksi epäterveellinen = hyvää ja terveellinen = pahaa?

  1. Taas ihan kuin omia ajatuksiani! Johtuukohan siitä, että edustetaan melkein samaa ammattikuntaa (susta ei kai tule laillistettua ravitsemusterapeuttia – vai tuleeko?) vai samankaltaisuuksista syömishistoriassa? Minusta on kurjaa, että niin moni on sitä mieltä, että terveellinen ruoka = pahaa ja epäterveellinen = hyvää. Ei sen tarvitsisi olla niin. Harjoittelemalla ja ajatusmaailmaa muokkaamalla olen päätynyt samaan kuin sinä: yleensä tekee enemmän mieli pääruokaa kuin kaikenlaisia sokerisia jälkkäreitä. Aika hyvä muutos entiseltä ”sokeririippuvaiselta”. Kuvasit hyvin niitä komponentteja, joita tarvitaan prosessiin: riittävää kunnon ruoan syömistä, uusiin makuihin totuttelua ja opettelua, miten valmistetaan fiksuista raaka-aineista maistuvaa ruokaa sekä ehdottomasti myös sitä sallivuutta ja lupaa syödä kaikkea (mille ei ole allerginen tai muu todella pätevä syy kieltäymykseen). Luulen, että monilla menee metsään syömisen hallinnan kanssa, koska jompikumpi osa puuttuu: joko ruoan laatu/rytmit/riittävyys on pielessä tai sitten puuttuu aidosti salliva asenne ruokaan.

    1. Hellureei! Voi tosiaan olla, että nämä molemmat samankaltaisuudet vaikuttavat näkemyksiimme tässä asiassa 🙂 Musta ei tule laillistettua ravitsemusterapeuttia, vaan ”vain” terveystieteiden maisteri.

      Harjoittelua tosiaan vaatii, että pääsee siihen tilanteeseen, että kaikki ruoka on ihan oikeasti sallittua. Tosi hyvin tiivistetty tuossa lopussa, että yleensä jompi kumpi noista seikoista (laatu/rytmi/riittävyys tai sallivuus) on pielessä. Sitten mietitään, miksi se homma kosahtaa joka kerta. Toivottavasti tämäkin on pikkuhiljaa muuttumassa ja kultainen keskitie löytäisi paikkansa! 🙂

      Tosi kivaa, että kommentoit! Mun on pitänyt kommentoida montaa sun postausta, mutta jostain syystä blogger ei anna mun julkaista kommenttia 🙁 Tykkäsin siitä sun ruokahistoria-tekstistä!

      Mukavaa päivää! <3

      1. No eipä sitä laillistusta mihinkään tarvitse, jos ei ole kiinnostunut työskentelemään nimenomaan terveydenhuollossa. Ihan hyvä uudistus mun mielestä, että myös Kuopiossa voi suuntautua muullakin tavalla kuin tähdäten nimenomaan ravitsemusterapeutiksi sairaalaan/terveyskeskukseen.

        Jaa, mitäköhän se blogger sekoilee. Tiedän, että anonyymikommentointia en ole sallinut (itsesuojelua – vähän ehkä karsii asiattomia kommentteja), mutta muusta en osaa sanoa. Joka tapauksessa kommentoin kyllä sun juttuja ihan vaan siksi, kun inspiroidun niistä, en minkään vastakommenttien toivossa :-).

      2. Nimenomaan juuri siksi en siihen laillistumiseen tähtääkään, koska tk/sairaala ei ole minua varten. Sen pääsin jo opiskelujen aikana kokemaan 🙂 Kuitenkin se ennalta ehkäisevä terveyden vaaliminen ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen ravitsemuksen keinoin kiehtoo kovasti!

        En kyllä tosiaan tiedä, oon jo pariin kertaan koittanut kommentoida… Ilmeisesti liittyy siihen, että on tuo domain tai jotain. Mäkin haluaisin kertoa sun teksteistä heräävistä ajatuksista, mutta ehkä kerron ne sitten sun kommentteihin vastaukseksi 😀

  2. Hyvää asiaa! Itsekin yritän aina selittää muille, että syön aina hyvää ruokaa (okei, no joskus joku saattaa vähän epäonnistua, heh, mutta pääosin). Syön siis sitä, mitä oikeasti haluan vaikka arvostankin ravitsevuutta korkealle. Täysin rehellisesti voin sanoa, että lähes poikkeuksetta valitsen mieluummin hyvää ja terveellistä kuin ainoastaan hyvää. Makuaistin totuttaminen ja kekseliäisyys ovat tässä varmaankin ne avainsanat, jos haluaa vaihtaa tylsän eines- ja leipäruokavalion ravintorikkaampaan ja monin verroin mielenkiintoisempaan 🙂

    Muuten, pakko kysyä mistä nuo postauksen ihanat kuvat?

    1. Kiitos Sanni!
      Nimenomaan tuo on itselleni tärkeä ajatus, että vaikka syökin ravitsevaa ruokaa, voi se myös olla hyvää <3 Makuaistin totuttelu lienee keskeisessä roolissa, sillä tottumukset määrittelevät mieltymyksiämme varsin pitkälle!

      Kiitos kun tulit jakamaan ajatuksiasi! Kuvat ovat pexels- kuvapankista, siellä on tosi laajasti hienoja kuvia. Tosi kiva, että välillä voi käyttää sieltä jotain valmiita, kun aina ei ole arjessa aikaa itse räpsiä 🙂

Tiesithän, että kommenttisi piristää päivääni hurjasti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.